VIDEOKAMERAT TEKSTI: ANTERO ALKU VALOKUVAT: JARI TOMMINEN PIIRROS: ERIC LERAILLEZ Nauhasta muistikorttiin Videokamerat ovat kehittyneet muistikorttiasteelle. Samalla kuvan tarkkuus kasvaa. Nauhan tulevaisuus videokameroissa näyttää synkältä. Pari vuosikymmentä vanha, tulitikkuaskin kokoinen mini-dv -kasetti on 90 minuutin tai nykyaikaisen laskutavan perusteella 11,5 gigatavun massamuisti. Muistikortit menevät siis pian kapasiteetissa sen ohi ja pienet kiintolevyt ovat jo menneet. Kiintolevytila on halvempaa ja käyttökelpoisempaa arkistointiin kuin dv-kasetti, joten sekään ei puolla nauhan käyttöä. Tv-tarkkuudella 40 gigatavun kiintolevylle mahtuu jopa 15 tuntia videota. Kiintolevyt säilynevät muistikorttien rinnalla videokameroiden tallennusvälineinä ainakin jonkin aikaa, sillä kiintolevyjen tallennuskapasiteetti on vielä 5 10- kertainen. Kasettien tulevaisuus sen sijaan näyttää heikolta. Myyntikameroistakin nauha on selvästi poistumassa, joten uutuusmallit käyttävätkin useimmiten muistikortteja tai kiintolevyä. Kuluttajamarkkinoilla muistikortit ja kiintolevyt toimivat kumpikin erinomaisesti sd- ja hd-videon kanssa, mutta ammattipuolella editointivaatimus on vielä haaste. Siellä muistikorttien ja kiintolevyjen rinnankäyttö ratkaisee tiedonsiirtonopeuden ja lisää samalla tallennuskapasiteettia. Palautuvalla tavalla pakatun hdvideon tietomäärät ovat niin suuret, että sellaisen käsittely on vielä liian kallista ja vaikeaa kotikäytössä. Vieläkö nauhakamera voi tarjota jotain, mihin hoodee-kiintolevykamerat eivät pysty? Olisiko dvd-levylle tallentava kamera kuitenkin kaikkien ongelmien ratkaisu? Tuleeko muistikorttikamera, ja jyrän lailla valtaa markkinat? Näihin ja muihin kysymyksiin vastataksemme keräsimme esimerkkilaitteen jokaisesta eri kameratekniikasta, mitä tällä hetkellä myydään. Tarkoituksenamme on siis löytää eroja 38 MikroPC 4 / 2008
ja yhteneväisyyksiä kameroiden tekniikasta sen sijaan, että testaisimme itse kameroita. Tämä on järkevää siksikin, että kameramallit ovat rankasti erihintaisia, ja ne on suunnattu täysin eri käyttäjäryhmille. Vhs synnytti kotivideot Videokamerat syntyivät ja voittivat kaitafilmikamerat 1970-luvulla. Silloin tallennus perustui pienen kirjan kokoiseen vhsvideokasettiin, joka yleistyi myös kotivideonauhureiden mediana. Iso kasetti oli hankala kameroiden tallennuslaitteena, ja vaihtoehdoksi syntyivät vhs-c -kasetti sekä Sonyn Video-8. Vhs- ja Video-8 -kasetit olivat analogisia, ja niiden ongelmana oli, että kuvan laatu on heikompi kuin normaalissa televisiolähetyksessä. Tv-lähetysten laadun tasolle tasolle päästiin vasta 1990-luvun alussa, kun Sony julkaisi digitaalisen videokasetin. Digivideokameroissa käytettävä Minidv-kasetti on kuluttajille tuntemattomaksi jääneen täysikokoisen dv-kasetin pienempi versio. Siihen mahtuu 60 tai 90 minuuttia kuvaa. Dv-kasettiin saakka videon tarkkuus oli sama kuin televisiolähetysstandardin kuvan tarkkuus. Kuva oli vahvasti sidoksissa sähköverkon taajuuteen ja analogiseen elektroniikkaan. Kun kamera muuttui digitaaliseksi, nämä kahleet murtuivat. Video pääsi elämään omaa elämäänsä, kun se pääsi internetiin tai kun digitaalisilla valokuvakameroilla pystyi kuvaamaan liikkuvaa kuvaa pelkällä ohjelmamuutoksella. Nauhasta levyyn Videokamerat ovat olleet kalliita, koska nauhan käsittely edellyttää vaativaa hienomekaniikkaa. Nauhamekaniikka kuluttaa sähköä ja vaatii ison akun. Käyttäjälle nauha on hankala, koska otokset ovat nauhalla peräkkäin. Turhaa otosta ei voi poistaa välistä ja vapauttaa siten kapasiteettia. Selailu tapahtuu nauhaa kelaamalla. Riski kuvata aikaisemman otoksen päälle on suuri. Kiintolevyssä on myös mekaanisia osia, mutta paljon vähemmän kuin nauhurissa ja ne on suojattu hyvin kuoren sisään. Kolhuille ja putoamiselle kiintolevy on kuitenkin herkkä. Levyn suurin etu on, että sen kapasiteetti on nykyään moninkertainen sekä nauhaan että muistikortteihin nähden. Toinen etu on tiedonsiirtonopeus. Esimerkiksi videokuvaukseen kelpaavat muistikortit ovat vielä vähemmistönä, ja ne maksavat tavallisia kamerakortteja enemmän. Muistikortti on pieni ja kevyt sekä mekaanista rasitusta kestävä. Se kuluttaa vähän sähköä ja korttien valmistaminen on erittäin edullista. Korttien nykyiset ongelmat ovat hitaus ja pieni kapasiteetti. Tätä voi kiertää usean kortin käytöllä rinnan, mutta kuluttajakameroissa tähän ei ole menty. Kameroita on tehty myös kirjoittavalla dvd-asemalla. Kamera käyttää pientä kahdeksan sentin kiekkoa, joka voi olla kerran tai moneen kertaan kirjoitettava. Levyn hankaluus on sen suuri koko, tärinäherkkyydestä ei ole enää kiusaa. Tallennuskapasiteetissa kiekko häviää jo muistikorteille, mutta kiekosta saadaan haluttaessa suoraan yhteensopiva dvd-soittimiin. Digitaalinen formaatti Dv-kasettiin saakka nauhalle tallentavat videokamerat jäljittelivät 1950-luvulla yleistynyttä analogisen television signaalia. Videokuva koostui mustavalkoisesta peruskuvasta ja kahdesta värikomponentista sekä juovista. Tietokoneissa digitaalinen video perustui peräkkäisiin värivalokuviin sekä numeeriseen tiedonpakkaukseen. Televisiolähetysten tasoinen digitaalinen video tuli kotikäytössä tutuksi dvdelokuvissa. Nettikuljettamista varten tieto halutaan pakata mahdollisimman tiiviisti, mikä on johtanut erittäin tehokkaiden pakkausmenetelmien kehittämiseen. Digitaalisuus teki mahdolliseksi ajatella television lähetystekniikkaa uudelleen. Syntyi teräväpiirtokuva, täysin digitaali- > Mini-dv-kameran rakenne 1 2 4 1 Dv-kameran kasetin ulkoinen suojakotelo. Kasetin koko asettaa minimin, jota pienemmäksi dv-kameraa ei voi valmistaa. Osa uusista kiintolevy- ja flash-kameroista onkin selvästi dvkameraa pienempiä. Osa liioitteluun asti. 2 Kameran etsin, liitännät erilliselle kuvausvalolle, mikrofoni ja zoom. 3 3 Kamerarunko. Sisältää dv-nauhan, dvd-levyn tai kiintolevyn. Flash-kameroissa on useimmiten myös kameraan integroitua muistia, koska itse muistikorttien kapasiteetti on rajallinen. 4 Akku ja osa kameran käyttökytkimistä 6 5 5 Lcd-näyttö, usein kosketusherkkä, on miltei korvannut kameran pikkuetsimen. Osa kameran käyttökytkimistä. 6 Kameran objektiivi, useimmiten kelluttamalla toteutettu optinen kuvanvakaaja sekä käsi- ja automaattikäyttöinen tarkennin. Useimpiin objektiiveihin saa kiinnitettyä lisäkkeitä, mutta kierteiden koko pitää varmistaa kamerakohtaisesti. MikroPC 4/2008 39
VIDEOKAMERAT nen tv-formaatti, joka vastasi elokuvateollisuuden laajakuvaa sekä muodoltaan että tarkkuudeltaan. Monet maat kiiruhtivat uusimaan televisiotekniikkaansa digitaaliseksi ja teräväpiirtolähetyksiä varten. Hd-kuva on joukko peräkkäisiä digitaalisia rgb-valokuvia, joiden tarkkuus on 1920 x 1080 kuvapistettä. Kannettavien akkukäyttöisten kameroiden tiedonkäsittelyteho kasvoi riittäväksi, jotta se pystyi käsittelemään teräväpiirtokuvan datamäärää, mutta ongelmaksi jäi kuvan tallennus. Dv-kasetin tapaan myös hd-kuva on pakattava, jotta tallennusvälineet ja tiedonsiirtonopeus riittävät. Dv-kasetille voi kirjoittaa dataa noin nopeudella 5,5 megatavua sekunnissa. Kiintolevyt ja nopeat muistikortit kykenevät suunnilleen samaan. Normaalin dv-kasetin yhden kuvaruudun pakkaamaton koko on noin 1,1 megatavua ja pakkaussuhde 1:5. Teräväpiirtovideon yksi kuvaruutu on lähes 6 megatavua. Pakkaussuhteen täytyy siten olla lähes 1:30. ruudut interpoloidaan tallenteesta. Videon pakkauksessa voi valokuvan jpeg-pakkauksen tapaan valita, miten tehokkaasti kuvaa pakataan. Tulos on kuvanlaadun ja datamäärän kompromissi. Videokameralla on jokin vähimmäispakkaustehokkuus, jotta kamera pystyy tallentamaan videota jatkuvasti. Hd-videokamerassa voi myös suoraan valita, millä tarkkuudella kamera kuvaa ja tallentaa. Pienempi kuvapistemäärä sallii vastaavasti kevyemmän pakkauksen, jolloin liike toistuu tarkemmin eikä mosaiikkiefektiä tule näkyviin. Pakattu videokameran kuva vastaa dvd-elokuvaa. Aikapakkaus soveltuu hyvin katseluun, mutta ei editointiin. Aikapakattua videota ei voi kuvanlaadun kärsimättä editoida kuin kokonaisina tallennettujen avainruutujen kohdalta. Normaali editointiohjelma joutuu purkamaan pakkauksen. Uudelleen pakatessa aikapakkaus ei osu välttämättä alkuperäiseen, joten kuvan laatu heikkenee jokaisen uudelleenpakkauksen kohdalla. Aikapakattu video kelpaa kotivideoiden editointiin, kun leikkausten tarkkuudeksi riittävät sekunnit. Vaativaan editointiin kuvaruudun tarkkuudella aikapakattu materiaali ei sovellu. Käytännön kamerat Täyden hd-tarkkuuden videokameroissa käytetään uutta, erittäin tehokasta avchd- Aikapakkaus ja editoinnin ongelma Digitaalisen videon pakkausmenetelmä oli ratkaistu jo ennen teräväpiirtoa dvdlevyillä. Niillä videokuva on pakattu sekä valokuvan pakkausmenetelmällä että aikapakkauksella eli mpeg-2-pakkauksella. Dvd:tä vielä selvästi tehokkaampia pakkaustekniikoita tarvittiin, kun videokuvaa haluttiin siirtää netissä. Idea uusissa pakkausmenetelmissä oli, ettei kaikkia peräkkäisiä kuvaruutuja tallenneta, ainoastaan muutamia avainruutu, ja väliruuduista poimitaan vain muutokset. Kun video toistetaan, puuttuvat kuva- Muistikortti on kokonsa puolesta ylivoimainen. Tekniikan ongelma on vielä tallennuskapasiteetti. Canon DC230 Canon HG10 Panasonic SD9 Panasonic H40 Sony SR55 DV-nauhakamera Poistuvaa tekniikkaa Kuvaustarkkuus standardi pal Muistikortti-, kiekko- ja kiintolevykameroiden rinnalla dv-kasetti tuntuu peräti kömpelöltä käyttää. Kasetin asettaminen nauhuriin on paitsi hieman hidasta, myös hieman pelottavaa muistikorttien tai jopa dvd-kiekon rinnalla. Tuntuu siltä, että herkkä hienomekaaninen nauhuri menee helposti rikki hätäisessä käsittelyssä. Hankalinta on kuitenkin sopeutua siihen, että nauhaa on kelattava ja kohdistettava, mikä onkin nauhatekniikan pahin Akilleen kantapää. Otoksia ei voi katsella pienoiskuvina, jotka kuvauksen jälkeen voi katsoa heti tai poistaa. Mini-dv-kasetista tosin on versio, jossa on korttimuistia ikonikuvien tallentamiseksi. Sony Hc62 on dv-nauhaa käyttäväksi hämmästyttävän pieni. Siinä on tavanomaiset okulaari- ja lcd-etsin sekä Memory Stick -korttipaikka valokuville. Lcd-paneelin läpässä on laukaisin- ja zoomauspainikkeet. Dv-kameroiden hintaluokka: 150 500 euroa. Esimerkiksi: Sony Dcr-HC62, 385 euroa. Dvd-kamera: Helppo yhteistyö dvd-soittimen kanssa Kuvaustarkkuus standardi pal Kahdeksan sentin dvd-levy on helppoudeltaan muistikortin ja nauhakasetin välimuoto. Itse levyt ovat halpoja: puolen tunnin kiekko maksaa noin 2,5 euroa, joten ne käyvät arkistovälineinä. Toisaalta dvd-levyn arkuus mietityttää. Jos levyyn tulee lukemisen estävä naarmu, koko levyn otokset ovat saman tien hukassa. Varovainen käsittely voi esimerkiksi maastossa kuvatessa olla hankalaa. Dvd-levyltä sisällön selaus onnistuu ilman nauhan kelauksia ja kamera on nopeasti kuvausvalmis. Levyn voi myös siirtää suoraan dvd-soittimeen, kunhan on etukäteen valinnut yhteensopivan kuvausmoodin kamerasta. Toisaalta mpeg-pakkauksen vuoksi kamera tallentaa täysiä kokokuvia vain osaan ruuduista, muut sisältävät vain tiedon muutoksesta ruutujen välillä. Se tekee videoeditoinnista sekunnintarkkuudella mahdotonta. Ennakolta pelättyä tärinäongelmaa cd-soittimien tapaan ei ole. Tallennus ei häiriinny kameran nopeistakaan liikkeistä. Canon DC230 on dv-kameran rinnalla ainoa pelkän sd-tekniikan kamera. Muut kuvaavat 40 MikroPC 4 / 2008
Modernit videokamerat seuraavat kuvausta, ja osaavat ehdottaa kuvausvalintoja tai varoittaa mahdollisista ongelmista. koodekkia. Sen avulla gigatavun kortille mahtuu 7-15 minuuttia videota äänineen. Datan voi kopioida tietokoneelle tai arkistoida dvd-levylle, mutta dvd-soittimet eivät videota toista. Käytännössä tarvitaan blu ray -soitin. Muokkausta varten kameran mukana tulee yleensä ohjelma, joka muokkaa avchd-formaattia perinteisemmille laitteille. Kun videokamerat jatkavat pienentymistään, niissä ei välttämättä ole okulaarilla varustettua etsintä lainkaan. Kuvaa voi seurata läppänä aukeavalta pieneltä lcd-näytöltä. Kirkkaalla auringolla niiden näkyvyys on huono ja lukulaseja käyttävät tarvitsevat lasit kuvatessaan. Kameran toimintoja asetetaan läpässä näkyvällä valikolla. Akku kestää hd-kameroissa useita tunteja tai noin tunnin jatkuvaa kuvausta. Vaikka iso näyttö valoineen kuluttaakin sähköä, sitä kuitenkin säästyy, koska kameran ei tarvitse liikuttaa nauhaa. Pienet kiintolevytkään eivät kuluta paljoa sähköä. Valokuvien ottaminen on lähes vakio-ominaisuus. Sd-videokamerassa valokuvat ovat laadultaan vaatimattomia. Hdkuvan tarkkuus on 1920 x 1080 kuvapistettä jolloin hd-kameroiden kuvat ovat kahden miljoonan kuvapisteen kokoisia. Zoomit ovat noin 10-kertaisia, ja kuvanvakain on vakio-ominaisuus. Laadukkaammissa kameroissa kuvanvakain on optinen. Muutamissa kameroissa on salamavalo valokuvaukseen. Vähässä valossa kuvaamiseen voi olla apuvalo tai infrapunaan perustuva yökuvaustoiminto. Sony HC62 yleisesti hd:nä. Okulaarietsin on mukava asia. Kameraa pystyy käyttämään myös lcd-paneelin yhteydessä olevilta painikkeilta. Dvd-kameroiden hintaluokka: 280 900 euroa. Esimerkiksi: Canon Dc230, 400 euroa. Kiintolevykamera: Uusinta tekniikkaa, kuten kuvaamista seuraavia opastustoimintoja Kiintolevyn kapasiteetti on hyvä, mutta akut kuluvat ripeästi Tarkkuus standardi pal tai full hd Kiintolevyllä varustettu hd- tai sd-kamera on huoleton matkakumppani. Talteen mahtuu levyn kapasiteetista ja pakkauksesta riippuen kymmenen ja parinkymmenen tunnin verran videota. Ihan äkkiä kiintolevyn äyräät eivät siis tule vastaan. Kiintolevyn ansiosta kamera on voitu kutistaa selvästi etenkin dvd-kameraa pienemmäksi. Kiintolevy on tekniikkana altis tärähdyksille, ja kameroissa onkin sisäänrakennetut kiihtyvyysanturit, jotka nostavat kirjoituspään levyltä tä- rähdysvaaran uhatessa. Kaikkeen nekään eivät pysty, joten pieneen varovaisuuteen on syytä. Panasonic H40 on kasettikameroiden tapaan vielä vanhan tekniikan sd-kamera, ja hintakin on varsin kohtuullinen, kun muistaa että kiintolevy edustaa uutta tekniikkaa. Otokset kuvataan mpeg 2-formaatissa. Usb-liitäntäisellä dvd-kirjoittimella voikin polttaa suoraan dvdelokuvalevyjä. Canon HG10 käyttää cmos-kennoa, ja tarkkuus nousee full hd:hen, mikä näkyy hinnassakin. Cmos antaa hyvät hämäräkuvausominaisuudet ja optinen kuvanvakaaja vakauttaa kuvan hyvin. Kummankin kameran voi liittää usb-kaapelilla pc:hen, jolloin kuvatun materiaalin voi siirtää valmiina tiedostoina kameralta. Kiintolevykameroiden hintaluokka: 450 (pal) 1300 euroa (full hd). Esimerkiksi: Canon HG10 900 euroa, Panasonic Sdr-H40, 470 euroa. Muistikorttikamera: Pieni ja nopea, mutta muistikapasiteetti on ongelma Kehittyneitä kuvaustoimintoja Tarkkuus standardi pal tai full hd Muistikortille tallentava taskukokoinen hd-kamera on kuin pieni ihme. Ansio pienestä koosta osuukin muistikortille, koska kiintolevylle, kiekolle, nauhurille tai muulle tilasyöpölle tai rikkoutumisherkälle osalle ei tarvitse varata tilaa. Toisaalta muistikortti voi täyttyä jopa muutamassa tunnissa, minkä takia kameroissa onkin usein integroitua muistia flash-korttien tukena. Kamera voi tuntua jopa turhan vaatimattomalta kokonsa ja keveytensä vuoksi. Pienestä paketista huolimatta kuorien alle on ahdettu zoom-linssit, kuvanvakaajat sekä yleensä kolmikennoinen kuvailmaisin. Muistikorttikamera on siis oikea työkalu. Koon vuoksi erillinen okulaarietsin on useimmiten jätetty pois. Kahden käden kuvausote on miltei mahdoton. Panasonicin Sd9-muistikorttikamerassa on paljon kehittyneitä kuvaajaa helpottavia ominaisuuksia. Esimerkiksi vastavaloon kuvatessa kamera ilmoittaa asiasta, ja ehdottaa yhden napinpainalluksen korjausta. Liian nopeasta vaakapanoroinnista tai zoomauksesta kamera antaa varoituksen. Muistikorttikameroiden hintaluokka: 750 1500 euroa. Esimerkiksi: Panasonic HdC-Sd9 750 euroa. > MikroPC 4/2008 41
VIDEOKAMERAT Käyttökokemukset tekniikoista KAIKKI KAMERAT ovat pieniä ja keveitä. Ne mahtuvat hyvin takintaskuun ja niitä on helppo pitää mukana. Keveydestä on haittana herkkyys käden heilumiselle. Kuvanvaakaajat auttavat, mutta eivät poista kiusallista heilumista pitkillä polttoväleillä. Kamerasta saa parhaan kuvausotteen, kun muistaa että tähtäimenä toimii kameran lcdetsin. Kamerat on siis suunniteltu pidettäväksi oikeassa kädessä silmän korkeudella. Kuvauspainikkeet ovat kameran takaseinässä, joten niitä käytetään peukalolla ja zoomia etusormella. Ihmisten käsien koot kuitenkin vaihtelevat, ja laukaisimen painallus heilauttaa otetta helposti. Zoomit ovat puolestaan tunnottomia ja niiden liike liian lyhyt, joten zoomauksesta tulee holtitonta. Kahden käden ote kamerasta olisi lcd-näytön kanssa luontevampi. Jos lcd:ssä on myös laukaisin, kaksikäsiote toimiikin puolittain, mutta zoomikytkimen käyttö ei onnistu. Lcdnäytössä voi olla myös erilliset zoomipainikkeet, mutta silloin kiinteällä nopeudella. Horisontin suunnan arviointi lcd-etsimestä on vaikeaa. Katseluetäisyydeltä kuva on pieni verrattuna okulaarietsimen näkymään. Myös kameran heilumisen arviointi pienestä kuvasta on hankalaa. Kuvan laatu on kaikilla kameratekniikoilla hyvä. Herkkyyttä hämäräkuvaukseen ja kontrastia voimakkaisiinkin varjoihin riittää. Hd-kameroiden yksityiskohtien erottelukyky on erinomainen ja täysin ylivoimainen vanhan tv-standardin kameroihin verrattuna. Vaikka valokuviakin voi ottaa, niiden laatu jää vaatimattomaksi. Optinen terävyys ei ole valokuvakameroiden tasolla edes hd-kameroissa. Kuvan terävyydessä saattaa havaita vaihtelua kameroiden välillä. Se saattaa olla seurausta digitaalisen kuvanvakaajan toiminnasta, sillä vakaaja ei voi poistaa liike-epäterävyyttä, vaikka kohde pysyykin kuvassa paikallaan. Hämärässä voi tulla ongelmaa myös automaattiselle tarkennukselle. Voimakas pakkaus on herkkä mosaiikkiefektille. Esimerkiksi koiran nopeat liikkeet voivat olla liikaa pakkaukselle. Katselu ja arkistointi Digitaalisen videon katselu onnistuu parhaiten kameralla itsellään vastaanottimeen kytkettynä. Hd-kamerasta saa kaiken irti vain hd-televisiolla tai -monitorilla. Hd-kameroiden kuvaa voi katsella myös tavallisesta televisiosta. Kameroiden a/v-liitin lähettää videon muunnettuna vanhan tv-stan- dardin mukaisena komposiittivideona. Silloin videon voi myös tallentaa nauhurilla tai dvdtallentimella. Kamerassa voi olla myös erillistuki kirjoittavalle dvd-asemalle siten, että videon voi tallentaa dvd-levyksi parempilaatuisen digitaalisen muunnoksen kautta. Kuvatut videot ovat kameran levyillä tavallisina tiedostoina, jotka voi myös kopioida sellaisenaan tietokoneelle usb-liitännän kautta. Kameran kiintolevy tai muistikortti näkyvät siirrettävänä massamuistina pc:ssä. Tietokoneen ohjelmien pitää tukea avchdformaattia, jotta videoita voi edes katsella. Koneelta vaaditaan myös suorituskykyä, sillä vain tehokkaimmat pc:t kykenevät nykyään toistamaan teräväpiirtovideota virheettömästi. Jos haluaa olla erityisvarma tiedoston sopivuudesta, muokattu video kannattaa kopioida takaisin kameraan myöhempiä katseluita varten. Kameroiden mukana on ohjelmistot ainakin windowsia varten. Ohjelmilla voi tehdä videon peruseditoinnin ja muuntaa videon muihin muotoihin, kuten dvd-videolevyksi vakioresoluutiolla. Videokuvan tarkkuus muuttuu silloin 720 x 576 kuvapisteeksi. Kuva on litistetty laajakuva, eli kuvapisteitä on normaalin tv-kuvan määrä, mutta yksi kuvapiste on huomattavasti leveämpi kuin korkea. Dvd-kiekolle tallentava kamera voi tallentaa suoraan dvd-elokuvalevyn formaattiin tai sitten omaan, editoinnin sallivaan vr-formaattiin. Ratkaisut ovat kamerakohtaisia. Dvd-levyn formaatissa kiekon voi toistaa dvd-soittimessa. Muokattavan formaatin kiekko toimii vain kamerassa, ellei soitinkin tue kameran formaattia. Kameran kiekot toimivat arkistokappaleina, jos käyttää levyjä, joita ei voi kirjoittaa uudelleen. Uudelleenkirjoitettavilla RWja kertakirjotteisilla R-levyillä ei kuitenkaan näytä olevan suurta hinnaneroa. Nauhapesä määrää mini-dv-kameran koon. Yllättävän pieneen tilaan Sony on silti pakattu. Objektiivin yläpuolelle integroitu mikrofoni on yleensä heikkolaatuinen. Liittimet kuvausvalolle tai muistikorteille löytää luukkujen alta. 42 MikroPC 4 / 2008
> Videokameroiden tekniikat Tekniikka Mini-dv Mini-dvd Kiintolevy Flash Tallennusmedia mini-dv-nauha 8 cm dvd-levy minikiintolevy Flash + sisäänrakennettu muisti Tallennuskapasiteetti 11,5 Gt 1,4-5,2 Gt 20-60 Gt 2-16 Gt Kuvausaika, tuntia 1 / 1,5 0,25-1 10-22 1-15 Tallennusformaatti dv mpeg-2 mpeg-2, avchd avchd Videon tarkkuus SD (1 SD SD, HD (2 SD, HD Soveltuu erikoisesti Plussaa Miinusta Arkistointikelpoista mediaa etsivälle, kuvaeditoijalle Editointi onnistuu yhden ruudun tarkkuudella, tekniikassa ei ole lastentauteja, nauha säilyy arkistossa hyvin Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta vain sd-tallennus, poistuvaa tekniikkaa Helppoa dvd-soitin-integraatiota haluavalle Tallennusfoirmaatti on yhteensopiva dvd-soittimien kanssa Jos dvd-levy hajoaa, sen kaikki otokset menetetään, editointia ei voi tehdä kovin tarkasti, dvd-levy tekee kamerasta suuren Kaikentyyppisille kuvaajille Kiintolevyn kapasiteetti, hyvä tarkkuus, pieni koko, uuden tekniikan uudet ominaisuudet Kiintolevy voi hajota yllättävästä tärähdyksestä, levy syö akun kohtuullisen nopeasti Web-työntekijöille, erityisesti pienkameraa vaativalle Erityisen pienikokoinen, koska flash-tallennusmedia on mitättömän kokoinen, nopea, helppo, erityisesti webkuvaajan ystävä, uuden tekniikan uudet ominaisuudet Flash-muistin kapasiteetti on rajoitettu, etenkin hd-kuvaukseen, kamera voi olla liiankin pieni 1) sd=720x576 kuvapistettä 2 ) hd=1920x1080 kuvapistettä Siirtyisinkö hd-aikaan Kameran peruskytkimet ovat takapaneelissa, zoomia säädetään etusormella. Joitain toimintoja saa nykykameroissa ohjattua myös suoraan lcd-näytöltä. Tiedostomuodossa tallentavissa kameroissa on usb-liitäntä, jolla otokset saa siirrettyä tietokoneelle. Kameran pienen koon vuoksi digitaali- ja analogiliittimet ovat yleensä erikoismallisia. VIDEOKUVAUKSESSA on nyt helppo siirtyä hd-aikaan. Kuluttajamarkkinoilla videokamerat ovat tekniikassa edelläkävijöitä. Ne tuottavat parempaa kuvaa kuin mitä suurin osa tv-laitteista pystyy näyttämään tai tallentamaan. Puhumattakaan Suomen televisiolähetyksistä, joiden hd-tasolle siirtymisestä ei haluta vielä edes puhua. Vain tietokone ohjelmineen on samalla tasolla hd-videokameroiden kanssa. Hd-kuva ei ole huono valinta: siinä on informaatiota viisi kertaa niin paljon kuin vanhassa tv-kuvassa. Leveyssuunnassa kuvapisteitä on lähes kolminkertainen määrä. Tiukallakin pakkauksella videokuva on monin verroin parempi kuin paraskaan vanha tv-kuva. Kotivideokäytössä pakkaus ei aiheuta juurikaan editointiongelmia. Yleensä kotivideoissa leikataan turhat otokset pois ja ehkä järjestetään otokset uudelleen, mutta tarkempaa yhden kuvaruudun tarkkuudella tehtävää editointia ei harrasteta. Tämä kaikki onnistuu kuvanlaadun heikkenemättä, koska editori ei pura ja pakkaa uudelleen otosta editoinnin aikana. Tulevaisuuden kannalta pakattu formaatti on vain haaste editointiohjelmien kehitykselle. Jo nyt editointiohjelmat toimivat dv-videon kanssa niin, ettei dv-pakkausta pureta, ellei efekti välttämättä vaadi sitä. Sama periaate on sovellettava avchdvideoon. Hd-kuvan yleistymistä on jarruttanut kahden jakeluformaatin kilpailu, joka kuitenkin juuri ratkesi blu ray:n hyväksi. Mutta mikä on erillisten videolaitteiden suhde tietokoneisiin tulevaisuudessa? Internetin videokuva on elänyt jo muutaman vuoden omaa elämäänsä. Hd-videokamerat sopivat luontevasti yhteen netin ja tietokoneiden filosofian kanssa. Yksinkertaisimmalta näyttäisi, että hd-televisiolla on kiintolevytallennin, jonne kameran avchd-tiedostot kopioidaan usb-liitännän kautta. Tallennin voi olla tietokoneeseen yhteydessä verkon tai usb:n kautta. Joka tapauksessa tallennin osaa näyttää avchd-tiedostot sellaisenaan hdmi-liitännän kautta hd-televisiolle. Tarvitaanko blu ray -kiekkoja enää mihinkään? Toki elokuvateollisuus käyttää niitä jakelukanavana, mutta yleistyvätkö ne aikaisempien tekniikoiden tasolle, kun kuluttajalle riittävää laatua saa imuroiduksi internetistä? Ainakaan kovin kallista laitetta ei kannata kiekkojen lukemiseksi hankkia. Kiekkojen kirjoitusominaisuutta tuskin moni kaipaa, sillä kiintolevytallentimet ovat jo osoittautuneet ylivoimaisiksi. Ne eivät tarvitse muuta ominaisuutta kuin avchd-tuen ja usb-liitännän, joka kameran ja tietokoneen lisäksi tunnistaa ulkoisen kiintolevyn. Se on varmuuskopioinnin ja kavereille siirtämisen väline. ANTERO ALKU MikroPC 4/2008 43