Katsaus Anssi Auvinen, Päivi Kurttio ja Eero Pukkala Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja syöpä Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa pääsi ilmakehään suuria määriä radioaktiivisia aineita, jotka aiheuttivat huomattavia säteilyannoksia lähialueen väestölle Valko- Venäjällä, Ukrainassa ja Lounais-Venäjällä. Radiojodin suuren määrän vuoksi suurimmat annokset kohdistuivat kilpirauhaseen, ja kilpirauhassyöpä onkin lisääntynyt dramaattisesti lähialueen laskeumalle altistuneilla lapsilla. Muiden syöpien osalta selvää vaikutusta ei ole todettu, vaikka yksittäisiä raportteja lasten leukemian ja rintasyövän yleistymisestä on julkaistu. Entisen Neuvostoliiton ulkopuolelle radioaktiivisia aineita kulkeutui vähemmän ja säteilyannokset jäivät siellä suhteellisen pieniksi. Muualla Euroopassa minkään syöpämuodon ei ole havaittu yleistyneen Tšernobylin onnettomuuden seurauksena. Laskennallisten arvioiden perusteella Tšernobylin laskeuman vaikutus syövän esiintymiseen jäänee lasten kilpirauhassyöpää lukuun ottamatta niin pieneksi, ettei sitä voida empiirisissä tutkimuksissa osoittaa. R akenteelliset puutteet, inhimilliset virheet ja ohjeiden rikkomukset johtivat maailman pahimpaan säteilyonnettomuuteen Tšernobylin ydinvoimalassa Ukrainassa 26. huhtikuuta 1986. Reaktorin hallitsematon tehopurkaus ja sitä seurannut kemiallinen räjähdys tuhosivat reaktorin ja sen suojarakennuksen niin, että huomattava osa reaktorin radioaktiivista aineista pääsi ympäristöön (UNSCEAR 2000). Suurin osa radioaktiivisten aineiden laskeumasta jäi reaktorin lähialueelle. Säteilyaltistuksen kannalta tärkeimmät reaktorista päässeet radioaktiiviset aineet olivat jodi ja cesium. Näitä vapautui kymmenen päivän ajan ennen kuin päästöt saatiin loppumaan. Lyhytikäisille isotoopeille kuten radiojodille altistumista tapahtui vain joitakin viikkoja onnettomuuden jälkeen, kun taas pitkäikäisimmät nuklidit, etenkin cesium, säteilevät vielä vuosikymmeniä. Säteilyannokselle on useita suureita. Fysikaalinen suure on absorboitunut annos (yksikkönä gray, Gy), joka perustuu aineeseen siirtyneen energian määrään. Säteilyn terveyshaittoja kuvaamaan on kehitetty efektiivisen annoksen käsite (yksikkönä sievert, Sv). Se lasketaan eri kudosten saamien annosten perusteella painottamalla elinkohtaisia annoksia niihin liittyvän haitan todennäköisyydellä (riskin suuruudella). Suurimmat säteilyannokset Tšernobylin onnettomuuden seurauksena saivat puhdistustyöntekijät (taulukko 1). Tšernobyliä ympäröivän alueen lapsiväestö sai huomattavia säteilyannoksia, mikä johtui radioaktiivisen jodin kertymisestä erityisesti lasten kilpirauhasiin. Sen sijaan entisen Neuvostoliiton ulkopuolella Euroopassa väestön saamat säteilyannokset olivat pieniä. Duodecim 2006;122:2991 7 2991
Taulukko 1. Tšernobylin onnettomuuden seurauksena altistuneiden väestöjen koko ja säteilyannokset. Väestö Määrä Efektiivinen annos, msv Kilpirauhasannos, mgy (lasten annos) Puhdistustyöntekijät 600 000 100 200 Evakuoidut 100 000 20 30 200 700 (1 000 4 000) Lähialue 1 250 000 5 10 20 150 (100 600) Eurooppa 572 000 000 0,5 <1 (10) 1 Kontrolloitu vyöhyke, jossa laskeuma >555 kbq/m 2 Puhdistustyöntekijöiden syöpävaara Onnettomuuden jälkeen alueella tehtiin valtavia toimenpiteitä mm. saastuneen maan siirtämiseksi tai peittämiseksi. Tätä varten alueelle tuotiin yli puoli miljoonaa puhdistustyöntekijää, joiden tehtäviin kuului mm. kuljetus-, purku- ja rakennustöitä (Rahu 2003). Osa oli tehtäviin palkattuja työntekijöitä tai vapaaehtoisia mutta pääosa joko asevelvollisuuttaan suorittavia tai kertausharjoitusten varjolla eri puolilta Neuvostoliittoa mukaan haettuja miehiä. He työskentelivät alueella keskimäärin 2 4 kuukautta, minkä jälkeen heidät korvattiin uusilla. Puhdistustyöntekijät saivat keskimäärin 100 msv:n säteilyannoksen, joka ylitti selvästi säteilytyöntekijöiden suurimman sallitun annoksen, joka on 50 msv vuodessa. Puhdistustyöntekijöiden saama annos vastaa noin 50 vuoden aikana luonnon normaalista taustasäteilystä (pelkästään keuhkoihin altistusta aiheuttava radon pois luettuna) ja säteilyn lääketieteellisestä käytöstä kertyvää annosta (taulukko 1). Radioaktiivisen jodin vuoksi kilpirauhaseen kohdistui suurempia annoksia (noin 200 mgy) kuin muihin elimiin. Pian onnettomuuden jälkeen alueelle tulleilla työntekijöillä annokset olivat hieman suurempia kuin myöhemmin saapuneilla. Koska kaikille ei ollut jakaa annosmittareita, altistustasojen määrittämiseksi on tehty useita biologiseen dosimetriaan perustuvia tutkimuksia mm. kromosomipoikkeavuuksiin perustuvilla menetelmillä (Bigbee ym. 1997, Littlefield ym. 1998). Nämä ovat vahvistaneet fysikaalisiin mittauksiin perustuvat annosarviot. Suurin puhdistustyöntekijöihin kohdistuva seurantatutkimus on käynnissä Venäjällä. Se kattaa yli 55 000 miestä. Vuosien 1991 2001 aikana tässä joukossa havaittiin 1 370 syöpätapausta, mikä vastasi ilmaantuvuutta koko väestössä (Ivanov ym. 2004). Selvää riippuvuutta säteilyannoksen ja syövän ilmaantuvuuden välillä ei havaittu. Kilpirauhassyöpää venäläisillä puhdistustyöntekijöillä on raportoitu enemmän kuin muulla väestöllä: 58 tapausta on nelinkertainen määrä odotettuun nähden (Ivanov ym. 2002). Annosvastetta säteilyn suhteen analyysissä ei havaittu, mutta varhain onnettomuuden jälkeen saapuneilla esiintyi hieman enemmän kilpirauhassyöpiä kuin muilla, mikä viittaa radiojodin mahdolliseen vaikutukseen. Myös leukemiatapauksia on raportoitu enemmän kuin koko väestön ilmaantuvuuslukujen perusteella olisi ollut odotettavissa, mutta koska tässäkään analyysissä ei todettu annosriippuvuutta, selityksenä voi olla puhdistustyöntekijöiden syöpien kattavampi raportointi tilastoihin (Konogorov ym. 2000). Virosta ja Latviasta puhdistustöihin lähetettiin molemmista 5 000 6 000 miestä (Rahu ym. 2006). Korkeatasoisten kansallisten syöpärekisterien avulla on kerätty tietoja syövän ilmaantuvuudesta heidän joukossaan. Kaikkiaan puhdistustyöntekijöillä havaittiin lievästi suurempi ilmaantuvuus kuin muulla väestöllä (vakioitu ilmaantuvuussuhde 1,15). Selkein lisäriski liittyi kilpirauhassyöpään, mutta seitsemästä tapauksesta useat oli todettu seulonnan avulla, mikä heikentää verrattavuutta muun väestön lukuihin. Myös aivokasvaimia oli odotettua enemmän, samoin alkoholiin ja tupakointiin liittyviä syöpiä. Elintapasyöpien suurentunut riski saattaa liittyä siihen, että puhdistustöihin komennettiin erityisesti rakennustyöntekijöitä. Myöskään 2992 A. Auvinen ym.
Vilna Minsk VALKO-VENÄJÄ Berezina Mogilev Dnepr Smolensk VENÄJÄ Brjansk Desna Kaluga Oka Orel Tula Gomel Pripjat Tsernigov Kursk Seim Rovno Zitomir Tsernobyl Kiova Desna UKRAINA Sumy Psiol Vorskla Harkova Belgorod Vinnitsa Tserkassy 1480 3700 kbq/m 2 555 1480 kbq/m 2 185 555 kbq/m 2 37 185 kbq/m 2 <37 kbq/m 2 Kuva 1. Radioaktiivinen cesium-laskeuma Tšernobylin ydinvoimalan lähialueilla (UNSCEAR 2000). se vaihtoehto ei ole pois suljettu, että traumaattinen kokemus Tšernobylissa olisi vaikuttanut miesten käyttäytymiseen. Evakuoidun väestön terveydentilasta ei juuri ole tutkimuksia. Tämä johtuu siitä, että muualle siirrettyjen ihmisten seuraaminen on vaikeaa olosuhteissa, joissa väestökirjanpito ei ole Suomen tasolla. YK:n säteilykomitean raportissa todetaan kuitenkin kilpirauhassyöpiä esiintyneen tässä ryhmässä 6 7 kertaa enemmän muuhun väestöön verrattuna sekä Ukrainassa että Valko-Venäjällä (UNSCEAR 2000). Lähialueiden väestö Onnettomuudessa reaktorista pääsi suuri määrä radiojodia (pääosin 131 jodia mutta myös muita isotooppeja), jolle lähialueiden ihmiset altistuivat hengitysilman ja ravinnon lähinnä maidon välityksellä (UNSCEAR 2000). Jodi kerääntyy kilpirauhaseen, johon sen aiheuttama säteilyannos kohdistuu lähes yksinomaan. Lasten kilpirauhaset saavat suurimmat annokset, koska ne Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja syöpä ovat hyvin aktiivisia ja kooltaan pieniä eli säteily jakautuu pieneen kudostilavuuteen. Radiojodin aiheuttamaa annosta olisi voitu tehokkaasti vähentää jakamalla heti onnettomuuden jälkeen stabiilia jodia, mutta tällaista suojatointa ei kyetty tehokkaasti järjestämään. Kilpirauhasannokset olivat suurimpia Valko-Venäjän lapsilla, ja heillä myös kilpirauhassyövän ilmaantuvuus oli suurentunut eniten (taulukko 2). Ukrainassa altistuneita lapsia oli eniten, mutta annokset eivät olleet yhtä suuria kuin Valko-Venäjällä. Venäjällä onnettomuus kosketti vain suhteellisen pientä osaa väestöstä maan lounaisosassa. Lasten kilpirauhassyöpien määrä lähialueiden väestössä on onnettomuuden jälkeen lisääntynyt moninkertaiseksi (Jacob ym. 2006). Kaikkiaan tapauksia on todettu yli 3 800 (taulukko 2). Altistuneen väestön suuruisessa 14 miljoonan lapsen joukossa kilpirauhassyöpiä ilmaantuu normaalisti noin kymmenen tapausta vuodessa. Altistuneessa väestössä ilmaantuvuusluvut ovat onnettomuuden jälkeen kuitenkin suurentuneet jopa monikymmenkertaisiksi. Esimerkiksi Val 2993
Taulukko 2. Kilpirauhassyöpä onnettomuusreaktorin lähialueiden lapsilla. Väestö 1 Annos 2 Tapauksia 3 Ilmaantuvuus 4 Valko-Venäjä 2 300 000 150 1 700 4 6 Ukraina 11 000 000 30 1 800 1 2 Lounais- 1 100 000 100 350 1 2 Venäjä 5 10 14 vuotta onnettomuuden aikaan 2 Kilpirauhasannos, mgy 3 Vuosina 1986 2002 4 Sataatuhatta henkilövuotta kohti 5 Lounais-Venäjän altistuneet alueet: Brjansk, Kaluga, Orel ja Tula ko-venäjällä ilmaantuvuus oli ennen onnettomuutta alle 0,1 tapausta sataatuhatta lasta kohti, mutta sen jälkeen suurimmillaan 4/100 000. Ensimmäiset viitteet kilpirauhassyövän suurentuneesta vaarasta ilmenivät jo vuonna 1990, ja sen jälkeen ilmaantuvuus on suurentunut jatkuvasti. Normaalistikin ilmaantuvuus suurenee iän myötä, ja näin on tapahtunut myös lapsena laskeumalle altistuneilla. Alle 20 vuoden ikäryhmässä ilmaantuvuus on ollut 10/100 000, kun se oli ennen onnettomuutta alle 1/100 000. Tapaus-verrokkitutkimuksissa on vahvistettu annosvaste ja suhteelliseksi lisäriskiksi on arvioitu noin 5/Gy eli riski viisinkertaistuu jokaista annosyksikköä kohti (Astakhova ym. 1998, Davis ym. 2004, Cardis ym. 2005). Absoluuttiseksi riskiksi on arvioitu noin 2/10 000 henkilövuotta/gy. Alle viiden vuoden iässä altistuneilla riski on ollut suurempi kuin vanhemmilla lapsilla. Tutkimuksissa on saatu myös viitteitä siitä, että jodinpuute ennen onnettomuutta suurensi riskiä. Lasten kilpirauhassyövän ohella suurimmat säteilyn aiheuttamat suhteelliset riskit liittyvät lasten leukemiaan. Lasten leukemiaa pidetään myös nopeimmin ilmenevänä vaikutuksena: sen latenssiksi arvioidaan vain 2 5 vuotta. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana onnettomuuden jälkeen Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Venäjän kaakkoisosissa ei havaittu lasten leukemian yleistymistä (Ivanov ym. 1996, Gapanovich ym. 2001). Ukrainassa tehdyssä tapausverrokkitutkimuksessa todettiin kuitenkin pieniin, 10 msv:n suuruisiin annoksiin liittyvän yli kaksinkertainen leukemiavaara (Noschenko ym. 2002), jota ei Valko-Venäjällä eikä Venäjällä todettu (Davis ym. 2006). Tulos on odottamaton, sillä aiemman tietämyksen perusteella havaitunsuuruinen riski ilmenee vasta sata kertaa suuremmilla annoksilla. Jatkotutkimukset ovat siis tarpeen. Myös rintasyövän on raportoitu yleistyneen Valko-Venäjällä ja Ukrainassa onnettomuuden jälkeen (Pukkala ym. 2006). Osin tämä johtunee diagnostiikan kehittymisestä ja rekisteröinnin kattavuuden paranemisesta. Suurimman laskeuman alueilla, missä väestön keskimääräinen annoskertymä oli yli 40 msv, rintasyövän ilmaantuvuus kuitenkin yleistyi kaksi kertaa nopeammin kuin muualla 11 15 vuotta onnettomuuden jälkeen. Eniten riski oli suurentunut naisilla, jotka olivat alle 45 vuoden ikäisiä onnettomuuden aikaan. Nämä tulokset eivät täysin vastaa aiempaa tietämystä, sillä esimerkiksi Hirošiman ja Nagasakin atomipommiräjähdyksissä eloon jääneiden rintasyövän riski on seurantatutkimusten mukaan kaksinkertaistunut vasta yli 20 kertaa suuremmilla annoksilla. Muut Euroopan maat Entisen Neuvostoliiton ulkopuolella on tehty useita tutkimuksia Tšernobylin laskeuman vaikutuksista syövän esiintyvyyteen. Vaikka äkillinen ja ainutlaatuinen tilanne koettiin katastrofiksi, mihin varmasti vaikuttivat viranomaisten hitaaksi ja epätarkaksi koettu tiedotus, säteilyannokset olivat loppujen lopuksi varsin pieniä. Suomi ja Ruotsi sekä itäisen Euroopan maat olivat suurimman laskeuman alueita (kuva 2). Niissäkin onnettomuuden aiheuttama ylimääräinen säteily vastasi puolta normaalisti muista lähteistä vuosittain saatavasta annoksesta. Hyvä vertailukohta Tšernobylin laskeumalle on atomipommikokeiden 1950- ja 1960-luvuilla aiheuttama altistus, joka aiheutti saman suuruisen annoksen väestölle (Darby ym. 1992). Toinen vertailukohta on Harrisburgissa Yhdysvalloissa vuonna 1979 tapahtunut onnettomuus, jossa Three Mile Islandin ydinvoimalassa pääsi ympäristöön pieni määrä radioaktiivisia aineita 2994 A. Auvinen ym.
kbq/m 2 1480 185 40 10 2 Cl/km 2 40 5 1,08 0,27 0,054 Islanti Ei raportoitu Suomi Norja Ruotsi Viro Irlanti Iso-Britannia Tanska Latvia Liettua Portugali Espanja Ranska Sveitsi Saksa Tsekki Puola Slovakia Unkari Moldova Slovenia Kroatia Romania Bosnia- Hertsegovina Serbia ja Montenegro Bulgaria Tsernobyl Ukraina Italia Makedonia Albania Kreikka Turkki Kuva 2. Ydinkokeista ja Tšernobylin voimalaonnettomuudesta peräisin oleva 137 cesiumin kokonaislaskeuma eri puolilla Eurooppaa (UNSCEAR 2000). (lähinnä jodia ja ksenonia). Tällöin reaktori säilyi kuitenkin vahingoittumattomana ja väestölle aiheutuneet säteilyannokset olivat minimaalisia, suurimmillaankin alle 1 msv. Tuon onnettomuuden ei ole osoitettu vaikuttaneen altistuneen väestön syöpävaaraan (Talbott ym. 2003). Epidemiologisissa tutkimuksissa on selvitetty Tšernobylin laskeuman vaikutusta lasten leukemian ja lasten kilpirauhassyövän sekä muiden syöpämuotojen esiintymiseen. Vahvin näyttö saadaan tutkimuksista, joissa on käytettävissä yksityiskohtaiset tiedot säteilyaltistuksesta ja annosvasteen arvioinnissa otetaan huomioon myös aiemmat esiintyvyystrendit. Suomessa tehtiin analyysi lasten leukemian ilmaantuvuudesta vertailemalla erisuuruiselle Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja syöpä laskeumalle altistuneita väestönosia (Auvinen ym. 1994). Suurimman laskeuman alueilla kahden vuoden annos oli noin 1 msv, pienimmän laskeuman alueilla viidesosa tästä. Leukemian esiintyvyydessä ei kuitenkaan havaittu eroja. Myös Ruotsissa (Hjalmars ym. 1994) ja myöhemmin Unkarissa (Torok ym. 2005) tehtiin vastaavat tutkimukset ja tulokset olivat samanlaisia. Useita Euroopan maita kattavassa analyysissä ei myöskään havaittu yhteyttä laskeuman ja lasten leukemian välillä (Parkin ym. 1996). Kreikassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin sikiöaikana altistuneilla lapsilla suurentunut leukemian ilmaantuvuus ennen yhden vuoden ikää (Petridou ym. 1996). Tämä oli yllättävä löydös, sillä annokset olivat pieniä eikä pienten lasten 2995
leukemialla ole aiemman tietämyksen perusteella vahvempaa yhteyttä säteilyyn kuin taudin muilla muodoilla. Löydöksen arvioimiseksi tehtiin vastaava analyysi myös Saksassa, mutta sen tulokset eivät vahvistaneet eivätkä kumonneet aiempia havaintoja (Steiner ym. 1998). Lasten kilpirauhassyövän esiintyvyyttä on analysoitu hiljattain Suomessa. Tutkimus keskittyi onnettomuuden aikaan alle 20 vuoden ikäiseen väestöön ja kattoi tapaukset vuoteen 2003 saakka (But ym. 2006). Radiojodin määrät olivat vähäisiä osin siksi, että karjan pitäminen poissa laitumelta vähensi maidon kautta saatua altistusta. Näin ollen ulkoinen säteily oli Suomessa kilpirauhasannoksen kannalta yhtä tärkeää kuin jodi. Lasten kilpirauhasannokset jäivät pienemmiksi kuin 1 2 msv. Suuremman laskeuman saaneessa Etelä- ja Länsi-Suomen väestössä kilpirauhassyövän ilmaantuvuus suureni hitaammin kuin pienemmän annoksen Pohjois-Suomessa. Useissa muissakin Euroopan maissa lasten ja nuorten kilpirauhassyövän ilmaantuvuus on suurentunut viime vuosikymmenien aikana. Tähän on vaikuttanut ilmeisesti eniten diagnostiikan ja raportoinnin kehittyminen. Tšernobylin onnettomuudesta aiheutuneen altistuksen ei kuitenkaan ole voitu osoittaa suurentaneen kilpirauhassyövän vaaraa muualla kuin reaktorin lähialueella (Sali ym. 1996, Cotterill ym. 2001). Ruotsissa on analysoitu laskeuman vaikutuksia ja tutkijat ovat raportoineet useiden eri syöpämuotojen korreloivan laskeuman määrään (Tondel ym. 2004, 2006). Löydökset selittyvät kuitenkin luultavasti elintapojen eroilla; havainnot perustuvat niin lyhyeen seurantaan, ettei säteilyn mahdollisten vaikutusten voi odottaa vielä ilmenevän. Cardisin ym. (2006) hiljattain julkaistussa raportissa arvioitiin, että Tšernobylin laskeuma on aiheuttanut Euroopassa 1 000 kilpirauhassyöpää ja 4 000 muuta syöpätapausta 20 vuoden aikana. Tämä tulos perustui teoreettisiin laskelmiin ja epävarmuus oli suuri. Tutkijat itsekin huomauttavat, ettei esitettyjä lukuja voida varmistaa suorilla havainnoilla, sillä vaikutus peittyy muiden tekijöiden alle. Vaikka luvut kuulostavat suurilta, niiden osuus on vain 0,01 % kaikista syöpätapauksista, eikä näin pientä vaikutusta pystytä osoittamaan empiirisellä tutkimuksella. Lopuksi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus on pahin ihmisen säteilynkäytön aiheuttama onnettomuus. Se kosketti miljoonia ihmisiä ja vaikutti kokonaisten sukupolvien käsitykseen säteilynkäytön hyödyistä ja riskeistä. Sen kiistatta todennetut vaikutukset syövän esiintymiseen ovat rajoittuneet lapsena radiojodille altistuneiden kilpirauhassyövän dramaattiseen yleistymiseen Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja osissa Venäjää (Williams 2002, Hatch ym. 2005). Onnettomuuden tärkein tieteellinen merkitys on ollut sen osoittaminen, että radioaktiivinen jodi aiheuttaa syöpää yhtä tehokkaasti kuin ulkoinen säteily. Kilpirauhassyövän ennuste on hyvä, ja onnettomuuden aiheuttay d i n a s i a t Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa lähes kaikki tuhoutuneen reaktorin radioaktiiviset aineet vapautuivat ympäristöön. Alueelle lähetetyt puhdistustyöntekijät ja lähialueiden väestö saivat suurimmat säteilyannokset. Radioaktiivinen jodi oli tärkein altistuksen lähde, ja sen vuoksi kilpirauhaseen kohdistui suurempi annos kuin muihin elimiin. Kilpirauhassyöpä on lisääntynyt dramaattisesti lähialueiden väestössä, joka altistui lapsena onnettomuuden laskeumalle. Muiden syöpien osalta selvää vaikutusta ei ole voitu osoittaa, mutta lasten leukemian ja rintasyövän yleistymisestä on saatu viitteitä. 2996 A. Auvinen ym.
mista kilpirauhassyövistä kuolemantapauksia on ollut alle 20. Kilpirauhassyöpään sairastuminen ja hoito vaikuttavat kuitenkin huomattavasti potilaiden elämään. Suurimmat humanitaariset ongelmat liittyvät kuitenkin satojentuhansien ihmisten elämän muutoksiin, joita aiheuttivat evakuoinnit ja säteilyaltistuksen mahdollisiin terveysvaikutuksiin liittyvä pelko ja epävarmuus. Säteilyn aiheuttamat psykososiaaliset vaikutukset olivat luultavasti huomattavammat kuin biologiset vaikutukset. Kirjallisuutta Astakhova LN, Anspaugh LR, Beebe GW, ym. Chernobyl-related thyroid cancer in children of Belarus. Radiat Res 1998;150:349 56. Auvinen A, Hakama M, Arvela H, ym. Fallout from Chernobyl and incidence of childhood leukaemia in Finland, 1976-92. BMJ 1994;309:151 4. Bigbee WL, Jensen RH, Veidebaum T, ym. Biodosimetry of Chernobyl cleanup workers from Estonia and Latvia using the glycophorin A in vivo somatic cell mutation assay. Radiat Res 1997;147:215 24. But A, Kurttio P, Heinävaara S, Auvinen A. No increase in thyroid cancer among children and adolescents in Finland due to Chernobyl accident. Eur J Cancer 2006;42:1167 71. Cardis E, Kesminiene A, Ivanov V, ym. Risk of thyroid cancer after exposure to 131-I in childhood. JNCI 2005;97:724 32. Cardis E, Krewski D, Boniol M, ym. Estimates of the cancer burden in Europe from radioactive fallout from the Chernobyl accident. Int J Cancer 2006;119:1224 35. Cotterill SJ, Pearce MS, Parker L. Thyroid cancer in children and young adults in the North of England. Eur J Cancer 2001;37:1020-6. Darby SC, Olsen JH, Doll R, ym. Trends in childhood leukaemia in the Nordic countries in relation to fallout from atmospheric nuclear weapons testing. BMJ 1992;304:1005 9. Davis S, Stepanenko V, Rivkind N, ym. Risk of thyroid cancer in the Bryansk oblast of the Russian Feedration after the Chernobyl power station accident. Radiat Res 2004;162:241 8. Davis S, Day RW, Kopecky KJ, ym. Childhood leukaemia in Belarus, Russia and Ukraine following the Chernobyl power station accident. Int J Epidemiol 2006;35:386 96. Gapanovich VN, Iaroshevitsch RF, Shuvaeva LP, ym. Childhood leukemia in Belarus before and after the Chernobyl accident: continued follow-up. Radiat Environ Biophys 2001;40:259 67. Hatch M, Ron E, Bouville A, ym. The Chernobyl disaster: cancer following the accident at the Chernobyl nuclear power plant. Epidemiol Rev 2005;27:56 66. Hjalmars U, Kulldorf M, Gustafsson G. Risk of acute childhood leukemia in Sweden after the Chernobyl reactor accident. BMJ 1994; 309:154 7. Ivanov EP, Tolocho GV, Shuvaeva LP, ym. Childhood leukemia in Belarus before and after the Chernobyl accident. Radiat Environ Biophys 1996;35:75 80. Ivanov VK, Gorski AI, Tsyb AF, ym. Solid cancer incidence among the Chernobyl emergency workers residing in Russia: estimation of radiation risks. Radiat Environ Biophys 2004;43:35 42. Ivanov VK, Tsyb AF, Petrov AV, ym. Thyroid cancer incidence among liquidators of the Chernobyl accident. Absence of dependence of radiation risks on external radiation dose. Radiat Environ Biophys 2002;41:195 8. Jacob P, Bogdanova TI, Buglova E, ym. Thyroid cancer risk in areas of Ukraine and Belarus affected by the Chernobyl accident. Radiat Res 2006;165:1 8. Konogorov AP, Ivanov VK, Chekin SY, Khait SE. A case-control analysis of leukemia in accident emergency workers of Chernobyl. J Environ Pathol Toxicol Oncol 2000;19:143 51. Littlefield LG, McFee AF, Salomaa SI, ym. Do recorded doses overestimate true doses received by Chernobyl cleanup workers? Results of cytogenetic analyses of Estonian workers by fluorescence in situ hybridization. Radiat Res 1998;150:237 49. Noschenko AG, Zamostyan PV, Bondar OY, Drozdova VD. Radiationinduced leukemia risk among those aged 0-20 at the time of the Chernobyl accident: a case-control study in the Ukraine. Int J Cancer 2002;99:609 18. Parkin DM, Clayton D, Black RJ, ym. Childhood leukaemia in Europe after Chernobyl: 5 year follow-up. Br J Cancer 1996;73:1006 12. Petridou E, Trichopoulos D, Dessypris N, ym. Infant leukaemia after in utero exposure to radiation from Chernobyl. Nature 1996;382:352-3. Pukkala E, Kesminiene A, Poliakov S, ym. Breast cancer in Belarus and Ukraine after the Chernobyl accident. Int J Cancer 2006;119:651 8. Rahu M, Rahu K, Auvinen A, ym. Cancer risk among Chernobyl cleanup workers in Estonia and Latvia, 1986-1998. Int J Cancer 2006; 119:162 8. Rahu M. Health effects of the Chernobyl accident: fears, rumours and the truth. Eur J Cancer 2003;39:295 9. Sali D, Cardis E, Sztanyik L, ym. Cancer consequences of the Chernobyl accident in Europe outside the former Soviet Union. Int J Cancer 1996;67:343 52. Steiner M, Burkart W, Grosche B, ym. Trends in infant leukaemia in West Germany in relation to in utero exposure due to Chernobyl accident. Radiat Environ Biophys 1998;37:87 93. Talbott EO, Youk AO, McHugh-Pemu KP, Zborowski JV. Long-term followup of the residents of the Three Mile Island accident area. Environ Health Persp 2003;111:341 8. Tondel M, Lindgren P, Hjalmarsson P, ym. Increased incidence of malignancies in Sweden after the Chernobyl accident--a promoting effect? Am J Ind Med 2006;49:159 68. Tondel M, Hjalmarsson P, Hardell L, ym. Increase of regional total cancer incidence in north Sweden due to the Chernobyl accident? J Epidemiol Community Health 2004;58:1011 6. Torok S, Borgulya G, Lobmayer B, ym. Childhood leukemia incidence in Hungary, 1973-2002. Eur J Epidemiol 2005;20:899 906. UNSCEAR United Nations Scientific Committee on Effects of Atomic Radiation. Exposures and effects of the Chernobyl accident. New York: United Nations, 2000. Williams D. Cancer after nuclear fallout: lessons from the Chernobyl accident. Nature Rev Cancer 2002;2:543 9. ANSSI AUVINEN, LT, tutkijaprofessori anssi.auvinen@uta.fi Suomen Syöpäinstituutti Liisankatu 21 B, 00170 Helsinki EERO PUKKALA, FT, dosentti, tilastojohtaja Suomen Syöpärekisteri Liisankatu 21 B, 00170 Helsinki PÄIVI KURTTIO, FT, laboratorionjohtaja Säteilyturvakeskus PL 14, 00881 Helsinki Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja syöpä 2997