Jumalten Valittu Kappale 14 -Filian tarina Maria oli vieläkin aivan äimänä. Hän oli edellisenä päivänä saanut tietää Andren rakastavan tyttöä, ja poika oli pyytänyt Mariaa vielä uloskin kanssaan. Se oli erittäin outoa Marian mielestä. Toisaalta hän ei kyllä oikeastaan valittanut, koska tätä hän oli toivonutkin. Hän hymyili itsekseen tajutessaan unelmansa toteutuneen mitä parhaimmalla tavalla. Tyttö hymyili uudestaan harjatessaan ruskeita hiuksiaan huoneessa, jonka hän jakoi Andren kanssa Maraifian palatsissa. Huone oli sininen ihan kuin muukin palatsissa ja seinätkin olivat ylöspäin nousevaa vettä. Huoneessa oli myös harvinaisen paljon kukkia kukkalaudoilla ja nurkissa. Ne toivat väriä huoneeseen omalla väriskaalallaan. Oli kaikenvärisiä ruusuja ja tulppaaneja, kuten myös auringonkukkia ja päivänkakkroita. Huoneessa oli myös sängyn lisäksi pöytä neljälle henkilölle ja se oli ruskea tammipöytä sekä tamminen kirjakaappi huoneen seinää vasten. Marian peili ja meikkipöytä olivat lähellä ikkunaa, josta hän pystyi näkemään ulos kun Andre höpötti Seanin ja Chrisin kanssa jotain. Kolmikko nauroi. Maria hymyili itsekseen. Pian hän lähtisi treffeille Andren kanssa ja mietti, minne poika aikoi viedä tytön. Hän ymmärsi, että Andre tunsi Wippenbergin läpikotaisin. Maria oli päättänyt luoda voimillaan itselleen toisenlaisen asukokonaisuuden: vihreän yksinkertaisen kauluspaidan ja polviin saakka ulottuvan mekon. Se sai hänen puolestaan riittää, koska ei Maria ollut menossa naimisiin tai aikonut näyttää olevansa paikalla Wippenbergissä, kaupungissa, jossa ihmiset hieman vieroksuivat noitia ja etenkin Ce Luccia. Maria, mitä sinä oikein suunnittelet? kuului Aaronin ääni. Anteeksi, että rynnin näin sisään, mutta sinä ja Andre olette molemmat omissa maailmoissanne koko ajan... prinssi jatkoi tullessaan peremmälle huoneeseen ja sulki oven. Hän kääntyi Mariaan kysyvä ilme kasvoillaan. Maria hymyili pojalle lämpimästi, mikä sai Aaronin entistä hämmentyneemmäksi. Mitä ihmettä on tekeillä? poika kysyi uteliaana. Andre kertoi minulle rakastavansa minua ja minä kerroin hänelle rakastavani häntä, ja hurmuri pyysi minua ulos, Maria sanoi tyynesti. Aika epäloogista, Aaron sanoi hämmentyneenä. Eihän teidän pitänyt... Ihmiset muuttuvat, prinssi hyvä, Maria sanoi. Aaron näytti vieläkin hämmentyneeltä. Toisaalta Andre ja Maria eivät kyllä olleetkaan kertonut kenellekään muulle tunteistaan kuin Jadelle ja Rhodrylle, jotka eivät ilmeisesti asiasta kamalasti välittäneet. Nämä olivat suurimman osan ajastaan kahden tai Jaden vanhempien kanssa tai sitten muiden ystäviensä kanssa. Mariasta ei olisi ollut oikein tunkeutua heidän joukkoonsa, koska tuntisi olonsa vain hyvin ulkopuoliseksi, koska he vain puhuivat menneisyydestään ja Vanhasta Ajasta ennen Kuichen tuhoutumista. Nyt sinä näytät aivan zombilta, Aaron sanoi. Mitä ihmettä Staiche teki sinulle? Hurmasi minut erittäin taitavasti, ei muuta, Maria sanoi ja naurahti. Menemme pian ulos yhdessä. Menettekö Jaden ja Rhodryn kanssa tuplatreffeille? Hekin menevät pian ulos, tai ainakin kuulin heidän puhuvan siitä, Aaron sanoi. Emme tietenkään. Se on vain sattuma, Maria sanoi ja nousi seisomaan tuoliltaan. Miltä minä näytän? hän kysyi ja pyörähti pari kertaa ympäri Aaronin edessä. Poika hymyili lämpimästi. Maria hymyili takaisin, koska oli erittäin harvinaista nähdä sellainen hymy Aaron von Aranianin kasvoilla. Te näytätte erittäin häikäiselvältä, Maria, Aaron sanoi. Tuskinpa Andre on toista mieltä. Etkö sinä muka aio sanoa minulle, että Andre ei ole oikea minulle? Maria nauroi iloisesti. En tietenkään, koska sinä olet noita ja muutat minut sammakoksi, jos sanon ei, Aaron sanoi tyynesti. Uskotko sinä muka niitä satuja noidista? Maria kysyi uteliaana. En tiedä, mutta halusin sanoa noin, kun en ole koskaan sanonut mitään, Aaron sanoi rauhallisesti. Nauratko sinä koskaan, Aaron? Elämä on vakavaa, nuori neiti. Maria pudisti päätään nauraen ja käveli kohti ovea. Aaron aukaisi oven tytölle ja hymyili.
Maria hymyili prinssille ja käveli ulos käytävään, jonka oikeanpuoleisessa päässä oli portaat ensimmäiseen kerrokseen. Seinät olivat kummallisen sinisävyiset ja niiden puolessa välissä kulki vihreä raita käytävän toiseen päähän. Käytävillä ei ollut kukkia missään. Varmaan siksi, että kukkia oli liikaakin palatsissa. Seinillä oli sen sijaan tauluja riveissä ja joitakin kristallilamppuja seinillä, jotka valaisivat käytävää hyvin kirkkaasti. Aaron käveli Marian rinnalla ja höpötti jostakin asiasta, jota Maria ei millään ymmärtänyt. Eikä hänen kyllä tarvinnut, kun hänen katseensa osui Andreen, joka tuli juuri yläkertaan. Andre pysähtyi katsomaan Mariaa ja hymyili salaperäisen näköisenä silmät tuikkien. Mikäs ihme tuo ilme on olevinaan? Aaron kysyi. Tuo tekee sinusta epäilyttävän pervon, Staiche. Sinä yrität vain saada minut huonoon valoon kaunottaren silmissä, pätkä, Andre sanoi. Maria hymyili. Andre oli hyvällä tuulella, ja hänen kasvoillaan oli sellainen hellä ilme koko ajan. Maria ei ollut koskaan nähnyt sellaista ilmettä kenenkään pojan kasvoilla, varsinkaan Andren. Hän tosin piti siitä hyvinkin paljon. Aaron ei tosin näyttänyt pitävän, koska hän mutisi jotain hulluista rakastavaisista ja tallusti alakertaan. Maria katsoi Andrea ja hymyili hänelle. Pojalla oli vieläkin päällään samat vaatteet kuin aina. Maria ei tosin tiennyt ollenkaan, mistä poika oli ne saanut, mutta uskoi syyn olevan Seanin ja muiden, koska Andre oli ilmeisesti tavannut kapinalliset saman tien paetessaan Ce Luccien kartanosta niin kauan sitten. Mistä sinä nuo vaatteet olet edes saanut? Maria kysyi uteliaana ja kosketti pojan paitaa, joka oli pehmeää kangasta. Mistä saakka sinä olet ollut kiinnostunut minun vaatteistani, Mary? Andre kysyi ja naurahti. Kun me tapasimme ensimmäisen kerran, sinä näytit ihan tarjoilijalta, Andre, Maria nauroi. Hän ei myöskään jaksanut välittää lempinimestä, jonka Andre oli tytölle keksinyt. Andre virnisti. Sinä et edes sanonut mitään, kun kutsuin sinua Maryksi. En jaksa, Maria sanoi hymyillen. Andre naurahti tytölle ja katsoi häntä sitten päästä varpaisiin ja virnisti uudestaan. Menossa jonnekin, nuori nainen? En taida päästää, ties mitä pervoja on liikkeellä. Maria nauroi. Sinä vaihdat aihetta, Andre. Mistä sinä olet saanut vaatteesi? Kerro minulle se, niin kerron sinulle, minne olen menossa. No voihan kiristäjä, Andre sanoi. Hän hymyili ja kietoi kätensä Marian olkapäiden ympärille vetäen tytön kylkeensä. Minä sain nämä muodikkaat retkuni Seanilta, Laurenilta ja Lilyltä, kun tapasin heidät ensimmäisen kerran, hän sanoi, kun johdatti Marian portaiden luo. Maria hymyili. No niin, Maria, Andre sanoi. Kerropas minne olet menossa... Minä olen menossa treffeille yhden Andren kanssa. En tiedä, tunnetko häntä, Maria sanoi hymyillen. Enpä tiedä, tunnenko, Andre sanoi. Hänellä on vihreät silmät ja pörröiset ruskeat hiukset. Hän on hyvin hauska ja sankarini, joka pelasti henkeni, vaikka ensin uhosi tappavansa minut, Maria sanoi. Ja minä en ikinä kiittänyt häntä. Andre hymyili. Onhan sinulla aikaa kiittää häntä... Varmasti, Maria sanoi ja kietoi toisen kätensä pojan vyötärön ympärille. Hän nauroi. Olemme ihan hulluja, vai mitä luulet? hän jatkoi kaksikon astuessa ensimmäiseen kerrokseen. Mitä helvettiä?! Seanin ääni yhtäkkiä karjui. Andre ja Maria huomasivat ystäviensä tuijottavan kaksikkoa ihan äimänä ja pihalla. Niin tosiaan, mehän emme kertoneet noille, että olemme yhdessä, Andre sanoi. Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun Andre oli sanonut noin. Mariaa se ei kuitenkaan vaivannut, koska se oli totta. Onko nuo yhdessä? Sean tivasi hämmentyneenä. Mitä hittoa on tekeillä?! Me olemme rakastuneita, ei muuta, Maria sanoi. Tule, Andre. Lähdetään, hän jatkoi Andrelle, joka virnisti ja johdatti kaksikon ulos Seanin ja Rhodryn hehkuttaessa innoissaan. Voitin vedonlyönnin! Seanin ääni hekumoi. Rahat käteen, Rhodry! Hiljaa siinä, Rhodry nauroi. Sinä olet erittäin kaunis tänään, Andre sanoi Marialle. Kiitos, Maria sanoi ja hymyili. Mitäs sinä olet suunnitellut pääni menoksi, komistus? hän jatkoi,
mutta Andre ei kuitenkaan sanonut sanaakaan. Sen sijaan poika otti Mariaa hellästi kädestä kiinni ja johdatti hänet kaupungin ulkopuolelle ja metsään. Maria jotenkin tiesi, että Lily ja Nikolai olivat olleet täällä joskus muutama tunti sitten. Kosiko Nikolai Lilyä täällä? Maria kysyi uteliaana. Kyllä, Andre sanoi. Kosisitko sinä minua täällä, jos olisimme olleet yhdessä yhtä pitkään kuin he? En tiedä, ehkä. En ole ajatellut asiaa vielä, kun me olemme olleet yhdessä vasta muutaman tunnin. Maria nauroi. Andre oli oikeassa ja tyttö kiirehti asioiden edelle. Heidän pitäisi ensin tottua tähän yhdessäolemiseen, eikä suunnitella avioliittoa. Andre hymyili hilpeälle tytölle, joka hymyili takaisin pojalle. Andre alkoi vihellellä onnellisena jotain vanhaa sävelmää. No niin, jaksaisitko kertoa minulle mistä on kyse? Maria kysyi hetken kuluttua, kun kaksikko oli kävelyt metsässä jonkin matkaa. Se on yllätys, Andre sanoi ja pysähtyi sitten. Hän kääntyi Marian puoleen. Sulje silmäsi, tyttönen. Miksi ihmeessä? Maria kysyi ja Andre virnisti. Hän käveli tytön taakse ja laski kätensä hellästi Marian silmien peitoksi. Kävelepäs eteenpäin. Sanon, kun pitää pysähtyä, poika kuiskasi tytön korvaan. Maria teki, kuten Andre pyysi ja mietti samalla, mitä Andre oli oikein suunnitellut. Tyttö nimittäin muisti oikein hyvin, että Andre oli kadonnut jonnekin hetki sen jälkeen, kun oli kertonut tytölle tunteistaan ja pyytänyt tätä ulos kanssaan. Nyt tyttö oli hyvin utelias tietämään, mistä oli kyse. Pöö, Andre sanoi tytön korvaan. Maria nauroi. Olemmeko jo perillä? Emme vielä, kultani. Sanoit minua kullaksi ensimmäisen kerran, Maria sanoi hymyillen. Mutta sinähän olet, Andre sanoi kuin se olisi selittänyt kaiken. Pysähdy, hän jatkoi. Maria teki niin ja Andre otti kätensä pois tytön kasvoilta. Maria katsoi ympärilleen ja näki maassa punaisen viltin, jonka päällä oli ruusukimppu ja erilaisia juomia ja ruokia. Maria oli hämmentynyt. Tässä on anteeksipyyntö ja kiintymyksen osoitus samassa, Andre sanoi ja johdatti Marian istumaan viltille. Hän ojensi tytölle ruusukimpun, jonka tämä otti sanattomana vastaan. Andre virnisti. Etkö saa sanaakaan ulos suustasi? En todellakaan. Voi herrajumala sentään, Maria sanoi. Onko tämä sinun ideasi kokonaan? Rhodry auttoi minua tietenkin, että saan tästä mahdollisimman mukavan ja pidettävän, Andre höpötti. Nikolai auttoi minua myös... Kerroitko heille meidän suhteestamme? Maria kysyi. Oli pakko, kun molemmat katsoivat minua kysyvin ilmein, Andre sanoi. Ei sillä, että se minua haittaa, Maria sanoi. Mehän emme sopineet mitään salaamisesta ja on oikeastaan vain hyvä, että he tietävät. Olen kyllä samaa mieltä, pikkuinen, Andre sanoi ja virnisti. Minä en ole mikään pikkuinen! Maria protestoi. Pieni ja suloinen... Olet melkein yhtä ärsyttävä kuin Rhodry höpöttäessään Jadelle! Niin, koska saatan olla sukua hänelle, Andre sanoi ja hymyili. Ei se kyllä mikään ihme olisi, koska minä ja Rhoddo olemme jonkin verran samankaltaisia. Maria hymyili ja otti yhden mansikkamehupullon (A/N: minä ei tue kossuja sun muita. Absolutismi kicks ass) käteensä. Otatko mehua, hurmuri prinssini? hän kysyi ojentaen pulloa Andrelle, joka otti sen käteensä hymyillen ja otti ryypyn pullosta. Sitten kaksikko jäi pitämään hauskaa metsään, mutta eivät lainkaan menneet liian pitkälle. He olivat molemmat aivan liian nuoria vielä ja siksi hyvin epävarmoja rakastelun suhteen. Maria ainakin oli, mutta Andresta ei oikeastaan tiennyt kunnolla, mitä hän asiasta ajatteli. Maria ei kuitenkaan sanonut asiasta mitään, koska ei se häntä oikeastaan edes vaivannut pahasti. *****
Andre huomasi yhtäkkiä auringon olevan laskemaisillaan. Miten kummassa aikaa olikin päässyt kulumaan niinkin paljon? Andre ei ymmärtänyt ajan kulumista. Se tuntui kuluvan niin nopeasti, ettei poika pysynyt lainkaan perässä. Häntä kuitenkin enemmän vaivasi se, mitä Filia oli sanonut pojalle ennen kuin hän oli lähtenyt hakemaan Mariaa tämän huoneesta treffeille. Prinsessa oli pyytänyt Andrea luokseen puhuakseen yhteydestä Jadeen ja Rhodryyn ja syistä siihen, miksi kaksikko oli Jaden vanhempien kanssa saaneet ruumiit ja tilaisuuden elää uutta elämää. Se häiritsi pojan romanttista hetkeä rakkaan Mariansa kanssa aivan liikaa ja hän halusi mennä jo takaisin saadakseen tietonsa, koska hänestä jotenkin tuntui, että Filia aikoi puhua jotain Andren suvusta ja vanhemmista yleensä. Maria, Andre sanoi silittäessään tytön hiuksia hellästi. Tyttö makoili pojan vierellä kaksikon katsellessa taivaalle. Hänen päänsä oli pojan olkapäätä vasten. Andre piti tytön läheisyydestä kovasti. Mitä? Maria kysyi unisella äänellä. Andre hymyili. Maria oli aikeissa nukahtaa paikalleen. Filia sanoi haluavansa tavata meidät pian täältä päästyämme, Andre sanoi. Hän ei kyllä sanonut mitään, milloin pitää lähteä takaisin, mutta minua vaivaa suunnattomasti se, mitä hän haluaa. Maria kohotti päätään Andren olkapäästä ja katsoi ruskeahiuksista poikaa, kasvoillaan hyvin utelias ilme. Häntä selvästi kiinnosti tietää, mitä Filia halusi myös. Tyttö hymyili. Me voimme lähteä takaisinkin, Andre. Miksi ihmeessä jäisimme tänne ja nukahtaisimme kun voisimme mennä takaisin? En tiedä. Ajattelin vain, että sinä haluat jäädä tänne, kun olet uneliaskin, Andre sanoi ja virnisti. Sinä olet taas hirvittävän hauska, Andre, Maria nauroi. Mutta tulepas, niin lähdetään takaisin. Andre hymyili ja nousi seisomaan. Meidän on varmasti syytä ottaa nämäkin mukaan, poika sanoi ja tarttui viltin kulmiin ja teki siitä pussukan, jonka sitoi solmulle. Hän otti sen kainaloonsa ja katsoi Mariaa odottaen. Menemmekö, vai aiotko tuijottaa komeaa ulkomuotoani vielä tuntikausia? Maria punastui ja nauroi. En tietenkään aio, höpsö. Tule, tyttö sanoi ja tarttui Andren käteen. He kävelivät sitten yhdessä pois metsästä ja kohti Wippenbergiä hiljakseen jutustellen niistä näistä. Kaupunkiin päästyään ulkona oli jo pimeä ja Wippenbergin keskuskatua valaisi rivi lamppuja pylväiden nokassa, ja niiden kimpussa oli jo yöperhosia. Kaupungissa oli hyvin hiljaista. Se oli melkeinpä luonnotonta, koska yleensä Wippenberg oli hyvin vilkas kaupunki iltaisinkin. Andresta oli kummallista katsella hiljaista keskuskatua. Täällä on epätavallisen hiljaista, poika sanoi. Alkaa melkeinpä pelottaa. Onko nyt joku aranialaisten pyhäpäivä? Maria kysyi yhtä hämmentyneenä kuin Andre. Enpä tiedä, Andre sanoi. Hoi, söpöläiset! Rhodryn ääni huudahti yhdeltä penkiltä, jossa mies istui Jade vierellään kauniissa sinisessä mekossaan ja valkoisessa hatussaan. Kaksikko näytti hyvin onnelliselta. Andre pisti myös merkille sormukset heidän vasemmissa nimettömissään ja virnisti Rhodrylle. Te uudistitte valanne ilman minua ja Mariaa! hän syytti nauraen. Emme. Minä vasta kosin Jadea uudestaan varmistaakseni, että tämä kaunotar haluaa minua tarpeeksi, Rhodry sanoi. Senkin pervo, Jade torui nauraen. Ja puhut rumia nuorten läheisyydessä. Olet huono esimerkki heille. Ajattele nyt, kun Andre ottaa sinusta vaikutteita... Ei hän ota. Maria haluaa hänet ilmankin pervouksia, Rhodry intti. Jade hymyili lämpimästi. Hän ei selvästikään jaksanut kinata Rhodryn kanssa. Luovutusvoitto, Rhodry hekumoi. Meidän on ehdittävä takaisin palatsiin. Filiahan halusi puhua meille, Jade sanoi noustessaan seisomaan. Tulkaapas, hän jatkoi ja lähti kävelemään kohti Maraifian kartanoa vähän matkan päässä. Rhodry, Andre ja Maria menivät naisen perässä kartanolle. Mistähän Filia haluaa puhua? Maria kysyi oltuaan hiljaa vähän aikaa. Minä en ymmärrä, miksi hän haluaisi puhua meille. Se liittyy varmasti jotenkin tähän, miksi me olemme täällä keikkumassa taas, Rhodry sanoi. Olisin ollut kyllä tyytyväisempi, jos olisin mennyt Realmaan. Olisin saanut ikuisen rauhan kaikelta. Ja olisit saanut olla kanssani ikuisesti, Jade sanoi. Sitähän sinä aina halusit.
Haluan vieläkin, rakkaani, Rhodry sanoi ja hymyili. Siinähän te olette, Zenin ääni sanoi. Hän käveli Marien kanssa käsikädessä kultaisella polulla kartanon pihalla onnellisen näköisenä. Andren oli hankala uskoa, että Zen oli joskus ollut pahis. Mies oli kaikkea muuta kuin ilkeä: hän oli hyvin ystävällinen ja kohtelias, mutta myös hauska. Marie ainakin piti siitä. Andre oli myös varma, että kaksikon menneisyys ja päätyminen yhteen olivat kuitenkin erittäin tuskaisia, koska kummankin kasvoilla oli välillä sellainen en kestä tätä helvettiä -ilme. Silti he olivat onnellisia yhdessä ja se oli Andresta hyvä asia. Hän halusi itsekin olla onnellinen. Sinä pohdit taas syvällisiä, Rhodry kommentoi. Minä olen ihan satavarma, että olet meidän sukulainen, hän jatkoi osoittaen Zeniä, Marieta ja Jadea. Miksemme kysy asiaa Filialta? Jade sanoi innoissaan. Jos Andre on sukulainen, se olisi upeaa. Olenkin halunnut tietää, minne tyttäremme vietiin kuolemamme jälkeen. Juttunne ovat karmivia, Aaron ilmoitti pimeydestä. Minua kerrassaan karmii teidän juttelunne. Andre nauroi. Sinä olet pelkuri, pätkä. Miksi tämä maailma on sitten niin karmiva? Kun olin vielä La Fielissä, enkä ollut kuullut sinusta mitään, tuntui hyvältä. Nyt olen ihan sekaisin. Toivottavasti se karmiva aikamaagi osaa kertoa kaiken mahdollisen, koska muuten joudun pöpilään, prinssi sanoi ja käveli pois väristen. Aaron-parka, Maria sanoi. Hän on ihan sekaisin... Siinähän te olette, Filian ääni sanoi. Tulkaa nyt sisälle, että saan kertoa asiani teille. Andre, Maria, Rhodry, Jade, Zen ja Marie kävelivät vaieten sisälle kartanoon ja olohuoneeseen, jossa muut jo odottivat istuen nojatuoleilla tai sohvilla ja jutellen mukavia, tai Nikolain ja Lilyn kohdalla, pussailemassa nurkassa. Brandon ja Lauren taas olivat suuren ruskean pöydän luona Seanin ja Aaronin katsellessa vierestä. He suunnittelivat varmasti sotaretkeään Farniaan. Andrea pelkkä ajatuskin Farniasta alkoi ahdistaa. Sehän olisi paikka, jonne hän saattoi kuolla! Chris, Tiara, Jean ja Valerie olivat myös paikalla. No niin, Filia sanoi äänekkäästi kiinnittäen kaikkien huomion itseensä. Istukaa alas, hän pyysi kuninkaallisella aksentillaan. Andre ja muut tekivät kuten pyydettiin ja katsoivat Filiaa uteliaina. Prinsessa hymyili. Minä aion kertoa teille nyt miksi Jade on perheineen taas täällä, hän aloitti. Minua pyydettiin suorittamaan tämä tehtävä. Kuka pyysi? Zen tivasi heti. Ainoa henkilö, jonka oikeastaan menetimme silloin aikoinaan. Puhun nyt tietenkin Miristä, Filia sanoi. Jade ja muut olivat aivan äimänä. Andre taas ystäviensä kanssa tunsi olonsa typeriksi. Kuka hitto oli Miri? Filian sormien napsautus sai Andren palaamaan horroksestaan, ja katsomaan ympärilleen ja näki ympärillään kuun valon valaiseman kaupungin. Taas illuusio, Zen sanoi katsellessaan ympärilleen. Niin juuri, Filia sanoi. Valaria ennen sen tuhoutumista. Ajattelin, että käytän illuusiota apunani selittämisessä, sillä kuvat usein kertovat enemmän kuin miljoona sanaa, eikö? Mikäs paikka tämä on? Andre kysyi uteliaana. Ikivanha kaupunki Valaria? Se haltiakaupunki, joka on puoleksi vajonnut mereen? Niin, Filia sanoi. Kaupunki oli aikoinaan hyvin kaunis. Kauneimpia paikkoja koko maailmassa. On sääli, että se kalpea nainen päätti tuhota sen ja sieppasi minut samalla. Se ei liity tähän, nuori nainen, Valerie ilmoitti taaempaa. Filia hymyili. Jatketaanpa, hän sanoi katsoessaan joukkiota kädet selän takana tyyni ilme kasvoillaan. Pian Andre näki nuoren, Aaronin ikäisen, vaaleahiuksisen tytön, jolla oli kirkkaan vihreät silmät, kävelevän pitkin kaupungin kivikatuja. Hänellä oli päättäväinen ilme kasvoillaan ja hän katsoi suoraan eteenpäin, jonnekin Andren taakse. Hän käveli joukon läpi kaupungin keskustorille, jossa yksinäinen Filia Alandros katseli jotain tornia haltioitunut ilme kasvoillaan. Tämä Filia oli nuorempi, ehkä Marian ja Andren ikäinen. Filia, tyttö, jonka Andre oletti olevan Miri, sanoi päättäväisellä äänellä. sinä tiedät erittäin hyvin, että olet yhteydessä kristalleihin. Mitä? Filia sanoi katsoessaan tyttöä. Miri, mitä sinä höpötät? Sinä olet ja tulet aina olemaan kristallin sielu. Maraifia tulee pian hakemaan sinua, ellei Camilla sitten ehdi ensin. Xandrian kristalli on myrkytetty, eikä se tee kuten Jade käskee enää pitkään.
Olemme pulassa, kun niin tapahtuu, Miri sanoi. Kuka sinä olet? Filia kysyi kauhistuneena. Olen aikamaagi ja olen tiennyt kaikesta jo hyvin pitkään. Useita vuosia, itse asiassa, Miri sanoi. Kukaan ei tiedä. Vain sinä. Aikamaagit ovat kuolleet sukupuuttoon, Miri. Olet aivan sekaisin. Ei, Miri sanoi. Voin luoda illuusiomaailman sinua varten, mikäli haluat. Filia värähti. Ei kiitos. Kuuntele minua sitten, Miri sanoi tyynesti. koska minulla ei ole paljoa elinaikaa jäljellä. Mitä?! Jade huudahti. Mitä tarkoitat? Filia sanoi. Sinä... kuolet? Oletko sairas? Camilla kutsuu minua pimeyteen. En voi taistella enää, vaan minun on mentävä, jotta se, mitä pitää tapahtua, tapahtuu. Mitä se kamala nainen aikoo tehdä sinulle? Filia kysyi. Näet sen aikanaan. Jos kerron sinulle, yrittäisit estää häntä, ja tulevaisuus muuttuu. Se ei olisi suotavaa, koska olen jo hyväksynyt tulevan, vaikka siihen meni vuosia. Miksi kerrot minulle sitten tästä? Koska sinä suoritat tehtäväni loppuun, Filia Alandros. Olet kristallin sielu, mutta saat myös voimani, Miri sanoi ja käveli lähemmäs prinsessaa. Mitä tarkoitat? Filia sanoi hämmentyneenä. Miten voit muka antaa magiasi minulle? Tietysti voin, Miri sanoi. Miksi minä? Että voit pelastaa Rhoddon, Jaden ja tytön vanhemmat tulevaisuudessa. Jade kiljaisi järkyttyneenä. Zen kirosi ja Marie ja Rhodry eivät osanneet sanoa mitään, vaikka he olivatkin äimänä, eivätkä tajunneet mitään mistään. Kuolevatko he? Filia kuiskasi pelokkaana. Kyllä, mitä raaimmalla tavalla Doom Gazen temppelissä, Miri sanoi. Kun Blea päättää haluavansa kristallit omaan käyttöönsä tuhotakseen xandrialaiset, hän sieppaa Jaden ja Rhoddon saadakseen tietoja asiasta. Ja? Filia kysyi. Heitä kidutetaan. Samaan aikaan mantereella riehuu myös verinen sota, jossa Jaden vanhemmat kuolevat traagisesti xandrialaisten kädestä, koska se typerä kansasi kuvittelee kuningaskunnan tuhon olleen heidän syynsä, Miri sanoi näreissään. Minä en siedä xandrialaisia, enkä ymmärrä, miksi sinä olet kuninkaan tytär tai sitä, että Jade joutui asumaan siinä helvetissä. Ei se silloin ollut mikään helvetti... Jade mutisi. Mitä sinä tarkoitat sillä, että olen kristallin sielu? Filia sanoi hämmentyneenä vaihtaen puheenaihetta. Koska sinä olet ja sinun olisi parempi hyväksyä se, Miri sanoi. Voit kuitenkin aina tehdä sopimuksen Maraifian kanssa, koska äitijumalatar ei ole julma, kuten tarinoissa kerrotaan. Hän on itse asiassa varsin kiltti persoona. Minä... Filia sanoi. Sinulla ei ole vaihtoehtoja, Alandros, Miri sanoi ja kosketti tytön otsaa kädellään ja kultainen valo välähti, kun Mirin magia siirtyi prinsessaan. Illuusio myös särkyi ja joukko oli taas Maraifian palatsin olohuoneessa. Jadella oli nyt jo kyyneleet silmissään. Miri tiesi koko ajan! Miksi hän ei sanonut mitään?! hän huusi kauhuissaan. Jouduimme... me... hän hautasi kasvonsa Rhodryn rintaan. Olen pahoillani, Jade, mutta hänen oli pakko, Filia sanoi. Hän välitti teistä hyvin paljon. Olitte hänelle kuin perhe, jonka hän menetti Magacorin tuhoutuessa. Jade ei kuitenkaan sanonut mitään, koska hän itki. Rhodry halasi vaimoaan tiukasti lohduttaen. Zen katsoi tytärtään hetken ja käveli tämän luokse. Andre katsoi tarkkaan miehen puuhia ja hymyili, kun mies kietoi kätensä Jaden ympärille. He eivät puhuneet mitään, mutta Andre oli varma, että telepatiaa käytettiin. Hän ei kuitenkaan halunnut häiritä kaksikkoa, ja kääntyikin Filiaan. Miksi sinä valitsit minut ja Marian heidän ruumiikseen? hän kysyi. Koska te tunnuitte kaikista sopivimmilta, Filia sanoi. Te olitte molemmat itse asiassa tarpeeksi
typeriä, kun ette huomanneet asiaa ennen kuin voimanne alkoivat vapautua. Silloin huomasin oman suunnitelmani olevan menossa päin metsää. Miten? Koska Barbarella, tai Maierien, oli saanut tietää tästä. En tiedä miten, vaikka yritin pitää sen salassa parhaani mukaan. Siksi hän vei Marian Kuicheen tappaakseen hänet, koska sitten Rhodry tulisi esiin ja Maierien voisi tappaa hänet. Miksi se typerä akka haluaa tappaa meidät? Koska hän oli temppelissä silloin kauan sitten Jaden ja Rhodryn kuollessa... öh, Blean ruumiissa jollain kummalla tavalla. Huomasin sen itse melkeinpä heti Kultaiseen Metsään mentyäni, Filia sanoi. Miten se nainen lähti pois Blean ruumiista? Maria yhtäkkiä kysyi uteliaana. Ei mitään järkeä. Maierien ei halunnut jäädä voimattoman jumalan ruumiiseen, Ce Lucca. Hän lähti ja siirtyi nuoren Satimaya suvun edustajan ruumiiseen ja aina ruumiin kuollessa nainen siirtyi uuteen, Filia sanoi. Useimmiten äidiltä tyttärelle. Miksi me olemme täällä? Marie kysyi hymyillen. Enpä oikeastaan usko, että Mirin suunnitelmiin kuului antaa uusi mahdollisuus Jaden vanhemmille. Ei niin, Filia sanoi ja hymyili. Se oli minun ideani. Ajattelin, että sinä ja Zen haluaisitte elää rauhallisemmin elämänne loppuun saakka yhdessä, kuten Jade ja Rhodry. Miksi ihmeessä? Marie kysyi. Koska te olette mahtavia ihmisiä ja ajattelin, että se olisi oikein. Olisi ollut epäreilua, jos vain lapsenne olisi saanut uuden tilaisuuden rakkaansa kanssa. Jade olisi kuristanut minut, jos en olisi tehnyt näin, Filia sanoi. Hän katsoi Andreen. Josta pääsemmekin Staichen sukuun. Mitä? Jade sanoi heikosti. Zen halasi häntä vieläkin. Sinun tyttäresi oli se Satimayan suvun edustaja, joka sai jumalattaren riesakseen ensimmäisen kerran, Jadelynn Ayalluc. Faeth Jadelynn Satimaya oli viimeisin, jonka hengen pelasti minun sukulaiseni Ray Fromiya, Filia naurahti. Ja Faethin ja Rayn lapset sukupolvien ajan tekivät aina mitä halusivat, mutta olivat aina samanlaisia kuin te Ayallucit, ja sitten syntyi Emma Fromiya, Andren äiti. Hän tapasi erittäin viehättävän Michael Westin aikanaan ja he perustivat vastarintaliikkeen, jota Brandon nykyään johtaa. Brandon virnisti. Meillä on sama periaate, kuin Michaelilla. Niin arvelinkin, Filia sanoi. Hän hymyili. Andrehan tietää, että Barbarella tappoi hänen vanhempansa, eikö? Andre nyökkäsi synkkänä. Ja siitä heräsi Ayallucien sukuvian tapainen ilmiö nimeltä kostonhimo, jollainen Zenin ja Jaden persoonissa hyvin ilmenee, Filia sanoi. Minä arvasin! Rhodry huudahti. Minä tiesin, että Andre on sukulaiseni! Andre ei osannut sanoa mitään. Filia nauroi hänelle. Älä murehdi, Andre. Jade ja Rhodry ovat erittäin hyväsydämisiä ihmisiä. Historia toistaa itseään, Zen tuumi. Roolit on ihan samat, ihmiset vain erilaiset. Hyvin sanottu, Nikolai kommentoi ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Muut mutisivat myöntymisen merkiksi. Se Maierien on tuhottava, Filia sanoi. Hänen läsnäolonsa on syy siihen, miksi tämä toistuu. Häh? Andre sanoi. Maeierienin läsnäolo saa ajan pysymään paikoillaan, Zen sanoi. Se typerä nainen käytti jotain ajan sotkevaa taikaa joskus vanhan ajan 3000-luvun alkupuolella ja kuoli saman tien. Hän ei koskaan saa rauhaa ja hänen takiaan kaikki toistaa itseään. Ärsyttävää, Andre sanoi. Samaa mieltä, poika, Zen sanoi. Te otatte tämän kertomani aika kevyesti, ymmärrättekö? Filia sanoi hämmentyneenä. Kuvittelin teidän tappavan minut. Vastaukseksi Jade rynnisti halaamaan prinsessaa uudestaan ja kiitti tätä uudesta mahdollisuudesta. Andre ei voinut olla hymyilemättä. Hänestä Jade tuntui harvinaisen suloiselta otukselta. Tietenkin Maria oli hänestä herttaisempi, mutta Jadessa ei ollut mitään valittamisen
arvoista myöskään. Jos teillä on kysyttävää tästä, kysykää pois, Filia sanoi. Mutta en kerro teille mitään tulevaisuudesta, hän lisäsi katsoessaan Andreen ja Mariaan. Hän virnisti häijysti. Minä en anna Andren kuolla Maierienin käsiin. Sehän särkisi Marian sydämen. Minulla on suunnitelma, josta Maraifia ei tiedä. Enkä aio kertoa teillekään, koska te voisitte kertoa hänelle. Häijy nainen, Jean sanoi.