Keurusseudun Luonnonystävät ry Lahopuita Pyhä-Häkin kansallispuistossa, MS Jäsenkirje 2 / 2009
Hyvät luonnonystävät Kesä on taas ohi, hieno syksy meneillään ja talvi lähestymässä. Luonnonystävälle riittää aina mielenkiintoista tehtävää ja seurattavaa. Kesällä voi havainnoida kasvien, lintujen, perhosten ym. elävien toimintaa ja vaiheita. Seurattaviahan löytyy joka puolelta: puutarhasta, tienvarsilta, niityiltä, metsistä jne. Syksyllä ilahduttavat marjat, sienet, ruska, muuttolinnut ja monet muut. Mutta viimeistään jouluna maan tulee olla valkoisena. Silloin voi ruokkia lintuja, seurata lumijälkiä tai vaikka lukea hyviä luontokirjoja, joita ilmestyy tasaiseen tahtiin. Kokeilkaapa vaikka Lasse Kylänpään kirjaa Tie vie (Maahenki). Keurusseudun Luonnonystävät ovat taas vuoden aikana tarjonneet omalta osaltaan monenlaisia toimintoja ja virikkeitä. Kesällä järjestimme retkiä, leirejä ja muita tapahtumia (mm. luontoillan), niitimme niittyjä, väsäsimme lausuntoja kaavoista ja turvesoista, seurasimme perhosia ja muita ötököitä, myös Suur-Keuruun kesäkisan merkeissä. Haapamäen vaihtotorikin saatiin sitkeiden vaiheiden jälkeen jälleen toimimaan. Kymmenet ihmiset ovat olleet vetohommissa, ja sadat muuten mukana, unohtamatta niitä, jotka ovat tukeneet toimintaamme vain olemalla jäseninä. Yhteensä meitä jäsenluonnonystäviä on Keuruulla ja Multialla nyt n.200, ja muita luonnonystäviä sitten lukematon määrä. Kiitos kaikille. Töitä mm. kestävän kehityksen periaatteiden ja luonnon hyvinvoinnin edistämiseksi riittää. PS Syyskokous Keurusseudun Luonnonystävien syyskokous pidetään keskiviikkona 21.10.2009 klo 18 ravintola Mirjamissa. Sääntömääräisissä asioissa käsitellään lähinnä ensi vuoden suunnitelmia. Lopuksi katselemme tavanomaisesti luontokuvia. Kahvitkin tarjoillaan. Tervetuloa. Ötökkäkisa Järjestimme kesällä Suur-Keuruun kanssa kesäkisan, jossa etsimme tällä kertaa pieniä selkärangattomia eläimiä: hyönteisiä, hämähäkkejä, nilviäisiä, matoja jne. Vastauksia kisaan tuli kohtalaisesti, eniten perhosista ja niiden toukista, mutta myös kovakuoriaisista, etanoista, simpukoista, heinäsirkoista ja hämähäkeistä. Pääosa vastauksista tuli sähköpostitse, ja niissä oli myös kuva mukana. Harvinaisimpia ja erikoisimpia lajeja ehkä olivat sarvikuonokas, juomu- ja viherkukkajäärä, ukkoetana, riikinkukkokehrääjän toukka, isot vaeltajaperhoset amiraali ja ohdakeperhonen, ukkonuijapistiäinen, töpökatti ja aitoristimähäkki. Jäimme kaipaamaan havaintoja mm. suursukeltajista, jouhimadoista, sireenikiitäjistä, simpukoista, kotiloista, lapamadoista, jääristä jne. Kuitenkin oli mielenkiintoista todeta, että toimialueeltamme löytyi aika monta ötökkäharrastajaa, joista erikseen mainittakoon Ossi Nieminen Asunnalta, Sirpa Mäkelä Pihlajavedeltä, Eino Majaniemi Huttulasta sekä Pirkko Halkilahti ja Anja Ström Multialta, unohtamatta Haapamäen perhoslaskentaporukkaa (Sulkavat & Aallot). Kisasta oli laajempi selostus Suur-Keuruussa ja sama teksti löytyy myös nettisivuiltamme (www.sll.fi). PS
Lumo 2010 Luonnon monimuotoisuus (lumo) tarkoittaa sitä, että on runsaasti erilaisia luontotyyppejä (metsiä, soita, niittyjä) ja niillä runsaasti erilaisia lajeja (kasveja, eläimiä, sieniä). Mitä monimuotoisempi luonto on, sitä paremmin se selviää mm. erilaisista poikkeustilanteista ja ongelmista, esimerkiksi ilmaston muutoksesta, taudeista tai tuhohyönteisistä. Ihmisen toimien seurauksena luonnon monimuotoisuus on nyt kaikkialla maailmassa romahdusmaisesti vähenemässä. Esim. englantilainen Dr Mike Rands, joka on pitkään toiminut kansainvälisen lintuharrastusjärjestön BirdLifen johtotehtävissä, totesi erotessaan nyt toimestaan, että kaikista ponnisteluista huolimatta maailman luonnon monimuotoisuus on nyt suuremmassa vaarassa kuin koskaan ja lajeja häviää nopeammin kuin koskaan. Tämä koskee mm. lintulajeja, joita menetetään useita joka vuosi. Myös Suomessa, ympäristöministeriön virallisten katsausten mukaan, uhanalaisten lajien määrä jatkuvasti lisääntyy. Miljoonien vuosien evoluution tuottamat lajiston hienoudet uhkaavat vääjäämättä hävitä. Näyttää siltä, että tilanne ei ole yhtään parantunut, vaikka valtiot, myös Suomi, ovat kansainvälisellä sopimuksella luvanneet lopettaa lajiston köyhtymisen vuoteen 2010 mennessä. On loppukirin aika. Suomessa uhanalaisia lajeja on eniten metsissä, itse asiassa n. 1000. Metsälajien suojelu kaipaisi lisään suojelualueita, sekä isoja että pieniä. Ja itse asiassa nyt ollaan asian hyväksi jotain tekemässäkin. Ensi vuonna ns. Metsoohjelma pyörähtää varsinaisesti käyntiin, ja ympäristökeskuksilla on suojelualueiden hankkimiseen melko hyvin rahaakin. Tarkoitus on reilusti lisätä suojelualueita eteläisessä Suomessa (n.oulusta etelään päin). Homman onnistuminen riippuu nyt metsänomistajista. Onko jossain vielä suojelunarvoista, riittävän luonnonmukaista metsää ja haluaako sen omistaja rauhoittaa sen, joko myydä tai vuokrata? Tällä hetkellä pallo on mm. Keuruun seurakunnan päättävillä elimillä. Seurakunta laatii parhaillaan uutta metsätaloussuunnitelmaa, jonka laatimisessa yhdistystämme on edustanut Risto Sulkava. Seurakunnan metsissä olisi useita luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä, suojelun arvoisia alueita, joista myös Keski-Suomen ympäristökeskus on kiinnostunut Metsoohjelman puitteissa. Saas nähdä, millaisia päätöksiä sieltä tulee. Toiseksi eniten häviämässä olevia lajeja on niityillä ja pihoilla. Siellä avainasemassa ovat puutarhurit ja pihojen hoitajat. Jos pihoille ja puistoihin voitaisiin jättää edes pieniä alueita ruohonleikkurilla ajamatta, voisi moni pikkueläjä (esim. kukkakasvi tai perhonen) selvitä. Ja jos vielä pihalta tai puistosta kaadettavasta puusta jätettäisiin pystyyn pitkä, esim.1-3 metrin kanto, selviäisivät monet käävät, kukkajäärät ja muut taas vähän aikaa. Lahopuun puute on lajeille pahin uhka metsissä, mutta myös muualla. Yhdistyneet kansakunnat (YK) on julistanut ensi vuoden (2010) maailman biodiversiteettivuodeksi. Kyse on siitä, voitaisiinko esim. sademetsien, merien, arojen ja muiden alueiden eliölajien tuhoutumista jotenkin hillitä. Myös Suomen luonnonsuojeluliiton ensi vuoden erityisteemana on luonnon monimuotoisuus, Lumo 2010. Tarkoitus on löytää keinoja, joilla luonnon köyhtyminen saataisiin pysähtymään niin meillä kuin muuallakin, jos nyt ei ihan vuonna 2010, niin edes 2020. PS
Luontonäkymiä Loppusyksyn aikana pihlajissa tulee olemaan vilskettä, rastaita, tilhiä, taviokuurnia ym., sillä marjasato on kohtalainen paitsi pihlajilla myös mustikalla ja puolukalla. Myyrävuosi alkaa olla lopussa, vaikka vesimyyriä ja päästäisiä näyttikin vilistävän ainakin elokuussa paikoin yhä melko runsaasti. Pöllöillä ja muilla pikkunisäkkäitä syövillä pedoilla on ennätyshienon kesän jälkeen tulossa ankeat ajat. Osa vaeltaa pois, mutta osa yrittää sinnitellä täällä. Kanalintukannat ovat riistamiesten laskentojen mukaan romahtaneet parin vuoden takaisista huipuista hyvinkin alas. Riekkoa ei taida Keuruulta löytyä enää ollenkaan, eikä monta Multialtakaan. Kuusissa käpyjä on vähän, joten käpytikoilla, käpylinnuilla ja oravilla on myös edessä tiukat ajat. Osa oravista ja tikoista selviää tietysti lintulautojen avulla, ja männyissä on aina jonkin verran käpyjä. Kaiken kaikkiaan talvesta on lintumielessä tulossa ehkä aika vaatimaton, elleivät sitten jotkin vaelluslinnut ja vastaavat kiertelijät (hakit, nakkelit ym.) sitä vähän piristä. PS Pihlajan oksa. Kuva Maija Salo
Perhoslaskenta Haapamäen perhoslaskentaa jatkettiin suunnilleen entisellä teholla. Petäisjärvi kierrettiin haavin kanssa parisen kymmentä kertaa, huhtikuusta syyskuuhun. Perhosia kirjattiin muistiin yht. n. 2300 yksilöä, jotka edustivat 38 lajia. Edellisenä kesänä nähtiin vain n. 1000 perhosta ja 37 lajia. Kesä 2009 oli hieno poutakesä, 2008 surkea sadekesä. Sää siis vaikuttaa voimakkaasti laskentatuloksiin. Niinpä useimpia lajeja nähtiin tänä vuonna reilusti enemmän kuin viime vuonna. Kuitenkin tesma- ja sitruunaperhoset vähenivät selvästi, ja useita sinisiipilajejakin nähtiin edellisvuotta vähemmän. Myös useimpia valkoisia lajeja oli keskimääräistä vähemmän. Kaikkein suurin yllätys, ja laskennan historiassa ainutlaatuinen tapaus, oli ohdakeperhosten valtava määrä (laskennoissa 176 yks.). Ohdakeperhonen ei talvehdi Suomessa, mutta niitä alkoi toukokuussa valua etelästä, ja niiden lisääntyminen onnistui täällä todella hienosti, mikä johti siihen, että elokuussa niitä oli kuhisemalla joka paikassa. Melko nopeasti ne sitten kyllä alkoivat kadotakin, ja ilmeisesti suuri osa niistä lähti vaeltamaan etelään. Ja matkaahan niillä riittää, sillä ne eivät kestä pientäkään pakkasta eli niiden on mentävä Etelä-Eurooppaan saakka, siis Alppienkin yli tai ympäri. Toista komeaa vaellusperhosta, amiraalia, oli liikkeellä selvästi vähemmän. Toinen kesän yllättäjä oli nokkosperhonen. Niitä on kymmenkunta vuotta ollut niukanlaisesti, ja samanlaiselta alkukesä vaikutti nytkin. Mutta nokkosperhosillakin lisääntyminen onnistui hienosti, ja heinäkuussa niitä alkoi ilmaantua suorastaan laumoittain. Edellisen kerran niitä oli runsaasti kesällä 1995. Kun nokkosperhosen lähisukulaisella neitoperhosellakin oli melko hyvä vuosi, oli loppukesän perhoskasveilla, pelto-ohdakkeilla, kallionauhuksilla, punatähkillä ym, ajoittain runsaasti todella upeaa katseltavaa. Kesän runsaimmat päiväperhoset Haapamäellä olivat nokkosperhonen (laskennoissa 422), niittyhopeatäplä (204), ohdakeperhonen (178), metsänokiperhonen (167), lauhahiipijä (138), kangasperhonen (127), loistokultasiipi (120), tesmaperhonen (110) ja lanttuperhonen (107). Vähälukuisimpia olivat täpläpapurikko (1), kaaliperhonen (1), ratamoverkkoperhonen (2), ritariperhonen (3), pikkukultasiipi (3) ja pihlajaperhonen (4). Hohtosinisiipi on hiljalleen hiipunut nollaan. Myös metsäpapurikko ja haapaperhonen jäivät nyt kokonaan näkemättä. Melko vähälukuisista lajeista virnaperhonen, mustatäplähiipijä, saraikkoniittyperhonen ja rämehopeatäplä yllättivät positiivisesti, eli niitä nähtiin tavanomaista enemmän. PS Raiskin myllymaisema raiskauksen kohteena Vuoden 1830 paikkeilla rakennettiin Pihlajaveden Karimon Raiskinlammen puroon pieni jalkamylly. Vuosiluku on myllyn seinässä, mutta mylly voi olla vanhempikin. Jalkamylly nimi tulee myllyn kiviä pyörittävästä pystyakselista, jonka alapään siipiin kosken vesi johdettiin. Mylly on niin pienessä purossa, että se näin kuivana syksynä 2009 vain vaivoin lirisee. Toimiakseen mylly tarvitsee vuolaasti virtaavaa vettä ja sitä saadakseen yläpuolisen suon ja Raiskinlammen vesi padottiin. Pato avattiin myllyn toiminnan ajaksi ja vuolas vesi johdettiin puuruuhella myllyn alla oleviin siipiin. Jauhatus tapahtui keväällä, kun vettä oli eniten. Ehkä joskus syyssateillakin vettä kerääntyi jauhatuksen tarpeiksi. Myllyn kyljessä
on vieläkin lahonnut iso puinen siipirataspyörä, jota vesi myös pyöritti. Pyörän vaakasuorassa oleva akseli liikutti edestakaisin kulkevaa terää, jolla tehtiin päreitä. Mylly on pidetty sisältä kunnossa ja peltikatto suojaa rakennuksen. Vesiruuhesta on kannatinkivet paikoillaan. Mylly on auki satunnaisille matkailijoille ja vieraskirja on ahkerassa käytössä. Myllylle ei ole tietä eikä viitoitusta, joten sinne ei tuntematon löydä. Monista kartoistakin se puuttuu. Myllylle pääsee Alkulantieltä, jolta pistää metsäautotie 300 metrin päähän. Tien päästä johtaa pieni polku myllylle. Tänä kesänä kuitenkin Myllykallion ja Myllyvuoren ympärille ilmestyivät punaiset nauhat. Ja syksyllä monitoimikoneet parturoivat kymmenien hehtaarien metsäalueen myllyn ympäriltä. Myös myllyn vierestä kaikki vanhat kuuset kaadettiin maanomistajan pelätessä niiden kaatuvan myllyn päälle. Olisin kuitenkin ollut eri mieltä puiden vaarallisuudesta. Kuuset kaatuvat kyllä usein aukon reunasta, mutta jos suoja-alue olisi ollut myllyn ympärillä viitisenkymmentä metriä, niin tiheä kuusikko olisi suojannut myllyä mm. auringon hirsiä polttavalta vaikutukselta. Ko. kaltaisen suojametsän mahdollisesti kaatuvat reunakuuset eivät olisi ylettyneet myllylle. Myllyn miljöö erämaamyllynä olisi samalla säilynyt. Oheinen kuva kertoo nykytilanteen. - Jouko Pihlainen Raiskin myllyn ympäristö on hakattu. Kuva Jouko Pihlainen.
Perinnemaisemat Niittyjä hoidettiin Keuruulla viimevuotiseen tapaan runsaasti. Keski-Suomen ympäristökeskuksen, EU:n ja kaupungin tuella toimivat LAPE-miehet niittivät Vuorelassa, Pohjalassa, Hirvikylällä ja Haapamäen asemalla. Luonnonsuojeluliiton ja VR:n perinnemaisemaprojektin tuella niitettiin kolmea radanvarsiniittyä Haapamäen seudulla. Projektissa hääri vetäjänä Matti Aalto ja kesätyöläisinä Erika Sulkava ja Roope Ruokonen. Kyseinen kolmikko kävi myös täydentämässä niittoa Pohjalassa ja Haapamäen asemalla sekä vieraili niittotöissä kolmella muulla kohteella Keski-Suomessa. Kamanan ja Punnosen niityt Keuruun keskustassa ovat vielä tätä kirjoittaessa hoitamatta, mutta seurakunta ja kaupunki saadaan varmaankin taas hätistettyä niitä hoitamaan. Pihlaisen Jouko sai hommattua Heinäsen ja Hirvon hirvenkellopaikoille Ei tienvarsiniittoa kyltit, ja kellot säilyivätkin hyvin pystyssä ainakin tänä kesänä. Kukkakasvien, perhosten, kukkakärpästen, kukkajäärien, pistiäisten, heinäsirkkojen ja muiden kauniiden niittylajien onneksi monet hoitavat myös osaa omasta pihastaan niittynä. Lisää niityistä ja niiden hoidosta voit lukea yhdistyksemme nettisivuilta: http://www.sll.fi/keskisuomi/keurusseutu/perinnemaisemat -MAa Vaihtotori Haapamäellä on jälleen vaihtotori. Sopivien tilojen löytyminen otti kyllä lujalle, mutta nyt vaihtotori on ollut avoinna jo kuukauden verran. Vaihtari sijaitsee melkein Haapamäen korkeimmalla kohdalla, vesitornin lähellä, mutta sinne kuljetaan Lääkärintietä terveyskeskuksen ja vanhainkoti Metsätähden kautta. Keuruun vanhainkotisäätiö luovutti jo pitkään tyhjillään olleet tilat käyttöömme. Kaupunki on luvannut aurata talvella tien ja maksaa sähkölaskut. Kiitos avusta. Toimintaa pyörittää talkootyönä nelisenkymmentä vapaaehtoista. Olemme tietysti osa jätehuoltoa, edustamme tavaroiden kierrätystä ja uusiokäyttöä puhtaimmillaan. Ovet ovat avoinna lauantaisin klo 10-12, ainakin tavaran tuojille erikseen sopien muulloinkin. Vaihtarille voi tuoda itselleen tarpeetonta ehjää ja puhdasta tavaraa. Vaatteet, kirjat, leikkikalut, astiat ja kojeet ovat tervetulleita. Isoimmat huonekalut (ainakaan sohvat) eivät mahdu, joten niitä kannattaa tarjota Kisakaarteelle tai kirpputoreille. Rahaa torilla siis ei käytetä, tavara tuodaan ja viedään ilmaiseksi. Sinne voi myös tuoda viemättä ja sieltä viedä tuomatta. Talkooapua siellä tarvitaan aina, lähinnä tavaran esille asettelussa ja muissa järjestelyissä. Jos ehdit, jää avittamaan. Torille kertyvää ylimääräistä tavaraa kuljetamme edelleen mm. Jyväskylän Ekocenteriin. Silloin tällöin torilla myydään kahvia ja joskus tosi luonnonystävän vessapaperiakin. Niiden tuloilla yritetään peittää menoja. Torin vastuuvetäjänä toimii Raija Sulkava, puh. 040-5448310. PS
Nettisivut - www.sll.fi/keurusseutu Yhdistyksemme nettisivut ovat olleet noin vuoden uudessa osoitteessa. Sivuilla on melko kattavasti asiaa yhdistyksemme toiminnasta ja alueemme luonnosta, mutta lisääkin sinne mahtuu. Jos sinulla on ideoita tai valmiiksi kirjoitettuja sivuille sopivia juttuja, niin niitä voi lähettää ylläpitäjälle osoitteeseen aallonmatti@hotmail.com. Nettisivuja on viime aikoina päivitetty kerran-pari kuukaudessa. Uusimmat päivitykset näkyvät etusivun ajankohtaista listassa. Muista myös, että jäsenkirjeet voi tilata pelkästään sähköisessä muodossa. Jos niin haluat, ilmoita asiasta Ari Aallolle. MaA Nuorten pyöräretkileiri 22 24.5.2009 Retkelle lähdettiin perjantai-iltapäivällä Haapamäeltä viiden leiriläisen ja yhden ohjaajan voimin. Suuntasimme ensimmäiseksi yöksi Kolhon Loilanniemeen, Ukonselän rantaan. Matkalla pysähdyimme Kankamolla vesilintuja tarkkailemassa ja Ristimäessä varpuspöllön pesällä. Loilanniemessä olimme jo iltaseitsemältä. Auringonpaiste komisti hienoa hiekkarantaista niemeä entisestään. Rannalla oli mukava kahlailla ja käydä vilpoisassa vedessä uimassakin. Myös vesilintuja liikkui mukavasti niemen lähistöllä. Yöllä saimme kuunnella kaulushaikaroiden puhaltelua sekä härkälintujen äänekästä soidinta. Lauantaina suuntasimme Kolhon keskustaan, jossa söimme porukalla pari litraa jäätelöä Kaijanselän rannassa Kaarelan laiturilla, jälleen komeassa auringonpaisteessa ja vesilintujen esittäytyessä lähistöllä. Kaarelasta lähdimme Kankaanpään suuntaan. Kolme lapasotkaa ja mustakurkku-uikku olivat Pilkanlammen harvinaisuusanti tällä kertaa. Pilkanlammelta suuntasimme Keurusselän rantaan Riihiniemen lähteelle, jossa keittelimme lounasta. Osalla ruoka maistui Sinolille ja yhdellä oli liikaa mausteita, mutta onnistuneitakin kokkeja löytyi. Riihiniemestä siirryimme yöpaikalle Lintusaareen, jossa ohjaaja ja innokas leiriläinen yrittivät vähistä madoista huolimatta onkia lokeille kaloja kuvausta ja mahdollisia rengastettuja lintuja varten. Muut ottivat aurinkoa nauttien leppoisasta leirielämästä. Aamulla äsken mainittu aktiivinen kaksikko heräsi ennen viittä ja lähti viiden tunnin metsäkierrokselle lähistön todella komeisiin vanhoihin metsiin. Monista hyvistä lintu- ja kasvihaviksista voisi mainita kolme laulavaa pikkusieppoa ja viirupöllön. Kun saavuimme telttapaikalle, muutkin olivat heränneet aamupalalle. Meillekin aamupuuro maittoi tyhjällä vatsalla tehdyn aamulenkin jälkeen. Myös lokit tulivat aamupalalle, kun heitimme edellisenä päivänä saamamme kaksi ahventa ja kaksi särkeä veteen. Pakattuamme tavarat suuntasimme kohti Haapamäkeä. Matkalla pysähdyimme keittelemään ruokaa Hyyrynlammella ja ihmettelemään turpeenkaivuuta Permisuolla. Aurinko jaksoi mollotella mukavasti viimeisenäkin retkipäivänä. Retken pyöräilyt sujuivat vauhdikkaasti ja ohjaaja tyytyi aiemmista vuosista poiketen peränpitäjän paikkaan lähes koko matkan ajan. Pyöräilymatkaa kertyi noin 65 km. Toiset tarkkailivat luontoa innokkaasti ja toiset vain nauttivat hyvistä keleistä luonnon helmassa. Erilaisista kiinnostuksen kohteista huolimatta kaikki olivat tyytyväisiä retken antiin. Ensi vuodeksi suunnittelimme alustavasti retkeä Helvetinjärven kansallispuistoon. -MAa
Lasten luontoleiri Lasten luontoleiri pidettiin aurinkoisissa keleissä 16 19.7. Riihon leirikeskuksessa. Leiriläisiä oli tällä kertaa 28, apuohjaajia 2 ja ohjaajia 6. Leirin ohjelma oli perinteisen monipuolinen: tutkittiin vesiötököitä, pyydystettiin perhosia, seurattiin lepakoita, katseltiin lintuja, määritettiin kasveja, tehtiin linnunpönttöjä, kalastettiin, laitettiin pikkueläimille kuoppapyydyksiä, harjoiteltiin suunnistusta, tehtiin itse ruokaa retkikeittimillä jne. Edellä lueteltuja luontotutkimuksia tehtiin vieläpä monenlaisissa elinympäristöissä: pyöräretket suuntautuivat kosken rannalle, suolle, uimarannalle ja lintutornille. Tutuksi tuli totta kai myös pihapiirin luonto ja lähistön maalaismaisema. Havaittu lajisto kirjattiin muistiin viimeistään illalla ja lopulta saatiinkin varsin kattava lista leirikeskuksen vieraskirjaan. Mielenkiintoisimpia lajeja olivat lepakkoretken vesisiipat, ötökkähommissa löydetty puuntuhoojan toukka, lintutorniretken mehiläishaukka ja vapaaehtoisen aamuretken harmaahaikara. Muita mieleenpainuvia ja suosittuja juttuja olivat ainakin lepakkoleikki (jossa oppii hyvin lepakkojen saalistustapaa) ja poikien turvekylpy suolammessa. Sekä leiriläisiltä että ohjaajilta tullut palaute oli sen verran positiivista, että ensi kesän leiriajankohtakin on jo varattu, 9-12.7.2010. Maa Reissattiin retkiä Keurusseudun Luonnonystävien retkilista oli taas pitkä ja monipuolinen. Tätä kirjoittaessa vielä syysretki ja Hiljan päivän retki ovat vielä tekemättä. Kevättalvella 21.2. aloitimme koskikarahiihdolla Pihlajaveden reitille. Vanhan formaatin mukaan jaoimme hiihtoporukan kahtia. Alavirran miehet sivakoivat Kotalasta Karansalmelle, välillä autoakin käyttäen. "Saaliina" heillä oli 9 koskikaraa. Ylävirralla, Mämmikoskesta Liesjärvelle, nähtiin 11 karaa. Pertsa "törmäsi" saukkoon Köminkoskella ja saukkojen jälkiä näkyi useita muuallakin. Myös majavat olivat ahkeroineet ja rakentaneet uuden komean pesän Ryönänkoskelle. -7.3. Pöllöilimme isolla porukalla Suojoella kuuntelemassa helmipöllöä ja Lankkualla viirupöllön kumeaa puhaltelua. Huhtikuussa 12.4. Ajelimme Riihon peltoja halkovalle tielle joutsenretkelle. Eikä turhaan, pelloilla ruokaili peräti 150 valkeaa pitkäkaulaa. -17.4. Menimme uudestaan, nyt kesäkelillä, Pihlajaveden Valkeajärven Ryönänkoskelle majavan pesälle. Löytyi komea pesä ja kaunis koski, mutta pesän asukkaita emme nähneet. -18.4. Havainnoimme lintujen kevätmuuttoa Riihon uudesta lintutornista ja Asunnan Kolonmäen sorakuopan reunalta. Sää oli lintujen muutolle erittäin huono. Kova pohjoistuuli oli pysäyttänyt muuton. Kolonmäellä olimme sitkeästi aamuviidestä yhteen, vaikka myrskyksi äitynyt tuuli pöllytti soramontusta hienoa hiekkaa päällemme. -24.4. Suurien puitten retki kierrettiin Keuruun keskustan suuria puita ihaillen. Vanhan kirkon luutalatvalehtikuusi on Suomen suurin ja pappilan rannan sembramänty on Keuruun suurin lajissaan. Toukokuussa 1.5. Lintutorniretki suuntautui lähiretkenä Ketveleen kannakselta Kaivoslahden lintutornille. Melkein tornin juurella olevaa joutsenen pesintää saimme seurata aitiopaikalta. -3.5. Vaelsimme Roosinpohjasta Lintusyrjälle Limpsingin rotkon ja Huhkojärven kallioitten
kautta. Tällä luonnonkauniilla retkellä oli mukana myös pieni kissanpentu, joka matkasi omassa repussaan emäntänsä selässä. -8.5. Kävimme ihailemassa Vesilahdensuota, joka on Keuruun suurin avosuo. -9.5. Lintumiesten kanssa osallistuimme lintutornien keskinäiseen kilpailuun havaittujen lintulajien määrästä. Kilpailimme kahdella tornilla, Riihossa ja Kömin Isorimpillä. Riihon torni sijoittui Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen kilpailussa kärkipäähän. -15.5. Valkeisjärvien retkisarja jatkui. Nyt kävimme Mahlakorven Valkeisella, jonka kirkkaassa matalassa vedessä lepää lukematon määrä liekopuita. -16.5. Keräsimme porukat linja-autoon ja suuntasimme kevätretkelle Poriin Reposaareen ja Yyteriin. Reposaaressa muistelimme Eino Gröniä ja näimme aidon näköisen merirosvolaivan. Yyterissä puolestaan patikoimme hiekkaa kengissämme pitkälti hiekkarantaa. Palatessamme oikaisimme metsän kautta autolle. Metsässä osuimme merkitsemättömälle nudistialueelle, jossa muutamia miehiä otti nakuina aurinkoa muurahaisten ja muurahaisleijonien seassa. Mahtoikohan nipistellä? -22.5. Vanhan metsän retki tehtiin Riihon Karjuvuoren komeaan kuusikkoon, jossa helmipöllö ihmetteli meitä haavan kolostaan. -29.5. Taivaanrantojen tiirailuretki suuntautui Keski-Suomen korkeimmalle paikalle Multian Kiiskilänmäen näkötornille. Maisemien ihailun lisäksi patikoimme Lauttajärven rantaan ulottuvan Konkarin kierroksen. Konkarinsuolla on hyvät pitkospuut. Kesäkuussa 5.6. tehtiin Lähiluontoretki Manniskylän Karjovuoreen, josta on hyvät näkymät Keuruun keskustaan ja Kalettoman suuntaan. -6.6. Lähdimme kuuntelemaan yöllä laulavia lintuja. Liukossa saimme ihailla taitavan luhtakerttusen konserttia pellon reunan pensaikosta. -14.6. Luonnonkukkien retki suuntautui jo perinteisesti Lautaperän niityille. Uutena kasvina niityltä bongattiin ketonoidanlukko. -27.6. Perhosretkellä kierrettiin Sulkavien vakioreitti eli Petäisjärven kierros. Haaveihin saatiin hopeatäpliä ja piippopaksupäitä ynnä muita ötököitä. 30.6.-1.7 oltiin Yöretkellä. Kohon Risto vei meidät Uivelo -veneellään Keurusselän Raaskan saaren rantaan. Auringonlasku järvenselällä oli hieno. - 11.7. Astuimme bussiin ja suuntasimme kohti lähintä merta eli Selkämeren rantaa. Kohteena oli Kaskinen ja sieltä moottorivenekyydillä Sälgrundin saareen. Retki oli onnistunut. Vanha kaupunki oli viihtyisä ja saari avomeren tuntumassa tarjosi komeat maisemat. Aallot löivät komeita pärskeitä rantakallioihin. Nuotiopaikka majakan vieressä oli viimeisen päälle huollettu.
Heinäkuisella retkellä Sälgrundin saarella ihailtiin merta. Kuva Jouko Pihlainen. Retkeläisiä Sälgrundin kallioilla. Kuva Jouko Pihlainen.
Loppukesä: -7.8. Lepakkoretki tehtiin Vääriskoskelle Riihoon, jossa vesisiipat lentelivät sillan alta lamppujemme valoista välittämättä. -29.8. Sieniretki Tiusalan Honkavuoreen oli märkä. Rankka sade ei meitä häirinnyt, vaan keräsimme sieniä melkoisen määrän. -5.9. Lintutornikisaan miehitimme Kiiskilänmäen ja Riihon tornit. Voimakas etelätuuli piti linnut paikoillaan ja lintujen muutto tyrehtyi. -13.9. Jokamiespäivän retket kärsivät osanottajakadon. Tosin ilmoittelukin oli puutteellista. Parhaillaan ilmoittaudutaan syysretkelle kotiseutukierrokselle Multian koskille ja Pihlajaveden järville. Syysruska on juuri alkamassa, joten matkan maisemat tulevat olemaan näkemisen arvoiset. - Jouko Pihlainen