Heikki Varis Laulutunti
Yleissisällys Laulua Suomesta Maamme Maakuntalaulut Muita laulua Suomesta Vuodenaat Talvilaulua Kevätlaulua Kesälaulua Syyslaulua Laulua luonnosta Laulua ihmisistä Kehtolaulua oululaulua Virsiä Hengellisiä laulua Kaanonit Lisäyksiä Sisällysluettelo aihepiireittäin Aakkosellinen hakemisto s i v u 3 4-1 5 1 6-2 0 2 1-2 2 2 3-2 6 2 7-3 3 3 4-3 5 3 6-4 8 4 9-5 5 5 6-5 7 5 8-7 0 71-112 113-122 123-126 127-130 131-134 135-139 Kansikuvan ottaa Heidi Palken on luvannut 5.2.2010 kuvan variksen laulukoulun käyttöön.
Maamme Suomen kansallislaulu 3 Sävel: Fredrik Pacius Sanat:.L. Runeberg & # 4 3.. 1. Oi maam-me Suo - mi syn - nyin-maa soi. sa-na kul - tai - nen! Ei & #... laak-so-a ei kuk-ku-laa ei vet - tä ran - taa rak-kaam- paa kuin & #... 1. 2. ko - ti-maa tää poh - oi - nen maa kal - lis i - si - en. Ei en. 1. Oi maamme Suomi synnyinmaa soi sana kultainen! Ei laaksoa ei kukkulaa ei vettä rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohoinen maa kallis isien. 2. Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa; viel' lempemme saa nousemaan sun toivos riemus loistossaan a kerran laulus synnyinmaa korkeimman kaiun saa.
Uusmaalaisten laulu 4 Sävel: ean Sibelius Sanat: Kaarlo Terhi & b 4 4 1. Mis- Mis - sä sä maat vir - on rat. mai - vieh - ke- ni-om äm - - mat mät vet - re - sal - met äm - sel - mät än - veet teet & b #. sa - maa dat a saar me - - taa ri 3 3 & b Uus - maa Suo - men 3 & b tääl - lä kuk - kaan & b n # on & b 3 3 Suo-men lem - pi läm - pöi - nieau - met li - him- lah - min det 3 3 kruu - nus-sa b 3 3 puh - ke-aa - pi pää a sy - dän Ó sin. on rakaar ḵaam tei - - tan pa - - sa ta 3 3 # ranan- taa! taa! hel - mi kirk - ka - hin 3 tie - de tai - de - kin in - to heh - ku - 1. Missä maat on mainiommat vetreämmät veet sadat saartaa niemet lahdet rakkaampata rantaa! Missä virrat viehkeämmät salmet selänteet maa a meri aulihimmin aarteitansa antaa! Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin täällä kukkaan puhkeaapi tiede taidekin tääll' on Suomen pää a sydän into hehkuvin lempi lämpöisin. 2. äykkänä a pystypäin kuin luoto meressä aan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa; vapauden tunto sykkii lasten veressä valppahana vainon toruu oikeus turvanansa. Suomen siskosarassa on nuorin Uusimaa; parhaan työmme lempemme a laulumme se saa Uusmaa nimes ulahana kanna aikain taa meidän Uusimaa! 3 Ó Ó tääll' Ó vin
Varsinaissuomalaisten laulu Sävel: Toivo Louko Sanat: Väinö Kulo & bb b 4 2 & b b b F. 1. Hel - ky f. Kai-u p & b b b... lau - lu mai - ne Tääl-lä Suo-men f & b b b. virt - tä va - pa - Au-ran kau-as ran-tain kan-tain syn-nyin - muis-tot u - den soi... sil - mä min-kä F. tääl-lä virt - tä kir-kas kun-to työn a va - pa - sa - la - kan-san tie-don u - den soi. moi! voi! puis-tot & b b b..... Hel - ky lau - lu kai - u mai - 5 ne virt - tä va - pa - u - den soi! 1. Helky laulu Auran rantain silmä kirkas salamoi! Kaiu maine kauas kantain minkä kunto kansan voi! Täällä Suomen synnyinmuistot täällä työn a tiedon puistot virttä vapauden soi virttä vapauden soi. ::Helky laulu kaiu maine virttä vapauden soi!:: 2. Auran rantamilla tähti syttyi päälle Suomenmaan Auran rantamilta lähti onni maahan ihanaan. Kristinuskon tiedon valta nosti heimot kaikkialta turvaks' armaan synnyinmaan turvaks' armaan synnyinmaan. ::Helky laulu kaiu maine virttä vapauden soi!:: 3. Puhkes' uudet tertut tuomeen aika aatteet uudet toi Auran rantamilta Suomeen koitti kirkas huomenkoi. Täällä Suomen synnyinmuistot täällä työn a tiedon puistot virttä vapauden soi virttä vapauden soi. ::Helky laulu kaiu maine virttä vapauden soi!::
Hämäläisten laulu 6 saksalainen kansansävel sanat:.h. Erkko & 4 3 hin; 1. On mul - le sen tus-kin. &.. Suo - mi su-loi - sin vaan Hä - me. sii - tä kal - li - tie - dän ver-tais - ta niin kau-nis - ta niin hert-tais - 1. &. ta kuin kul - ta Hä - meen - maa! sen tus - kin 2. maa! 1. On mulle Suomi suloisin vaan Häme siitä kallihin; ::sen tuskin tiedän vertaista niin kaunista niin herttaista kuin kulta Hämeenmaa!:;: 2. Lempeitä laaksoin lehtoa a lintuin laulupuistoa ::a maraisia kankaitaan en unhottaa voi milloinkaan - oi Hämeen kallis maa!:: 3. On Hämeen pellot vilavat a kasket kullan loistavat ::a tuhannet sen tuomistot sen niityt norot varostot! Ei maata vertaistaan!:: 4. Ei impee missään rakkaampaa ei siveempää ei alompaa ::kuin Hämeen valkotukkainen tuo sinisilmä neitonen on rusoposkinen.:: 5. a kansaa kussa löytänen niin äykkää kuin on Hämehen ::niin vakavaa mi auraltaan ei suotta siirry milloinkaan halveksi säätyään.:: 6. os miestä missä tarvitaan maan eestä vaikka kaatumaan ::niin ulaita on urhoa on ärkeä on kuntoa os toimeen tartutaan.::
Karalaisten laulu 7 Sanat & sävel: P.. Hannikainen & b b b 4 4 1. Su - loi-ses - sa Suo-mes - sam-me ois-ko f.... maa-ta ar-maan-paa. kuin on & b b b n kau - nis Kar - a - lam - me. lau - lun. laa - a ko - ti - maa!. Lau - lu- & b b b. na sen kos-ket. kuo - huu är - ven aal - lot. lois-ku-aa & b b b..... lei - tä sa - lot huo-kuu i - ki-hon-gat hu-ma - aa. Lau-lu - aa. f 1. 2.. sä - ve- 1. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaanpaa kuin on kaunis Karalamme laulun laaa kotimaa! ::Lauluna sen kosket kuohuu ärven aallot loiskuaa säveleitä salot huokuu ikihongat humaaa.:: 2. Ei oo meillä rikkautta eikä maamme vilavaa vaan on laulun runsautta kylvämättä kasvavaa. ::Sit' ei pane idän halla eikä pohan pakkaset se ei sorru sortamalla sitä ei lyö rakehet.:: 3. Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee silloin kura Karalamme Suomen surut soittelee. ::a kun onnen päivän koitto Suomellen taas sarastaa silloin riemun suuri soitto Karalasta kaahtaa.::
Savolaisten laulu 8 Sävel: Karl Collan Sanat: A. Oksanen & 4 4 &. f 1. Mun. muis - tuu mie - le - kan - sa kaik - ki &. ar - mas kal - lis & &. on - ne - hen - sa.. he - ni nyt su - kär - si-nyt maa!. a p Sen tyy - ty-nyt tää f loi - nen Sa-von - maa on - ne - hen - sa. kan - sa kaik - ki.. sen tyy - ty-nyt tää ar - mas kal - lis. kär - si-nyt a maa tää ar - mas kal - lis maa! 1. Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa sen kansa kaikki kärsinyt a onnehensa tyytynyt tää armas kallis maa! Sen kansa kaikki kärsinyt a onnehensa tyytynyt tää armas kallis maa tää armas kallis maa! 2. os kielin voisi kertoa näkönsa vanhat puut a meidän vaarat virkkoa a meidän laaksot lausua sanella salmeinsuut. a meidän vaarat virkkoa a meidän laaksot lausua sanella salmeinsuut sanella salmeinsuut. 3. Niin niistäpä useampi hyv' ois todistamaan: Täss' Savon oukko tappeli a oka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan! Täss' Savon oukko tappeli a oka kynsi kylmeni edestä Suomenmaan edestä Suomenmaan!
Satakunnan laulu 9 Sävel: Aksel Törnudd Sanat: Aino Voipio & # # 4 4 F. > 1. Kau - as mis - sä f & # #. mis - sä kaar - taa ƒ & # #. siel - lä Sa - ta-kun-nan kat - se kan - taa n tai - von ran - taa kan - sa f. y - li pel - to - sa - lo si - ni - tyyn - nä kyn - tää en Ó Ó nen au - ral - lan - sa & # #. maa - ta i - si - en. Ó 1. Kauas missä katse kantaa yli peltoen missä kaartaa taivon rantaa salo sininen siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien. 2. Täällä muinoin töin a toimin raatoi rauhan mies luonnon voitti loitsuvoimin synnyt syvät ties. Kasvun kotipelto kantoi raataalle onnen antoi lämmin kotilies. 3. Koska Suomen vilelystä uhkaa sorron yö häätämään käy hävitystä täällä kansan työ. Nousee Satakunnan kansa entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.
Kymenlaakson laulu 10 & 4 2 & Sävel: Uuno Klami Sanat: Aukusti Simooki 1. Ky - men-laak-so sun se lap-se-si &. laak - so sa & hal - ti - lau-lu-si seu - duis-ta koot. Ky-men - laak - so sun 1 2 3 4. &. maan! oi-koon kal - lein lau - lu-si soi-koon si-nun y-li ees-tä-si kau-ni-hin oot su- a val - lat soi - koon y - li toi-min - taan. Suo-men - maan val - ke-at kau - ni-hin Ky-men- var - el - Suo-men 1. Kymenlaakso sun laulusi soikoon yli kaunihin Suomenmaan se lapsesi haltioikoon sinun eestäsi toimintaan. ::Kymenlaakso sa seuduista kallein oot sua vallat valkeat varelkoot. Kymenlaakso sun laulusi soikoon yli kaunihin Suomen maan!:: 2. Olet meille sa hauta a kehto olet suoa sa untemme yön kesäleikkien lempeä lehto a antaa toimen a työn. ::Sinitaivas hohde kirkkain on ymy ylhin sun metsies hongiston olet meille sa onnemme ehto ylin lahoista kohtalon.:: 3. Sinun koskesi lainehin ylpein yhä uusia arvoa luo sinun vainios päivässä kylpein ne lapsilles leivän suo. ::Sydänhermo oot sinä Suomenmaan ken vertaiseksesi kelpaiskaan! Kymenlaakso toivehin ylpein sinun onneas suoellaan!:: 4. Sukupolvet sun polkuas kulki o aattehin ankaroin toi kunnias kuntosi ulki töin toimin a taisteloin. ::Yhä ylväämpi olkohon mainees tie alot pyrkimykset sa voittoon vie pois se oka teitäsi sulki oka esteenä uhkana lie!:: 5. = 1. Ky-men - 5. maan!
Kymmenen virran maa 11 Sävel: Oskar Merikanto Sanat: A.V. Koskimies & 4 4 1. Maa pon-te-va Poh-o-lan ää-ril-lä on: se on en - tis - tais-to-en tan-ner. Niin & roh-ke-a rei - ma a hor - u-ma-ton: se on muis-to-en mai-ni-o man-ner. Tä-mä & maa mi-nun miel-tä-ni in-nos-taa: se on Kym-me-nen Kym-me-nen vir-ran maa! 1. Maa ponteva Poholan äärillä on: se on entistaistoen tanner. Niin rohkea reima a horumaton: se on muistoen mainio manner. Tämä maa minun mieltäni innostaa: se on Kymmenen Kymmenen virran maa! 2. Revontulta sen talvinen taivas luo kun pakkanen parhaana räiskää a tunturilaaksoen vuolas vuo se kallioseinihin läiskää. Niin mieltäni nostaa a uhlistaa tämä Kymmenen Kymmenen virran maa. 3. Olet voiman a valppauden kotimaa tätä kannat kaksoisleimaa se mieleni toivoa toinnuttaa se antavi intoa reimaa. Oi loistaos loitos aikoen taa tulevaisten toivoen kallis maa!
Vaasan marssi 12 Sävel: Karl Collan Sanat: Z. Topelius suom. Alpo Noponen & b 4 4 & b. & b. & b. & b. f 1. Miss'. laa - a au-kee siel - lä maas-sa nii - tä sää voi kuih - tu-maan saa kuih - tu-maan saa.. Poh-an-maa veet hal - lo-en niin. säi - kyt-tää ei. tal - vet-kaan ei. tal - vet-kaan ei.. kas - voim-me mer-ten vir-tain. kuih - tu-maan n. kuin kuu - set saa.... vaah-to-aa me sen: p ei. tal - vet-kaan puu-te kur - uus kor-pi-maan. ei f puu-te kur-uus kor - pi - maan. 1. Miss' laaa aukee Pohanmaa veet merten virtain vaahtoaa me siellä maassa halloen niin kasvoimme kuin kuuset sen: ei niitä sää voi säikyttää ei kuihtumaan saa talvetkaan ei kuihtumaan saa talvetkaan ei puute kuruus korpimaan ei kuihtumaan saa talvetkaan ei puute kuruus korpimaan. 2. Kuin aallot ärvein tuhanten käy rannoillamme yhtehen niin liittohon myös meidät saa sun nimes kallis synnyinmaa. os vainomies sun sulkis ties niin kuolemaan me taistellaan niin kuolemaan me taistellaan kuin Vaasan urhot ainiaan niin kuolemaan me taistellaan kuin Vaasan urhot ainiaan. 3. Et turvatta sa Suomi ää on vankka pohas ranta tää a muuris meidän olla suo ot' eivät myrskyt maahan luo. Pois unteluus a hervakkuus! Niin onnehen maan pohoisen niin onnehen maan pohoisen vie kunto työ sen poikien niin onnehen maan pohoisen vie kunto työ sen poikien. ei
Keski-Suomen kotiseutulaulu Sävel: Ivar Widéen Sanat: Matti Korpilahti 13 p & 4 2 ran-to-en rai-dat laak-so-en lie-peil-lä 1. Män-nik - kö-met-sät a koi-vik-ko-haat & ah po-lut f & Kei-te-le kor-pi-a kier - tä-vät veh-mas a Päi-än-ne kai-dat yl-hä kuk-ki-vat f kirk-ka-us kum-mut a Keu-ruun a man-sik-ka - maat! Kuu-han-ka-veen & vuo - ri-en huip - pu-en kau - ne-us yl - hä ah ko-ti - seu - tu-a. muis-toi - neen! 1. Männikkömetsät a rantoen raidat laaksoen liepeillä koivikkohaat ah polut korpia kiertävät kaidat kukkivat kummut a mansikkamaat! Keitele vehmas a Päiänne ylhä kirkkaus Keuruun a Kuuhankaveen vuorien huippuen kauneus ylhä ah kotiseutua muistoineen. 2. Syntymäpaikka kun on sydän Suomen siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens' elon huomen tänne mä toivon hautanikin. Täällä on naapuri heimoni verta täällä on ystävä voittamaton tänne ah tänne on kaipaus kerta täällä on kaikki mi kallista on!
Nälkämaan marssi 14 Sävel: Oskar Merikanto Sanat: Ilmari Kianto & b b b b 4 2 1. Kuul - kaa kor-peim-me kuis-kin - taa! yl-hi-en är-vi-en lois-kin - taa! & b b b b Mei-dän-pä mai-net-ta mai-ni-vat nuot: kos-ki-en är - yt a sur-ke-at suot! & b b b b Mei-dän-pä va-pa-ut-ta vaa-rat on nää! Mei-dän on lau-lu-a lah - ti-en pää! & b b b b Meil-le myös ke-vät-kin kei-un-sa toi: ras-tas a n met-so tääl-lä-kin soi. 1. Kuulkaa korpeimme kuiskintaa! ylhien ärvien loiskintaa! Meidänpä mainetta mainivat nuot: koskien äryt a surkeat suot! Meidänpä vapautta vaarat on nää! Meidän on laulua lahtien pää! Meille myös kevätkin keiunsa toi: rastas a metso täälläkin soi. 2. Taival lie hankala? - olkoon vaan! Luonto lie kitsas? - siis kilpaillaan! Kolkassa synkeän syntymämaan pirttimme piilköhöt paikoillaan. Vainoen virmat? - Oi vaietkaat! Rapparit ryöstäät? - kaiotkaat! Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan puolesta hengen a heimon a maan! 3. Nouskoon rintaamme uskomus uus! Taantukoon taika a vanhoillisuus! Maamies muista miss' onnesi on: riihesi rikkaus riippumaton! Kainuhun kansa ah arpasi lyö! Missä on ryhtisi kunniatyö? - Meidän on uudesta luotava maa! Raukat vain menköhöt merten taa!
Lapinmaa 15 Sävel: Armas Maasalo Sanat: Maia Konttinen & # 4 2 1. Oi tun - net-ko kau - kai-sen # tun - tu - ri - maan niin yl - hän & #. kau - niin a. lois - tok - kaan? Sen lu - mi - hui - put niin. hoh - ta - & # # vai - set sen pu-rot kos - ket niin. kuo - hu-vai - set. Sen tun - tur - & # är - vet a. sam - mal - aa - vat a ne - vat ker - - - to-vat. meil - le & # laa - at:. tää on La - pin -. maa tää on La - pin - maa. 1. Oi tunnetko kaukaisen tunturimaan niin ylhän kauniin a loistokkaan? Sen lumihuiput niin hohtavaiset sen purot kosket niin kuohuvaiset. Sen tunturärvet a sammal-aavat a nevat kertovat meille laaat: tää on Lapinmaa tää on Lapinmaa. 2. Ken nähnyt sen kuutamot talvisen yön sen revontulet sen tähtivyön ken kerran pulkassa saanut kiitää a lumiaavoen halki liitää kun luonto ääneti unelmoipi a poron tiu'ut vain hilaa soipi voisko unhottaa voisko unhottaa? 3. Ken nähnyt sun laaan Lapinmaan kun kesä kerkee käy kukkimaan kun valkooutsen taas saapuu sinne halk' öiden kirkas on tuntur'rinne niin ihmekirkkaus sieluun siirtyy a kuvas ainaiseks sinne piirtyy oi sä Lapinmaa oi sä Lapinmaa!
o Karalan kunnailla lehtii puu suomalainen kansansävel Sanat: Valtter uva 16 & b b b b 4 3 1. o Kar - - a - lan kun - nail - la leh - - - tii & b b b b puu o & b b b b Kar - a - lan koi - vi - kot tuu - het - & b b b b tuu kä - ki kuk - kuu siel - lä n on vie sin - ne mun kai - ho a ke - vät poh - a - ton. 1. o Karalan kunnailla lehtii puu o Karalan koivikot tuuhettuu käki kukkuu siellä a kevät on vie sinne mun kaiho pohaton. 2. Mä tunnen vaaras a vuoristovyös a kaskies sauhut a uinuvat yös a synkkäin metsies aarniopuut a siintävät salmes a vuonoes suut. 3. o Karalan kunnailla lehtii puu o Karalan koivikot tuuhettuu käki kukkuu siellä a kevät on vie sinne mun kaiho pohaton.
Arvon mekin ansaitsemme suomalainen kansansävel sanat:. uteini & 4 3 1. Ar - vaik' von ei me - rien - kin nä &.. suu - maa - res tes - - sa sa. an - rie - sait - sem - muk - sem - Lai - ho 17 me me Suo - lei - men pä kas - vaa kyn - tä - maas - mies - sa ten äl - le & ar - vo työn - sä täyt - tä - # äl - le. Lal - la-la-la-la lal - lal - lal - &. # lal - lal - lal - lal - lal - lal lal - la-la-la-la lal - lal - lal - lal - lal - laa. 1. Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa vaik' ei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa. ::Laiho kasvaa kyntäälle arvo työnsä täyttäälle. Lal-la-la-la-la lal-lal-lallal-lal-lal-lal-lal-lal lal-la-la-la-la lal-lal-lallal-lal-laa.:: 2. Suomen poika puolestansa tunnetaan o aloksi. Korvet kylmät voimallansa perkailee hän pelloksi. ::Hän on rakas rauhallinen mies sodassa miehuullinen Lal-la-la ne.:: 3. Suomen tytön poskipäihin veri vaatii kukkaset hall' ei pysty harmaa näihin näit ei pane pakkaset. ::Luonnossa on lempeyttä sydämessä siveyttä. Lal-la-la ne.::
Synnyinmaan laulu 18 Sävel: C. Hansen Sanat mukaillut M.K. & b 4 3 n # # On mais - ta kai - kis - ta sit - ten - kin tää & b syn - nyin - maa kaik - kein rak - ka - hin. Vie & b # n # min - - - ne tie - si sen tut - - - tu & b.. #. lie - si on läm - - - pöi - - - sin. 1. On maista kaikista sittenkin tää synnyinmaa kaikkein rakkahin. Vie minne tiesi sen tuttu liesi on lämpöisin. 2. Voi kuin on kaunihit ärvet sen a kosket kuohuissa pauhaten! Sen pilven väikky a lähteen läikky a taivas sen! 3. a vaarat korkeat kuusikot a koivumetsät a kalliot sen pohanpalot sen tähtein valot a kuutamot! 4. Ma lemmin kieltä a kansaa sen a heikot voimani uhraten teen työtä siellä ma intomiellä a riemuiten.
19 Kansalaislaulu suomalainen kansansävel Sanat:.H. Erkko 1. O-let maam-me ar - ma-hin Suo-men-maa i-ha-nuuk-si-en ih-me - maa! & 4.. &.. o-ka nie-meen not-ko-hon saa - rel-maan ko-din tah-toi-sin nos-tat - taa. 1. ::Olet maamme armahin Suomenmaa ihanuuksien ihmemaa!:: ::oka niemeen notkohon saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa.:: 2. ::Kodin ympäri vilavat vainiot kalarantoa kaunistais:: ::alon kansan kuntoa laulelmat yli aaltoen kulettais.:: 3. ::Saisi kuulla maailma kummakseen miten täälläkin taistellaan:: ::pyhän kauniin oikean voitollen ilouhlina riemuitaan.:: 4. ::Kaikki kaik' ylös yhtenä miehenä nyt Suomen onnea valvomaan!:: ::Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa isänmaahan a maailmaan. ::
Kotimaani ompi Suomi 20 kansanlaulu & 4 3 1. Ko-ti -. 3 3 maa - ni om - pi Suo - mi Suo-mi.. ar - mas syn-nyin - maa. Siel - lä &. val - ko - lat - va tuo - mi a-hon... lai - taa reu - nus-taa. Siel - lä &.. val - ko - lat - va tuo - mi a - hon.. lai - taa reu - nus-taa. 1. Kotimaani ompi Suomi Suomi armas synnyinmaa. Siellä valkolatva tuomi ahon laitaa reunustaa. Siellä valkolatva tuomi ahon lataa reunustaa. 2. Siellä ensi kerran kuulin lintuin laulun lehdossa. Siellä äiti hymyhuulin tuuditti mua kehdossa. Siellä äiti hymyhuulin tuuditti mua kehdossa. 3. Siellä myöskin ensi kerran lempi syttyi sydämiin. Liekö ollut tahto Herran kun se päättyi kyyneliin. Liekö ollut tahto Herran kun se päättyi kyyneliin.
21 Talvihalla kansansävel & 4 2 1. Ra-ti - ri - ti ral - la tu - li tal-vi - hal - la kuu-ra - par-ta tuis-ku - tuk-ka & lu - mi-viit-ta här-mä-suk-ka. Ra-ti - ri - ti ral - la sem-moi-nen on hal-la. 1. Ratiriti ralla tuli talvihalla kuuraparta tuiskutukka lumiviitta härmäsukka. Ratiriti ralla semmoinen on halla. 2. Ratiriti ralla mistä tuli halla? Tuolta pohan tunturilta Lapin lasten laitumilta. Ratiriti ralla sieltä tuli halla. 3. Ratiriti ralla mitä teki halla? Puhui metsät puhtahiksi äät a ärvet kantaviksi. Ratiriti ralla sitä teki halla. 4. Ratiriti ralla hyvin teki halla. Saavat lapset lasketella luistella a lauleskella. Ratiriti ralla kiitoksia halla.
Suksimiesten laulu 22 Sävel: Karl Collan Sanat: Suonio & b 2 4 1. Y-lös Suo-men. po - at nuo-ret. u - los suk- set. sur - vais-kaa! & b Lu - mi peit-tää laak-sot vuo-ret hyv' on mei-dän lui - kut - taa. & b. al - ka pot - kee. suk - si not - kee su - ui - le - vi suk - ke - laan. & b al - ka pot - kee suk - si not - kee su - ui - le - vi suk - ke - laan. 1. Ylös Suomen poat nuoret ulos sukset survaiskaa! Lumi peittää laaksot vuoret hyv' on meidän luikuttaa. alka potkee suksi notkee suuilevi sukkelaan. alka potkee suksi notkee suuilevi sukkelaan. 2. Heräs tuuli tuntureilla lehahtihe lentämään sukkelat on sukset meillä lähtään veikot kiistämään! Saishan koittaa kumpi voittaa eikö tuulta saavuttais? Saishan koittaa kumpi voittaa eikö tuulta saavuttais? 3. Koti kontion on tuossa siihen sukset kääntäkää! Havuin alla korpisuossa vanhus nukkuu röhöttää. Kuules ukko oves lukko miehissä o murretaan! Kuules ukko oves lukko miehissä o murretaan!
Vuodenaat 23 Sävel: W.A. Mozart Sanat: Z. Topelius suom. P.. Hannikainen & 8 3 1. Kun & maan & taas & a ke - vät sil - mäs - päi - vän lap - set kau - nis tä. tu - li soi. o su - pais - te - hes - leh - to - ses - Luo - a li ää -kyy - nel sa o lin - nut. läm - pöi - sen. huur - tei - nen # lau - loi -. sa i - lois - na 1. Kun kevät kaunis tuli soi Luoa lämpöisen maan silmästä o suli ääkyynel huurteinen taas päivän paistehessa o linnut lauloivat a lapset lehtosessa iloisna uoksivat. 2. Kun kesä ihanainen taas saapui vuorostaan a nurmi kukkivainen kun verhos kaiken maan niin saariin soutelimme a uostiin metsihin a maraan kiiruhdimme. Kyl' lysti olikin! 3. Syys synkeät toi päivät a myrskyt pauhuisat. Ne linnunlaulun veivät a kukat armahat. Nyt kynnettihin maita a vilaa puitihin. Me söimme puolukoita. Kyl' lysti olikin! 4. Kun outui talvi siitä a lumihanget toi kas nytpä suksi kiitää a kulkuset ne soi! a takka loimuaapi a suopi lämmmintään. Ne hauskutusta saapi myös talvielämään. uok - si - vat.. vat
Leivo 24 Sävel: Erkki Melartin Sanat: A. Rahkonen F & 4 2 1. Miks' lei - vo len - nät. Suo - me-hen niin var - hain ke - vä - p häl - lä & & & et f Miks' F a viih - dy. ää - net. vaik - ka lin - tu so-re-as - ti puut ne. rie - mui-nen sä soi vi - han - f noi sä p vain maal-la Suo-men len - nät rit. läm - pi - tai-vaan kor - ke - mäl - lä? al - la. al - la? 1. Miks' leivo lennät Suomehen niin varhain kevähällä et viihdy lintu riemuinen sä maalla lämpimällä? Miks' äänet soreasti soi vain Suomen taivaan alla? a vaikka puut ne vihannoi sä lennät korkealla. 2. Sen tähden Suomeen kiiruhdan a lennän korkealla kun tahdon nähdä kauniimman mä rannan taivaan alla. a senpä vuoksi laulan ma kun kannel täällä soipi; ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi.
Nyt kevät on 25 Sävel: C. M. Bellman Sanat: Olli Vuorinen p & # 4 2... 1. Tuu - li Pik - ku f & # & #. Vuok-ko p hil - aa lin - tu hen-käi - su - ru - kai - no kau - no - ku - kat ku - vus - hy - my - ten lee ton taan aal - to lau - le-. va - paa lee: nyt välk - kyi - ke - vät a - vaa F nou - see sil - mät u - nes - kas - te - nii - tyl - lee. on! taan len. 1. Tuuli hilaa henkäilee aalto vapaa välkkyilee. Pikkulintu suruton laulelee: nyt kevät on! Vuokko kaino kuvustaan avaa silmät unestaan kaunokukat hymyten nousee kasteniityllen. 2. Pursi kaunis kiikuttaa sorasti sen soutaaa. Maamies peltoon pehmeään kylvää kyntää siementään. Lapset kukkakimpuillaan koristavat hiuksiaan. Riemulaulu verraton kaikuvi: nyt kevät on!
Soittaapaimen 26 kansanlaulu & b b b 4 2 n 1. Tein mi - nä pil - lin pa - u - puus - ta to - ki vain & b b b. n pa - u - puus - ta. Hei so - re - as - ti ko - re - as - ti pil - li - ni & b b b. n 1. 2. soi - pi to - ki vain pa - u - puus - ta. puus - ta. 1. Tein minä pillin paupuusta toki vain paupuusta. ::Hei soreasti koreasti pillini soipi toki vain paupuusta.:: 2. Metsässä soitan illan suussa toki vain illan suussa. ::Hei soreasti koreasti pillini soipi toki vain illan suussa.:: 3. Karankin kellot kilvan soittaa toki vain kilvan soittaa. ::Hei soreasti koreasti karankin kellot toki vain kilvan soittaa.:: 4. Lainehet lammen loiskii laulaa toki vain loiskii laulaa. ::Hei soreasti koreasti lainehet lammen toki vain loiskii laulaa. ::
Tukkipoika 27 suomen kansansävel & bb b C 1. Tuk-ki - poi - ka se lau - tal - lan - sa on kuin ve - si - lin - tu. & b b b... Huh a hei a lau - lam-me vaan n a on kuin ve - si lin - tu. 1. Tukkipoika se lautallansa on kuin vesilintu. Huh a hei a laulamme vaan a on kuin vesi lintu. 2. Pitkät saappaat on alassa a remmihihnat kintus' huh a hei a laulamme vaan a remmihihnat kintus'. 3. Tukkipoika se lautallansa se on iso herra huh a hei a laulamme vaan a se on iso herra. 4. Kultakello on taskussa a vitat viiden kerran huh a hei a laulamme vaan a vitat viiden kerran.
Merimieslaulu 28 Sävel: skotlantilainen kansansävel Sanat: Maia Konttinen & # 4 3 1. Nyt & # kun. tuu - let nuo. lai-nei-den vies-tin o lau-le-lot. soi -. toi - vat mä. pur - te-hen as-tu - a. vat käyn mer-ta mä sa-mo-a-maan.. saan; & #..... Niin niin niin niin mer-ten kun lau - lut ne kai - ku - & #....... vat ken ken ken ken maal-la nyt viih-tyi- si vaan? 1. Nyt tuulet nuo viestin o toivat mä purtehen astua saan; kun laineiden laulelot soivat käyn merta mä samoamaan. ::Niin niin niin niin merten kun laulut ne kaikuvat ken ken ken ken maalla nyt viihtyisi vaan?:: 2. Kun vinkuen mylvivi myrskyt a synkkä on meri kuin yö kun purttamme heittävät tyrskyt a pureissa täysi on työ ::silloin silloin tartumme innolla touveihin silloin silloin pelvotta sydän vain lyö.:: 3. Kun taukoaa myrsky a taipuu taas tyyneksi ulappa tuo kun maillensa aurinko vaipuu a aavoille kultiaan luo ::näin näin näin näin laulumme raikuvi raikkahin meille aavat elohon sisällön suo.::
Kesäillalla 29 suomalainen kansanlaulu & bb b b 4 2 & b b b b & b b b b & bb b b 1. Kun a kä - ve - lin - tu-en lin ke-sä - ää-nen hil - La-la - lal - la-la - lal - lal - lei a lin-tu-en ää-nen hil - il - lal - la näin aa kuu-lin aa kuu-lin nii - tyn met - säs-sä vi - her - än la-la - lal - la-la - lal - lal - lei met-säs-sä 1. Kun kävelin kesäillalla näin niityn viherän a lintuen äänen hilaa kuulin metsässä visertävän. La-la-lal-la-la-lal-lal-lei la-la-lal-la-la-lal-lal-lei a lintuen äänen hilaa kuulin metsässä visertävän. 2. Ne onnea mulle muistutti minkä muinoin omistin kun lehdossa kahden kesken kanssa kultani kuertelin. La-la-lal-la-la-lal-lal-lei la-la-lal-la-la-lal-lal-lei kun lehdossa kahden kesken kanssa kultani kuertelin. Kesäilta suomalainen kansanlaulu & b b b b 4 2. 1. Ol' kau-nis ke - sä - il - ta kun laak - sos-sa kä - ve - lin; ai-na vi - ser-tä-vän. vi-ser-tä-vän. siel' koh-ta-sin mä nei - don ot' & b b b b 1..... muis-te-len 2. muis-te-len. 1. ::Ol' kaunis kesäilta kun laaksossa kävelin; :: ::siel' kohtasin mä neidon ot' aina muistelen muistelen. :: 2. ::Hän kanteloa soitti a laulun lauleli; :: ::se tunteheni voitti a heltyi syömeni. ::
Onnelliset 30 Sävel: Oskar Merikanto Sanat: Aleksis Kivi & 4 3. 1. o val - ke-nee kau-kai- nen ran - ta a koil - li - sest' au - rin - ko &. # # #. nou - see a au-te-ret kii-reh-tii pois kun Poh-o-lan pal - keet & #... käy - vät kun men - - nyt on yö kun kim-mel - tää & ke - säi-nen. # aa - mu a. lin - nut ne lau - le - lee. 1. o valkenee kaukainen ranta a koillisest' aurinko nousee a auteret kiirehtii pois kun Poholan palkeet käyvät kun mennyt on yö kun kimmeltää kesäinen aamu a linnut ne laulelee. 2. Mä kiireelle korkean vuoren nyt tuulessa raikkaassa astun; mun toivoni aamuisen koin mun kultani kohtaan siellä kun mennyt on yö kun kimmeltää kesäinen aamu a linnut ne laulelee. 3. Täss' seison mä impeni kanssa a kiharamm' tuulessa liehuu a laaksoen hyminä soi kuin iäisen lemmen ääni kun mennyt on yö kun kimmeltää kesäinen aamu a linnut ne laulelee.
Kesäpäivä Kangasalla 31 Sävel: Gabriel Linsén Sanat: Z. Topelius suom. P.. Hannikainen & b b 8 3 & b b & b b & b b & b b 1. Mä niin Kas a a # ok - sal - la # kau - as kuin Län-gel - mä - Roi - neen Roi - neen y - lim-mäl -. sil - mään ve - si # ar - mai-set # ar- mai-set. lä. siin - tuol -. aal -. aal - la tää lot lot sen oon vöin n Har - u - lan näen sen är-vi - ä ho - pei-sin ran-to - a ran-to-a. sel - än - teen;. lah - ti - neen. hoh - te - hy-vä - e - hy-vä-e - 1. Mä oksalla ylimmällä oon Harulan selänteen; niin kauas kuin silmään siintää näen ärviä lahtineen. Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee a Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee a Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. 2. Mä vain olen lintu pieni a siipeni heikot on; vaan oisinko ulas kotka niin nousisin lentohon a nousisin taivoon asti luo umalan istuimen a nöyrin hartahin mielin näin laulaisin rukoellen a nöyrin hartahin mielin näin laulaisin rukoellen: 3. Oi taivahan pyhä Herra sä Isämme armias! Ah kuink' on sun maasi kaunis kuink' ihana taivahas! Sä ärveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan! Oi Herra intoa anna ain' maatamme rakastamaan! Oi Herra intoa anna ain' maatamme rakastamaan!. lee.. lee. lee
Sunnuntai-aamuna 32 Sävel: Halmar Backman Sanat: Simo Korpela & b 3 8 1. On & b ei & b & b ke-sän lii - ku Vie - nos - ti a har - taat kir - kas.. leh - ti tuo - huo - men men a on. kuk - kii pel - aa - mu - kel - lot a su - vi. sun - nun - tain. lin - tu - nen - kin vaa - rat lot vain rau - haa vait.. vi - han - noi. rau - haa soi. 1. On kesän kirkas huomen a suvi sunnuntain ei liiku lehti tuomen on lintunenkin vait. Vienosti kukkii pellot a vaarat vihannoi a hartaat aamukellot vain rauhaa rauhaa soi. 2. Kuin pyhäin uhlasaatto käy soinnut yli maan tää on kuin päivän aatto sen suuren autuaan. Se luopi tyynen mielen väreilyyn hilaiseen saa sanattomaks kielen a silmään kyyneleen. 3. Se kyynel onnen ompi a auvo taivainen kun tietää että saapi tään matkan maallisen tyynesti päättää kerran lepohon uinahtain. On siellä luona Herran ain' suvisunnuntai.
Saunavihdat 33 suomalainen kansansävel Sanat: Maia Konttinen 1. & # 4 2 1. Lap - so-set ket - te-rät ko - ti - haas-ta # koi - vus-ta ok-sat tait - taa. & # Nois - ta-pa nop - síl-la kä - sil - län-sä sau - na-han # vih-dat lait - taa. 2. & # Lau - teil-la sau-nan ko - toi - sen taas il - lal-la kyl - py mait - taa. & # Lau - teil-la sau-nan ko - toi - sen taas il - lal-la kyl - py mait - taa. 1. Lapsoset ketterät kotihaasta koivusta oksat taittaa. Noistapa nopsílla käsillänsä saunahan vihdat laittaa. Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa. Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa. 2. Pehmyt on lapsista aina vihta äiti os vihtomassa. Lämpöinen löyly on kotisaunan toisin on vierahassa. ospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa. ospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa.
Koulutie 34 Sävel: ean Sibelius Sanat: V.A. Koskenniemi & 8 3 & & 1. O-len u - nes-sa Ko-ti - por - til - ta 2. Syys - aa - mu # u - se - as - ti kou - luun kir-pe - ä. koit - as - ti taa y - li si-nun mi-nun b ka - duil-las. kou - lu - tie. as - ke - lee - ni he - rää-vän kau - pun - il - moi-hin. &. #.. a sen lai- das-sa kos - ki f soit - taa tu - tun sä - ve-len. vie.. gin 3. Talot matalat kahta puolta - miten tunnen ne tarkalleen! Yli niiden mäeltä tuolta kohoo kirkko tornineen. 4. a mun matkani keskitiellä näky ihana aamuinen: tytön sinisen kohtaan siellä a katsehen sinisen. 5. Vie alat kuin karkelossa läpi pienen puistikon. Sen penkillä kuutamossa ens runoni tehty on. 6. a puiston puiden takaa - miten lempeine silmineen! - mua katsoo kaunis vakaa runoruhtinas piispa Franzén. 7. a koulun aitaa vastaan o vanhan rehtorin nään. Miten tuttu astunnastaan a ryhdistä miehisen pään! 8. Syysaamu kirpeä koittaa yli heräävän kaupungin a sen laidassa koski soittaa tutun sävelen ilmoihin. 9. a ma unhotan läksyni vaivan a kaikki niin kauniiksi saa. Mua ossain kaukana aivan elo ihana odottaa. - 10. Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie. Ah enkö ma hautahan asti myös koululainen lie?
Paimenen syyslaulu 35 Sanat & sävel: P.. Hannikainen & b 2 4 # # n # 1. Leh-ti puus-ta va - ri - see-pi päi-vä yö - tä pa-ke - nee & b # leh - ti puus-ta va - ri - see - pi päi - vä yö - tä pa - ke - nee. & b # # Lin - tu pie - ni syk-syn tiel - tä ke - sä - mail - le rien - te - lee & b # # lin - tu pie - ni syk - syn tiel - tä ke - sä - mail - le rien - te - lee. 1. Lehti puusta variseepi päivä yötä pakenee lehti puusta variseepi päivä yötä pakenee. Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee. 2. Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Tänne tänne äädä täytyy syksyhyn a ikävään tänne tänne äädä täytyy syksyhyn a ikävään.
36 On suuri sun rantas autius suomalainen kansansävel sov. Heikki Varis sanat: V.A. Koskenniemi & 4 4. 1. On suu-ri sun ran-tas au - ti - us si-tä sen-tään i - kä - vöin & #. vil - li - sor - san va - li - tus soi kais - li - kos - sa öin. mi-ten &. 2. o-ku yk - si - näi-nen ek - sy - nyt o-ka & vi-lu-a vai-ke - roi #. ok' on kais - li - kos - sa kier - rel - lyt eik' e - mo - a löy - tää voi. &. & 3. Sun har-ma - a - ta su-run - sa it - ke-nyt aal - to - as o-len kat - so-nut kyy - ne - lin. #. ran - nal - las mun on o - ma nuo - ruu - tein. Ens' & 4. On. sy-vään sun ku-va-si pai-nu-nut a si - tä i - kä - vöin. O-len & #. vil - li - sor - saa kuun - nel - lut mä siel - lä mo - nin öin.
Oravan pesä 37 Sävel: P.. Hannikainen Sanat: Immi Hellén & b b b 8 3 & bb b & b b b 1. Kas pe - sä kuu - sen pie - noi - nen lat - vas - sa ok - si - en o - ra - poi - ka - set & b b b pik - ku - sii - nä ne. ham - pa - hin sie - al - la val - la; sen on leik - ki - ä men - tä. syö. lyö a 1. Kas kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravalla; sen poikaset siinä ne leikkiä lyö a pikkuhampahin siementä syö. 2. On siinä vihreä vilpoinen katto a naavoista lämpöinen lattiamatto a pikkuruikkuiset ikkunat a vuoteena sammalet vihannat. 3. Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa a lumet ne lentää a pakkanen paukkaa niin oravan pesästä pienoinen pää se ikkunan reiästä pilkistää. 4. a kuusonen tuutivi tullessa ehtoon siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon. a elämä heillä on herttaisaa kun kuusen latvassa keinua saa.
Peipon pesä 38 Sävel: Heikki Klemetti Sanat: Immi Hellén & 4 2 1. Koi-vun ok - saan kor - ke - al - le te - ki peip - po pe-sän Ó &. Ó. ti - ri - ti - ri tei - aa ti - ri - ti - ri tei - aa lau - loi kai - ken ke - sän. 1. Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän ::ti-ri-ti-ri teiaa ti-ri-ti-ri teiaa lauloi kaiken kesän. :: 2. Muni munat kiravaiset niistä poat kuori. ::Siivet somat untuvaiset emo armas suori. :: 3. Kävi siinä vierahissa naapurista rastas. :: "Tule kummiks" peippo pyysi. "Kernahasti" vastas. :: 4. Sitten alkoi laulukoulu tiri tiri teiaa. ::Lempeästi kesätuuli peipon lasta heiaa. :: Pii pii pikkuinen lintu suomalainen kansanlaulu & # 4 2. 1. Pii pii pik - kui-nen lin - tu pa - kot - taa - ko al - ko - as & # koi - vun # ok - sal-la ol - les - sas. mar - an var - rel-la maa-tes - sas. 1. Pii pii pikkuinen lintu pakottaako alkoas koivun oksalla ollessas maran varrella maatessas. 2. Pii pii pikkuinen lintu pakottaako alkoas koivun oksalla ollessas nurmikolla nukkuissas.
Kaunis kirkas aurinko paistaa suomen kansansävel Sanat: Immi Hellén & bb b b 4 2. 1. Kau-nis Kul - e kir - kas au-rin - ko pais-taa met-säthuo - let haih-tuu kum-mut kans-saihel-ma-haluon-non kul - sul - & b b b b.... Lau - la vain lau - la vain! Huo - let sul - ta haih-tuu ain'. 1. Kaunis kirkas aurinko paistaa metsät kummut kultaa. Kule kanssain helmahan luonnon huolet haihtuu sulta. :: Laula vain laula vain! Huolet sulta haihtuu ain' :: 2. Linnut pienet oksilla laulaa soivat soinnut rastaan. Laulan laulan rintani riemut vuoret kaikuu vastaan. :: Laulan vain laulan vain vuorten kaiku vastaa ain' :: Kysymyksiä 39 taa. ta. Sävel_ A. E. Hagfors Sanat: Emil von Qvanten & b 3 4 1. Min - ne käy tuu-len il-mas-sa tie? Min-ne käy tuu - len il-mas-sa tie? & b Min-ne - kä myrs - ky me - ri - en aal - lot vii - mein-kin vie? 1. :: Minne käy tuulen ilmassa tie? :: Minnekä myrsky merien aallot viimeinkin vie? 2. :: Missä on pilven hautausmaa? :: Sanopa missä taivahan tähti levätä saa? 3. :: Ihminen minne minnekä hän? :: Minnekä rientää ihmisen henki tiedätkö sen?
Paimenpoika 40 Sävel: Mikael Nyberg Sanat: Immi Hellén & b b b 3 4 1. äi. toi-set aa-mul-la. nuk-ku-maan kun o-tin kont-ti-ni. nau-lal-taan a & b b b kii - ruh-din kar-a - & b b b seu-ras tor- ve-ni teil - le. Mä. kut - suin Hert - taa a. met-sä soit-te-li toi-tan-taa a. He - lu-naa 3 meil-le soit-te-li ne meil-le. 1. äi toiset aamulla nukkumaan kun otin konttini naulaltaan a kiiruhdin karateille. Mä kutsuin Herttaa a Helunaa ne seuras torveni toitantaa a metsä soitteli meille soitteli meille. 2. Mä tunnen polkua palonkin o kesän karaani paimensin en eksynyt konsaan vielä. Mä tiedän ruohoisat syöttämaat a ahon rintamat marakkaat a rannat siintävät siellä siintävät siellä. 3. On armas sunnuntaiaamu tää se muistot mielessä herättää - nyt toiset on kirkkotiellä. Mä etsin kirani kontistain sen äitivainaalta muistoks' sain - hän on o tallella siellä tallella siellä. 4. Nyt metsä kirkkoni olla saa voi täällä palvella umalaa mun urkuni kauniit soikaa! Mun kirkkon' katto on korkeella a yks' on ystävä seurana hän kyllä muistavi poikaa paimenpoikaa.
Rantakoivulleni 41 Sävel: Erkki Melartin Sanat: Ilmari Kianto & bb b b 4 2 & b b b b 1. Ran-ta - vie-non il - lan koi-vu vil - ve - rit - va - koi- vu hes-sä tuu - le - voi kuin tar - ten n n su - a tuu - ti - lem-min ma ma! 1. Rantakoivu ritvakoivu tuuletarten tuutima vienon illan vilvehessä voi kuin sua lemmin ma! 2. Sinä mulle riemuani kesäilloin soittelit sinä mulle murheitani syksyn öinä säistelit! 3. Rantakoivu lemmenkoivu Suomen surumielen puu riemun ritva kaihon katve kauniimpi kuin kaikki muu! 4. Muu se täällä maailmassa murtuu äähtyy unhottuu - eipä murru muistoistani kotirannan koivupuu. Aa aa allin lasta suomalainen kansanlaulu & # 4 2 & # 1. Aa # Ei o - le aa i - sää al - lin ei o-le las - ta äi - ti - ä pien - tä o - ka lin - nun # si - nu-a poi - hoi - kaa. taa. 2. Aa aa allin lasta pientä orporaukkaa Tuuli yksin tummaiselle tuutilaulua laulaa. 3. Aa aa allin lasta meren miekkoselle. Aallon syli on vilpoinen a päivän säde hellä. 4. Aa aa allin lasta pientä linnun poikaa. Meren myrskyellessäkin Taivaan Herra hoitaa.
Laulu laineilla 42 Sävel: W.A. Mozart Sanat:.G. acobi suomeksi mukaellut Kyllikki Solanterä & b b 8 3 & b b & bb & b b & b b 1. Val - ke - kais - li - kos - ta Her - kin as - sa mie - lin kim - mel - täin aal - lot ruu - hes - sa - ni kan - taa kuin kuu - len ää - ni pie - net ruuh - ta sou - dan n öi - sen tuo - ta lie - kit kat - son aal - lot kul - et - taa. y - li tuu - len kuu - ta ruuh - ta 1. Valkeassa ruuhessani soudan yli tumman veen kaislikosta kantaa ääni öisen tuulen venheeseen. Herkin mielin kuulen tuota katson kuuta loistavaa; kimmeltäin kuin pienet liekit aallot ruuhta kulettaa aallot ruuhta kulettaa. tum - man 2. Ah kuin kaunis onkaan ärvi keiut eessäin karkeloi tuolta soutaa Vellamoinen Ahdin harppu yössä soi. Katson kuinka tähdet tuikkii lumme nukkuu nupussaan rannan koivut äänetönnä katsoo öiseen soutaaan katsoo öiseen soutaaan. veen ven - hee-seen. lois - ta - vaa; kul - et - taa
Metsämiehen laulu 43 Sävel: Yrö Kilpinen Sanat: Aleksis Kivi & b 2 4 1. Ter - ve. met - sä & b. Täss' on poi-kas ul - as ter - ve vuo-ri. ter - ve nuo-ri; e - siin. käy hän met-sän ruh - ti - nas!. voi - maa täys kuin & b 3 3 3 tui - ma 3 tun-tu-rin tuu - li. 1. Terve metsä terve vuori terve metsän ruhtinas! Täss' on poikas ulas nuori; esiin käy hän voimaa täys kuin tuima tunturin tuuli. 2. Metsän poika tahdon olla sankar' ylhän kuusiston tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön a maailma unholaan ääköön. 3. Viheräisell' laattialla miss' ei seinät hämmennä tähtiteltan korkeen alla käyskelen a laulelen a kaiku ympäri kiirii. 4. Kenen ääni kiirii siellä? Metsän immen lempeän; liehtarina miehen tiellä hienohelma hyppelee a kultakiharat liehuu. 5. Ihana on täällä rauha urhea on taistelo; myrsky käy a metsä pauhaa tulta iskee pitkäinen a kuusi ryskyen kaatuu. 6. Metsän poika tahdon olla sankar' ylhän kuusiston tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön a maailma unholaan ääköön.
Lemminkäisen äiti 44 Sävel: Oskar Merikanto Sanat: Eino Leino & b b b b 4 2 n n 1. Tui - ma on tuu-li a pi-me-ä on tai-vo suu-ri on u-la-pal-la aal-to- en rai - vo & b b b b n n lah - ti on tyy - ni a sel - ke-ä vaan Kus - sa mun kot - ka-ni kul-kee - kaan? 1. Tuima on tuuli a pimeä on taivo suuri on ulapalla aaltoen raivo lahti on tyyni a selkeä vaan. Kussa mun kotkani kulkeekaan? 2. oudu o kotihin a lentosi heitä. Taikka o aeletkin aaltoen teitä poikani pieni a hentoinen. Lahti on tyyni a rauhainen. 3. Ulkona ulapalla myrskyt ne pauhaa täällä on lämmintä a täällä on lauhaa lahti on tyyni a selkeä vaan. Laske o lahtesi valkamaan! Kolme varista suomalainen kansanlaulu & # # C 1. Kol- me 2. Kak - si 3. Yk - si va - va - va - ris - ris - ris ta ta vain Ó is - is - is - tui tui tui ai - ai - ai - dal - dal - dal - la. la la Ó & # # Si - li - va-ti Si - li - va-ti Si - li - va-ti sei - sei - sei - laa laa laa si - si - si - li - va-ti li - va-ti li - va-ti sei - sei - sei - laa laa laa. yk - yk - se - si si kin len - len - len - si si si pois. pois. pois. Ó
Pieni kissanpoikanen 45 suomalainen kansanlaulu & 4 2 1. Pie - ni kis - san - poi - ka - nen kat - soi sil - lan rei - kiin. & "Hii - ri kuu - les hii - ro - nen tu - le 1. Pieni kissanpoikanen katsoi sillan reikiin. "Hiiri kuules hiironen tule tänne leikkiin! tän - ne leik - kiin! 2. Kumpi meist' on vikkelin sitä pitäis koittaa. Emo lupas rinkelin sille oka voittaa." 3. Hiiri hupsu kovin on ahne rinkelille; malt' ei äädä loukkohon lähtee kilpasille. 4. uosta vilistettihin ensin kerkes hiiri. Saiko palkaks rinkelin? Ei vaan paistin miiri. Pikku Inkerin laulu tilhille Sävel: Mikael Nyberg Sanat: Ilmari Kianto & b b b 4 2 1. Tiutau & b b b n n o-ko si-nä til - hi len-sit äi-din ryy-ti-maas-sa. Tiu tau syö-mä-hän 1. ::Tiu tau tilhi äidin ryytimaassa.:: ::oko sinä lensit syömähän taas?:: taas? o-ko si-nä til - hi len-sit äi-din ryy-ti-maas-sa n syö-mä-hän taas? 2. ::Syö syö tilhi punapihlaaani! :: ::Heitä Inkerille pikkuisen myös.:: 3. ::Onko sulla kylmä? Älä lennä poikkeen!:: ::Minä haen vanttuut turkinkin tuon. ::
Lähde 46 & 4 3 Sävel: Fredrik Ehrström Sanat:.L. Runeberg; suom. Elias Lönnrot 1. Sua läh - de kau - nis kat - se - len li - kel - lä vet - tä -.. &. #.. kun pil - ven var - ot va-el - ta - vat ku - vas - ti - mes - sa - si. 1. Sua lähde kaunis katselen likellä vettäsi :: kun pilven varot vaeltavat kuvastimessasi. :: 2. Kas tuoll' on pilvi loistava ihana kaunoinen. ::o lähti pois pakenemaan - hyvästi varoinen. :: 3. Mä näitä nähden aattelen mun omaa sieluain. ::Niin moni pilvi kultainen noin senkin ätti vain. :: Tuonne taakse metsämaan suomalainen kansanlaulu & b 2 4. # # # 1. Tuon - siel' ne on taakmie - se li metai - sä ni - - maan aan sy - sin- dä ne - me - toi-von ni si ha - sa - met - sä-mö - kis - sä & b... n # siel - lä on kau-nis 1. Tuonne taakse metsämaan sydämeni halaa siel' on mieli ainiaan sinne toivon salaa. ::siellä metsämökissä on kaunis kultaseni.:: 2. Vaikka polku pitkä on kivinen a kaita korpi kolkko valoton ei se mitään haita kullan muoto muistossa on tiekin hauska aivan kullan ääntä kuullessa o unhoittaapi vaivan. kul - ta - se - laa laa. ni.
outsen 47 & 8 6 Sävel: Fredr. Aug. Ehrström Sanat:.L. Runeberg; suom. Yrö Veiola & 1. Halk' len - to out-se-nen. il-lan rus-kon au - er-maan käy. ho - pe-aan a kau-nis Suo-men-maa & lau - laa sou - del - len.. sen Se lau - loi: "Au - vo le - vol-len yö-kau-det un-hoit-taa.. päi-vä käy-dä se las-kee vir-ran tai - vai-nen on. 1. Halk' illan ruskon auermaan käy lento outsenen se laskee virran hopeaan a laulaa soudellen. Se lauloi: "Auvo taivainen on kaunis Suomenmaa sen päivä käydä levollen yökaudet unhoittaa. 2. a varon siellä runsahan suo koivut tuuheat on kultaa peili lahdelman on aallot vilvakat. Se ompi onni kallehin ken siellä rakastaa sielt' usko ompi syntyisin se sinne kaihoaa." 3. Niin kaikui laulu kiitäen yl' aaltoin siintäväin. a outsen armaan rinnallen nyt souti lauloi näin: "Vaikk' on sun elos unelma niin lyhyt riittää se! Sä lemmit Suomen virralla sä lauloit Suomelle!"
Taivas on sininen a valkoinen suomalainen kansanlaulu 1. 2. & # # 4. # 1. Tai - vas on si-ni-nen a val - koi - nen a täh-tö - si - ä täyn - nä. & # #.. Niin on nuo - ri 48 sy - dä - me - ni a - a - tuk - si-a 1. ::Taivas on sininen a valkoinen a tähtösiä täynnä. :: :: Niin on nuori sydämeni aatuksia täynnä. :: 2. :: Enkä mä muille ilmoita mun sydänsuruani. :: :: Synkkä metsä kirkas taivas ne tuntee mun huoliani. :: täyn - nä. Tuku tuku lampaitani suomalainen kansanlaulu 1. & 4 2 1. Tu - ku tu - ku lam - pai - ta - ni 2. ki-li ki - li ki - li - ä - ni & pä - kä - pä - kä pus - ku - ri - päs-si - ä pä-kä-pä-kä päs - si - ä - ni. 1. Tuku tuku lampaitani kili kili kiliäni päkäpäkä puskuripässiä päkäpäkä pässiäni. 3. Tuku tuku lampaitani kili kili kiliäni päkäpäkä puskuripässiä päkäpäkä pässiäni. 2. Aurinko maille laskehtii kussapa kultani viipyypi kyllä me tavataan huomenna toisemme suurella salolla.
Varele vakainen Luoa 49 suomalainen kansansävel & b 4 5. 1. Var - O - e - le va - le puol - la kai - nen poi - ki - Luo - e - a si kait-sai - na kau-noi-nelas - te - si u-ma - pu - - la. na. & b Ai - na yöl - lis - nä 1. Varele vakainen Luoa kaitse kaunoinen umala. Ole puolla poikiesi aina lastesi apuna. Aina yöllisnä tukena päivällisnä vartiana. tu - ke - na päi - väl - lis - nä var - ti - a - na. 2. Aita rautainen rakenna kivilinna liitättele ympäri minun eloni kahen puolen kansoani asukseni ainokseni tuekseni turvakseni! 3. Anna Luoa suo umala anna onni ollaksemme hyvin ain' eleäksemme kunnialla kuollaksemme suloisessa Suomenmaassa kaunihissa Karalassa. Rannalla itkiä suomalainen kansanlaulu & b 4 3 1. Läk - sin mi - nä & b # kus-sa kuun - te - lin & b met-sä-ka-nat-kin ne ke-sä-yö - nä päi - vää pau-haa käy-mään # kus-sa lin - tu - set a mun sy-dä-me-ni 2. Katsoin minä alas vetten puoleen näin rannalla tytön kauniin a nuoren oka istui a itki katsoi aaltoa pitkin a hän oli niin surullinen oka hetki. sii - hen laak - so - hon # et-si le-po-a a lau - laa rau-haa.
Orvon huokaus 50 suomalainen kansalaulu & b b 4 2 1. Tääll' yk - si - nä - ni. lau - le - len kun il - ta tul - lut on; lop - pu-nee a & b b.... nyt päi-vän työt o pää-sen 1. Tääll' yksinäni laulelen kun ilta tullut on; ::nyt päivän työt o loppunee a pääsen lepohon.:: 2. Mä olen niinkuin lintunen oka metsässä visertää; ::ei ole mulla turvaa ei yhtään ystävää.:: 3. Lennä lennä lintuseni lennä ylös pilvihin! ::Vie hartaat huokaukseni Luo Luoan taivaihin!:: 1. le-po - hon 2. hon Oi os ilta outuisi suomalainen kansanlaulu & # # 4 4 1. Oi 2. Oi os os il - ar - ta mas ou - tui - läh - ti - si si vai - pa - vat pin vai - men - tui - pa - ki - noil - & # #. hi - ki - hen - tuk - hel - met se - ni kui - vui - si hel - tyi - si a a ar - tai - mas puis lai - men - ta - lo - tui - sil - & # #.... 3. Sil-loin ois oi sil - loin ois mun rin - nas - sa - ni si. le. si le rau - ha.
Luullahan otta on lysti olla suomalainen kansanlaulu p & bb 4 2 & b b 1. Luul - la-han lau - lul - p & b b lau - lul - F la-ni mi-nä la-ni mi-nä ot - ta on pie-net pie-net lys - ti 51 su-rut su - rut ol - la kun mi-nä sy-dä-me-ni sy-dä-me-ni ai - na poh-aan poh-aan 1. Luullahan otta on lysti olla kun minä aina laulan; ::laulullani minä pienet surut sydämeni pohaan painan :: 2. Enkä minä sillä laulele otta mulla on heliä ääni; ::laulelenhan sillä vaan kun olen näin yksinäni:: lau - pai - pai - lan; nan nan. On neidolla punapaula Uusmaalainen piirileikkilaulu & b 4 3 1. On & b pau-la kun & b sen käs - nei - dol-la pu-na-pau-la kun pii - ri - hin. käy. Käs - var - te - hen pii - ri - hin var - te-hen kul - tan-sa 1. ::On neidolla punapaula kun piirihin käy :: ::Käsvartehen kultansa solmii hän sen :: 2. ::Miks niin lualle sä solmit oi armahani:: ::vai luuletko että mä karkaan pois ::. käy on kul - tan-sa sol - mii nei - dol-la pu-na- hän sol-mii hän sen.
Ruusu laaksossa 52 suomalainen kansanlaulu & b 4 4 1. Yk - si ruu-su on kas-va-nut. laak-sos-sa o-ka kau-niis-ti ku-kois - taa & b... # yk-si kul - ki-a-poi - ka on näh - nyt sen ei-kä voi si-tä un-hot - taa. 1. Yksi ruusu on kasvanut laaksossa oka kauniisti kukoistaa ::yksi kulkiapoika on nähnyt sen eikä voi sitä unhottaa. :: 2. a hän olisi kyllä sen poiminut a sen painanut povelleen ::mutta köyhänä ei ole tohtinut vaan on ättänyt paikoilleen.:: Lapsuuden toverille & 8 6 suomalainen kansansävel sanat: P.. Hannikainen 1. Sä kas - voit nei - to kau - noi-nen i -. sä - si ma - as - sa su - loi-nen vih-reel - lä nur - mel - la 1. &... kuin kuk - ka kau-nis 1. Sä kasvoit neito kaunoinen isäsi maassa ::kuin kukka kaunis suloinen vihreellä nurmella.:: 2. Lapsuutes aan hellimmän sä leikit kanssani ::a olit paras ystävän' a ainoo iloni. :: 3. Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan ::vaan sua armas iäti mä muistan ainiaan. :: 2.. la.
Kultaansa ikävöivä 53 suomalainen kansanlaulu & 4 2 1. Tuoll' on mun kul - ta - ni ain' y - hä tuol - la & ku - nin - ka - han kul - tai - sen kar - ta - non puol - la. & Voi mi - nun lin - tu - ni voi mi - nun kul - ta - ni & kun et tu - le o kun et tu - le o. 1. Tuoll' on mun kultani ain' yhä tuolla kuninkahan kultaisen kartanon puolla. Voi minun lintuni voi minun kultani kun et tule o kun et tule o. 2. Linnut ne laulavat sorialla suulla soriampi kultani ääni on kuulla. Voi minun lintuni voi minun kultani kun et tule o kun et tule o! 3. Syys tulee etehen a kesäpäivä rientää vaan minun kultani ei tule sentään. Voi minun lintuni voi minun kultani kun et tule o kun et tule o! 4. Tule tule kultani tule kotipuoleen taikka o menehdynkin ikävään a huoleen. Voi minun lintuni voi minun kultani kun et tule o kun et tule o!
Hyvää iltaa 54 suomalainen kansanlaulu & bb b 4 2 1. Hy - vää hy - vää il - taa sa - non sul - le kul - ta & b b b tu - lin su - a vie - lä - kin 1. Hyvää hyvää iltaa sanon sulle kulta tulin sua vieläkin tervehtimään. 2. Sinisiä silmiäs punaisia poskias teki minun mieleni näkemään. 3. Vaikka minä saisin manttaalin maata a periä koko maailman tavaran 4. sinä olet ainoa auringon alla ota minä sydämestän rakastan. 5. Vaikka minä vaeltaisin ympäri maata a asuisin valtameren takana. 6. Sinä olet ainoa ota minä toivon a koskaan en sua unhota. ter - veh - ti - mään. Aamulla varhain suomalainen kansanlaulu & b b C n Aa-mul-la var-hain kun & b b Sy-dä-me-ni o- li niin au-rin-ko nou-si su-rus- ta ras-kas: kun mi-nä u-nes-ta-ni mik-si sä kul-ta-ni # he-rä-sin. # hyl-ä-sit mun.
Kukkuu kukkuu 55 suomalainen kansanlaulu & # C. # # # Kuk-kuu kuk-kuu kau-ka-na kuk-kuu Sai-maan ran - nal-la rui - kut-taa. & #. #. # # # Ei o-le ruuh - ta ran-nal- la o-ka mi-nun kul - ta- ni kan-nat-taa. Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu Saimaan rannalla ruikuttaa. :: Ei ole ruuhta rannalla oka minun kultaani kannattaa. :: Kun ensi kerran suomalainen kansanlaulu & b 4 3 1. Kun. en-si ker - ran. sil- mäs näin niin. luu-lin au - rin-gon. lois- ta-van. & b...... Kun en - si ker - ran ää - nes kuu - lin luu - lin lin - tu-sen 1. Kun ensi kerran silmäs näin niin luulin auringon loistavan. :: Kun ensi kerran äänes kuulin luulin lintusen laulavan. :: 2. Nyt kuule kun mä laulan Sulle mun sydämeni pohasta. :: Ei taida koskaan tulla mulle toista enää semmoista. :: lau - la-van.
Tuuditan tulisoroista 56 suomalainen kansansävel sanat:.h. Erkko & b C # 1. Tuu - di - tan tu - & b. Vaa - lin pien - tä li - so - rois - ta. val - ke - ais - ta ki - pe-näis-tä kii - kut - te - len. # # Luo-an las - ta lii - kut - 1. Tuuditan tulisoroista kipenäistä kiikuttelen. Vaalin pientä valkeaista Luoan lasta liikuttelen. 2. Taivahast' on laha tullut taivahan tulen kisoista. Luoan lemmen leikinnöistä ei vahingon valkeoista. 3. Tuudin lasta maan valoksi en vahingon valkeaksi. Tuudin toivoen tuleksi työn aloisen atkaaksi. 4. Senpä tuudin tuikkeheksi tähdeksi tähän talohon maan hyväksi maineheksi suurionnisten ilohon. Kehtolaulu suomalainen kansanlaulu & b 4 1. Aa tuu-ti te - len. pien- tä mi-käs lap-sen lie - nee on-kos lap-si & b # n säi-käh-tä-nyt il-lal-la sauna tiel - lä on-kos lap-si säi-käh-tä-nyt il-lal-la sau-na tiel - lä. 1. Aa tuuti pientä mikäs lapsen lienee ::onkos lapsi säikähtänyt illalla saunatiellä. :: 2. Aa tuuti lasta kissa tuli vastaan ::kissa hyppäs kiikun päälle kiikutteli lasta.::