K o n e i n s i n ö ö r i k i l l a n l e h t i 2 / 2007 Kuuban Yö 92
Sisältö KoLehti Koneinsinöörikillan lehti Päätoimittaja Linda Koivunen Taitto Heidi Huuhtanen Painopaikka Otamedia Espoo Kansikuva Jukka Viljanen Kiitos Kaikki lehden tekijät + Harry Attila Tekijöiden nimet on mainittu juttujen yhteydessä sivu 3. Pääkirjoitus 4. Puheenjohtajan palsternakka 5. Kiltakummin terveiset 6. Kuuban Yö 8. Töissä koneosastolla 9. TVIK 52 vuotta 10. Kotimaan pitkä 3/4-excursio, kevät 2007 12. Teekkarin keittiössä 14. Hauska pääsiäinen? 15. Sonnin wapputervehdys phukseille 2
Mikä ihmeen kevätmasennus? Pääkirjoitus Kevät on mahtavaa aikaa, mutta ei kaikille. Uusimmassa NYT-liitteessä oli juttu kevätmasennuksesta kärsivistä ihmisistä. Kevät tarkoittaa katu- ja siitepölyallergikoille tuskaista aikaa, mutta myös lisääntynyt valon määrä on joillekin ongelma. Ympäristö näyttää pölyiseltä ja likaiselta ja kirkkaus aiheuttaa levottomuutta. Kevääseen liitetty suorittamisen ja uusiutumisen pakko ahdistaa. Ihminen, joka ei pysty tästä vuodenajasta nauttimaan, leimataan helposti oudoksi. Itse kuulun siihen varmasti suurilukuisempaan joukkoon, joka nauttii kevään ja kesän tulosta. Jopa niinkin paljon, että ihmettelen miten olen selvinnyt tervejärkisenä yli pimeän ja masentavan talven. Keväällä tunnen aktivoituvani talven kohmeilun jälkeen. Valon lisääntyessä huomaa oman vireystilansa nousun. Pärjää vähemmällä unella, on aktiivisempi ja hyväntuulisempi. Vaikka tekemättömät työt ahdistavat entiseen tapaansa, olo ei niiden edessä ole epätoivoinen vaan pikemminkin toimelias ja toiveikas. Aamuheräämiset eivät tunnu hankalilta ja suupielet kohoavat päivän mittaan useasti hymyyn. Kevät tuntuu tarjoavan runsaasti virikkeitä ja vapaa-aika on helppo täyttää mukavalla tekemisellä. Ohjelman ei tarvitse olla elämysmatkailua tai suurta juhlaa, jo pelkkä lämpimässä säässä ulkoilu piristää mieltä. Kun talvella houkutteli käpertyä peiton alle mököttämään kirjan ja suklaalevyn kanssa, kiinnostaa nyt juoksulenkki tai moottoripyöräajelu lööbailua enemmän. Näillä leveysasteilla lämpöä ja valoa odotetaan pitkän talven yli, joten vuodenajan vaihtumisella on varmasti myös uutuusarvoa. Ympärivuotisen lämpimän sään maassa ilmiö kokee varmasti inflaation eikä innosta ihmisiä samalla tavalla. Nyt on aika pistää viimeiset harkkatyöt ja laskarit pakettiin ja aloittaa vapun juhlinta. Toivottavasti meitä juhlijoita hellitään 1.5. Ulliksella mukavalla säällä, sellaisella vappuisella, ystävääni lainaten. Hauskaa vappua! Linda Koivunen Päätoimittaja 3
Puheenjohtajalta Puheenjohtajan palsternakka vol.2 (sisältää kilpailun!) Post-Kuubis elämä killassa voi taas alkaa. Olihan tuo 30-luvulta saakka vietetty juhlamme taas ikimuistoinen tapahtuma. Kilta sai juhlan vilskeessä uuden Oltermannin, Juhani ei mielellään Orkku Orkkaan. Kiitos vielä Jussille että otti haasteen vastaan tulevaksi kolmivuotiskaudeksi. Haluan myös tässä vielä kiittää Pentti en tiennytkään olevani Häksä Häkkistä noista kuudesta vuodesta, jotka hän toimi ansiokkaasti kiltamme Oltermannina. Kiitos myös teille kaikille, jotka olitte järjestämässä tämän vuoden vuosijuhlaa. Sillikselläkin ruoka riitti ja sää oli kuin morsian. Oli myös hienoa saada uusi painos konekiltojen yhteisestä laulukirjasta, Wirsusta, juuri Kuuban Yöhön. Suuri kiitos koko Wirsu-toimikunnalle tehdystä työstä. Työn hedelmä on oikein onnistunut ja siihen tuodut uudistukset mainioita. Edelleen minua kuitenkin vaivaa kiltamme laulukulttuurissa se ettei kukaan osaa enää laulaa KIK-marssia, joka tästä syystä edelleen uupuu laulukirjastamme. Olisi kiltamme arvokkuuden ja toiminnan kannalta hyvä, että meillä olisi joku virallisempikin laulu käytössämme kuin raksalaisten phuksien aikanaan väsäämä pilkkalaulu. Voisinkin epävirallisesti julistaa avatuksi kilpailun killan uudesta tunnuslaulusta. Jos tämä kilpailu tuottaa tulosta, parhaasta laulusta tarjoan henkilökohtaisesti kolmen vartin V.S.O.P.- laatuisen pullon konjakkia sen tekijälle. Aikaa tähän voisi varata toimikauteni ajaksi eli vuoden loppuun asti. Nyt vaan kaikki naapurin runoilijapojat ja -tytöt lauluja rustaamaan. Eiköhän lohdutuspalkinnoistakin voida keskustella. Wappu sitten virallisestikin lähestyy nyt, kun phuksimajurin päiväkäsky on annettu. Kohta meillä on taas maailman säälittävimpiä olentoja, upseereja ilman armeijaa eli meidän tapauksessa phuksikapteeneja ilman phukseja. On hauska myös nähdä millainen tämän kevään wappu-julkaisu on. Oma veikkaukseni on Panssarieste-Äpy. Tätä suurta kuohuviinin täytteistä juhlaa meillä kaikilla seuraa kuitenkin vielä yksi rutistus: tenttijakso - Noin viikon mittainen aika, jolloin mitataan koko kevään työpanos. Tsemppiä kaikille tuohon koitokseen! Toivottavasti kaikki pääsivät myös sellaisiin kesätöihin kuin halusivat. Allekirjoittanut meni hieman siitä mistä aita oli matalin ja vietänkin taas kesäkuukaudet Tornion jaloteräsintegraatissa lämmittäjänä. Summa summarum: Railakasta Wappua, tsemppiä tentteihin ja oikein hyvää kesää kaikille! Lauri Reiman Hallituksen puheenjohtaja 4
kiltakummin terveiset katsovat asioita tunnepohjaisemmin kuin teekkarit ja kylterit. Olisin myös valmis ostamaan väitteen, että kylterit omistavat enemmän koirien talvivaatteita kuin teekkarit. Kuulostanee myös aika todenmukaiselta, että suuri osa koneteekkareista on miehiä. Mutta mistä tulevat ne kärjistetyt halventavat stereotypiat, joita emme ole valmiita hyväksymään? Miksi laitamme ihmiset eri laatikoihin järjenvastaisin perustein? Ainoa vastaus, joka on 100% totta, on etten tiedä. Taitaa muuten olla yksi kaukaisimmista kolkista haettu aasinsilta... Huippuyliopiston toteuttamisessa on vielä paljon avoimia kohtia, joiden puolesta meidän on tehtävä täitä. Ainoa 100% todenmukainen vastaus esimerkiksi teekkariuden tulevaisuutta ajatellen on, ettemme tiedä mitä tapahtuu. Itse uskon meidän olevan vahvoja ja perinteidemme olevan kestäviä. Meidän on kuitenkin pidettävä kiinni siitä mikä meille on tärkeää. Emme voi tinkiä siitä mitä teekkarius meille merkitsee. Huipputeekkaria etsimässä Innovatiivisesta huippuyliopistosta keskusteltaessa huomaa kuinka stereotypiat elävät vahvana ja vaikuttavat päätöksentekoon ja toimintaan. Taiteilijaa tituleerataan hihhuliksi, jonka kanssa asioita ei voi organisoida. Taiteilija ei kuulemani mukaan myöskään ymmärrä järkipuhetta, eikä hinaa sääntöjä tai pohdiskele tapahtumien ja toteutusten taloudellisia realiteetteja. Kylteriä taas pidetään älyllisesti vajavaisena ja kevytkenkäisenä, joka ajattelee ainoastaan rahaa ja olisi valmis myymään sielunsa uudesta burberry-kaulaliinasta tai setistä koiran talvivaatteita. Vaikka haluaisimmekin, emme voisi valita paikalleen jämähtämistä, joten on eduksemme olla aktiivisesti rakentamassa tulevaisuutta. Valintoja tehdessämme emme voi antaa muutosvastarinnan syödä pohjaa tulevaisuudeltamme. Tie jolla tulevat teekkarit pääsevät huippuyliopistoon on se, jonka me nykyteekkarit rakennamme. Wappua on hauska odotella innolla. Toivottavasti lakki wappuna löytää tiensä monen konefuksin päähän. Glada Wappen till er alla! Christian Chrischan Peltonen Kiltakumminne Hauskin kohtaamani on kuitenkin teekkarin stereotypia. Varsinkin koska kaikkien teekkareiden kuvitellaan olevan miespuolisia konetekniikan opiskelijoita. Kyseistä teekkaria tituleerataan usein myös sovinistiseksi känniääliöksi, joka saunoo yöt läpi laulaen hävyttömyyksiä. Mistä lie käsitykset lähtöisin? Huolestuttavaa ehkä on, että vain harvoin on savua ilman tulta. On varmaan hyvinkin totta, että taiteilijat 5
Kuuban yö 92 Koneinsinöörikillan vuoden huipennusta, Kuuban Yötä, juhlittiin maaliskuun viimeisenä päivänä. Pääjuhla järjestettiin Helsingin Hämeentiellä sijaitsevassa H3-salissa, jossa lukuisat kutsuvieraat tervehtivät 92-vuotiasta kiltaa juhlavin ja varsin kostein tervehdyksin. Pääjuhlaan saapui 170 vierasta ja tunnelma oli kirjaimellisesti katsottuna erittäin lämmin. Juhlapuheen piti Componentan toimitusjohtaja Heikki Lehtonen, joka pohti ansiokkaasti opiskelun ja työnteon yhdistämisen vaikeutta. Puheessaan Lehtonen myös kuvasi elämänkulkuaan ja nousuaan perheyrityksen johtoon. Ansiokkaasti killan Oltermannina viimeiset kuusi vuotta toimineen Pentti Häkkisen toimikausi päättyi ja hän luovutti Oltermannin sauvan eteenpäin professori Juhani Orkkaalle. Juhaniin voi tutustua lähemmin tämän lehden Töissä koneosastolla artikkelissa. Juhlassa jaettiin perinteiden mukaisesti myös kunnianosoituksia, joista arvokkaimman, kultaisen ansiomerkin, sai Kari Kanninen. Kanninen on toiminut lukuisissa epävirallisissa Pentti Häkkinen luovutti Oltermannin sauvan Juhani Orkkaalle sekä virallisissa yhteyksissä kiltamme hyväksi, muun muassa vuoden 2005 hallituksen puheenjohtajana. Elmo Allénia muistettiin nahkakantisella Wirsulla kiitokseksi hänen tekemästään työstä Wirsun uuden painoksen eteen. Muun muassa isäntänä ja rahiksena toimineelle Mikko Piiraiselle myönnettiin tuopinkäyttöoikeus. Juhlapäivään oli valmistauduttu aiemmin viikolla tanssiharjoituksen ja Wirsun läpilaulannan merkeissä. Laulut vedettiin äänekkäästi osaavien lukkarien johdolla ja wanhat tanssit sujuivat salonkiorkesterin säestyksellä. Tanssien jälkeen oli aika siirtyä vielä tiedostamattomaan paikkaan jatkoille. Vinkkinä bussiemännälle voisi todeta, että vuosijuhlien jatkobussi on eri asia kuin excubussi ja vitsivalinnat kannattaa tehdä sen mukaisesti. Jatkot pidettiin Nosturin yhteydessä toimivassa ravintolassa Nousussa. Tunnelman nousussa pysymisen varmisti loistava bändi, joka tarjosi juhlakansalle sekä musiikillisia että visuaalisia elämyksiä. Jajatkoja juhlittiin kuulemani mukaan aamuun asti jossain päin Otaniemeä. Juhlapuheen piti Componentan Heikki Lehtonen 6 Seuraavan päivän silliaamiainen sujui vauhdikkaissa merkeissä. Sillis kirvoitti useampia ex tempore esityksiä ja krapuloiva juhlakansa sai kuulla bändin lisäksi lauluyhtye PPL:n esityksen. IE:n valmistamat tarjoilut kohensivat juhlaväen olotilaa niin hyvin, että Laaksolahden monitoimitalolta siirryttiin Otaniemeen jatkamaan. Silliksen jatkojen
painopisteeksi muodostui Smökin katto, johon iskuryhmä kerääntyi nauttimaan varsin kesäisestä säästä. Kuuban yö 92 Vuosijuhlaviikonloppu oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, hyvähenkinen ja mukava. Haluankin esittää kiitokseni juhlien järjestäjille kaikkien juhlijoiden puolesta! Nähdään taas, Kuubis ysikolmeen on enää vajaa vuosi! Linda Koivunen Sillistunnelmaa Smökin katolla 7
Töissä koneosastolla Tällä kertaa haastattelussa on killan uudeksi Oltermanniksi valittu Juhani Jussi Orkas, 47. Tampereelta kotoisin oleva Orkas on toiminut koneosastolla valutuotetekniikan professorina vuodesta 2000. Lisäksi hän on osaston varajohtaja ja koneenrakennustekniikan ryhmän puheenjohtaja. Orkas kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen Lyseosta vuonna 1978. Tuolloin hän haaveili eniten urheilutoimittajan työstä, mutta päätyi monien ystäviensä tapaan kuitenkin Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan pääaineenaan materiaalitekniikkaa. Jatko-opinnot Orkas teki TKK: ssa, vuonna 2001 hän väitteli tohtoriksi. Opiskeluaikanaan Orkas asui Hervannassa, muttei omien sanojensa mukaan ollut superaktiivinen opiskelijariennoissa kävijä. Suurin syy lienee ollut, että hän pelasi tuohon aikaan aktiivisesti jalkapalloa, jonka parissa illat kuluivat. Jalkapallo kuuluu Orkkaan harrastuksiin edelleen sekä ikämiesjoukkueessa pelaillen että sitä televisiosta seuraten. Diplomityönsä Orkas teki silloisen Valmet Oy Rautapohjan Valimossa Jyväskylässä. Hän työskenteli valimon osastoinsinöörinä vuoteen 1988 saakka. Tämän jälkeen tie vei takaisin kotikaupunkiin Tampereelle, Rauma-Repolan Lokomon teräsvalimon tuotantopäälliköksi. Lokomolta Orkas houkuteltiin 1990 mukaan projektiin, jossa perustettiin uusi kaivonkansivalimo, Tampereen Automaattivalimo Oy, Hämeenkyröön. Hän toimi laitoksen osakkaana ja valimopäällikkönä muutaman vuoden ennen uran täyskäännöstä ja siirtymistä korkeakoulumaailmaan. Orkkaan ura TKK:ssa alkoi vuonna 1992 assistentin pestillä ja jatkui seuraavana vuonna laboratorioinsinöörin viralla. Orkkaalla on 15 vuoden kokemus TKK:ssa toimimisesta ja hänen mukaansa meininki on sinä aikana muuttunut 8 merkittävästi. Toiminta on nykyisin tulosvastuullista ja budjettirahoitus on hänen mukaansa pienentynyt huolestuttavasti. Professorikunta on nykyään todella kovilla työtaakkansa alla. Pitää hoitaa päätehtävämme eli opetus kunnialla, hankkia samaan aikaan rahoitusta tutkimustyöhön ja osallistua välttämättömiin hallintotehtäviin, Orkas kertoo. Hän kuitenkin kiittelee, että koneosastolla professorit puhaltavat yhteen hiileen. Orkkaan perheeseen kuuluu avovaimo Tiinan lisäksi kummankin kaksi poikaa edellisistä liitoista. Perusteilla on perhebändi, jossa Jussille on lankeamassa basistin rooli. Hänen harrastuksiinsa kuuluu myös musiikin kuuntelu, hyvän ruoan ja viinin nautiskelu sekä kahden Cotton-koiran kanssa ulkoilu. Orkas haluaa muistuttaa, että vaikka opiskeluaika on elämän parasta aikaa, kannattaa silti asettaa itselleen selkeät tavoitteet valmistumisesta noin viiden vuoden päähän. Hän kehottaa hoitamaan peruskurssit kunnialla ensimmäisten vuosien aikana. Orkkaan mukaan uudistusten tahti korkeakoulussa on kiihtynyt viime vuosina ja nyt tutkinnonuudistuksen jälkeen opintojen suuntautuminen pitää valita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Orkas uskoo, että tuutorointi tuo apua tähän ja hän toivookin, että toimintaa kehitettäisiin yhdessä opiskelijoiden, killan ja opetushenkilökunnan kanssa. Jussi Orkas on hyvin otettu valinnastaan killan Oltermanniksi, oli suuri kunnia tulla valituksi. Hänen mielestään Oltermannin tehtävä on olla linkki professorikunnan ja konekillan välillä. Hän haluaa itse olla häilyttämässä jatkuvien uudistuksien aiheuttamia ennakkoluuloja. Huoneeni sijaitsee koneosaston Otakaaren puoleisen siiven ekassa kerroksessa, tulkaa vapaasti juttelemaan!, hän kehottaa. Linda Koivunen
KIK TVIK:n 52-vuotisjuhlissa Ohjeet matkalle, jolla mikään ei mene niin kuin pitäisi Koneinsinöörikilta oli jälleen saanut pikkusiskoltaan, Tekstiili- ja vaatetusalainsinöörikillalta, kutsun vuosijuhliin Tampereelle. Ikää killalle on kertynyt vuosien saatossa 52 vuotta ja he päättivät juhlistaa taivaltaan 17.2. erämaa-sitseillä. Kiltamme päätti lähettää paikalle urheat soturimme Mikko Huttusen ja Rauno Mattilan (nimet muutettu). Seuraavassa kertomus matkalta, joka ei sujunut täysin ongelmitta. Lahjaksi olivat Keni ja Lauri valmistaneet hienon puolimetrisen virkkuukoukun, joka alunperin oli tarkoitus antaa Kopedalle vuosijuhlalahjaksi. Kopedalaiset paljastuivatkin kotitalouspedagogeiksi, joten virkkuukoukun todettiin soveltuvan paremmin tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoille. Lauantaiaamuna matkamme alkoi kohti kiltistä, josta lähdimme hakemaan tuota mystistä koukkua. Perjantai oli uuvuttanut voimamme sekä aiheuttanut vartaloomme jonkinlaista värähtelyä. Virkkuukoukkuun oli vielä stanssattava tervehdys killaltamme tvikkareille. Tämä ei ollut helppoa tuossa tärinässä, ja saimmekin aikaan naarmuisen pinnan, josta kirjaimet erottuivat vasaraniskujen jälkien joukosta. Tässä vaiheessa tajusimme lähteä etsimään kutsua, jossa olisi tarkemmat tiedot juhlan paikasta, ajasta ja sisällöstä. Kutsu oli mystisesti kadonnut johonkin, emmekä muistaneet siitä muuta kuin että kyseessä on tvikkareiden sitsit erämaa teemalla ja juhlat ovat ei-niin-kuivat. Ei auttanut kuin turvautua ystäväämme Googleen. Tämä ei tuottanut tulosta, mutta Rane urheasti irkkaamalla sai tietoonsa juhlien sijainnin ja ajan. Juhlat järjestettäisiin Villa Vintissä Tampereella klo 18 alkaen. Perille löytämisen takaamiseksi päätimme tulostaa kartan. Maittavan Dipoli-lounaan jälkeen lähdimme kohti itäistä satamakaupunkia jäljittämään Mikolle erämaa-asustetta. Rane oli ottanut teemakseen tundran, joten UFF:lta löytyi Mikolle turkis ja turkislakki asevelihintaan. Ranella oli turkis ja lierihattu päällä. Tavanomaisena lauantaina ei tämänkaltainen asustus juuri aiheuta ihmetyksiä Helsingissä, mutta päiväksi oli sattunut kiinalainen uudenvuodenaatto ja Kampin aukiolla oli arviolta puoli miljoonaa kiinalaista ihailemassa ohimarssiamme. Rane sai vastaansa hymyilyjä ja useita salamavalon välähdyksiä. A-marketin kautta siirryimme junaan kohti Suomen Manchesteria. Junaan istuuduttuamme aloimme tavoittelemaan perjantain tärinöiden voittoa. Tämä tapahtui määrätietoisesti olutta nauttien. Määrätietoisuus sai kuitenkin kolauksen jo Pasilassa. Taaksemme istui Kutsu oli mystisesti kadonnut johonkin, emmekä muistaneet siitä muuta kuin että kyseessä on tvikkareiden sitsit erämaa teemalla ja juhlat ovat ei-niin-kuivat... TVIK 52 vuotta poliisi virka-asussaan. Onneksemme poliisi lähti hetken kuluttua tutustumaan junan vessan toimintaan ja sankarimme pääsivät vaihtamaan vaunua. Matka alkoi taittua mukavammin ja loppumatkasta saatoimme todeta voittaneemme perjantaina aiheutetut tappiot. Tampereen rautatieasemalla totesimme olevamme jo vartin myöhässä. Taksi olkoon ratkaisu. Taksikuski ei epäonneksemme ollut ikinä kuullut Villa Vintistä, mutta onneksi meillä oli kartta. Eiku! Kartta taisi jäädä Otaniemeen kiltikselle. Ei hätää. Muisteltuamme, että Villa Vintti oli hotelli Ilveksen lähellä ja taksikuskin arvailujen jälkeen löysimme paikalle. Kadulla nopea vaatteiden vaihto ja yläkertaan. Alaovella meitä oli vastaanottamassa herrasmies kauluspaidassa ja suorissa housuissa. Erämaa teema ei niinkään heijastunut hänestä, mutta oletimme hänen olevan työpisteitä keräävä phuksi, joka ei tietänyt dresscodesta. Ylös päästyämme karu totuus paljastui, kun meitä oli vastaanottamassa Tvikin hallitus iltapuvuissaan. Naurettuamme tarpeeksi ja tervehdittyämme tvikkareita pääsimme istumaan paikallemme pöytään. Vain puoli tuntia myöhässä. Sitsit onnistuivat kuulopuheiden perusteella hyvin ja sankareillamme oli hauskaa aina aamu kuuteen asti, jolloin he päättivät siirtyä linja-autolla Helsinkiin. Matkasta jäi käteen jälleen kova tärinä sekä uskomaton selviytymisen tunne. Tvikkareiden vuosijuhliin lähtijän muistilista: Älä hanki itsellesi aamuksi tärinää Älä hukkaa kutsua Tulosta kartta kohteesta äläkä jätä sitä kiltikselle Älä stanssaa naarmuja virkkuukoukkuun Jos kävelet epänormaalissa asustuksessa Helsingissä, varmista ettei kyseessä ole kiinalainen uudenvuoden aatto Jos aiot nauttia omia taikajuomia junassa, varmistu ettei taaksesi istu poliiseja Tamperelainen taksikuski ei tiedä missä on Villa Vintti Hyviin tapoihin kuuluu olla sitseillä ajoissa Sitsit erämaa-teemalla tarkoittavat normaaleja sitsejä, jossa on koristeena kaktuksia. Turkis ei siis ole osuva asu vaan tumma puku toimii Normaalisti virkkaamiseen tarvitaan vain yksi koukku. Älä yritä väittää tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijoille muuta Älä pese juhlapaikan lattiaa selälläsi. Se näyttää tyhmältä ja selkäsi tulee likaiseksi. Matkustaessasi Tampereelta Helsinkiin linja-autolla, perille pääsyä edesauttaa, jos et jää pois autosta Riihimäellä 9
K o t i m a a n 3 / 4 - p i t k ä e x c u r s i o, k e v ä t 2 0 0 7 Pelikaanien lentäminen turbiiniin on estetty suojaavalla ristikolla GE Hydron turbiinitehtaalla Tampereella Matkareitti: Otaniemi-Hämeenlinna- Tampere-Pori-Lohja- Otaniemi Excukohteet: Patria Vehicles, Sandvik, GE Hydro, hyötysähkön tuulimylly, technip, Kone
Mikko Mattila, Mikko Ex tempore excu Porin tuulipuiston 1 MW:n tuulimyllyyn Technipin vieraana Porissa tutustuttiin Spartuotantolauttojen runko-osien valmistukseen Porin prisma 21.3 klo 15.15: Mattila! Lapsi huutaa autossa, vapauttakaa lapsi! Excuporukka äänesti: paras tehdaskierros : Technip paras illanvietto : Sandvik Ahtisaari on suuri hissien ystävä. Koneen testikuilu Lohjalla. Vain noin promille maailman ihmisistä on käynyt 270m merenpinnan alapuolella...
Teekkari keittiössä II Täällä taas. Viimeksi lupasin neuvoa teille toivomusten mukaan joko alku- tai jälkiruoan valmistamisen. Kun toiveita tuli lehden toimitukseen tasan se yksi ja sekin päätoimittajalta, niin päädyin todella herkulliseen ja helppoon jälkiruokaan. Mikäli olet kyllästynyt pelkän suklaan syöntiin (mikä sinänsä on mahdotonta) tai kaupan valmisleivoksia pursuavat jo korvista, niin tämä resepti on juuri sinulle. Ne Suklaasattumat Kyseinen resepti on syntynyt pitkän ja hartaan tuotekehityksen tuloksena ylioppilasjuhliani varten. Ja kun meikäläisestä on kyse, maku on pääosassa. Tämäkin ruokalaji sopii opiskelijalle: nopeahko, kohtalaisen helppo tehdä eikä lompakkokaan rasitu liikoja. Tosin toisin kuin pizzassa, ainekset täytyy (yleensä) lähes kokonaan käydä ostamassa kaupasta. Tekeminen kannattaa aloittaa ajoissa, sillä aikaa menee hukkaan pakollisiin hyytymisvaiheisiin. Yhteensä kannattaa varata noin 6-7 tuntia jos haluaa pelata varman päälle. Varsinaisiin työvaiheisiin menee kokonaisuudessaan se puolisen tuntia. No niin. Aineksia on hieman pienempi määrä kuin viimeksi eikä niitä riitä yhtä moneen annokseen, mutta eiköhän tässä tapauksessa laatu korvaa määrän ainakin osittain. Ohje on todella yksinkertainen, eikä tässä oikeastaan voi ryssiä kuin kahdessa kohtaa: suklaan sulatuksessa ja liivatteen laitossa. Nekään eivät ole peruuttamattomia mokia. Hinnat ovat taas kerran noin-hintoja ja tavarat ostettu Otaniemen Alepasta. Aloita Niiden valmistaminen murskaamalla noin kolmasosa digestivekeksi paketista (150 g) suurin piirtein yhden senttimetrin paloiksi erilliseen kulhoon. Jatka paloittelua pilkkomalla puolitoistalevyä suklaata (300g) teflon- tai kerroskattilaan (oikeaoppinen tapa olisi vesihaude, yht. n. 8,85 Vaihe I Taloussuklaa: 1,82 /levy (200g ) (2levyä) yht. n. 9,6 euroa Vaihe 2 Maustamaton tuorejuusto: 2,25 / rasia(200g) (2 rasiaa) Voi: 2 /rasia (400g) Kerma: 1 /2dl Hasselpähkinärouhe: 2,20 / pussi (80g) Digestive-keksejä: 1 / paketti Liivate: Vanilliinisokeri: Sitruunamehu Sokeria: 1,25 /paketti 1 / pkt 80 snt/ pullo 1,05 /pussi (1kg) 12
mutta se menisi tällä kertaa hieman hifistelyn puolelle). Lisää joukkoon noin 150 gramman klöntti voita ja pistä koko hoito liedelle. Liesi kannattaa laittaa maksimissaan kolmoselle, ei yhtään kuumemmalle. Mikäli satut putoamaan ensimmäiseen sudenkuoppaan ja suklaaseos muuttuu rumaksi ja koppuraiseksi, eikä ole enää notkeaa ja kaunista, niin ei hätää. Lorauta joukkoon vain hieman rypsiöljyä. Hieman on yhtä kuin tarvittava määrä suklaan kaunistamiseksi. Kun kaikki suklaa ja voi on sulanut sekoita joukkoon kokonainen pussi hasselpähkinärouhetta. Rouheen voi vaihtaa johonkin muuhun mitä nyt sattuu keksimään tai jättää kokonaan pois. Seoksen ollessa jälleen lähes täysin tummanruskeaa kaada se digestive-keksien sekaan ja sekoita. Levitä lopuksi koko hoito leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja painele tasaiseksi. Laita sitten se kylmään pariksi tunniksi. Ensimmäisen vaiheen tuotokset ovat yksinäänkin todella maittavia, tosin melko raskaita paljaaltaan syötäviksi. Niinpä kehitin vaiheen kaksi, jotta kokonaiskonsepti kevenisi. Parin tunnin kuluttua kun suklaaseos on tasaisena, kiinteänä levynä vuoan pohjalla, on hyvä aloittaa vaihe kaksi. Ota aluksi seitsemän liivatelehteä ja laita ne kylmään veteen likoamaan. Sen jälkeen ota esille kaikki tämän vaiheen ainekset. Kaada molemmat rasiat maustamatonta tuorejuustoa (yht. 400g/ n. 4 dl) sekä purkki kermaa kulhoon. Seuraavaksi sekoita ainekset tasaiseksi massaksi vispilällä. Mausta seos oman maun mukaan vanilliinisokerilla, sokerilla ja sitruunamehulla. Tässä vaiheessa päällystettä voi muokata useammallakin tavalla, esimerkiksi vaihtamalla sitruunamehun johonkin muuhun tai jättämällä sen kokonaan pois. Toinen vaihtoehto on vaihtaa tuorejuusto maustamattomaan jogurttiin, mikä myös toimii oikein hyvin. Seuraavaksi tulee toinen haasteellinen vaihe, liivatelehtien sulattaminen. Kiehauta pari desiä vettä. Ota liivatelehdet pois kylmästä vedestä, puristele kuivaksi ja laita ne esimerkiksi teekuppiin. Kaada kiehuva vesi liivatelehtien päälle ja sekoita seosta haarukalla kunnes liivatelehdet ovat kokonaan sulaneet. Seuraavaksi kaada juokseva neste muiden aineksien joukkoon ja sekoita mössö tasaiseksi massaksi. Lopuksi kaada koko seos vuokaan suklaapohjan päälle ja anna hyytyä muutama tunti jääkaapissa. Jäljellä on enää viimeistely, eli paloiksi leikkaaminen ja koristelu. Ota terävä veitsi ja pilko levy haluamiksesi paloiksi. Itse suosittelen neliöitä tai suorakulmion muotoisia paloja pohjan rakenteen vuoksi. Koristeeksi käyvät esimerkiksi ananaskirsikat tai pari mintunlehteä. Palakoon suhteen kannattaa käyttää omaa harkintaa, sillä yleensä ihmiset eivät pysty jostain syystä syömään paria palaa enempää. Se oli sitten siinä. Jos olet tehnyt kaiken edes lähelle niin kuin tekstissä on neuvottu, sinulla pitäisi olla todella herkullisia ja ravitsevia leivonnaisia. Mikäli joku joskus erehtyy muutoin kuin pakottavasta syystä käyttämään kevyitä raaka-aineita valmistuksessa, voi sen melkein tulkita henkilökohtaisena loukkauksena. Tällä kertaa on estetiikkaankin helpompi panostaa mikäli jaksaa. Ja kuten viime artikkelissa jo sanoin, mitat menevät ruoanlaitossa lähes aina mututuntumalla (eli isoilla toleransseilla). Toivottavasti maistuu! Teemu Teekkari 13
Hauska pääsiäinen? Ajatus pääsiäisestä mökillä kaverin kanssa kuulosta hauskalta. Hyvää ruokaa ja mukavaa makoilua kaukana kaikesta. Matka kohti Saimaan rantaa alkoi pitkäperjantaina auringon paistaessa ratansa korkeimmalta kohdalta. Mukaan pakattiin riittävästi ruokaa armeijan pataljoonaa varten, läppäri ja vaihtovaatteet. Mukana seurasi myös (pyytämättä) muodottomaksi turvonnut, kipeä ja jäykkä, osittain sinertävä ja kaiken kaikkiaan melkoisen hyödytön allekirjoittaneen oikea reisi. Se, miten kyseinen pakaranjatke oli päätynyt moiseen kuntoon, ei luultavasti kiinnosta ketään. Joidenkin kavereiden kanssa tulee kinattua vähemmän, toisten kanssa enemmän. Kyseinen mökkiseura kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Niinpä kuusi kilometriä ajeltuamme, seuraavat asiat olivat tulleet selväksi: Ladaa ei saa haukkua (vaikka se onkin romu) ja parta on arka asia. Sanomattakin on selvää, että ylimääräinen pysähdys Helsingin keskustassa oli pelkkää juhlaa, koska kivulias pakaran jatke erityisesti piti autosta kiipeilystä. Perillä odotti mökki, jonka sisälämpötila oli viiden asteen kieppeillä. Kuivia puita ei tietenkään ollut. Lämmittäminen aloitettiin siis lainaamalla puita naapurista. Mökkiä ei tälläkään kertaa saatu lämmitettyä ilman asiaan kuuluvaa takan savuttamista mutta pienellä sissiasenteella homma kuitenkin luonnistui. Poikien viikonloppu mökillä ei onnistu ilman kunnollista viihdetarjontaa. Tällä kertaa 14 tarjonnan huippuna oli läppärin ruudulta tiirattu ajaton klassikko Upottakaa Bismarck!. Eikä tietenkään saa unohtaa pakollista Korkeajännistysannosta, johon tällä kertaa kuuluivat tarinat Vaarojen tietä kotiin, Parhaimmat vihamiehet, Punabarettien aikamatka ja Ässäpilotti ja leffaurho. Erityisen vaikutuksen teki kolmas tarina: enpä ikinä olisi uskonut, että joku keksii tarinan, jossa päädytään neljäkymmentäluvulta aikaan noin sata miljoonaa ekr. Oman vivahteensa mökkireissuun tuo tietenkin joutavista kinaaminen. Spagetti ei tälläkään kertaa valmistu paketissa merkityssä ajassa ja takassa pitää polttaa vielä ylimääräinen kierros puita. Lisämaustetta tämänkertaiseen mökkeilyyn toi toisen mökkeilijän pikku flunssa (jonka oli luultavasti peräisin minulta). Pienen riitelyn jälkeen sain vakuutettua, että flunssa ei luultavasti parane yhtään sen nopeammin, jos ajamme välittömästi takaisin Helsinkiin eikä lääkäri voi tehdä asialle mitään. Tämän lisäksi oli turhaa tarjota Buranaa ja kuumaa juotavaa. Edellisestä ei kuulemma ole mitään hyötyä ja jälkimmäisestä tulee vain hiki. Tilastotietoina voisi vielä mainita, että kulutimme arviolta 42 litraa polttoainetta, korkeintaan kymmenisen pulloa olutta ja kolme McDonald s ateriaa. Paluumatkalla radiossa keskusteltiin pääsiäislomailun aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Hmm asia tuntuu tunkevan joka puolelle. Santeri Kontinen
Kohta kokonaisen lukuvuoden verran olemme saaneet seurata teidän kasvuanne phukseista teekkareiksi. Hetki, jota koko vuoden olemme odottaneet ja tavallaan myös pelänneet kolkuttaa jo ovella. Wappu on kohta täällä ja te, rakkaat phuksit, ette enää sen jälkeen ole phukseja. Valkoisen tupsulakin saaminen tuo mukanaan myös vastuuta. Arvonimeä teekkari tulee kantaa kunnialla, riemulla ja ylpeydellä. Phuksikasvatuksen takana on vieno toive siitä, että te opitte ymmärtämään teekkarikulttuuria, teekkareiden pitkää ja värikästä historiaa sekä kaikkein tärkeimpänä, itse teekkariutta. Teekkarius on paljon moniulotteisempi käsite, kun ulkomaailmalle kuulostaa. Teekkariutta voi olla esimerkiksi aktiivinen toimiminen killassa tai jossain TKY:n monipuolisista yhdistyksistä. Phukseista parhaat, Teekkariutta voi olla golfaaminen Poligolfin kanssa tai vaaleanpunaisella vessapaperilla vuorattu Sähköinsinöörikillan kiltahuone. Teekkariuden merkitystä voi vaikka pohtia aritotelesmaisesti aamuyöllä hyvin laulettujen sitsien jälkeen. Teekkariutta on siis monenlaista, toivottavasti myös te olette saaneet siitä osanne. Muistelkaa phuksivuottanne ilolla ja käyttäytykää teekkareina arvokkaasti. Meille tämä vuosi on ollut täynnä ihania ihmisiä ja ikimuistoisia hetkiä. Älkää siis hämmästelkö, jos puhkeamme kyyneliin Wappuaaton aamuna, kun te, rakkaat phuksit, saatte käsiinne puhtaanvalkoiset tupsulakit. Rakkain, rakkain terveisin: Eläköityvä phuksikapteeninne Sonni 15
Konephuksin runo Kansa kalpenee ja kimmat kaikkonee, kun KIK:n ukko kurkun kossulla karaisee, kerran korisee ja kaikuvasti karjaisee: Kuulkaa koko kahjo kööri kaikkien konekillan karjujen story: Kimuleiden kiima kuohuu kuin viina, kiihkeän katseen kun multa saa osakseen. Vaikkei kaljustani kasva karvan karvaa, kekkerit kun alkaa, niin kannattaa arvaa, kenet kullini kohta kukistaa, ketä kuksin kuin vierasta karjaa! Kaikki kilpakumppanit jälkeen jää kuin retardit! Kaverini pikkuinen, kun on rautakangen kokoinen! Sitten käykin jotain kummaa. Kiltalaisen tuopista ei löydy mitään tummaa! KIK:ikäisen kerskailu katkeaa kuin seinään, kun kolpakossa ei komeile kuin yksinäinen tippa. Häneltä kyynel kirpoaa ja totuus selviää: Millimetri on konemiehen mitta! Petrus Artimo