RTS 17:14 RT 91-XXXXX KH 06-XXXXX Infra x-x KIINTEISTÖN OPASTEET Tässä ohjeessa esitetään suunnitteluohjeita opasteiden sijoituksesta, havaittavuudesta, rakenteesta, valaistuksesta, teksteistä, symboleista, opasteissa käytettävistä väriyhdistelmistä sekä tuntoon perustuvista opasteista. OHJEET xkuu 2017 1 (24) korvaa RT 91-11155 KH 06-00547 Infra 51-710133 SISÄLLYSLUETTELO 1 PERUSTEITA 1.1 Suunnittelunäkökohtia 1.2 Materiaalit ja rakenne 1.3 Opasteiden kiinnittäminen 2 TURVALLISUUSOPASTEET 2.1 Turvamerkit 2.2 Poistumistie- ja alkusammutusopasteet 3 OPASTEIDEN LUETTAVUUS JA HAVAITTAVUUS 3.1 Opastetekstit 3.2 Opasteiden tekstin koko 3.3 Kuvasymbolit 3.3.1 Kansainvälinen pyörätuolisymboli 3.3.2 Induktiosilmukan symboli 3.4 Tummuuskontrasti, värit ja väriyhdistelmät 3.5 Digitaaliset opastenäytöt 3.6 Ääni- ja valosignaaliopasteet 3.7 Valaistus 4 OPASTEIDEN SIJOITTAMINEN 5 REITTI- JA TILAOPASTEET 5.1 Kohteiden ja sisäänkäyntien opasteet 5.2 Pääopaste ja opaskartat 5.3 Kohokartat 5.4 Kerrosopasteet 5.5 Kerrosnumerointi 5.6 Hissin opasteet 5.7 Liukuportaiden ja -käytävien opasteet 5.8 Tilaopasteet 5.9 Suuntaopasteet 5.10 Lattiaan ja jalankulkualueille tehtävät ohjausmerkinnät 5.11 Uimahallitilojen opasteet KIRJALLISUUTTA
ohjeet 2 1 PERUSTEITA Opastuksen selkeys ja katkeamattomuus sekä rakennuksen ulkopuolella, rakennukseen saavuttaessa että rakennuksen sisällä ovat tärkeitä, jotta kohteen ja reitin löytäminen itsenäisesti on sujuvaa. Mikäli rakennus tai alue on suojeltu tai kulttuurihistoriallisesti arvokas, suojelunäkökohdat otetaan huomioon opasteiden suunnittelussa. Opasteiden määrä pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä. 1.1 Suunnittelunäkökohtia Opaste-sana on tässä yhteydessä yleisnimitys opastaululle, kilvelle tai laitteelle. Opasteita käytetään kiinteistöjen sisäisten toimintojen ohjaukseen ja merkitsemiseen. Suunnittelija tekee kiinteistön omistajan ja käyttäjien kanssa opasteiden tarvekartoituksen. Opasteiden suunnitteluasioita ovat käyttäjäryhmien huomioon ottaminen: lapset, nuoret, ikääntyneet, liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt opasteen havaittavuus, lukuetäisyys ja luettavuus opasteiden ulkoasun soveltuvuus ympäristöön opasteen koko rakennusten ja ympäristön suhteen muutosmahdollisuudet sijoitus ja kiinnitys ulkoasun soveltuvuus yrityskuvaan. 1.2 Materiaalit ja rakenne Opasteiden materiaaleina ovat yleensä anodisoidusta alumiinista tehdyt levyt ja profiilit sekä alumiinikomposiittilevyt akryyli tai muut soveltuvat muovilajit laminoitu tai karkaistu lasi ruostumaton teräs messinki kosteudenkestävä vaneri ja puu. Kotelorakenteisiin opasteisiin tehdään tuuletusaukot ja alaosaan kosteuden poistumisaukot. Kylmissä ja kosteissa olosuhteissa opasteen koteloon voi kondensoitua vettä. Tämän estämiseksi koteloon voidaan asentaa lämmityselementti. Kotelorakenteisissa opasteissa voi olla lukittava lasi- tai akryylilevyikkunakansi. Metallimateriaaleja käytettäessä kiinnitetään huomiota siihen, että syntyy selkeä tummuuskontrasti. Alumiinirakenteisten opasteiden pintakäsittelyinä on anodisointi, polttomaalaus tai kalvo sellaisella värisävyllä, että merkinnät erottuvat selkeästi. Opasteet pinnoitetaan tarvittaessa graffitisuojauksella. Tekstejä ja symboleita tehdään tarrakalvosta leikaten tulostamalla muotoon leikatuilla irtokirjaimilla tai kuvioilla kaivertamalla. 1.3 Opasteiden kiinnittäminen Kiinnityksessä käytetään tarkoitukseen suunniteltuja kiinnitystarvikkeita. Kiinnitys ei saa vahingoittaa rakenteita. Kiinnitystarvikkeiden pintakäsittelyistä ja korroosionkestävyydestä on tietoa ohjekortissa RT 80-11115 Täydentävät ohut- ja muotolevyrakenteet, yleisiä ohjeita. Vapaasti seisovien opasteiden kiinnitys otetaan huomioon rakennesuunnitelmissa. Ulkotiloissa opastepylväät asennetaan betonijalustaan, juuriputkeen tai maahan maa-ankkurilla. Siitä kerrotaan ohjekortissa RT 89-10640 Aluevarusteiden perustamistavat. Asennustapa ei saa estää pääsyä opasteen viereen. Valaistus ja opaste suunnitellaan niin, että opasteen pintaan ei muodostu lukemista haittaavaa heijastusta. Pinnat ovat mahdollisimman vähän heijastavia, esimerkiksi mattapintaisia. Lasin pinnan tulee olla mattapintainen, esimerkiksi hiekkapuhallettu tai lasin pinnassa on hiekkapuhallusjäljitelmäkalvo. Pinnoittamaton, esimerkiksi harjattu tai kiillotettu ruostumaton teräs harvoin toimii heijastusominaisuutensa takia. Opasteiden rakenteen ja kiinnikkeiden valinnassa otetaan huomioon galvaanisen korroosion estäminen ja korroosionkestävyys uv-säteilyn kestävyys ja sään- ja kosteudenkestävyys opasteiden kulmat eivät saa olla teräviä opasteiden muunneltavuus ja päivitettävyys mekaaninen suojaus esimerkiksi siivouskoneiden kolhuilta opasteiden huollettavuus ja puhdistettavuus.
ohjeet 3 2 TURVALLISUUSOPASTEET 2.1 Turvamerkit Valtioneuvoston päätöksen 976/1994 työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden käytöstä mukaan työpaikoilla käytettävien turvamerkkien tulee täyttää standardin SFS-ISO 3864-1 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Turvallisuusvärit ja turvallisuusmerkit. Osa 1: Turvallisuusmerkkien ja turvallisuusmerkintöjen suunnitteluperiaatteet ja palontorjunnan osalta standardin SFS 5715 Palontorjunta. Turvallisuuskilvet vaatimukset. 2.2 Poistumistie- ja alkusammutusopasteet Rakennusten poistumisreittien merkitsemisestä ja valaistuksesta on säädetty Sisäasiainministeriön asetuksella 805/2005 rakennusten poistumisreittien merkitsemisestä ja valaisemisesta, jonka 5 :n mukaan poistumistieopasteiden on oltava valaistuja. Opasteiden koosta on turvavalaistusta koskeva standardi SFS-EN 1838. Poistumistieopasteen tavallinen koko on 300 mm x 150 mm ja suurissa työtiloissa, halleissa ja vastaavissa 400 mm x 200 mm. Palontorjunnan opasteiden yleisiä kokoja ovat 200 mm x 200 mm ja 250 mm x 250 mm. Varoituskilpien tavallinen koko on 200 mm x 300 mm ja ohjaavien opasteiden koko 400 mm x 100 mm. Jälkivalaisevat lattiaopasteet toimivat myös savutilanteessa opasteena hätäpoistumiseen. Standardissa ISO 16069 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Poistumisreittien opastusjärjestelmät, määritellään turvaopastejärjestelmät kaikille sijaintitasoille. Tilojen pimentymisen varalta, esimerkiksi sähkökatkoksen takia, suositellaan jälkivalaisevia opasteita (kuten uloskäytävämerkinnät ja porrasaskelmien merkinnät). Porrasaskelmien etureunoissa jälkivalaiseva kontrastiraita toimii pimeässäkin. Kuva 1. Esteettömän poistumisreitin opaste. Tätä opastetta käytetään sekä vasen- että oikeansuuntaisena. Kuva 2. Portaan etureunan jälkivalaiseva raita, joka loistaa pimeässä.. Kuva 3. Esimerkki jälkivalaisevista opasteista. Vasemmalla tilanne tavanomaisessa valaistuksessa, oikealla valojen sammuttua. Jälkivalaiseva ohjausraita on koholla pääkulkureiteillä.
ohjeet 4 3 OPASTEIDEN LUETTAVUUS JA HAVAITTAVUUS 3.1 Opastetekstit Opasteissa käytetään lyhyitä yksinkertaisia sanoja, jotka on helppo lukea, hahmottaa ja tunnistaa. Alkukirjaimet ja lyhyet sanat esitetään isoilla kirjaimilla (versaali). Pitkät sanat on helpompi hahmottaa, jos teksti kirjoitetaan pienillä kirjaimilla (gemena). Tekstit tasataan vasemmalle. Kohokirjaimet, kohomerkinnät ja pistekirjoitustekstit Sokeat lukevat opasteet kohomerkintöjä tunnustelemalla ja niistä on hyötyä myös heikkonäköisille. Kohomerkintöjä käytetään tekstien lisäksi mm. kohokartoissa ja pohjapiirroksissa. Suurissa kiinteistöissä, kuten sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja hotelleissa, huonenumerointi tehdään kohonumerona ja varataan mahdollisuus pistemerkintöihin huoneopasteissa. Koho- ja pistekirjoitustekstit sijoitetaan näkövammaisille henkilöille huoneopasteen alareunaan 1,3 1,4 metrin korkeudelle. Tuntoaistin avulla luettavat taustapinnastaan koholla olevat kirjaimet ovat aina versaaleja. Kohokirjaimet ovat korkeudeltaan 15...25 mm. Kohokirjainten ja kohomerkintöjen tasoero pinnan kanssa tulee olla vähintään 1 mm. Suositeltavia kirjasintyyppejä ovat ns. päätteettömät kirjasintyypit, esimerkiksi Arial tai Helvetica Medium. Kohokirjaintekstin luettavuuden kannalta kirjainten välistyksen tulee olla sellainen, että kirjaimet eivät sotkeennu tunnusteltaessa toisiinsa. Digitaalikirjaimet Digitaalikirjaimia käytettäessä viivoista muodostuvat kirjaimet erottuvat paremmin kuin pisteistä muodostuvat. Kuva 4. Raideliikenteessä EU-lainsäädäntö vaatii sijoittamaan kohokartan aseman pääsisäänkäynnin yhteyteen. Tätä suositellaan muillekin joukkoliikenteen asemille. Kuva 5. Tunnusteltava opaskartta, jossa teksti on kohotekstinä ja pistekirjoituksena. Kuva 6. Raideliikenteessä EU-lainsäädäntö velvoittaa ohjaamaan näkövammaisia pistekirjoitusmerkinnöin käsijohteessa mm. raiteille. Kuva 7. Lokerokaapin numero-opaste on toteutettu selkeänä tummuuskontrastina erottuvana kohomerkintänä ja pistekirjoituksella.
ohjeet 5 3.2 Opasteiden tekstin koko Opasteiden koko ja tekstin koko suunnitellaan katseluetäisyyden mukaan. Kaukaa luettavat opasteet ovat suurempia kuin opasteet, joita pääsee lukemaan läheltä. Lukuetäisyyden mukainen tekstikoon suositus esitetään kuvassa 8. Lähietäisyydeltä luettavan tekstin korkeudeksi suositellaan 15 mm opasteissa, joita katsotaan yleensä noin metrin etäisyydeltä. Sormin tunnusteltavan kohotekstin suositeltava koko on 15 25 mm. 25...40 mm sijaintia tai suuntaa osoittavissa opasteissa, joita luetaan muutaman metrin päästä 70...100 mm opasteissa, joita luetaan yleensä yli 3 metrin päästä. Kirjainkorkeus 250 200 150 100 50 15 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 Lukuetäisyys metreinä Kuva 8. Opasteissa käytettävän tekstin koko lukuetäisyyden mukaan. Ylempi viiva on raideliikenteen Euroopan rautatievirasto PRM YTE:n soveltamisoppaan PRM TSI (Technical specifications for interoperability relating to accessibility of the Union s rail system for persons with disabilities and persons with reduced mobility) mukainen suositus. 3.3 Kuvasymbolit Kaikki tärkeät kohteet opastetaan kuvasymboleilla. Opasteita on helpompi ymmärtää, kun tekstin ohella opastekohteet esitetään kuvasymboleilla. Eri kieliversioiden sijaan kannattaa hyödyntää symboleita. Symbolien tulee olla yleisesti tunnettuja mahdollisimman konkreettisia ja helppotajuisia. Mikäli samassa opasteessa on toiminnallisesti toisiinsa liittyviä symboleja, ne sijoitetaan samaan kehykseen. Kuva 9. Saunan opaste.
ohjeet 6 3.3.1 Kansainvälinen pyörätuolisymboli Pyörätuolisymbolia (ISA = International Symbol of Access) käytetään merkitsemään mm. esteetöntä sisäänkäyntiä rakennukseen, esteetöntä wc-tilaa tai liikkumisesteisille varattuja autopaikkoja, kuva 10. Sen avulla voidaan myös osoittaa esteetön reitti tai esteetön tila, esimerkiksi reitti hissille tai esteetön pukeutumistila liikuntapaikassa. Symbolia käytetään sekä vasen- että oikeansuuntaisena. Esteetön wc-tila merkitään kohomerkintöinä pyörätuolisymbolilla ja wc-tekstillä, kuva 11. Tarvittaessa käytetään lisäksi kuvasymbolia, josta ilmenee, kummalla puolella wc-istuinta on vapaa tila pyörätuolia varten, kuva 14. Esteetön peseytymistila merkitään käyttämällä suihkusymbolia yhdessä pyörätuolisymbolin kanssa. 3.3.2 Induktiosilmukan symboli Induktiosilmukalla varustetut tilat merkitään siitä kertovalla symbolilla. Induktiosilmukan symboli on kansainvälisen standardin IEC 60118-4 mukainen merkki. Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa F1 annetun määräyksen (korvataan v. 2018 valtioneuvoston asetuksella rakennuksen esteettömyydestä) mukaan katsomoiden, auditorioiden, juhla-, kokous- ja ravintolasalien, opetussalien ja -luokkien sekä vastaavien kokoontumistilojen on sovelluttava myös liikkumis- ja toimimisesteisten käyttöön. Näihin tiloihin asennetussa äänentoistojärjestelmässä tulee olla induktiosilmukka tai muu vastaava äänensiirtojärjestelmä. Kuva 10. Pyörätuolisymboli, kansainvälinen ISA-tunnus. Symbolin piirrostiedosto on Invalidiliiton sivuilla sähköisessä muodossa, http://www.esteeton.fi. Kuva 11. Standardin SFS-EN 301462 Human Factors (HF). Symbols to identify telecommunications facilities for the deaf and hard of hearing people mukainen induktiosilmukan symboli. Kuva 12. Opasteissa käytetään yleisesti tunnettuja symboleita. Myös symbolit toteutetaan kohomerkintöinä. Kuva 13. Molemmin puolin käytettävä esteetön wc merkitään kohomerkinnöin pyörätuolisymbolilla ja wc-tekstillä. Opasteessa lukee pistekirjoituksella wc / esteetön.
ohjeet 7 Mieshahmo Naishahmo Pukuhuone Hissi Luiska Portaat Porrashissi Suihku, miehet Suihku, naiset Suihku Sauna Kahvila Kokoustila Yksipuolisesti käytettävän esteettömän wc: n symbolit. Wc-tekstin ja pyörätuolisymbolin lisäksi tällä symbolilla voidaan kertoa, millä puolella wc-istuinta on tilaa pyörätuolille. Symboli käännetään tarvittaessa vastaamaan todellista tilannetta katselusuunnan mukaan. wc Kuva 14. Esimerkkejä kuvasymboleista. Helsingin kaupungin Helsinki kaikille -sivuston Esteettömät symbolit -osioon on koottu kuvasymboleja. Ne soveltuvat myös kohokuvioina opasteiksi. Kuvasymboleilla voidaan kertoa kohteen saavutettavuudesta kohteen verkkosivuilla, esteettömien palvelujen sijainnista kohteessa tai opastaa käyttäjät esteettömälle reitille. Nämä kuvasymbolit ovat Helsinki kaikille -verkkosivulla http://www.hel.fi/www/helsinkikaikille/fi/esteettomat-symbolit/tilat-ja-palvelut/
ohjeet 8 3.4 Tummuuskontrasti, värit ja väriyhdistelmät Opasteiden värityksen tulee olla yhtenäinen ja erottua tilan muusta värityksestä. Parhaiten erottuvat tummalla pohjalla olevat vaaleat tekstit ja symbolit. Vaaleiden värien tai valkoisen kanssa käytetään tummia värejä tai mustaa. Mustan ja valkoisen yhdistelmä on helpoimmin luettavissa. Tärkeää kuitenkin on, että taustan ja kirjainten sekä symbolien välinen tummuuskontrasti on mahdollisimman hyvä. Taustaksi ei sovellu läpinäkyvä rakenne, lasiseinä, -ovi, -levy eikä läpinäkyvä muovilevy, koska tekstin sekä symbolien ja taustan välille ei tällöin synny tummuuskontrastia. Pelkkä väri ei voi toimia opasteena, koska monien henkilöiden värierottelukyky on heikentynyt. Väriin tulee yhdistää muoto tai symboli. Pelkällä värillä voidaan osoittaa sijaintikerros, kuva 19. Varoitusmerkeissä käytettävä väriyhdistelmä keltainen-punainen ja kiinteiden esteiden varoituslaitteissa käytettävä väriyhdistelmä keltainen-musta eivät ole suositeltavia käytettäviksi opasteissa, jotta ne eivät sekoitu varoitusmerkkeihin. Väriyhdistelmiä punainen ja vihreä, oranssi ja ruskea sekä sininen ja vihreä ei pidä käyttää. Kuva 15. Tummuuskontrasti. Opasteiden värityksen tulee olla yhtenäinen ja erottua tilan muusta värityksestä. Parhaiten vaaleassa ympäristössä erottuvat tummalla pohjalla olevat vaaleat tekstit ja symbolit. Tärkeää kuitenkin on, että taustan ja kirjainten sekä symbolien välinen tummuuskontrasti on mahdollisimman hyvä. 3.5 Digitaaliset opastenäytöt Opastukseen ja tiedottamiseen kiinteistöissä voidaan käyttää digitaalisia opastenäyttöjä, joissa on yhteys kiinteistön sisäiseen verkkoon ja internetiin. Vaihtuvissa opasteissa tekstin liikkeellä voidaan kiinnittää huomio esimerkiksi poikkeusinformaatioon. Näyttö voi olla kosketusnäyttö ja siten opastusta hakevan käyttäjän ohjattavissa (interaktiivinen). Digitaaliset opasteet sijoitetaan siten, että niitä pääsee tarkastelemaan läheltä. Jos näyttö sijoitetaan lasin taakse, heijastukset vaikeuttavat lukemista. 3.6 Ääni- ja valosignaaliopasteet Tekstiopastuksen tehostamiseen käytetään ääni- ja valosignaaleja sekä audiovisuaalisia viestintäjärjestelmiä. Valo-opasteessa, esimerkiksi liukuportaissa ja hississä, tarvitaan myös symboli, esimerkiksi nuoli kulkusuuntaa kuvaamaan. Pelkkä väri ei valoopasteessa riitä toimimaan opasteena. Valomerkillä voidaan informoida esimerkiksi toiminnan onnistumista tai epäonnistumista. Esimerkiksi ovipuhelimen tai -summerin äänimerkin lisäksi tarvitaan valosignaali mm. liikennemeluisissa paikoissa ja auttaa heikosti kuulevia. Ääniopasteet auttavat mm. näkövammaisia suunnistautumaan kohteeseen. Äänimajakat sijoitetaan hissin ulkopuolelle, oven yläpuolelle tai ulkona sisäänkäynnillä ulko-oven yläpuolelle. Opasteäänen tulee olla ärsyttämätön, esimerkiksi nakuttava tai linnunlaulua muistuttava ääni. Jatkuvasti piippaava ääni ei sovellu. Ääniopasteen voi varustaa myös liiketunnistimella, jolloin se aktivoituu vain tarpeen tullen, eikä kuulu ympäristössä jatkuvasti. Äänillä on suuria eroja siinä, miten ne auttavat suunnistamaan niitä kohti. Tietokoneella käsitellyillä opasteäänillä on hyvä kuuluvuus ja suunnistautumista auttava äänen rakenne. Kuva 16. Näyttötauluopaste. Kuva 17. Digitaalisia opasteita suunniteltaessa tulee huolehtia hyvästä tummuuskontrastista. Tekstin koon pitää olla opastemitoituksen mukainen. Digitaalisten opasteiden ulkoasun, esimerkiksi kirjaintyypin ja värin, tulee olla yhteneväinen kiinteistön muiden opasteiden kanssa.
ohjeet 9 3.7 Valaistus Opasteiden kohdalla tulee olla koko opasteen valaiseva hyvä ja häikäisemätön valaistus. Tarvittaessa opasteet valaistaan kohdevalolla. Valaistuksena käytetään pitkäikäisiä ja energiatehokkaita valaisimia. Valonlähteen tulee sijaita siten, että opastetta lukeva henkilö ei varjosta tarkasteltavaa kohdetta. Opasteen sijoittelussa tulee huolehtia siitä, että opasteen takana ei ole häikäisevää valonlähdettä tai ikkunaa, sillä vastavalo ja häikäisy vaikeuttavat opasteen havaitsemista ja lukemista. Jos opaste toteutetaan taustavalaistuna opastekotelona, opastepohjan taustan tulee olla tumma ja kirjainten ja symbolien vaaleita häikäistymisen välttämiseksi. Lisäksi tulee huolehtia siitä, että valo jakautuu tasaisesti opasteen koko informaatioalueelle. Tilojen pimentymisen varalta, esimerkiksi sähkökatkoksen takia, suositellaan käytettävän jälkivalaisevia opasteita ainakin hätäuloskäytävien merkinnöissä, kerrosnumeroissa ja porrasaskelmien merkinnöissä. Jälkivalaisevat lattiaopasteet toimivat hyvin myös savun täyttämissä tiloissa, 2.2 Poistumistie- ja alkusammutusopasteet. Valaistusta voidaan myös käyttää ohjaamaan ja opastamaan kulkua. Kattoon asennettavilla yhtenäisillä ohjaavilla valaisinlinjoilla voidaan ohjata näkövammaisia henkilöitä kulkureiteillä. Kuva 18. Kohdevalolla valaistu opaste. Kuva 19. Takaa valaistu kerrosopaste. Kiiltävä lasipinta opasteen edessä vaikeuttaa opasteen lukemista.
ohjeet 10 4 OPASTEIDEN SIJOITTAMINEN Opasteet sijoitetaan yleensä kohtisuoraan siihen kulkusuuntaan nähden, josta ne tarkoitetaan nähtäväksi. Opasteet asennetaan katselusuuntaan nähden loogisesti ja sijoitetaan siten, että ne on helppo havaita ja opastetta lukeva henkilö voi seisoa aivan opasteen lähellä olematta kulkuväylällä. Opasteet eivät saa olla näkemäesteinä. Opasteet sijoitetaan seisovan henkilön katselukorkeudelle (opasteen keskikohta) 1,4 1,6 metrin korkeudelle, lasten kannalta sopiva korkeus on 1,0...1,2 m osaa opasteista tulee päästä tarkastelemaan myös läheltä katselukorkeudelta esteettä. Tämän vuoksi opasteen edessä ei saa olla kalusteita, istutuksia eikä tasoeroja. katosta ripustettu opaste viittaopaste suurikokoinen opaste seinällä katselukorkeuden yläpuolella 1900 2100 1400...1600 suuntaopaste kerrosopaste huoneopaste 123 9 8 7 6 5 4 3 2 1 K Kuva 20. Opasteiden sijoitusesimerkkejä. 5 REITTI- JA TILAOPASTEET Kulkureitit opastetaan selkeästi pääopasteen ja suuntaopasteiden avulla. Opasteita tarvitaan kaikissa paikoissa, joissa käyttäjät joutuvat valitsemaan reitin, kuten risteyskohdissa sekä tasaisin välimatkoin reitin varrella. Merkit ja symbolit esitetään yhtenäisesti koko reitin varrella. Sisätiloihin sijoitetaan tarvittaviin kohtiin paluureittiopasteita (esimerkiksi terveyskeskuksissa, hotelleissa, kylpylöissä ja uimahalleissa). Ruuhkaisissa tai suurissa tiloissa on hyvä käyttää lisäksi kaukaa havaittavia, esimerkiksi katosta ripustettuja opasteita. Kattoon ripustettavan opasteen alla oleva vapaa korkeus on vähintään 2,1 m. Korkealle sijoitettavat opasteet eivät yksin riitä opastamaan reittiä mm. heikkonäköisille, sillä heidän on päästävä lukemaan opasteita läheltä. 5.1 Kohteiden ja sisäänkäyntien opasteet Kohteiden ja sisäänkäyntien tulee olla selkeästi opastettuja. Sisäänkäynnin opaste asennetaan sisäänkäynnin välittömään läheisyyteen helposti havaittavaan paikkaan ja opasteessa esitetään ne toiminnot, joihin kyseisen sisäänkäynnin kautta pääsee. Opasteessa näkyy paikan nimi ja mahdollinen porrasnumero. Valaistuksen ja tummuuskontrastin tulee olla hyvät. Sisäänkäynnin opasteessa käytetään samoja värejä, symboleja ja merkintöjä kuin kiinteistön muussa opastuksessa, jotta opastus on yhteneväinen. Jos esteetön reitti sisätiloihin on muualla kuin pääsisäänkäynnin kautta, reitti sinne esitetään reittiopasteella ja merkitään pyörätuolitunnuksella. Opaste sijoitetaan myös katselukorkeudelle. Jos opaste asennetaan seinään, se sijoitetaan oven aukeamispuolelle. Kuva 21. Esteettömät reitit ja sisäänkäynnit merkitään kansainvälisellä pyörätuolisymbolilla, elleivät ne kaikki ole esteettömiä. Jos esteettömään sisäänkäyntiin ei ole näköyhteyttä, opasteeseen merkitään etäisyys sille.
2200 1400...1600 RT 91-XXXXX KH 06-XXXXX Infra x-x ohjeet 11 Ovipuhelimet, -avauspainikkeet ja summeritaulut sijoitetaan niin, että niitä voidaan käyttää esteettä, vähintään 400 mm:n päähän sisänurkasta ja 850 1100 mm:n korkeudelle, jotta niihin ulottuvat myös lyhytkasvuiset henkilöt, lapset ja pyörätuolin käyttäjät. Painikkeiden tulee erottua tummuus- ja tuntokontrastin avulla. Ovipuhelimen tai summerin tulee olla hyvin valaistuja. Summeritaulussa huoneistojen numerot on hyvä olla kohonumeroina. Pääsisäänkäynti voidaan merkitä näkövammaisille äänimajakalla, 3.8 Ääni- ja valosignaaliopasteet. Opasteet kiinnitetään seinään tai muuhun kiinteään rakenteeseen. Opasteet kiinnitetään keskikohdaltaan 1,4...1,6 m:n korkeudelle maasta, kuva 38. Tämä korkeus on sopiva sekä näkö- että tuntoaistin avulla lukemiseen, jos käytetään kohomerkintöjä. Lähietäisyydeltä lukemista varten tarkoitetun 1,4...1,6 m:n korkeudella olevan opasteen lisäksi suurissa tiloissa tarvitaan ylempänä sijaitseva, kauempaa luettavaksi tarkoitettu opaste, varsinkin, jos alempana oleva opaste jää näkemäesteen taakse. opaste 1400...1600 1400...1600 näkemäeste Kuva 22. Opaste sijoitetaan keskikohdaltaan 1,4...1,6 m:n korkeuteen maasta. Sisältäpäin valaistut opasteet, joissa vaalea teksti on tummalla pohjalla, eivät häikäise. Opasteessa voi olla kohomerkintöjä ja alareunassa pistekirjoitusteksti. Kuva 23. Lähietäisyydeltä lukemista varten tarkoitetun 1,4...1,6 m:n korkeudella olevan opasteen lisäksi suurissa tiloissa ja ulkotiloissa asennetaan ylemmäksi kauempaa luettavaksi tarkoitettu opaste, varsinkin jos alempana oleva opaste jää näkemäesteen taakse. Näkemäesteitä muodostavat ulkona kasvillisuus, lumikasat ja aidat opaste oven vieressä oven avautumispuolella opasteessa voi olla kohokuvioita, kohotekstiä ja alareunassa pisteteksti Kuva 24. Opasteet sijoitetaan seinään oven avautumispuolelle. Kulkureitillä olevassa opasterungossa on vaakasuuntaisia rakenteita noin 100 mm:n ja 900 mm:n korkeudella maasta, ellei opastetaulu ulotu sitä alemmaksi. Vaakasuuntaiset rakenteet helpottavat opasteen havaitsemista näkövammaisen valkoisen kepin avulla.
ohjeet 12 5.2 Pääopaste ja opaskartat Pääsisäänkäynnin yhteyteen on hyvä sijoittaa pääopaste eli opaskartta (pelkistetty pohjapiirros), josta ilmenevät päätoimintojen sijainnit. Pohjapiirros ja -opaskartta käännetään sijainnin ja katselusuunnan mukaiseksi. Käytetyille merkinnöille esitetään selitykset kartan vieressä. Kuva 25. Jokaiseen kerrokseen voidaan sijoittaa kyseisen kerroksen toimintojen sijaintia esittävä opaskartta. Kartta voi sijaita esimerkiksi hissi- tai kerrosaulassa. 5.3 Kohokartat Tunnusteltavat opaskartat eli kohokartat palvelevat erityisesti näkövammaisia. Kohokartalle opastetaan ohjaavalla koholistalla tai äänimajakalla. Rakennuksessa suunnistautumista opastavat kohokartat sijoitetaan esimerkiksi sisäänkäynnin läheisyyteen. Hyvän valaistuksen ja tummuuskontrastien lisäksi kohokarttojen luona on hyvä olla tuntokontrastina erottuva lattian pintamateriaali, jonka avulla näkövammaisten on helpompi havaita ne. Kohokartta asennetaan 15 asteen kulmaan pystyasennosta sisätiloissa. Tunnusteltavan kohokartan alareuna sijoitetaan vähintään 900 mm:n ja yläreuna enintään 1900 mm:n korkeudelle. Paras lukukorkeus on 1200 1600 mm. Kohokartassa käytetään selkeitä tummuuskontrasteja. Tekstit esitetään sekä pistekirjoituksella että tekstinä. Sijainti, Olet tässä -symboli, merkitään karttapohjasta erottuvalla tehostevärillä ja lisäksi puolipyöreällä kohonastalla. Kuvat 25, 26 ja 27. Tunnusteltava kohokartta voidaan asentaa noin 30...45 asteen kulmaan pulpettimaisesti siten, että sitä pääsee tarkastelemaan myös pyörätuolista. Ulkotiloissa likaantumisen välttämiseksi kohokartta asennetaan pystyasentoon. Ulko-olosuhteissa karttojen tulee kestää lämpötilojen vaihteluita ja ilkivaltaa. Kuva 25. Opaste reiteistä porrashuoneisiin ja portaisiin sekä hisseille. Kuva 26. Kohokarttaan voidaan lisätä myös painikkeilla toimiva ääniopastus, joka nopeuttaa kartan hahmottamista ja soveltuu myös henkilöille, joilla ei ole pistekirjoituksen lukutaitoa. Erilaisin värein ja pintastruktuurein voidaan tehostaa eri alueiden hahmotettavuutta. Ääniopastus aktivoituu painikkeilla. Kuva 27. Noin 15 asteen kulmaan asennettu kohokartta, jolle johtaa koholista ja kartan kohdalla on huomionastat.
ohjeet 13 5.4 Kerrosopasteet Kerrosopaste sijoitetaan kerrostasanteelle hissin läheisyyteen sekä hissiin. Kerrosopasteesta ilmenevät eri kerrosten päätoiminnot. Kerrosopasteesta tulisi selkeästi ilmetä se, missä kerroksessa ollaan. Kutsupainikkeiden yläpuolelle voidaan lisäksi sijoittaa pistekirjoituksella toteutettu kerrosopaste. Kerrostasanteelle voidaan sijoittaa myös opaskartta, josta ilmenee kyseisen kerroksen toimintojen sijainnit. Kuva 28. Kerrostasanteella oleva ohjaava opaste, josta ilmenee kyseinen kerros sekä kerroksen päätoimintojen sijainnit. Kuva 29. Kerrosopasteet kerrostasanteella. Opaste erottuu hyvin seinästä ja tummuuskontrasti on hyvä, jolloin teksti erottuu hyvin opastepohjasta. Kuva 30. Kuvan opasteissa sijaintikerros on merkitty sisustuksessa toistuvalla kerroskohtaisella tunnusvärillä.
ohjeet 14 Kuva 31. Hissin edustalla oleva kerrosopaste. Sijaintikerros on tässä esimerkissä merkitty värillisellä kehyksellä.. 5.5 Kerrosnumerointi Useampikerroksisissa rakennuksissa porrashuoneissa ja kerrostasoilla ja vastaavissa tiloissa kerrokset merkitään selvästi suurella numerolla. Hissiauloissa kerrosnumero on hyvä sijoittaa niin, että se näkyy hissiin, kun ovet aukeavat. Kerrosnumero merkitään myös kohonumerona hissin kutsupainikkeiden yläpuolelle niiden välittömään läheisyyteen, kuva 33. Portaikoissa kerros tulee merkitä myös jälkivalaisevalla kerrosmerkinnällä paikallisen pelastusviranomaisen ohjeiden mukaisesti. Portaissa kerrosmerkintä voidaan esittää käsijohteessa kohonumeroilla tai pistekirjoituksella. Jos kerroksia on enintään kahdeksan, kerrokset voidaan merkitä portaan käsijohteeseen kohonastoilla, kuva 34. Kuva 32. Tunnusteltava opaste käsijohteen pinnalla. Kuva 33. Kerrosnumero on merkitty kohonumerona kerrostasanteella hissin kutsupainikkeiden yläpuolelle niiden välittömään läheisyyteen. Kuva 34. Kerroksen numeron ilmaisevat kohonastat portaan käsijohteessa.
ohjeet 15 5.6 Hissin opasteet Hissien sijainti tulee opastaa hyvin hissisymboleilla. Hissin sijainti opastetaan myös äänimajakalla tai kutsupainikkeille johtavalla opastavalla koholistalla tai molemmilla. Kerrosnumero merkitään kohonumerona välittömästi hissin kutsupainikkeiden yläpuolelle, kuvat 33 ja 38. Joukkoliikenneasemilla ja julkisissa rakennuksissa, kuten liike- ja toimistorakennuksissa ja sairaaloissa hissin läheisyyteen ja hissiin sijoitetaan kerrosopaste, josta ilmenee, mihin hissillä pääsee (ks. kohta 5.4). Hissikorissa kerrospainikkeissa tai näiden vieressä on hyvä olla myös pistekirjoituksella tehdyt opastetekstit. Painikkeiden numeromerkinnän tulee olla koholla ja muodostaa hyvä tummuuskontrasti taustan kanssa. Ulosmenokerroksen painike merkitään vihreällä värillä ja se on 5 mm ulompana kuin muut painikkeet, kuva 41. Hätäpainikkeessa on kohosymboli, joka erottuu muista painikkeista. Hissikorissa on hyvä olla ääneen perustuva kerrosilmoitusjärjestelmä. Ohjaus- ja merkinantolaitteille esteettömyyden kannalta asetettavia vaatimuksia esitetään standardissa SFS-EN 81-70. Kuva 35. Opaste hissin luo. Kuva 36. Opasteet hissille ja liukuportaille. Kuva 37. Hissin edusta. Opaste on sijoitettu hissin läheisyyteen helposti havaittavaan paikkaan
ohjeet 16 hissin kerrosnäyttö kerrosopaste, kyseinen kerros korostetaan esim. värillä 8 7 6 5 4 3 2 1 K hissin kutsupainikkeille opastava lista kerrosnumero pistekirjoitusopaste kerrosnumero kohonumerona huomiolaatta 400 400 Kuva 38. Hissin edusta. Kuva 39. Hississä olevat painikkeet ja kerrosopaste. Kerrosnumerointi esitetään kerrosnumerointisuunnitelman mukaan. Kuva 40. Hissin kutsupainikkeiden yhteydessä olevassa opasteessa esitetään tekstillä ja pistekirjoituksella, mihin hissillä pääsee. Kuva 41. Esimerkki hissin ohjauspaneelista. Kerrospainikkeissa kerrokset on merkitty kohonumeroin sekä pistekirjoituksella. Uloskäyntikerroksen painike on yleensä muita kerrospainikkeita enemmän koholla ja merkitty vihreällä värillä.
ohjeet 17 5.7 Liukuportaiden ja -käytävien opasteet Liukuportaiden ja -käytävien kulkusuunnan opastamiseen suositellaan käytettävän sekä väriä että nuolisymbolia. Kulkusuunta voidaan ilmaista tämän lisäksi laitevalmistajan asentamalla ääniopasteella. Liukuportaiden ja -käytävien käytön turvallisuusopasteet esitetään standardin SFS-EN 115-1 + A1 mukaisilla kuvatunnuksilla, jotka ovat kooltaan vähintään 80 mm x 80 mm. Merkkien tulee olla standardien ISO 3864-1 ja ISO 3864-3 mukaisia. 5.8 Tilaopasteet Tilaopaste sijoitetaan seinään oven avautumispuolelle. Tilan nimi ja numero on hyvä toteuttaa kohomerkintänä. Pistekirjoitusteksti sijoitetaan opasteen alareunaan. Pistekirjoitustekstin sopiva lukukorkeus on 1,3...1,4 metrin korkeudella. Kuva 42. Valo-opasteessa ilmaistaan värillä ja nuolisymbolilla liukuportaan ja -käytävän kulkusuunta.. Kuva 43. Tilaopaste, jossa symboli on koholla ja tekstin ohella on pistekirjoitusteksti. Kuva 44. Esimerkki huoneopasteesta. Huoneen numero kohonumerona on korkeudeltaan 20 mm. Opasteen tekstin korkeus on 9 mm. Se on alareunassa myös pistekirjoituksena. Kuva 45. Pistekirjoituksella kirjoitetut opasteet, jotka ovat tavanomaisten opasteiden täydennyksenä, sijoitetaan 1,3...1,4 metrin korkeudelle.
ohjeet 18 Kuva 46. Tilaopasteet sijoitetaan seinään oven avautumispuolelle. Kuva 47. Helposti havaittavissa oleva opaste lasiovessa. Tekstin taustalla oleva hiekkapuhalluskalvo muodostaa kontrastin tekstin ja taustan välille. Tämä helpottaa tekstin hahmottamista ja luettavuutta. Kuva 48. Digitaaliset tilaopasteet sijoitetaan seinään oven avautumispuolelle.
ohjeet 19 5.9 Suuntaopasteet Suuntaopasteet sijoitetaan kohtiin, joissa tulee tehdä valinta kulkusuunnassa. Kattoon ripustetuista opasteista tehdään tarvittaessa kaksipuoleisia. Opasteet sijoitetaan siten, että niiden lähelle pääsee esteettömästi. Opasteiden kohdalla ei saa olla tasoeroja. Kuva 49. Suuntaopasteet risteyskohdissa voidaan sijoittaa seinälle ja lisäksi ripustaa kattoon. Valaistus ei saa häikäisyllä estää opasteen havaitsemista eikä lukemista. Kuva 51. Kauppakeskuksissa suuntaopasteissa tulee hyödyntää symboleja, jotka nopeuttavat havainnointia. Yhtenäinen väritys auttaa havaitsemaan opasteet. Kuva 50. Korkealle sijoitetut opasteet ovat havaittavissa kaukaa.
ohjeet 20 5.10 Lattiaan ja jalankulkualueille tehtävät ohjausmerkinnät Lattiaan ja jalankulkualueille tehdään tarvittaviin kohtiin kulkusuuntaa opastavia sekä risteyskohdista, portaista, luiskista ja tasoeroista varoittavia tuntoon ja tummuuskontrastiin perustuvia merkintöjä. Ne ovat kohomerkintöjä, jotka voi tunnistaa näkövammaisen valkoisella kepillä ja jotka tuntuvat myös jalan alla. Ohjaavien merkintöjen suunnittelussa on suositeltavaa olla yhteydessä näkövammaisten edustajiin (Näkövammaisten liitto ry). Kulkureittiä voidaan korostaa tummuuskontrastilla. Kuvioinnit tai voimakkaat värit poikkiraidoissa lattiassa toisaalta saattavat johtaa mm. heikkonäköisiä harhaan ja luulemaan näitä tasoeroiksi. Sisätiloihin suositellaan opastavaa reunoiltaan viistettyä 20...30 mm leveää, 5 mm korkuista koholistaa. Listalla opastetaan sisäänkäynniltä palvelupisteeseen, hisseille tai muihin pääkohteisiin. Lista voidaan asentaa lattia-asennuksen yhteydessä ja myös jälkiasennuksena. Kuva 52. Opaste lääkärikeskuksen lattiassa. Sairaalaympäristössä käytettävät värikoodiraidat lattiassa eivät sovellu henkilöille, joiden silmien värienerottelukyky on huono. Sairaalan silmäklinikan tiloihin johtavaan opastukseen suositellaan koholistaa (lattiapinnoitteen päälle kiinnitettävää metallilistaa). Kuva 53. Kattoon asennettu yhtenäinen valaisinlinja opastaa kulkureitillä. Lattiassa on ohjaava kohomerkintä. Kuva 54. Tunto- ja tummuuskontrastein muusta lattialaatoituksesta erottuvat varoitus- ja opastemerkinnät. Koholistoissa on malleja, jotka toimivat myös jälkivalaisevana poistumistieopasteena.
ohjeet 21 5.11 Uimahallitilojen opasteet Uimahallitilat eroavat muista opastettavista tiloista siten, että allas- ja pesutiloissa liikutaan pääsääntöisesti ilman silmälaseja. Tällöin tekstien ja symbolien koko on suurempi kuin tavanomaiset mitoitusohjeet antaisivat kooksi. Tekstin kirjasinkoko on vähintään 15 mm. Kontrasteihin ja opasteiden valaistukseen tulee kiinnittää enemmän huomioita kuin muissa tiloissa. Opasteen on erotuttava tummuuskontrastina taustasta sen havaittavuuden varmistamiseksi. Opasteita tulee päästä tarkastelemaan katselukorkeudella eikä niiden edessä saa olla esteitä, jotta lukuetäisyys on mahdollisimman lyhyt ilman silmälaseja. Kohomerkintöjä tarvitaan mm. pukukaappinumeroinnissa, kun silmälasien apuun ei voi tukeutua opasteita katsottaessa. Pukukaappi- ja lokerikkonumeroinnit tulee tehdä noin 30 mm korkuisina, silmänkorkeudelle sijoitettuna kaapin oveen asennettuna ja kohonumerona. Avaimenperän numeron tulee erottua selkeästi tummuuskontrastina ja lisäksi pistekirjoituksella. Allas- ja pesuhuonetiloissa näkövammaiset henkilöt joutuvat turvautumaan tuntoaistiin liikkumisessaan. Paljaalla jalalla tunnistettavat esimerkiksi karkeammat laatat opastavat pääreiteillä turvallisesti suurissa tiloissa. Selkeä tummuuskontrasti lattialaatoissa ko. reiteillä auttaa kaikkia käyttäjiä. Allastiloissa opasteet pesuhuonetiloihin tulee tehdä myös kohomerkintöjä käyttäen oikean pesuhuoneosaston varmistamiseksi. Allas- ja pesutiloissa tarvitaan turvallisuuteen ja hygieniaan liittyviä ohjeita, joiden esittämisessä tulee käyttää yleisesti tunnettuja symboleja tekstien ohella. Kuva 55. Pukukaappinumeroinnit tehdään noin 30 mm korkuisina, silmänkorkeudelle sijoitettuna kaapin oveen asennettuna ja kohonumerona. Kuva 56. Allas- ja pesutiloissa tarvitaan turvallisuuteen liittyviä ohjeita, joiden esittämisessä tulee käyttää symboleja tekstien ohella. KIRJALLISUUTTA Asetukset Sisäasiainministeriön asetus rakennusten poistumisreittien merkitsemisestä ja valaisemisesta 805/2005 (RT SM-21298, KH SM-10442, LVI SM-00327, SIT SM-620027). Valtioneuvoston asetus rakennuksen esteettömyydestä. Korvaa RakMK F1 vuodesta 2018 alkaen. Valtioneuvoston päätös työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden käytöstä 976/1994. Standardit Suomen Standardisoimisliitto SFS ry SFS-EN 81-70/A1 Hissien suunnittelua ja rakentamista koskevat turvallisuusohjeet. Henkilö- ja tavarahenkilöhissejä koskevat erityisvaatimukset. Osa 70: Hissien esteettömyys henkilöille mukaan lukien vammaiset henkilöt. 2005. 6 s. SFS-EN 115-1 + A1 Liukuportaiden ja liukukäytävien turvallisuus. Osa 1: Rakenne ja asennus. 2010. 163 s. SFS-EN 1838 Valaistussovellukset. Turvavalaistus.2014. 29 s. SFS-EN 12464-1 Valo ja valaistus. Työkohteiden valaistus. Osa 1: Sisätilojen työkohteiden valaistus. 2011. 95 s. SFS-EN 12464-2:en Light and lighting. Lighting of work places. Part 2: Outdoor work places.2014. 31 s. SFS-EN 50172 Poistumisvalaistusjärjestelmät. 2004. 23 s. SFS-ISO 3864-1 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Turvallisuusvärit ja turvallisuusmerkit. Osa 1: Turvallisuusmerkkien ja turvallisuusmerkintöjen suunnitteluperiaatteet. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. 2012. 40 s. SFS-ISO 3864-2 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Turvallisuusvärit ja turvallisuuskilvet. Osa 2: Tuoteturvallisuusmerkintöjen suunnitteluperiaatteet. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. 2009. 44 s. SFS-ISO 3864-3 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Turvallisuusvärit ja turvallisuusmerkit. Osa 3: Turvallisuusmerkeissä käytettävien kuvatunnusten suunnitteluperiaatteet. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. 2012. 57 s. ISO 8995-3:2006 Lighting of work places - Part 3: Lighting requirements for safety and security of outdoor work places. 2006. 5 s. ISO 16069 Graphical symbols -- Safety signs -- Safety way guidance systems (SWGS). Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Turvallisuuskilvet. Poistumisreittien opastusjärjestelmät. 2004. 51 s. SFS-EN ISO 7010 + A1 + A2 + A3 + A4 + A5 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit. Turvallisuusvärit ja turvallisuusmerkit. Rekisteröidyt turvallisuusmerkit. 2015. 227 s. SFS 5715 Palontorjunta. Turvallisuuskilvet. 2000. 7 s. SFS-EN 301462 Human Factors (HF); Symbols to identify telecommunications facilities for deaf and hard of hearing people. European Telecommunications Standards Institute. 2000.
ohjeet 22 Ohjeita Rakennustietosäätiö RTS sr, Rakennustieto Oy RT 09-10884 Esteetön liikkumis- ja toimimisympäristö. 2006. 24 s. RT 09-11022 Perustietoja liikkumis- ja toimimisesteisistä. 2011. 12 s. RT 09-11137, SIT 09-610095 Ihmisen mitat ja ulottuminen. 2014. 8 s. RT 80-11115 Täydentävät ohut- ja muotolevyrakenteet, yleisiä ohjeita. 2013. 12 s. RT 88-11089 Liukuportaat ja -käytävät. 2012. 6 s. RT 89-10640 Aluevarusteiden perustamistavat. 1997. 4 s. RT 98-11180 Jalankulku- ja pyöräilyväylät. 2015. 24 s. RT 98-11154, KH 87-00546, Infra 52-710132 Liikennemerkit ja opasteet kiinteistön ulkoalueilla. 2014. 12 s. Julkaisuja Esteettömyys rautatiejärjestelmässä. Määräys. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. 2013. 162 s. http://www.finlex.fi/data/normit/35023- TRAFI_18099_03.04.02.00_2012_fi.pdf Esteettömän rakentamisen ohjeet (SuRaKu) > Ohjeita suunnitteluun, http://www.hel.fi/www/helsinkikaikille/fi, kohta Ohjeita suunnitteluun. Esteetön rakennus ja ympäristö. Suunnitteluopas. Rakennustietosäätiö RTS. Rakennustieto Oy. 2007. 88 s. Kuvasymbolit, http://www.hel.fi/www/helsinkikaikille/fi, kohta Kuvasymbolit. RT-esteettömyystieto, http://www.esteettomyys.rakennustieto.fi/ SFS-Käsikirja 48-1 Esteettömyys. Osa 1: Johdanto ja periaatteet tuotteiden, palveluiden ja ympäristöjen suunnitteluun. 2010. 422 s. Euroopan rautatievirasto PRM YTE:n soveltamisopas (TSI Application Guide PRM-TSI). Internet-julkaisu, www.era.europa.eu. Tässä oppaassa annetaan tietoa komission asetuksen (EU) N:o 1300/2014, annettu 18. päivänä marraskuuta 2014, vammaisten ja liikkumisesteisten henkilöiden esteetöntä pääsyä Euroopan unionin rautatiejärjestelmään koskevista yhteentoimivuuden teknisistä eritelmistä soveltamisesta. Viitetunnus ERA/GUI/02-2013/INT. Kuuloliitto ry, Induktiosilmukka, http://www.kuuloliitto.fi/fin/kuulo/ apuvalineet/induktiosilmukka/ Valokuvat Kuva sivulla 1, Viljo Lukkarinen Kuva 1, Henrik Karsten Kuva 2, Glowway Kuva 3, Juha Seppälä, Hanna-Leena Rissanen Kuvat 4 ja 5, Hanna-Leena Rissanen Kuva 6, Marjo Kivi Kuva 7, Hanna-Leena Rissanen Kuva 8, Petri Lahtinen Kuva 8, Hanna-Leena Rissanen Kuvat 9...15 Hanna-Leena Rissanen Kuva 16, Viljo Lukkarinen Kuva 17, Pauli Paavonen Kuva 18, Niina Kilpelä Kuva 19, Marjo Kivi Kuva 21, Henrik Karsten Kuvat 25 ja 26, Marjo Kivi Kuva 27, Hanna-Leena Rissanen Kuva 28 ja 29, Niina Kilpelä Kuvat 30...32, Marjo Kivi Kuvat 33 ja 34, Hanna-Leena Rissanen Kuva 35, Niina Kilpelä Kuvat 36, 37, ja 39, Marjo Kivi Kuva 40, Hanna-Leena Rissanen Kuva 42, Viljo Lukkarinen Kuva 43, Marjo Kivi Kuva 44 ja 45, Hanna-Leena Rissanen Kuva 46, Niina Kilpelä Kuva 47, Hanna-Leena Rissanen Kuva 48, Viljo Lukkarinen ja Pauli Paavonen Kuvat 49...51, Marjo Kivi Kuvat 52...56, Hanna-Leena Rissanen. Tämän ohjeen on laatinut Rakennustietosäätiö RTS sr:n toimikunta TK 370 Opasteet Henrik Karsten, tuotantopäällikkö Niina Kilpelä, puheenjohtaja, yliarkkitehti Marjo Kivi, johtava esteettömyysasiantuntija Petri Lahtinen, toimitusjohtaja Viljo Lukkarinen, sihteeri Pauli Paavonen, myyntipäällikkö Hanna-Leena Rissanen, arkkitehti Pirjo Tujula, projektinjohtaja Versaali Oy ympäristöministeriö Avaava Oy Kilpi-Koskinen Oy Rakennustieto Oy Finn-Opasteet Oy Helsingin kaupunki Helsingin kaupunki