Äänestysvalta kellä se on? Katsaus eduskuntaryhmien valta-asemiin 1970-1(9) Jussi Salonranta
Johdanto Suomen vaalijärjestelmä on pysynyt lähes muuttumattomana yli 0 vuoden ajan. Puolueiden virallisen aseman vahvistanut puoluelaki astui kuitenkin voimaan vuonna 1969, minkä johdosta tämän katsauksen tarkastelujakson muodostaa toimitetut eduskuntavaalit vuodesta 1970 alkaen. Katsauksessa tarkastellaan äänestysvallan jakautumista edustakuntaryhmien kesken vuosien 1970-15 eduskuntavaalitulosten perusteella Shapley-Shubik valtaindeksillä mitattuna käyttäen ½ päätössääntöä. Eduskuntaryhmien äänestysvalta kuvastaa puolueen mahdollisuutta toimia ehdottoman enemmistöpäätöksen (1 edustajaa) ratkaisevassa vaa ankielen asemassa. Puolueiden ääniosuudet ja valtaindeksin arvot ovat ilmoitettu kansanedustajapaikoiksi muutettuna (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun), jotta niitä voidaan yleistajuisemmin verrata puolueiden eduskuntavaalituloksien mukaisiin kansanedustajamääriin. Puolueiden eduskuntavaalituloksen mukaisen edustajamäärän ja vaaleissa saavutettua ääniosuutta vastaavan edustajamäärän suhde kuvastaa vaalijärjestelmämme suhteellisuutta, kun taas ääniosuuden ja valtaindeksin suhde kuvastaa vaalijärjestelmämme oikeudenmukaisuutta. Katsauksessa tarkastellaan kuuden puolueen osalta näiden suhteiden suurinta eroavuutta tarkastelujaksolla.
Shapley-Shubik -valtaindeksi osa 1. Eduskuntaryhmien äänestysvallan arvioimeksi on käytetty Lloyd Shapleyn (Nobel-palkinto 12) ja Martin Shubikin kehittämää Shapley-Shubik -valtaindeksiä. Valtaindeksi kuvaa yleisesti millaista valtaa toimijat pystyvät saamaan liittoutumalla äänestyksissä muiden toimijoiden kanssa (muodostamalla koalitioita). Katsauksessa tarkastellaan eduskuntaryhmien Shapley-Shubik valtaindeksin arvoja vaadittaessa ehdotonta enemmistöpäätöstä (1/2 päätössääntö). Eduskuntaryhmien äänestysvalta kuvastaa puolueen mahdollisuutta toimia valitun enemmistöpäätöksen (1 edustajaa) ratkaisevassa vaa ankielen asemassa (eduskunnan puhemiestä ei olla vielä valittu). Shapley-Shubik valtaindeksin laskemisessa tarkastellaan ensin kaikkia mahdollisia eduskuntaryhmien äänestysjärjestyksiä, joissa eduskuntaryhmät voivat äänestää päätösehdotuksesta eduskunnassa. Sitten identifioidaan jokaisesta mahdollisesta äänestysjärjestyksestä se ryhmä, joka on ratkaissut äänestyksen lopputuloksen. Tätä ryhmää kuvataan tuon äänestysjärjestyksen osalta ratkaisevaksi. Shapley-Shubik - valtaindeksi olettaa ryhmien mielipiteet toisistaan riippumattomaksi eli tilannetta, missä kukin ryhmä äänestää toisista ryhmistä ja niiden äänestyskäyttäytymisestä riippumatta. Eduskuntaryhmän valtaindeksi voi saada vaaleissa saavutetuista kansanedustajista huolimatta arvon nolla.
Shapley-Shubik -valtaindeksi osa 2. Shapley-Shubik -valtaindeksi saadaan niiden järjestysten suhteellisena osuutena, joissa puolue ollut ratkaisevassa asemassa tämän enemmistöpäätöksen (1 edustajaa) saavuttamiseksi. Shapley-Shubik -valtaindeksi voi saada arvoja nollan ja yhden väliltä. Indeksiarvojen vertailemisen yleistajuistamiseksi arvot ovat ilmoitettu kansanedustajapaikoiksi takaisin muutettuna (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun). Ahvenanmaan kansanedustaja on sisällytetty laskelmissa kuuluvaksi RKP:n eduskuntaryhmään ja sen valtaindeksiin. Eduskunnan puhemiestä ei ole vielä valittu eli äänestykseen osallistuu eduskunnan kaikki 0 kansanedustajaa. Aihetta on aiemmin käsitelty eri valtaindeksien ja määräenemmistöjen osalta laajemmin muun muassa Turun yliopiston professori Matti Wiberg vuodelta 1996 olevassa artikkelissaan Kenellä on valta eduskunnan äänestyksissä? Eduskuntaryhmien äänestysvalta vaalikausilla 1945-1999. Uutta tässä katsauksessa muun muassa tuohon edellä mainittuun artikkeliin on vaalikausien 1999-1(9) tarkastelu sekä yleistajuisempi esitystapa (kansanedustajapaikkoina ilmoitetut tulokset).
Esimerkki Shapley-Shubik -valtaindeksin laskemisesta: Olkoon päätöksentekoelimessä kolme jäsentä: A, B ja C, joilla kullakin on yksi ääni ja päätössääntönä on yksinkertainen (tässä tapauksessa samalla myös ehdoton) enemmistö. Mahdolliset äänestysjärjestykset ovat A(B)C, A(C)B, B(A)C, B(C)A, C(A)B ja C(B)A. Kunkin järjestyksen ratkaiseva toimija on merkitty sulkujen sisään. Kussakin järjestyksessä toinen annettu ääni riittää enemmistön turvaamiseksi, joten kuudesta mahdollisesta permutaatiosta kukin toimija on ratkaisevassa asemassa kahdessa. Shapley-Shubik -valtaindeksi on täten kullekin toimijalle 2/6 = 1/3 = 0,3333. Toimijoiden lukumäärän kasvaessa mahdollisten äänestysjärjestysten lukumäärä (n!) kasvaa n:n funktiona. Kun esim. vuoden 1975 eduskuntavaaleissa ryhmittymää sai kansanedustajia eduskuntaan, niin! on lukuna jo 3 628 800. n n! (kertoma) n n! (kertoma) 1 1 6 7 2 2 7 5 040 3 6 8 40 3 4 24 9 362 880 5 1 3 628 800
Merkittävimmät muutokset äänestysvallassa Suomalaisessa politiikassa on tapahtunut kolme merkittävää muutosta äänestysvallassa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Tämä todettaneen, jotta voidaan keskittyä tässä katsauksessa 5/6 ja 2/3 määräenemmistöjen tarkastelun sijaan ehdottoman enemmistöpäätöksen (1/2) tarkasteluun. 1) Kokoomuksen kansanedustajamäärä nousi 40 vuoden tauon jälkeen yli 1/6 määrävähemmistön (34 edustajaa) vuoden 1970 eduskuntavaaleissa, minkä johdosta puolue ei enää tarvinnut aiempien vuosikymmenten tavoin RKP:n ja LKP:n tukea estääkseen lain kiireelliseksi julistamisen. Neljällä puolueella yksin yli 1/6 määrävähemmistö. 2) SKDL:n kansanedustajamäärä jäi pysyvästi alle 1/6 määrävähemmistön (34 edustajaa) vuoden 1983 eduskuntavaaleissa. Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen hallitusratkaisu on pystytty muodostamaan vasemmisto-oikeisto -akselin ylitse. Kolmella puolueella yksin yli 1/6 määrävähemmistö. 3) Perussuomalaisten kansanedustajamäärä ylitti 1/6 määrävähemmistön (34 edustajaa) vuoden 11 eduskuntavaaleissa, jolloin 1/6 määrävähemmistön ylittävä kansanedustajamäärä oli lähes kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen kolmen sijaan neljällä puolueella. Neljällä puolueella yksin yli 1/6 määrävähemmistö. Havainnekuvissa puolueiden interaktioiden määrän kasvaminen puolueiden lukumäärän kasvaessa (n=1,2,...,6)
Puoluekohtaiset tarkastelut eduskuntavaalit Sosialidemokraatit 1970, 1972, 1975, 1979, 1983, 1987, 1991, 1995, 1999, 03, 07, 11, 15 Keskusta 1970, 1972, 1975, 1979, 1983, 1987, 1991, 1995, 1999, 03, 07, 11, 15 Kokoomus 1970, 1972, 1975, 1979, 1983, 1987, 1991, 1995, 1999, 03, 07, 11, 15 Vihreät 1970, 1972, 1975, 1979, 1983, 1987, 1991, 1995, 1999, 03, 07, 11, 15 Vasemmistoliitto 1970, 1972, 1975, 1979, 1983, 1987, 1991, 1995, 1999, 03, 07, 11, 15 Perussuomalaiset 1970, 1972, 1975, 1979, 1983, 1987, 1991, 1995, 1999, 03, 07, 11, 15
Sosialidemokraatit 0 90 80 80 70 60 40 30 52 47 58 65 60 55 54 52 56 52 48 68 64 57 56 53 48 48 44 54 63 57 54 51 46 53 49 60 45 43 51 42 43 38 3433 28 0 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 03 07 11 15 Vaaleissa saavutettu kansanedustajamäärä Ääniosuutta vastaava kansanedustajamäärä Shapley-Shubik -valtaindeksiä vastaava kansanedustajamäärä
Havaintoja: Sosialidemokraatit SDP on saavuttanut tarkastelujakson eduskuntavaaleissa yhteensä 662 kansanedustajaa, mikä on yli 0 kansanedustajaa enemmän kuin Keskusta (561) tai Kokoomus (546). SDP on hyötynyt selkeästi nykyisestä vaalijärjestelmästä. Puolueen kansanedustajien paikkaosuus on ollut kaikissa toimitetuissa eduskuntavaaleissa ääniosuutta suurempi. Suurimmallaan tämä ero on ollut vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen, missä SDP sai 24,1%:n (48) kannatusosuudella 56 kansanedustajaa (28,0%). SDP:n äänestysvaltahuippu osuu vaalikaudelle 1995-1999, jolloin puolue saavutti myös sotien jälkeisen ajan suurimman eduskuntaryhmän 63 edustajalla. Valtaindeksiä vastaava edustajapaikkamäärä oli 80! edustajaa ja näin ääniosuutta ja valtaindeksiä vastaavien edustajapaikkamäärien erotus oli ennätykselliset 23 kansanedustajaa. Vuoden 15 eduskuntavaalit olivat SDP:n kannalta historialliset: Ensimmäistä kertaa lähes vuoteen puolueen äänestysvaltaa vastaava kansanedustajamäärä (28) on vaaleissa saavutettua kansanedustajamäärä (34) pienempi. SDP:llä on ollut suurin äänestysvalta yhtäjaksoisesti vaalikausilla 1970-1991 sekä vaalikaudella 1995-1999, 1999-03 (jaettu 1. sija) ja 11-15 (jaettu 1. sija).
Keskusta 0 90 80 70 60 40 30 36 34 35 33 33 33 46 39 40 38 35 35 3635 35 35 33 28 55 67 44 45 40 48 45 54 62 63 55 49 51 46 35 32 29 49 42 53 0 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 03 07 11 15 Vaaleissa saavutettu kansanedustajamäärä Ääniosuutta vastaava kansanedustajamäärä Shapley-Shubik -valtaindeksiä vastaava kansanedustajamäärä
Havaintoja: Keskusta Keskustan äänestysvalta oli vaaleissa saavutettua kansanedustajamäärää pienempi vaalikausilla 1970-1987, mutta vuoden 1987 eduskuntavaaleista lähtien Keskustan äänestysvalta on ollut yhtä poikkeusta (11) lukuun ottamatta aina vaaleissa saavutettua kansanedustajamäärää suurempi. Keskusta on hyötynyt selkeästi nykyisestä vaalijärjestelmästä. Puolueen kansanedustajien paikkaosuus on ollut kaikissa tarkastelujaksolla toimitetuissa eduskuntavaaleissa ääniosuutta suurempi. Suurimmallaan tämä ero on ollut vuoden 15 eduskuntavaalien jälkeen, missä Keskusta sai 21,1%:n (42) kannatusosuudella 49 kansanedustajaa (24,5%). Keskustan äänestysvaltahuippu on kaksihuippuinen ajoittuen vaalikausille 1991-1995 ja 07-11. Molemmilla kerroilla paikka- ja ääniosuuden välinen ero vastaa viittä (5) kansanedustajaa ja ääniosuuden ero valtaindeksiä vastaava edustajapaikkamäärään on 17 kansanedustajaa. Vaalikauden 1991-1995 äänestysvalta vastaa kuitenkin 67 edustajan paikkamäärää. Keskustalla on ollut suurin äänestysvalta vaalikausilla 1991-95, 1999-03 (jaettu 1. sija), 03-07, 07-11 sekä 15-19.
Kokoomus 0 90 80 70 60 40 30 373635 3435 35 37 30 25 51 47 46 43 44 44 53 46 58 44 45 4039 39 36 46 42 40 37 46 45 61 44 43 41 373636 0 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 03 07 11 15 Vaaleissa saavutettu kansanedustajamäärä Ääniosuutta vastaava kansanedustajamäärä Shapley-Shubik -valtaindeksiä vastaava kansanedustajamäärä
Havaintoja: Kokoomus Hajotusvaalit vuosina 1972 ja 1975 iskivät erityisesti Kokoomuksen äänestysvalta-asemaan. Tosin vuoden 1975 aseman romahtamisesta puolue saa lähinnä syyttää itseään. Kokoomus menetti noissa vaaleissa epäsuotuisten vaaliliittojen takia peräti 6 kansanedustajaa pienpuolueille. Kokoomus on pääsääntöisesti hyötynyt nykyisestä vaalijärjestelmästä. Puolueen kansanedustajien paikkaosuus on ollut kymmenessä () tarkastelujaksolla toimitetuissa eduskuntavaaleissa ääniosuuttaan suurempi. Suurimmallaan tämä ero on ollut vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen, missä Kokoomus sai 23,1%:n (46) kannatusosuudella 53 kansanedustajaa (26,5%). Kokoomuksen äänestysvaltahuippu ajoittuu vaalikaudelle 07-11, jolloin puolue saavutti tarkastelujakson toiseksi suurimman edustajamääränsä (). Valtaindeksiä vastaava edustajapaikkamäärä oli 61 edustajaa ja näin ääniosuutta ja valtaindeksiä vastaavien paikkamäärien erotus oli 16 kansanedustajaa. Kokoomuksella on kerran ollut suurin äänestysvalta: vaalikaudella 11-15 (jaettu 1. sija). Kokoomuksen äänestysvalta on ollut vaaleissa saavutettua edustajamäärää pienempää vaalikaudesta 11-15 lähtien.
Vihreä liitto 45 40 35 30 25 15 5 2 3 2 4 8 3 14 13 9 6 5 11 15 16 14 8 17 15 5 15 12 17 15 0 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 03 07 11 15 Vaaleissa saavutettu kansanedustajamäärä Ääniosuutta vastaava kansanedustajamäärä Shapley-Shubik -valtaindeksiä vastaava kansanedustajamäärä
Havaintoja: Vihreä liitto Vihreät ovat saavuttaneet osallistumissaan eduskuntavaaleissa yhteensä 90 kansanedustajaa, mikä on 28 kansanedustajaa vähemmän kuin mitä Vihreiden ääniosuutta vastaava kansanedustajamäärä olisi. Vihreät ovat hävinneet selkeästi nykyisestä vaalijärjestelmästä. Puolueen kansanedustajien paikkaosuus on ollut kaikissa toimitetuissa eduskuntavaaleissa ääniosuutta pienempi. Suurimmallaan tämä ero on ollut vuoden 11 eduskuntavaalien jälkeen, missä Vihreät saivat 7,3%:n (15) kannatusosuudella kansanedustajaa (5,0%). Vihreiden äänestysvaltahuippu osuu nykyiselle vaalikaudelle 15-19, jolloin puolueen äänestysvalta () on ensimmäistä kertaa suurempi kuin mitä kansanedustajamäärä ja ääniosuus edellyttäisi. Myös viime vaalikaudella puolueen äänestysvalta oli sen edustajapaikkamäärää suurempi. Vihreät ovat ajaneet vaalijärjestelmän uudistamista, koska puolue on saanut kaikissa osallistumissaan eduskuntavaaleissa ääniosuuttaan vähemmän kansanedustajia. Vihreiden omassa analyysissa vuoden 11 eduskuntavaalien tappion (-5) syynä on pidetty osallistumista Vanhasen II hallitukseen ja sen hallituspolitiikkaa, eikä vaalijärjestelmän epäsuhteellisuutta.
Vasemmistoliitto 45 40 35 30 25 15 19 9 22 22 22 13 19 8 1718 16 14 14 12 11 5 5 0 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 03 07 11 15 Vaaleissa saavutettu kansanedustajamäärä Ääniosuutta vastaava kansanedustajamäärä Shapley-Shubik -valtaindeksiä vastaava kansanedustajamäärä
Havaintoja: Vasemmistoliitto Vasemmistoliitto on saavuttanut osallistumissaan eduskuntavaaleissa yhteensä 123 kansanedustajaa, mikä on 33 kansanedustajaa enemmän kuin Vihreät (90). Vihreät ovat osallistuneet eduskuntavaaleihin vuodesta 1983 ja Vasemmistoliitto vuodesta 1991. Vasemmistoliitto on hävinnyt nykyisestä vaalijärjestelmästä. Puolueen kansanedustajien paikkaosuus on ollut kaikissa toimitetuissa eduskuntavaaleissa ääniosuutta pienempi (vuonna 1995 paikoissa kuitenkin tasan). Suurimmallaan tämä ero on ollut vuosien 11 ja 15 eduskuntavaalien jälkeen. Vasemmistoliiton äänestysvaltahuippu osui viime vaalikaudelle 11-15, jolloin puolueen äänestysvalta () nelinkertaistui edellisvaalikauteen (5) verrattuna. Valtaindeksien eräs paradoksi näkyy hyvin Vasemmistoliittoa tarkasteltaessa. Vaikka Vasemmistoliiton kansanedustajamäärä väheni vaalikaudesta 07-11, niin äänestysvalta nelinkertaistui vaalikaudella 11-15.
Perussuomalaiset 0 90 80 70 60 40 3938 38 35 3536 30 0 8 5 3 1 2 3 4 1 1 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 03 07 11 15 Vaaleissa saavutettu kansanedustajamäärä Ääniosuutta vastaava kansanedustajamäärä Shapley-Shubik -valtaindeksiä vastaava kansanedustajamäärä
Havaintoja: Perussuomalaiset Perusuomalaisten tarkastelussa kannattaa keskittyä vuoden 11 eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan, vaikka puolue on osallistunut eduskuntavaaleihin vuodesta 1999 lähtien. Puolueen kansanedustajien paikkaosuus on ollut kahdessa viimeksi toimitetuissa eduskuntavaaleissa ääniosuutta suurempi. Suurimmallaan tämä ero on nykyisellä vaalikaudella 15-19, missä Perussuomalaiset saivat 17,7%:n (35) kannatusosuudella 38 kansanedustajaa (19,0%). Perussuomalaisilla ei ole olemassa ns. äänestysvaltahuippua vaan puolueen äänestysvalta on aina ollut puolueen vaaleissa saavuttavaa kansanedustajamäärää pienempi. Perussuomalaisten kansanedustajamäärä ylitti 1/6 määrävähemmistön (34 edustajaa) vuoden 11 eduskuntavaaleissa, missä puolueen kansanedustajamäärä kasvoi edellisvaalien viidestä (5) kansanedustajasta suoraan 39:ään (+34) kansanedustajaan.
Pääministeripuolue vaalien jälkeen sekä puolueiden valtaindeksiä vastaavat edustajapaikkamäärät KESK-KOK-SDP 0 90 80 80 70 60 58 60 65 46 56 51 68 46 58 64 67 54 44 45 45 54 54 62 63 60 61 51 46 43 43 53 40 30 35 33 33 30 35 25 28 33 29 36 28 0 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 03 07 11 15
Hallituspuolueiden valtaindeksiä vastaavat edustajapaikkamäärät 0 90 80 80 70 60 45 54 43 43 40 30 5 13 6 12 12 6 0 Lipponen I Lipponen II Katainen I KOK-SDP-VIHR-VAS-RKP KOK-SDP-VIHR-VAS-RKP KOK-SDP-VIHR-VAS-RKP-KD
Havaintoja: Hallituspohjasta osa 1. Vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen kaksi eniten kansanedustajia vaaleissa saavuttanutta puoluetta ovat muodostaneet hallituksen pohjan. Tähän on olemassa kaksi poikkeusta: Esko Ahon hallitus vaalikaudella 1991-1995 ja Paavo Lipposen hallitukset vaalikausilla 1995-03. Valtaindeksejä vastaavilla kansanedustajamäärillä tarkasteltaessa tilanne muuttuu hieman: Vaalikaudella 1991-1995 Keskustan äänestysvalta-asema oli merkittävästi toisia puolueita suurempi. Vaaleissa Keskusta sai +15 vaalivoiton, ja SDP jättäytyi itse vaalituloksen (-8) takia oppositioon vaikka Kokoomuksen vaalitappio oli suurempi (-13). Hallitus rakentui Keskustan ja Kokoomuksen pohjalle. Vaalikaudella 1995-1999 SDP:n äänestysvalta-asema oli erittäin merkittävästi toisia puolueita suurempi, jolloin äänestysvallan kannalta Keskusta ja Kokoomus olivat tasavahvat, vaikka Keskustalla oli viisi (5) kansanedustajaa Kokoomusta enemmän. Vaalikaudella 1999-03 SDP:n äänestysvalta-asema väheni merkittävästi edelliseen vaalikauteen nähden ja oli äänestysvallaltaan tasavahva Keskustan kanssa. SDP:llä oli kuitenkin kolme (3) kansanedustajaa Keskustaa enemmän ja Kokoomus sai kyseisissä vaaleissa Keskustaa suuremman vaalivoiton (+7 edustajaa).
Havaintoja: Hallituspohjasta osa 2. Valtaindeksejä vastaavilla kansanedustajamäärillä tarkasteltaessa havaitaan myös mielenkiintoinen vertailtavuus pääministeri Paavo Lipposen sateenkaarihallitusten ja pääministeri Jyrki Kataisen six-pack-hallitusten asemista: Lipposen hallituksissa kaikki äänestysvalta oli hallituksen kahdella suurimmalla puolueella. Kataisen hallitus taas pitää sisällään yhden valtaindekseihin liittyvän paradoksin. Vasemmistoliiton valtaindeksi puolueena kasvoi edustajapaikkamääräänsä suuremmaksi, vaikka Vasemmistoliiton kansanedustajamäärä laski Lipposen I hallituksen 22 kansanedustajasta Kataisen I hallituksen 14 kansanedustajaan. Vasemmistoliiton tavoin myös Vihreät ja RKP kasvattivat puolueina valtaindeksiään Lipposen I ja II hallitusta verrattaessa Kataisen I hallitukseen, mutteivat niin merkittävästi kuin Vasemmistoliitto. Itse asiassa Jyrki Kataisen (11-14) asema hallituksen pääministerinä oli heikompi kuin kertaakaan sitten 1970- luvun kansanrintamahallitusten. Kataisen hallituspuolueiden vasemmisto-oikeisto jako oli äänestysvallalla tarkasteltuna vaalitulosta suurempi. Pääministeri Karjalaisen II hallitus toimi 472 päivää (1970-1971) ja Miettusen II hallitus 305 päivää (1975-1976). Kummassakin hallituksessa pääministeripuolueella (kesk.) oli vähemmän ministereitä kuin sijaispääministerin (Kalevi Sorsa, Sd.) puolueella. Kataisen hallitus toimi 99 päivää ja sitä seurannut Stubbin hallituskin 340 päivää.
Johtopäätöksiä: Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattaa edistää kaikin keinoin nykyisen vaalijärjestelmän muuttamista poliittisesti suhteellisemmaksi (hallitukseen osallistumisen kynnyskysymys), koska ovat jokaisessa osallistumassaan eduskuntavaaleissa saaneet ääniosuuttaan vähemmän kansanedustajia. SDP:n suhtautuminen vaalijärjestelmän uudistamiseen riippuu puolueen analyysista nykyisestä kannattajarakenteesta (Demokratiaindikaattorit 15, OM 56:15) ja miten puolue näkee oman kannatusosuuden kehittyvän vuoden 27 eduskuntavaaleihin mennessä väestörakenteen muuttuessa. Äänestysvallan kannalta ratkaisevassa asemassa on puolueen kannatusosuuden kehittyminen suhteessa 1/6 määrävähemmistöön (17%). Keskustan kannattaa vastustaa kaikkia yrityksiä uudistaa nykyistä vaalijärjestelmää poliittisesti suhteellisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Nykyisen vaalijärjestelmän ansiosta Keskusta sai 15,8%:n kannatuksellakin yli 1/6 määrävähemmistöön (17%) vaadittavan kansanedustajamäärän. Puolueiden nykyisten kannatustasojen perusteella seuraavassa eduskunnassa on mahdollisesti nykyisen neljän sijaan kolme puoluetta, jolla on yksin 1/6 määrävähemmistöön vaadittava kansanedustajamäärä. Puoluekentän nykyistä suurempi fragmentaatio ei ole yhdenkään eduskuntapuolueen kannalta toivottaa.
Yhteystiedot: Jussi Salonranta jussi.salonranta@toivoajatuspaja.fi 0 341 0662