Hallintovaliokunnalle HE 133/2016 VP, HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE ULKOMAALAISLAIN MUUTTAMISESTA Hallituksen esitys pohjautuu lausumaan, jonka valtioneuvosto antoi hallituksen esitystä 172/2014 vp annettaessa. Lausuman mukaan tavoitteena oli poistaa esityksessä asetettava 15 vuoden ikäraja ja laajentaa säilöönottokielto koskemaan myös kaikkia maasta poistettavia yksintulleita alaikäisiä. Ilman huoltajaa olevaa alle 15-vuotiasta lasta ei saa nykyisin ottaa lainkaan säilöön. 15 vuotta täyttänyttä ilman huoltajaa olevaa lasta ei saa ottaa säilöön turvapaikkaprosessin kuluessa. Useissa lausunnoissa edellytetään lasten säilöönoton kieltämistä. Esityksen valmistelun kuluessa on käynyt hyvin selväksi, että viranomaisten näkökulmasta säilöönotolle on edelleen selkeä tarve erityisesti maasta poistamisen turvaamiseksi. Säilöönottoa lievemmät turvaamistoimet eivät ole kaikkien ulkomaalaisten kohdalla riittävä keino turvaamaan maasta poistamisen toteuttamista. Säilöön otettavat lapset sijoitetaan vuonna 2014 avattuun Joutsenon säilöönottoyksikköön, jonka tilat on suunniteltu nimenomaan lapsia ja lapsiperheitä sekä haavoittuvassa asemassa olevia varten. Joutsenon vastaanottokeskus toteaakin lausunnossaan, että on kannatettavaa pidättäytyä alaikäisten säilöönotosta aina kun se on mahdollista, vaikka joskus säilöönotto voi myös parhaiten turvata lasta. Säilöönotto on aina viimesijainen keino, jos muut turvaamistoimet eivät ole riittäviä. Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrä nousi selvästi vuoden 2015 aikana, jolloin syntyi tarve kehittää turvaamistoimia turvapaikkamenettelyn sujuvuuden ja kielteisen päätöksen saaneiden maasta poistamisen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Ulkomaalaislain mukaisten turvaamistoimien tarkoituksena on helpottaa joko henkilön maahantulon tai maassa oleskelun edellytysten selvittämistä tai maasta poistamista. Uusilla turvaamistoimilla luodaan viranomaisille laajempi keinovalikoima, mikä on myös turvaamistoimien kohteena olevien ulkomaalaisten etu. Asumisvelvollisuuden ja lapsen asumisvelvollisuuden käyttö vähentäisi säilöönottojen määrää, kun uusia turvaamistoimia pyrittäisiin käyttämään aina kun se on mahdollista. Asumisvelvollisuus ja lapsen asumisvelvollisuus uusina turvaamistoimina Joissakin lausunnoissa on pohdittu onko asumisvelvollisuudessa ja lapsen asumisvelvollisuudessa kyse varsinaisesta säilöönoton vaihtoehdosta. Vaihtoehtoisista turvaamistoimista puhutaan usein yleisellä tasolla myös säilöön oton vaihtoehtoina, vaikka ulkomaalaislain mukaiset säilöön oton edellytykset eivät täyttyisi. Poliisihallitus katsoo, että asumisvelvollisuutta ei voida pitää säilöönoton vaihtoehtona, koska vain säilöönotto on ainut turvaamistoimi, jolla voidaan varmuudella turvata maastapoistamisen täytäntöönpano. Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan ehdotus muodostaa vaihtoehdon säilöönotolle, koska lapsen asumisvelvollisuus voitaisiin määrätä vain 1
säilöönoton edellytysten täyttyessä ja kestolle säädettäisiin enimmäisaika. Asumisvelvollisuuden ja lapsen asumisvelvollisuuden määrääminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa. Sisäministeriön näkemyksen mukaan lapsen asumisvelvollisuus on nimenomainen vaihtoehto säilöönotolle, koska turvaamistoimien yleisten edellytysten ja säilöönoton erityisten edellytysten on täytyttävä, jotta lapsen asumisvelvollisuus voidaan määrätä. Lapsen asumisvelvollisuuteen kuuluu ilmoittautumisvelvollisuuden lisäksi velvollisuus oleskella vastaanottokeskuksen alueella. Asumisvelvollisuus voidaan määrätä, jos turvaamistoimien määräämisen yleiset edellytykset täyttyvät. Eduskunnan oikeusasiamies pitäisi parempana, että myös asumisvelvollisuuden osalta määriteltäisiin yleisten edellytysten lisäksi erityiset edellytykset, kuten säilöön ottamisen kohdalla on säädetty. Asumisvelvollisuuteen kuuluu ilmoittautumisvelvollisuus, mutta ei velvollisuutta oleskella vastaanottokeskuksen alueella. Sisäministeriön näkemyksen mukaan asumisvelvollisuudessa on kyse perustuslain 9 :n mukaisesta liikkumisvapauden rajoituksesta. Asumisvelvollisuus ei ole yksilön kannalta varsinaisesti säilöönoton vaihtoehto eikä säilöönoton edellytysten tarvitse täyttyä. Asumisvelvollisuudessa ei ole kyse perustuslain mukaisesta vapauden menetyksestä. Asumisvelvollisuus voidaan määrätä, jos sitä lievemmät turvaamistoimet eivät ole riittäviä. Tietosuojavaltuutettu toteaa, että uudet turvaamistoimet korvaisivat osaltaan säilöönottoa ollen sitä lievempi ja vähemmän yksityisyyden suojaan kajoava toimi eikä esitys myöskään muuta henkilötietojen käsittelyn perusteita. Esityksen suhde EU-oikeuteen Suomessa voidaan ottaa säilöön yksin tullut 15 vuotta täyttänyt alaikäinen vasta hänen saatuaan kielteisen turvapaikkapäätöksen maastapoistamisen turvaamiseksi. Lapsen asumisvelvollisuus voitaisiin määrätä vain kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille alaikäisille. Tähän soveltuva eurooppaoikeudellinen säännös on paluudirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi, 2008/115/EY), jonka soveltaminen alkaa päätöksen tultua kansallisen oikeuden mukaan lopulliseksi. Lopullisuus tarkoittaa päätöksen tuloa täytäntöönpanokelpoiseksi. Samaan hetkeen päättyy vastaanottodirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista) soveltaminen. Vastaanottodirektiivi määrittelee vähimmäisvaatimukset turvapaikanhakijoiden vastaanotolle. Komissio on antanut ehdotuksen uudeksi vastaanottodirektiiviksi (ehdotus (KOM(2016) 465 lopullinen) vastaanottodirektiivin uudelleen laatimiseksi, 13.7.2016). Voimassa olevan vastaanottodirektiivin 7 artiklan mukaan hakijat voivat liikkua vapaasti vastaanottavan jäsenvaltion koko alueella tai tämän jäsenvaltion heille osoittamalla alueella. 7 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi tarvittaessa päättää hakijan asuinpaikasta yleisen edun tai yleisen järjestyksen perusteella tai tarvittaessa hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa sujuvan käsittelyn ja tehokkaan seurannan perusteella. Esityksen tavoitteena on yleisesti sujuvoittaa turvapaikkamenettelyä, mutta kyseessä on aina yksilön kannalta turvaamistoimi, joka ulkomaalaislain mukaan voidaan määrätä vain turvaamistoimien määräämisen 2
yleisten edellytysten täyttyessä. Turvaamistoimen on jokaisessa tapauksessa oltava välttämätöntä ulkomaalaisen maahantulon tai maassa oleskelun edellytysten selvittämiseksi taikka hänen maasta poistamistaan koskevan päätöksen valmistelemiseksi tai täytäntöönpanon turvaamiseksi taikka muutoin maasta poistumisen valvomiseksi. Vastaanottodirektiivin 7 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltion, joka säätää mahdollisuudesta päättää hakijan asuinpaikasta hakemuksen käsittelyn sujuvuuden turvaamiseksi, on säädettävä myös mahdollisuudesta myöntää hakijalle väliaikainen lupa poistua kyseisestä asuinpaikasta. Päätös on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja kielteiset päätökset on perusteltava. Amnestyn näkemykseen, että turvapaikanhakijan kohdalla edellytys "painavan syyn" olemassaololle ei olisi EU-oikeuden mukaista, sisäministeriö vastaa, että asumisvelvollisuuteen määrätty saa joka tapauksessa ilman lupaa poistua siitä vastaanottokeskuksesta, johon hänet on määrätty asumaan. Ehdotetun 120 a :n 2 momentti koskee lupaa jättää tilapäisesti ilmoittautumatta eikä kyse siis ole luvasta poistua kyseisestä asuinpaikasta. Vastaanottodirektiivi soveltuu asumisvelvollisuuteen turvapaikkaprosessin kestäessä eli siihen asti kunnes Maahanmuuttovirasto on hylännyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja tätä koskeva päätös ja siihen liittyvä maastapoistamispäätös on tullut joko lainvoimaiseksi sellaisenaan tai muutoksenhakutuomioistuin on hylännyt valituksen ja päätös on hallintolainkäyttölain mukaisesti tullut täytäntöönpanokelpoiseksi. Vastaanottodirektiivin 4 artikla sallii jäsenvaltioiden määräävän suotuisammista säännöistä turvapaikanhakijoille. Asumisvelvollisuutta ei voitaisi määrätä yleisen edun tai yleisen järjestyksen perusteella. Ehdotettava uusi asumisvelvollisuus on siten suotuisampi ja vastaanottodirektiivin mukainen. Amnestyn mukaan ehdotus uudelleen laadittavaksi vastaanottodirektiiviksi ei näyttäisi mahdollistavan asumisvelvollisuuden ja ilmoittautumisvelvollisuuden yhdistämistä. Sisäministeriön näkemyksen mukaan ehdotus uudelleen laadittavaksi vastaanottodirektiiviksi ei aseta estettä asumisvelvollisuuteen kuuluvalle ilmoittautumisvelvollisuudelle. Yhteenkään direktiiviin tai kansainvälisoikeudelliseen säännökseen ei sisälly aikuisten eikä lasten säilöönoton täyskieltoa eikä niistä sen vuoksi voida johtaa vaihtoehtoisen tai muutoin sovellettavan lievemmän turvaamistoimen kieltoa. Perustuslakivaliokunnan huomiot esityksestä Perustuslakivaliokunta (PeVL 48/2016 vp) katsoo lausunnossaan, että ehdotettuja ulkomaalaislain 120 a ja 122 a :ää tulee täydentää sääntelyllä sellaisista perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävistä edellytyksistä, joiden perusteella päivittäisten ilmoittautumiskertojen määrästä päätetään. Eduskunnan oikeusasiamies katsoo, että jos ilmoittautumiskertoja määrätään enemmän kuin yksi tulisi sille aina olla hyväksyttävät perusteet. Koska hallituksen esityksen perusteluissa tai perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei ole eritelty niitä seikkoja, joiden perusteella ilmoittautumiskertojen määrästä tulisi päättää, oikeusministeriö esittää, että jos tällaisten yksittäisten päätöksen perusteena olevien seikkojen luetteleminen osoittautuu vaikeaksi tai mahdottomaksi, voitaneen yhtenä sääntelyteknisenä ratkaisuna pitää sitä, että pykäliin otetaan uusi säännös, jossa yhtäältä painotetaan sitä, että ulkomaalaisen oikeuksia tulee rajoittaa vain siinä määrin kuin se on 3
välttämätöntä (oikeasuhtaisuusperiaate) ja toisaalta sitä, että ilmoittautumiskertojen määrää päätettäessä tulee varmistaa turvaamistoimen tarkoituksen tehokas toteutuminen yksilöllisen arvioinnin perusteella. Sisäministeriö katsoo oikeaksi sääntelytekniseksi ratkaisuksi asumisvelvollisuutta ja lapsen asumisvelvollisuutta koskeviin pykäliin uuden säännöksen, jossa painotetaan sitä, että oikeuksia tulee rajoittaa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä (oikeasuhtaisuusperiaate) ja samalla sitä, että ilmoittautumiskertojen määrää päätettäessä tulee varmistaa turvaamistoimen tarkoituksen tehokas toteutuminen yksilöllisen arvioinnin perusteella. Täydennys voitaisiin tehdä esimerkiksi ehdotettujen 120 a :n 1 momentin viimeiseksi lauseeksi ja 122 a :n 1 momentin toiseksi lauseeksi: 120 a Asumisvelvollisuus Jos 118-120 :ssä tarkoitetut turvaamistoimet eivät ole riittäviä, kansainvälistä suojelua hakenut ulkomaalainen voidaan määrätä asumaan nimetyssä vastaanottokeskuksessa ja ilmoittautumaan siellä yhdestä neljään kertaa vuorokaudessa. Ilmoittautumiskertojen määrää päätettäessä tulee yksilöllisen arvioinnin perusteella varmistaa, että asumisvelvollisuuteen määrätyn oikeuksia ei rajoiteta enempää kuin se on välttämätöntä ja että turvaamistoimen tarkoitus toteutuu. Perustelut: Ilmoittautumiskertojen määrästä päätettäessä ei asumisvelvollisuuteen määrätyn oikeuksia tule rajoittaa enempää kuin se on välttämätöntä, jotta mahdollisuus mm. työssäkäyntiin ja koulunkäyntiin toteutuu. Yksilöllisen arvioinnin perusteella tulee myös varmistaa, että turvaamistoimen tarkoitus toteutuu. 122 a Lapsen asumisvelvollisuus Jos 122 :n 1 momentissa säädetyt edellytykset lapsen säilöön ottamiselle täyttyvät, voidaan 15 vuotta täyttänyt ilman huoltajaa oleva kansainvälistä suojelua hakenut lapsi, jota koskeva päätös maasta poistamisesta on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi, säilöön ottamisen sijasta määrätä asumaan nimetyssä vastaanottokeskuksessa ja ilmoittautumaan siellä yhdestä neljään kertaa vuorokaudessa. Ilmoittautumiskertojen määrää päätettäessä tulee yksilöllisen arvioinnin perusteella varmistaa, että asumisvelvollisuuteen määrätyn oikeuksia ei rajoiteta enempää kuin se on välttämätöntä ja että turvaamistoimen tarkoitus toteutuu. Vastaanottokeskukseen ja sen henkilökuntaan sovelletaan, mitä 120 a :n 3 ja 4 momentissa säädetään. Perustelut: Ilmoittautumiskertojen määrää päätettäessä lapsen asumisvelvollisuuteen määrätyn oikeuksia ei tule rajoittaa enempää kuin se on välttämätöntä, jotta mahdollisuus mm. koulunkäyntiin toteutuu. Yksilöllisen arvioinnin perusteella tulee samalla myös varmistaa, että turvaamistoimen tarkoitus toteutuu. 4
Perustuslakivaliokunta edellyttää, että turvaamistoimien määräämisen yleisiä edellytyksiä koskevaa 117 a :ää tulee täydentää maininnalla turvaamistoimien käytön oikeasuhtaisuudesta. Sisäministeriö yhtyy oikeusministeriön ehdotukseen, jonka mukaan 117 a :n 1 momentin ensimmäiseen virkkeeseen lisättäisiin sana "oikeasuhtaista" seuraavasti: Ulkomaalaiseen voidaan kohdistaa 118 122 a :ssä tarkoitettu turvaamistoimi, jos se on välttämätöntä ja oikeasuhtaista 1) hänen maahantulonsa tai maassa oleskelunsa edellytysten selvittämiseksi; taikka 2) hänen maasta poistamistaan koskevan päätöksen valmistelemiseksi tai täytäntöönpanon turvaamiseksi taikka muutoin maasta poistumisen valvomiseksi. Perustuslakivaliokunta edellyttää myös, että ulkomaalaislakia täydennetään säännöksellä, josta ilmenee, että lapsi voidaan ottaa säilöön vain, jos yksilöllisen arvioinnin perusteella lapsen asumisvelvollisuuden asettaminen on riittämätön toimenpide. Sisäministeriön näkemyksen mukaan voisi olla perusteltua selkeyden vuoksi muuttaa ehdotetun turvaamistoimisääntelyn rakennetta niin, että lapsen asumisvelvollisuutta koskeva säännös (ehdotettu 122 a ) sijoitetaan lapsen säilöön ottamista koskevan säännöksen edelle. Uusi lapsen asumisvelvollisuutta koskeva 120 b olisi näin sijainniltaan loogisempi, koska tällöin ulkomaalaislaki etenisi lievimmistä turvaamistoimista (118 ilmoittautumisvelvollisuus, 119 muut velvollisuudet, 120 vakuuden asettaminen) astetta tiukempien uusien turvaamistoimien (120 a asumisvelvollisuus, 120 b lapsen asumisvelvollisuus) kautta viimesijaiseen ja ankarimpaan eli säilöön ottoon (121 säilöön ottamisen edellytykset ja 122 lapsen säilöön ottaminen). Lapsen säilöön ottamista koskevassa säännöksessä voitaisiin puolestaan viitata perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla siihen, että lapsi voidaan ottaa säilöön vain, jos lapsen asumisvelvollisuutta koskevat edellytykset täyttyvät ja yksilöllisen arvioinnin perusteella lapsen asumisvelvollisuuden asettamisen katsotaan olevan riittämätön toimenpide. 122 Lapsen säilöön ottaminen Edellytyksenä lapsen säilöön ottamiselle on, että: 1) 121 :n 1 momentissa säädetty edellytys säilöön ottamiselle on olemassa sekä yksilöllisen arvioinnin perusteella todetaan 118 120 b :ssä tarkoitetut turvaamistoimet riittämättömiksi ja säilöönotto viimesijaisena keinona välttämättömäksi; Perustuslakivaliokunta edellyttää myös, että lakiin tulee ottaa säännökset asumisvelvollisuuden enimmäiskestosta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan enimmäiskesto voi olla jossakin määrin pidempi kuin säilöönotolle ulkomaalaislain 127 :ssä säädetty enimmäisaika. Ulkomaalaislain 127 :n mukaan säilöön otettu on päästettävä vapaaksi viimeistään kuuden kuukauden kuluttua säilöönottopäätöksestä. Säilöönottoaika voi kuitenkin olla tätä pidempi, ei kuitenkaan yli 12 kuukautta, jos säilöön otettu ei tee yhteistyötä palauttamisen toteuttamiseksi tai kolmannelta valtiolta ei saada tarvittavia paluuasiakirjoja ja maastapoistamisen täytäntöönpano viivästyy näistä syistä. Sisäministeriö näkee asumisvelvollisuuden sopivaksi enimmäiskestoksi 14 kuukautta. 5
Enimmäiskesto voitaisiin lisätä esimerkiksi ulkomaalaislain 120 a :n 2 momentiksi seuraavasti: Asumisvelvollisuus on voimassa enintään 14 kuukautta asumisvelvollisuuden alkamisesta. Perustelut: Asumisvelvollisuutta määrättäessä on otettava aina huomioon mihin tarkoitukseen asumisvelvollisuus määrätään. Asumisvelvollisuuden enimmäiskesto voisi olla enintään 14 kuukautta. Asumisvelvollisuutta koskee myös ulkomaalaislain 117 a :n säännös, jonka mukaan turvaamistoimi on voimassa, kunnes maahantulon tai maassa oleskelun edellytykset on selvitetty, kunnes maasta poistamista koskeva päätös on pantu täytäntöön tai kunnes asian käsittely on muutoin päättynyt. Turvaamistoimi on määrättävä heti päättyväksi, kun se ei ole enää välttämätön päätöksenteon tai täytäntöönpanon turvaamiseksi. Vastaanottopalvelujen päättyessä vastaanottolain 14 a :n mukaisesti, ei asumisvelvollisuus voisi enää jatkua. Perustuslakivaliokunta pitää välttämättömänä, että lapsen asumisvelvollisuudelle ehdotettua enimmäiskestoa lyhennetään oikeasuhtaisemmaksi lapsen säilöönoton enimmäiskestoon nähden. Ulkomaalaislain 117 a :n 3 momentin mukaan turvaamistoimi on kuitenkin heti määrättävä päättyväksi, kun se ei ole enää välttämätön turvaamistoimen tarkoituksen saavuttamiseksi. Poliisin tehtäviin kuuluu kielteisen maastapoistamispäätöksen sisältävän täytäntöönpanokelpoisen turvapaikkapäätöksen saaneen henkilön maastapoistaminen. Poliisilta saatujen tietojen mukaan maastapoistamiseen tarvittava aika vaihtelee tapauskohtaisesti eikä kaksi viikkoa kaikissa tapauksissa ole aina ollut riittävä aika. Ilman huoltajaa olevan lapsen säilöönoton enimmäiskesto on 72 tuntia ja säilöönoton kestoa voidaan pidentää erityisistä syistä enintään 72 tunnilla. Lapsen säilöönoton keston ja oikeasuhtaisuusperiatteen huomioon ottaen lapsen asumisvelvollisuuden enimmäiskesto voisi sisäministeriön näkemyksen mukaan olla yksi viikko, jota voitaisiin pidentää yhdellä viikolla (enimmäiskesto kaksi viikkoa), jos se on edelleen välttämätöntä maasta poistamisen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Näin ollen lapsen asumisvelvollisuutta koskeva 120 b :n 3 momentti kuuluisi: Lapsi on päästettävä vapaaksi viimeistään viikon kuluttua asumisvelvollisuuden määräämisestä. Lapsen asumisvelvollisuutta voidaan jatkaa enintään yksi viikko, jos se on välttämätöntä maasta poistamisen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Lapsen asumisvelvollisuuden alkamisesta ilmoittaminen ja tuomioistuinkäsittely Helsingin käräjäoikeus huomauttaa, että lapsen asumisvelvollisuutta koskeva asia on otettava käsiteltäväksi viimeistään neljän vuorokauden kuluttua asumisvelvollisuuden aloittamisesta. Ulkomaalaislain 124 :n 4 momentin mukaan määräaikaa on noudatettava viikonpäivistä riippumatta eli neljä vuorokautta voi tulla täyteen viikonloppuna ja juhlapyhinä. Lapsen asumisvelvollisuus voitaisiin käsitellä päivystysasiana. Ulkomaalaislain 124 :n 1 momenttiin voitaisiin siten selvyyden vuoksi lisätä nimenomainen maininta ehdotetusta lapsen 6
asumisvelvollisuudesta, nykyisten säilöön ottamisen ja poikkeuksellisen sijoittamisen lisäksi. Mainittu ulkomaalaislain 124 :n 1 momentti on yksi niistä asetuksenantovaltuutuksista, joiden nojalla Oikeusministeriön asetus 953/2013 vangitsemisasioiden ja muiden kiireellisten asioiden käsittelystä käräjäoikeuksissa eräissä tapauksissa on annettu. Sen lisäksi oikeusministeriön päivystysasetuksen 2 :n 1 momentin 3 kohtaan voisi lisätä selvyyden vuoksi nykyisten säilöön oton ja poikkeuksellisen sijoittamisen lisäksi lapsen asumisvelvollisuuden. 1) ulkomaalaislain 124 :n 1 momentti muutettaisiin kuulumaan seuraavasti: Säilöön ottamisesta, 123 a :n 2 momentissa tarkoitetusta poikkeuksellisesta sijoittamisesta ja lapsen asumisvelvollisuudesta päättäneen virkamiehen on viipymättä ja viimeistään säilöön ottamista tai asumisvelvollisuuden alkamista seuraavana päivänä ilmoitettava asiasta säilyttämispaikkakunnan käräjäoikeudelle tai kiireellisessä tapauksessa muullekin käräjäoikeudelle sen mukaan kuin oikeusministeriön asetuksella tarkemmin säädetään. Ilmoitus voidaan tehdä puhelimitse tai sähköisesti. Puhelimitse tehty ilmoitus on viipymättä toimitettava kirjallisena käräjäoikeudelle. 2) päivystysasetuksen 2 :n 1 momentin 3 kohta muutetaan kuulumaan seuraavasti: 3) vastaanottaa ilmoituksia ulkomaalaisen säilöönotosta, poikkeuksellisesta sijoittamisesta ja lapsen asumisvelvollisuudesta sekä käsitellä näitä asioita; Säilöön otettujen sijoittaminen poliisin ja rajavartiolaitoksen pidätystiloihin Amnesty ja Pakolaisneuvonta nostavat lausunnoissaan esille säilöön otettujen sijoittamisen poliisin ja rajavartiolaitoksen pidätystiloihin. Amnesty lausuu: "jos asumisvelvollisuus nähdään aidosti säilöönoton vaihtoehtona ja sen tosiasiallisena tarkoituksena on vähentää säilöönottoja, putkaan sijoittamista ei ole perusteltua pitää mahdollisena ja ulkomaalaislain 123 a 2 mom tulisi siten muuttaa. Säilöön otettu ulkomaalainen on mahdollisimman pian sijoitettava säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa tarkoitettuun säilöönottoyksikköön. Suomessa on kaksi säilöönottoyksikköä: Metsälän säilöönottoyksikkö ja Joutsenon säilöönottoyksikkö. Sisäministeriön näkemys on, että ulkomaalaislain 123 a :n 2 momenttia ei tule muuttaa, koska säilöön otetun ulkomaalaisen sijoittaminen poliisin pidätystiloihin on aina poikkeuksellista, jos säilöönottoyksiköt ovat täynnä tai ulkomaalainen otetaan säilöön kaukana lähimmästä säilöönottoyksiköstä, jolloin kesto poliisin pidätystiloissa on enintään 4 vuorokautta. Ulkomaalainen voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa poliisin pidätystilojen sijasta rajavartiolaitoksen pidätystiloihin enintään 48 tunniksi. Säilöön otettua lasta ei saa sijoittaa poliisin tai 7
rajavartiolaitoksen pidätystiloihin, vaan hänet on aina sijoitettava säilöönottoyksikköön. Säilöön otettu kansainvälistä suojelua hakeva on pääsääntöisesti sijoitettava säilöönottoyksikköön. Valitusoikeus asumisvelvollisuudesta Eduskunnan oikeusasiamies kiinnittää huomiota oikeusturvatakeisiin. Perustuslakivaliokunta on todennut turvaamistoimista ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen yhteydessä (PeVL 4/2004 vp), että ilmoittautumisvelvollisuudessa, matkustusasiakirjojen luovuttamisvelvollisuudessa ja vakuuden asettamisvelvollisuudessa on kysymys pääasiaan nähden sillä tavoin itsenäisistä velvoitteista, että niillä on selvästi oma oikeusturvamerkityksensä. Tällaisen velvollisuuden määrääminen koskee asianomaisen ulkomaalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia perustuslain 21 :n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Toisaalta on kysymys sellaisista päätöksistä, joita luonteensa vuoksi tulee noudattaa välittömästi. Samalla tavoin kuin edellä mainittujen turvaamistoimien yhteydessä myös asumisvelvollisuuden määräämistä koskevasta päätöksestä olisi ulkomaalaislain 190 :n mukainen valitusoikeus. Päätöstä tulisi kuitenkin sen luonteen vuoksi noudattaa välittömästi. Asumisvelvollisuuksiin liittyvien julkisten hallintotehtävien hoitaminen Suomen Punaisen Ristin lausunnon mukaan asumisvelvollisuus rajoittaa henkilöiden perusoikeuksia siinä määrin, että tällaisen julkisen vallan tehtävän hoitaminen on omiaan vaarantamaan Punaisen Ristin aseman riippumattomana avustusjärjestönä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan vaikka vastaanottokeskuksen rooli asumisvelvollisuuksien toteuttamisessa on tosiasiallisesti huomattava, ei keskuksille osoitettavien tehtävien epäitsenäisyyden ja avustavan luonteen vuoksi sääntelyssä ole kyse merkittävästä julkisen vallan käyttämisestä. Sisäministeriö toteaa, että asumisvelvollisuus voidaan tarvittaessa määrätä vastaanottokeskukseen, jota ylläpitää joku muu toimija. Lastensuojelun Keskusliitto esittää lausunnossaan, että joistain yksiköistä tehtäisiin ehkä sellaisia, että niissä pystytään valvomaan, ettei asumisvelvollisuuteen määrätty nuori poistu alueelta. Sisäministeriö korostaa, ettei vastaanottokeskuksen henkilökunta voi estää lasta poistumasta vastaanottokeskuksen alueelta. Asumisvelvollisuuteen kuuluvan ilmoittautumisvelvollisuuden noudattamista valvova vastaanottokeskus ei ryhtyisi itse toimenpiteisiin ilmoittautumisvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi, vaan ilmoittaisi siitä velvollisuuden määränneelle viranomaiselle, joka ryhtyisi tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin. Lapsen asumisvelvollisuus on tarkoitettu lievemmäksi vaihtoehdoksi lapsen säilöön ottamiselle, mutta on ankarampi kuin jo olemassa olevat ulkomaalaislain mukaiset turvaamistoimet. Lähtökohtana on, että lapsen asumisvelvollisuuteen määrättyyn luotetaan. Lapsen asumisvelvollisuus voidaan määrätä säilöönoton edellytykset täyttävälle yhteistyökykyiselle alaikäiselle. Lapsen asumisvelvollisuus uutena säilöönotolle vaihtoehtoisena turvaamistoimena vaikuttaa myönteisesti nimenomaan lasten asemaan ja lapsen edun toteutumiseen. 8
9