PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA ESITYSLISTA 52/2002 vp Tiistai 28.5.2002 kello 10.00 1. Nimenhuuto 2. Päätösvaltaisuus 3. HE 52/2002 vp laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta Jatkettu I käsittely Kuultavina: valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto, Valtakunnansyyttäjänvirasto asianajaja Markku Fredman, Suomen Asianajajaliitto professori Mikael Hiden professori Veli Pekka Viljanen Päätetään asiantuntijoiden kuulemisen lopettamisesta / jatkamisesta. 4. HE 62/2002 vp laiksi eräiden työeläkkeiden tarkistamisesta työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen johdosta Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Esitellään luonnos. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely 5. Muut asiat "Lakien säätämisen ajankohtaisasioita" seminaari keskiviikkona 29.5.2002 klo 13.00 17.00 auditoriossa "Eurooppalainen yhteistyö ja kansalliset vaikutusmahdollisuudet EU:n rikosoikeudellisessa sekä poliisiyhteistyössä" seminaari tiistaina 4.6.2002 klo 8.30 11.00 suuren valiokunnan kokoushuoneessa. Saksan perustuslakituomioistuimen (nykyisten ja entisten) sihteereiden (60) vierailu tiistaina 11.6.2002 klo 11.15 auditoriossa. Euroopan parlamentin perustuslakivaliokunnan järjestämä kansallisten parlamenttien kanssa pidettävä konventtia koskeva kokous 8. 9.7.2002 Brysselissä. 1(2)
ESITYSLISTA 52/2002 vp 6. Seuraava kokous Seuraava kokous on keskiviikkona 29.5.2002 klo 9.30. 2(2)
Veli Pekka Viljanen HE 52/2002 vp LAEIKSI ESITUTKINTALAIN JA PAKKOKEINOLAIN SEKÄ ERÄIDEN NÄIHIN LIITTYVIEN LAKIEN MUUTTAMISESTA Eduskunnan perustuslakivaliokunta 28.5.2002 Hallituksen esityksen sisältämien lakiehdotusten useilla säännöksillä rajoitetaan yksilön perusoikeuksia. Rajoitun kuitenkin lausunnossani käsittelemään valtiosääntöoikeudelliselta kannalta ongelmallisimpina pitämiäni esityksen säännöksiä. 1. Telekuuntelu Ehdotetussa pakkokeinolain 5 a luvun 2 :ssä (2. lakiehdotus) ehdotetaan laajennettavaksi oikeutta telekuunteluun. Pykälän 1 momenttiin luetteloon lisättäisiin uusina telekuunteluun oikeuttavina rikosnimikkeinä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä vahingonteko. Tämän ohella kyseisen pykälän 2 momentissa telekuunteluoikeus ulotettaisiin myös erikseen lueteltuihin liike ja ammattitoimintaan liittyviin sellaisiin törkeisiin talousrikoksiin, jossa rikoksella tavoitellaan erityisen suurta hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Pykälää on kokonaisuudessaan arvioitava luottamuksellisen viestin salaisuutta turvaavien perustuslain säännösten valossa (PL 10 2 ja 3 mom.). Perustuslain 10 :n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun muassa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa. Kyseisessä perustuslainsäännöksessä on siten kvalifioitu rikoslajit, joiden kohdalla luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoittaminen ylipäätään on sallittua. Perusoikeusuudistuksen esitöissä todetaan, että säännöksessä tarkoitettujen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten piiriin kuuluisivat esimerkiksi huumausainerikokset, törkeät väkivaltarikokset sekä maan ja valtionpetosrikokset (HE 309/1993 vp, s. 54). Selvää on, ettei luottamuksellisen viestin salaisuutta voida murtaa minkä tahansa rikoksen tutkinnassa, vaan kyseinen mahdollisuus tulee rajata vain huomattavan vakaviin rikoksiin.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on niin ikään luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoittamista merkitsevän teknisen kuuntelun kohdalla aikaisemmin pitänyt riittävänä, että rikostyypit täsmennetään kiinnittämällä oikeus tekniseen kuunteluun korkeaan rangaistusasteikkovaatimukseen (rangaistusmaksimi vähintään 4 vuotta vankeutta) huumausainerikosta koskevin täydennyksin (PeVL 5/1999 vp). Valiokunnan käytännössä on siten katsottu rikoksen korkea rangaistusasteikko sellaisenaan tekijäksi, joka osoittaa rikoksen olevan perustuslain 10 :n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla "yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantava". Vaikka tällaista tulkintaa voidaan sinänsä arvostella erityisesti perustuslain sanamuotoon liittyvin argumentein, ei mielestäni ole johdonmukaista tulkita perustuslain 10 :n 3 momentin vaatimuksia eri tavoin telekuuntelun kuin teknisen kuuntelun kohdalla. 1 Tältä osin voidaan todeta, että kaikkien 2. lakiehdotuksen 5 a luvun 2 :n 2 momentissa tarkoitettujen rikosten rangaistusasteikko on 4 kk 4 vuotta vankeutta. Siten ne asteikoltaan vastaavat sitä vaatimusta, jonka perustuslakivaliokunta on teknisen kuuntelun osalta aikaisemmin hyväksynyt. Perustuslain 10 :n 3 momentin rajoituslausekkeen sisältämän välttämättömyysvaatimuksen osalta on lisäksi huomattava, että telekuuntelutoimivallan edellytyksenä on se, että saatavilla tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle (5 a luvun 2 1 mom.). Oikeusturvan kannalta on huomionarvoista, että telekuuntelusta päättäisi tuomioistuin, lukuun ottamatta kiireellisiä poikkeustapauksia, joissa kuunteluun ryhtymisestä päättäisi pidättämiseen oikeutettu virkamies. Viime mainitussa poikkeustapauksessa telekuuntelun ajallinen kesto jäisi lyhyehköksi (enimmillään runsaaksi vuorokaudeksi); (5 a luvun 5 ). Hallituksen esitykseen sisältyvät telekuunteluoikeutta koskevat säännökset ovat siten ehdotetussa muodossa säädettävissä käsitykseni mukaan tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. 1 Toisenlainen kanta merkitsisi sitä, että myös osa nykyisen pakkokeinolain 5 a luvun 2 :n telekuunteluun oikeuttavista rikosnimikkeistä olisi ongelmallisia. Pelkästään sanamuodonmukaisen tulkinnan kannalta voidaan nimittäin kyseenalaistaa se, voidaanko esimeriksi törkeää kätkemisrikosta tai törkeää kiskontaa pitää "yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta" vaarantavina rikoksina.
2. Tekninen kuuntelu Pakkokeinolakiehdotuksen 5 a luvun 4 :n 3 momentin mukaan tekninen kuuntelu olisi nykyisestä poiketen mahdollista kohdistaa myös vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan, jossa epäilty todennäköisesti oleskelee. Edellytyksenä olisi, että henkilöä epäillään 2 :n 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta ja rikoksen selvittäminen olisi olennaisesti vaikeampaa tai mahdotonta käyttämällä rikoksesta epäillyn tai muiden oikeuksiin vähemmän puuttuvia pakkokeinoja. Kuuntelulaite saadaan tällaisessa tapauksessa asettaa 4 :n 4 momentin mukaan kuuntelun kohteena oleviin tiloihin, jos kuuntelun suorittaminen sitä edellyttää. Esitutkinnan toimittajalla olisi tällöin oikeus laitteen asentamiseksi ja pois ottamiseksi päästä edellä mainittuihin tiloihin. Kyseinen ehdotus merkitsee perustuslain 10 :ssä turvattuihin yksityiselämän suojaan, kotirauhan suojaan ja luottamuksellisen viestin salaisuuteen puuttumista. Siten rajoituksen tulee täyttää paitsi perusoikeuksien rajoituksen yleiset edellytykset myös perustuslain 10 :n 3 momentissa kotirauhan piiriin ulottuvilta toimenpiteiltä sekä luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoituksilta vaadittavat erityisedellytykset. Huomionarvoista rajoituksen sallittavuuden arvioinnissa on perustuslakivaliokunnan toistuvasti korostama seikka, jonka mukaan tekninen tarkkailu merkitsee suhteellisen ankaraa puuttumista perusoikeuksiin erityisesti toimenpiteen salavihkaisen luonteen vuoksi, minkä takia teknisen tarkkailun sallittavuudelle tulee asettaa tiukat edellytykset (PeVL 12/1998 vp, PeVL 5/1999 vp). Perustuslakivaliokunta katsoi aikanaan säädettäessä nykyistä pakkokeinolain 5 a luvun 4 :ää, että teknisen kuuntelun ja katselun ulottaminen kulkuneuvoon silloin, kun se on asuntomaisessa käytössä, ei ollut sopusoinnussa perustuslain 10 :n 3 momenttia vastanneen hallitusmuodon 8 :n 3 momentin kanssa. Perustuslakivaliokunta piti tavallisen lain säätämisjärjestyksen edellytyksenä myös sitä, että tarkkailulaite voitiin sijoittaa hotelli ja muuhun sellaiseen huoneeseen vain edellyttäen, että huonetta ei käytetä vakituiseen asumiseen (PeVL 12/1998 vp). Valiokunnan tuolloinen kanta ilmentää torjuvaa suhtautumista ylipäätään teknisen kuuntelun ulottamiseen vakituisen asumiseen käytettäviin tiloihin. I Hallituksen esityksessä teknisen kuuntelun mahdollisuus kuitenkin ulotettäisiin selvästi kotirauhan piirin alueelliselle ydinalueelle, vakituiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Tosin teknisen kuuntelun mahdollisuus tällaisissa tiloissa rajautuisi jonkin verran ahtaammin kuin muiden tilojen osalta. Lisäkynnyksen muodostaisi vaatimus, jonka mukaan tekninen kuuntelu tulisi kyseeseen vain, jos rikoksen selvittäminen muin perusoikeuksiin lievemmin puuttuvin keinoin olisi olennaisesti
vaikeampaa tai mahdotonta. Edelleen tällaisessa tapauksessa toimenpiteeseen edellytettäisiin kaikissa tapauksissa tuomioistuimen lupaa (5 a luvun 5 ), ja lisäksi tuomioistuimen olisi määrättävä i julkinen asiamies valvomaan kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja (5 a luvun 6 a ) Toisaalta on otettava huomioon, että teknisen kuuntelun mahdollisuus kotirauhan piirissä merkitsee erittäin syvällistä puuttumista paitsi rikoksesta epäillyn myös sivullisten henkilöiden yksityiselämään, kotirauhaan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Kuuntelu ei rajoittuisi ainoastaan rikoksesta epäillyn ja toisen henkilön väliseen keskusteluun kuten telekuuntelu, vaan koskisi kaikkia kuunneltavan tilan ääniä. Vaikka mahdollisuutta tekniseen kuunteluun vakituiseen asumiseen käytetyissä tiloissa rajoitettaisiin vain määrättyihin törkeisiin rikoksiin, on epäilykynnys tältä osin varsin alhainen eli "syytä epäillä". Hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa todetaan, että laajennettua kuuntelua käytettäisiin todennäköisesti nimenomaan törkeiden huumausainerikosten tutkinnassa (ks. HE, s. 78). Tästä huolimatta tekninen kuuntelu kotirauhan piirissä ehdotetaan ulotettavaksi talousrikoksia lukuun ottamatta kaikkiin niihin rikoksiin, joiden kohdalla telekuuntelu tulee kyseeseen. Tältä osin on otettava myös huomioon, että esimerkiksi törkeän vahingonteon ja vahingonteon välinen rajanveto määräytyy vasta kokonaisarvioinnin ("kokonaisuutena arvostellen törkeä") perusteella. Rikostutkinnan yhteydessä ei useinkaan voida vielä pitävästi tehdä rajanvetoa vielä rikoksen ja sen törkeän tekomuodon välillä, mikä merkitsee esimerkiksi sitä, että ei ole poissuljettua, että tosiasiassa pakkokeino tulisi käyttöön myös tilanteessa, jossa on kysymys pelkästä vahingonteosta. Nähdäkseni ehdotetunlainen teknisen kuuntelun laajentaminen vakituiseen asumiseen käytettäviin tiloihin on niin poikkeuksellinen ja pitkälle menevä perusoikeusrajoitus, ettei sen osalta välttämättömyysvaatimus voi täyttyä kuin aivan poikkeuksellisissa tapauksissa. Lähinnä kyseeseen voisivat tulla pakkokeinolain 5 a luvun 2 :ssä tarkoitetuista rikoksista vain törkeät väkivaltarikokset tai vast. (3 6 kohta), törkeät yleisvaaralliset rikokset (8 kohta) ja törkeät huumausainerikokset (13 kohta). Ottaen huomioon myös perustuslakivaliokunnan aikaisemman tulkintakäytännön (PeVL 12 1998 vp) katson, että hallituksen esitykseen sisältyvät pakkokeinolain 5 a luvun 4 :n 3 ja 4 momentti ovat ehdotetussa muodossa ristiriidassa perustuslain 10 :n (yksityiselämän suoja, kotirauhan suoja, luottamuksellisen viestin salaisuus) kanssa. Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä on mahdollisuuden rajoittaminen ehdotettua olennaisesti suppeampaan rikosnimikkeistöön (lähinnä törkeimmät väkivalta, yleisvaaralliset ja huumausainerikokset). Lisäksi katson, että epäilykynnystä tulee olennaisesti nostaa ehdotetusta "on syytä epäillä " vaatimuksesta.
3. Muuta 3.1. Esitutkintalain 45 :n 2 momentissa (1. lakiehdotus) ehdotetaan säädettäväksi avustajan esteellisyydestä tietyissä tapauksissa. Uutena esteellisyysperusteena olisi mm. 3) kohdan tilanne, jonka mukaan avustajana yksittäistapauksessa ei saa toimia se, joka toimii toisen rikoksesta epäillyn avustajana tutkittavassa tai siihen välittömästi liittyvää rikosta koskevassa asiassa, "mikäli hänen toimimisensa asianosaisen avustajana voi vaikeuttaa asian selvittämistä"! Pidän ehdotusta tältä osin ongelmallisena Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdan kannalta, jonka mukaan rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai "itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä". Nähdäkseni ehdotuksen kriteeri "voi vaikeuttaa asian selvittämistä" on aivan liian väljä ja epämääräinen, jotta sen avulla voitaisiin rajoittaa epäillyn oikeutta valita avustajakseen haluamansa henkilö. Pelkästään se seikka, että avustaja avustaa myös toista rikoksesta epäiltyä, ei voi muodostaa esteellisyyttä hänen osaltaan. Nähdäkseni kyseinen kohta tulee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleesta ja perustuslain 21 :stä johtuvista syistä joko poistaa ehdotuksesta tai sitä tulee olennaisesti täsmentää. 3.2. Pakkokeinolain 1 luvun 21 :n mukaan tuomioistuimen on nykyisin otettava vangitsemisasia viran puolesta käsiteltäväksi vähintään kahden viikon välein. Hallituksen esityksen mukaan tilanne muuttuisi siten, että vangitsemisasia tulisi uudelleen käsiteltäväksi vain vangitun sitä pyytäessä (1. lakiehdotuksen 1 luvun 22 ). Ehdotus ei aiheuttane
u oikeusturvaongelmia niissä tapauksissa, joissa vangittu itse tai hänen avustajansa kykenee arvioimaan vangitsemisen uudelleenkäsittelyn tarpeellisuuden. Luopuminen säännönmukaisesta vangitsemisedellytysten tuomioistuinkontrollista voi kuitenkin poikkeuksellisesti yksittäistapauksessa muodostua ongelmalliseksi perustuslain 7 :n (oikeus henkilökohtaiseen vapauteen) kannalta, jos henkilöllä ei ole lainopillista avustajaa eikä hän ymmärrä itse saattaa vangitsemisen jatkumista tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi katson, että tältä osin tulisi joko säilyttää nykyinen järjestelmä tai huolehtia viran puolesta puolustajan määräämisestä kaikille esitutkinnan aikana vangittuina pidettäville.