Vaihtoraportti RWTH Aachen 2015 2016 Koulutusohjelma: Tietotekniikka Vaihtoyliopisto: RWTH Aachen, Saksa Ajankohta: 9/2015-8/2016 Vaihto-ohjelma: Erasmus Opetuskieli: englanti ja saksa Yleiskuvaus kohteesta Saksa on Keski-Euroopan maa, jossa on melkein 82 miljoonaa asukasta. Vaikka saksalaiset viettävätkin Oktoberfestiä ja juhlivat helmikuussa karnevaaleja, Saksan kulttuuri ei nyt kuitenkaan niin paljoa poikkea Suomen kulttuurista kuin esimerkiksi jonkin Aasian maan. Saksalaiset eivät myöskään niin paljoa poikkea suomalaisista, tosin he ovat ehkä yleisesti ottaen kuitenkin hieman puheliaampia ja avoimempia. Voin kuitenkin todeta, että esimerkiksi stereotypia saksalaisten täsmällisyydestä ei välttämättä pidä paikkaansa. Sääntöjä siellä kuitenkin noudatetaan melko tarkkaan, koska harva jalankulkija menee esimerkiksi punaisia päin. Aachen Vaihtokohteenani oli Aachen, joka sijaitsee Nordrhein-Westfalen -osavaltiossa lähellä Alankomaiden ja Belgian rajaa. Yleisesti ottaen Nordrhein-Westfalen on melko teollista aluetta, eivätkä siellä olevat kaupungit ole niin kauniita kuin esimerkiksi Etelä-Saksan kaupungit. Aachen on melko tavallisen näköinen kaupunki, mutta siellä on myös muutama todella hieno rakennus. Yksi näistä on Aachenissa sijaitseva, Unescon maailmanperintökohteisiin myös kuuluva, upea Tuomiokirkko. Aachenin raatihuone on myös hieno rakennus. Asukkaita Aachenissa on noin 255 000 (2015), joista suuren osa muodostaa opiskelijat, koska RWTH Aachen on melko suuri teknillinen yliopisto ja lisäksi kaupungissa on myös Fachhochschule FH Aachen. Ilmasto Aachenissa on melko leuto ja valitettavasti siellä sataa melko usein, joten sateenvarjo on hyvä olla mukana, vaikka taivas näyttäisikin aamulla kirkkaalta. Sää nimittäin oli melko vaihteleva ja saman päivän aikana voi olla sekä todella sateista, että todella aurinkoista. Vuoden 2016 kesä ei ollut aivan erityisen lämmin, hieman Suomen kesää lämpimämpi, mutta kesä 2015 puolestaan olikin melko kuuma, erityisesti elokuussa oli yli 30 astetta. Talvi Aachenissa on melko lämmin eikä lunta sada muuta kuin yksittäisinä päivinä (mutta se sulaa melko nopeasti poiskin). Aachenissa ei ollut melkein koskaan miinusasteita, ei ainakaan sinä talvena, kun minä siellä olin. Vaikka Aachenissa sataa melko usein, sadekuurot eivät useinkaan kovin kauaa kestä ja kunhan on sopivat vaatteet yllä, sade ei niin paljoa haittaa. Itsekin olin entisiä vaihtoraportteja jo lukenut ja tiesin, että välillä voi sataa, mutta en antaisi sen kuitenkaan vaikuttaa vaihtokohteen valintaan. Kaupunkina Aachen on sopivan kokoinen. Se ei ole aivan pikkukylä, mutta ei kuitenkaan mikään suurkaupunkikaan. Tapahtumiin pääsi sopivasti ja jos järjestimme ystävien kanssa tapaamisen, pystyimme melko spontaanisti sopimaan tapaamispaikan, koska jokainen pääsi sinne melko nopeasti. Kaduilla liikkuminen ei tuntunut pelottavalta ainakaan minusta edes yömyöhään, vaikka Aachenissa olikin jonkin verran asunnottomia kerjäläisiä. He lähestyivät ihmisiä pyytämällä heiltä rahaa, mutta olivat muuten harmittomia. Koska opiskelijoita on Aachenissa paljon, oli kaupungilla
ollessa välillä aina opiskelijatunnelma. Varsinkin halpojen ravintoloiden kadulla (Pontstrasse) on usein opiskelijoita liikkeellä. Vaihtovuoden aikana tulikin syötyä paljon enemmän ulkona, koska varsinkin tällä kadulla ruoka oli merkittävästi halvempaa kuin Suomen ravintoloissa. Miksi juuri Saksa ja Aachen Silloin kun olin valitsemassa vaihtokohdetta, tiesin jo, että haluan vaihtoon saksankieliselle alueelle. Sveitsi tippui pois valinnoista hintatasonsa sekä minulle epäselvän saksansa takia. Mietin myös, että Itävallan Wienkin voisi olla mukava vaihtokohde, mutta jätin sen vasta toiselle sijalle haussani, koska Saksa maana veti minua hieman enemmän puoleensa, Itävallassa puhutaan hieman erilaista saksaa sekä myös sen takia, että yksi parhaista ystävistäni oli hakemassa Wieniin. Pidän ystävästäni, mutta halusin lähteä vaihtoon siten, etten tuntenut ketään kohteesta etukäteen. Koen, että tällä tavalla sain vielä enemmän vaihdosta irti. Saksan kohteista Aachen valikoitui ensimmäiseksi hakukohteeksi hyvätasoisen yliopistonsa, sijaintinsa, kokonsa sekä muiden aiempien hyvien kokemusten takia. Järjestelyt Suomessa ja kohdemaassa Hakuprosessi sujui melko hyvin. Koulun puolelta asiat hoituivat hyvin ja neuvoa sai aina, kun sitä tarvitsi. Aloin tutkailla vaihtokohteita joulukuun lopussa 2014 ja maaliskuussa 2015 palautin hakupaperit Aallolle (deadline aivan maaliskuun lopussa). Omalta osaltani otin hakuprosessista ehkä hieman enemmän stressiä kuin olisi kannattanut. Kaikille niille yliopistoille, joihin haet, täytyy täyttää oma Learning Agreement. On hyvä käyttää aikaa kurssien valitsemiseen (Learning Agreementin tekemiseen), mutta käytin kurssien valitsemiseen varmaan paljon enemmän aikaa kuin keskivertohakijat käyttävät. Usein vaihto-opiskelusuunnitelman kurssivalinnat täytyy tehdä niiden kurssien perusteella, mitä yliopistossa on edellisenä lukuvuotena tarjottu, joten kurssit voivat hyvin muuttua vielä itse vaihtokohteessa. En ottaisi siis liikaa stressiä kurssivalinnoista. Kielitodistukset Kielitodistukset oli helppo hankkia. Olin juuri käynyt saksan Deutsch Niveau 5 -kurssin, joten sain sen opettajalta saksan kielitodistuksen. Englannin kielitodistusta varten varasin ajan englannin opettajan kanssa, eikä senkään hankkiminen ollut vaikeaa. Toimitin kohdeyliopistolle lopulta molemmat kielitodistukset, koska en tiennyt millä kielellä minun kurssini loppuen lopuksi järjestetään. Käsitykseni mukaan kohdeyliopistolle olisi kuitenkin riittänyt vain toinen kielitodistuksista. CEFR-tasona he vaativat B1.1 -tasoa. He eivät kuitenkaan tarvitse mitään aivan virallista todistusta, vaan oman Kielikeskuksen kielitodistus riittää, kunhan opettaja on vain laittanut kielitaitoasi vastaavan CEFR-tason esille. Muut dokumentit ja hyväksyntä yliopistoon Virallinen opintorekisteriote englanniksi on helppo hankkia, menee vain opintotoimistoon sitä hakemaan. Aallon vaatimien vaihtopaperien lisäksi RWTH Aachen vaati myös hakemusta omaan järjestelmäänsä sekä motivaatiokirjettä ja CV:tä. Tein nämä taas englanniksi ja saksaksi ihan vain varmuuden vuoksi, mutta varmaan vain yhdellä kielellä olisi myös riittänyt. CV-pohja minulla olikin jo englanniksi, joten sen tekeminen ei ollut niin vaikeaa. Motivaatiokirjettä aloin taas stressata ja hioin sitä monen monta kertaa, mutta siitäkään ei kannata ottaa liikaa stressiä. Kunhan heille esittää, että on motivoitunut pääsemään vaihto-opiskelijaksi RWTH Aacheniin, uskon että he hyväksyvät motivaatiokirjeen. Kohdeyliopiston deadline näille dokumenteille oli toukokuun viimeinen päivä. Hyväksyminen vaihtokohteesta voi tulla RWTH Aachenin puolelta melko myöhään, koska heidän lukukautensa osuvat eri ajankohtiin kuin Suomessa. Talvilukukausi on 1.10. 31.3. ja kesälukukausi
puolestaan 1.4.- 31.9. Oma hyväksyntäni tuli heinäkuun puolessavälissä, joten hyväksyntää ei kannata liikaa hermoilla. Rahoitus Vaihtoni rahoitin Aallon apurahalla sekä rahoilla, joita olin osa-aikatyöstä säästänyt. En hakenut mitään muuta apurahaa/avustusta, koska en oikein löytänyt mitään sopivaa apurahaa, joka olisi sopinut minun tilanteeseen. Tietysti vaihto-opiskeluun saa myös Kelalta korotettua opintotukea, joten sekin oli yksi tärkeä osa rahoitustani. Muut huomionarvoiset asiat Koska olin Euroopan maassa vaihdossa, en tarvinnut mitään erillistä viisumia tai lupia kohteeseeni. Vaihto-opiskelua varten en ottanut mitään erityistä matkavakuutusta eikä minulla ole jatkuvaa matkavakuutusta, joten kohteessa olin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin varassa. Kävin kohteessa joitain kertoja lääkärissä, mutta ne käynnit toimivat ainakin hyvin sairaanhoitokortin kanssa. Tullessa kohteeseen, Eurooppalaisen sairaanhoitokortin kanssa täytyy käydä paikallisessa sairauskassassa ilmoittautumassa, koska Saksassa jokaisella on oltava sairausvakuutus. Tämä hoituu kuitenkin ilmaiseksi, koska Eurooppalaisen sairaanhoitokortin avulla olet vapautettu Saksan vaatiman sairausvakuutuksen hankkimisesta. Aacheniin tullessa täytyy myös rekisteröityä Aachenin asukkaaksi Bürgerservice -paikassa. Täällä tarvitsee mukaansa passin ja vuokrasopimuksensa sekä ilmeisesti nykyään vielä vuokranantajan allekirjoittaman ylimääräisen paperin (kuulin huhua tästä kevätpuolella, itse en tätä joutunut toimittamaan). Sisäänkirjautuminen pitäisi tehdä kahden viikon kuluessa siitä, kun on kaupunkiin tullut. Lähtiessä pois maasta, täytyy samassa paikassa käydä tekemässä myös muuttoilmoitus (poistaa henkilön Aachenin asukkaasta). Tällä kertaa myös minä tarvitsin mukaan vuokranantajan allekirjoittaman paperin siitä, että todellakin olen muuttamassa pois asunnosta. RWTH Aachenissa piti tehdä myös sisäänkirjautuminen yliopistoon. He ilmoittavat opiskelijoille sähköpostilla, koska heidän sisäänkirjautumisajankohtansa on. Sähköpostissa kerrotaan myös lisää siitä, mitä dokumentteja opiskelija tarvitsee silloin mukaansa. Saksan ei voi sanoa oikean olevan korttimaa, koska siellä on paljon yleisempää maksaa käteisellä kuin Suomessa. Ravintoloissa oli harvinaista maksaa kortilla, eikä se ollut useinkaan edes mahdollista. Ruokakauppaketjut hyväksyivät kuitenkin yleensä kortteja, myös MasterCard- tai Visakortteja. En ikinä avannut Saksassa pankkitiliä, vaikka sen olisikin saanut joissain pankeissa avattua jopa ilmaiseksi. Otin mukaan käteistä Suomesta hieman suuremman summan ja käytin sitä sekä MasterCard-korttiani ja tulin toimeen ihan hyvin. Saksalaisen pankkitilin voi siis halutessaan avata, mutta se ei ole pakollista. Kuitenkin jos asuu opiskelija-asunnossa, täytyy olla saksalainen tili, koska vuokranantaja ottaa sieltä suoraan vuokran. En myöskään hankkinut Saksassa uutta kännykkäliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Aachenin kaupungissa oli melko hyvin tarjolla ilmaisia internetyhteyksiä, kuten Freifunk ja myös Eduroam oli kaupungilla joissain kohdissa käytössä. Kotona ja yliopistolla pystyin käyttämään taas omaa sekä yliopiston internetyhteyksiä, joten totesin, etten tarvitse saksalaista liittymää. Jos joskus minun piti soittaa tai laittaa tekstiviestiä jollekulle, piti minun sitten maksaa omalle suomalaiselle operaattorille maksuja. Monilla vaihto-opiskelijaystävilläni oli kuitenkin myös omien maidensa liittymät vielä käytössä, joten saksalaisella liittymällä olisi puheluista ja tekstiviesteistä kuitenkin myös joutunut maksamaan ekstraa. Jos haluaa kuitenkin jonkin verran pakettidataa käyttöönsä, (olisiko ollut siinä halvimmassa 150MB), yksi hyvä vaihtoehto on hankkia Aldin prepaid, jonka voi lataa Aldin kassalla ja joka maksaa 3,99 per kuukausi (halvin prepaid + aloitusmaksu 10 ). Toki
enemmänkin pakettidataa ja puheluita sekä viestejäkin saa käyttöönsä, kun hankkii kalliimman prepaidin. Käytännön asiat vaihtokohteessa Asuminen Studierendenwerkillä on Aachenissa jonkin verran opiskelija-asuntoja, mutta suuren hakijamäärän takia he eivät pysty tarjoamaan asuntoa kaikille halukkaille. Kannattaa siis hakea asuntoa heidän kauttaan jo silloin, kun tietää hakevansa RWTH Aacheniin. Hyväksymiskirje pitää näyttää vasta asuntoa vastaanottaessa, joten asuntoa voi hakea, vaikka ei olisikaan varma pääseekö kohdeyliopistoon vai ei. Hakiessa kannattaa täyttää myös kohdat, missä pitää kertoa itsestään. Saksassa on opiskelija-asuntoja hakiessa hieman erilainen järjestys kuin Suomessa. Asuntoja ei jaetakaan vain pelkän jonotusnumeron tai kiireellisyyden mukaan, vaan opiskelija-asuntojen tulevat kämppäkaverit saavat valita hakijoiden joukosta heille miellyttävimmän hakijan (jonotusnumero täytyy kuitenkin hakijalla olla ilmeisesti tarpeeksi korkea kyseiseen asuntoon, esimerkiksi maksimissaan 20, en tiedä tarkkaa lukua). Tässä vaiheessa kirjoittamasi kuvaus on tärkeässä roolissa, koska sen avulla kämppäkaverit saavat sinusta ensivaikutelman ja päättävät, kannattaako sinua edes kutsua haastatteluun. Vaihto-opiskelijoiden voi yleensä olla vielä vaikeampaa saada opiskelijaasuntoa kuin saksalaisten. Joskus opiskelija-asuntojen tarjoukset voivat tulla melko myöhään, esimerkiksi vain pari viikkoa ennen muuttopäivää. Itse hain sekä opiskelija-asuntoa että WG:tä (Wohngemeinschaft, suomeksi oikeastaan kimppakämppä, paras hakusivu on www.wg-gesucht.de ). Opiskelija-asuntotarjousta ei alkanut kuulua, joten aloin hakea WG:tä heinäkuun lopulla, kun olin saanut virallisen hyväksynnän vaihtokohteelta. Aloin olla melko stressaantunut asunnon etsimisestä, koska olin jo aivan syyskuun alussa saapumassa Aacheniin. Joiltain hakukohteilta ei tullut mitään vastauksia, mutta kävin noin 4 Skype-haastattelua. Oma saksani oli sen verran hyvä, että kävin haastattelut saksaksi ja luulen että tämä olikin yksi valttini, kun minut valittiin WG:n asukkaaksi. Sain noin elokuun puolivälissä asuntotarjouksen Aachenin Studierendenwerkiltä soluasunnosta torneissa (asuntolan nimi, Die Türme). Tämä oli kuitenkin noin 11 neliön huone, jossa WC täytyi jakaa 7 henkilön kanssa ja keittiö (vaikkakin melko suuri) täytyi jakaa 15 henkilön kanssa. Tämä asuinratkaisu ei minua paljon miellyttänyt, joten otin riskin ja kieltäydyin asunnosta, koska WG:den kanssa tilanne näytti melko varmalta, vaikka ei täysin. Päätin mieluummin maksaa hieman enemmän asumisesta (joka ei Suomen mittakaavalla ollut kuitenkaan paha), jotta viihtyisin asuessani paremmin. Lopulta pääsin asumaan WG:hen Aachenin keskustassa kahden muun tytön kanssa. Tämä asunto oli jonkin verran kalliimpi kuin solu (solu olisi ollut 200 per kuukausi kokonaisuudessaan, WG oli 280 ). Vuokran lisäksi Saksassa pitää maksaa Rundfunkbeitrag, jolla rahoitetaan Saksan esimerkiksi televisiota eli se on hieman Yle-veroa vastaava. Tämä on asuntokohtainen ja maksoi ainakin minun vaihtovuoteni aikana 17,50 /kuukausi. Meillä ei ollut tv:tä asunnossamme, mutta kaikkien pitää maksu maksaa, oli tv tai ei. Jaoimme summan kämppäkaverieni kesken, joten siitä tuli maksettavaa noin 6 per henkilö kuukaudessa. WG oli kalustettu, joten minun ei pitänyt mitään tavaroita sinne ostaa. Sain käyttää vuokranantajani astioita ja asunnossa oli pesukone eli sain pestyä hyvin vaatteeni. Kävin myöhemmin torneissa vierailemassa, koska ystäväni asui siellä, enkä vierailun jälkeen varsinkaan katunut sitä yhtään, että valitsin WG asumisen. Vuoden aikana molemmat kämppäkaverini vaihtuivat, mutta kuitenkin tykkäsin asua asunnossa. Sen sijainti oli loistava (kaikkialle pääsi hyvin) ja koulullekin pääsin yhdellä bussilla. Tutustuin kämppäkavereihini ja välillä vietimme iltaa yhdessä. Parhainta oli se, että pääsin puhumaan heidän kanssaan saksaa ja saksani kohenikin vuoden aikana (ainakin puhuminen) hyvin, koska emme
käyttäneet englantia oikeastaan yhtään. Olin myös tyytyväinen asuntoon, vaikka se ei aivan moderneimmasta päästä ollutkaan. Kuulin että kansainvälisille opiskelijoille on WG:tä etsiessä hakemuksiin vastausprosentti melko pieni. Monet WG:t haluavat asukkaikseen mieluummin saksalaisia, mutta ei kannata lannistua. Hakemuksia voi lähettää monia ja Aachenissa on myös monia opiskelijoita, jotka itse ovat lähdössä vaihtoon ja tällöin vuokraavat huoneensa puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Lähempänä lukukausien alkua on hakijoita tietysti enemmän, mutta myös tarjontaa löytyy eli ei kannata liikaa murehtia asuntoa. Kannattaa vain satsata hakemuksen siisteyteen ja että se esittelee sinut hyvin. Jos osaat jo jonkin verran saksaa, kirjoittaisin hakemuksen saksaksi, koska saksalaiset arvostavat, että kämppäkaveri osaa edes jonkin verran saksaa. Yliopiston kv-opiskelijapalvelut Yliopiston palvelut toimivat vaihtokohteessa melko hyvin. Viralliset asiat käytiin läpi sisäänkirjautumisessa ja yliopiston kansainvälisestä toimistosta sai apua, kun sitä tarvitsi. Vaihtovuoden alussa ylipisto järjesti orientaatiopäivän, jossa kerrottiin enemmän kansainvälisen toimiston tarjonnasta ja muutenkin opiskelusta RWTH Aachenissa. Minulla oli vielä oma koordinaattorini tietotekniikan laitokselta, hän oli myös mukava ja auttavainen. Hänen kanssaan hoidin kursseihini liittyvät asiat ja sain esimerkiksi opintosuoritusotteen lopulta häneltä. Kuitenkin Letter of Confirmation piti taas hakea kansainvälisestä toimistosta. Terveydenhuolto Terveydenhuoltoa kohteessa käytin vain yhden sairastumisen yhteydessä, tosin jouduin käymään lääkärillä silloin useamman kerran. Saksassa ei ole oikeastaan kunnon terveyskeskuksia, vaan lääkärivastaanotot ovat yleensä yksityisiä praktiikoita. Kun tarvitsin lääkäriä, valitsin internetistä itseäni lähellä olevan Hausarztin (eli sellaisen, jonka yleinen sairaskassa korvasi) ja näytin siellä Eurooppalaista sairaanhoitokorttiani. Kannattaa siis ennen käyntiä varmistaa, että he hyväksyvät Eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Täytin joitain papereita lääkäriasemalle (esimerkiksi että en ole tullut Saksaan vain saadakseni sairaanhoitoa), mutta minun ei täytynyt maksaa käynnistä mitään koska he veloittivat käyntini suoraan sairaskassaltani. En ollut varannut aikaa etukäteen, joten jouduin odottamaan jonkin aikaa lääkäriä, mutta vastaanotto meni muuten ihan hyvin. Puhuin lääkärin kanssa saksaa, mutta luulen että englannillakin olisi pärjännyt. Lääkäriin oli siis helppo mennä kohteessani ja lääkärinpalvelut olivat hyviä ainakin siinä vastaanotolla, johon itse menin. Hintataso Hintataso Saksassa oli Suomea jonkin verran alhaisempi. Jotkin ruokatuotteet olivat samoissa hinnoissa Suomen kanssa, mutta monet halvempia. Esimerkiksi maitotuotteet olivat halvempia kuin Suomessa. Suomessa olen tottunut siihen perusajatukseen, että yleensä mitä pienempi kauppa, sitä kalliimmat hinnat. Saksassa kuitenkin halvimpia ketjuja ovat esimerkiksi Lidl, Aldi ja Netto, suuremmat marketit ovat joko samanhintaisia kuin ne tai jopa kalliimpia. Ruokatuotteiden lisäksi myös kosmetiikka on Saksassa halvempaa, kuten saippuat, shampoot jne. Huomion arvoista on muuten se, että Saksassa on sunnuntaisin kaupat kiinni. Tällöin voi kuitenkin lähellä olevaan Vaalsin kylään Alankomaiden puolella mennä ostoksille, koska siellä ovat kaupat auki sunnuntaisin. Asuminen oli Saksassa myös halvempaa, kuten maksamastani vuokrasta käy ilmi. Asunto oli kuitenkin vapailta markkinoilta.
Opinnot Vaihtokohteessa käymäni kurssit olivat loppuen lopuksi melko samanlaisia kuin Suomessa. Kävin sekä tietotekniikan kursseja, että kielikursseja. Kurssien tiedot löytyivät osoitteesta http://www.campus.rwth-aachen.de/. Kurssien opetuskieli oli tietotekniikan kursseilla pääsääntöisesti englanti (yhtä lukuun ottamatta) ja kielikursseilla aina saksa. Kielikurssit muistuttivat melko paljon Suomessa olevia kielikursseja ja niissä oli tietty osuus läsnäolopakkoa. Kielikursseille ilmoittautuminen erosi kuitenkin Suomen systeemistä, koska haluamilleen kielikursseille piti järjestää prioriteettijärjestys ja kurssipaikat jaettiin siinä järjestyksessä, miten ilmoittautuneet olivat järjestäneet prioriteettilistansa sekä oliko heillä etuoikeus jollekin kurssille (esimerkiksi joillain koulutusohjelmilla kuuluu pakollisiin kursseihin tietyt kielet, jolloin heillä on etuoikeus näille kursseille). Ennen kielikursseille hakemista opiskelijoiden täytyi myös käydä kielikokeessa, jossa määriteltiin heidän osaamistasonsa kielessä (alkeiskursseille sai hakea ilman kielikoetta). Kielikurssien työmäärä oli mielestäni sopiva, suunnilleen sama kuin Aallossakin. DEUTSCHinternational Otin myös ennen lukukauden alkua olevan saksan kolme viikkoa kestävän intensiivisen kielikurssin, joka alkoi syyskuun toisella viikolla. Oikea lukukausi ja kurssit alkoivat vasta lokakuun puolessavälissä. Kielikurssista sai 4 ECTS, mutta kielikurssi oli maksullinen (maksoi 320, 80 per opintopiste). Noin viikko ennen kurssia oli kielitasotesti, jossa katsottiin, mihin ryhmään opiskelija sijoitettiin. Minun kurssini opettaja oli mukava, mutta ei välttämättä niin hyvä opettamaan. Toisaalta kuulin ystäviltäni, että heillä puolestaan oli ollut todella hyvä opettaja, joten tämäkin riippuu siitä, kenet saa opettajakseen. Kurssi tuntui myös siltä kuin olisi palannut takaisin ala-asteelle, koska kurssilla oli käytössä kirja, jota seurattiin melko orjallisesti. Lisäksi läksyjä käytiin läpi järjestyksessä. Kirjan teemoja olivat esimerkiksi ostaminen, puhelinkeskustelut ja liikunta, jotka ovat ihan hyviä aiheita osata saksaksi, mutta olin odottanut enemmänkin, että kurssilla olisi käyty yliopistotasoisia asioita läpi, kuten ajankohtaisten teemojen käsittelyä, saksankielisten uutisten lukemista, tieteellisen tekstin lukemista tai muuta vastaavaa. Kurssi oli siis CEFR-tason B2.2 -kurssi eli toiseksi paras tasoinen, joten emme olleet enää aloittelijoita saksan kanssa. Kurssilla oli myös ala-astetyylistä näyttelemistä, joten en ollut niin innoissani kurssista sisällöllisesti. Olin kuitenkin myöhemmin todella tyytyväinen, että olin tullut kohteeseen jo syyskuun alussa ja ottanut intensiivisen kurssin, koska syyskuun aikana oli kriittisin tutustumisvaihe ja kurssin aikana tuli tutustuttua moniin ihmisiin. Silloin kuin kunnon lukukausi alkoi, ei ollut enää niin paljoa vapaata aikaa, joten oli hyvä, että siinä vaiheessa oli jo kontakteja ja kaveruussuhteita moniin eri ihmisiin. Sosiaalisen integroitumisen kannalta kurssille osallistuminen ja aikaisin kohteeseen saapuminen olivat erittäin tärkeitä. Tietotekniikan kurssit Muut kurssini olivat tietotekniikan kursseja, kuten UML:ään keskittyvä kurssi, ohjelmistoprojektien hallinta- ja ohjelmistotestauskurssi. Kursseille ilmoittauduttiin kurssista riippuen joko yliopiston järjestelmässä tai laittamalla sähköpostia kurssin henkilökunnalle. Kaikilla kursseillani oli toteutustapana luennot ja näiden lisäksi harjoitustöitä. Monissa kursseissa harjoitustyöt olivat ryhmätöitä. Joillain kursseilla oli lisäksi myös yksilöharjoitustöitä, mutta ne eivät välttämättä olleet pakollisia riippuen kurssista. Ryhmätöissä oli välillä jonkin verran kyllä tekemistä, mutta onnistuin kuitenkin melko hyvin tasapainottelemaan koulutehtävien ja vapaa-ajan tapahtumien kanssa. Valitsemillani kursseilla kaikilla oli kurssin lopussa kirjallinen tentti. Saksassa on usein myös suullisia tenttejä, mutta tietotekniikan kursseilla se ei ole niin yleistä. Vaikka osasin saksaa jo melko hyvin, tein kaikki tietotekniikan kurssien tentit englanniksi. Yksi tietotekniikan kurssini järjestettiin siis
saksaksi, mutta kurssin kotisivuilla oli materiaalina myös englanninkieliset luentokalvot 3 vuoden takaa (luennon aihe ei ollut niin paljoa muuttunut, joten luentokalvoista sai ymmärrettyä tämänkin vuoden kurssin asiat melko hyvin). Professori antoi tehdä tentin saksaksi tai englanniksi, joten käytin tämän mahdollisuuden hyväksi, koska englanti on kuitenkin vahvempi kieli minulle saksaan verrattuna. Saksan tentit poikkeavat suuresti Suomen tenteistä ajan takia. Kun Aallossa tenttien melko vakiokestona on 3 tuntia, Saksassa tentit kestävät lyhyen aikaa. Esimerkiksi yksi välikokeeni oli vain yhden tunnin mittainen ja siitä pystyi saamaan 60 pistettä. Toisella kurssillani tentti oli 120 pisteen arvoinen, ja sen kesto oli 2 tuntia. Tenteissä täytyy siis oikeasti tietää asiat heti, koska ylimääräistä aikaa pohdiskeluun enää itse tentissä ei ole. Piste per minuutti oli aika kova vauhti ainakin minulle, joka olen tottunut istumaan Aallon tenteissä melkein poikkeuksetta aina sen täydet 3 tuntia. Ei kannata kuitenkaan liikaa ottaa stressiä tenteistä. Lopulta vaihtoyliopiston suoritukset tulevat Aallon opintorekisteriin arvosanalla hyväksytty, joten tenttien arvosanalla ei ainakaan sen asian kannalta ole niin väliä. Saksassa arvosteluasteikko menee myös eri lailla kuin Suomessa, siellä meidän 1 vastaa 4.0 ja meidän 5 vastaa 1.0. Tenttien tulokset julkaistiin kohdeyliopistossa melko nopeasti, yleisesti ottaen nopeammin kuin Aallossa. Tentteihin piti ilmoittautua laittamalla sähköpostia kurssin henkilökunnalle, koska vaihto-opiskelijoilla ei ollut oikeutta tehdä tenttiilmoittautumista missään järjestelmässä. Tulosten julkaistua piti kurssien henkilökunnalta pyytää allekirjoitus ja tentin arvosana lappuun, jonka vaihtokoordinaattoriini oli minulle lukukauden alussa antanut. Tämä vietiin lopulta vaihtokoordinaattorilleni, jolloin hän pystyi tekemään virallisen suoritusotteen. Työmäärä Tietotekniikan kurssien työmäärä vaihteli hieman kurssista riippuen. Yhdellä kurssilla vain tentti oli pakollinen ja harjoitustyöt olivat vapaaehtoisia, joten siitä kurssista sai suhteellisen vähällä työmäärällä opintopisteet, kunhan vain oli lukenut tarpeeksi tenttiin. Niillä kursseilla, joissa oli ryhmätöitä, työmäärä oli jokseenkin korkea, mutta kuitenkin arvioisin että suunnilleen opintopisteiden arvoinen. Yhdellä kurssilla henkilökohtainen työmääräni oli todella suuri ja sillä olisi pitänyt saada enemmän opintopisteitä kuin kurssista sai, mutta tämä johtui enemmänkin siitä, että kurssin aihepiiri oli minulle vaikeaa. Yhteensä kurssien työmäärä ei ollut liian suuri. Toisaalta en käynyt 60 opintopistettä vuoden aikana, joten tilanne olisi voinut olla toinen, jos olisin kaikki suunnitellut opintopisteet yrittänyt suorittaa. Uskon, että tällöin työmäärä olisi tuntunut todella suurelta. Suoritin 49 opintopistettä vaihtoni aikana ja sanoisin, että tämä työmäärä oli suunnilleen sopiva, enempi olisi lisännyt varmaan stressiäkin. Näissä opinnoissa minulla oli vieläpä kielikurssitkin mukana, joten pelkkien tietotekniikan kurssien suorittaminen 60 opintopisteen verran olisi leikannut varmaan minun vapaa-aikani aivan minimiin. Minulla oli Learning Agreementissa joitain kursseja, joissa kävin katsomassa ensimmäisellä luennolla, millainen kurssi oikeasti on kyseessä, mutta päädyin jättämään kurssit koska ne vaikuttivat aivan liian työläiltä varsinkin muiden kurssien kanssa (viikoittaisia deadlineja vaikeista aihepiireistä jne.). Lisäsin vaihtokohteessa myös joitain uusia kursseja Learning Agreementiin, koska kurssit vaikuttivat mielenkiintoisilta. Pari kurssia täytyi myös vaihtaa sen takia, koska kyseisiä kursseja ei juuri sinä vuonna sitten järjestettykään, vaikka ne kuuluivatkin periaatteessa yliopiston kurssitarjontaan. Suoritusten hyväksyminen Suoritusten hyväksyntä sujui hyvin. Sain vaihtoyliopistolta vaihtoni lopussa virallisen opintosuoritusotteen ja Suomen päässä suoritusten hyväksyntä tapahtui viemällä opintokoordinaattorille sisällyttämislomake ja alkuperäinen suoritusote. Lisäksi tein HOPSin, johon kirjasin ulkomailla suoritetut kurssit.
Vapaa-aika RWTH Aachen on suosittu kohde sekä saksalaisille että kansainvälisille opiskelijoille, joten opiskelijoille on olemassa eri toimintaa. Itse yliopistolla ei ollut oikeastaan Aallon kiltoja tai AYYn järjestämän toiminnan vastaavaa toimintaa. Vaikka tietotekniikalla oli oma Fachschaftinsa, joka jossain määrin muistutti kiltaa, he eivät järjestäneet oikeastaan mitään tapahtumia. Opiskelijakulttuuri on siis hieman erilainen Saksassa kuin Suomessa. Liikunta Liikuntapuoli RWTH Aachenilla oli kuitenkin kunnossa. Itse en osallistunut mihinkään heidän järjestämälleen liikuntakurssille, mutta yliopistolla oli monia lajeja tarjolla mielestäni melko halpaan hintaan. Lajeina olivat muun muassa Zumba, akrobatia, rock and roll tanssi, judo, kiipeily, spinning ja monia muita. Myös salilla pääsi käyttämään maksua vastaan. Jotkin kurssit olivat todella suosittuja, joten sinne piti ilmoittautua heti kun ilmoittautuminen aukeaa. Ilmaiseksi yliopisto järjesti myös joitain lajeja, kuten Fitness mit Musik -lajin, joille tunneille pystyi vain menemään ilman ilmoittautumista (tosin jos tunnille oli liikaa tulijoita, viimeisenä paikalle tulleet eivät välttämättä päässeet saliin sisään). Koska tapahtumaa oli satunnaisesti eri päivinä, en halunnut mihinkään tiettyyn liikuntakurssiin sitoutua, mutta suosittelen lämpimästi kokeilemaan yliopiston liikuntapalveluita, jos innostusta vain riittää. BeBuddy-ohjelma RWTH Aachenilla oli tuleville vaihto-opiskelijoilla esimerkiksi BeBuddy-ohjelma, jonka tarkoituksena oli osoittaa jokaiselle vaihto-opiskelijalle (tai yliopistoon tulevalle kansainväliselle opiskelijalle) oma saksalainen buddynsä, joka vaihto-opiskelijan saapuessa kohteeseen tutustuttaisi hänet hieman yliopistoon, siellä opiskeluun ja ylipäätään Aachenin kaupunkiin. Minun buddyni oli saksalainen tyttö, joka opiskeli matematiikkaa RWTH Aachenissa. Hän oli kuitenkin vaihtamassa Kölnin yliopistoon, joten ehdin hänen kanssaan vain parisen kertaa tapaamaan, jonka jälkeen yhteytemme jäi. Hän oli mukava, mutta olisin kaivannut enemmänkin sellaista buddyä, joka olisi kutsunut minut viettämään aikaa hänen ja ystäviensä kanssa aikaa (kuulin että joku buddy oli näin tehnyt) ja tutustumaan saksalaisiin, koska vaihto-opiskelijana usein käy siten, että tutustuu enimmäkseen toisiin vaihto-opiskelijoihin eikä paikallisten kanssa oikein integroidu. Suosittelen kuitenkin ilmoittautumaan BeBuddy-ohjelmaan, koska sitä kautta tutustuu ainakin johonkin paikalliseen opiskelijaan, joka voi kertoa hyödyllisiä vinkkejä niin yliopistosta kuin yleisestä asumisesta Aachenissa. AEGEE Aachenissa oli olemassa myös AEGEE-järjestö (samankaltainen kuin ESN, Aachenissa ESN:ää ei ole), joka järjesti vaihto-opiskelijoille esimerkiksi tapahtuman, jossa jakauduttiin tutor-ryhmiin ja osallistuttiin City Rallye -tapahtumaan (oli ihan hauska tapahtuma). Tapasimme tällä ryhmällä kolme kertaa vuoden aikana, joten taas olin hieman pettynyt, kun meillä ei ollut tapaamisia enempää. Uskon, että tämä riippuu kuitenkin paljon ryhmän tutoreista ja mitä he järjestävät, joten suosittelen myös AEGEEN tutorohjelmaan osallistumista. Sitä kautta tutustuu taas uusiin ihmisiin. AEGEE järjesti myös joka maanantain cafe Zuhausessa (baari Aachenissa) social drinking -tapahtuman, jossa pystyi tapaamaan muita vaihto-opiskelijoita ja keskustelemaan heidän kanssaan esimerkiksi oluen äärellä. INCAS Tärkein kansainvälisille suunnattua ohjelmaa järjestävä taho oli kuitenkin minun vaihtoopiskeluvuotena INCAS. INCAS (INterkulturelles Centrum Aachener Studierender) on RWTH Aachenin kansainvälisen toimiston (international office) tukema organisaation, joka järjestää erilaisia
tapahtumia. Joka tiistai INCAS järjesti kansainvälisen tiistai -tapahtuman ( international Tuesday ), jossa oli teemana erilaisia asioita viikosta riippuen. Oli esimerkiksi Cafe Linguaa, peli-iltaa, joskus pub quiz -iltaa sekä teemailtoja eri maista, joissa kyseisestä maasta tulevat henkilöt tekivät maastaan esitelmän ja sen jälkeen oli tarjolla kyseisen maan perinneruokaa. Tapahtumat olivat usein mukavia ja tämä oli todella hyvä keino tavata uusia sekä vanhoja ystäviä ja muita vaihto-opiskelijoita, varsinkin lukuvuoden alussa. Näissä tapahtumissa tutustuin suureen osaan vaihtoopiskeluystävistäni. INCAS järjesti myös satunnaisesti joitain viikonloppuretkiä lähipaikkoihin, kuten Bonniin, Monschauhun, Luxemburgiin ja Belgiaan. Itse en päässyt millekään näistä retkistä, mutta kuulin että ne olivat olleet ihan kivoja. INCAS järjesti myös talvilukukaudella ilmaista salsan perustuntia sunnuntaisin, joihin myös satunnaisesti osallistuin (paria ei tarvinnut olla etukäteen, tunnilla oli kiertävät parit). Myös ESG-yhteisö järjestää ilmaista salsatuntia maanantaisin, jos kiinnostusta salsaa kohtaan on. Yksi tapahtuma, josta INCASilla tykkäsin, oli kielitapaamiset. Kielitapaamisten tarkoituksena oli, että esimerkiksi aina 15 minuuttia puhuttiin saksaa ja 15 minuuttia toista kieltä (kielitapaamisia oli eri päivinä eri kielille). Tarkoituksena oli myös, että tapaamisissa oli aina joitain molempien kielien natiivejakin mukana. INCAS järjestää melko monille eri kielille tapaamisia, itse kävin englannin, espanjan ja ruotsin kielitapaamisissa välillä. Muita kielitapaamisia, jotka minua olisivat kiinnostaneet mutta joihin en päässyt paikalle, olivat venäjä ja kiina. Näiden lisäksi INCAS järjesti vielä esimerkiksi ranskan, italian ja turkin kielitapaamisia, joten kielitarjonta oli laajaa. Itse pidin näistä kielitapaamisista, koska siellä tapasi uusia ihmisiä, mutta pääsi myös puhumaan eri kieliä. Kaikkien tapaamisten toinen kieli oli aina saksa, joten sitäkin pääsi harjoittelemaan näissä tapaamisissa. Jos on kiinnostunut kielten opettelemisesta/harjoittelemisesta, kannattaa näitä kielitapaamisia käyttää hyväkseen. Nämähän olivat tietysti myös ilmaisia. INCAS tarjosi kieliin liittyen myös kielitandem-hakulomaketta, jonka avulla pystyi hakemaan itselleen tandem-kieliparia haluamalleen kielelle. Itse olin innostunut tästä vaihtoehdosta, joten hain varmuuden vuoksi. Suomihan ei ole kielenä niin suosittu opiskelukohde, mutta löysin kuitenkin vuoden aikana kaksi kieliparia. Ensimmäisen kanssa tapasimme aina silloin tällöin talvilukukaudella, koska hän oli lähdössä Suomeen, itseasiassa juurikin Aaltoon vaihtoon meidän kevätlukukaudeksi. Kesälukukaudeksi hain sitten uutta tandemparia ensimmäisen lähdettyä Suomeen, jolloin sain toisen parini, joka oli tulevana syksynä lähdössä myös Suomeen ja taas Aaltoon vaihtoon. Hän oli vieläpä sattumalta tietotekniikan opiskelija, joka oli mielestämme hauska sattuma. Kummatkaan tandempareistani eivät osanneet suomea yhtään ennestään ja halusivat oppia vain perussanat suomea vaihto-opiskeluaan varten. Mielestäni oli kuitenkin hauska näiden tandemparien aina silloin tällöin tavata, koska pääsin taas tutustumaan saksalaisiin (molemmat olivat saksalaisia) ja harjoittelemaan saksaani sekä tietysti tutustumaan uusiin ihmisiin. Vaikka suomen kielitandemparia etsiviä on todella vähän, suosittelen kuitenkin edes hakemaan paria, koska INCASin sivuilla täytyy vain sähköinen ilmoittautuminen täyttää. INCAS ei myöskään mitenkään määrittele tandemparien toimintaa, he vain auttavat eri osapuolia löytämään toisensa. Saatte siis itse päättää, miten usein tapaatte ja mitä teette tapaamisissanne. Sunday Funday Yksi tärkeä sosiaalinen tapahtuma talvilukukaudella oli myös yksityishenkilön järjestämä yleinen Sunday Funday -tapahtuma, jonka perusajatuksena oli joka sunnuntai mennä porukalla eri paikkoihin Aachenissa tai lähiseuduilla. Esimerkiksi yhtenä kertana mentiin kolmen maan rajapyykille (Saksa-Belgia-Alankomaat) lähellä Aachenia, yhtenä kertana metsäretkelle Aachenin lähimaastoon ja
yhtenä kertana Aachenin eläintarhaan. Tämä tapahtuma oli loistava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja tässä tapahtumassa tapasin yhden lähimmistä ystäväporukoistani, joten tapahtumassa voi hyvin tutustua eri ihmisiin. Kesälukukautena tapahtumaa ei järjestetty johtuen järjestäjän kiireistä. Jos tätä tapahtumaa vielä kuitenkin jatkossa järjestetään, suosittelen lämpimästi siihen osallistumista. Muut Erilaisia tapahtumia siis riitti Aachenissa, joten ei tarvinnut hirveästi paljoa iltaisin miettiä, mitä sitä tekisi. Menin Aacheniin aivan syyskuun alussa ja ennen kuin talvilukukausi alkoi lokakuun puolessavälissä, voin aivan rehellisesti sanoa, että olin joka ilta aina jossain tapahtumassa tai ystävien kanssa viettämässä aikaa. En ehtinyt paljoa kotonani aikaa viettämään, mutta se ei haitannut, koska pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja osallistumaan erilaisiin mielenkiintoisiin tapahtumiin. Erilaisten tapahtumien lisäksi tapasimme eri ystävien ja ystäväporukoiden kanssa melko tiiviisti. Vietimme ystävien kanssa eri tavoin aikaa, kuten tekemällä illallista jokaisen luona vuoron perään, matkustelemalla, käymällä kaupungilla, käymällä esimerkiksi kaupungin eri tapahtumissa, käymällä museossa, käymällä juhlissa, käymällä elokuvissa. Listaa voisi jatkaa pitkään. Pidin siitä, ettei vaihtovuoteni ollut pelkkää juhlimista, vaan oikeasti tutustuimme eri paikkoihin Aachenissa sekä muualla ja kävimme erilaisissa tapahtumissa porukalla. Esimerkiksi kävimme markkinoilla ja kirpputorilla, kun ne olivat Aachenin raatihuoneen aukiolla. Välillä oli tietysti mukava käydä juhlimassakin, mutta teimme myös muutakin sopivassa suhteessa. Matkat Todella usein varsinkin talvilukukaudella kävimme ystäväporukkani kanssa joka viikonloppu jollain päiväretkellä. Aachenin opiskelijat saavat Semesterticketin ilmaiseksi (maksettu tietysti lukuvuosimaksussa, mutta kuitenkin halvempi kuin alkaisi ostamaan yksittäisiä matkoja, jos edes vähän matkustelee), jolla sai matkustaa maksutta julkisessa liikenteessä koko Nordrhein-Westfalenin alueella (junissa vain paikallisjunissa, ei IC:ssä tai Thalysissa). Matkustimme siis moniin Nordrhein- Westfalenin alueella oleviin kaupunkeihin porukalla kuten Kölniin, Düsseldorfiin, Münsteriin, Esseniin, Bonniin ja Monschauhun, jotta pääsimme näkemään myös muita saksalaisia kaupunkeja. Olimme kaikki nuoria, joten pääsimme matkustamaan myös Aachenista Belgian mihin tahansa kaupunkiin vain 7,90 eurolla GoPass Aachen -lipun avulla (alle 26-vuotiaille), joten matkustimme Belgiaan melko monta kertaa käyden tärkeimmät kaupungit siellä läpi. Belgian länsirannalla oleva Oostendekin oli vain hieman reilu 3 tunnin matkan päässä, joten matka-aikakaan ei ollut kovin pitkä. GoPassin ostamisessa oli kuitenkin välillä konduktöörien kanssa hieman epäselvyyttä. GoPass Aachenia ei voi ostaa Aachenin juna-asemalta, vaan joko netistä tai junasta. Olimme useasti ostaneet junasta GoPass Aachenin, mutta kerran konduktööri sanoi, että emme saa ostettua sitä itse junasta, vaan se pitäisi aina ostaa netistä. Kuitenkin kuulin, että yksi tuttavani oli vielä tämänkin jälkeen pystynyt ostamaan GoPass Aachenin junasta, joten tämä varmaan sitten riippui konduktööristä. Alankomaihin oli kalliimpaa matkustaa kuin Belgiaan, mutta sielläkin tuli matkustettua suurimmissa kaupungeissa, kuten Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Utrechtissa. Lisäksi Aachenista menee bussi Maastrichtiin, joten sinnekin oli helppo päästä. Kävin myös yhden alankomaalaisen vaihtoopiskelijaystävän kanssa hänen kotiseuduillaan Groningenissa. Muihin kaupunkeihin menimme junalla, mutta Amsterdamiin menimme Aachenista lähtevän Studifahrtenin kanssa, jotka järjestävät eri kohteisiin bussimatkoja melko halpoihin hintoihin. Lähialueen paikoista tuli käytyä myös Luxemburgissa sekä Saksassa muissa osavaltioissa Frankfurtissa, Hampurissa, Bremenissä sekä Koblenzissa. Frankfurtiin, Hampuriin ja Bremeniin matkustimme Megabus-bussiyhtiöllä, jolta sai melko halpoja lippuja näihin kohteisiin. Megabus lähtee esimerkiksi Köln-Bonnin lentoasemalta,
mutta sinne pääsee taas ilmaiseksi Semesterticketillä. Aivan vaihtoaikani lopussa teimme vielä autolla kolmen viikon roadtripin Etelä-Saksaan, jossa tuli nähtyä monta kaunista paikkaa. Kauemmat paikat, joissa kävin, olivat Praha, Wien ja Etelä-Ranska. Prahaan pääsin kaverini autokyydillä ja jatkoin sitten Prahasta Wieniin bussilla. Takaisin Wienistä pääsin junalla Aacheniin. Talvilukukauden ja kesälukukauden välissä maaliskuussa teimme 10 päivän matkan Etelä-Ranskaan, jossa vuokrasimme auton ja kiertelimme eri kaupunkeja läpi. Sinne lensimme melko halvalla Ryanairilla. Ryanairilla olisi päässyt myös esimerkiksi Lontooseen todella halvalla, mutta valitettavasti minulla ei ollut aikaa matkustaa sinne. Vaikka en matkustanutkaan niin kauaksi Saksasta matkoillani, tuli minun loppuen lopuksi matkusteltua melko paljon. Jos vain on sopivaa aikaa, suosittelen lämpimästi matkustamista eri kohteisiin. Vinkkejä eri tavoista matkustaa voi ottaa edellä kirjoitetusta tekstistäni. Etenkin Belgian useat kaupungit, kuten Brugge tai Gent ovat kauniita. Myös Semesterticketin ilmaista matkustusta kannattaa hyödyntää. Fiilikset vaihdon jälkeen Kaiken kaikkiaan vaihtovuoteni oli ikimuistoinen kokemus ja olen todella iloinen, että lähdin vaihtoon. Kokemusta ei voi täysin sanoiksi pukea, mutta oli ihana tavata uusia ihmisiä, ystävystyä heidän kanssaan, käydä erilaisissa tapahtumissa, matkustella eri paikoissa, asua Saksassa ja opiskella RWTH Aachenissa. Nautin myös siitä, että pääsin käyttämään saksaa, puhuin kaikkien saksalaisten kanssa aina pääsääntöisesti saksaa. Vuoteen mahtui niin paljon eri asioita, että voin sanoa, että vuosi oli yksi parhaimmista elämässäni. Olin surullinen, kun minun täytyi palata takaisin Suomeen. Olisin halunnut vaihtovuoteni vielä jatkuvan, tosin tiedostan sen, että vaihtokokemus on uniikki eikä samanlainen meno olisi voinut jatkua niin paljoa pitempään, koska eihän se aivan normaalia elämää ollut. Arki tulee joka paikassa jossain vaiheessa vastaan, vielä se ei ehtinyt Aachenissa kuitenkaan saavuttamaan minua. Suosittelen kaikille, jotka vähääkään harkitsevat vaihtoon lähtöä, oikeasti hakemaan vaihtoon. Vaikka hakuprosessi tai asunnon etsiminen tuntuisivatkin stressaavalta, vaihtoajan kokemus on sen verran hieno, että ei kannata olla hakematta vain pelon takia. Tulen muistamaan vaihtovuoteni vielä vanhanakin, joten vaihtokokemukseni oli mieleenpainuva. Aachenissa oli paljon erilaisia mahdollisuuksia myös tehdä vaihdostaan omannäköisensä tarkoittaen sitä, että jos haluaa juhlia paljon, siellä voi osallistua moniin juhliin, siellä on myös paljon muunlaisia tapahtumia, jos ei ole juhlimisesta kiinnostunut, siellä voi myös keskittyä kouluun, jos sitä haluaa. Opiskelija voi siis hyvin itse päättää, millaisen vaihtokokemuksen hän haluaa itselleen. Myös oma asenne ratkaisee, tuleeko vaihtoajasta nauttimaan vai pettyykö jo heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa vastaan. En ole ennen ollut niin paljoa tekemisissä ulkomaalaisten ihmisten kanssa (tarkoitan ystävänä/tuttavana), joten vaihtovuosi toi myös uutta avoimuutta ja monipuolisuutta elämääni. Oli hienoa tutustua ihmisiin eri kulttuureista ja oppia uusia asioita eri maista ja niiden kansalaisista. Totesin, että ihmisillä on erilaiset tavat esimerkiksi kulttuurin takia, mutta pohjimmiltamme olemme ihmisiä, jotka ovat samanlaisia. Olin hieman jännittynyt, kun tulin Aacheniin, minkälainen vuosi koittaa edessä, mutta olin aktiivinen ja kävin tapahtumissa sekä tutustuin moniin eri ihmisiin. Ihmiset olivat avoimia, varsinkin ne ihmiset, jotka näissä kansainvälisten opiskelijoiden tapahtumissa kävivät, joten heihin oli helppo tutustua. Ilmapiiri oli siis avoimempi kuin esimerkiksi kotimaassa, mutta toisaalta siihen vaikuttaa myös se, että kaikki kansainväliset opiskelijat ovat samassa tilanteessa ja haluavat tutustua muihin, koska eivät välttämättä vielä tunne ketään uudessa massa. Voitin siis itseni, kun uskalsin lähteä toiseen maahan asumaan vuodeksi ja pärjäsin siellä saksaa puhumalla. On myös todella mukavaa, että nyt minulla on ystäviä ympäri maailmaa, pääsääntöisesti ympäri
Eurooppaa. Vaikka kaikkien kanssa ei niin tiivistä kontaktia ole mahdollista ylläpitää, minulla on kuitenkin tunne, että voin ottaa heihin yhteyttä, jos menisin heidän kotimaahansa jokin päivä vierailulle. Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelu oli yksi parhaista kokemuksista elämässäni!