OULUN ILMANLAADUN KEHITYS ,"..,--' ('et OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO JULKAISU 6/1991

OULUN ILMANLAADUN KEHITYS 1979-1990,"..,--' \ - ('et OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO JULKAISU 6/1991

OULUN ILMANLAADUN KEHITYS 1979 1990 OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO JULKAISU 6/1991

ESIPUHE Oulussa ilmanlaatuun liittyvät kysymykset ovat olleet esillä jo kauan, ja ongelman tiedostaminen on johtanut siihen, että tietoa ilmanlaadusta ja sen vaikutuksista on kertynyt suhteellisen paljon. Jatkuvatoiminen ilmanlaadun mittaus alkoi Oulussa jo vuonna 1975 Ilmatieteen laitoksen ja kaupungin yhteistyönä ja vuodesta 1979 lähtien ilmanlaatua on seurattu kaupungin omana toimintana. Ilmanlaadun mittausverkosto onkin yksi maamme vanhimpia ja laajimpia. Eri tahojen, mm. Oulun yliopiston, suorittamien ilman epäpuhtauksien vaikutustutkimusten avulla on puolestaan saatu havainnollinen kuva ympäristön tilan kehittymisestä Oulussa. Käsillä olevaan julkaisuun on koottu Oulun ilmanlaadun kehityksestä kertovaa tietoa pääasiassa viimeksi kuluneelta kymmeneltä vuodelta, mutta osin jopa pitemmältäkin ajanjaksolta. Tuloksia on pyritty havainnollistamaan kuvien ja taulukoiden avulla. Tarkastelujakson pituudesta johtuen kaikkia yksittäisiä tuloksia ja arvoja ei ole mahdollista esittää ja ilmanlaadun kehitys onkin pyritty kuvaamaan erilaisten esimerkkien avulla. Tulokset osoittavat, että 1980-luku oli ilmansuojelun kannalta myönteinen vuosikymmen, ja ilmanlaadun paranemista on havaittavissa erityisesti rikkiyhdisteiden osalta. Ongelmia on kuitenkin vielä jäljellä ja ilmansuojelutyö jatkuu.

SISÄLLYS PÄÄSTÖLÄHTEET 1 TEOLLISUUS JA ENERGIANTUOTANTO 1 LIIKENNE 2 PÄÄSTÖJEN KEHITYS 5 ILMANLAATU 9 MITTAUSTOIMINTA 9 MITTAUSTULOKSET 13 RIKKIDIOKSiDI 13 RIKKIVETY 20 TYPPIDIOKSIDI : 24 LEIJUMA 29 HÄKÄ 32 LASKEUMA 33 KASVILLISUUSVAIKUTUKSET 37 ILMANLAADUN SEURANTA 1990-LUVULLA 42 KIRJALLISUUTTA 44

Käytetyt lyhenteet CO g/m 2/v h H28 ka kk mg/m3 N02 NOx N03-N ppm 80 2 804-8 tlv IJg/m 3 häkä (hiilimonoksidi) grammaa neliämetrille vuodessa tunti rikkivety keskiarvo kuukausi milligrammaa kuutiometrissä typpidioksidi typen oksidit nitraattityppi miljoonasosa (parts per million) rikkidioksidi sulfaattirikki tonnia vuodessa mikrogrammaa kuutiometrissä

1 PÄÄSTÖLÄHTEET Oulun ilmaa kuormittavat teollisuus, energiantuotanto ja liikenne. Oulun päästörakenteelle on ominaista kolme suurta eri puolilla kaupunkia ja lähellä asutusta sijaitsevaa pistelähdettä sekä nopeasti lisääntyvä kaupunkimainen liikenne. Paikallisten päästöjen lisäksi oma vaikutuksensa ilmanlaatuun on myös muualta kulkeutuvilla epäpuhtauksilla. TEOLLISUUS JA ENERGIAN TUOTANTO Kaupungin sijainti meren rannalla jokisuussa on tarjonnut hyvät edellytykset teollisuuden sijoittumiselle. Oulun puunjalostusteollisuus on peräisin jo 1930 luvulta, jolloin aloittivat toimintansa Oulu Oy:n sulfaattiselluloosatehdas, nykyinen Veitsiluoto Oy:n Oulun tehtaat sekä Kajaani Oy:n sulfiittiselluloosatehdas, joka sittemmin lopetettiin vuonna 1985. 1950-luvun alussa aloitti toimintansa Typpi Oy:n seoslannoitetehdas, nykyinen Kemira Oy:n Oulun tehtaat. Tehtaiden perustamisaikaan ei ollut ilmansuojeluvelvoitteita ja niiden sijainti tämän päivän ilmansuojelunäkökulmasta katsottuna ei ole paras mahdollinen. Vanhat teollisuuslaitokset ovat perustamisajoistaan laajentuneet ja monipuolistuneet. Veitsiluoto Oy:n Oulun tehtaiden tuotantoon kuuluvat sellun lisäksi mäntyöljyn ja tärpätin tislaustuotteet, hartsiliimat ja -jalosteet, kloori, lipeä, natriumkloraatti ja klooridioksidi, lateksi sekä vuodesta 1991 alkaen paperi. Kemira Oy:n Oulun tehtaat käsittävät nykyisin lannoite-, typpihappo-, vetyperoksidi- ja rikkihappotehtaat. Edellä mainittujen lisäksi Oulussa on useita pienempiä tuotannoitaan vaihtelevia teollisuuslaitoksia. Energiantuotannossa Oulussa on siirrytty keskitettyyn energiantuotantoon. Kaupungin turvetta pääpolttoaineenaan käyttävä lämpövoimala aloitti toimintansa vuonna 1977 ja on teholtaan 230 MW. Vuonna 1989 87 % kaupungin asukkaista kuului kaukolämpöverkkoon, kun vastaava luku vuonna 1979 oli 64 %. Merkittäviä kotimaisen polttoaineen käyttäjiä ovat myös Veitsiluoto Oy:n ja Kemira Oy:n voimalaitokset. Talokohtaisen lämmityksen merkitys ilman epäpuhtauksien päästölähteenä on tänä päivänä vähäinen ja talokohtaisesta jätteenpoltosta on luovuttu kokonaan. Tiedot teollisuuden ja energiantuotannon epäpuhtauspäästöistä ovat tarkentuneet ilmansuojelulain voimaantulon myötä. Oulussa on 30 ilmansuojelulain mukaista ilmoitusvelvollista laitosta. Laitoksista yksi on sellutehdas, yksi lannoitetehdas, yksi mineraalivillatehdas, kuusi epäorgaanisia teollisuuskemikaaleja valmistavaa laitosta, kaksi asfalttiasemaa, viisi haihtuvia liuottimia sisältäviä aineita kuluttavaa laitosta, kymmenen yli 5 MW:n kattilalaitosta ja neljä kloorifluorihiilivetyjä tuotteiden valmistuksessa käyttävää laitosta. Pienempien, ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäävien päästölähteiden epäpuhtauspäästöt voidaan arvioida suhteellisen luotettavasti polttoaineen kulutuksen perusteella.

2 Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet, typen oksidit ja hiukkaset. Näiden lisäksi ilmaan joutuu mm. orgaanisia liuottimia, häkää ja freoneja. Viimeksi mainittujen päästöjen arviointi on vielä epävarmaa ja tiedot jossain määrin puutteellisia. LIIKENNE Liikenteen merkitys paikallisena ilman laatuun "vaikuttavana tekijänä on lisääntynyt huomattavasti. 1970-luvun alussa autojen lukumäärä oli Oulussa alle 20 000 ja nyt 1990-luvunvaihteessaautoja on yli 40 000. Autokannan kasvu johtuu lähes yksinomaan henkilöautojen määrän voimakkaasta lisääntymisestä. Liikenteen päästöjen ongelmallisuutta lisää niiden alhainen päästökorkeus, mistä johtuen epäpuhtauspitoisuudet ovat suurimmillaan kaupunkilaisten hengitysilmassa. Oulussa pelkästään keskustan kehällä liikkuu vuorokaudessa noin 120 000 moottoriajoneuvoa ja Oulujoen silloilla vajaa 80 000. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typen oksidit, hiilimonoksidi eli häkä, hiilivedyt sekä hiukkaset, jotka sisältävät myös raskasmetalleja ja nokea. Päästömääriin vaikuttavat mm. auton moottorityyppi ja rakenne, polttoaine, valmistusvuosi, ajomäärä, ajotapaja -nopeus sekä ilman lämpötila, näin ollen liikenteen päästöjen tarkka arviointi on suhteellisen vaikeaa. Pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostattaa maasta ilmaan pölyä, jonka määrä voi olla jopa kymmenkertainen pakokaasupäästöihin verrattuna.

fs19 / <~. / / ~_._.-l '"" '> / < /"-.. 0.10.,.,,,, ~-/ "" """""" \ \,-"..,.., '--...~ '---... ~. ~. i ""E:! ~ 1. Veitsiluoto Oy,Oulun tehtaat 2. Kemira Oy,Oulun tehtaat 3. Toppilan turvevoimala 4. Umingantullin lämpökeskus 5. Myllytullin lämpökeskus 6. Oulun yliopistollinen keskussairaala 7. Orion Yhtymä Oy, Medipolar 8. Lihapolar Oy 9. Neste Lämpö Oy,Rajavillen lämpökeskus 10. Paroc Oy Ab, Mineraalivillatehdas --------- 11. TVL,Sarvikankaan asfalttiasema S"'~''1" "-." 12. Lemminkäinen Oy,asfalttiasema ~ 13. Oulux Oy,lkkunatehdas 14. AES System's Oy 15. Aspo Mikroelektroniikka 16. Nokia Kaapeli 17. Nokia Data Systems 18. Nokia Cellular Systems 19. Veitsiluoto Oy,Pateniemen saha "onimfl~ --- \...---.--- <---- "" ~ Merkittävimmät pistelähteet Oulussa. ",~. ~ "'" '1'1 Uulun k'u~un_ln kllnll"ilw,,1110n m'ulu""..lo 19~1 \ '>~,-- <2 >'"'\., ""."" ""'"" "> /' / 0/'.'f' w ~" "~.~.~.~.

4 Ilmansuojelulain mukaiset ilmoitusvelvolliset laitokset Oulussa. AES Systems Oy Aspo Comp Oy Kemira Oy, Oulun tehtaat - ammoniakkitehdas - lannoitetehdas - muurahaishappotehdas - rikkihappotehdas - typpihappotehdas - vetyperoksiditehdas - voimalaitos Lemminkäinen Oy, Ruskon aslaltliasema Lihapolar Oy Orion yhtymä Oy medipolar - kemian tehdas - lääketehdas - lämpökeskus Neste Lämpö Oy, Rajavillen lämpökeskus Nokia Celluiar Systems Oy Nokia Oata Systems Oy Nokia Kaapeli Oulun kaupungin energialaitos - Toppilan turvevoimala - Limingantullin lämpökeskus - Myllytullin lämpökeskus Oulux Oy, ikkunatehdas Oulun yliopistollinen keskussairaala Paroc Oy, mineraalivillatehdas TVL:n Sarvikankaan asialttiasema Veitsiluoto Oy, Oulun tehtaat - sellutehdas - metsäkemianteollisuus - iateksitehdas - voimalaitos - Pateniemen sahan lämpökeskus Oulun kaupungin autokanta. 1969 1979 1984 1989 henkilöautot 13937 23722 29435 40061 kuorma-autot 927 1034 1081 1240 linja-autot 170 212 231 231 muut 104 213 272 449 henkilöautoja! 1000 asukasta 186 254 306 405 henkilöautojen määrän kasvu (%/vuosi) 3.0 3.5 10.0 kp I r-;;;;;;=----------;:=::::;-l loooo 30000 henkilöautot c=:j muut autot kpl loo 300 20000 10000 o 1969 1919 19B1 19B9 1969 1919 19B1 19B9 Ajoneuvomäärän kehitys Oulussa. Asukasmäärän ja autotiheyden (henkilöautojen määrä 1000 asu kasta kohti) kehitys Oulussa.

5 PÄÄSTÖJEN KEHITYS Rikkidioksidipäästöjen kehitys Oulussa on ollut myönteinen. Kaupungin S02 päästöt ovat nykyisin noin 5 000 tonnia vuodessa (liv), kun ne 1970-luvun taitteessaolivat noin 12000lIv. Päästöjen väheneminen on seuraustateollisuuden päästömäärien alenemisesta, kaukolämmön lisääntymisestä ja vähärikkisempien polttoaineiden käytöstä. Päästöjen väheneminen Oulussa on jokseenkin samaa suuruusluokkaa kuin koko maassa. Vuonna 1969 Oulun S02-päästöt olivat noin 2 % koko maan päästöistä, ja nyt 20 vuoden kuluttua ne ovat yhä noin 2 % koko maan päästöistä. Pääosa eli 95 % rikkidioksidipäästöistä on peralsln pistemäisistä päästölähteistä, joista kolmen suurimman eli Toppilan turvevoimalan, Kemira Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n osuus on noin 85 %. Pintalähteiden eli talokohtaisen lämmi tyksen osuus on nykyisin noin 2 % päästöistä, kun se vielä 1969 oli 14 %. Liikenteen osuus rikkidioksidipäästöistä on noin 3 %. Kaupunkilaisten kannalta kiusallisten eli haisevien rikkiyhdisteiden päästöjen väheneminen on ollut merkittäväävasta aivan viime vuosina. Rikkivelypäästöt ovat pääosin peräisin Veitsiluoto Oy:n Oulun tehtailta ja tehtaan saneeraustoimien myötä päästöt ovat laskeneet yli 900 tonnista vuodessa noin 100 tonniin. Kaupungin kokonaispäästöt olivat vielä vuonna 1987 noin 950 t ja vuonna 1989 127 t. Typen oksidien päästöt ovat Oulussa olleet 5 000 liv. Selvää kehityssuuntaa päästöjen alenemisesta ei vielä ole havaittavissa ja ponnistelut typpiongelman ratkaisemiseksi ovatkin vasta alulla. Oulun osuus on noin 2 % koko maan typen oksidien päästöistä. Typen oksideista kaksi kolmasosaa on peräisin teollisuudesta ja energian tuotannosta. Suurimmat päästölähteet ovat turvevoimala ja lannoitetehdas. Liikenteen osuus päästöistä Oulussa on noin kolmannes, mikä on valtakunnan keskiarvoa alhaisempi johtuen juuri emo suurista paikallisista pistelähteistä. Liikenteen osuus on kuitenkin kasvamassa. Liikenteestä peräisin olevia typen oksidien päästöjä oli vuonna 1969 23 % ja vuonna 1989 35 %. Hiukkaspäästöt ovat 1970-luvun vaihteesta selvästi alentuneet. Erot 1980 luvun loppupuolen päästöluvuissa ovat osin todellisia, osin tarkentuneiden arviointimenetelmien seurausta. Hiukkaspäästöistä noin 80 % on peräisin teollisuudesta ja energiantuotannosta. Suurin yksittäinen päästölähde on Veitsiluoto Oy, jonka osuus on lähes puolet. Liikenteen hiukkaspäästöjen määrä on kasvanut.

6 Liikenteen osuus kaupungin hiilivety- ja häkäpäästöistä on merkittävä. Nykytietämyksen mukaan liikenteen hiilivetypäästöt ovat noin 75 % kaikista orgaanisista liuotinpäästöistä Oulussa. Liuottimien kokonaispäästöt ovat noin 1 400 t/ v. Häkäpäästöistä 80 % on liikenneperäisiä ja loput teollisuudesta. Suurin yksittäinen päästölähde on mineraalivillatehdas. Kaupungin häkäpäästöt ovat lähes 11 000 t/v. Tiedot raskasmetallipäästöistä Oulussa ovat puutteelliset. Lyijypäästöistä lähes kaikki ovat liikenteestä peräisin ja polttoaineen lyijypitoisuuden alenemisen myötä päästöt ovat vähentyneet. Vuonna 1969 liikenteen lyijypäästöt olivat noin 17 tlv ja vuonna 1989 alle 7 t/v huolimatta autokannan voimakkaasta kasvusta. Liikenneperäiset päästöt Oulussa ovat hiilivetyjen ja hiilimonoksidin osalta noin 3 % koko maan päästöistä ja typen oksidien, lyijyn, hiukkasten ja rikin osalta noin 2 %. Liikenteen päästöt eivät jakaudu tasaisesti koko kaupungin alueelle. Katuosuuksittain tarkasteltuna häkä- ja hiilivetypäästöt ovatsuurimmat kaduilla, joilla on alhainen ajonopeus ja paljon ajoneuvoja. Ongelmallisimpia yksittäisiä katuosuuksia ovat tässä suhteessa Saaristonkatu ja Merikoskenkatu. Typen oksidien päästöt ovat sitävastoin suurimmat tieosuuksilla, joilla keskimääräinen vuorokausiliikenne ja ajonopeus ovat suuria. OngelmalIisin tieosuus typen oksidien suhteen onkin kaupunkia halkova Pohjantie. Liikenteen typenoksidi- ja hiilivetypäästöt vaikuttavat ilman laatuun myös välillisesti osallistumalla otsonin syntyyn. tonnia vuodessa 6000 F~- RIKKIDIOKSIDI tonnia vuodessa l!il!!jllliliii VEITSILUOTO 6000 TYPEN oks ID JT ~ KEMIRA ~VoIMALA 4000 CIIIIJ LI IKENNE c=:::j MUUT 1981 1988 1989 1990 1981 1988 1989 1990 Rikkidioksidin ja typen oksidien (N02:na) päästöt päästölähteittäin Oulussa vuosina 1987-1990.

7 Ilman epäpuhtauspäästöt Oulussa (tonnia vuodessa) vuosina 1969 ja 1989. Pistemäiset lähteet rikkidioksidi typen oksidit hiukkaset rikkivety (N02:na) 1969 10300 4250 3800 yli 1000 1989 4550 3340 1010 130 Talokohtainen lämmitys 1969' 1700 100 180 1989 75 80 55 Liikenne 1969 60 1330 60 1989 160 1810 200 Yhteensä 1969 12060 5680 4040 yli 1000 1989 4785 5230 1265 130 sisältää talokohtaisen jätteenpolton. tonnia vuodessa RIKKIDIOKSIDI tonnia vuodessa 900 RIKKIVETY 600 300 1969 1914 1981 1988 1989 1990 0,--:-:=---==.,. 1969 1914 1981 1988 1989 1990 tonnia vuodessa 6000 TYPEN OKSIDIT IN02) tonnia vuodessa HIUKKASET 1969 1914 1981 1988 1989 1990 1969 1914 1981 1988 1989 1990 Päästöjen kehitys Oulussa vuosina 1969-1990.

8 KA 252 \ LA 85 PA 2L6 \ \ HIIKII KA 81 HIIllVEOYT ~~~ 8535 I LA LO, ($l 1060 t "<Il0o ~ PA L9 'e> "?L _. HA 1952 ";.'----- HII 88L KA TYPEN OKSIDIT 1N02) 1805 t L3L--~...~~ "0 KII L2---, ""0 "& HIUKKIISET 201 I LA PII 61---~1 "'" LII 11-8"5 57. 1_ HII 1030 PII 16 6< ")~ HII 126 KII L3--- RIKKIDIOksIDI 162 t PII 0 --------, ;'" UI LYIJY 6.1 t LII PII ll ---..1 HA - henki löautol PA - pokeltloutot LII - IlnJa-aulot KII - kuo~ma-aulot ld co UI I HII 1 Tieliikenteen päästöt (tonnia vuodessa) Oulussa vuonna 1989 sekä eri ajoneuvoryhmien prosentuaaliset osuudet (%) päästöistä.

9 ILMANLAATU MITTAUSTOIMINTA Oulun ilmanlaatua on seurattu automaattisin, jatkuvatoimisin mittauksin jo vuodesta 1979 lähtien. Mittausjakso on yksi pisimpiä ja mittausverkosto yksi laajimpia maassamme. Mittaustoiminnan aloittamista edelsi Ilmatieteen laitoksen ja kaupungin vuonna 1975 aloittama ilmansuojelututkimus, jossa kartoitettiin ilmansuojeluongelmia ja selvitettiin jatkotutkimustarve. Mittausasemien paikat valittiin Ilmatieteen laitoksen laatiman matemaattisen rikkidioksidin leviämismallin avulla siten, että ne mahdollisimman hyvin kuvaavat asuntoalueiden ilmanlaatua ja toisaalta tuovat esille teollisuuden päästöille ominaiset suuret Iyhytaikaisvaihtelut. Mittausjaksonalustaasti on mitattu rikkidioksidi-, rikkivety- jaleijumapitoisuutta, vuodesta 1984 alkaen typpidioksidipitoisuutta ja vuodesta 1988 alkaen häkäpitoisuutta. Mittausverkosto on koostunut viidestä epäpuhtauksien mittausasemasta, sääasemasta ja keskusyksiköstä. Rikkidioksidia on mitattu kolmellaasemalla, rikkivetyäkahdella, typen oksideja, leijumaajahäkääyhdellä asemalla. Jo ennen automaattisen mittaustoiminnan aloittamista, vuonna1970, työterveyslaitos mittasi Oulussa epäpuhtauksien laskeuma- ja leijumamääriä. Sittemmin toimintaa on jatkettu ja vertailukelpoisia laskeumatuloksia on koko 1980 luvulta. Laskeuman mittauspisteet sijaitsevat eri puolilla kaupunkia ja niiden lukumäärä on vaihdellut kuudesta yhdeksään. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin ilmassa vaikuttaa päästömäärien lisäksi oleellisesti päästökorkeusjavallitseva säätilanne. Korkeista piipuista ilmaan pääsevien epäpuhtauksien laimeneminen on tehokasta, kun taas pienetkin päästömäärät matalalta, huonosti tuulettuvassa paikassa saattavat aiheuttaa korkeita paikallisia pitoisuuksia. Ilmanlaatuun vaikuttavista säätekijöistä keskeisimpiä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila vaikuttaa päästöjen määrään mm. energiatarpeen kautta. Kylmimpänä ajanjaksona energiatarve on suurin ja lämmityksestä peräisin olevat päästöt suurimmillaan. Rikkidioksidipitoisuuksien kohoamista pakkasjaksojen aikana edesauttaa myös rikkiyhdisteiden muutunnan hidastuminen ja vähäinen poistuminen. Sateella on ilmaa puhdistava vaikutus ja sade vaikuttaa myös epäpuhtauksien muuttumiseen ilmassa. Epäpuhtauksien leviämiseen ja sekoittumiseen vaikuttaa ennen kaikkea tuulen suunta ja nopeus. Oulussameren läheisyys vaikuttaa mm.lämpötilaerojatasaavasti ja siihen, että tyynien säiden osuus on vähäinen. Pohjoisen sijainnin vuoksi on talvi Oulussa noin 20 vuorokautta pitempi kuin esim. Helsingissä. Vallitsevat tuulen suunnat ovat talvisaikana kaakko ja etelä. Kevät- ja kesäaikana kaakkoistuulten

I Mittausasemat (_) ja laskeuman mittauspisteet(.) Oulussavuosina 1979 1990 (1 = Kaukovainio, 2 = Kontinkangas, 3 = Peltola, 4 = Hintta, 5 = Pyykösjärvi, 6 = Mustasuo, 7 =Linnanmaa, 8 = Rajakylä, 9 =Kuivasjärvi). ;...0_-+--_---'2;...,_---'3;..., 4l.--~~ km @ Oulun kaupungin kllnlclslöviraston mltlausosasto 1991

lisäksi lounais- ja länsituulten osuus on huomattava. Varsinkin keväisin ja kesäisin esiintyvä maa-merituuli-ilmiö on kaupunkilaisten kannalta haitallinen, koska silloin Veitsiluoto Oy:n hajuhaitat kulkeutuvat asutusta kohti. 11 Oulun kaupungin ilmanlaadun mittausverkosto. mittausasema Simssi Välivainio Nokela Heinäpää Keskusta Kauppatori mittauskohde S02 leijuma S02 N02 S02 H2S H2S leijuma CO tuulen suunta tuulen nopeus lämpötila aloittamisaika 1.1.1979 1.1.1979 (lopetettu 30.4.1983) 1.1.1979 1.1.1984 1.1.1979 1.1.1979 1.1.1979 1.5.1983 19.1.1988 1.1.1979 1.1.1979 1.1.1979 Ilmanlaadun ohjearvot (Valtioneuvosto 1.9.1984). aine ohjearvo aika pitoisuus rikkidioksidi vuosi 40 JJg/m3 (S02) vuorokausi 200 JJg/m3 tunti 500 JJg/m3 hiukkaset vuosi 60 JJg/m3 (kokonaisleijuma) vuorokausi 150 JJg/m3 typpidioksidi vuorokausi 150 JJg/m3 (N02) tunti 300 JJg/m3 hiilimonoksidi 8 tuntia 10 mg/m3 (CO) tunti 30 mg/m3 Rikkivedyn (H2S) ohjearvoja (JJg/m 3) ulkomailta. maa maksimi tunti vuorokausi vuosi USA 30 SNTL 8 8 8 Saksa 10 5 Kanada (korkein 15 5 sallittu taso)

12 Ilman keskilämpötilat kuukausittain Oulun Kauppatorilla vuosina 1979 1990 (oc). kuukausi 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 ka tammikuu -12,4-10,2-6,9-16,5-7,1-11,5-19,2-15,8-19,6-7,9-6,4-13,1-12,2 helmikuu -11,3-11,3-8,6-7,6-11,3-5,8-18,1-13,1-12,1-9,5-5,2-1,4-9,6 maaliskuu -i,4-5,9-8,7-2,5-5,5-7,8-3,7-1,3-8,4-5,2-1,8-3,8-4,6 huhtikuu 1,4 4,9 2,0 1,2 4,2 2,1-0,3-0,1 0,2-0,9 3,2 2,2 1,7 toukokuu 9,7 9,0 9,8 6,8 9,2 11,7 5,4 8,7 6,7 8,3 7,6 6,3 8,3 kesäkuu 15,7 19,6 11,7 9,8 12,1 14,0 14,5 16,3 12,6 15,8 14,0 13,3 14,1 heinäkuu 18,6 20,3 17,1 16,9 16,9 15,2 17,4 17,4 14,7 19,8 15,0 15,6 17,1 elokuu 16,7 16,6 12,8 14,9 13,2 13,7 15,6 11,7 11,9 13,0 13,8 14,4 14,0 syyskuu 9,8 11,7 8,2 9,4 9,4 7,8 9,6 5,8 8,0 9,5 9,2 6,6 8,8 lokakuu 1,2 4,2 3,9 2,3 2,8 3,1 4,7 4,6 6,9 2,2 1,1 2,0 3,3 marraskuu -0,2-6,0-3,3 0,3-8,2-3,9-4,0 1,0-4,9-8,0-2,9-6,8-3,9 joulukuu -3,2-8,1-12,4-4,3-8,4-6,6-13,7-13,8-10,7-12,0-9,6-4,2-8,9 keskiarvo 3,7 3,7 2,1 2,5 1,6 2,6 0,8 1,9 0,5 2,1 3,3 2,7 2,3 metriö sekunnissa 12 4 9 6 o ZWWWWWWW(f):J;:J;:J;:J;::;J::J;::J: zzz (J)(f)(f) (f)(j)(j) zzz z W W (f) (J) :J; :J; Z o ZllJwwwwwWU>:J;:J;:J;:J;:J;:J;:J; Z Z Z (J) en (J) (J) (J) en z z z z W W (J) (J) :J; :J; Z Keskimääräiset tuulen suunnat ja nopeudet Oulussa vuosina 1979-1989.

13 MITTAUSTULOKSET RIKKIDIOKSIDI Ilmanlaadun kehitys on rikkidioksidin osalta Oulussa ollut myönteinen. Mittaustulosten mukaan rikkidioksidin vuosikeskiarvot ovat Oulussa selvästi laskeneet. Pitoisuudet eri mittausasemilla ovat 1980-luvun lopulla vaihdelleet 10 1J9/m3 molemmin puolin, kun ne mittausjakson alussa olivat yli 30 1J9/m3. Korkein pitoisuus vuositasolla mitattiin vuonna 1980Simssinkankaallajase oli 321Jg/m3, mikä on 80 % valtioneuvoston ohjearvosta (40 1J9/m31. Alhaisin vuosikeskiarvo, 51Jg/m3, mitattiin vuonna 1989 Välivainiollaja se on 12 % ohjearvosta. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomessatausta-alueilla rikkidioksidin vuosikeskiarvot vaihtelevat välillä 2-5 IJg/m3. Energiantuotannon vaikutus rikkidioksidipitoisuuksiiin on huomattava ja näin ollen vuodenaikaisvaihtelu kuukausikeskiarvoissa noudattelee lämpötilavaihteluja. Korkeimmat kuukausipitoisuudet ajoittuvat talvikuukausilie ja alhaisimmat kesäkaudelle. Kylminä talvina ero kesäaikaan on jopa kaksinkertainen. Kaikkein korkeimmat kuukausikeskiarvot Oulussa on mitattu 1980-luvun taitteessa ja alhaisimmat 1980-luvun lopulla. Korkein yksittäinen kuukausipitoisuus on havaittu Välivainiolla helmikuussa vuonna 1980 ja se oli 66 IJg/m3. Kuukausikeskiarvolle ei ole ohjearvoa. Eri mittausasemien väliset erot ovat mittausjakson loppupuolella olleet vähäisiä. Aikaisemmin pitoisuuksien ollessa korkeampia huippuarvot mitattiin useimmiten Simssinkankaalla. Syynä tähän oli Kajaani Oy:n Toppilan tehtaan läheisyys sekä etelä- ja kaakkoistuulten mukana muualta kaupungista kulkeutuvat päästöt. Keväisin länsituulten yleistyessä Nokelan mittausasemalla on mitattu Veitsiluoto Oy:n päästöjen aiheuttamia muita asemia korkeampia pitoisuuksia. Lämmityksen vaikutus rikkipitoisuuksiin käy ilmi myös vuorokausikeskiarvoissa. Suurimmat pitoisuudet sijoittuvat miltei poikkeuksetta alkutalven kylmille kuukausiile. Mittausjakson alussa ohjearvoon verrannolliset vuorokausipitoisuudet olivat 40-60 % ohjearvosta (200 1J9/m3). Tuolloin teollisuuden päästöjen seurauksena kohonneita vuorokausiarvoja esiintyi talven lisäksi myös muina vuodenaikoina. Viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet ovat olleet alle 30 % ohjearvosta ja suurimman osan vuodesta vuorokausipitoisuudet ovat alle 10 IJg/m3. Rikkidioksidipitoisuuden vuorokausivaihtelu eri mittauspisteissä on jokseenkin samanlaista. Pitoisuudet ovat pienimmillään aamuyöstä ja alkavat kohota klo 6 7 jälkeen. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat keski- ja iltapäivän tienoille, minkä jälkeen ne hitaasti laskevat yötä kohden. Oulun ongelmana ovat olleet teollisuuden prosessihäiriöiden seurauksena syntyneet korkeat Iyhytaikaispitoisuudet. Mittaustulokset tulostuvat puolen tunnin arvoinaja vuosina 1979-82 korkeimmat havaitut pitoisuudet olivat 911-1 001 IJg/m3. Vuosina 1983-86 korkeimmat pitoisuudet olivat 514-669 IJg/m3 ja

14 vuosina 1987-90 212-383 ~g/m3. Mittausjakson alussa korkeiden Iyhytaikaispitoisuuksien esiintyminen oli huomattavasti yleisempää kuin vuosikymmenen lopulla. 1980-luvun taitteessa korkeita pitoisuuksia havaittiin eniten Simssinkankaalla, mihin oli syynä ennen kaikkea Toppilan tehtaan päästöt. 1980-luvun lopulla kohonneita pitoisuuksia esiintyi eniten Nokelassa Veitsiluoto Oy:n prosessipäästöjen seurauksena. Tuntiohjearvoon (500 ~g/m3) verrannolliset pitoisuudet eivät ole Oulussa ylittyneet. Korkein pitoisuus on ollut 380 ~g/m3, mikä on 76 % ohjearvosta. Pitoisuus mitattiin vuonna 1981 Nokelassa. Vuosikymmenen lopulla ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet ovat olleet noin 20 % ohjearvosta. Tarkasteltaessa kohonneita Iyhytaikaispitoisuuksia tuulen suunnan mukaan on tuloksista todettavissa suurten pistelähteiden vaikutus. Nokelassa korkeimmat pitoisuudet esiintyvät useimmiten länsi-iuoteistuulilla sekä tyynen sään vallitessa, jolloin Veitsiluoto Oy:n päästöt kulkeutuvat mittausasemalle. Mittausjakson alussa myös Limingantullin teollisuusalueen päästöjen vaikutus Nokelan kohonneisiin pitoisuuksiin oli ilmeinen. Simssissä korkeimmat pitoisuudet havaittiin 1980-luvun puoliväliin saakka kaakkois- ja luoteistuulten vallitessa eli kaakkoisten asuinalueiden ja luoteessa sijaitsevan Toppilan tehtaan päästöjen seurauksena. Kaukolämmön yleistymisen ja Toppilan tehtaan lakkauttamisen jälkeen korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat kaakkois- ja lounaistuulille, jolloin mm. Veitsiluoto Oy:n päästöt kulkeutuvat mittausasemalle. Välivainiolla tilanne mittaustoiminnan alkuaikoina oli hyvin samankaltainen kuin Simssissä, pitoisuudet vain olivat alhaisempia. Viime vuosina korkeimmat pitoisuudet on Välivainiolla havaittu etelä-iänsituulilla. Rikkidioksidin mittaustuloksista voidaan selvästi todeta Oulun ilmanlaadun parantuneen sekäpitkäaikais- että Iyhytaikaisarvojen osalta. Tulosten mukaan kaikkein ongelmaliisin ajanjakso oli vuosina 1979-82, minkä jälkeen tilanne oli jonkin verran parempi vuosina 1983-85. Vuoden 1987 jälkeen ilman rikkidioksidipitoisuudet ovat olleet alhaisia, eikä aikaisempien vuosien kaltaisia ongelmia ole voitu enää havaita. Ilman rikkidioksidipitoisuuksien myönteinen kehitys kuvastaa pitkällä aikavälillä kokonaispäästöissä tapahtunutta vähenemistä. Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1979 1990 (ljg/m3). paikka 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Nokela 23 23 22 14 12 12 13 9 10 9 6 6 Välivainio 27 29 22 13 13 9 12 10 8 6 5 7 Simssi 30 32 22 22 17 17 14 9 12 11 7 7

U 1m 3 30r~ ~-:--::--::-:,,----------------------=======1 20.---.-----..." '",,\ Nokela Vä Ilvolnio Simss{ 15 10 ~... ~-----.... '~?W ----'> O''''--:-~:--~:;::---;-;:!;::-;----:;~:--~::;---;-;:!;;;-;----:;~,...-~:;::---;-;:!;:;-::;----:;~:---;;t:;;;----;;::~ 1919 1980 1981 1982 1983 198' 1985 1986 1988 Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1979-1990. 60 1980 60 1985 '0 20 0 60 1990 111 Nokelo '0 lzl Vöt ivainio 20 0 Simssi Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot Oulussa vuosina 1980, 1985 ja 1990.

16 Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot Oulussa vuosina 1979-1990 (ljg/m3) paikka 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 tammikuu Nokela 44 44 30 33 15 13 23 20 22 9 8 17 Välivainio 42 52 32 19 16 9 17 22 16 8 5 17 Simssi 46 47 33 38 18 19 21 23 17 17 10 19 helmikuu Nokeia 40 39 36 24 24 20 30 11 17 13 7 7 Väli vainio 56 66 38 27 26 31 27 21 11 6 5 8 Simssi 51 64 39 37 34 17 28 21 16 17 9 9 maaliskuu Nokela 31 36 46 18 20 18 25 11 26 15 8 6 Välivainio 33 47 38 21 21 9 24 11 25 6 5 6 Simssi 32 49 33 27 22 21 28 17 27 15 9 7 huhtikuu Nokela 24 23 35 19 9 17 11 8 14 12 6 9 Välivainio 26 34 29 15 9 16 12 10 15 6 5 8 Simssi 29 25 16 27 13 18 13 9 13 6 7 7 toukokuu Nokela 20 17 35 16 11 17 11 7 9 9 10 5 Välivainio 23 20 22 9 12 14 12 6 8 6 6 6 Simssi 28 25 17 18 18 26 11 3 7 7 6 4 kesäkuu Nokela 18 15 12 8 13 6 10 12 6 7 5 5 Välivainio 17 15 12 6 11 7 8 8 5 5 6 5 Simssi 31 27 13 12 19 15 11 6-5 6 5 heinäkuu Nokela 10 17 13 13 7 10 7 9 8 5 4 4 Välivainio 15 15 12 9 10 13 8 7 4 6-4 Simssi 20 20 19 26-18 8 7 5 6 4 3 elokuu Nokela 12 12 11 7 11 7 4 5 3 4 3 5 Välivainio 12 12 9 8 10 7 5 7 3 3-6 Simssi 18 12 15 15-11 - 3 6 6 5 5 syyskuu Nokela 11 17 14 6 5 10 5 5 3 3 4 3 Välivainio 15 26 19 9 7 10 4 4 3 3 4 5 Simssi 24 27 20 16 6 14 6 6 4 9 7 4 lokakuu Nokela 21 15 6 5 7 5 7 5 2 3 4 5 Välivainio 17 20 21 9 11 5 5 8 4 4 5 5 Simssi 23 19 14 13 9-7 7 12 9 8 6 marraskuu Nokela 19 20 8 8 10 7 9 4 4 11 5 8 Välivainio 21 14 12 11 11 7 6 5 3 6 6 10 Simssi 23 33 18 18 13 5 3 5 9 12 9 9 joulukuu Nokela 28 27 27 12 7 12 11 17 5 12 9 7 Välivainio 46 32 21 13 15 13 15 11 5 7 7 8 Simssi 36 40 21 21-12 - 11 12 16 8 9

17 Rikkidioksidin korkeimmat vuorokausikeskiarvotoulussa vuosina 1979-1990 (ljgim3). paikka 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Nokela 100 123 156 73 67 74 70 45 49 49 38 41 Välivainio124 113 134 57 57 65 69 57 67 64 19 52 Simssi 142 132 123 95 83 96 74 60 60 65 31 47 1919 100 15 50 1989 Dl Nokela IZI Vö Livoinio o Stmss i. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon (200 IJgim3) verrannolliset pitoisuudet kuukausittain Oulussa vuosina 1979 ja 1989. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon (200 IJgim3) verrannolliset pitoi suudet (ljgim3), osuudet ohjearvosta (%) sekä kuukausi (kk), jolloir pitoisuus on mitattu, Oulussa vuosina 1979-1990. vuosi Nokela Välivainio Simssi ~g/m3 % kk ~g/m3 % kk ~g/m3 % kk 1979 82 41 1 122 61 II 118 59 II 1980 69 34 II 102 51 II 121 60 il 1981 137 68 IV 99 49 111 92 46 II 1982 60 30 1 46 23 II 81 40 I 1983 50 25 111 48 24 II 83 41 II 1984 51 25 II 46 23 111 67 33 II 1985 55 27 111 58 29 II 66 33 111 1986 40 20 1 56 28 1 54 27 I 1987 48 24 111 54 27 111 56 28 111 1988 37 18 111 21 10 II 36 18 111 1989 27 13 V 18 9 XII 22 11 XI 1990 41 20 1 36 18 1 44 22 I

18 140 120 100 80 60 vuoro~ausia (Kpl) lilii Nokela IZI vö I ivainio o 5imssi ~o 20 o U 1m 3 0-2 3-5 6-8 9-11 12-1~ 15-1l18-202'-232~-2621-2930-3233-3536-3839- Rikkidioksidin vuorokausikeskiarvojen jakautuminen eri pitoisuusluokkiin Oulussa vuonna 1990. 8 6 ~ VÖ l ivainio 5imssi.~/.,- ~.-"'.,",..., -... --..._-- "-... --... --... " Rikkidioksidipitoisuuden vuorokausivaihtelu Oulussa vuonna 1989. Rikkidioksidin korkeimmat Iyhytaikaispitoisuudet (1/2 h, jj9/m3) Oulussa vuosina 1979-1990. paikka 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Nokela 598 509 950 375 669 212 241 235 307 234 383 162 Välivainio 701 747 911 681 378 212 534 146 212 184 114 157 Simssi 1001 922 836 807 374 514 461 156 220 184 171 101

19 Rikkidioksidin korkeiden Iyhyaikaispitoisuuksien (1/2 h, 1J9/m3) määrä Oulussa vuosina 1979, 1984 ja 1989. Nokela Välivainio Simssi vuosi >100 >200 >300 >100 >200 >300 >100 >200 >300 1979 79 12 5 98 21 9 120 47 27 1984 18 1 0 15 1 0 59 12 3 1989 14 3 1 2 0 0 3 0 0 u 1m 3 300 1919 25 15 11II Nokela o YÖ LIvalnia o Simssl. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon (500 1J9/m3) verrannolliset pitoisuudet kuukausittain Oulussa vuosina 1979 ja 1989. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon (500 1J9/m3) verrannolliset pitoisuudet (1J9/m3) sekä osuudet ohjearvosta (%) Oulussa vuosina 1979-1989. Nokela Välivainio Simssi vuosi ~g/m3 % ~g/m3 % ~g/m3 % 1979 208 42 202 40 307 61 1980 139 28 202 40 240 48 1981 380 76 216 43 231 58 1982 147 29 127 25 182 36 1983 126 25 108 22 151 30 1984 108 22 109 22 220 44 1985 98 20 117 23 124 25 1986 96 19 86 17 89 18 1987 85 17 102 20 101 20 1988 99 20 77 15 85 17 1989 113 23 40 8 79 16

20 RIKKIVETY Rikkivetypitoisuudet kuvastavat haisevien rikkiyhdisteiden määrää ilmassa. Rikkivetypäästöt ovat lähes yksinomaan peräisin Veitsiluoto Oy:n tehtailta ja näin ollen hajuhaittaa on esiintynyt eniten eteläisissä kaupunginosissa, mutta rikkivedyn alhaisen hajukynnyksen vuoksi aika ajoin myös muualla kaupungissa. Rikkivedyn vuosikeskiarvot ovat vaihdelleet 1-3 IJg/m 3. Heinäpään arvot ovat olleet jonkin verran Nokelan arvoja korkeampia. Rikkivetypitoisuudet ovat korkeimmillaan keväällä ja kesän alussa, jolloin läntiset tuulet ovat yleisimpiä. Keväällä ilma mantereella lämpenee, merialue on kylmä ja ilma virtaa mereltä maalle. Kesällä selkeinä päivinä merituuli aiheuttaa päästöjen kulkeutumisen kaupunkialueelle. Korkeimmat kuukausikeskiarvot onkin miltei poikkeuksetta havaittu maalis-toukokuussa. Korkeimmat kuukausipitoisuudet ovat olleet 6 IJg/m3 ja alhaisimmat alle 1 IJg/m3. Rikkivedyn vuorokausipitoisuudet ovat korkeimmillaan olleet useita kymmeniä mikrogrammoja ja näitä vuorokausia on havaittu pääasiassa kevät- ja kesäkuukausina, mutta myös muinavuodenaikoina ainasilloin tällöin. Vuosien 1989 ja 1990 tuloksista on havaittavissa Veitsiluoto Oy:n saneeraustoimien myönteinen vaikutus pitoisuuksiin. Rikkivedylle ei ole Suomessa annettu ohjearvoja, mutta ulkomaiset vuorokausiohjearvot (5 ja 8 IJg/m 3) ovat ylittyneet Oulussa useasti. Ns. hajupäivien määrää on tarkasteltu laskemalla niiden vuorokausien määrä, jolloin rikkivedyn vuorokausikeskiarvo on ollut 2 IJg/m3 tai enemmän. Näitä hajupäiviä on Oulussa ollut jopa yli kolmasosan vuodesta ja eniten keväisin ja kesäisin. Rikkivedyn Iyhytaikaispitoisuudet ovat olleet Oulussa todella korkeita. Ulkomaiset ohjearvot (8-30 IJg/m3) ovat ylittyneet vupsittain. Erityisen ongelmallisia ajanjaksoja ovat olleet 1980-luvun alku sekä Veitsiluoto Oy:n saneeraustoimien aikaiset vuodet 1987 ja 1988. Korkeimmillaan puolen tunnin pitoisuudet ovat olleet yli 200 IJg/m3 ja yli 30 IJg/m3 pitoisuuksia on mitattu useita kymmeniä vuosittain. Hajurikkiyhdisteiden päästöjen vähenemisen seurauksena huippupitoisuudet ovat kuitenkin vuosina 1989 ja 1990 laskeneet ja olleet korkeimmillaan noin 100 IJg/m3. Mittausjakson aikana myös Iyhytaikaispitoisuudet ovat olleet Heinäpäässä Nokelan arvoja korkeampia, mutta ero on tasoittunut viime vuosina. Sellutehtaan ohella hajuhaitan aiheuttajaksi on osoittautunut myös Veitsiluoto Oy:n kemian teollisuus sekä kaupungin pohjoisosissa suhteellisen suppealla alueella Kemira Oy:n laitokset. Oulun lääninhallitus on Veitsiluoto Oy:n kemiantehtaita koskevassa ilmansuojelupäätöksessään edellyttänyt hajukaasujen taiteenottoa ja näin ollen hajuhaitan osalta tilanne Oulussa tulee lähivuosina paranemaan.

U 1m 3 3~-----------------========-l."\ Nokela /. _._._.- 2. \ Heinöpöö / \...-._...-.-."".-- ""._.- 21 1985 1986 1981 1988 1989 1990 Rikkivedyn vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1980-1990. Rikkivedyn kuukausikeskiarvot Oulussa vuosina 1980-1990 (1.I9Im3). paikka 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 tammikuu Heinäpää -. 2 4 2 1 1 2 1 1 1 Nokela 4 2 3 1 1 1 1 1 1 1 1 helmikuu Heinäpää. - 3 1 2 4 3 2 1 1 Nokela 4 2 3 2 1 2 3 3 2 1 1 maaliskuu Heinäpää - - 4 2 2 1 3 3 2 3 Nokela 2 5 2 3 2 1 0.3 2 3 1 2 huhtikuu Heinäpää - - 3 2 2 2 1 4 6 2 3 Nokela 3 5 2 1 2 1 0.3 3 3 1 1 toukokuu Heinäpää - - 3 5 5 4 3 4 4 3 3 Nokela 5 6 2 3 3 1 1 3 2 2 1 kesäkuu Heinäpää.. 1 2 3 3 3 2 2 3 2 Nokela 4 1 1 3 1 1 2 1 2 2 1 heinäkuu Heinäpää - 4 3 3 3 6 5 2 2 2 Nokela 4 3 3 1 1 1 4 3 1 1 1 elokuu Heinäpää - 3 1 6 3 1 3 1 2 1 2 Nokela 3 2 2 2 1 1 2 1 1 1 1 syyskuu Heinäpää - 4 1 1 2 1 1 2 1 1 1 Nokela 1 2 1 1 1 0.3 1 1 1 1 1 lokakuu Heinäpää - 2 2 2 1 3 2 1 2 1 1 Nokela 1 1 1 1. 2 1 1 1 1 1 marraskuu Heinäpää - 1 2 3 1 1 2 2 2 1 1 Nokela 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 2 joulukuu Heinäpää - 1 1 1 1 3 1 2 1 2 1 Nokela 2 2 1 1 1 2 1 2 1 1 1

22 Rikkivedyn korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuosina 1980-1990 (j.ig/m 3) sekä kuukausi, jolloin pitoisuus on mitattu. paikka 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 19891990 Heinäpää 59 26 29 16 21 29 39 36 14 10 - kuukausi X lil Viii V Vii Viii VII lil X IV Nokela 3 33 21 23 15 11 17 27 21 7 10 - kuukausi Vii V Vii V V XII V Vii lil X IIi 35 30 25 20 15 10 o kork:ein 2. korkein -Nokela l:2zi He iropäö 1 Rikkivedyn korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa vuonna 1988. Hajupäivien lukumäärä Oulussa vuosina 1980-1990 eli niiden vuorokausien lukumäärä, jolloin rikkivedyn vuorokausikeskiarvo on ollut ainakin 2 j.ig/m3. paikka 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Heinäpää Nokela 141 129 125 114 123 118 93 94 96 82 68 77 91 76 48 60

23 15 vuorokausta (k l) 1984 10 15 1989 Noketa o He i ri:i pöö 9 10 11 12 Hajupäivien lukumäärä Oulussa vuosina 1984 ja 1989 eli niiden päivien lukumäärä, jolloin rikkivedyn vuorokausikeskiarvo on ollut ainakin 2Ilg/m3. Rikkivedyn korkeimmat Iyhytaikaispitoisuudet Oulussa 1980-1990 (1/2 h, jjg/m3). paikka 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Heinäpää Nokela 211 148 172 130 143 200 216 248 88 112 262 251 133 187 99 77 195 198 242 58 106 RikkivedYIiI korkeiden Iyhyaikaispitoisuuksien (1/2 h, jjg/m3) määrä Oulussa vuosina 1982, 1985 ja 1989. H...... Nokela vuosi >30 el~~saa> 100 >30 >50 >100 1982 1985 1989 50 29 60 26 29 9 5 3 o 45 20 9 19 3 2 4 o o U 1m 3 20~-"'--------------=======:Y----1 19B1 150 100 50 1 2 3 l 5 6 1 B 9 10 11 12 Viiden vuorokauden korkeimmat rikkivedyn Iyhytaikaispitoisuudet (1/2 tuntia) Oulun Heinäpäässä vuosina 1984, 1986 ja 1989.

24 TYPPIDIOKSIDI Typpidioksidipitoisuudet ovat Oulussa kohonneet 1980-luvun puolivälistä lähtien. Vuosikeskiarvo oli alhaisimmillaan mittaustoiminnan alkaessa vuonna 1984. Pitoisuus oli tuolloin 11 IJg/m3. Korkein vuosikeskiarvo, 27 IJg/m3, mitattiin vuonna 1987, minkä jälkeen vuositasolla on tapahtunut hieman laskua. Typpidioksidin vuosikeskiarvolle ei ole valtioneuvoston antamaa ohjearvoa. Typpidioksidin kuukausikeskiarvoista on havaittavissa energiatuotannon vaikutus pitoisuuksiin. Korkeimmat kuukausipitoisuudet ajoittuvat talvikaudelle ja alhaisimmat kesäajalle. Korkein kuukausikeskiarvo on mitattu maaliskuussa 1988 ja se oli 42 IJg/m3. Kuukausikeskiarvolle ei ole ohjearvoa. Korkeimmat vuorokausikeskiarvot on myös mitattu talvikuukausina. Korkein yksittäinen arvo oli 86 IJg/m3 ja se mitattiin maaliskuussa vuonna 1988. Vuorokausiohjearvoon (150 IJg/m3) verrannolliset pitoisuudet ovat olleet mittausjakson alussa alle 30 % ohjearvosta ja mittausjakson lopussa yli 30 % ohjearvosta. Korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus, 77 IJg/m3, mitattiin vuonna 1988 ja se oli 51 % ohjearvosta. Suurin osa vuorokausikeskiarvoista on ollut alle 30 IJg/m3, mutta yli 5 IJg/m3. Typ'pidioksidipitoisuuden vuorokausivaihtelusta on todettavissa, että pitoisuudet ovat alhaisimmillaan aamuyöstä ja kohoavat kello 6 jälkeen. Pitoisuudet kääntyvät laskuun kello 10 jälkeen ja alkavat jälleen nousta iltapäivällä iltaa kohden. Typpidioksidin mittauspiste on sijoitettu rekisteröimään mahdollisimman hyvin Kemira Oy:n päästöjen vaikutusta, mutta tuloksiin vaikuttaa myös Pohjantien liikenne. Näin ollen vuorokausivaihtelu ei ole niin voimakkaasti kaksihuippuista kuin pelkästään liikenteen päästöjen vaikutusalueelta mitatuissa tuloksissa yleensä. Typpidioksidin Iyhytaikaispitoisuudet ovat mittausjakson aikana lievästi kohonneet ja kohonneiden pitoisuuksien lukumäärä on kasvanut. Vuonna 1985 havaittiin 25 yli 50 IJg/m3 olevaa puolen tunnin pitoisuutta, vuonna 1987 yli 170 ja vuonna 1989 lähes kaksi sataa vastaavaa pitoisuutta. Korkein puolen tunnin arvo on mitattu vuonna 1988 ja se oli 184 IJg/m3. Tuntiohjearvoon (300 IJg/m3) verrannolliset pitoisuudet ovat selvästi nousseet 1980-luvun puolivälistä. Ohjearvon ylityksiä ei kuitenkaan ole tapahtunut ja korkeimmillaan tuntiarvo on ollut 41 % ohjearvosta. Kemira Oy:n vaikutus kohonneisiin Iyhytaikaispitoisuuksiin on ilmeinen. Suurin osa korkeista pitoisuuksista on mitattu itätuulten ja tyynen sään vallitessa. Oulun suurimman yksittäisen typen oksidien pistelähteen eli Toppilan turvevoimalan suoraa vaikutusta tiettyihin mittaustuloksiin on vaikea osoittaa, mikä johtuu laitoksen suuresta päästökorkeudestaja mittareiden sijainnista. Oulussa teollisuuden typen oksidien päästöt laskevat lähivuosina, mutta liikenteen päästöjen osalta paranemista on odotettavissa vasta 1990-luvun lopulla,jolloin

25 annetut päästörajoitukset alkavat vasta vaikuttaa, mikä johtuu autokannan hitaasta uudistumisesta. Liikenteen typen oksidien päästöjen vaikutuksen selvittämiseksi on mittaukset aloitettu myös kaupungin keskustassa. Typpidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1984 1980 (l.lg/m3). paikka 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Välivainio 11 12 15 21 27 20 20 25 20 15 10L---:-::L.::-,-----:-::!-=------;-;:!=-----;-;:!-::::;------;-;:!;:;;;-----;;;:b;;;-----;;;t,:;;:;-' 1984 1985 1986 1981 1988 1989 1990 Typpidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1984-1990. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot Oulussa, Välivainiolla, vuosina 1984-90 (l.lg/m3). kuukausi 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 tammikuu - 21-29 - 23 21 helmikuu 17 19-27 39 24 17 maaliskuu 21 14 17 33 42 23 18 huhtikuu 17 9 17 24 22 24 23 toukokuu 8 6 8 20 29 14 14 kesäkuu 12 7 7 20 23 12 16 heinäkuu 9-7 16 21 9 14 elokuu 6-10 19 17 16 17 syyskuu 7-15 14 19 18 22 lokakuu 9 7 20 12 17 26 21 marraskuu 14-18 17 30 31 35 joulukuu 13-21 13 32 21 23

26 Typpidioksidin korkeimmat vuorokausiarvot Oulussa vuosina 1984 1980 (ljg/m3). 1 2 3 4 5 6 Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon (150 1J9/m3) verrannolliset pitoisuudet kuukausittain Oulussa vuosina 1984 ja 1989. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon (150 IJg/m3) verrannolliset pitoisuudet (1J9/m3), osuudet ohjearvosta (%) sekä kuukausi (kk), jolloin pitoisuus on mitattu Oulun Välivainiolla. vuosi 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 % 23 21 27 37 51 33 39 kuukausi IV II X 111 II II XI 100 vuorokausia (k l) 80 60 40 20 ug/m 3 OL.llli~'-- 0-5 6-11 12-11 18-23 24-29 30-35 36-41 42-41 48-53 54-59 60- Typpidioksidin vuorokausikeskiarvojen jakautuminen eri pitoisuusluokkiin Oulussa vuonna 1990.

27 20 10 02 04 06 08 10 12 14 16 18 20 22 24 Typpidioksidipitoisuuden vuorokausivaihtelu Oulussa vuonna 1989. Typpidioksidin korkeimmat Iyhytaikaispitoisuudet (1/2 h, 1J9/m3 Oulussa vuosina 1984-1990. paikka 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Välivainio 161 86 138 161 184 178 156 Typpidioksidin korkeiden Iyhyaikaispitoisuuksien (1/2 h, 1J9/m3) määrä Oulun Välivainiolla vuosina 1985, 1987 ja 1989. vuosi 1985 1987 1989 >50 25 171 195 >100 6 22 29 >150 o 2 2

28 Typpidioksidin tuntiohjearvoon (300 1l9/m3) verrannolliset pitoisuudet (1l9/m3) sekä osuudet ohjearvosta (%) Oulun Välivainiolla. vuosi 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1J9/m3 65 54 76 105 122 110 96 % 22 18 25 35 41 37 32 100 15 o 1981 1989 50 25 o 2 3 5 6 1 8 9 10 11 12 Typpidioksidin tuntiohjearvoon (300 1l9/m3) verrannolliset pitoisuudet kuukausittain Oulussa vuosina 1984 ja 1989. lo 30 20 10 o N NE E SE S S~ N~ tyyni Typpidioksidipitoisuudet Oulussa vuonna 1989 tuulen suunnan mukaan luokiteltuna.

29 LEIJUMA Leijuvan pölyn mittaus aloitettiin vuonna 1979 Simssissä. Tuolloin tavoitteena oli seurata Toppilan sellutehtaan ja turvevoimalan vaikutusta ilmanlaatuun. Toukokuussa 1983 mittaus siirrettiin Heinäpäähän Veitsiluoto Oy:n suolapölypäästöjen seurantaa varten. Mittausjakson aikana leijuvan pölyn pitoisuuksissa ei vuositasolla ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuosikeskiarvoissa on havaittavissa lievää laskua vasta aivan viime vuosina. Pitoisuudet ovat olleet noin kolmanneksen valtioneuvoston ohjearvasta (60 I-Ig/m3). Leijuvan pölyn korkeimmat kuukausipitoisuudet ovat paria mittausjakson viimeistä vuotta lukuunottamatta ajoittuneet korkeiden rikkidioksidipitoisuuksien kanssa samoille kuukausiile eli kylmimpään vuoden aikaan. Energiantuotannosta peräisin olevien päästöjen vähenemisen seurauksena mittausjakson loppupuolella korkeimmat kuukausipitoisuudet ovat painottuneet aikaisempaa enemmän kevätkuukausiile, jolloin päästöjen lisäksi erilaisten pintojen pölyäminen nostaa pitoisuuksia. Korkeimmat kuukausikeskiarvot on todettu mittausjakson alussa. Tuolloin mitattiin yli 40 I-Ig/m3 olevia pitoisuuksia. Leijuman korkeimmat vuorokausiarvot ajoittuvat kuten kuukausiarvotkin joko vuoden kylmimpään aikaan tai kevättalven kuukausilie. Mittausjakson alussa pölypitoisuudet olivat korkeimmillaan yli 100 I-Ig/m3 ja jakson lopussa alle 50 1-19I m3. Pitoisuuksien alenemiseen on vaikuttanut teollisuuden päästöjen vähentämistoimet sekä Toppilan tehtaan lopettaminen. Valtioneuvoston ohjearvo leijuvalle pölyile on 150 I-Ig/m3. Oulun mittaustulosten laskentatapa poikkeaa jonkin verran ohjeesta, joten tuloksia ei voi suoraan verrata ohjearvoon. Tulokset eivät kutenkaan viittaa ohjearvon ylityksiin. Korkeimmat Iyhytaikaispitoisuudet, jotka leijuvan pölyn osalta ovat kahden tunnin arvoja, ovat mittausjakson aikana laskeneet. 1980-luvun taitteessa korkeimmat pitoisuudet olivat yli 400 I-Ig/m3 ja 1980-luvun lopussa alle 200 1-19I m3. Samanaikaisesti korkeiden Iyhytaikaispitoisuuksien esiintymistiheys on alentunut. Kohonneet Iyhytaikaispitoisuudet jakaantuvat suhteeellisen tasaisesti eri tuulensuunnille. Heinäpään mittaustuloksista on todettavissa se, ettäjonkin verran korkeampia pitoisuuksia on esiintynyt tyynellä säällä ja länsituulten vallitessa. Leijuvan pölyn mittari on aikanaan sijoitettu siten, että se kuvaa teollisuuden hiukkaspäästöjen vaikutusta ilman laatuun. Sittemmin ongelmallisiksi todetun Iiikenne- ja katupölyn seuraamiseksi on hankittu analysaattori myös kaupungin keskustaan.

30 Leijuman vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1979 1990 (~gtm3). paikka 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Simssi 36 Heinäpää 30 30 30 25 28 24 27 25 20 21 30 20 Simssi '---- He ir<lpöö Leijuman vuosikeskiarvot Oulussa vuosina 1979 1990. Leijuman kuukausikeskiarvot Oulussa vuosina 1979-1990 (ljgtm3). Pitoisuudet on mitattu Simssissä huhtikuuhun 1983 asti ja sen jälkeen Heinäpäässä. kuukausi 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 tammikuu 43 37 29 34 29 27 38 28 29 25 18 26 helmikuu 49 33 38 32 34 30 36 24 29 32 20 21 maaliskuu 35 42 40 36 34 30 35 26 39 37 24 22 huhtikuu 38 30 30 36 34 27 30 23 30 26 27 27 toukokuu 31 27 32 32 25 27 29 26 28 31 20 21 kesäkuu 29 27 26 26 24 18 26-27 24 20 18 heinäkuu 31 25 26 29 22 19 23 23 25 21 17 17 elokuu 41 23 22 24 17 21 22 19 21 21 19 17 syyskuu 31 27 29 26 21 23 20 20 22 21 19 17 lokakuu 32 28 25 30 20 23 21 23-21 19 21 marraskuu - 31 27 28 29 23 28 19 23 24 20 24 joulukuu 33 32 28 30 29 29 23 27 25 21 21 21

31 Leijuman korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuosina 1979 1990 (pg/m3). paikka 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 Simssi 125 103 101 93 - kk VII I 111 IV Heinäpää 70 60 101 66 66 64 45 46 - kk XII IV V V 111 111 IV I+IV ~ kork:ein lij!lm 2. korkein 1 2 3 5 6 1 8 9 10, 1 12 Leijuman korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna 1990. Leijuman korkeiden Iyhyaikaispitoisuuksien (2 h, pg/m3) määrä Oulussa vuosina 1980, 1985 ja 1990. vuosi >100 >200 1980 1985 1990 39 8 15 2 4 o

1 32 HIILIMONOKSIDI ELI HÄKÄ Häkämittaukset on aloitettu vuonna 1988 ja mittari on sijoitettu keskustaan siten, että se kuvaa mahdollisimman hyvin liikenteen häkäpäästöjen vaikutusta ilmanlaatuun. Häkämittausten vuosikeskiarvot ovat olleet 1.3-1.4 mg/m3. Korkeimmat kuukausikeskiarvot ajoittuvat talvikuukausiile ja ne ovat korkeimmillaan olleet 1.9-2.0 mg/m3. Hiilimonoksidille on annettu ohjearvo sekä kahdeksan tunnin että yhden tunnin pitoisuuksille. Kahdeksan tunnin arvo (10 mg/m3) lasketaan liukuvana keskiarvona ja tämä ohjearvo on ylittynyt vuosina 1988 ja 1989. Vuonna 1988 ylityksiä havaittiin marraskuussa ja joulukuussa yhtenä päivänä, jolloin ylityksiä oli 14. Vuonna 1989 ylityksiä oli samoin marraskuussa ja joulukuussa yhtenä päivänä. Tällöin ylitysten määrä oli kaksi. Tuntiohjearvo (30 mg/m3) ei Oulussa ole ylittynyt. Korkein havaittu tuntipitoisuus on ollut 27.1 mg/m3 ja se on mitattu 30.12.1988 kello 16 eli pahimpaan ruuhka-aikaan perjantaipäivänä. Korkeat häkäpitoisuudet ovat ajoittuneet miltei poikkeuksetta tyynilie pakkaspäiville. Mittaustulokset ovat osoittaneet, että hiilimonoksidipitoisuudet kaupungin keskustassa ovat suhteellisen korkeita ja että mittaustoimintaa on tarpeen jatkaa. Samoin on tarpeen vähentää liikenteen aiheuttamaa ilman epäpuhtauskuormitusta. Hiilimonoksidin vuosikeskiarvot, korkeimmat 8 tunnin liukuvat keskiarvot sekä korkeimmat tuntikeskiarvot (mg/m3) ja niiden mittaamisajankohdat Oulun Keskustassa vuosina 1988-1990. vuosi 1988 1989 1990 vuosikeskiarvo B h liukuva keskiarvo 1 h keskiarvo 1.3 15.6 27.1 1.3 11.1 18.3 1.4 8.7 13.3 mittaamisaika 30.12. klo 16 16.12. klo 14 19.09. klo 17

33 LASKEUMA Ilmaan joutuneet epäpuhtaudet laskeutuvat ympäristöön joko kuivalaskeumana tai sateen mukana märkälaskeumana. Ympäristön happamoitumisen kannalta ennen kaikkea rikin mutta myös typen yhdisteillä on suuri merkitys. Valtioneuvosto on antanut pitkän ajan tavoitearvoksi rikkilaskeumalie maa- ja metsätalousalueille sekä luonnonsuojelun kannalta merkityksellisille alueille alle 0.5g/ m2/v. Sulfaattirikin (S04-S) vuosilaskeuma on Oulussa vaihdellut eri mittauspaikoilla vuosina 1981-1990 välillä 0.3-1.8 g/m2/v. Alueellisesti tarkasteltaessa suurimmat rikkilaskeumat sijoittuvat Pyykösjärvelle ja pienimmät Kaukovainiolle. Muiden mittausalueiden väliset erot ovat olleet vähäisempiä. Ajallisesti tarkasteltaessa tuloksista on havaittavissa lievää rikkilaskeuman alenemista aivan mittausjakson lopulla. Mittausjakson'aikana koko Oulun alueen keskimääräinen rikkilaskeuma eri alueiden tulosten keskiarvon perusteella on vaihdellut välillä 0.6-1 g/m2/v, keskiarvon ollessa 0.8 g/m2/v. Nitraattitypen (N03-N) vuosilaskeumat ovat vuosina 1982-1990 vaihdelleet välillä 0.09-0.28 g/m2lv. Suurimmat arvot on mitattu Pyykösjärvelläja Hintassa. Typpilaskeuman määrä on mittausjakson aikana kohonnut. Mittausjakson aikana koko Oulun keskimääräinen typpilaskeuma on vaihdellut välillä 0.13 0.17 g/m2/v, keskiarvon ollessa 0.16 g/m2/v. Valtakunnallisissa selvityksissä Oulun seudun rikkilaskeumaksi on esitetty 0.54 g/m2/v ja typpilaskeumaksi 0.17 g/m2/v. 5ulfaattirikin (504-5) vuosilaskeuma Oulussa vuosina 1981-1990 (mg/ m2). Keruupaikka 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 ka Linnanmaa 900 1010 950 900 880 880 490 750 770-840 Kuivasjärvi 780 890 930 730 670 840 590 660 920 460 750 Rajakylä 800 890 960 670 700 720 570 - - - 760 Mustasuo 1150 1010 1040 840 690 740 420 480 670 490 750 Kontinkangas 990 990 940 870 890 1010 790 860 890 830 900 Peltola 850 960 820 740 770 810 740 880 800 720 810 Kaukovainio - - 800 670 720 580 620 640 600 340 620 Pyykösjärvi - 1410 1140 1620 1250 1120 950 1820 1430 1030 1310 Hintla - 1030 940 880 840 850 740 7'30 680 840 840 keskimäärin 910 1020 950 880 830 840 660 850 870 670 860

34 Nitraattitypen (N03-N) vuosilaskeuma Oulussa vuosina 1982-1990 (mgl m2). Keruupaikka 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 ka Linnanmaa 120 160 180 170 130 90 150 140-140 Kuivasjärvi 140 150 160 140 190 130 150 190 100 150 Rajakylä 120 130 140 180 140 120 - - - 140 Mustasuo 100 110 100 140 130 130 140 120 130 120 Konlinkangas 110 130 150 170 140 100 140 100 150 130 Peltola 130 170 170 180 150 190 160 150 130 160 Kaukovainio - 160 150 150 140 130 140 110 120 140 Pyykösjärvi 170 250 210 190 230 260 200 260 280 230 Hinl1a 160 230 180 190 240 180 190-230 200 keskimäärin 130 170 160 170 160 150 160 150 160 160 1500 1000 500 --. --=-.: ==--=----. _... ~--':'=;=-O",,-,'~ -- -" _--...- --. -..::::::> - ~---... SULFMlTT 1R1KK 1 "--- ---- --...:. Ku ivosjörv i MUS10SUO o.~~=!===!:==:!::=::::!===!==:::!::::==:!==~~~ 250 200 150 100 50 NITRAATTITYPPI O"-;-;:~-:c~--:~;--~-:---:±:;:o-~=----:-;!-=--.,.,~--:-:!-;:-;:,...-:-::!-=-:::-! 1981 1982 1983 198' 1985 1986 1981 1988 1989 1990 Kon t ink:angos, Pyykösjörv i Kaukovainio. Sulfaattirikin ja nitraattitypen vuosilaskeuma Oulussa vuosina 1981-1990.

35 / --~u.. osilaskeuma Oulussa Sulfaattinkm vu 1980-luvulla. I --... - 3

36 I Nitraattitypen vuosilaskeuma Oulussa 1980-luvulla. o 1 2 1 5km,--~--~. -->--------_.., 1':' Oulun kilupungm kllnl~'lslöviraslon millau~"~llslu ]l)lj]

37 KASVILLISUUSVAIKUTUKSET Tutkimukset ilman epäpuhtauksien kasvillisuusvaikutuksista käynnistyivät Oulussa jo 1960-luvun lopulla, jolloin havaittiin nykyisen Kemira Oy:n lähiympäristössä selviä puustovaurioita. 1960-ja 1970-luvuilla fluoriyhdisteet olivat merkittävimpiä puustovaurioiden aiheuttajia. Sittemmin fluoripäästöjä vähennettiin ja ongelmaksi jäivät rikkjyhdisteet sekä typen oksidit. 1980-luvulla puustovaurioiden syynä ovat olleet teollisuusympäristöille tyypilliset rikki- ja typpiyhdisteiden korkeat Iyhytaikaispitoisuudet sekä alhaisten pitkäaikaispitoisuuksien aiheuttaman jatkuvan altistumisen ja kylmien talvien yhteisvaikutus. Kemira Oy:n lähiympäristössä pahimmat vauriot on todettu talvien 1965-66, 1968-70,1984-85 ja 1987-1988 jälkeen. Ilman epäpuhtauksien vaikutukset ilmenevät kasvillisuudessa hyvin monella eri tavalla. Ennen varsinaisten näkyvien vaurioiden syntymistä tapahtuu muutoksia mm. kasvien elintoiminnoissa, kemiallisessa koostumuksessa ja solurakenteissa. Oulun yliopiston kasvitieteen laitoksen tekemissä tutkimuksissa on todettu ilman epäpuhtauksien kuormittamilla alueilla muutoksia mm. kasvien yhteyttämis- ja hengitystoiminnassa, entsyymiaktiivisuudessa, valkuaisainekoostumuksessa, solujen hienorakenteessa ja: kasvien pintarakenteissa sekä humuskerroksen biologiassa. Ilman epäpuhtauksien aiheuttamia muutoksia on havaittu puilla, ruohovartisilla kasveilla, sammalilla ja jäkälillä, joskin havupuut ja puiden rungoilla kasvavat jäkälät ovat osoittautuneet herkimmiksi. Rikkiyhdisteiden leviämistä on seurattu Oulun kaupungin alueella männyn neulasten rikkipitoisuuteen perustuvan kartoituksen avulla viiden vuoden välein vuodesta 1979 alkaen. Aluksi tutkimuksen toteutti yliopisto ja sittemmin se on tehty kaupungin ja yliopiston yhteistyönä. Tulokset osoittavat rikkikuormituksen selvästi vähentyneen kaupungin alueella. Vuonna 1979 alue, jolla neulasten rikkipitoisuudetolivaterittäin korkeita, oli yli 20 km2, vuonna 1984vastaavaalue oli noin 6 km 2 ja vuonna 1989 noin 2 km2. Rikkipitoisuuksien aleneminen on ollut merkittävintä kaupungin keskustassa ja sen pohjoispuolella. Vaikka rikkikuormitus on vähentynyt, havupuut eivät voi Oulussa hyvin. Pitkäaikainen jatkuva kuormitus, muut ilman epäpuhtaudet ja kaupunkirakentaminen ovat alentaneet puiden kuntoa. Esimerkiksi männyn neulasvuosikertojen määrä on suhteellisen suuressa osassa kaupunkia 2-3, kun tausta-alueilla Pohjois-Suomessa männyllä normaalisti on 4-6 neulasvuosikertaa jäljellä. Pitkän ajan kuluessa tapahtuu ilman epäpuhtauksien altistamilla alueilla muutoksia myös kasvilajistossa. Herkät lajit katoavat ja kilpailussa vahvat säilyvät. Esimerkiksi Kemira Oy:n ympäristöstä alkuperäinen havupuuvaltainen kasvillisuus on katoamassa ja lehtipuut, pensaat, heinät sekä ruohot valtaavat alaa. Kaupungin keskustasta ja teollisuuslaitosten ympäristöistä puiden rungoilla kasvavat ilman saasteille herkät jäkälät ovat kadonneet ja erityisesti typpikuormituksesta hyötyvät vihersukkulajäkälä ja viherlevät ovat lisääntyneet.

38 Erilaiset ilman epäpuhtauksien aiheuttamat kasvillisuusvauriot ovat keskittyneet Oulussa suurimpien teollisuuslaitosten lähiympäristöihin ja keskustan alueelle painottuen vallitsevien tuulten suunnista johtuen kaupungin pohjoisosiin. Ilman laadun myönteinen kehitys on nähtävissä mm. neulasten rikkipitoisuuksien alenemisena ja näkyvien vaurioiden vähenemisenä. Ilman epäpuhtauksien vaikutusten seurantaa on kuitenkin tarpeen jatkaa ja monipuolistaa, sillä vaikka epäpuhtauspitoisuudet ovat Oulussa suhteellisen alhaisia, vahvistavat ne yhdessä esiintyessään toistensa vaikutuksia ja saattavat ylittää luonnolle kriittisiksi havaitut raja-arvot. Yksivuotiaan männyn neulasen vaharakennetta ilmarakoalueella. Nuoren neulasen vaharakenne on nukkamainen ja kuluu luonnossa noin 4-5 vuodessa. Ilman epäpuhtauksien kuormittamilla alueilla vastaava kuluminen tapahtuu jo vuodessa. A =tausta-alue, B =sulfiittiselluloosatehtaan lähiympäristö, C = lannoitetehtaan lähiympäristö (pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva, 2000 kertainen suurennus).