Suon ennallistamisen vaikutus valumaveden laatuun Markku Koskinen 11. helmikuuta 2008
1 Tulokset Tulokset on jaettu mitattuihin pitoisuuksiin ja laskettuihin huuhtoumiin. Pitoisuudet on edelleen jaettu kalibrointikautena mitattuihin ja ennallistamisen jälkeen mitattuihin. Pitoisuudet esitetään piste- ja viivakuvaajina, ja vuosittaiset huuhtoumat pylväskaavioina, joissa erotetaan laskennallinen luonnontila ja laskettu toteutunut huuhtouma toisistaan. Tuloksia kommentoidaan tässä osiossa lyhyesti, ja laajempi tulkinta tehdään keskustelu-osiossa. 400 600 800 1000 Lähtevä oja Pohjoisesta tuleva oja Idästä tuleva oja huhti touko kesä heinä elo syys loka 1.1 Pitoisuudet Kalibrointikauden osalta kaikkien kolmen mittauspisteen mittaukset esitetään tilan säästämiseksi samassa kuvassa. Koko mittausajanjakson osalta kuvaajista tulisi tällä menetelmällä epäselviä, joten kuvaajat on tehty erikseen joka mittauspisteelle. Kuva 1: Kokonaistypen pitoisuus kalibrointikaudella, µg l 1 1.1.1 Kalibrointikausi Kalibrointikauden mittausten päivämäärät olivat: Lähtevä kevät 2.4. (ei Ca, K, Ntot, Mg, Mn, Na, org. C), 16.4. (ei Ca, K, Ntot, Mg, Mn, Na), 29.4. ja 14.5. Lähtevä syksy 10.6., 13.8., 16.9. ja 21.10. Pohjoisesta tuleva kevät 2.4. (ei Ca, K, Ntot, Mg, Mn, Na), 29.4.ja 14.5. Pohjoisesta tuleva syksy 10.6., 13.8. ja 16.9. Idästä tuleva kevät 16.4. (ei Ca, K, Ntot, Mg, Mn, Na), 29.4. ja 14.5. Idästä tuleva syksy 10.6., 13.8. ja 16.9. 0 20 40 60 80 Lähtevä oja Pohjoisesta tuleva oja Idästä tuleva oja huhti touko kesä heinä elo syys loka Kuva 2: Ammoniumtypen pitoisuus kalibrointikaudella, µg l 1 1
20 40 60 80 120 Lähtevä oja Pohjoisesta tuleva oja Idästä tuleva oja 10 20 30 40 50 60 Lähtevä oja Pohjoisesta tuleva oja Idästä tuleva oja huhti touko kesä heinä elo syys loka huhti touko kesä heinä elo syys loka Kuva 3: Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus kalibrointikaudella, µg l 1 Kuva 5: Kokonaisfosforin pitoisuus kalibrointikaudella, µg l 1 Lähtevä oja Nitriitti- ja nitraattityppi Nitriittija nitraattitypen pitoisuus kalibrointikaudella laski kevään maksimilukemasta, 73, joka mitattiin toukokuun alussa, lähes tasaisesti syyskuun puoleenväliin saakka, jolloin mitattiin minimilukema, 6. Siitä se lähti syksyn edetessä taas nousemaan. 5 10 15 20 Lähtevä oja Pohjoisesta tuleva oja Idästä tuleva oja huhti touko kesä heinä elo syys loka Ammoniumtyppi Ammoniumtypen pitoisuus oli korkeimmillaan alkukeväällä ja syksyllä. Suurimmat arvot, 46 ja 45, mitattiin 21.10. ja 12.4.. Pienin arvo, 6, mitattiin 16.9.. Toukokuussa mitattiin toiseksi pienein arvo, 7. Kesällä pitoisuudet kävivät korkeimmillaan 32 :ssa elokuun 13. päivä. Kuva 4: Fosfaattifosforin pitoisuus kalibrointikaudella, µg l 1 Kokonaistyppi Kokonaistyppi saatiin mitattua vasta kolmannesta, 29.4. haetusta näytteestä. Sen vuoksi alkukevään pitoisuuksia ei tiedetä, mutta huhtikuun lopusta toukokuun puoleen väliin pitoisuus laski 2
610:stä 420 :n. Toukokuusta eteenpäin pitoisuus kasvoi, kunnes se saavutti kalibrointikauden maksimiarvonsa, 770, viimeisessä ennen ennallistamissa otetussa näytteessä, joka otettiin 16.9.. Fosfaattifosfori Fosfaattifosforin pitoisuus oli mittausten alkaessa laskeva. Huhtikuun ensimmäisen ja viimeisen näytteen välillä sen pitoisuus väheni puoleen, 8:sta 4 :n. Tästä se lähti kesän mittaan nousemaan, ja saavutti huippupitoisuutensa, 22, elokuun 13. päivän näytteessä. Syyskuun 16. päivä otetussa näytteessä pitoisuus oli taas lähellä loppukevään pitoisuuksia. Kokonaisfosfori Kokonaisfosforin pitoisuus laski huhtikuun alusta puoleenväliin, jolloin se oli 16.4. pienimmillään 13. Kesän mittaan pitoisuus nousi tasaisesti kohti elokuun 13. päivän mittausta, jolloin se oli 58. (ks. kuva??) Pohjoisesta tuleva oja Nitriitti- ja nitraattityppi Kevään huippupitoisuus, 140, mitattiin 29.4. otetusta näytteestä. Tästä se laski loppukevääksi ja alkukesäksi noin 80 :n. Loppukesästä, 13.8. otetusta näytteestä, mitattiin kesän ja syksyn huippupitoisuus, 110, mutta 16.9. pitoisuus oli enää 25. Ammoniumtyppi Ammoniumtypen pitoisuus pysyi koko kalibrointikauden ajan alle 90 :ssa. Korkein pitoisuus, 82, mitattiin keväällä 29.4. otetusta näytteestä. Pitoisuus oli alhaisimmillaan, 12-27, kesällä, ja lähti syksyä kohden taas nousemaan. Kokonaistyppi Kokonaistypen pitoisuus vaihteli 500 ja tuhannen mikrogramman välillä litraa kohti. Pitoisuus oli kesällä pienimmillään, ja maksimipitoisuus mitattiin 16.9. otetusta näytteestä. Fosfaattifosfori Fosfaattifosforin pitoisuus oli koko kalibrointikauden ajan kolmen ja yhdeksän mikrogramman välillä litraa kohden. Pienin pitoisuus mitattiin 29.4. otetusta näytteestä, ja suurin 13.8. otetusta näytteestä. Kokonaisfosfori Kokonaisfosforin pitoisuus vaihteli välillä 12-34. Pienimmät pitoisuudet mitattiin ennen elokuuta otetuista näytteistä, ja suurin pitoisuus elokuun näytteestä. Idästä tuleva oja NItriitti- ja nitraattityppi Nitriittija nitraattitypen pitoisuus pysytteli enimmäkseen alle 50 :ssa lukuunottamatta loppukevään ja elokuun näytteitä, joissa se oli 93 ja 64. 1.1.2 Kalibrointiarvot Kalibrointikauden mittausten ja Koppelojan valumien perusteella laskettiin kevätja syyskausille (joulu-toukokuu ja kesämarraskuu) huuhtoumat, jotka jaettiin vastaavan ajanjakson valumalla. Näin saatiin kalibrointipitoisuudet keväälle ja syksylle. 3
1.1.3 Ennallistamisen jälkeiset pitoisuudet Kokonaistyppi Lähtevästä ojasta (kuva 6) mitattu kokonaistypen pitoisuus nousi ennallistamisen jälkeen tasaisesti ensimmäisen ennallistamisen jälkeisen vuoden kesään asti, minkä jälkeen se laski toisen vuoden alkupuoliskolle asti. Tämän jälkeen tapahtui hyvin voimakas pitoisuuden kasvu, minkä jälkeen trendi on ollut hitaasti laskeva. Pitoisuus on lähes järjestelmällisesti ollut alhaisimmillaan kesäisin, lukuunottamatta vuotta 2007, jolloin pitoisuus lähti loppusyksystä laskemaan. Pohjoisesta tulevassa ojassa (kuva 7) kokonaistypen pitoisuus nousi jyrkästi heti ennallistamisen jälkeen. Tämän jälkeen pitoisuus on pysytellyt korkeana, vailla kovin selvää vuodenaikaistrendiä. Pitoisuuden vaihtelu on koko aikana ollut voimakasta. 500 1000 1500 2000 2008 Kuva 6: Kokonaistypen pitoisuus lähtevässä ojassa, µg l 1 Idästä tulevassa ojassa (kuva 8) kokonaistypen pitoisuus nousi lievästi ennallistamisen jälkeisenä talvena, ja seuraavana syksynä se nousi äkillisesti hyvin korkealle, missä se pysytteli seuraavaan kesään asti. Tämän jälkeen trendi on ollut loivasti laskeva, kuitenkin niin, että loppuvuodesta on yleensä saatu yksittäisiä korkeita pitoisuuksia. 1000 2000 3000 4000 2008 Nitriitti- ja nitraattityppi Lähtevästä ojasta (ks. kuva 9) mitatut nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuudet ovat koko mittausajanjakson vaihdelleet Kuva 7: Kokonaistypen pitoisuus pohjoisesta tulevassa ojassa, µg l 1 4
1000 2000 3000 4000 5000 2008 Kuva 8: Kokonaistypen pitoisuus idästä tulevassa ojassa, µg l 1 voimakkaasti, eikä erityisen selvää trendiä ole havaittavissa. Suurimmat pitoisuudet mitattiin toisen ennallistamisen jälkeisen vuoden alussa, mutta lähelle samaa pitoisuutta ollaan päästy vielä loppuvuodesta 2006. Suurimmat pitoisuudet on aina mitattu talvikaudella. 0 50 100 150 200 2008 Kuva 10: Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus pohjoisesta tulevassa ojassa, µg l 1 0 50 100 150 200 2008 Kuva 9: Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus lähtevässä ojassa, µg l 1 Pohjoisesta tulevasta (ks. kuva 10) ojasta mitattu nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus oli kalibrointikaudellakin varsin korkea verrattuna lähtevän ojan pitoisuuteen. Ennalistamisen jälkeisenä talvena ja seuraavana kesänä pitoisuus pysyi matalana, mutta toisena ja kolmantena talvena se nousi korkealle, laskien kuitenkin aina kesän ajaksi kalibrointikautta alemmalle tasolle. Viimeisenä kolmena talvena pitoisuus on taas osoittanut joitakin nousemisen merkkejä, mutta trendi ei ole selvä. Idästä tulevassa (ks. kuva 11) ojassa nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuuksissa on havaittavissa kaksi hyvin voimakasta 5
0 500 1500 2500 2008 0 20 40 60 80 100 120 Kuva 11: Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus idästä tulevassa ojassa, µg l 1 piikkiä, joista ensimmäinen toisena vuotena ennallistamisen jälkeen ja toinen loppuvuodesta 2006. Piikkien jälkeen on kuitenkin aina palattu lähelle kalibrointikauden pitoisuuksia. (Ks. kuva 11. Huom. asteikko!) 2008 Kuva 13: Fosfaattifosforin pitoisuus pohjoisesta tulevassa ojassa, µg l 1 0 50 100 150 50 100 150 200 2008 2008 Kuva 12: Fosfaattifosforin pitoisuus lähtevässä ojassa, µg l 1 Kuva 14: Kokonaisfosforin pitoisuus lähtevässä ojassa, µg l 1 6
50 100 150 200 2008 Kuva 15: Kokonaisfosforin pitoisuus pohjoisesta tulevassa ojassa, µg l 1 1.2 Vuosihuuhtoumat ja - valumat Valumat Valumat vaihtelivat mittausajanjaksona suuresti. Kalibrointivuonna (2001) valuma oli 272 mm ja vuonna 2002 255 mm. Vuonna 2003 se oli koko mittausajanjakson pienin, vain 92 mm. Vuonna 2004 valuma oli lopukesän rankkasateiden vuoksi moninkertainen edellisvuoteen verrattuna ja yleisestikin poikkeuksellisen suuri, 392 mm. Vuonna 2005 valuma oli hieman pienempi kuin kalibrointivuonna, 191 mm. Vuonna 2006 se pieneni edelleen 161 millimetriin. Vuonna 2007 valuma kasvoi edellisvuodesta 229 millimetriin. Kokonaistyppi 0 50 100 150 200 0 1 2 3 4 2008 Kuva 17: Kokonaistypen huuhtouma koko alueelta, kg ha 1 v 1 Kuva 16: Kokonaisfosforin pitoisuus idästä tulevassa ojassa, µg l 1 Koko alue Kokonaistypen huuhtouma koko alueelta lisääntyi jo ennallistamisvuonna hieman, ja sen jälkeen on ollut noin kaksinkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna (Ks. kuva 17.) 7
0 2 4 6 8 0 1 2 3 4 Kuva 18: Kokonaistypen huuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 Pohjoinen osavaluma-alue Kokonaistypen vuosihuuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta lisääntyi huomattavasti jo ennallistamisvuonna. Kaksi vuotta ennallistamisen jälkeen se oli lähes kolminkertainen laskennalliseen luonnontilaan nähden, ja sen jälkeen se on ollut noin kaksinkertainen laskennalliseen luonnontilaan nähden. (Ks. kuva 18.) Itäinen osavaluma-alue Kokonaistypen vuosihuuhtouma kohosi ennallistamisen jälkeen kahdessa vuodessa jopa yli kahdeksankertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan nähden. Huippunsa jälkeen se on laskenut niin, että viimeisenä mittausvuonna se oli noin puolitoistakertainen luonnontilaan nähden. (Ks. kuva 19.) Nitriitti- ja nitraattityppi Koko alue Nitriitti- ja nitraattitypen huuhtouma koko valuma-alueelta laski huuhtoumaa seuranneena vuotena vähän Kuva 19: Kokonaistypen huuhtouma itäiseltä osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 yli kolmanneksen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Toisena vuotena ennallistamisen jälkeen se oli noin kaksinkertainen, minä jälkeen se oli kutakuinkin sama kuin laskennallinen luonnontila. Vuosina 2006 ja 2007 huuhtouma oli huomattavasti suurempi, kuin luonnontilassa, niin, että vuonna 2006 se oli jopa lähes kolminkertainen. (Ks. kuva 20). Pohjoinen osavaluma-alue Nitriittija nitraattitypen vuosihuuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta on ollut ennallistamisen jälkeen lähes järjestelmällisesti pienempi kuin laskennallinen luonnontila. (Ks. kuva 21.) Itäinen osavaluma-alue Nitriittija nitraattitypen huuhtouma isäiseltä osavaluma-alueelta lisääntyi ennallistamisen seurauksena huomattavasti. Se saavutti huippunsa kaksi vuotta ennallistamisen jälkeen, jolloin se oli noin 24-kertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. 8
0.00 0.05 0.10 0.15 0.00 0.10 0.20 0.30 Kuva 20: Nitriitti- ja nitraattitypen huuhtouma koko alueelta, kg ha 1 v 1 Sen jälkeen ylimäärä on vähentynyt melko tasaisesti. (Ks. kuva 22.) Ammoniumtyppi Koko alue Ammoniumtypen huuhtouma koko valuma-alueelta kasvoi jo ennallistamisvuonna lähes kaksinkertaiseksi verrattuna laskennalliseen luonnontilaan. Tämän jälkeen se nousi entisestään niin, että vuonna 2003 se oli lähes kaksikymmenkertainen ja vuonna 2005 viisitoistakertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Siitä se on lähtenyt vähitellen laskemaan, mutta oli vielä vuonna 2007 yli seitsenkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 23.) Pohjoinen osavaluma-alue Pohjoisen osavaluma-alueen ammoniumtyppihuuhtouma kasvoi jo ennallistamisvuonna yli kaksinkertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Huippunsa lisäys saavutti vuonna 2003, jolloin se oli yli Kuva 21: Nitriitti- ja nitraattitypen huuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 24-kertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Siitä se on lähtenyt vähitellen laskemaan, mutta oli vielä vuonna 2007 yli 8-kertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 24.) Itäinen osavaluma-alue Ammoniumtypen huuhtouma itäiseltä osavalumaalueelta ei kasvanut ennallistamisvuonna juuri lainkaan. Seuraavana vuonna se sen sijaan kasvoi lähes 20-kertaiseksi, ja kahden vuoden kuluttua lähes 90-kertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Siitä se lähti laskemaan, ja oli vuonna 2007 alle kuusinkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 25.) Fosfaattifosfori Koko alue Fosfaattifosforin huuhtouma koko valuma-alueelta ei juurikaan reagoinut vielä ennallistamisvuonna. Seuraavina neljänä vuotena se sen sijaan kasvoi 9
0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0 1.2 0.00 0.10 0.20 0.30 Kuva 22: Nitriitti- ja nitraattitypen huuhtouma itäiseltä osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 niin, että vuonna 2005 mitattu huuhtouma oli yli 8-kertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Sen jälkeen huuhtouma on vähitellen lähtenyt laskemaan kohti luonnontilaa, mutta oli vielä vuonna 2007 lähes viisinkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 26.) Kuva 23: Ammoniumtypen huuhtouma koko alueelta kg ha 1 v 1 jälkeen, jolloin se oli noin kymmenkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Sen jälkeen se on melko järjestelmällisesti laskenut niin, että vuonna 2007 mitattu huuhtouma oli alle kolminkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 28.) Pohjoinen osavaluma-alue Fosfaattifosforin huuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta nousi jo ennallistamisvuonna yli puolitoistakertaiseksi ja vuoteen 2004 mennessä yli 11-kertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Tämän jälkeen se on vähentynyt niin, että vuonna 2007 se oli hieman yli viisinkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 27.) Itäinen osavaluma-alue Fosfaattifosforin huuhtouma itäiseltä osavalumaalueelta saavutti huippunsa jo ensimmäisenä vuotena ennallistamisen Kokonaisfosfori Koko alue Kokonaisfosforin huuhtouma koko valuma-alueelta kasvoi ensimmäisenä vuonna ennallistamisen jälkeen yli kaksinkertaiseksi ja toisena vuonna yli nelinkertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan nähden. Tämän jälkeen se näytti vähitellen asettuvan, mutta nousi taas vuonna 2005 lähes viisinkertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan nähden, mistä se on vähitellen laskenut niin, että vuonna 2007 se oli noin kolminkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 29.) 10
0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 0.0 0.1 0.2 0.3 0.4 0.5 Kuva 24: Ammoniumtypen huuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 Kuva 25: Ammoniumtypen huuhtouma itäiseltä osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 Pohjoinen osavaluma-alue Kokonaisfosforin huuhtouma pohjoiselta osa-alueelta kasvoi jo ennallistamisvuotena noin kaksinkertaiseksi, ja seuraavana vuonna jo viisinkertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Huippunsa lisäys saavutti vuonna 2005, jolloin huuhtouma oli yli 7-kertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 30.) Itäinen osavaluma-alue Kokonaisfosforin huuhtouma itäiseltä osavalumaalueelta nousi hieman jo ennallistamisvuotena. Seuraavana vuonna se nousi yli kuusinkertaiseksi ja vuonna 2003 lähes seitsenkertaiseksi laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. Tästä huuhtouman lisäys on vähitellen laskenut niin, että vuonna 2007 se oli noin kaksinkertainen laskennalliseen luonnontilaan verrattuna. (Ks. kuva 31.) Huuhtouman muutos ennallistettua hehtaaria kohden Ammoniumtyppi Ammoniumtypen hehtaarikohtainen huuhtouma kasvoi ennallistamisen jälkeen selvimmin pohjoisella osavaluma-alueella, ja lisäyksen huippu saavutettiin vuonna 2004, minkä jälkeen se on laskenut hitaasti. Itäiseltä osavaluma-alueelta tullut huuhtouma saavutti huippunsa jo vuonna 2003, ja lisäys on vähitellen laskenut lähelle nollaa. Koko valuma-alueelta ammoniumtypen lisähuuhtouma ei ole missään vaiheessa kasvanut kovin suureksi hehtaaria kohden, ja lisähuuhtouman huippu saavutettiin vasta vuonna 2005, minkä jälkeen lisäys on vähitellen laskenut. (Ks. kuva 32.) Nitriitti- ja nitraattityppi Nitriittija nitraattitypen huuhtouma muuttui koko alueelle laskettuna varsin vähän. Pohjoiselta valuma-alueelta se kasvoi huomattavasti vuonna 2003, ja on sen jälkeen laskenut kohti luonnontilaa. Itäiseltä valumalaueelta tuleva huuhtouma laski hieman noin kolmeksi vuodeksi ennallistamisen jälkeen, ja on sen 11
0.00 0.04 0.08 0.12 0.00 0.04 0.08 Kuva 26: Fosfaattifosforin huuhtouma koko alueelta kg ha 1 v 1 Kuva 27: Fosfaattifosforin huuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 jälkeen ollut lähellä luonnontilaa. (Ks. kuva 33.) Kokonaistyppi Kokonaistypen lisähuuhtouma on ollut lähes jatkuvasti koko alueelle laskettuna pienempi kuin itäiseltä ja pohjoiselta osavaluma-alueelta erikseen. Lisäyksen huippu saavutettiin vuonna 2004, minkä jälkeen se on asettunut viiden kilon molemmille puolille hehtaaria kohden kaikilta alueilta. (Ks. kuva 34.) Fosfaattifosfori Fosfaattifosforin huuhtouma oli ensimmäisenä neljänä vuotena koko alueelle laskettuna pienempi kuin pohjoiselta ja itäiseltä osavaluma-alueelta erikseen. Sen jälkeen se on kuitenkin ollut koko valuma-alueelta hehtaaria kohden suurempi kuin em. osavaluma-alueilta. Itäisen osavaluma-alueen huuhtouman lisäyksen huippu saavutettiin jo ensimmäisenä vuonna ennallistamisen jälkeen, ja toinen, matalampi huippu kolmantena vuotena ennallistamisen jälkeen. Samaan vuoteen osui pohjoisen osavaluma-alueen huippu. Tämän jälkeen molemmat ovat laskeneet hitaasti. (Ks. kuva 35.) Kokonaisfosfori Kokonaisfosforin huuhtouma on ollut toiseksi viimeistä seurantavuotta lukuunottamatta koko alueelta hehtaaria kohden pienempi kuin itäiseltä ja pohjoiselta osavaluma-alueelta. Kaikkien alueiden huuhtoumien lisäyksen huippu ajoittuu vuoteen 2004, minkä jälkeen ne ovat kaikki laskeneet ensin nopeasti ja sitten vähitellen. (Ks. kuva 36.) Läntisen osavaluma-alueen vaikutus huuhtoumiin Edellisten mittausten ja laskentojen perusteella voitiin laskea läntisen, itsekeen ennallistuneen osavaluma-alueen soiden vaikutus huuhtoumiin. Fosfori Fosforia läntinen osavalumaalue sitoi vain ennallistamista seuraavana vuotena. Sen jälkeen se on päästänyt 12
0.00 0.04 0.08 0.12 0.00 0.05 0.10 0.15 Kuva 28: Fosfaattifosforin huuhtouma itäiseltä osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 fosforia, aluksi voimakkaasti kasvaneita, mutta kahtena viimeisenä seurantavuotena vähitellen laskevia määriä. (Ks. kuva 37.) Kuva 29: Kokonaisfosforin huuhtouma koko valuma-alueelta kg ha 1 v 1 Typpi Toisena vuotena ennalistamisen jälkeen läntinen osavaluma-alue sitoi voimakkaasti typpeä sen kaikissa muodoissa. Sen jälkeen vaikutus on vähentynyt, ja kokonaistypen osalta se on kääntynyt jopa kasvavasti luovuttamisen puolelle. (Ks. kuva 38.) 0.00 0.05 0.10 0.15 0.20 Kuva 30: Kokonaisfosforin huuhtouma pohjoiselta osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 13
0.00 0.05 0.10 0.15 kg/enn.ha/v 2 0 2 4 6 8 10 Itäinen osavaluma alue Pohjoinen osavaluma alue Koko valuma alue Kuva 31: Kokonaisfosforin huuhtouma itäiseltä osavaluma-alueelta kg ha 1 v 1 Kuva 33: Ennallistamisen aiheuttama nitriitti- ja nitraattitypen huuhtouman muutos, kg ennallistettu ha 1 v 1 kg/enn.ha/v 0 2 4 6 8 10 Itäinen osavaluma alue Pohjoinen osavaluma alue Koko valuma alue Ennallistamisen vaikutus kg / toimenpidehehtaari / a 0 5 10 15 20 Itäinen osavaluma alue Pohjoinen osavaluma alue Koko valuma alue Kuva 32: Ennallistamisen aiheuttama ammoniumtypen lisähuuhtouma, kg ennallistettu ha 1 v 1 Kuva 34: Ennallistamisen aiheuttama kokonaistypen lisähuuhtouma, kg ennallistettu ha 1 v 1 14
kg/enn.ha/v 0.0 0.2 0.4 0.6 0.8 1.0 Itäinen osavaluma alue Pohjoinen osavaluma alue Koko valuma alue 0.2 0.0 0.2 0.4 0.6 Ptot PO Kuva 35: Ennallistamisen aiheuttama fosfaattofosforin lisähuuhtouma, kg ennallistettu ha 1 v 1 Kuva 37: Läntisen osavaluma-alueen soiden vaikutus fosforin huuhtoumaan, kg suo ha 1 v 1 kg/enn.ha/v 0 5 10 15 20 Itäinen osavaluma alue Pohjoinen osavaluma alue Koko valuma alue 6 4 2 0 2 4 Ntot NOx N NH4 N Kuva 36: Ennallistamisen aiheuttama kokonaisfosforin lisähuuhtouma, kg ennallistettu ha 1 v 1 Kuva 38: Läntisen osavaluma-alueen soiden vaikutus typen huuhtoumaan, kg suo ha 1 v 1 15
Sisältö 1 Tulokset 1 1.1 Pitoisuudet......... 1 1.1.1 Kalibrointikausi... 1 1.1.2 Kalibrointiarvot... 3 1.1.3 Ennallistamisen jälkeiset pitoisuudet. 4 1.2 Vuosihuuhtoumat ja -valumat 7 Viitteet K. Aapala. Korpien ekologisen ominaispiirteet ja suojelutilanne. Teoksessa K. Aapala, toimittaja, Soidensuojelualueverkoston arviointi, osa 490 sarjasta Suomen ympäristö, sivut 89 147. Suomen ympäristökeskus, 2001. H. Heikkilä ja T. Lindholm. Soiden ennallistamistutkimus vuosina 1987-1996, osa 666 sarjasta Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Metsähallitus, 1997. 16