YSTÄVÄKIRJE 2/77 Kitajima 8.3.1977 Jorma ja Lea Pihkala 15 Tohoreyon Higashishataku, Kitajima-cho, Itano-gun Tokushima-ken 771-02 Japan Rakkaat ystävät! "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha, mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." Joh. 6:63 Elävät ja kuolleet Ihminen on luonnollisessa tilassaan hengellisesti kuollut, synteihinsä kuollut ja siis täysin kykenemätön ja voimaton vapauttamaan itseään synnin alta. Tässä tilassaan ihminen on Jumalan pyhän vihan ja tuomion alainen täällä Japanissa - niin kuin te siellä Suomessa - hengellisesti, synteihinsä kuolleiden ihmisten keskellä. Usein unohdamme tämän tosiasian. Yritämme jotenkin saada "eloa" kuolleisiin. Saamme ehkä kootuksi joukon "ruumiita" kokoussaleihimme, saamme heidät pysymään kauniisti jonkin aikaa paikallaan ja asiat näyttävät sujuvan. Mutta sitten tulee "tuulenpuska", "ruumiit" kaatuvat istuimiltaan ja meidän harhakuvamme sortuu. Lähetyssaarnaaja voi yhtä helposti erehtyä kuolleiden aktivoimiseen kuin joku sielläkin. Yhtenä kauniina päivänä koko työ on "hiekassa" ja lähetti on lopen uupunut. Henki, Jumalan Pyhä Henki, on yksin se, joka voi tehdä kuolleen eläväksi. Ympärillämme olevat ihmiset tarvitsevat kuolleista herättämistä, he tarvitsevat uudestisyntymistä ylhäältä. On suurenmoista nähdä, että Pyhä Henki todellakin Jeesuksen Sanan kautta tekee ihmisiä eläväksi. Herran työtä Hyvä esimerkki yllä sanotusta on eräs F-san -niminen Naisyliopiston ylioppilas, joka valmistui juuri lastentarhanopettajaksi. Pari viikkoa sitten hän tuli pitkästä aikaa meille käymään. Viime keväästä lähtien hän oli erään toisen opiskelijan kansaa käynyt meillä pääasiassa leipomista opettelemassa noin kerran pari kuussa. Siinä ohessa meillä oli ollut tilaisuus jutella pitkään ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Mutta kaikki näytti menevän kuin "vesi hanhen selkään". Lopulta lopputenttien vuoksi heidän käyntinsä harvenivat ja tuli tuntu: Tulipa taas kerran nähdyksi paljon vaivaa eikä mitään hyötyä siitä. Nyt kuitenkin F-san ensi töikseen sisään astuessaan ilmoitti, että hän haluaa uskoa Jeesukseen. Ihmettelimme, mistä moinen muutos saattoi johtua, mutta asia oli yksinkertainen. Herra itse oli Pyhän Henkensä kautta aloittanut työn hänen sydämessään. Herra oli vienyt hänet ongelmien keskelle, joissa hän tajusi, että hän tarvitsee Vapahtajaa. Henki on se, joka, eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä. Tämä iloinen tapaaminen F-sanin kanssa jäi kuitenkin osaltamme viimeiseksi, koska hän
jo seuraavana päivänä joutui muuttamaan Osakaan, missä hän uusi työpaikkansa on. Rukoilkaa hänen puolestaan, että Pyhän Hengen työ saisi jatkua ja syventyä hänen kohdallaan. Toinen valmistuva ylioppilas, jonka myös "menetämme" samasta syystä on Kyoko S. Hän on saanut työpaikan Tokiosta. Olen viime kuukausina antanut hänelle kasteopetusta. Rukoilkaa, että hän löytäisi Tokiossa uuden hengellisen kodin. S-san teki tasan vuosi sitten pääsiäisenä ratkaisun ja on sen jälkeen käynyt kirkossamme jumalanpalveluksissa ja englannin ryhmissä. Rukoilkaa myös hänen omaistansa puolesta. Hänen isoäitinsä ja tätinsä ovat kristittyjä, mutta vanhemmat eivät ole, vaikka lukevatkin jonkin verran Raamattua ja kristillistä kirjallisuutta. Tartu tilaisuuteen Muutamat kuluneet viikot ovat väkevästi muistuttaneet minulle, että meille on annettu tehtävä julistaa evankeliumia ja todistaa Herrasta ja että meidän tulee todella myös julistaa silloin, kun meille Herra tilaisuuden avaa. Myöhemmin kun tilaisuus on jo ohi, voi olla jo liian myöhäistä etsiä uutta tilaisuutta. Käydessäni ostamassa kuukausi sitten kalusteita uuteen Itanon työpisteeseemme kauppiaan rouva osoittautui yllättävän avoimeksi ja halukkaaksi puhumaan uskonasioista. Se johtui hänen noin 30 vuotiaan miehensä vakavasta sairaudesta. Hän oli ollut jo 1½ vuotta sairaalassa. Pyysin saada käydä miestä katsomassa ja sain luvan: Seuraavana päivänä sain jutella miehen kanssa vajaan tunnin. Ensi kertaa elämässään hän sai kuulla evankeliumin. Huomioiden sairaan tilan en voinut olla pitempään ja päätin tulla uudelleen. Viikon kuluttua toistamiseen tullessani hänen tilansa oli muuttunut jyrkästi huonommaksi eikä keskustelusta enää tullut mitään. Kolmannella kerralla hänen kuolemansa oli enää päivistä kiinni ja vajaa viikko myöhemmin sain viestin, että niin oli tapahtunut. Sydämessäni olin moneen kertaan huokaillut: "Herra, anna hänelle vielä lisää aikaa, että voisin kertoa hänelle enemmän Sinusta." Mutta Herran vastaus oli: "Kerro silloin koko evankeliumi, kun sinulle siihen tilaisuus annetaan." Rukoilkaa tämän T-sanin nuoren lesken ja heidän kolmen pienen lapsensa puolesta (5, 3 ja 2). Itanon sivutyöpiste Tammikuun lopulla teimme päätöksen laajentaa Kitajiman työtä Itano -nimisen kauppalan suuntaan (noin 7 km meiltä länteen ja noin 3 km Aizumissa sijaitsevan päämajatontin pohjoispuolella). Vuokrasimme helmikuun alusta kauppalan keskustan tuntumasta pienen kokoustilan, entisen ruokalan, johon mahtuu runsaat 40 henkeä. Nimitämme paikkaa Itanon kristilliseksi opiskelijakeskukseksi, koska se sijaitsee vain noin 20 metriä 900 oppilaan lukiosta. Työn päätavoitteena onkin nimenomaan lukiolaisten evankeliointi. Työmuotoina ovat englannin opetusryhmät ja ns. kansainvälinen kerho, jonka monimuotoisen kansainvälisen ohjelman puitteissa pyrimme evankelioimaan sen jäseniä. Kerhon pidossa minua avustaa eräs amerikkalainen Ruth Schilberg niminen uskova englannin opettaja lähistöllä sijaitsevasta Yoshinon kauppalasta. Edelleen keskuksessa pidetään lasten kokouksia ja lastenkerhoja.
Päätös kirkon rakentamisesta Viime viikkoina kirkossa kävijöiden luku on Kitajimassa noussut ajoittain lähes 20 henkeen, mistä olemme iloinneet, samalla kun nykyiset tilat ovat tuntuneet entistäkin ahtaammilta. 1.3. tehtiinkin sitten historiallinen päätös: Kitajiman seurakunta päätti ryhtyä rakentamaan kirkkoa viime keväänä hankitulle tontille. Kirkosta on tarkoitus tulla kaksikerroksinen, pohjapinta-alaltaan noin 110 neliön suuruinen rakennus. Alakertaan on tarkoitus sijoittaa pastorin asunto ja yläkertaan varsinainen kirkkosali noin 70-80 hengelle. Rakennuksen kokonaiskustannukset noussevat noin 120.000,- mk:aan ja seurakunta ottaa taloudellisen vastuun siitä. Käytännössä se merkitsee, että seurakunta ottaa noin 80.000 mk pankkilainaa ja maksaa sen takaisin 10 vuodessa uhrivaroillaan. Koko 120.000 mk:n summaa se ei nykytilassa kykene lainaamaan, joten rakennustyöt joudutaan suorittamaan vaiheittain. Ensi vaiheessa rakennetaan lainasummalla rakennuksen runko, ulkoseinät, katto ym, mutta sisätiloista vain puolet alakerran pastorinasunnosta valmiiksi. Näin saadaan aikaan kuitenkin tilat, joissa väliaikaisesti voidaan toimintaa harjoittaa (näinkin tilat tulisivat nykyisiä lähes kaksi kertaa suuremmiksi). Jäljelle jäävät sisätyöt suoritetaan sitten pikku hiljaa sitä mukaan, kuin varoja saadaan kerätyksi osin tehden työt itse ja osin teettäen pieniä osaurakoita. Rakennustöihin päästäneen ihannetapauksessa noin huhtikuun puolessa välissä, jolloin ensimmäinen vaihe saattaisi valmistua heinäkuun loppuun mennessä. Monia käytännön ongelmia on kuitenkin vielä edessä ja tässäkin kohden tarvitsemme kipeästi esirukoustanne. Talven viimaa Kulunut talvi siellä Suomessa on kuuleman mukaan ollut "normaaii" eli pakkaset ovat paukkuneet. Täällä Japanissakin talvi on ollut harvinaisen pitkä ja kylmä. Japaninmeren puolella on satanut tavattomasti lunta (4-6 m ei ole ollut harvinaista) ja monenlaisia ongelmia on ollut. Täällä Shikokullakin lumi on muutamana päivänä vieraillut aamupäivän verran. Lämpötilat ovat pysyneet alhaalla (-3 - +5 astetta ) ja tuuli on ollut kova. Talojen rakennustavasta johtuen sisälläkin on todella viileää - mutta ihmeen mukavasti viileyteen tottuu. Nyt joka tapauksessa kevät on tullut, mikä merkitsee suomalaisittain varsin lämpimiäkin päiviä (iltapäivällä saattaa nousta yli 20 asteen). Tokion matka Helmikuun puolessa välissä Tokiossa pidettiin Japanissa toimivien raamatulliskonservatiivien lähetysjärjestöjen (JEMA Japan evangelical Missionary Association) ja lähettien kokous, johon osallistuin Kansanlähetyksen lähettien edustajana. Oli hyödyllistä tavata vuosikymmeniä Japanissa toimineiden lähetysten johtajia ja kuulla heidän kokemuksistaan.
Samalla sain myös pitkästä aikaan tavata Kunio A:n, jonka monet teistä muistavat hyvin Ryttylästä ja myös hänen käynneiltään Pohjois-Savoon. Hän asuu tätä nykyä kotikaupungissaan Tokiossa ja opettaa japanin kieltä maahan tulleille uusille lähetyssaarnaajille Japanin Lähetyssaarnaajien kieli-instituutissa. Hänen monipuolinen kielitaitonsa on näin päässyt ehkä parhaaseen mahdolliseen käyttöön evankeliumin hyväksi. Matkan aikana sain tavata myös N-sanin, kielikouluaikaisen lastenhoitajamme, joka asuu myöskin Tokion alueella ja on aktiivisesti mukana suuren Länsi-Chiban kirkon toiminnassa. Sodan jälkeinen tilanne Tokion kokouksessa eräs noin 30 vuotta Japanissa työtä tehnyt lähetti kertoi ensi kokemuksistaan saavuttuaan maahan heti sodan päätyttyä. Jälleenrakentaminen oli vasta aluillaan, joten tulevilla läheteillä piti olla asunto mukanaan. Niinpä kyseinen lähetti nousi maihin Yokohaman satamassa auton ja suuren asuntovaununsa kanssa. Parin kymmenen kilometrin autoilu Tokion keskustan tuntumaan sujui suuremmitta kommelluksitta. Jälkeenpäin hän sai tosin tietää, että Japanin liikenne on vasemmanpuoleista. Hänen oli kuitenkin onnistunut ajamaan koko matkan oikealla puolella! Pian koitti ensimmäinen joulu Japanissa ja asuntovaunu koristeltiin pienellä kuusella ja valaistiin sopivasti. Pari päivää myöhemmin kaksi hiljattain uskoon tullutta japanilaista miestä tuli Raamattuineen lähetin asuntovaunulle. Japania ja englantia sopivasti käyttäen he saivat lähetin ymmärtämään, että he halusivat oppia tuntemaan Raamattua paremmin ja halusivat, että tämä selittäisi heille Raamatusta joulukusen ja joulukoristeiden merkityksen kristityn elämässä! Tällöin nuoren lähetin silmät olivat ensi kertaa avautuneet näkemään, miten suuri vaara meillä on sotkea evankeliumi siinä määrin länsimaiseen kulttuuriin, että lähetystyössä huomaamatta saatamme ollakin länsimaisen kulttuurin apostoleita emmekä suinkaan evankeliumin julistajia. Noista ajoista Japani on ulkonaisesti täysin länsimaalaistunut, mutta sama ongelma on yhä edelleen vaikea asia monelle lähetille, sillä japanilainen ajattelutapa ei ole pohjimmiltaan paljonkaan muuttunut. Lähetteinä meidän pitäisi eräässä mielessä "hylätä" oma kulttuurimme ja antaa näille ihmisille vain evankeliumi. Kouluvuoden taite Maalis-huhtikuun taite on Japanissa koulujen lukuvuoden vaihtumisajankohta. Hanna pääsee siis jo toiselle luokalle japanilaisessa koulussa (suomenkielinen kotiopetus jatkuu vielä toistaiseksi ekaluokan tasolla). Helena ja Sinikka aloittavat myös esikoulun käynnin mikä on meille suuri helpotus: "Mitä minä tekisin?" kysymykset tahtovat kuulua aamusta iltaan asti eikä sopivaa vastausta aina tahdo löytyä. Asako ja Tomio ovat myös venyneet pituutta ja juttua tulee lujasti, välillä selvin parin sanan lausein ja välillä omalla erikoiskielellä, josta ymmärrämme vain hyvin selkeät äänenpainot. Molemmat ovat suorastaan kamalan vilkkaita. Onneksi puutarhan maan tonkiminen ja ulkoilma tarjoavat heille hyvän tarmon purkamispaikan.
Lähiohjelmaa Lähiviikkojen tapahtumista haluaisin jättää rukousaiheeksenne Kitajiman evankelioimispäivät 19.-20.3., englanninkielisen evankelioimiskokouksen Tokushimassa 24.4. ja suunnitelmat evankelioivan filmin näyttämiseksi Naisyliopistolla. Paluumme siirtyy Olemme todella iloisia, kun saamme sieltä viestejä, joissa kerrotte päivittäin muistavanne meitä rukouksissanne. Useat teistä näyttävä odottavaa meitä takaisin Suomeen jo tämän vuoden puolella, mutta suunnitelmiemme mukaan paluumme sinne tapahtuu vasta ensi vuoden maaliskuun lopussa eli noin tasan vuoden kuluttua. Kitajiman työn kannalta on tärkeätä, että olemme täydet 3 vuotta täällä ennen kotimaan lomaa. Kolme vuotta tulee täyteen ensi vuoden alussa (siis kielikoulumme päättymisestä). "Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on." Hes. 34:15-16 Jääkää Ylipaimenen hoitoon! Jorma, Lea, Hanna, Helena, Sinikka, Tomio ja Asako