Viittaamisen periaatteet

TuTa ja InfoVerkot kandiseminaari Viittaamisen periaatteet Maria Söderholm Tietoasiantuntija Oppimiskeskus maria.soderholm@aalto.fi Oppimiskeskus avautuu remontin jälkeen 31.10. osoitteessa Otaniementie 9

Sisältö Yleisesti viittaamiskäytännöistä ja niiden merkityksestä tieteellisessä kirjoittamisessa Viittaustekniikka Harvardin järjestelmän avulla Mendeleyn käyttö

Tiedonhaun tehtävä Tehtävä koostaa kirjaston luennoilla käsitellyt asiat. Varaa tehtävään aikaa! Tehtävä löytyy kandikurssin My Courses -sivulta. Palautus viimeistään keskiviikkona 5.10. Apuja: maria.soderholm@aalto.fi ja kirsi.heino@aalto.fi

Välitehtävät Välitehtävät Tiedonhaun tehtävät 1-3 1. Selostus omasta työstä ja tutkimuskysymysten rajaaminen 2. Hakulauseiden muodostaminen 3. Testihakuja tietokannoissa ja G Scholarissa Tietokantavertailujen tuloksia: Oliko järjestelmiä helppo käyttää? Mikä tuntui omimmalta? Mistä löytyi hyvin lähteitä? Toimiko samat hakusanat? Oliko mietittävä lisää hakusanoja?

Tiedonhaun tehtävät 4-5 Tehtävät ohjaavat Paikantamaan lähteitä eri järjestelmistä -> opit käyttämään erilaisia tietokantoja Tekemään viitteitä erilaisista lähdetyypeistä 4.1. Tee viitteitä kirjoihin 4.2. Tee viitteitä artikkeleihin 4.3. Tee viite opinnäytetyöhön 4.4. Tee viite standardista 5. Perehdy jonkin lähteen sisältöön tutkimuskysymystesi näkökulmasta ja etsi uusia sopivia lähteitä lähdeluettelosta; tee sisäinen viite ja lähdeviite

Viittaamisen perusteet Erilaisia järjestelmiä ja käytäntöjä Viittaustekniikka yksi tieteellisen viestinnän peruspilareista Useita viittausjärjestelmiä: Harvard (kirjoittaja-vuosi-julkaisu); Numero-järjestelmä -> lähteet lopussa numeroituina. Erilaisia käytäntöjä ja muunnelmia viittausjärjestelmistä Esim. tieteenalojen, lehtien ja kustantajien ohjeet voivat olla erilaisia Selvitä onko ohjaajalta onko laitoksella tai hänellä ohjeita, joita tulisi noudattaa. Perusteiden hallinta -> muuntaminen mihin tahansa viittausjärjestelmään onnistuu Harvardin järjestelmä Alue ja ympäristölehdestä Numerojärjestelmä opinnäytetyössä Tekstin sisäinen viite Lähdeluettelo

Viittaamisen perusteet Yleisiä syitä viitata Viittaamalla: Annat tunnustuksen idean alkuperäiselle keksijälle. Kytket ajattelusi, saamasi tutkimustulokset ja näkökulmasi lähestyä aihetta osaksi alan tietämystä Vältät plagiointisyytteet. Osoitat Kykyä lukea, analysoida ja kirjoittaa tieteellistä tekstiä. Tutkimusaineistojen hallintaan liittyvän osaamisen tulisi olla paremmalla tolalla eikä perustua oppimiseen tutkimuksen teon ohessa, vaan välineitä ja hyviä käytäntöjä tulisi opettaa tutkijoille kuten Nurmela toteaa tutkimuksessaan (Nurmela 2016, 60). [https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/19414] Osaavasi hyödyntää alasi tutkijoiden ajattelua ja tutkimuksen tuloksia. Oman alan tuntemustasi. Kyseessä on arviointitutkimuksessa käytetty menetelmä, joka pohjautuu Peter Checklandin (1981) pehmeään systeemianalyysiin (soft systems methodology). [http://www.ays.fi/aluejaymparisto/pdf/aluejaymp_2015_1_s17-30.pdf] Viitataan koko kirjaan, koska kirja käsittelee ao. metodologiaa. Sivunumero yksilöity, koska tutkimustulokseksi tulkittu ajatus löytyy ao. sivulta.

Tutki ja perehdy viittaamisen käytäntöihin Lue aktiivisesti: Analysoi viittaamiskäytäntöjä samalla, kun perehdyt tekstien sisältöön ja rakenteeseen. Viittaamisen analysoiminen opettaa tieteellisen argumentoinnin rakentamista kirjoittamalla. Viittaaminen kontekstualisoi tekstin avaa tekstiä ja johdattelee tutkimusalan tiedolliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen. Pohdi lähdeluettelon avulla, minkä tyyppiseen tutkimukseen tekstin osissa viitataan. Selviääkö sinulle tekstin sisäisistä viitteistä, miksi kirjoittaja viittaa lähteisiin? MONESTI Johdanto-osiot tuovat esille tutkimuksen näkökulman kannalta keskeisiä teoksia; löydät viitteitä käsitteitä/teorioita/alan näkökulmia valottavia teoksia. Aiempaa tutkimusta -osa yksilöi esimerkkejä, joten löydät ehkä tapaustutkimuksia. Menetelmäluvusta tietoa menetelmäkirjallisuudesta ja mahdollisesti verrokkitutkimuksista. Tulosluvussa saatetaan vertailun avulla tuoda lisää esimerkkitutkimuksia.

Miksi viitataan viittaamisella vakuutetaan lukija Perustellaan johtopäätöksiä. Taustoitetaan tutkimusta ja väitteitä. Nostetaan esille uutta tutkimusta. Annetaan tunnustusta saman tyyppisille teksteille. Kerrotaan menetelmistä, metodologioista, käytetystä laitteistosta. Korjataan omaa tai toisten työtä. Tarjotaan lisälukemista. Haetaan tukea omille väitteille. Kerrotaan tulossa olevista tutkimuksista. Ohjataan vähän käytetyn tutkimuksen äärelle. Annetaan todisteita aineiston/ tosiasioiden tueksi. Osoitetaan julkaisu, jossa käsite tai termi ensimmäisen kerran tuotu esille. Kyseenalaistetaan muiden ajatuksia ja väitteitä. Artikkelissaan Case ja Higgins referoivat aiempia viittaamista koskevia tutkimuksia. Yllä oleva lista on koostettu artikkelin pohjalta. (Case ja Higgins 2000, 636-638) Casen ja Higginsin tutkimus vahvistaa aiemman tutkimuksen tulokset: viittaaminen voi olla positiivista tai negatiivista mutta sen motiivi on vakuuttaa lukijat kirjoittajan auktoriteetista alalla ja siten edistää kirjoittajan asemaa tieteen kentällä (Case ja Higgins 2000, 643). Artsu valikoitui lähteeksi, koska se koostaa aiemman tutkimuksen niin hyvin. Lause summaa viittaajan mielestä yhden sivun analyysin.

Viittaamisen kaksi osaa Viitteen muoto perustuu johonkin viittausjärjestelmään kuten Harvardin, Numero- tai Chicagon järjestelmään. Viite tekstin sisällä Tekstiviite tekstin lomassa kertoo lainattavasta sisällöstä. Liittyvät viitteisiin, joita on referoitu, tehty synteesiä tai otettu suoria lainauksia Yhdistää referoimisen/ synteesin/ lainaukset lähdeluettelossa oleviin julkaisuihin. Referoitaessa tiivistetään tekstiin oman tutkimuksen kannalta olennaiset tiedot omin sanoin kirjoitettuna: Virta (1987, s. 90-93) on esittänyt, että Viite lähdeluettelossa Yksilöi tarkasti kaikki ja vain tekstissä käyttämäsi lähteet. Harvardin systeemissä lähteet listataan aakkosjärjestykseen. Järjestelmä määrää missä järjestyksessä ja miten lähteen tiedot kirjoitetaan. Pääperiaate on, että tiedot, jotka lähteestä ilmoitetaan, ovat samat kaikissa viittausjärjestelmissä. Suorassa lainauksessa lähdeteksti esitetään sanasta sanaan lainausmerkkien sisässä.

Viittaamisen järjestelmiä Numerojärjestelmä OPINNÄYTETYÖSSÄ NUMERO- JÄRJESTELMÄ VIITTEET TEKSTIN SISÄLLÄ ja LÄHDE- LUETTELOSSA.

Viittaamisen järjestelmiä Harvardin järjestelmä ARTIKKELISSA HARVARD KÄYTÖSSÄ VIITTEET TEKSTIN SISÄLLÄ ja LÄHDE- LUETTELOSSA.

Sisäinen viite Harvard-systeemissä esimerkkejä 1 Harvard-järjestelmässä sisäinen viite: pääsana/kirjoittaja, julkaisuvuosi ja sivunumerot, josta sisältö lainattu. Sivunumeroiden käyttäminen virkkeen sisässä riippuu tarkoituksesta. Yleensä sivu(t) kannattaa yksilöidä. Koko julkaisuun voi viita esim. jos julkaisun on tulkittu kertovan juuri siitä asiasta, mistä virkkeessä kirjoitettu. Piste viitteen sulkujen edessä - Viitataan edeltäviin lauseisiin. Artikkelissaan Case ja Higgins referoivat aiempia viittaamista koskevia tutkimuksia. Yllä oleva lista on koostettu artikkelin pohjalta. (Case ja Higgins 2000, 636-638.) Piste viitteen sulkujen jälkeen - Viitataan edeltävään lauseeseen. Casen ja Higginsin tutkimus vahvistaa aiemman tutkimuksen tulokset: viittaaminen voi olla positiivista tai negatiivista mutta sen motiivi on vakuuttaa lukijat kirjoittajan auktoriteetista ja siten edistää kirjoittajan asemaa tieteen kentällä (Case ja Higgins 2000, 643). Kun viittaat monta kertaa samaan julkaisuun samassa kappaleessa, mieti miten rakennat sisäiset viitteet jouhevasti kirjoituksen lomaan. Oleellista tuoda kirjoittajat heti alussa esille. Vuosiluku alussa riittää - artikkelin tulkitaan käsittelevän yhtä asiaa. Samassa kappaleessa voi referoida samaa julkaisua ja viita kirjoittajiin (he, ym.). Lopussa kerrotaan tarkka sivu. Case ja Higgins (2000) tutkivat viittaamiseen vaikuttavia syitä. He valitsivat aineistoksi viestinnän alalta kahden entien viittauksia saaneen tutkijan julkaisut. Tutkijoiden tekemä analyysi viittausten syistä paljasti, miten syyt viitata erosivat paljon viittauksia ja vähän viittauksia kerryttäneiden julkaisujen osalta. (Case ja Higgins 2000, 638.)

Sisäinen viite Harvard-systeemissä esimerkkejä 2 Viittaus kohdistetaan lauseen osiin: Ilmiön havaitsi ensi kerran Lehtonen (1995a; 1995b), ja sen vahvistivat myöhemmin Karvonen et al. (2001), vaikka Virtanen ja Rauhamäki (2002) epäilivät tuloksia. HUOM! Saman kirjoittajan samalta vuodelta olevat julkaisut erotellaan vuosiluvun perään tulevalla aakkosella. Erotinta käytetään myös lähdeluettelossa. Useampaan kirjoittajaan viitattaessa viitatut laitetaan aakkosjärjestykseen: Tieteellinen kirjoittaminen vaatii huolellisuutta. Se on kuitenkin hyödyllinen taito asiantuntijatyössä. (Virta 1987, s. 50; Rummukainen 1991, s. 35) HUOM! Merkinnän s. voi jättää pois.

Sisäinen viite Harvard-systeemissä esimerkkejä 3 Suora lainaus/sitaatti: Suoraa lainausta tulisi käyttää vain, kun tiedon referoiminen ei ole mahdollista tai mielekästä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, s. 341). Jos sitaatti on pitkä Lähdeviite varustetaan tällaisessa tapauksessa yleensä pisteellä. Vasta sen jälkeen tulee viitteen ympärillä olevien kaarisulkeiden oikeanpuoleinen osa. (Hirsjärvi et al. 2007, s. 343) Sitaatin päättää ennen lainausmerkkiä piste. Suora lainaus on joskus tehokeino ja tällöin pitkäkin. Joissakin julkaisuissa sitaatti erotetaan typografisesti muusta tekstistä eikä lainausmerkkejä käytetä. Joskus on viitattava ns. toissijaiseen lähteeseen. Toissijaista lähdettä ei merkitä lähdeluetteloon: Becherin (1997, 273) mukaan Clark käyttää.. TAI Näin voidaan sanoa, koska akateemisten ammattien erot koskevat julkaisemista (Clark 1997, viitattu lähteessä Becher 1997, 273).

Harvardin esimerkkejä - Lähdeluettelo Lähdeluettelossa voi olla VAIN kirjallisuusviitteitä, joihin viitataan tekstissä. Erilaiset lähdetyypit, kuten esim. painetut ja elektroniset kirjat, merkataan lähdeluetteloon omalla tavallaan. Kirjallisuusviitteet ovat lähdeluettelossa pääsanan mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Pääsana on useimmiten tekijän sukunimi mutta voi olla julkaisun nimi, jos tekijää ei ole. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. 13., osin uudistettu painos. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Tammi. ISBN 9789513148362. Viite kirjaan. Mäkinen, O. 2007. Informaatiolukutaito ja etiikka. Teoksessa: Nevgi, A. (toim.) Informaatiolukutaito yliopisto-opetuksessa. Helsinki: Gaudeamus. S. 53-70. ISBN 9789515707468 Viite kokoomateoksen osaan. Collins, J. 2004. E-Textiles: Electronic and Extraordinary. Fiberarts. Vol. 36:5. s. 44-71. ISSN: 0164-324X. Viite painettuun lehteen. Case, D. O. & Higgins, G. M. 2000. How can we investigate citation behavior? A study of reasons for citing literature in communication. Journal of the American Society for Information Science. [Verkkolehti]. Vol. 51:7, S. 635 645. [Viitattu 12.9.2016]. Saatavissa: DOI 10.1002/(SICI)1097-4571(2000)51:7<635::AID-ASI6>3.0.CO;2-H. ISSN: 2330-1643. Viite elektronisen lehden artikkeliin. Nurmela, M. 2016. Aalto Data Repository: Research data management, sharing and publishing in the world of data intensive science. Diplomityö. Aalto-Yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu. Espoo. 77 s. Viite opinnäytetyöhön. Kysy alasi käytännöistä. Esim. punaiset määreet saatetaan jättää pois.

Viittaamisessa käytettyjä lyhenteitä Kun tekijöitä kolme tai enemmän, lyhennä tekijälista: Virta et al. (2002, 2) ryhmittelevät. TAI suomalaisittain Virta ym. (2002, 12) Kun samassa kappaleessa toistuvasti viittaat samaan lähteeseen voit käyttää lyhennettä emt. TAI englantilaista versiota ibid.: Fryn (2006) käyttämät käsitteet keskinäinen riippuvuus ja tavoitteiden epävarmuus ovat suhteellisia ja toisiinsa kietoutuneita. Jatkotutkimusten tehtävä on selvittää miten käsitteitä voi soveltaa tutkittaessa eri tieteenalojen julkaisukäytäntöjä (emt., 15).

Opastusta muista lähteistä Lisälähteitä saat tiedonhauntehtävien sivuilta Pikalinkki muutamaan muuhun: Kauranen, I., Mustakallio, M. & Palmgren, V. 2007. Tutkimusraportin kirjoittamisen opas opinnäytetyön tekijöille. 2. korjattu painos. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 2.9.2016]. SFS 5989. 2012. Lähde- ja tekstiviitteitä koskevat ohjeet. Helsinki: Suomen standardoimisliitto. 72 s. [Verkkojulkaisu]. [Viitattu 2.9.2016].]. Saatavissa: http://sales.sfs.fi.libproxy.aalto.fi/sfs/servlets/downloadservlet?action=get File&productId=248758&forContract=11760. Palvelu on maksullinen ja vaatii käyttäjälisenssin.

Lopuksi! Ole johdonmukainen -> käytä tekstin sisäisissä viittauksissa ja lähdeluettelossa yhtä viittausjärjestelmää (Harvard, Numerojärjestelmä ) - > Ole tarkka viittauksien muotoseikoissa -> Pisteet, pilkut ja typografian kohdalleen. Älä kopioi valmiita viitteitä esim. muista julkaisuista, koska niissä voi olla virheitä. Varaa viitteiden laatimiseen tarpeeksi aikaa - > tarkista ennen työn jättämistä