Jalasjärven Alapään Eränkävijät Ry:n historiikki 50 v 1954-2004 1
2
Tervehdys Eränkävijät Käsissäsi on Jalasjärven Alapään Eränkävijät Ry:n historiikki. Suuri kiitos sen tietojen keruusta ja kokoamisesta seuran pitkäaikaiselle sihteerille Hannu Rajalle. Seura on tosiaan perustettu vuonna 1954, joten tänä vuonna on tullut sen 50:s toimintavuosi täyteen. Siihen matkalle sopii varmasti tuhat ja yksi erilaista tarinaa ja tapahtumaa vuosien varrelta, näissä kansissa on osa niistä. Suuri kiitos täytyy lausua myös seuran perustajajäsenille, jotka ovat tehneet ladut valmiiksi ja joita pitkin on ollut helppo jatkaa eteenpäin. Välillä on ollut ylämäkiäkin matkan varrella ja jouduttu tekemään raskaita ja kauaskantoisia päätöksiä seuran tulevaisuuden kannalta, mutta ne ovat menneitä aikoja ne, hyvä niin. Tänä päivänä seuralla on tosiaan talous kunnossa. Maanomistajien ja naapuriseurojen kanssa on hyvät suhteet ja jäsenistö on suurelta osin motivoitunut seuran toimintaan. Siitä saimme kesällä 2004 hyvän näytteen, kun seura järjesti koiranäyttelyn 30 vuoden tauon jälkeen. Se oli sellainen voiman näyttö, josta ei olisi tullut mitään ilman niitä henkilöitä jotka mukana olivat, siitä kuuluu kiitos heille. Metsästäjä kun tekee jotain sopimatonta, niin se saa kyllä paremman huomion suurelta yleisöltä ja ennen kaikkea metsästyksen vastustajilta tämän päivän maailmassa, kuin hyvät teot. Toimikaa ja edustakaa metsästäjäkuntaa ja seuraanne sen mukaan, että saamme nauttia tästä jalosta harrastuksesta vielä pitkään. Tämän päivän metsästäjän ei tarvitse enää hankkia elantoa metsästä, joten käytetään harkintaa riistan verotuksessa. Metsäkanalintukanta on ainakin täällä Etelä-Pohjanmaalla pohjalukemissa. Siihen ei toki ole metsästäjät syyllisiä, se on monien asioiden summa. Siihen vaikuttaa ainakin tehometsätalous, pienpedot ja jopa ilman saasteet ovat osasyyllisiä. Ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Olemme saaneet tänne lakeuksille myös uusia riistaeläimiä. Kauris- ja valkohäntäpeurakannat ovat vankistuneet viime vuosina niin voimakkaasti, että voimme puhua jo, varsinkin kauriin kohdalla, vakinaisesta asukista koko seuramme alueella. Jalasjärvellä lokakuun 21 päivänä 2004 seuran puheenjohtaja Vesa Välimäki 3
Historiikkini lukijat Tämän historiikin kokoaminen on ollut todella mielenkiintoista puuhaa. Tapahtumia löytyy seuramme historiassa laidasta laitaan. kaikenlaista mielenkiintoista tietoa on ollut tarjolla. Tätä tietoa haluan jakaa teillekin lukijani. Toivottavasti saatte tästä jonkinlaisen kuvan seuramme viidestä vuosikymmenestä. Se ei ole ollut mitään tasapaksua pakertamista, vaan aika monipuolista ja vaihtelevien tapahtumien värittämää aikaa. Haluan kiittää Toivo Pentinmäkeä, Veikko Kossilaa, Kalevi ja Marketta Hautamäkeä, Viljo Niemeä, Anna-Liisa Koskiniemeä, Aulis Alajokea, Vilho Latvalaa, Niilo Rajaa, Anita Maljasta, sekä muita historiikin valmistumiseen vaikuttaneita henkilöitä. Ilman teidän myötävaikutustanne tämä ei olisi sitä mitä se on. Valokuvia pyysin ja niitä sain. Olisin toivonut, että kuvia olisin saanut muustakin metsästykseen liittyvästä toiminnasta kuin hirvenmetsästyksestä. Ilmeisesti kuitenkin muusta toiminnasta ei ole otettu kuvia, koska niitä ei ainakaan tuntunut paljoakaan löytyvän. Yksi suuri tapahtuma seuramme historiassa on ollut metsästysmajan valmistuminen Jäpykorpeen. Kaikki jäsenemmehän heti tietävät missä sijaitsee Jäpykorpi, tuttu nimi kaikille tai sitten ei. Uskallan sanoa että 98 % jäsenistä ei tiedä ennen tätä missä Jäpykorpi sijaitsee. Metsästysmajan aikaansaannos on vaatinut 60-luvun lopun seuran puuhamiehiltä uskallusta ja jämäkkyyttä metsästysseuratoiminnan jatkuvuuteen. Pöytäkirjoja ja muita asiapapereita tutkiessa on kyllä pysynyt mielenkiinto vireillä. Yksi sellainen asia on mm. kurkilupa, josta ainakaan minulla ei ollut tietoa. Sitä aika harva vanhempikaan jäsen enää muistaa, että sellainenkin lupa seuralla on ollut. Siitä lisää näiden vuosien jutuissa. 60 70 luvuilla vaadittiin ansaitsemaan määrätty pistemäärä toimintavuoden aikana. Se voisi olla hyvä asia tämänpäivänkin metsästysseuratoiminnassa. Annettaisiin pisteitä määrätyistä asioista ja pystyttäisiin hoitamaan mm. riistaa entistä paremmin. Silloin saataisiin kaikki jäsenet paremmin seuran toimintaan mukaan. Jokainen jäsenhän pääsee kuitenkin nauttimaan seuran aikaansaannoksista tasapuolisesti, riippumatta siitä onko tehnyt jotain asian hyväksi vai ollut vaan verottamassa saavutettuja tuloksia. Nyt on menty siihen pisteeseen, että jäsenistä maksimissaan 10 prosenttia (yleensä alle 5 %) hoitaa talkoot ym. kun sellaisia järjestetään. Ei olisi tällainen tapa onnistunut 60 70 luvulla. Aika harvalla on enää ruokintapaikkaakaan hoidossaan. Ahkerimmat ruokkijat taitavat olla kanakoiraharrastajat. Sen tietenkin ymmärtää, ettei jokainen voi joka kerta talkoisiin tmv, osallistua. Kuitenkin tiedän, että sen täytyy joskus onnistuakin, jos vain halua on. Todellisuudessa yhteisissä asioissa ovat samat henkilöt paikalla. Siinä on yksi mielestäni tärkeä asia seuran asioista päättäville mietittäväksi. Toinen tärkeä asia (tai tärkein) on suhteet maanomistajiin. Vanhoista asiapapereista voi ymmärtää että suhteet maanomistajiin piti pitää hyvinä, ei siinä ollut vaihtoehtoja, eikä saakaan olla. Ainahan voi sattua jotain, mutta asiat pitää hoitaa kuntoon viivyttelemättä. Yksi töppäys, jota ei ole hoidettu asianmukaisesti päätökseen, saattaa pilata jopa vuosikymmenten työn tuloksen. Virheitähän meille jokaiselle tulee, mutta ne töppäykset tulee hoitaa asiallisesti kunnialliseen päätökseen. Olen saanut viettää jahtikaverit seurassanne monta ikimuistettavaa tapahtumaa vuosien varrella, kiitos siitä teille. Palaute toivottavaa puoleen ja toiseen. Kiitos teille lukijani. Jalasjärvellä marraskuun viidentenä päivänä vuonna 2004 Hannu Raja 4
Jalasjärven Alapään Eränkävijät Ry Metsästysseuratoimintaa alettiin herätellä henkiin Jalasjärven pohjoisosissa 30-luvun alkupuolella. Alapään Eränkävijöiden toiminnan katsotaan virallisesti alkaneen vuonna 1954. Jalasjärven Alapään Metsästysseura perustettiin 12.07.1954. Perustajajäseninä olivat Aarne V.Ilomäki Jokipiistä, valittiin uuden yhdistyksen puheenjohtajaksi, Valde Ala- Aho Jokipiistä, varapuheenjohtaja, Niilo Haapaniemi Luopajärveltä, sihteeri, Unto Teperi Jokipiistä, rahastonhoitaja, Jussi Kivelä jokipiistä, johtokunnan jäsen, Armas Valkama Luopajärveltä, johtokunnan jäsen, Kauko Latva-Valkama Luopajärveltä, johtokunnan jäsen sekä Toivo Pentinmäki Luopajärveltä, johtokunnan jäsen. Yhdistystä ei hyväksytty yhdistysrekisteriin, koska oli jo rekisteröity metsästysseura nimellä Jalasjärven Alapään Metsästysseura Riista ja toinen hylkäävä tekijä oli, kun perustamissääntöjen 1 mukaan yhdistyksen tarkoituksiin kuului metsästysampumaharjoitusten ja ampumakilpailujen järjestäminen, joka olisi tarvinnut erillisen luvan. Säännöille olisi haettava sisäasiainministeriön hyväksyntä kun kyseessä on ampumaharrastuksen ottaminen yhdistyksen sääntöihin. Lupaa ei ollut hankittu. Jäsenmaksu oli vuonna 1954 400 mk. Maksaneita jäseniä oli 108 kpl, joista tuli jäsenmaksutuloja 43200 mk. Everstiluutnantti S.O.Lindgren maksoi metsästysoikeudesta 5000 mk. Teetettiin Seinäjoen kirjapainolla jäsenkortteja 4295 5
markan arvosta. Päiväkortteja myytiin 1800 markan arvosta. Suomen Yleiselle Metsästäjäliitolle maksettiin jäsenmaksuja 610 mk. Rahastonhoitajana toimi Unto Teperi ja tilintarkastajina M.J.Yli- Petäys ja T.O.Perälä. Vuonna 1955 oli jäsenmaksutuloja 30200 mk. Maksaneita jäseniä oli 75 kpl, joten jäsenmäärä romahti edellisestä vuodesta reilusti. Päiväkorteista saatiin 1000 mk ja hirvimiehiltä 1881 markan tulot seuralle. Metsästäjäliitolle maksettiin 8335 markan jäsenmaksu. Maanvuokrauslomakkeita hankittiin 85 markalla. Haukkarautoja ostettiin 10180 markalla ja fosforiruiskuja 1085 markalla, sekä syötteinä käytettäviin silakoihin ym. käytettiin 625 markkaa. Tilintarkastajat ja rahastonhoitaja entiset. Vuonna 1956 jäsenmaksunsa suoritti enää 49 jäsentä. Niistä kertyi tuloja seuralle 19600 mk. Metsästäjäliitolle maksettiin 5000 markan jäsenmaksu. Rauhoitustauluja hankittiin 1000 markalla. Osuuskaupasta ostettiin syötiksi silakkaa 600 markalla. Rahastonhoitaja ja tilintarkastajat entiset. Tapporahoja maksettiin noin 10000 markkaa. Jäsenkortti nro 120 ja seuran säännöt vuodelta 1956 6
Jäsenmaksunsa maksaneita jäseniä vuonna 1957 oli 54 kappaletta. Jäsenmaksutuloja kertyi seuralle 21800 mk. Hirvimiehet lahjoittivat 255 markkaa. Metsästäjäliitolle maksettiin jäsenmaksua 6690 markkaa. Maksettiin ketuista tapporahaa 19500 markkaa, eli melkein koko jäsenmaksutulon määrä. Liitolle maksettiin jäsenmaksua lisää 6540 markkaa. Tilikausi tuotti seuralle tappiota yli 16000 markkaa. Metsästysseuralle täytettiin mäyrä 2000 markan hintaan. Vuonna 1958 seuralle tuli jäsenmaksutuloja 23800 mk, jäsenmäärä noin 60. Jalasjärven riistanhoitoyhdistys avusti seuraa 4100 markalla. Ostettiin munia ja silakkoja 970 markalla ja maksettiin tapporahoja ketuista 5000 mk. Ostettiin 2 nitojaa ja niittejä 1200 markalla. Rahastonhoitajana jatkoi Unto Teperi ja tilintarkastajana T.O.Perälä ja uutena tarkastajana Ahti Korpela. Uusi perustamiskokous pidettiin 12.04.1959. Seuran nimeksi perustamiskokous hyväksyi Jalasjärven Alapään Eränkävijät. Puheenjohtajaksi valittiin Niilo Haapaniemi, varapuheenjohtajaksi Armas Valkama, sihteeriksi Martti Johannes Yli-Petäys, rahastonhoitajaksi Martti Lautamäki. Muiksi perustaja ja johtokunnan jäseniksi Eino Saarela, Juho Kivelä, Toivo Pentinmäki ja Veikko Kossila. Tällä nimellä ja ilman mainintaa ampumatoiminnasta perustamissäännöissä yhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 25.08.1959. Jäsenmaksutuloja vuonna 1959 seuralle tuli 32200 mk. Jäsenmäärä noin 80 kpl. Riistanhoitoyhdistys avusti 6500 markalla. Tapporahoja maksettiin kanahaukoista ja ketuista 2900 mk. Seura päätti kesällä 1959, että maksetaan 1000 mk ruokintapaikan laittajalle ja hoitajalle joka laitetaan rauhoitusalueelle. Seura osti 48 kg kvartsisoraa ruokintapaikkoja varten 480 markalla. Vettenrannan Kirjapainolle maksettiin jäsenlupakorteista 1150 mk sekä jäsenmaksukorteista 11850 mk. Maksettiin jäsenmaksuja liitolle 8920 mk. Uutena rahastonhoitajana oli Martti Lautamäki ja tilintarkastajina Wilbert Korpela ja T.O.Perälä. Vuokrattuna oli metsästysalueita vuonna 1959 yli 10000 ha. Riistakanta oli hyvä kyseisenä vuonna. Yleinen kokous päätti että lintumiehet saavat ampua 8 lintua ja jänismiehet 8 jänistä. Samalla kertaa jäniksen jälkipyynti kiellettiin. Kurikkalaiset olivat ehdottaneet Ponsijärveä sudeettialueeksi, jossa kummankin puolen metsästäjät saisivat metsästää sorsia ilman rajoituksia. Ehdotus hyväksyttiin esitetyllä tavalla. Kiertokirjeeseen 8/59 liittyen yhdistyksen johtokunta päätti tehdä propakandaa ja tilata tarvittavan määrän tukimerkkejä. Riistanhoidollisen peruskurssin suoritti vuonna1959 kaksi jäsentä, Niilo Haapaniemi ja Veikko Kossila. Kyseisenä vuonna seura käytti riistanhoitotyöhön omia varojaan 5305 mk. Yhdistyksen alueella kaadettiin kolme hirveä. Niistä maksettiin 1500 mk eli 500 mk / kpl. 7
Vuonna 1960 seura päätti hankkia kaksi haukkahäkkiä. Toinen sijoitettiin Luopajärvelle valvojana Veikko Kossila ja toinen Jokipiihin valvojana Martti Yli-Petäys. Loukkujen hinnaksi tuli 6045 mk. Jäsenmaksutuloja seuralle kertyi 34600 mk. Jäsenmaksuja piirille maksettiin 8900 mk. Jouduttiin maksamaan piirille edelliseltä vuodelta lisämaksua 2600 mk 26 jäsenestä. Samoin seura joutui maksamaan ylimääräistä kurssikeskukselle 11500 mk. Maksun peruste ei ole tiedossa. Riistanhoitoyhdistys avusti seuraa 4700 markalla. Saaliskiintiöksi päätettiin yhteensä 5 kpl jäniksiä tai lintuja. Ketun ja kanahaukan ampujat saivat lisätä saaliskiintiötään kahdella aina kaadettua kettua tai kanahaukkaa kohden. Vieraan metsästyksestä päätettiin että saa ampua päivää kohti enintään 2 lintua, 2 jänistä ja 5 peltopyytä. Vierasmaksu 200 mk. Peltopyyvierasmaksu, kun ei tule kenenkään vieraaksi oli 1000 mk, mutta silloinkin piti saada joku seuran jäsen mukaan metsästykseen. Hyväksyttiin seuraan 4 uutta jäsentä. Hirvitenttiin osallistui 16 henkilöä, joista hyväksyttävästi tentin suoritti 11 henkilöä. Osanottomaksu hirviporukkaan oli 1200 markkaa. Kaataja joutui sen lisäksi maksamaan 500 mk piirille. Seuran jäsenet kävivät Riistavallilla ampumaharjoituksissa. Hirviammunnan taitomerkin sai siitä huolimatta ainoastaan yksi henkilö. Seuralla oli kaatolupa 3 hirvelle, jotka kaikki kaadettiin samana päivänä. Saaliin lihapaino oli 502 kiloa. Vuonna 1961 seura teki päätöksen ettei hyväksytä jäseniä, jotka ovat seuran alueen ulkopuolelta. Hirvilupia päätettiin hakea 4 hirveä varten. Seura päätti järjestää Riistanhoitoyhdistyksen myötävaikutuksella riistapolkuammunnat. Ylituomariksi valittiin Väinö Suokko. Toimikuntaan valittiin Eero Länsivuori, Mikko Luopajärvi, Arvi Hakala, Matti Hietikko, Niilo Haapaniemi, Yrjö Ojanen, Armas Valkama, Veikko Kuusisto, Jussi Kivelä, Kustaa Kujanpää, Jussi Korimäki vanh. Erkki Lohtamo ja Viljo Niemi. Vierasmaksut pidettiin entisellään. Vieraskortteja myytiin 9 kappaletta. Jänis rauhoitettiin tammikuun 15 päivästä lähtien. Ketusta maksettiin tapporahaa 1500 mk, kanahaukasta 800 mk ja haukan pojasta sekä munasta 200 mk. Tapporahoja maksettiin 9400 mk. Ostettiin Vettenrannan kirjapainosta vuosilippuja 1820 markalla. Riistakiintiönä oli 6 jänistä tai 6 lintua. Uusia jäseniä hyväksyttiin 21 kappaletta. Jäsenmaksu oli 200 mk ja liittymismaksu 500 mk. Jäsenmaksutuloja kertyi 44200 mk. Riistanhoitoyhdistykseltä saatiin avustusta 10000 mk. Jäsenmaksunsa maksamatta jättämisestä perittiin 500 mk sakkomaksu. Liitolle maksettiin jäsenmaksuja 93 jäsenestä 9320 mk. Hirviporukan jäsenmaksu oli 1000 mk ja aseettomia 8
metsästäjiä ei hyväksytty porukkaan. Hirven kaataja sai maksaa 500 mk hirvikassaan tai joutui luovuttamaan nahan. Seuran alueella toimi tiedotusverkosto, joka ilmoitti jos hirviä oli jossainpäin nähty. Hirviporukka järjesti maansa vuokranneille metsänomistajille juhlan Jokipiin nuorisoseura Alasessa. Hirvipeijaiset olivat ensimmäiset, jotka maanomistajille järjestettiin. Juhla päätettiin järjestää, koska porukka kaatoi yhden ylimääräisen hirven. Kustannuksista vastasi hirviporukka, koska sen rahat riittivät, niin ei seuran tarvinnut osallistua kustannuksiin. Riistakanta oli seuran alueella ilahduttavan runsas vuonna 1961. Vuonna 1962 järjestettiin riistanhoitokilpailu. Pisteitä sai seuraavasti: ketusta 30, kanahaukasta 20, munasta ja poikasesta molemmista 10, metsäkissasta 20, katollinen ruokintapönttö 30, katollinen rypy- ja hiekkapaikka 30, telkänpönttö 10, heinä ja lehtiruokinta jäniksille 10+10=20 pistettä. Jäsenmaksutuloja kertyi seuralle 49000 mk. Piirille maksettiin jäsenmaksuja 120 jäsenestä yhteensä 12000 mk. Anottiin neljälle hirvelle kaatolupaa, lupia saatiin kolme, jotka myös onnistuttiin kaatamaan. Maksettiin eräälle jäsenelle 2000 mk ketunpesän hävittämisestä. Hyväksyttiin 18 uutta jäsentä. Joulukuussa 1962 pidettiin ylimääräinen yleinen kokous, jonka asialistalla oli jänisten rauhoitus. Päätökseksi tuli johtokunnan esityksen mukaisesti, että jänis rauhoitettiin joulukuun 15 päivästä lähtien metsästyskauden loppuun saakka. Johtokunta päätti vuonna 1962 että seura yrittää saada Rustarin alueen valtiolta vuokrattua. Seuran alueelta kaadettiin 22 kettua ja 19 haukkaa, joista maksettiin tapporahaa 37500 mk. Seuramme jäsenistä puolentusinaa osallistui Isojoella liikkuneen suden metsästykseen, joka kaadettiin samana päivänä kun he olivat siellä, kaato ei kuitenkaan onnistunut seuramme jäsenille. Vuoden 1963 kevätkokous otti kovan kannan neljän henkilön tekemiin rikkeisiin ja antoi heille kaikille varoituksen. Kyseessä oli riistakiintiön ylittäminen, vieraiden metsästäjien houkuttelu seuran alueelle, rauhoitusalueilla metsästäminen sekä luvattomaan aikaan metsästäminen. Hyväksyttiin seuraan 18 uutta jäsentä. Jäsenmaksutuloja seuralle kertyi 442 markkaa. Riistanhoitoyhdistykseltä saatiin avustusta 77,50 mk. Jäsenmaksuja piirille maksettiin 148 mk. Seura päätti tehdä anomuksen metsähallitukselle Rustarin alueitten vuokraamisesta seuralle. Kokous oli yksimielinen asiasta. Alue käsitti 600-700 ha Ikkeläjärven polun pohjoispuolelta. Valtion Rustarin Kruununpuiston vuokra-anomuksesta ei saatu vielä päätöstä vuonna 1963. Riistanhoitoyhdistys lähetti yhden henkilön seuran alueelta vartijakurssille, johon valittiin Yrjö Ojanen. Anottiin neljän hirven kaatolupaa lääninhallitukselta. Lupia saatiin kolme ja ne myös kaadettiin 6 jahtipäivän aikana. Vierasmaksuksi päätettiin 3 mk / vuorokausi. Rauhoitusalueiksi päätettiin Mustakorpi, Valkamanmäki, Luopajärvenmäki ja Nyrhisen alue. Alueet olivat samat kuin 9
ennenkin. Riistakiintiöksi hyväksyttiin 8 lintua tai 8 jänistä. Vieraan saalis rasitti isännän kiintiötä. Uusia jäseniä hyväksyttiin 8 kpl. Kettuja kaadettiin 18 kpl ja kanahaukkoja ammuttiin 8 kpl. Tapporahoja maksettiin 328 mk. Syöttisilakoita ostettiin 2 kg, hintaan 2,40 mk. Tämä oli Alapään eränkävijöiden 10 toimintavuosi ja perinteitä oli jo yli 30 vuoden takaa. Seuran perustajajäsen Martti Yli-Petäys kuoli 1963. Petoeläinten hävittämistä päätettiin edelleen tukea vuonna 1964. Ketusta sai 15 mk, kanahaukasta 10 mk ja poikasesta 5 mk. Kettuja saatiin 9 kpl, kanahaukkoja 13 kpl ja munia 2, eli tapporahoja maksettiin 280 mk. Koirakuria päätettiin kiristää. Samoin seuran toimintaan kuuluvaksi päätettiin ottaa koiraluettelon laatiminen. Siihen valittiin seuraavat henkilöt. Kannon piiri Lauri Teräs, Harrin piiri Wilbert Korpela, Ahon piiri Kauno Nurmela, Metsolan piiri Aatos Vierikko, Anttilan piiri Matti Hietikko, Luopajärven piiri Mikko Luopajärvi, Perälän piiri Tauno Sandvik, Hakkolan piiri Pentti Hunnakko ja Taivalmaan piiri Aarne Lehtinen. Liittymismaksu oli 5 mk, jäsenmaksu 2 mk ja vieraskortti 5 mk. Niistä kertyi seuralle tuloja 501 mk. Riistanhoitoyhdistys avusti seuraa 50 markalla. Vieraskortilla sai ampua 1 riistaeläimen ja se oli pois isännän kiintiöstä. Vieraskortteja myytiin 8 kpl. Hirvenkaatolupia päätettiin anoa 4 kpl ja lupia myönnettiin 2 kpl. Hirvet saatiin kaadettua 29 metsästäjän voimin. Puheenjohtaja Armas Valkama ja sihteeri Niilo Haapaniemi valtuutettiin neuvottelemaan yhteislupa suunnitelmista hirvimetsän tiimoilta. Johtokunta oli kielteisellä kannalla, mutta neuvotteluja päätettiin jatkaa. Uusia jäseniä hyväksyttiin 19 kpl. Rauhoitusalueiksi hyväksyttiin Luopajärvenmäki, Valkamanmäki, Hyynyvuori ja Nyrhisen alue. Alueiden pinta-ala oli noin 1900 ha eli noin 14,5 % koko vuokra-alasta. Riistakiintiöksi hyväksyttiin 7 riistaeläintä jäsentä kohden. Samalla päätettiin ettei saa ampua 1 riistaeläintä enempää kerralla. Vesilintujen myynti kiellettiin ja päätöksen rikkojia uhattiin jäsenkortin menetyksellä. Kesäkokous päätti yleisohjeena että metsästetään vain korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Tällä yritettiin poistaa ammattimainen metsästys pois. Uusia jäseniä ilman suoritettua tutkintoa ei otettu seuran jäseniksi. Samoin päätettiin ettei toisen seuran jäseniä hyväksytä seuran jäseniksi. Piisamin pyynti sallittiin vain seuran jäsenille. Jäniksen metsästys päätettiin aloittaa vasta 15.9. Johtokunta päätti rauhoittaa jäniksen 15.12 lähtien. Päätettiin avustaa 50 mk:lla Yli-Petäys - Takamäki ja Luhtanen - Hautaniemi tilusteiden tiehoitokuntia. Metsästysalueita oli vuokrattuna yli 13000 ha. Jäsentä kohti oli metsästysalueita vuokrattuna noin 80 ha, jota seura piti aika vähänä. Rustarin alueen vuokraus ei onnistunut vaan anomus evättiin. Yhdistys sai kuitenkin lunastaa 2 10
metsästyslupaa, joita käytettiin 10 kertaa ja kaadettiin 2 jänistä. Luvat maksoivat 48 mk. Yhdistyksen alue laajeni Sikakylään ja sieltä oli vuokrattuna noin 650 ha metsästysalueita. Seura suoritti kesällä 1964 kaista arvioinnin riistan määrästä. Sen suoritti Yrjö Ojanen, Veikko Kossila ja Viljo Niemi. Porukan johtajana ja kyytimiehenä toimi Armas Valkama. Arviointimatkan pituus oli noin 12,8 km ja leveys 60 m eli noin 76,8 ha. Reitiltä tavattiin 105 eri yksilöä. Poikueita oli 19 kpl ja emolintuja 12 kpl sekä 20 muuta vanhaa lintua. Metsästysseura osti peruskarttoja ja konttoritarvikkeita 25 markalla. Uutena tilintarkastajana oli Väinö Suokko, Wilbert Korpela jatkoi edelleen. vasemmalta Heikki Ranta-Opas, Aatos Alanko, Vilho Latvala, Aulis Alajoki, Lauri Teräs, Erkki Pentinmäki ja Eino Saarela Toinen vuosikymmen Vuoden 1965 vuosikokous nosti kanahaukan hinnan 15 mk:aan. Muut hinnat entiset. Tapporahoja maksettiin ainoastaan 120 mk, joten kovin montaa ei vahinkoeläinten metsästäminen kiinnostanut. Muuhun riistanhoitotyöhön käytettiin reilut 100 mk. Liittymis- ja jäsenmaksun hinnaksi päätettiin 5 mk samoin kuin vieraskortin hinnaksi. Niistä kertyi seuralle tuloja 845 mk. Metsästäjäliitolle maksettiin reilun 100 markan jäsenmaksut. Hirvenkaatolupia päätettiin anoa 4 kpl. Lupia saatiin anottu määrä ja ne kaadettiin ensimmäisinä päivinä. Yhteislupaneuvotteluihin valittiin Väinö Suokko ja Unto Teperi. Riistanvalvojiksi valittiin kurin palauttamiseksi metsästysmaille Yrjö Ojanen, Erkki Luopajärvi ja Viljam Uitto. Uusia jäseniä hyväksyttiin 29 kpl. Todettiin ettei seuran alueella ole sopivaa paikkaa Jalasjärvelle rakennettavaa hirvirataa varten. Päätettiin tehdä anomus seurakunnalle seuran alueella olevien metsien vuokraamiseksi seuralle metsästystarkoituksiin vähintään 10 vuodeksi. Samoin tehtiin päätös että riistanvalvoja saa 50 mk jokaisesta henkilöstä, jota vastaan nostetaan syyte metsästyslain tai seuran päätöksien rikkomisesta. Riistahoitokilpailusta vuonna 1965 annettiin pisteitä seuraavasti: Kettu 30, ketun poikanen 20, haukka 20, haukan poika 11
tai muna 5, korppi 10, korpin poika tai muna 5, katettu ja hoidettu ruokintapaikka 30, katettu rypemäpaikka jossa hiekkaa 20 ja telkän pönttö 5 pistettä. Rauhoitusalueista vapautettiin metsästykselle Nyrhisen alue sekä Mustakorven alue. Riistakiintiöksi päätettiin 6 kpl, johon ei lasketa pyitä eikä sorsia. Sorsia sai metsästää 15 kpl jäsentä kohden. Sorsien kauppa oli kiellettyä. Samalla reissulla sai ampua vain yhden riistaeläimen jäsentä kohden. Jäniksen metsästys alkoi 10.9.1965 ja päättyi 07.11.1965. Seuran päätöksien rikkominen aiheutti 2 vuoden erottamisen seurasta. Yksi henkilö sai kyseisen rangaistuksen vuonna 1965. Sellainen henkilö, joka omistaa maata seuran alueella eikä tee vuokrasopimusta seuralle, ei hyväksytä seuran jäseneksi. Joku oli nähnyt villiminkin jäljet vuonna 1965, joten se on levinnyt seuran alueelle. Uutena tilintarkastajana Väinö Suokon rinnalla aloitti Lauri Teräs. Kuvassa Unto Teperi ja Viljo vikke Niemi kaadetun moposarvisen uroksen kanssa Jäsen-, liittymis- ja vierasmaksut vuonna 1966 pidettiin edellisvuoden tasolla. Tuloja niistä kertyi seuralle 1044 mk. Metsästäjäliitolle maksettiin 100 markan jäsenmaksu. Koiraluetteloa päätettiin olla pitämättä, koska kunta ei ole maksanut lupaamiaan korvauksia metsästysseuralle. Rauhoitusalueet päätettiin pitää pääpiirteittäin entiset. Ahonkylän ja Luopajärven rauhoitusalueet päätettiin pitää voimassa jos Kurikkalaiset ja Ilmajokiset rauhoittavat vastaavilta kohdin omilla alueillaan. Rauhoitusalueita oli yhteensä 7 kappaletta. Riistakiintiö oli 7 kpl, joihin luettiin metso, teeri ja jänis. Pidettiin edelleen voimassa sääntö, että ei saa ampua yhtä eläintä enempää saman päivän aikana. Sama koski myös vieraskorttia. Uusia jäseniä hyväksyttiin 9 kpl. Seuran puheenjohtaja Martti Lautamäki sai pyytämänsä eron. Hänen tilalleen johtokuntaan valittiin Unto Teperi. Seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Aatos Alanko. Riistanhoitokilpailun pistelaskuun lisättiin varis, josta sai 5 pistettä. Muut pisteet entiset. Kettuja saatiin saaliiksi 11 kpl ja kanahaukkoja 8 kpl. Niistä maksettiin tapporahoja yhteensä 285 mk. Hirvilupia päätettiin anoa neljä kpl. Metsästysmajan hankkimista alettiin suunnitella vuonna 1966. Johtokunta sai tutkia mahdollisuuksia saataisiinko sellainen joskus kustannetuksi. Huhtikuussa 1966 pidettiin ylimääräinen yleinen kokous metsästysmajan rakennussuunnitelmien asioista. Majan hankkimista varten valittiin toimikunta. Siihen valittiin Unto 12
Teperi, Väinö Suokko, Lauri Teräs ja Heikki Ranta-Opas. Toimikunnan tehtävänä oli ottaa selvää sopivasta paikasta majaa varten ja valmistella tarkka kustannusarvio kesäkokousta varten. Majan hankkimisesta tehtiin vain periaatepäätös, koska paikalla oli vain 17 jäsentä jäsenmäärän ollessa 131 henkilöä. Lopullinen hyväksyminen tai hylkääminen jätettiin kesäkokouksen päätettäväksi. Kesäkokous ei päättänyt maja-asiaa vaan siirsi päätöstä eteenpäin. Syynä oli majan rakentamisen kalleus, johon useat jäsenet ottivat hyvin kielteisen kannan. Asiaan oli tarkoitus palata jos saadaan joku halvempi vaihtoehto rakentamisen sijaan. Rangaistuksena sai vuoden metsästyskiellon eräs henkilö seuran sääntöjen rikkomisesta ja toinen riistakiintiön ylittämisestä sekä kolmas jäniksen ampumisesta yleisellä tiellä talojen lähellä. Vuosikokouksessa riistapäällikkö Seemi Pihlajamäki puhui sopivista metsästystavoista ja riistanhoidosta valaisten asiaa rainakuvin. Johtokunnalle oli valitettu piisaminpyytäjien aiheuttamista vahingoista. Johtokunta päätti rauhoittaa piisaminpyynniltä vuodeksi 1966 Kairannevan alueen. Metsästäjä lehden tilaamisesta maanomistajille luovuttiin taloudellisista syistä vuonna 1966. Vieraspaikkakuntalaisten pyyntöön päästä seuran jäseniksi ei päätetty suostua. Tilintarkastajina jatkoivat edelleen Lauri Teräs ja Väinö Suokko. Seuran perustajajäsen ja -puheenjohtaja Armas Valkama kuoli toimintavuoden aikana. Vuonna 1967 istutettiin ensimmäiset fasaanit koemielessä. Seura maksoi fasaaneista 305 markkaa. Niitä myytiin myös naapuriseura Riistalle 128 markan arvosta. Jussi Kivelä sai pyytämänsä eron johtokunnasta. Hänen tilalleen valittiin Valde Ala-Aho. Jäsen-, liittymis- ja vieraskorttien hinnat nostettiin 10 markkaan. Peltopyykortin hinnaksi päätettiin 20 mk. Jäsen- ym. maksutuloja kertyi seuralle 1830 mk. Lisättiin valantehneitä riistavartijoita. Valituiksi tulivat Unto Teperi, Erkki Pentinmäki ja Matti Anttila. Rauhoitusalueita oli 5 kappaletta. Pajulakso ja Ahvenjärven alue vapautettiin metsästykselle. Suomen kanakoirakerholle ja eteläpohjanmaan ajokoirakerholle annettiin lupa järjestää seuran alueella kokeita. Riistakiintiöksi määrättiin 8 kpl. Kuitenkaan ei saisi ampua koko kiintiötä metsoja vaan osa tulisi olla teeriä. Uusia jäseniä hyväksyttiin 11 kpl. Metsästysmajaan liittyviä asioita hoitavaan toimikuntaan valittiin Unto Teperi, Kauko Koski ja Wilbert Korpela. Riistanhoitokiertopalkinnon saivat tasaväkisinä vuodeksi haltuunsa Valde Ala- Aho ja Lauri Teräs. Maatalousministeriö myönsi seuralle korkeintaan 20 kurjen anpumaluvan luonnonsuojelulain 13 nojalla, kuultuaan ensin valtion luonnonsuojeluvalvojaa. Lupa myönnettiin seuralle vuosille 1967-1968, joidenka aikana metsästysseura sai ampua korkeintaan 10 kurkea vuodessa, Jalasjärven riistanhoitoyhdistyksen valvonnan alaisena. Luvan allekirjoittajina olivat ministeri Lars Lindeman ja apulaismetsästyksenvalvoja Heikki Suomus. Linnuista vähintään 5 kpl oli lähetettävä viipymättä Helsingin yliopiston eläinmuseolle. Kurkiluvista seura maksoi 49 markkaa. Vuonna 1967 kurkia ei ammuttu ainuttakaan, koska lupa saatiin vasta 22 päivä syyskuuta. Vuonna 1968 saatiin ammuttua 2 kappaletta. Sihteeri Wilbert Korpela totesi maatalousministeriölle tekemässään ilmoituksessa, että kurjet pysyivät poissa koko syksyn niiltä alueilta, joista kyseessä olevat linnut ammuttiin. Vahinkoeläinten hävittämisrahoja maksettiin 500 mk ja 13
tieavustuksia 200 mk. Metsästysmajaa varten vuokrattiin Elsa ja Väinö Yli-Petäykseltä hehtaarin tontti. Vuokra-ajaksi sovittiin 50 vuotta. Tontti sijaitsee Ponsimaassa Rahkarämäkän kohdassa ns. Jäpykorvessa Ylipetäys 3/164 nimisellä tilalla. Vuokrasopimus allekirjoitettiin Huhtikuussa 1967. Metsästysseura otti 1500 markan lainan osuuskassalta majan hankintaa varten. Metsästysmajaa varten ostettiin Rantamäen vanha asuinrakennus Mäntykylästä, joka ensin talkoilla purettiin ja sitten siirrettiin traktoreilla vuokratulle tontille. Hirsikehikosta seura maksoi 430 markkaa. Rakennus kasattiin talkoilla uudelleen nykyiselle paikalleen. Lahjoituksia saatiin runsaasti samoin kuin talkootyötä. Toimintakertomus kertoi lahjoituksista seuraavasti: Martti Lautamäki on lahjoittanut suurimman osan kattopeltin hinnasta. Jalaspuu on lahjoittanut majan sisällä olevan hirsipaneelin, Kurikan saha saunan vuorauspaneelin. Mauno Vilposelta on luvassa kaasuhella ja Heikki Antila antoi mahtavan kokoiset penkkilankut. Juhani Laurilalta saatiin upeat pöytävärkit ja pyyheliinoja. Pöytäliina saatiin Eeva Koskelta ja Koppilalta, Martti Kettula-Pihlaja lahjoitti monta isokokoista mäntyä. Väinö Suokko on lahjoittanut 100,-, Hautiaislammen ja Perälän tiilitehtaat tiiliä. Unto Koski-niemi lankkua portaisiin ja Aatos Alanko lautatavaraa, Valde Ala-Aho puita. Kalevi Koskiniemi ja Niilo Haapala huonekaluja. Edelleen lahjoituksia on saatu Heikki Ala- Kannolta, Lauri Teräkseltä, Unto Teperiltä ja monelta muulta. Talkootyöstä mainitaan seuraavaa. Traktoreineen ovat olleet mukana seuraavat: Valde Ala-Aho, Yrjö ja Antero Rautanen, Erkki Pentinmäki, Veikko Kossila, Jussi Ketelä ja Eino Saarela. Kirvesmiehistä mainittakoon Kauko Koski, Wilbert Korpela, Veikko Kuusisto, Veikko Männikkö, Esko Hakola, Viljo Niemistö nuorempien Niemistöjen kanssa, Leevi Kujanpää, Vilho Kotirinta, Niilo Raja ja Heikki Ala-Kanto. Muurareista mainittakoon Jaska Hakola, Aamos Lähde ja Pauli Väisälä. Matti Koski kaivoi talkootyönä kaivon. Matti Yrjänäinen on aurannut tietä. Lisäksi Kustaa Kujanpää ja Tauno Kuusiluoma ovat olleet talkoissa. Metsästysmaja saatiin vuonna 1967 siihen kuntoon, että seuraavalle vuodelle jäi maalaustyöt ja ja osa keittiökalusteista sekä vintin eristeiden laitto. Majan tienteosta maksettiin 80 markkaa ja kahdesta kuormasta betonihiekkaa 35 mk. Rakennusaineista eri kauppoihin kertyi laskua 1005 markkaa sekä kirvesmiesten palkkioihin 320 markkaa. Saunan kiukaasta maksettiin 150 mk, muurin tiilistä 138 markkaa sekä puutavaran ostosta ja höyläyksestä 337 markkaa. Tilintarkastajat entiset. Saalisluettelo 1967: teeri - 163 kpl metso - 69 kpl pyy - 109 kpl riekko- 8 kpl jänis - 104 kpl peltopyy - 55 kpl kettu- 26 kpl kanahaukka-17 kpl sorsa - 92 kpl hanhi - 1 kpl orava - 302 kpl 14