Kristinusko ja islam

Kristinusko ja islam

Martti Ahvenainen KRISTINUSKO JA ISLAM

2017 Martti Ahvenainen ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-952-252-333-4 (painettu kirja) ISBN 978-952-252-334-1 (sähkökirja-pdf) Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2017 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty. Raamatunlainauksissa on käytetty Raamattu Kansalle ry:n vuonna 2012 julkaisemaa suomennosta. Koraanin lainauksissa on käytetty Jaakko Hämeen-Anttilan vuonna 1995 suomentamaa tekstilaitosta. Helsinki: Basam Books. Sivunvalmistus Aikamedia Oy / Nea Koskinen Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2017 4041 0037 Painotuote

SISÄLLYS Suositukset... 7 Alkusanat... 10 1 Uskontojen synty... 12 2 Raamattu ja Koraani... 33 3 Profeetat ja heidän sanomansa... 54 4 Ketä Jumalaa palvomme?... 67 5 Jeesus Jumalan vai Marian poika?... 77 6 Jeesuksen ristinkuolema ja sen syyt...91 7 Jeesuksen ylösnousemus kuolleista...100 8 Jeesuksen paluu... 109 9 Kuolleiden ylösnousemus ja viimeinen tuomio... 117 10 Kuinka kelvata Jumalalle...127 11 Abrahamin uskon historia...135 12 Pelastus... 140 13 Uudestisyntyminen... 150 14 Pyhä Henki... 160 15 Uskovien yhteys ja seurakunta... 169 16 Ruoka- ja juhlapäiväsäädökset... 184 17 Paastoaminen... 192 18 Avioliitto... 198

19 Rukouselämä...207 20 Uskon taistelu...217 21 Kristillinen vesikaste...229 22 Jeesuksen seuraajien elämänohjeita... 239 Loppusanat...246 Kristinuskoon liittyviä likimääräisiä aikamääriä...248 Uuden testamentin aika...249 Islamiin liittyviä aikoja...250 Kirjallisuusluettelo... 253 Internet-sivustoja... 254

SUOSITUKSET Tarve tälle kirjalle on suuri. Suomalainen yhteiskunta on kohdannut parin viime vuoden aikana mittavan maahanmuuton. Islam- taustaiset turvapaikanhakijat ovat tulleet seurakuntiemme toimintaan mukaan. Martti Ahvenainen on jo vuosia opettanut uskoon tulleita entisiä muslimeja. Vuosien kokemus ja tutkimustyö ovat antaneet hänelle viisautta, kuinka puhua heille evankeliumia. Islamilaisesta kulttuurista tulevat tarvitsevat oman lähestymistavan ja kielen, jota he ymmärtävät. Ahvenaisen työstä on seurannut paljon hedelmää: Uskoon tulleet ovat vahvistuneet Jeesuksen seuraajina ja heidät on kastettu, lisäksi heitä on monia. Kun näin tämän hyvän hedelmän sekä viisauden, jolla Ahvenainen johdattelee entisiä muslimeja eteenpäin, pyysin häntä kirjoittamaan opetukset kirjan muotoon. Nyt kädessämme on odotettu opas kristityksi kääntyneiden muslimien opettamiseen. Se on nyt kaikkien halukkaiden ulottuvilla. Myös muut voivat hyödyntää kirjan koeteltua viisautta ja näkökulmaa opetuslapseuttamisessa. Tämä teos on erinomainen työkalu. Sen avulla seurakunnassa voidaan järjestää opetusryhmiä tai kursseja, jotka johdattavat kasteelle ja seurakuntaan liittämiseen. Se tarjoaa valmiit opetukset avainaiheista. Parasta antia on opetusten viisas lähestymistapa islamin

oppien näkökulmasta. Kirja nostaa esiin tärkeimpiä eroavaisuuksia ja väärinkäsityksiä kristinuskon ja islamin välillä. Se paljastaa historialliset ristiriitaisuudet ja Koraanin harhaopit suhteessa Raamatun opetukseen. Näistä aiheista käsin se perustelee terveen kristinuskon pääkohdat. Ilman Koraanin luomien väärinkäsitysten korjaamista islamista kääntyneiden on vaikea sisäistää kristillisiä käsitteitä. Samat termit ja sanat tarkoittavatkin ihan eri asioita. Ilman suoraa puhetta islamista raikas evankeliumi ei pääse juurtumaan kyseisestä kulttuurista tulleisiin ihmisiin. Lisäksi kirja opettaa uskovan elämän peruspilareita, joiden varaan kannattaa rakentaa. Se ei ole teorian lähdeteos, vaan Jeesuksen seuraajan elämäntapaan ja henkilökohtaiseen Jumala-suhteeseen kasvattava. Kiitos Martti! Usko Katto Seurakunnan johtaja Suomen Helluntaikirkon johtaja Kirja avaa kristinuskon perusasiat tasapainoisesti ja kattavasti muslimitaustaiselle ihmiselle. Se soveltuu käsikirjaksi maahanmuuttotyötä tekeville ja sisältää hyviä keskustelukysymyksiä opetusryhmiin. Lähi-idässä toiminut lähetystyöntekijä Martti Ahvenainen on nähnyt paljon vaivaa kootessaan materiaalia uutuuskirjaansa. Kirja Kristinusko ja islam vertailee perusteellisella tavalla islamin ja kristinuskon oppeja ja antaa lukijalle paljon hyödyllistä aineistoa. Ymmärrys näiden kahden uskonnon sisällöistä ja eroista selkiintyy tämän kirjan äärellä kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle. 8

On selvä, että Ahvenaisen teos on erityisen tarpeellinen nyt, kun maahamme on saapunut tuhansittain turvapaikanhakijoita eri puolilta muslimimaailmaa. Ymmärrys lähimmäistemme maailmankuvasta ja uskomuksista auttaa siltojen rakentamisessa ja evankeliumin sanoman välittämisessä. Niilo Närhi Toiminnanjohtaja Avainmedia Lähetysjärjestö ry Pastori Martti Ahvenaisen teos Kristinusko ja islam täydentää kokeneen maahanmuuttajatyön asiantuntijan tuotantoa uskontojen välisessä vuoropuhelussa. Tässä kirjassa Ahvenainen käsittelee kristinuskon perusteita kattavasti ja systemaattisesti. Kirja vastaa moniin kysymyksiin, joista ei usein opetata seurakunnassakaan, mutta jotka ovat tärkeitä kristinuskon ja islamin eroja arvioivalle tai muslimitaustasta uskoon tulevalle. Ahvenainen arvioi islamia suorasti, länsimaisen kristityn silmin, mutta selittää samalla Lähi-idästäkin tulleelle kristinuskon perusteita ymmärrettävällä tavalla. Tekstissä näkyy Ahvenaisen kokemus ja vilpitön halu, että muslimit löytäisivät Jeesuksen Pelastajanaan. Kirja sopii käytännölliseksi tietolähteeksi keskusteltaessa muslimien kanssa. Se johdattaa myös etsivän lukijan ja uuden uskovan kristinuskon ytimen äärelle. Hany Soliman Arabityön koordinaattori 9

ALKUSANAT Maahanmuuton seurauksena islamista on tullut päivän puheenaihe Suomessa, kuten kaikkialla Euroopassa. Sekä yhteiskunta että kristilliset seurakunnat kohtaavat tämän haasteen. Niinpä seurakunnat ovat pyrkineet tavoittamaan islamilaisista maista tulleita muslimeja järjestämällä heille ystävyysiltoja, kielikursseja, leirejä ja Raamatun ilosanomasta kertovia tilaisuuksia. Niiden kautta monet muslimit ovat saaneet hyviä vaikutteita kristinuskosta sekä kristityistä, ja hengellinen työ heidän parissaan on kasvanut viime vuosina varsin nopeasti. Seurakuntien tehtävä ei rajoitu vain sosiaalisiin toimintoihin, sillä Jeesuksen antama lähetyskäsky velvoittaa niitä opetuslapseuttamaan kaikki kansat. Siihen tarvitaan välttämättömänä osana Jumalan sanan opetusta. Koska muslimien opetuslapseuttamiseksi on varsin vähän suomenkielistä kirjallisuutta, pyrkii tämä teos osaltaan täyttämään tätä vajetta. Kirjassa käsitellään kysymyksiä, jotka ovat keskeisiä sekä kristinuskossa että islamissa, ja jotka tulevat usein keskustelun aiheiksi muslimitaustaisten maahanmuuttajien parissa työskenneltäessä. Näistä aiheista on hyvä lähteä liikkeelle Raamatun opetuksessa. Muslimeja opetettaessa on otettava huomioon se tosiasia, että islamin uskonoppi ja arvomaailma poikkeavat suuresti kristinuskosta.

Sen vuoksi muslimi, joka kuulee ensi kerran evankeliumia, käsittelee mielessään sen opetukset islamin kautta. Hänellä voi olla suuriakin ennakkoluuloja kristinuskoa kohtaan, mutta myös kiinnostusta saada vastauksia moniin sitä koskeviin kysymyksiin. Siksi Raamatun opettajien on tärkeä tuntea kristinuskon ja islamin historiallisia taustoja ja niiden opillisia eroavaisuuksia. Opetustilanteissa on muistettava käsitellä ongelmakysymyksiä asiallisesti ja kunnioittaa toista osapuolta. Nykyaikana on selvästi nähtävissä, että islamin ja muiden antikristillisten oppien leviäminen maassamme on aiheuttanut sekaannusta ja epäilyksiä kristinuskoa kohtaan. Siksi kirjan sanoma johdattaa suomalaisen lukijan löytämään kristinuskon ja Jumalan sanan luotettavuuden uudelleen. Kirja sopii hyvin annettavaksi myös islaminuskoisille lukijalle, joka on kiinnostunut tietämään kristinuskosta enemmän. Raamatun lainaukset on otettu Raamattu Kansalle käännöksestä 2012 ja Koraanin lainaukset vastaavasti Jaakko Hämeen-Anttilan käännöksestä 2010. Raamattu Kansalle käännöksessä kapitaaleilla kirjoitettu sana HERRA viittaa hepreankielisen alkutekstissä esiintyvään Jumalan nimeen JHVH. Martti Ahvenainen 11

1 USKONTOJEN SYNTY Maailmassa on lukuisa määrä erilaisia uskontoja ja vielä lukuisampia uskomuksia. Ne todistavat tarpeesta uskoa johonkin suurempaan. Sanoohan Raamattu, että Jumala on luonut kaiken kauniisti aikanaan ja myös laittanut ikuisuuden ihmisen sisimpään (Saarn. 3:11). Tuo sisimmässä oleva ikuisuus viittaa Jumalan kaipuuseen, mikä ilmenee turvallisuuden, rauhan ja rakkauden etsimisenä. Jokainen haluaa saada selvyyden olemassaolonsa tarkoituksesta. Maailman uskonnot ovat syntyneet tähän tarpeeseen ja antavat siihen erilaisia vastauksia. Jotkut ajattelevat, että kaikki uskonnot opettavat loppujen lopuksi samoja asioita ja johtavat samaan päämäärään. Se ei ole totta, sillä ne opettavat toisistaan poikkeavia asioita. Toisten mielestä uskontoon liittyvät kysymykset ovat niin käsitteellisiä vailla kosketuskohtia todelliseen elämään ja historiaan ettei niistä voi muodostaa mitään varmaa mielipidettä. Jumala ei ole jättänyt ihmiskuntaa epätietoisuuteen; hän on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa niin vakuuttavasti, että totuutta etsivä löytää sen, jos vain etsii oikeista lähteistä, ja tahtoo vilpittömästi seurata niitä. Uskontojen historiaa on tärkeä tuntea, koska sen avulla on helpompi arvioida annettujen vastausten totuudellisuutta.

KUINKA MAAILMAN USKONNOT OVAT SYNTYNEET? Koska Raamattu on maailman vanhin ihmiskunnan historiaa johdonmukaisesti käsittelevä kirja, on välttämätöntä tutkia myöhempiä jumalalliseksi väitettyjä ilmoituksia ja niiden alkuperää sen valossa. Uskontojen voidaan katsoa syntyneen kahdella tavalla: Luonnollisella tavalla, jolloin ihmiset jumaluutta ja Jumalan olemassaoloa pohtiessaan ovat kehittäneet teorioita siitä, millainen Jumala on, ja kuinka häntä mahdollisesti tulisi miellyttää. Oikea uskonto syntyy yliluonnollisella tavalla, jolloin Jumala taivaan ja maan Luoja, ilmoittaa itsensä ja tahtonsa ihmisille ja siten antaa heille uskomisen sisällön. Jo ennen Pyhän Raamatun kirjoittamista, Jumala ilmaisi itsensä muutamille hurskaille miehille, kuten Hanokille, Nooalle ja Israelin kantaisille. Ensimmäinen maininta Herran nimen avuksi huutamisesta löytyy Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta: Tuohon aikaan ruvettiin avuksi huutamaan Herran nimeä (1. Moos. 4:26). Tuo aika oli Aadamin kolmannessa polvessa ennen Vedenpaisumusta, jolloin ihmiset puhuivat vielä samaa kieltä ja kuuluivat ikään kuin samaan kansaan. Jo ennen Vedenpaisumusta ja varsinkin Baabelin tornin rakentamisen jälkeen ihmisten ja kielten jakaantuessa elävän Jumalan tuntemus häipyi lähes olemattomiin ihmiskunnan keskuudessa (tästä voi lukea ensimmäisen Mooseksen kirjan luvusta yksitoista). Historiasta tiedetään, että muinaiset kansat palvoivat mitä erilaisimpia jumaluuksia. Sellaisina pidettiin erityisesti taivaankappaleita; aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Myös kiviä, puita ja eläimiä, kuten käärmeitä ja lehmiä, kunnioitettiin palvonnan kohteina. Erilaisille tarpeille ja elämän alueille oli omat jumalansa, joista tärkeimpiin kuuluivat erinimiset rakkauden, sodan, hedelmällisyyden, kuoleman ja onnen jumalat ja jumalattaret. 13

KUINKA JUMALA ON ILMOITTANUT ITSENSÄ? Historian tutkimus vahvistaa, että ennen juutalaisia ei yhdelläkään kansalla ollut Raamatun kaltaista kirjallista Jumalan ilmoitusta, eivätkä kreikkalaisten, egyptiläisten ja muiden Lähi-Idän kansojen keskuudessa kerrotut jumaltarut alkuunkaan vastanneet sitä ilmoitusta, jonka Jumala antoi juutalaisten profeettojen kautta. Ellei Jumala olisi ilmoittanut itsestään, hänestä voitaisiin vain arvailla jotakin. Hän on kuitenkin tehnyt itsensä tunnetuksi hyvin vakuuttavasti. Seuraavassa esitetään viisi tapaa, jolla kaikkivaltias Jumala on ilmaissut itsensä. Jumala on ilmoittanut itsensä Luomakunnan kautta. Luomakunta on vastaansanomaton todiste Jumalasta: Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille. Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. (Room. 1:19 20). Jumala on ilmoittanut itsensä myös puhumalla ihmisille unien, näkyjen ja enkelien kautta. Raamatussa on siitä paljon esimerkkejä. Ennen Jeesuksen syntymää näki Josef unessa Herran enkelin, joka ilmoitti hänelle: Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä on hänessä siinnyt, on Pyhästä Hengestä (Matt. 1:20). Abrahamille Herra ilmestyi kolmen miehen hahmossa (1. Moos. 18:1) ja Moosekselle palavassa pensaassa (2. Moos.3:1 2). Tekemällä ihmeitä ja tunnustekoja. Niiden välityksellä Jumala ilmaisi voimansa ja luonteensa. Evankeliumeissa kerrotaan lukuisista tunnusteoista, joita Jeesus teki sairaille (Matt. 4:23 24). Samaa tapahtui hänen apostoliensa toiminnan kautta (Ap.t. 3:1 8). Näin Herra teki tunnetuksi rakkaudellisen luonteensa kärsiviä ihmislapsiaan kohtaan. 14

Profeetallisen Sanansa kautta. Raamattua nimitetään profeetalliseksi sanaksi ja se sisältää ennnustuksien ohella valtavan määrän tietoa Jumalan luonteesta, hänen voimastaan, hänen tahdostaan ja suunnitelmistaan. Raamattu on korvaamaton ilmoituksen lähde elävästä Jumalasta. Jokaisen, joka tahtoo oppia tuntemaan häntä, täytyy tutustua hänen sanaansa ( Joh. 1:1 14). Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus Kristus on Jumalan voimakkain ja lopullinen ilmoitus itsestään. Näinä viimeisinä päivinä hän on puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta hän myös on luonut maailmat (Hepr. 1:2). Kristuksessa Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle: Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan (2. Kor.5:19). Sen voimakkaampaa ilmoitusta Jumala ei ole koskaan antanut itsestään. Jeesus sanoi: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän ( Joh. 16:9). Tämä Jumalan viisinkertainen ilmoitus itsestään on täydellinen ja lopullinen. Siihen ei ole mitään lisäämistä. Kaikki, mitä Jumalasta tarvitsee tietää, on ulottuvillamme Pyhässä Raamatussa. Hän tulee henkilökohtaiseksi todeksi niille, jotka nöyrtyvät ylpeydestään (Matt. 11:25), ja haluavat sydämestään seurata totuutta ( Joh. 7:17). Ihmisten vaikeus on usein siinä, että he haluavat tietoa, mutta eivät tahdo sydämestään seurata totuutta. Jumala ei suostu ihmisten pelinappulaksi, mutta hän lupaa ilmaista itsensä niille, jotka etsivät häntä koko sydämestään. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne ( Jer. 29:13). KAIN JA ABEL USKONTOJEN EDUSTAJINA Koska Jumala ja hänen sanansa eivät koskaan muutu, hän on ilmoittanut jo ihmiskunnan alussa erilaisten varjokuvien ja esimerkkien 15

kautta oikean uskonnon eli sen, millä perusteella hän hyväksyy ihmisen. Kain ja Abel ovat tästä hyvänä esimerkkinä. Nämä kaksi veljestä, (joista kerrotaan erilainen versio Koraanissa, suura 5:27 31), toivat kumpikin oman uhrilahjansa Herralle (1. Moos. 4:3-5). Jumala hyväksyi toisen veljen uhrilahjan, mutta toisen uhria hän ei hyväksynyt. Oikea uskonto on sellainen, minkä Jumala hyväksyy. Miksi hän sitten hyväksyi Abelin, mutta ei Kainin uhrilahjaa? Raamattu antaa tähän vastauksen: Ensiksikin, Abel uhrasi paremman uhrin kuin Kain (Hepr. 11:4). Tämä parempi uhri oli viaton lammasuhri. Kainin tuomat hedelmät eivät kelvanneet Jumalalle (1. Moos. 4:5). Jos ihminen aikoo saada Jumalan hyväksynnän, hänen täytyy antaa oikea uhri. Toiseksi, Abel uhrasi uskon kautta. Kainin uskosta ei sen sijaan puhuta mitään. Mitä uskon kautta uhraaminen tarkoittaa? Abel oli oppinut joko suoraan Jumalalta tai isältään Adamilta, että Jumala antaa syntiselle anteeksi, jos viattoman eläimen veri vuodatetaan hänen edestään syntien sovitukseksi (1. Moos. 3:21). Hän totteli saamaansa opetusta. Siksi Raamattu sanoo hänen uhranneen uhrinsa uskon kautta, sillä usko Jumalaan on toimintaa häneltä saadun informaation perusteella (Hepr. 11:4). Kain sen sijaan ei uskonut veriuhrin tarpeellisuuteen. Hän uhrasi oman mielensä mukaisen uhrin, jota Jumala ei kuitenkaan hyväksynyt. Mikä on se uhri, joka ihmisen täytyy tuoda Jumalan eteen? Eläinuhria ei enää tarvita, sillä Jumala itse on antanut uhrilampaan koko maailman puolesta Kristuksessa. Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin ( Joh. 1:29). Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainytsyntyisen Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä ( Joh.3:16). Ihmisen täytyy tulla Jumalan eteen tähän uhriin uskoen ja sanoa: Herra, minä olen syntinen. Tiedän ansainneeni tuomion, mutta tu- 16

len eteesi turvaten siihen uhriin, jonka Jeesus antoi puolestani kuollessaan ristillä. Anna kaikki syntini anteeksi ja hyväksy minut Jeesuksen ansiosta. Minä panen turvani yksin häneen. Se joka lähestyy Jumalaa Kristuksen uhriin turvaten, saa hänen hyväksyntänsä. Muuten hän kokee sellaisen kohtalon kuin Kain, joka joutui hyljätyksi. Kain alkoi vihata veljeään ja tappoi hänet. Raamattu varoittaa, ettemme olisi hänen kaltaisiaan: Tämä on se sanoma, jonka te alusta asti olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla niin kuin Kain, joka oli Pahasta ja tappoi veljensä (1. Joh. 3:11 12). Väärä uskonto lähestyy Jumalaa väärällä tavalla, ja se vihaa todellisia Jumalan palvelijoita, Jeesukseen uskovia. Tämä on tuttua historiasta. Kristittyjä on aina vainottu muiden uskontojen taholta. Voidaan todeta, että Jumala ilmaisi jo aivan ihmiskunnan alussa, kuinka häntä on lähestyttävä. Kristinuskon sanoma on näin löydettävissä jo Raamatun alkulehdiltä, vaikka se ilmoitetaan lopullisen kirkkaana vasta Uudessa testamentissa. Jumala ei ole koskaan muuttanut tätä uskon periaatetta. ISMAELIN JA IISAKIN ESIMERKKI Aiemmin mainittiin, kuinka uskonnot ovat syntyneet joko luonnollisella tai yliluonnollisella tavalla. Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali vertaa näitä kahta uskonnon syntymistapaa Ismaelin ja Iisakin syntymiseen (Gal. 4:21 31). Jumala oli luvannut tehdä Abrahamista suuren kansan (1. Moos.15:1 5), mutta tämä ei kuitenkaan heti ymmärtänyt, että lupauksen kansa syntyisi nimenomaan hänen vaimostaan Saarasta. Koska Saara oli jo vanha ja ohittanut normaalin hedelmöittymisiän, Abraham erehtyi hänen kehotuksestaan hankkimaan lapsen nuoren palvelustyttönsä Hagarin kanssa. Niin Hagar synnytti Abrahamille 17

Ismaelin (1. Moos. 16:1 16). Vasta noin neljätoista vuotta myöhemmin, synnytti Saara lupauksen lapsen, Iisakin, yliluonnollisella tavalla, olihan hän jo yhdeksänkymmentä vuotias. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille tämän vanhoilla päivillä pojan juuri siihen aikaan, josta Jumala oli hänelle puhunut. Pojalleen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Abraham antoi nimen Iisak. (1. Moos. 21:2 3.) Poikien kasvaessa Ismael alkoi kiusata nuorempaa veljeään, jonka seurauksena Abraham lähetti hänet Saaran vaatimuksesta kotoa pois (1. Moos. 21:8 21). Näiden tapahtumien vertauskuvallisuutta Paavali selittää kirjeessään galatalaisille seuraavasti: Nämä kaksi naista, Hagar ja Saara edustavat kahta uskontoa, joista toinen synnyttää orjuuteen, mutta toinen vapauteen (Gal. 4:24 26). Hagar edustaa erityisesti juutalaista lakiuskontoa, mutta samalla myös muita lakiuskontoja, kuten islamia. Ismael syntyi orjattaresta, Hagarista, Iisak taas vapaasta naisesta, Saarasta (Gal. 4:22). Ismael syntyi luonnollisella tavalla, Iisak sitä vastoin syntyi yliluonnollisella tavalla, koska Saara oli jo yhdeksänkymmentävuotias (Gal. 4:23). Ismael kiusasi nuorempaa velipuoltaan (1. Moos. 21:9 12). Lakiuskonnon edustajat vainoavat niitä, jotka elävät evankeliumin vapaudessa (Gal. 4:29). Orjatar ja hänen poikansa piti ajaa pois kotoa (Gal. 4:30, 1. Moos. 21:9 12). Lakiuskonto ja evankeliumi eivät sovi yhteen. Jumala haluaa, että hylkäämme lakiuskonnon ja panemme turvamme evankeliumiin. Tämä ihmeellinen esimerkki oli kirjoitettu Raamattuun jo kauan ennen kuin islamista tiedettiin mitään. Ensin juutalaiset lakiuskonnon edustajat vainosivat Jeesukseen uskovia kristinuskon alkuvuosina. Myöhemmin Hagarin ja Ismaelin islamilaiset jälkeläiset ovat vainonneet kristittyjä. Jumalasta syntynyt, yliluonnollinen usko Jeesukseen Kristukseen, antaa ihmisille vapauden eikä se vainoa ketään. Ismaelin karkottaminen tarkoittaa sitä, ettei Jumala hyväksy 18

evankeliumin rinnalle, tai peräti sen korvaajaksi mitään lakiuskontoa. JUUTALAISUUS VANHAN TESTAMENTIN USKO Historian perusteella tiedetään, että Lähi-idän kansoista vain juutalaiset palvelivat elävää Jumalaa, koska hän oli ilmestynyt heidän esi-isilleen ja valinnut heidät sanansa välittäjiksi maailmalle. Heidän uskonsa perustui erityisesti Tooraan, jossa heille annettiin perusteellisia Jumalan palvontaan, uhritoimituksiin, pappeuteen ja yhteiskuntaan liittyviä säädöksiä. Toorassa ja myöhemmin muiden profeettojen kirjoituksissa annettiin myös lupauksia Messiaan eli Jumalan Pojan tulemisesta maailmaan. Messias-odotus oli juutalaisen uskon keskeisimpiä asioita kautta vuosisatojen, kuten apostoli Paavali mainitsee (Ap.t.26:6). Sanonta Vanhan testamentti tai paremminkin Vanha liitto tulee siitä, että Jumala teki Mooseksen välityksellä liiton Israelin kansan kanssa Egyptistä lähdön jälkeen (2. Moos. 19:5-6, 24:1 8). Jumala lupasi tehdä heistä pappisvaltakunnan ja antaa heille heidän esi-isilleen lupaamansa maan (1. Moos.15:18 21), sekä korottaa heidät kaikkien kansojen yläpuolelle, jos he pitäisivät hänen Mooseksen kautta antamansa käskyt (2. Moos.19:5 6). Israel suostui tähän liittoon, mutta ei pystynyt täyttämään sen ehtoja, vaan rikkoi ne. Siksi Herra lupasi vuosisatoja myöhemmin tehdä Uuden ja paremman liiton, jota kukaan ei voisi rikkoa: Katso päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudaan heimon kanssa uuden liiton. Mutta se liitto, jonka minä teen Israelin huoneen kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra, on tällainen: Minä panen opetukseni heidän sisimpäänsä ja kirjoi- 19

tan sen heidän sydämeensä. Niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. ( Jer. 31:31 ja 33.) Vaikka juutalaiset rikkoivat Jumalan kanssa tekemänsä liiton ja torjuivat sokeudessaan myös Kristuksen, Uuden liiton tekijän, Jumala ei ole koskaan kironnut, eikä hylännyt heitä. Aika tulee, jolloin hän kääntää lopullisesti Israelin kansan kohtalon, jolloin se ottaa vastaan Kristuksen. Sitten koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: Siionista on tuleva Pelastaja. Hän poistaa jumalattomuuden Jaakobista. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä. (Room. 11:26 27.) Kaikki Vanhan testamentin profeetat ennustivat Israelin uudistumisesta ja profeetta Jeremia sanoo, että jopa taivaankappaleet ja luonnonlait lakkaavat toimimasta ennen kuin Jumala hylkää Israelin ( Jer.31:35 40). Ensimmäiset kristityt ja kristilliset seurakunnat muodostuivat juutalaisista Jeesukseen Kristukseen uskovista, vaikka Israel kansakuntana ei vastaanottanut häntä. Enemmistö juutalaisia elää yhä ikään kuin Vanhan testamentin ajassa, palvoen esi-isiensä Abrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumalaa, Jahvea. Jeesukseen uskovien juutalaisten joukko lisääntyy koko ajan, ennakoiden sitä aikaa, jolloin koko kansa kääntyy Kristukseen uskovaksi. Eräs mielenkiintoinen seikka liittyy juutalaiskristittyihin: vaikka he uskovat Jeesuksen olevan Messias ja Jumalan Poika, he eivät ole hyljänneet juutalaista käsitystä monoteismista, yhden Jumalan palvonnasta. Heille on vain kirkastunut, että Israelin Jumala Jahve, on samalla Isä, Poika ja Pyhä Henki. 20