Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen Inventointiprojekti SAVONLINNA - NYSLOTT Kaupunkiarkeologinen inventointi Teemu Mökkönen 2003 Museovirasto Rakennushistorian osasto
Teemu Mökkönen Savonlinna Nyslott. Kaupunkiarkeologinen inventointi Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti. Museovirasto Rakennushistorian osasto 2003 Kantakartta Savonlinnan kaupunki, Tekniset palvelut, Mittaus- ja kartastoyksikkö Valokuvat Museovirasto URN:NBN:fi-fe20031903
i ARKISTO- JA REKISTERITIEDOT Kohde: Savonlinna nro: Tutkimus: Ajoitus: Peruskartta: 4211 07 Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti 1400-luvun lopulla perustetun Olavinlinnan vierelle syntyi linnan malmi, joka on kuvattuna alueen vanhimmassa kartassa noin vuodelta 1640. Paikalle perustettiin vuonna 1639 Savonlinnan kaupunki, jolle suunniteltiin 1640-luvun aikana ruutuasemakaava. Ruutuasemakaavan alue vastaa pääosin nykyisen Linnankadun varsia. Kaupunkia edeltäneen malmin asutus levittäytyi kuitenkin linnan luoteis- ja pohjoispuolella myöhempää 1600-luvun kaupunkialuetta laajemmalle alueelle. Tutkimuslaitos: Museovirasto rakennushistorian osasto Kenttätyönjohtaja: Teemu Mökkönen (FM) Kenttätyöaika: 11.-14.8. 2003 Tutkitun alueen laajuus: 11,798 hehtaaria Tutkimuksen kustantaja: Museovirasto rakennushistorian osasto Mustavalkonegatiivit: MV:RHOA 125375: 1-41 Kirjallisuus: Eimer, Gerhard 1961: Die Stadtplanung im Schwedischen Ostseereich 1600-1715. Stockholm. Enqvist, Petri 2003: Savonlinnan kaupungin rakennus- ja tyylihistoria Gyldén, Claes Wilhelm 1984: C.W. Gyldénin kaupunkikartat 1:3200 1:10000 vuosilta 1837-1843 Näköispainoksina.. Helsinki. Honkala, Sanna 1998: Olavinlinnan maisema-analyysi. Olavinlinna. Maisema ja monumentti. Suomen ympäristö 213. Vantaa. 125-146. Kostet, Juhani 1995: Cartographia urbium Finnicarum. suomen kaupunkien kaupunkikartografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Monumenta Cartographica Septentrionalia 1. Rovaniemi. Laamanen, Matti 1987: Juhani Rinne ja Olavinlinna. Muistomerkki kirjoituksia Antero Sinisalolle. Helsinki. Laamanen, Matti 1998: Euroopassa, Pohjolassa, Savossa. Olavinlinna. Maisema ja monumentti. Suomen ympäristö 213. Vantaa. 27-38. Lilius, Henrik 1967: Der Pekkatori in Raahe. Studien über einen eckverschloaaenen Platz und seine Gebäudetypen. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja (SMYA) 65. Helsinki. Lilius, Henrik 1981: Kaupunkirakentaminen 1617-1856. Suomen kaupunkilaitoksen historia I. Keskiajalta 1870-luvulle. Vantaa. 303-383. Lilius, Henrik 1985: Suomalainen puukaupunki. Tønder. Lilius, Henrik 1988: Kaupunkirakennustaide Suurvalta-ajalla. Ars. Suomen taide 2. Keuruu. 48-87. Saarenheimo, Mikko 1939: Savonlinnan kaupungin historia I. Savonlinnan kaupunki 1639-1812. Helsinki.
ii Saarenheimo, Mikko 1963: Savonlinnan kaupungin historia II. Savonlinnan kaupunki 1812-1875. Kuopio. Vehviläinen, Olli 1978: Savonlinnan kaupungin historia III. Savonlinnan kaupunki 1876-1976. Savonlinna. Vanhojen karttojen Suomi. 1984. Jyväskylä. Julkaisemattomat raportit ja muut arkistolähteet: Eerikäinen, Liisa 1973: Savonlinna, Linnakatu, Inventointi 1973. Rakennusinventointi. Museovirasto, rakennushistorian osaston arkisto (MV:RHOA). Hyvärinen, V. 1932: Kirje ja piirros herra Arkkitehti A. Ranckenille Savonlinnan kaupungin rakennuskonttorista 3.5. 1932. Museovirasto, historian topografinen arkisto. Tikkanen-Lindström, Terhi 1997: Olavinlinnan maisemasuunnitelma. MV:RHOA. Vasara, Kaisu 1988: Savonlinnan Linnankatu lähiympäristöineen historiallinen ja kaupunkirakenteellinen tarkastelu sekä kehittämissuunnitelma. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto. Kopio MV:RHOA. Paikkatieto-, kartta- ja tietokanta-aineistot: Savonlinnan kaupunki, tekniset palvelut: Paikkatieto: Kantakartta, toimitettu kesäkuussa 2003. Johtokartta (vesijohto, sade- ja jätevesiviemärit), toimitettu kesäkuussa 2003. Karttatulosteet: Ajantasakaava, saatu 12.8.2003 Alkuperäisen tutkimusraportin säilytys: Museoviraston rakennushistorian osaston arkisto (MV:RHOA), Helsinki.
iii Museoviraston rakennushistorian osaston kaupunkiarkeologiatietokannan pääkortin sisältö. Savonlinna Nyslott Perustamisvuosi 1639 Tarkenne itsenäistyi Haminan alaisuudesta 1784 Yleistä Isovihan tuhot Muuta Yhteystietoja - Kaupunki on syntynyt Kyrönvirrassa sijaitsevan 1475 perustetun Olavinlinnan viereen. Vanha linnaan liittynyt asutus, Savonlinnan malmi sijaitsi Kyrönsalmen länsirannalla, 1640-luvulla asemakaavoitetun kaupunkialueen koillispuolella. - Stolbovan rauhan jälkeen (v. 1617) linna ei ollut enää rajalinna ja sen merkitys väheni ja asukasmäärä laski viidennekseen aiemmasta. - Olavinlinnan ja kaupungin välissä on linnaan kuulunut Tallisaari, jossa on ollut linnan talousrakennuksia. - Kaupungin lähiympäristössä on keskiajalta tai 1500-luvulta periytyviä sillanpaikkoja kaupungin ja Tallisaaren, kaupungin ja Riihisaaren sekä kaupungin ja Talvisaaren välillä. - Tori sijaitsi kaupungin itäosassa, lähellä rantaa. - Lappeenrannan tavoin Savonlinna kuului 1600-luvulla Viipurin etupiiriin ja vuodesta 1723 lähtien Haminan alaisuuteen. Vasta v. 1784 Savonlinna vapautui Haminan alaisuudesta jälleen itsenäiseksi kaupungiksi. - Raatihuonetta ei rakennettu ennen kuin 1650-luvulla. Rakennus lienee sijainnut torin laidalla. - Savonlinnan malmilla oli jo 1500-luvulla ollut kirkko, mutta se hylättiin ja paikkaa käytettiin mm. kaskimaana. 1930-luvulla paikalla oli kaupungintalon pihamaa. - Tullihuone, ns. Porintulli sijaitsi kaupungin itäosassa. Satamassa oli toinen tullihuone. - Tulliaita oli pystytetty lankuista, paitsi meren puolella, jossa se oli tehty hirsistä. - Kaupunkiin ei saatu rakennettua omaa kirkkoa vaan savonlinnalaiset kävivät linnan kirkossa. Suuren Pohjan sodan aikana venäläiset valtasivat kaupungin 18.6.1714 ja piirittivät linnaa kunnes se 29.7 antautui. Hattujen sodan aikana ruotsalaiset polttivat kaupungin ennen venäläisten tuloa kesällä 1742. - Savonlinnan maakuntamuseo (arkeologi Martti Koponen) - Etelä-Savon ympäristökeskus, Mikkeli (asemakaavoitus: Harri Palo) - Savonlinnan kaupunki, tekniset palvelut (asemakaava-arkkitehti Juhani Raunio), maanrakennus (rakennuspäällikkö Heikki Mäkäläinen)
SAVONLINNA NYSLOTT (1639-1683, 1784-) Kaupunkiarkeologinen inventointi Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti SISÄLLYS 1. INVENTOINNIN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET... 3 2. KENTTÄTYÖT... 5 3. SAVONLINNAN HISTORIAA JA ASEMAKAAVAN KEHITYS 1800-LUVUN LOPPUPUOLELLE... 6 3.1 Olavinlinna ja linnan malmi ennen vuotta 1639... 6 3.2 Savonlinnan kaupungin ensimmäiset kaupunkioikeudet 1639-1683... 6 Historiaa lyhyesti... 6 1600-luvun kartat aiemmassa tutkimuksessa... 10 Uusi ajoitus signeeraamattomalle regulointisuunnitelmalle... 11 3.3 Kaupunkioikeuksien peruuttamisesta 1800-luvun lopulle... 13 Historian kehityslinjoja... 13 Kartta-aineisto ja rakennettu kaupunkialue... 14 3.4 Vanhojen kaupunkimittauskarttojen asemointi ja asemoinnin luotettavuus... 19 4. AIEMMAT ARKEOLOGISET TUTKIMUKSET JA LÖYDÖT... 23 5. NYKYISET KATU- JA PUISTOALUEET... 24 7. ALUEIDEN LUOKITTELU JA LUOKITTELUN PERUSTEET... 24 8. RAPORTIN LAATIMINEN... 25 9. INVENTOINNIN TULOKSET... 25 10. INVENTOINNIN TULOKSET, TULEVAISUUDEN MAHDOLLINEN RAKENNUSTOIMINTA JA SUOJELLUT RAKENNUKSET... 26 11. SAVONLINNAN KAUPUNKIARKEOLOGINEN POTENTIAALI... 26 12. YHTEENVETO... 27
2 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Peruskarttaote Inventointialueen rajaus Vanhat kaupunkimittaukset asemoituina kantakartan päälle Liite 3.1 Savonlinna n.1640 Liite 3.2 Savonlinna n.1640 Liite 3.3 Savonlinna 1644 Liite 3.4 Savonlinna 1799 Liite 3.5 Savonlinna 1818 / 1825 Liite 3.6 Savonlinna 1843 Taulukot Savonlinnaa kuvaavista kartoista Liite 4.1 1600-luvun kartat Liite 4.2 1700-luvun kartat Liite 4.3 1800-luvun kartat Tutkimuksellisesti ja suojelullisesti mielenkiintoiset alueet Tutkimuksellisesti ja suojelullisesti mielenkiintoiset alueet sekä rakennussuojelu Kohdetiedot (12 sivua) Negatiiviluettelo (2 sivua) Kuvataulut (5 sivua)
3 SAVONLINNA NYSLOTT (1639-1683, 1784-) Kaupunkiarkeologinen inventointi Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti Teemu Mökkönen Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkiarkeologinen inventointiprojekti alkoi jo vuonna 1998 kaupunkien perustietojen keräämisellä. Kaupunkikohtaiset inventoinnit aloitettiin vuonna 2000. Vuosien 2000-2002 aikana inventointi tehtiin yhdessätoista kaupungissa. Vuonna 2003 ohjelmassa on viisi kaupunkia, joista kolmantena toteutettiin Savonlinnan inventointi. Tämän inventoinnin tuloksena on pyritty hahmottelemaan sekä vuonna 1639 perustetun Savonlinnan kaupungin että kaupunkia edeltäneen Malmin (Nyslotts malm) rakennettu alue, jonka säilyneet vanhat maanalaiset jäänteet ovat muinaismuistolain rauhoittamia. Alueen rajaus tehtiin asemoimalla 1600-luvun kaupunkia ja malmia esittävät kartat nykyiseen koordinaatistoon nykyisen asemakaavan kantakartan kanssa samalle karttapohjalle. Arvio arkeologisesti mielenkiintoisien kerrostumien ja maanalisten rakenteiden säilyneisyydestä tehtiin alueen myöhemmän maankäytön pohjalta. 1. Inventoinnin lähtökohdat ja tavoitteet Suomen aiemmat kaupunkiarkeologiset inventoinnit ovat keskittyneet keskiaikaisiin kaupunkeihin, joiden arkeologinen inventointi toteutettiin jo 1980-luvulla (Turku, Porvoo, Rauma ja Naantali, ks. Museoviraston ja Turun maakuntamuseon raporttisarja Keskiajan kaupungit - Medeltidsstaden). 1980-luvun lopusta alkaen kiinnostus kasvoi myös keskiaikaa nuoremman ajan arkeologista tutkimusta kohtaan. Keskiaikaa nuorempien kaupunkien arkeologista inventointia ei kuitenkaan ole ennen vuonna 1998 käynnistynyttä Museoviraston Vaasa- ja suurvalta-ajan kaupunkien inventointiprojektia Suomessa tehty muualla kuin Vantaan Helsingissä 1. Projektissa tähän mennessä vuosina 2000-2002 inventoituja kaupunkeja on yksitoista 2. Vuoden 2003 aikana inventoitavia kaupunkeja on yhteensä viisi 3. Savonlinna oli kahdestoista kenttätutkimuskohde Museoviraston Vaasa- ja suurvaltaajan kaupunkien inventointiprojektissa (ks. Kuva 1). Inventoinnin tavoitteena 1 Kyseessä on ensimmäinen Helsinki, joka sijaitsi Vantaanjoen suulla. ks. Markku Heikkisen julkaisu Vaasaajan kaupungit 1, ks. myös Helsingin kaupungin museon julkaisu Narinkka 1994. 2 Vuonna 2000 inventoidut kaupungit: Tornio, Kokkola ja Uusikaupunki. Vuonna 2 inventoidut kaupungit: Tammisaari, Kajaani, Kristiinankaupunki ja Raahe. Vuonna 2002 inventoidut kaupungit: Pietarsaari, Oulu, Pori ja Helsinki. 3 Vuoden 2003 aikana inventoitavat kaupungit: Brahea (nykyisen Lieksan alueella, toimi kaupunkina 1652-1688 välisenä aikana), Vehkalahti (nykyinen Hamina), Hämeenlinna, Savonlinna ja Lappeenranta.
4 Kuva 1. Suomen isoavihaa (1713-1721) vanhemmat kaupungit. oli selvittää, millä alueella 1600-luvun kaavoitetun kaupunkialueen ja linnan vierelle ennen kaupunkia syntyneen malmin kerrostumat ovat todennäköisesti säilyneet ja millä tuhoutuneet. Olavinlinnan malmin asutus on sijainnut linnan pohjoispuolella Kyrönsalmen länsirannalla. Savonlinnan vuonna 1639 perustetun kaupungin asutus sijoittui Olavin linnan länsipuolelle nykyisen Linnankadun alueelle. Inventoinnin perusteella määritettiin alueet, joilla on todennäköisesti muinaismuistolain rauhoittamia säilyneitä kulttuurikerroksia. Kaupunkiarkeologisen inventoinnin lähtökohdat poikkeavat huomattavasti perinteisestä esihistoriallisesta muinaisjäännösinventoinnista. Kaupunkiarkeologisessa inventoinnissa muinaisjäännöksen olemassaolo, sijainti ja rajat ovat jo ennalta tunnettuja. Tunnettu-
5 jen rajojen sisällä määritellään eri alueiden säilyneisyys ja rakentamisen alun ajankohta käytettävissä olevien lähteiden ja paikan päällä tapahtuvan maastotarkastuksen avulla. Inventoinnin yhteydessä ei kaiveta koekuoppia, joten inventoinnin tuloksena saadut säilyneisyysluokat ovat todennäköisyyksiä. Arkeologian ja historian tutkijoille inventoinnin tulokset antavat kuitenkin kuvan siitä, mitä on jo menetetty ja mitä on vielä jäljellä. Inventointi tarjoaa myös kaavoittajille ja rakennuttajille jo etukäteen tiedon todennäköisistä muinaisjäännösalueista, joilla on syytä varautua toimenpiteisiin ennen tuhoavan rakentamisen aloittamista. Inventoinnin avulla pyritään luomaan tilanne, jossa eri kaupungit ovat arkeologian osalta keskenään tasavertaisessa asemassa. Muinaismuistolaki koskee kaupungeissa ensisijaisesti ennen isoavihaa (1713-1721) rakennetuilla alueilla sijaitsevia kulttuurikerroksia, mutta myös nuorempia alueita, jos kohteella on erityistä tutkimuksellista merkitystä. Inventoinnin tuloksena valmistuva perusselvitys antaa kaavoitukselle, tutkimukselle, suojelulle ja rakentamiselle selkeän lähtötilanteen. Museoviraston Vaasa- ja suurvaltaajan kaupunkien inventointiprojektin avulla pyritään mahdollistamaan: 1) Muinaismuistolain tarkoituksenmukainen, ennakoiva ja tasapuolinen käyttö, 2) Suojelun, kaavoituksen, tutkimuksen ja rakentamisen yhteensovittaminen ja 3) Kokonaisvaltainen kaupunkiarkeologinen tutkimus. Projektin aikana pyritään myös määrittelemään kaupunkiarkeologinen toimintamalli ja tutkimusstrategiat. 2. Kenttätyöt Ennen kenttätutkimusvaihetta Savonlinnasta oli jo kerättynä perustiedot (mm. tulipalot, väkiluku, kartat, arkeologiset tutkimukset) kaupunkiarkeologiatietokantaan ja osa vanhoista kaupunkimittauksiin perustuvista kartoista oli muutettu digitaaliseen muotoon nykyisen kaavakartan kanssa samaan mittakaavaan. Inventoinnin kenttätyövaiheeseen käytettiin neljä työpäivää (11.-14.8.2003). Tuona aikana Savonlinnan isoavihaa (1713-1721) vanhemmalla kaupunkialueella sijaitsevat nykyiset tontit käytiin yksi kerrallaan läpi (ks. Liitteet 1 ja 2). Jokaisesta kerrostumiltaan todennäköisesti kokonaan tai osittain säilyneestä tontista kirjattiin ylös tarvittavat tiedot, joita täydennettiin arkistomateriaalin ja julkaisujen avulla. Kunnallisteknisten kaivantojen vanhoihin kerrostumiin kohdistunut tuhoava vaikutus pyrittiin selvittämään kaupungin virkamiehiltä saadun digitaalisen johtokarttaaineiston avulla. Valitettavasti paikkatietona oleva johtokartta-aineisto ei kattanut Linnankadun aluetta. Vanhoja, käytöstä poistuneita viemäri yms. kaivantoja ei selvitetty. Jokaisesta kohteesta täytettiin inventointilomake, josta tiedot siirrettiin kaupunkiarkeologiseen inventointitietokantaan. Lisäksi tonttien säilyneet alueet hahmoteltiin kantakarttaan sekä tonteista otettiin yleiskuvia. Todennäköisesti kerrostumiltaan täysin tuhoutuneista tonteista ei kirjattu lainkaan tietoja. Tonteilla mahdollisesti säilyneiden kerrostumien ikäys tehtiin mahdollisuuksien mukaan vanhojen karttojen ja historiallisten tietojen avulla. Käytännössä Savonlinnan inventointi poikkesi aikaisemmista kaupunkiarkeologisista inventoinneista. Vuonna 1639 perustettua kaupunkia paikalla on edeltänyt linnan malmin asutusalue, joka oli laajuudeltaan kaupungin asemakaava-aluetta laajemmalle levinnyt. Malmin olemassa olleesta asutuksesta on olemassa kartta, mutta 1600-luvun
6 kaupungin osalta on olemassa vain kaksi asemakaavasuunnitelmaa. Kaupungin todellista rakentumista kuvaavaa karttaa ei ole olemassa 1600-luvulta. 3. Savonlinnan historiaa ja asemakaavan kehitys 1800-luvun loppupuolelle 3.1 Olavinlinna ja linnan malmi ennen vuotta 1639 Savonlinnan asutuksen synty kytkeytyy Olavinlinnaan. Vuonna 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan rajalinjan tuntumaan ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1477 kivilinnaa Viipurin linnan sisarlinnaksi Ruotsin valtakunnan itärajan turvaamiseksi. Linnan vierelle syntyi ns. linnan malmi, jossa asuivat linnoituksessa työskentelevät käsityöläiset ja muu väestö, joka ei mahtunut asumaan linnan suojissa. (mm. Laamanen 1995; Saarenheimo 1939.) Savonlinnan malmin asutus levittäytyi linnan pohjois- ja länsipuolella kapeana nauhana Vääräsaaren rantaan. Vanhin Savonlinnan asutusta kuvaava kartta ajoittuu noin vuodelle 1640 (kuva 2). Kyseinen kaupunkimittauskartta kuvaa olemassa olevaa tilannetta eli Olavinlinnan malmin asutusta sellaisena, millaiseksi se oli ilman ohjattua kehitystä muodostunut Savonlinnan kaupungin perustamisen aikoihin. Vääräsaaren ranta-alueen lisäksi asutusta oli myös Riihisaaressa, jossa oli 1550-luvulla neljä tupaa ja sauna sekä 1560-luvulla lisäksi aittarakennus (Saarenheimo 1939:94). Malmin alueella on sijainnut 1500-luvulla myös kirkko. Kirkon paikasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta se on saattanut sijaita nykyisen ortodoksisen kirkon (Pikkukirkko, tontti 1-11-8) ja nykyisen Oopperajuhla-talon tienoilla (1930-luvun kaupungintalon, tontti 1-11-7) - samalla paikalla kuin Röössin vuoden 1644 asemakaavasuunnitelmassa (kuva 4) esittämä sopiva kirkon paikka (Saarenheimo 1939:98, 116-117). Malmia esittävässä kartassa nykyisen tontin 1-23-7 (NNKY:n talo) paikalle on merkittynä kirkkoa muistuttava rakennus, joka on ympäröity yhdeksänkulmaisella aidalla. Historiallisista lähetistä ei selviä on kyseinen rakennus ollut olemassa - ja jos se on ollut olemassa, onko se ollut kirkko? Mitään varmaa asiasta ei ole mahdollista sanoa. 1600-luvun asemakaavoissa paikka määritettiin toriksi. 1930-luvun alussa NNKY:n taloa rakennettaessa paikalta löydettiin niin pahoin lahonneita lauta-arkkujen jäänteitä, että joissakin kohdin lauta oli erotettavissa vain maassa olevana värierona. Arkkujen lisäksi löydettiin luita (Hyvärinen 1932; ks. myös luku 4). Luiden laadusta tai arkkujen koosta ei ole tietoja, mutta ne voivat hyvin liittyä linnan malmin kirkkoon ja kaupunkia vanhempaan hautausmaahan. 3.2 Savonlinnan kaupungin ensimmäiset kaupunkioikeudet 1639-1683 Historiaa lyhyesti Savonlinnan kaupungin perustamisasiakirja ei ole säilynyt, mutta perustamisvuosi 1639 käy kuitenkin ilmi monesta muusta lähteestä. Kaupungille ei annettu perustamisen yhteydessä niemeä ja siitä käytettiin vaihtelevasti nimityksiä Savolax Nystad ja Nyslotts malm. (Saarenheimo 1939:127-130.) Kaupungin perustaminen ajoittuu Pietari Brahen ensimmäisen kenraalikuvernöörikauden alkuun, josta alkoi nopea monien uusien kaupunkien perustamisen aikakausi vuoden 1650 molemmin puolin. Uusien kaupunkien
7 perustamisen taustalla oli pyrkimys kaupan kontrollointiin. Niinpä uudet kaupungit perustettiin yleensä jo olemassa oleville markkinapaikoille. Savonlinnaan kaupungin kaupunkialue ei kuitenkaan kattanut koko linnan malmin aluetta, vaan ainoastaan nykyisen Linnankadun varrelle rajoittuvan osan (kuvat 2-4, liitteet 3.1-3.3). Nykyisen Linnankadun alueen kaupunkirakenne pyrittiin muuttamaan aikansa kaupunkirakenteen ihanteiden mukaisesti säännölliseen ruutuasemakaavaan 1640-luvun aikana. Kuinka säännönmukaisesti kaupunki rakentui, ei ole tiedossa. 1600- luvun kartoista seuraavaksi nuorempi kaupunkirakennetta kuvaava kartta on vasta vuodelta 1748 (ks. kuvat 2-5). Emme siis tiedä historiallisten lähteiden pohjalta, millaiseksi kaupunki todella rakentui 1640-luvulla. Koko kaupunki paloi jo vuonna 1656 ruptuurisodassa ja seuraavan kerran isonvihan aikana vuonna 1714 ensimmäisen kaupunkivaiheen jo päätyttyä (Saarenheimo 1939:217, 332). Kaupungin tuhouduttua vuonna 1656 uudelleen rakentaminen tapahtui todennäköisesti vanhan pohjan mukaisesti, jota emme tunne. Kaupunkialueen ulkopuolelle jääneen linnan malmin osan kehitys ja kohtalo ei selviä historiasta. Todennäköisesti Tallisaaren pohjoispuolelle jäävä alue tuhoutui kaupunkia poltettaessa vuonna 1656 eikä kaupungin korttelialueen ulkopuolelle jäänyttä aluetta rakennettu uudelleen. Vuoden 1656 alussa Savonlinnan asukasluku oli 300 hengen paikkeilla, mutta ruptuurisodan jälkeisenä kaupunkiaikana väkiluku vaihteli 120-270 hengen välillä (keskiarvo 180 henkeä) (Saarenheimo 1939:225-226). 1600-luvun Savonlinnan satama toimi nykyisessä Riihisaaressa, kuten toisesta 1640- luvun asemakaavasuunnitelmasta käy ilmi. Kaupungissa toimi myös koulu kaupungin perustamisesta (1639) lähtien. Koululle oli varattuna Röössin vuoden 1644 asemakaavassa paikka Linnankadun varrelta nykyisten tonttien 1-18-8 ja 1-18-9 alueelta. Rakennettiinko koulua koskaan ko. paikalle, ei ole tiedossa. Koulun tiedetään kuitenkin palaneen vuoden 1656 hyökkäyksen yhteydessä. Koulu oli jälleen toiminnassa vuonna 1660, mutta sen tuolloinen sijainti ei ole tiedossa. (Saarenheimo 1939:183, 252-254.) Savonlinnassa oli myös raatihuone, hospitaali ja mahdollisesti kirkko. Savonlinnalla oli vaikeuksia rakentaa raatihuone. Raatihuoneeksi kaavailtiin Tallisaaressa sijainnutta keskeneräistä maaherran asuinrakennukseksi tarkoitettua hirsirakennusta, jonka Pietari Brahe oli luvannut (vuonna 1649?) tähän käyttöön. Vuosina 1654 ja 1655 kuninkaalta haettiin vahvistusta rakennuksen siirtämiseksi Tallisaaresta torille (nykyinen perhehotelli Hospitz, tontti 1-23-7), mutta vahvistusta ei kuitenkaan saatu. Raatihuoneen ilmoitettiin tuhoutuneen vuonna 1656 ruptuurisodassa muun rakennuskannan kanssa. (Saarenheimo 1939:169, 217.) Tiedossa ei ole, ehdittiinkö suunniteltua raatihuonetta ikinä siirtää torille ennen tuhoutumista. Savonlinnassa oli ollut linnan kirkon lisäksi oma kirkko 1500-luvulla, joka oli kuitenkin jo kadonnut tultaessa 1590-luvulle. Kaupungin perustamisen jälkeen uuden kirkon rakentaminen oli jo käynnissä vuonna 1652. Kirkkoa ei kuitenkaan ehditty saamaan varojen puutteen vuoksi koskaan valmiiksi. Myös keskeneräinen kirkko paloi todennäköisesti muun rakennuskannan mukana vuoden 1656 sodassa. Kirkkoa oltiin todennäköisesti rakentamassa Röössin asemakaavasuunnitelmassa esittämälle paikalle nykyisen Pikkukirkon (tontti 1-11-8) ja Opperajuhla-talon (tontti 1-11-7) tietämille. (Saarenheimo 1939:117, 187-189, 217.) Sairaiden ja köyhien huoltoa uudistettiin 1600-luvun alkupuolella. Pormestari Herman Schmalhorstin Pietari Brahelle jättämään anomukseen vuodelta 1643 sisältyy tieto, josta selviää köyhäintalon sijainneen tuon aikaisessa asemakaavassa liian lähellä kirkkoa.
8 Ei kuitenkaan ole varmaa oliko kaupungissa todella köyhäintalo ennen vuoden 1656 tulipaloa. Joka tapauksessa uusi vuonna 1660 valmistunut hospitaali oli toiminnassa vielä 1690-luvullakin. Hospitaalin sijaintia ei tunneta. (Saarenheimo 1939:143, 256-259.) Vuosi Tarkenne Tuhot 1656 Kaikki talot poltettiin. Yksityisten talojen lisäksi raatihuone, koulu, pappila ja mahdollisesti keskeneräinen uusi kirkko tuhoutuivat. Saarenheimo 1939:217 1714 18.6. Isovihan aikana venäläisten saapuessa Olavin linnan päällikkö antoi käskyn polttaa Savonlinnan rakennukset ja Heikinpohjan virkatilan Saarenheimo 1939:332 1742 kesällä Pikkuvihan alussa ruotsalaiset polttivat Savonlinnan ennen venäläisten tuloa (kuten isovihan alussa) 1812 30.7. Suurpalossa tuhoutui 19 taloa Olavintorin alueelta kaupungin länsiosassa. Paloa alue on 1600-luvun ruutukaava-alueen ulkopuolella. Saarenheimo 1939:390,419 Saarenheimo 1963:35 Taulukko 1. Savonlinnan tulipaloja.
9 Kuva 2. Savonlinnan vanhin kartta noin vuodelta 1640. Kyseessä on L. Schroderuksen Olavin linnan ja linnan malmin laajempaa sijaintia kuvaava kartta. Kartassa esitetty asutus on ollut olemassa jo kaupunkia perustettaessa. Kyseessä on vanhin Savonlinnan aluetta kuvaava kartta. (Kuva: Enqvist 2003.) Kuva 3. Savonlinnan asemakaavasuunnitelma, johon ei ole kirjattuna tekijään eikä tekovuotta. Suunnitelman pohjana on kuitenkin sama mittaus kuin linnan malmin asutusta esittävässä kartassa. Kartan tekijä on todennäköisesti L. Schroderus ja kyseessä on Savonlinnan ensimmäinen asemakaavasuunnitelma. (Kuva : Enqvist 2003.)
10 Kuva 4. Lorenz Röössin Savonlinnan asemakaavasuunnitelmassa vuodelta 1644 on otettu huomioon alueen topografian rajoitukset kaupunkirakentamiselle. (Kuva: Enqvist 2003.) 1600-luvun kartat aiemmassa tutkimuksessa Savonlinnaa kuvaavia 1600-luvun karttoja on säilynyt kolme kappaletta: yksi kaupunkimittauskartta ja kaksi asemakaavan regulointisuunnitelmaa (kuvat 2-4, liitteet 3.1-3.3, liitetaulukko 4.1). Kartoista vain yhdessä on löydettävissä tekijän nimi ja vuosiluku. Kyseessä on maanmittari Lorentz Röössin vuodelle 1644 ajoittuva asemakaavasuunnitelma (Kuva 4). Tämän takia kahta muuta karttaa on ajoitettu ja tulkittu hyvin vaihtelevalla tavalla. Savonlinnan historiassa esitetyn Saarenheimon (1939) tulkinnan mukaan Röössin kartan lisäksi olemassa oleva toinen luoteeltaan yksinkertaisempi asemakaavasuunnitelma ajoittuu 1640-luvulle (kuva 3). Hän ei ryhdy edes arvailemaan kartan tekijää tai tarkempaa syntyhetkeä. Savonlinnan pienimittakaavaisen olemassa olevaa tilannetta esittävän kaupunkimittauksen Saarenheimo ajoittaa 1600-luvun puolivälin tienoille (kuva 2). Hän olettaa kyseisen kartan esittävän kaupunkia, joka oli rakentunut epäsäännölliseksi ruutukaavaan tähtäävistä asemakaavasuunnitelmista huolimatta. Kartan ajoitus johtaa tulkintaan, jossa nykyisen Linnankadun varteen syntyneen kaupunkialueen uudisasutus olisi kasvanut 1600-luvun puolivälin tienoilla lähes yhteen Olavinlinnan pohjoispuolella sijainneen vanhan linnan malmin asutuksen kanssa. Lisäksi Saarenheimo olettaa yhden asemakaavasuunnitelman kadonneen. Kyseessä oleva suunnitelma käy ilmi pormestari Schmalhorstin ja Pietari Brahen kirjeenvaihdosta vuodelta 1643, jossa
11 mainitaan kyseisessä suunnitelmassa köyhäintalon olleen liian lähellä kirkkoa. Samassa yhteydessä mainitaan insinöörin paaluttaneen tontteja. (Saarenheimo 1939:142-152.) Vuoden 1644 Röössin asemakaavasuunnitelma on ainoa Savonlinnan kartta, jonka ajoitus ja tekijä ovat pysyneet alkuperäisen kartan sisältämien merkintöjen ansiosta samana. Eimer esitti 1960-luvulla Savonlinnan dateeraamattoman ja signeeraamattoman regulointisuunnitelmakartan olevan lopullinen regulointisuunnitelma, eli olevan vuoden 1644 karttaa nuorempi. Eimer ajoittaa kartan vuodelle 1645 ja pitää sen tekijänä vuonna 1643 Viipurin läänin maanmittariksi määrättyä Erik Nilsson Aspegrenia (Eimer 1961:416-417). Eimerin ko. kartan ajoittaminen Röössin suunnitelmaa nuoremmaksi perustuu lähinnä kartan ominaisuuksiin, jotka ovat Röössin suunnitelmaa lähempänä regulatiteetin ideaa ja ideaalia (Eimer 1961:417; ks. myös Kostet 1995:108). Viimeisin Savonlinnan karttoja käsitellyt tutkimus on Juhani Kostetin (1995) väitöskirja, jossa suurin muutos aikaisempiin tutkimuksiin on ainoan kaupunkimittauskartan uusi ajoitus ja tekijän identifiointi. Tutkimuksessaan Kostet osoittaa ko. kartan (kuva 2) olevan Savonlinnan vanhin kartta ja ajoittaa sen vuodelle 1639. Kartan ajoitus perustuu käytetyn tekniikan ja esitystavan, kartoittajan käsialan ja alkuperäisten arkistomerkintöjen analyysiin. Kartta kuuluu 1630- ja 1640-lukujen vanhimpien kaupunkimittausten joukkoon, joihin ei yleensä merkitty tekijää eikä tekovuotta. Lähinnä kartoittajan käsialan avulla kyseinen kartta yhdistyy sekä Hämeenlinnan ja Käkisalmen vanhimpiin karttoihin että maanmittari Laurentius Schroderukseen. Kun vanhimpien karttojen alkuperäiset arkistomerkinnät on tehty juoksevassa järjestyksessä karttojen saapumisen mukaan, Kostet uskaltaa ajoittaa kartan vuoteen 1639, jota Savonlinnan perustamisvuotena on pidettävä aikaisimpana mahdollisena ajoituksena. (Kostet 1995:51-52, 140, 148-149.) Savonlinnan regulointisuunnitelmien osalta Kostet pitäytyy Eimerin esittämässä ajoituksissa ja ajoittaa signeeraamaton kartan myös vuodelle 1645 (kuva 3). Eimerin (1961:416-417) näkemyksestä poiketen Kostet ei pidä kartan tekijänä Aspegrenia, koska kartta ei sovi käsialaltaan Aspegrenin tekemäksi. Sen sijaan signeeraamattoman kartan (kuva 3) vertailu Röössin kartan (kuva 4) kanssa osoittaa Kostetin mielestä niiden olevan saman tekijän laatimia. Kostet pitää Röössin signeeraamaa vuoden 1644 karttaa regulointisuunnitelmista luonteeltaan luonnosmaisempana, ja siten signeeraamatonta karttaa sitä seuraavana lopullisena regulointisuunnitelmana. Kun vielä vuoden 1644 kartassa on otsikkona Nyschlotts malm ja signeerattomassa kartassa Nye Slott samt Stadhz affrijtningh, ja Savonlinnan kaupunkioikeudet saivat uudelleen vahvistuksen vuonna 1645, Kostet päätyy ajoittamaan signeerattoman suunnitelmakartan samoin kuin Eimer vuodelle 1645. (Kostet 1995:108-109.) Uusi ajoitus signeeraamattomalle regulointisuunnitelmalle Kostet kritisoi taidehistoriallisten asemakaavatutkimusten lähdekritiikitöntä 1600-luvun kaupunkikartografian tutkimusta, jossa kartat kertovat vain aikansa esteettisistä ihanteista ja ilmiöistä. Kostet korostaa karttojen tutkimuksessa erilaisten lähteiden käyttöä ja keskinäistä vertailua, mihin on mahdollista päästä sijoittamalla kartat oikeaan historialliseen ympäristöönsä. (Kostet 1995:13-14.) Kartat kuitenkin kuvaavat tiettyä paikkaa, jolla on jo oman topografiansa puolesta tietty luonne. Mikäli tutkimuksessa ei kiinnitetä huomiota tai ymmärretä kartan kuvaaman alueen luonnetta ja topografista todellisuutta, onko silloin mahdollista pystyä todella ymmärtämään vanhojen karttojen kuvaamia ilmiöitä. Pelkkä karttojen sijoittaminen historialliseen ympäristöönsä ei riitä, vaan rinnalle tarvitaan myös käsitys kartan kuvaavan alueen luonteesta, jotta tutkimuksessa pääs-
12 täisiin lähemmäksi kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Tutkittava historiallinen kartta ei saa vain leijailla epämääräisesti sen kuvaaman konkreettisen maailman päällä. Historiallinen kartta pitää integroida sen esittämän konkreettisen maailman kanssa. Savonlinnan tapauksessa Kostetin (1995) ja Eimerin (1961) esittämää signeeraamattoman regulointisuunnitelman ajoitusta vuodelle 1645 ei voi hyväksyä. Eimerin ajatus kyseisestä kartasta lopullisena regulointisuunnitelmana perustuu ainoastaan ajatukseen, jonka mukaan lähimpänä reguloinnin ideoita oleva suunnitelma on ajallisesti nuorin. Myös Kostet hyväksyy Eimerin tarjoaman ajatuksen ja etsii sille vielä perusteluja historiasta, karttojen tyylillisistä ominaisuuksista ja karttojen otsikkotiedoista (Kostet 1995:108-109). Tässä tapauksessa todistusketju on laitettu palvelemaan ja tukemaan ajatusta, jossa säännönmukaisen kaupunkirakenteen toteutumisesta suunnitelmassa on mahdollista pitää ajoittavana ominaisuutena. Tämä on kuitenkin ajoituskeinona sellaisenaan käytettynä kelvoton. Ideaaliin pohjautuva/pyrkivä suunnitelma ei (aina) ota huomioon kartan kuvaaman paikan topografiaa. Esitän seuraavaksi kärjistetyn kuvitteellisen tilanteen kuvaamaan ajatusketjuun liittyvää ongelmaa: Jos Savonlinnan suunnitelmista lähempänä säännönmukaisen kaupunkirakenteen ideaa oleva suunnitelma olisikin suunniteltu rakennettavaksi Kyrönsalmeen täyttömaalle Olavinlinnan pohjoispuolelle, pidettäisiinkö tätä suunnitelmaa lopullisena, ajallisesti viimeisenä suunnitelmana. Todennäköisesti ei. Tämä kuvitteellinen esimerkki saattaa tuntua hyvin kaukaa haetulta, mutta Savonlinnan tapauksessa tilanne on hyvin samantyyppinen. Vesialueet ovat topografisia esteitä, jotka tehokkaasti rajoittavat rakentamista. Savonlinnan tapauksessa kaupunkialueen kova peruskallio pohja, jossa on huikeita korkeuseroja, on hyvin topografisesti hyvin vaihtelevana rakentamista suuresti rajoittava luontainen este. Savonlinnan kaupungin rakentaminen Linnankadun ympäristöön reguloinnin ideoita käytännössä toteuttaen on yksinkertaisesti mahdotonta. Savonlinnan suunnitelmakarttojen ajoitusten ongelmat saatavat aiheutua osin myös Kostetin (1995) väitöskirjan rakenteesta, jossa kaupunkimittaukset ja kaupunkisuunnitelmat käsitellään toisistaan erillään. Näin syntyy tilanne, jossa kartat ovat linkitettyinä historiallisiin lähteisiin, mutta samanaikaiset erityyppiset kartat eivät keskustele keskenään. Asemoitaessa 1600-luvun karttoja nykyisen kantakartan päälle huomio kiinnittyy kartan pohjamittaukseen ja siinä oleviin kartoituksen yhteydessä syntyneisiin mittausja/tai piirrosvirheisiin. Asemoitaessa Savonlinnan karttoja kävi ilmeiseksi, että signeeraamattoman regulointisuunnitelman pohjalla käytetty kartta perustui Savonlinnan ensimmäisen linnan malmia esittävän kaupunkimittauksen kanssa samaan maastomittaukseen. Nämä kaksi karttaa kuuluvat selvästi yhteen. Niiden antama kuva Vääräsaaresta on tosiaan vastaava mittausvirheineen 4. Molemmissa kartoissa myös linnan ja lähisaarten kuvaustapa on toisiaan vastaava. Kyseiset kartat ovat myös käsialansa puolesta yhteneväisiä. Molemmissa kartoissa varsinkin vettä kuvaava siksak-viivoitus on yleisistä kuvaustavoista poikkeava piirre, joka on ominainen nimenomaan maanmittari Laurentz Schroderukselle (Kostet 1995:142-143). Näin Savonlinnan signeeraamaton regulointisuunnitelma ja signeeraamaton kaupunkimittaus ovat tyylillisesti saman henkilön tekemiä ja perustuvat samaan maastomittaukseen. Molemmat kartat ajoittuvat vuoden todennäköisesti vuoden 1640 tienoille ja ovat Laurentius (kirjoitusasu vaihtelee) Schroderuksen tekemiä. Signeeraamattoman regulointisuunnitelman ajoitus ei ole kovinkaan tarkka, mutta todennäköisesti se ajoittuu kaupunkimittauksen ja Röössin regulointisuunnitelman väliin, vuosien 1640-1643 väliselle ajalle. 4 Yksityiskohdissa esiintyvät pienet erot ovat selitettävissä karttojen mittakaavojen erojen pohjalta. Kaupunkimittaus on pienimittakaavainen (1:10600) ja signeeraamaton regulointisuunnitelma suurimittakaavainen (1:1700).
13 Kostet (1995) on esittänyt molempien Savonlinnan regulointisuunnitelmien tekijäksi Lorentz Röössiä, joka on signeerannut kartoista toisen. Suunnitelmakarttojen pohjalla on kuitenkin käytetty eri maastomittauksia. Kostetin mukaan suunnitelmakarttojen keskinäinen vertailu osoittaa niiden olevan saman tekijän laatimia (Kostet 1995:108). Koska Kostet ei selvitä mitkä seikat tässä vertailussa saivat hänet päätymään tähän johtopäätökseen, en pysty käsittelemään asiaa kuin toteamalla, etten itse pysty näkemään karttojen välillä samaan kartoittajaan viittaavia yhtäläisyyksiä. Edellä esitetyn signeeraamattoman kartan käsialaan ja käytettyihin maastomittauspohjiin liittyvien seikkojen pohjalta Röössiä ei voi pitää kuin yhden, hänen itsensä signeeraaman Savonlinnan suunnitelmakartan tekijänä. Signeeraamattoman regulointisuunnitelman uusi ajoitus muuttaa jonkin verran karttoihin liittyviä ajatuksia. Vuoden tienoille 1640 ajoittuva kaupunkimittauskartta toimii yhtä aikaa laajempana kaupungin sijaintia ja olemassa olevaa kaupunkirakennetta kuvaavana karttaesityksenä. Signeeraamaton regulointisuunnitelma liittyy kiinteästi kaupunkimittaukseen ja tehty sen kanssa samalle maastomittauspohjalle. 5 Tämä ensimmäinen regulointisuunnitelma on lähempänä regulariteetin ihanteita, mutta ei ota huomioon Savonlinnan luontaista topografiaa, joka estää kaupungin rakentamisen suunnitelmassa esitetyllä tavalla. Röössin signeeraama arkistomerkintöjen yhteydessä vuodelle 1644 ajoittuva regulointisuunnitelma ottaa jo huomioon Savonlinnan topografiset tosiasiat ja jättää korttelien sisällä pahimmat kallioalueet merkitsemättä tonteiksi. Linnankadun varren rakentamiseen soveltuvat tontit eivät ole nähtävästi riittäneet, ja uutta korttelialuetta kaavoitettu nykyisen Tottinkadun alueelle. 3.3 Kaupunkioikeuksien peruuttamisesta 1800-luvun lopulle Historian kehityslinjoja Savonlinnan ensimmäinen kaupunkiaika päättyi vuonna 1683, kun sen kaupunkioikeudet peruutettiin ja reduktion myötä kaupungin maa-ala siirtyi ratsutilan omistukseen. Kaupungin asukkaita karkotettiin asunnoistaan ja heiltä vietiin kasvimaat. Ruptuurisodan jälkeen Savonlinnan asukasluku oli keskimäärin 180 henkeä. Kaupunkioikeuksien lakkauttamisen jälkeen väkiluku laski hieman ja pysyi 100-150 hengen välillä isoonvihaan saakka (Saarenheimo 1939:285). Edellä esitellyt 1600-luvun kartat ovat ainoat isoavihaa vanhemmat Savonlinnan kaupunkia kuvaavat kartat. Ei ole tiedossa, kuinka kaupunki rakentui vuoden 1656 ruptuurisodan jälkeen ja miten asutus konkreettisesti muuttui kaupunkioikeuksien päättymisen jälkeen ennen isonvihan aikana tulevaa seuraavaa tuhoa. Kaupunkioikeuksien lakkauttamisen jälkeen Heikinpohjan virkatilan rakennukset rakennettiin nykyisen matkustajasataman vaiheille, mahdollisesti samalle paikalle ensimmäisessä kaupunkimittauksessa oli merkittynä tonttimaata. Virkatila tuhoutui isossavihassa, jonka jälkeen se rakennettiin uudelleen alkuperäiselle paikalleen Heikinpohjaan. (Saarenheimo 1939:332, 352.) 5 Schroderuksen Hämeenlinnan asemakaavasuunnitelmat noin vuodelta 1650 muodostavat vastaavan karttaparin: laajemmasta kaupungin sijaintia esittävästä kartasta (Ut. känd proven. nr. 432 (kartavd. m. form.) Riksarkivet.) on erotettu toinen pelkän asemakaavasuunnitelman esittelevä kartta (Lantmät. lev. 1850 nr. 194 (kartavd. m. form.). Riksarkivet.). Savonlinnassa laajemmassa esityksessä on kuvattuna linnan malmin olemassa oleva asemakaava. Hämeenlinnassa tulevan kaupungin paikalle ei ole sijainnut asutusta, joten Hämeenlinnan laajempaa alueellista sijaintia kuvaavassa kartassa on kuvattuna myös tulevan kaupungin asemakaavasuunnitelma.
14 Savonlinnan tuhoutui isonvihan alussa kesäkuussa 1714 Olavinlinnan päällikön antaessa polttaa linnan malmin rakennukset ja Heikinpohjan virkatilan venäläisten piiritysjoukkojen saapuessa Savonlinnaan. Linnan piiritys päättyi 29. heinäkuuta 1714 ruotsalaisten antautuessa ja luovuttaessa Olavinlinnan venäläisille. Isonvihan ajan vuodesta 1714 vuoteen 1721 linna ja Savonlinna olivat venäläisten alaisuudessa. Isonvihan aikana asutus palasi linnan malmille. Myös venäläiset rakensivat isonvihan aikana rakennuskantaa ainakin Tallisaareen ja Riihisaareen. (Saarenheimo 1939:332-334, 341, 349-351.) Isonvihan jälkeen Savonlinna palasi Ruotsin vallan alle venäläisten poistuttua syksyllä 1721. Vuonna 1723 Savonlinnasta ja Lappeenrannasta tuli Haminan tapulikaupungin alaisia kauppapaikkoja. Isoavihaa seuraavina kahtenakymmenenä vuotena henkiveroluettelon väkiluku pysyi alle sadassa, vaihdellen 30 ja 69 hengen välillä (Saarenheimo 1939:357-358). Ruotsin valta päättyi pikkuvihaan, jolloin venäläiset miehittivät Suomen. Olavinlinnan teki antautumissopimuksen venäläisten kanssa 8. elokuuta 1742. Linnan malmin asunnot todennäköisesti poltettiin pikkuvihan aikana ainakin linnan lähistöltä. (Saarenheimo 1939:391, 419.) Venäläisten valtakaudella Savonlinna pysyi aluksi Haminan alaisena kauppapaikkana kuten aikaisemminkin. Savonlinnan väkiluku pysyi alhaisena koko 1700-luvun jälkipuoliskon (arviolta 60-100 henkeä vanhukset ja lapset mukaan luettuina) (Saarenheimo 1939:408). Pikkuvihan jälkeen Linnankadun alueen rakennukset mainitaan enimmäkseen uusiksi. Kauppapaikalle muuttaneet venäläiset kauppiaat rakensivat asuntonsa ylemmäs rinteeseen syrjään Linnankadulta. Ortodoksiselle väestölle perustettiin oma hautausmaa Haapasalmen Savonniemen puolelle Possenkadun kohdille, nykyisen rautatien ja Olavinkadun välille (Saarenheimo 1939:433-434). Savonlinna nousi statukseltaan taas kaupungiksi vuonna 1782. Vuonna 1788 kaupunki kärsi Kustaa III:n sodassa tykkitulen aiheuttamista vaurioista. 1800-luvulla kaupunki kärsi useista tulipaloista. Vuoden 1812 suurpalo käynnisti kaupungin asemakaavaan tähtäävän prosessin, jonka tuloksena Savonlinnan ensimmäinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1848 useiden välivaiheiden jälkeen. Suurpalon lisäksi Savonlinnassa oli useita pienempiä kaupunkipaloja 1800-luvun aikana (taulukko 1). (Saarenheimo 1939; 1963; Vehviläinen 1978.) 1800-luvulla kaupunkiasutus levisi Vääräsaaresta Savonniemelle. 1900-luvun alussa asemakaava-alue levisi Heikinpohjaan ja Vääräsaaren Kalkkiuuninniemessä aloitettiin rakentaminen. Vanhan kaupunginosan rakennuskannan suurimmat muutokset alkoivat sotien jälkeisenä aikana. Linnankadun alueen rakennuskanta uusiutui voimakkaasti 1950-luvun lopun ja 1960-luvun lopun välisenä aikana, jolloin alueelle rakennettiin runsaasti kerrostaloja. Viimeiset kerrostalot rakennettiin Linnankadulle 1980-luvun lopussa. (Honkala 1998; Saarenheimo 1963; Vasara 1988; Vehviläinen 1978.) Kartta-aineisto ja rakennettu kaupunkialue Vuoden 1640 tienoille ajoittuva kaupunkimittauskartta on ainoa Olavinlinnan viereisen asutuksen todellista olemassa olevaa tilannetta kuvaava kartta ennen 1700-luvun puoliväliä. Vuoden 1748 kartta on toiseksi vanhin Savonlinnan asutusta esittävä kartta. Isonvihan ajalta on olemassa linnan piiritystä kuvaava kartta, jossa rakennettu alue on kuvattuna vain viitteellisesti muutamalla talolla. Vuoden 1748 kartan jälkeen Savonlinnan asutuksen kehityksestä on jo mahdollista saada käsitys kartta-aineiston avulla.
15 1600-luvun Savonlinnan asemakaavasuunnitelmat kaupunkirakenteen muuttamisesta ruutukaavaan keskittyvät Linnankadun alueelle, joka muodosti Savonlinnan varsinaisen kaupunkialueen. Tallisaaren ja Olavinlinnan pohjoispuolisen asutuksen kehitys ei selviä kartoista, mutta todennäköisesti vuoden 1656 ruptuurisodan kaupungin palamisen jälkeen rakennustoiminta keskitettiin ruutukaava-alueelle. Vuoden 1748 kartan (kuva 5) asutus on keskittynyt Linnankadulle Koulukadun ja linnan väliselle alueelle. Tässä vaiheessa asutusta on myös ylempänä nykyisen Akselinkadun vaiheilla. Kartassa esiintyy erillisiä asutuspisteitä sekä Pitkänsillan luona että Olavinkadun Puistotien yhtymäkohdassa vanhan lossirannan kohdilla. 1700-luvun loppupuolella asutus levisi myös Linnankadun länsipäähän ja Pitkäsillan luona asutus laajeni nykyisen Kauppatorin ja matkustajasataman alueille. Vuosien 1783 ja 1799 (kuvat 6 ja 7, liite 3.4) välisenä aikana asutus levisi Pitkältäsillalta Olavinkadun reunoja pitkin yhä korkeammalle rinteeseen aina nykyisen Koulukadun linjalle saakka. Samalla asutus levisi myös Tottinkadun reunalle alueelle, joka oli saattanut olla rakennettuna jo 1600- luvulla. 1800-luvun kehitys selviää vuosien 1843 (2 kpl), 1848 ja 1895 kaupunkimittaus- ja asemakaavakartoista (kuvat 8-12, liitteet 3.5-3.6). 1800-luvun alkupuolella Pitkänsillan luota kasvunsa aloittanut asutusalue kasvoi jo osittain kiinni Linnankadun rakennettuun alueeseen. 1800-luvun loppupuolella asutusta levisi yhä enemmän Vääräsaaren pohjois- ja itäosine kallioisille alueille. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla Kalkkiuuninniemikin otettiin rakennuskäyttöön. Kuva 5. Savonlinnan kartta vuodelta 1748. (Kuva: Saarenheimo 1939:418.)
16 Kuva 6. Heikinpohjan tiluskartta vuodelta 1783, josta selviää myös Savonlinnan kaupungin asemakaava. (Kuva: Enqvist 2003.) Kuva 7. Savonlinnan kartta Viipurin kuvernementin atlaksesta vuodelta 1799. (Kuva: MV hist.k.a. nro 64041.)
17 Kuva 8. G.R. Gahmbergin vuoden 1818 kartan renovointi vuodelta 1825. (Kuva: Enqvist 2003.) Kuva 9. G. Poppiuksen Savonlinnan kaupunkimittaus vuodelta 1843. (Kuva: Enqvist 2003.)
18 Kuva 10. C.W. Gyldénin Savonlinnan kaupunkikartta vuodelta 1843. (Kuva: Enqvist 2003.) Kuva 11. E.U. Hillbomin Savonlinnan asemakaavakartta vuodelta 1748. (Kuva: Enqvist 2003.)
19 Kuva 12. W.Nohströmin Savonlinna asemakaava vuodelta 1895. (Kuva: Enqvist 2003.) 3.4 Vanhojen kaupunkimittauskarttojen asemointi ja asemoinnin luotettavuus n. 1640 Otsikko: Nyslått staadh Tekijä: - Päiväys: - Savonlinnan vanhimpaan karttaan ei ole merkittynä tekijää eikä päiväystä (kuva 2 ja liite 3.1). Aikaisempi tutkimus ajoittanut kartan 1600-luvun puoliväliin ja ajatellut kartan esittävän 1640-luvun aikana syntynyttä kaupunkia (Saarenheimo 1939:142-147). Viimeisin tutkimus on kuitenkin osoittanut kartan ajoittuvan 1630-luvun lopulle tai 1640- luvun alkuun. Kartan tekijä on todennäköisesti Laurentius Schroderus. (Kostet 1995:51-52). Vaikka Kostet (Ibid.) ajoittaa kartan vuodelle 1639, joka on aikaisin mahdollinen ajoitus, käytän raportissa epämääräisempää ajoitusta noin vuodelle 1640. Savonlinnan vanhimman kartan asemointi oli hankala. Alkuperäisen kartan mittakaava on pieni (1:10600) ja se kuvaa laajaa aluetta Olavinlinnan ja linnan malmin ympäriltä, minkä takia kartta ei voi olla kovin tarkka yksityiskohdissa. Lisäksi kartassa on selkeitä mittaus- ja mittakaavavirheitä: Linna on aivan suhteettoman suuri ja liian kaukana malmista. Tallisaaren kohdalla rantaviiva taittuu liiaksi pohjoiseen, minkä seurauksena nykyisen Aino Acte n puistotien länsipäästä lähtien rantaviiva ja korttelit ovat kuvattuina virheellisesti.
20 Edellä esitettyjen ongelmien kiertämiseksi kartan asemointi tehtiin useammassa osassa. Linnankadun alueen asemointi tehtiin Tallisaaren sillan ja Linnankadun länsipään rantaviivan (v. 1644 kartan pohjalta) avulla. Lisäksi apuna käytettiin Pitkänsillan linjaa. Tällä asemoinnilla digitoitiin Tallisaaren, Riihisaaren ja Linnankadun alueen karttaelementit sekä Linnankadun ja Pitkänsillan väliset alueet. Tallisaaren pohjois- ja koillispuolen linnan malmin alueen asemointi oli hyvin vaikea. Savonlinnan vanhimman kartan esittämää alueen asutusta ei löydy muista kartoista. Selkeiden eri karttojen välisten yhteisten vastinpisteiden puuttumisesta huolimatta alueen vaihteleva ja rikkonainen topografia mahdollisti ainakin suuntaa antavan asemoinnin. Kartassa kuvatut tonttialueet myötäilevät alueen kallioista topografiaa. Alueen asemointi tehtiin käyttämällä hyväksi nykyisen kantakarttaan sekä vuosien 1818 ja 1843 kaupunkimittauskarttoihin kuvattuja kallioita. Karttojen antamaa kuvaa syvennettiin vielä paikan päällä tehdyillä havainnoilla, jonka jälkeen vasta käytiin käsiksi kartan kyseessä olevan osan asemointiin. Alueen asemointia vaikeutti vielä entisestään 1600- luvun kartan virheellisesti kuvattu rantaviiva - nykyisen Aino Acte n puistotien ja Olavinkadun rannassa kulkevan osan rantaviiva on oikaistu miltei viivasuoraksi. Linnan malmin asemointi tehtiin kolmessa osassa: Aino Acte n puistotien länsiosa, Lossiranta (A.A:n puistotien ja Olavinkadun valissä) ja Olavinkadun ranta-alue asemoitiin omina yksikköinään ja yhdistettiin. Tällä tavalla pyrittiin asemoinnin avulla korjaamaan 1600-luvun kartan virheitä. Asemointi perustuu kallioiden ja tonttialueiden lomittumiseen sekä rantaviivan sijaintiin. Mitään selkeästi ilmaistavia asemoinnissa käytettyjä pisteitä on mahdotonta antaa kirjoitettuina. Savonlinnan vanhimman kartan asemointi antaa todennäköisesti luotettavan kuvan Linnankadun alueesta. Linnan pohjoispuolen linnan malmin alueen asemointia on pidettävä alkuperäisen kartan pohjalta tehtynä luonnoksena alueen asutuksesta. Linnan malmin alueella esitetty asemointi antaa varmasti oikean kuvan asutuksen sijoittumisesta, mutta yksityiskohdat kuten katulinjojen tarkka sijainti eivät ole luotettavia. n. 1640 Otsikko: Nye Slott samt Stadhz affrijtning Tekijä: - Päiväys: - Kyseessä oleva kartta on jo aikaisemmassa tutkimuksessa ajoitettu 1640-luvulle (kuva 3 ja liite 3.2). Kartan tekijä ja ajoitus suhteessa vuoden 1644 karttaan on kuitenkin vaihdellut eri kirjoituksissa. Eimer (1961:416-417) piti kyseistä karttaa vuonna 1645 valmistuneena maanmittari Erik Nilsson Aspegrenin tekemänä Savonlinnan lopullisena regulointisuunnitelmana. Kostet (1995:108-109) ajoittaa kartan myös vuodelle 1645, mutta pitää sen tekijänä maanmittari Lorenz Röössiä. Kostetin tulkintaa kartasta on kuitenkin pidettävä virheellisenä sekä ajoituksen että tekijän suhteen (ks. tarkempi käsittely luvussa 3.2). Kartta nimittäin pohjautuu samaan mittaukseen kuin Savonlinnan vanhin kartta. Kartan tekijä on todennäköisesti Laurentius Schroderus ja sen ajoittuu vuosien 1639-1643 väliselle ajalle. Käytän tässä kartan ajoituksena noin vuotta 1640. Asemoinnin tehtiin luomalla nykyiselle kantakarttapohjalle 1600-luvun kartan mittakaavan mukainen malli nykyisen Linnankadun pohjoispuolen kortteleista 6. en 6 Kehikkomallia luotaessa käytettiin 1 kyynärän mittana 59, 4 cm.
21 kehikkomalli asetettiin paikalleen olettaen, että nykyinen Koulukadun ja Linnankadun risteys vastaa 1600-luvun kartan risteystä ja 1600-luvun rannansuuntaisen pohjoisemman korttelirivistön eteläreuna vastaa nykyisen linnankadun reunaa. Tämän jälkeen 1600-luvun kartta asemoitiin nykyiseen koordinaatistoon kehikkomallin antaman kuvan pohjalta. Kartan asemointi tehtiin edellä kuvatulla tavalla asemointi tehtiin pelkkien asemakaavan mallinnoksen kautta saatujen pisteiden avulla. Alkuperäisen kartan suunta- ja/tai etäisyysvirheiden takia asemoinnilla ei saada luotettavaa kuvaa kuin Linnankadun alueesta. Asemointi antaa vääristyneen kuvan kaikista Linnankadun ulkopuolisista alueista Olavinlinnasta ja sen lähisaarista lähtien. Asemoinnissa on pyritty antamaan oikea kuva ruutukaava-alueesta, välittämättä Olavinlinnan ja sen lähisaarien sekä Pitkänsillan virheellisestä sijainnista sekä alkuperäisessä että asemoidussa kartassa. Yhtenä vaihtoehtoina tehdylle asemoinnille olisi voinut olla jonkinlainen keskiarvo asemointi, jossa linnan ja Pitkänsillan alue olisi väännetty väkisin lähemmäs todellista sijaintiaan, jolloin lopputulos olisi antanut kokonaisuudessaan oikeamman kuvan yksittäisten alueiden kustannuksella. Toisena vaihtoehtona olisi ollut asemoida eri alueet erikseen, jolloin saadun mosaiikkimainen tulos olisi ollut todennäköisesti kokonaisuudessaan sekava. Asemointi on oletettavasti onnistunut ruutukaava-alueen osalta hyvin. Asemoinnin virhemarginaalia on vaikea arvioida, mutta uskon sen olevan suurimmillaan vain viiden metrin luokkaa. 1644 Otsikko: Nyslotts Malm Tekijä: Auctore Lorenz Rööss Päiväys: Anno den 4 junij1644 Nyslotts Malm (kartan takana) Kolmas 1600-luvun Savonlinnaa esittävä kartta ajoittuu mahdollisesti vuodelle 1644 (kuva 4 ja liite 3.3). Kostet pitää kartan taakse arkistoinnin yhteydessä tehtyä ajoitusta oikeana ja olettaa kyseessä olevan ensimmäinen Savonlinnan regulointisuunnitelma, joka ei kuitenkaan toteutunut. Perusteena tälle näkemykselle Kostet esittää myös kartan luonnosmaista luonnetta verrattuna toiseen regulointisuunnitelmaan (edelliseen karttaan). (Kostet 1995:107-109.) Savonlinnan regulointisuunnitelmien ajallinen suhde on kuitenkin todennäköisesti juuri päinvastoin kuin Kostet (1995) on esittänyt (ks. lisää luku 3.2). Näin ollen kyseinen Lorenz Röössin signeeraama kartta on nuorin Savonlinnaa esittävistä 1600-luvun kartoista ja samalla lopullinen regulointisuunnitelma. Asemoinnin tehtiin luomalla nykyiselle kantakarttapohjalle 1600-luvun kartan mittakaavan mukainen malli nykyisen Linnankadun pohjoispuolen kortteleista. en kehikkomalli asetettiin paikalleen olettaen, että nykyinen Koulukadun ja Linnankadun risteys vastaa 1600-luvun kartan risteystä ja 1600-luvun rannansuuntaisen pohjoisemman korttelirivistön eteläreuna vastaa nykyisen linnankadun reunaa. Tämän jälkeen 1600-luvun kartta asemoitiin nykyiseen koordinaatistoon kehikkomallin antaman kuvan pohjalta. Kartan asemointi tehtiin edellä kuvatulla tavalla asemointi tehtiin pelkkien asemakaavan mallinnoksen kautta saatujen pisteiden avulla. Vaikka asemointi pohjautui pelkkiin