Portfolio Jaana Niemelä Työkirja
Kuka? Mitä? sanomalehdessä... Jaana Hauska tutustua, minä olen Jaana Niemelä, graafinen suunnittelija ja kuvittaja, ystäville Janes. Olen kaiken maailman kirjoihin tuntikausiksi uppoutuva lukutoukka jolla on kirjahylly kylpyhuoneessakin (kätevää, kokeilkaa vaikka!) Kirjahylly sijaitsee välirauhan aikana rakennetussa rintamamiestalossa jossa asun mukavan mieheni kanssa. Olemme remontoineet taloa pitkään ja pieteetillä. Pidän eniten suurista vanhoista pihapuista, tontilla viihtyvistä luontokappaleista sekä alueen värikkäästä historiasta saksalaisten kasarmialueena jatkosodassa. Ja kuten kaikilla itseään kunnioittavilla talovanhuksilla, meilläkin on tietysti oma kummitus. Kellarista kantautuu näet hämärinä syysöinä vienoa musiikkia. Siellä lienee saksalaisen upseerin haamu tupakoi ja soittaa rahisevia schlager-levyjään... graafikko Olen opiskellut Lapin yliopistossa, taiteiden tiedekunnassa pääaineena graafista suunnittelua, sivuaineina kuvataidetta, audiovisuaalista mediakulttuuria ja kirjallisuutta. Suunnittelijana olen taiteellisen ja tieteellisen yhteyttä hakeva visuaalinen runoilija. Minua kiehtoo tieto ja tarina, niiden visuaaliset representaatiot. Näillä työskentelen: Adobe CS: Photoshop, InDesign, Illustrator ja Flash. Tärkeimmät työvalineet ovat laiteympäristöstä riippumattomat kynä, paperi ja harmaat aivosolut. Memento mori Kuvitus Jarno Lakkalan artikkeliin muista että kuolet. Työnäytteet julkaistu Pohjois-Suomen Median lehdissä v. 2006 2011. Olen työskennellyt Pohjois-Suomen Median sanomalehdissä graafisena suunnittelijana vuodesta 2006. Aloitin silloin Lapin Kansan taitossa. Olen taittanut myös Lapin Hetki -lehteä sekä Viikonvaihde- ja Sunnuntai-sivuja sekä erilaisia liitteitä. Olen tehnyt myös uutisgrafiikkaa. Nykyään olen viihtynyt ilmoitusosastolla jossa teemme mainontaa kaikkiin Pohjois-Suomen Median lehtiin. Suunnittelun lisäksi ilmoitusvalmistukseen kuuluu tuotekuvaus ja kuvankäsittely perussäädöstä kuvamanipulaatioihin. Ilmoituksia julkaistaan printin lisäksi verkossa jolloin suunnittelen ja toteutan sinne mainosbannereita. Olen suunnitellut Pohjoisten lehtien omaa markkinointia ilmoituksista ja ilmapalloista kokonaisiin kampanjaprojekteihin. Tällä hetkellä on työn alla ulkoasu-uudistus Uusi Rovaniemi -lehteen. Olen tehnyt runsaasti piirroskuvituksia Pohjoisiin lehtiin. Kiinnostavin kokonaisuus oli Lapin Kansan vuoden mittainen Viikon sananparsi -palsta, johon kuvitin lappilaisen sananparren viikoittain. Luonnollisesti kuvitan myös asiakkaiden ilmoituksia kaikella tarvittavalla saksista sadevesikouruihin....muualla Päivätyön lisäksi olen toteuttanut freelance-projekteja, kuten näyttelysuunnittelun -ja grafiikan Lapin maakuntamuseolle sekä työpajaopintokurssin sunnittelun ja opetustyön Lapin yliopistolle. Olen suunnitellut yritysilmeitä ja verkkosivuja sekä taittanut kollegani kanssa väitöskirjan ja kuvitustutkimusta käsittelevän oppikirjan jossa ilmestyi oma informaatiografiikkaa käsittelevä artikkelini.
SANANPARSIA KUVINA Viikon lappilaisia sananparsia julkaistiin Lapin Kansassa vuoden ajan.vastapainoksi vanhoille, osin vaikeaselkoisille kielikuville hain nykylukijalle tuttua kuvakieltä. Oikealta vasemmalle: Al Capone En oo oppinu rahalla rukkoilemmaan Riisikuppi Ettäkö te poijat tiijä että minulla on omituinen (oma) auto ja ilimanen kuski. Kärsimätön Vieraat vaaraan ja talonväki nukkumaan Pekka parka Kyllä nyt on Pekkaki peijinpuussa Kateellinen Isossa talossa on ison talon paskat Sound of Silence Älä huuda, pidä muuten suuta auki Aaaargh Huutaa ko piru hirressä Gigolo Kieli laulaa ko Ranskan kello
Saituri Kuvitus Petteri Holman säästäväisestä elämäntavasta kertovaan artikkeliin Nuukaa elämää Pinhead Kuvamanipulaatio Lapin Rock Kansa festariliitteen kanteen. Kuva viittaa virolaisen punk-bändin J.M.K.E:n keikkaan. Seitsemän oikein Marjukka Vakkurin ennustajista kertovaan artikkeliin. Narsismi Kuvamanipulaatio Petteri Holman artikkeliin Narsistin pauloissa. Pyramidi Kuvitus Anne Nikan verkostomarkkinointiaiheiseen artikkeliin Sisarusparvi Kuvitus Marjukka Vakkurin sisaruskateutta käsittelevään artikkeliin.
Kuvitukset vasemmalta oikealle kertovat ajotaidon oppimisen vaikeudesta, koulukiusaamisesta ja lastentarhanopettajien työtaakasta.
Lapin Kansa ja Pohjolan Sanomat 12 5/2009 toukokuu lapin HENKILÖ Videot olivat vuosituhannen alussa vielä raskaita. Palvelimen ylläpitäjät ottivat videon levittäjiin yhteyttä. He sanoivat, että viekää se äkkiä pois. Olimme aivan pulassa, meidän piti siirtää video serveriltä toiselle, Mikkola naurahtaa. www.hetki.fi VIDEON JÄLKEEN Mikkola liittyi yhtyeeseen. Suosio rohkaisi miehet lähtemään keikalle. Musiikkivideon suosion seurauksena Mikkola päätti, että bändin jäsenillä pitäisi olla keikalla päällä videon asut. Vanha rokkari oli eksyksissä. Se oli tosi ärsyttävän kuuloinen idea. Olin aivan, että ei kai, että onkohan tämä hyvä juttu, Tarkiainen sanoo. Ensimmäinen keikka oli Down by the Kemijoki -festivaalilla Rovaniemellä. Miehiä jännitti kuin pikkupoikia ennen ensimmäistä keikkaa. Lavalle nousi kaksikko, joka oli kauhuissaan. Kypärän ja aurinkolasien alta he vilkuilivat yleisöön, jossa heitä seurasivat rock-aikojen tutut. Palaute keikasta oli kannustavaa. Naapurit ja tutut nielaisivat miesten suunnanvaihdoksen suhteellisen helposti. Uusi tyyli oli suurin järkytys osalle vanhoista rokkitutuista. He olivat, että mitä ihmettä!, Mikkola naurahtaa. sa Lapisitakin u asuu mulupukki o kuin j oja aa out D t et soit lan esert P s. 12 Miksi aikuiset miehet tanssivat vihreät kypärät päässä hassun musiikin tahdissa? Desert Planet vastaa. Ja lähtee sen jälkeen kiertueelle Eurooppaan. Teksti: Jenni Räinä Kuvat: Anssi Jokiranta ROVANIEMELÄISEN ROKKIBAARI Granden sivuovi avautuu. Ovesta astuu sisälle musiikin tahdissa mies päässään vihreä kypärä. Vaaleanvihertävän suojahaalarin hihassa vilkkuu keltainen heijastinnauha. Perässä tulee toinen samalla tavalla pukeutunut mies. Miehen kädessä on vilkkuva sädepyssy. Hän osoittaa sillä kattoa. Rovaniemeläisyleisö katsoo sisääntuloa eleettömästi. Muutamassa suupielessä nytkähtää. Taittaminen on muutakin kuin elementtien sommittelua tilassa. Se on hierarkian rakentamista sisällölle, informaation visuaalista jäsentämistä. Saksan Lyypekissä yhtyeen sisääntuloa tahdittaisi metelöinti ja huuto heti ovelta. Nyt ollaan Rovaniemellä. On maanantai, ja Grande-baarin ulkopuolella kevätillan kolea viileys jähmettää ihmisten liikkeet. SISÄLLÄ ALKAA soida omituinen musiikki. Se särisee, piipittää ja suhahtelee. Desert Planet soittaa elektronista tanssimusiikkia, jonka äänimaailma saanut vaikutteita 1980ja 1990-lukujen videopeleistä. Spottivalojen räikeästi valaisemassa Grandessa tanssivat vain yhtyeen jäsenet. Vihreät kypärät poukkoilevat miksauspöydän takana liikkeiden tahdissa. LAPIN MENOT, IHMISET JA ILMIÖT Desert Planet -yhtye Lapin Hetki -lehden kannessa ja keskiaukeamalla. Taitto ja kuvasuunnittelu yhdessä työryhmän, tuottaja Jenni Räinän ja kuvaaja Anssi Jokirannan kanssa. HENKILÖ Hauki on herkkukala s. 14 Kuvaaja, luontoon NYT s. 10 Vaatteita Miemaasta s. 8 Tee ihana istuttava piknik-laukku s. 17 AINA EI ole ollut näin. 1990-luvulla Desert Planetin kypäräpäät Jukka Tarkiainen, 47, ja Jari Mikkola, 41, pukeutuivat mustiin vaatteisiin. He soittivat soittivat katuuskottavissa punkrock-yhtyeissä ja tekivät paljon keikkaa. Molempien yhtyeet kiersivät keikoilla ympäri Suomea. Kiertueet ulottuivat myös Eurooppaan, jossa Suomesta tiedettiin silloin vain Leningrad Cowboys ja Kaurismäki. Vuosikymmenen loppupuolelle yhtyeiden toiminta hiipui, ja miehet keskittyivät päivätöihinsä pohjoisessa: Tarkiainen graafiseen suunnitteluun Sodankylässä ja Mikkola multimedian opetukseen Rovaniemellä Lapin yliopistossa. Palo musiikkiin ei kuitenkaan sammunut. Tarkiainen yhdisti intohimonsa tietokoneisiin ja musiikkiin. Hän soitti tietokoneella tehtyjä demoja kavereilleen. Eräs demo kuulosti vanhalta tietokonepeliltä. Se sai erityisen innostuneen vastaanoton. Tajusin, että ihmiset voisivat tykätä, jos tämän homman osaisi tehdä hyvin, Tarkiainen muistelee Mitä enemmän Tarkiainen syventyi ideaan, sitä varmempi hän oli, että keksintö oli loistojuttu. Hän teki levyn, jossa peliäänet pilisivät, sirisivät ja humahtelivat. Tarkiainen pyysi vanhaa tuttua Jari Mikkolaa tekemään yhteen levyn kappaleista musiikkivideon. Mikkolan vuonna 2001 valmistuneella videolla liikutaan Lapin toisessa ulottuvuudessa. VIHREÄKYPÄRÄPÄINEN MIES ja nainen tekevät lentävällä lautasella pakkolaskun rakkakiville. Naisen energiatasot ovat alhaalla. Mies lähtee etsimään jotain, jolla täyttää ne. Valkoiseen suoja-asuun pukeutunut mies juoksee suolle, josta hän poimii hilloja. Lisää energiaa järjestyy syrjäkylän baarista haetusta juomasta. Lopuksi mies taistelee joulupukin näköisen hahmon kanssa virvoitusjuomapullosta. Hän imaisee joulupukin sädeimurilla pois. Mies voittaa, ja nainen pelastuu. Mikkolan video leikittelee Lappi-kuvalla. Lapissa ikänsä asuneita miehiä kyllästyttää yksipuolinen kuva pohjoisesta turisteineen ja joulupukkeineen. Asiat voisi nähdä toisellakin tavalla. Pohjoinen voisi olla muutakin kuin neljäntuulenlakkia, täytettyjä poroja tai muuten vain kaupungin liepeille parkkeerattuja poroja, Mikkola uskoo. Video pääsi muutamalle suositulle amerikkalaiselle linkkilistalle ja sitä katsottiin lyhyessä ajassa 100 000 kertaa. GRANDESSA ALKAA lämmetä. Jukka Tarkiainen hölkkää suojahaalari kahisten läpi pienen ravintolan ja kättelee yleisöä. Uunon tunnusmusiikki soi taustalla Desert Planet-versiona. Seinälle viritetyssä lakanassa vilahtelee otteita Uunosta. Tarkiainen vetää kypärän tilalle Turhapuro-naamarin ja menee makaamaan selälleen lattialle. Mikkola loikkii baaritiskiltä oluen. Hän taiteilee kypärä päässä huikan tuopista. Yleisö taputtaa. Jokainen kappale loppuu miesten poseeraukseen: miehet nostavat toisen käden koukussa eteensä ja jähmettyvät. Yleisö taputtaa. Tai sitten he jähmettyvät taisteluasentoihin. Jälleen yleisö taputtaa. Taakse pingotetulla lakanalla loikkii gorilla kädessään sädepyssy. Tarkiaisen mukaan monien videopelien maailma on hyväntuulinen ja viaton. Se on tarttunut myös yhtyeen olemiseen. Vanhemmissa videopeleissä maailma on semmoinen yksinkertainen ja hassu. Kevyt jut- hetki 13 tu on välillä ihan hauskaa. Sitä ei ole hirveästi. Me ollaan huomattu, että sille on tarvetta. Keikan alussa päätä pyöritellyttä nuori mies on puoliväliin mennessä myyty. Lävistyksin koristautunut Tapio kehuu bändiä häkeltyneenä. Hyvä. Paras, mikä täällä on ollut. Myös Tapion kaveri Aino on innoissaan. Tämä on ihan mainio. KAIKKI TYKKÄÄVÄT Desert Planetista. Desert Planetin mukaan yllätyksenä tuli, että Venäjäkin tykkää heistä. Tai ainakin Pietari ja erään suuren klubin asiakkaat siellä viime marraskuussa. Vastaanotto jäyhässä slaavilaisessa naapurissa oli syleilevä. Nähtiin videomateriaalia keikasta jälkeen päin. Se oli pelottavaa matskua. Ne olivat ottaneet muutakin kuin teetä, Mikkola naurahtaa. Myös Yhdysvallat haluaisi tykätä Desert Planetista. Ja Japani ja Australia. Kunhan toukokuussa alkava keikkarundi Keski-Euroopassa on selvä, on aika vastata muiden maiden kutsuihin. Miehet tekevät 20-30 keikkaa vuodessa, joista reilusti yli puolet on ulkomailla. Yhtye on panostanut internetiin alusta lähtien. Niin pohjoinen kummajainen on ollut koko maailman ulottuvilla. Maailmanvalloitusta tärkeämpää on kuitenkin ilmaisunvapaus. Taiteelliset tavoitteet ja kriteerit ovat korkealla. Epäsovinnaisuudet synnyttävät kontrastit, yllätyksellisyyden ja hyväntuulisuuden. Uudet ideat vaativat hintansa. Monet ei oikein tykkää, niin en mie sitä yhtään ihmettele. Kun ei nää kaikki ideat aina onnistu, vaikka ne keksiessä tuntuvatkin loistavilta. Pitää olla pokkaa mokata, Tarkiainen toteaa. KEIKAN LOPUTTUA vihreäkypäräiset miehet katoavat nopeasti sivuovesta. Sädepyssyjen välke loppuu juuri, kun siihen on ehtinyt tottua. Tämä on ihan mainio. Ihme, ettei tämä ole Suomessa menestynyt suuremmin. Tästä tulee hyvälle tuulelle, sanoo Aino. Jollakin täytyy olla krittistäkin sanottavaa. Keski-ikäinen pariskunta on istunut keikan ajan eleettömänä. Yhtye ei ole omituisuus, vaan tuttu suosikki. Niina ja Hare käyvät keikoilla aina, kun on mahdollista. Tässä on hauskoja vanhoja peliääniä ja juttuja, joita tuli nuorena poikana pelattua, naureskelee Hare. Poikien lavashow on jotain niin käsittämätöntä, huokaisee Niina. DESERT PLANET Elektronista tanssimusiikkia soittava Desert Planet -yhtye perustettiin vuonna 1999. Yhtyeeseen kuuluvat Jari Mikkola, Jukka Tarkiainen ja vj Antti Hovila. Yhtye on tehnyt viisi levyä ja Suomen ensimmäisen musiikkijulkaisun USB-muistitikulla. Viimeisimmät levyt on julkaistu Suomen lisäksi Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Vuonna 2005 Desert Planet sai Lapin läänin taidepalkinnon. Perusteluina palkitsemiselle oli omatoiminen kulttuurivienti Keski-Eurooppaan, uuden tekniikan omaperäinen käyttö pop-musiikissa ja yhtyeen uutta luova internetin käyttö. Yhtye on saanut valtion säveltaiteen apurahan multimediaesityksen tuottamiseen ja julkaisemiseen internetissä. Valmis materiaali julkaistaan yhtyeen 10-vuotisen taipaleen kunniaksi vuoden lopussa. www.desertplanet.com
O4 Sunnuntai Lapin Kansa Sunnuntai 1. toukokuuta 2011 Sunnuntai O5 Lapin Kansa Sunnuntai 1. toukokuuta 2011 JA A N A N I E M E L Ä Sunnuntai 1. toukokuuta 2011 Kuvittajan tehtävä on ajatella toisin; tulkita verbaalinen visuaaliseksi metaforaksi. Kuvan tehtävä on tuoda tarinaan yksi näkökulma lisää. Rippi. Aiheena vanhoillislestadiolaisen liikkeen pedofiliatapaukset. Kuvitus Pohjois-Suomen Median Sunnuntai-sivuille, kansi ja ensimmäinen kahdesta aukeamasta. Paha pyhä rippi Synti tulee päällesi jos puhut. Pedofiili vaiensi uhrinsa ripittäytymällä hyväksikäytetylle itselleen. Rippi vaiensi uhrit Pedofiili ripittäytyi lapselle. Sen jälkeen asiasta ei enää puhuttu. Sunnuntai O4-6 Teksti: Pekka Juntti Kuvitus: Jaana Niemelä O Mielipide 2 3 Viikonvaihde 4 15 Kulttuuri 16 19 Päivyri 22 26 Sunnuntai Uutiset Ulkomaat Urheilu Sää 2 4 12 13 14 20 28 li pakko antaa anteeksi. Olihan minulle seuroissa opetettu, että anteeksi piti antaa tai joutuu ikuiseen kadotukseen, helvetin tuleen. Ja sitten, kun lapsi ajattelee niin aivan konkreettisella tasolla, että minä ajattelin, että se on sitten ikuisessa tulessa olemista, kun ne puhuivat tulimerestä ja helvetin tulesta. tai helvetin tuli. Kadotus tai anteeksianto. Siinä karut vaihtoehdot, jotka moni pedofiilin uhriksi joutunut lestadiolaislapsi sai pohdittavakseen kauheuksien jälkeen. Vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvan papin ja tutkijan Johannes Alarannan mukaan kyse on salaripistä, jol- ARMONMERI la pedofiilit vaiensivat uhrejaan. Hyväksikäyttäjät ripittäytyivät lapselle itselleen ja pyysivät tältä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lapset antoivat anteeksi, koska niin kuuluu tehdä. Koska niin oli opetettu. Vanhoillislestadiolaisen opin mukaan kristittyjen välinen rippisalaisuus on aina ehdoton. Anteeksiantamisen jälkeen poispannusta synnistä ei saa enää keskustella eikä siitä saa missään tapauksessa puhua muille. Liikkeessä on toisinaan opetettu: Synti tulee sinun päällesi, jos puhut. Se on järkyttävää ja sairasta, Alaranta sanoo. vanhoillislestadiolaisten pedofiliauutiset tulivat julki keväällä 2010. Melkein tasan vuosi sen jälkeen valokeilaan marssi Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen joh- ENSIMMÄISET to (SRK). Liike teki sisäisen selvityksen, jossa selvisi, että hyväksikäytettyjä lapsia on jopa sata. SRK:n johto kertoi, että tapauksiin olisi pitänyt puuttua aiemmin, mutta ilmiön kokonaiskuvaa ei oltu osattu liikkeen sisällä hahmottaa. Myös salarippi myönnettiin. SRK:n mukaan rippiä oli joissakin hyväksikäyttötapauksissa käytetty väärin. Alarannan mukaan SRK:n johdon totuus on kaunisteltu versio tapahtuneesta. Minuun on ollut yhteydessä noin parikymmentä hyväksikäytettyä. Niissä tapauksissa rippi on ollut melkein aina käytössä. Rippisalaisuus on usein mahdollistanut sen, että hyväksikäyttö on jatkunut pitkään. Alaranta käsittelee kipeää aihetta myös hengellisessä Gostaja-blogissaan. Hän kirjoittaa, että salaripin ongelma on se, että teki- jä voi puhdistaa omatuntonsa ja jatkaa tekojaan. Uhrien mukaan näin on käynyt toistuvasti. Omatunto hiljenee, kun tekoa pyytää anteeksi. Jos tekijä on uskovainen, hän oikeasti uskoo syntiensä pois pyyhkimiseen, Alaranta kirjoittaa. kaiken tapahtuneen jälkeen edelleen rippisalaisuuden ehdottomuuden nimeen. Alarantaa se surettaa. SRK kirjoitti mielipidepalstoilla ensimmäisen uutisen jälkeen, että rippisalaisuus on ehdoton. Se on kuin suoraa tukea väärinkäytöksille. Jos kysymys on pahimmasta teosta, mitä ihminen voi tehdä, ei ole mitään syytä salata sitä. Kaikkien muiden asioiden pitäisi jäädä silloin taka-alalle. Silloin ei pitäisi takertua mihinkään opinkirjaimeen. SRK VANNOO Lestadiolaisten rippinäkemys ei kestä päivänvaloa Suomen lain edessä. Kirkkolain mukaan ehdoton rippisalaisuus on vain papeilla ja virassa olevilla lehtoreilla. Ei kenelläkään muilla. Ei maallikkosaarnaajilla, ei tavallisilla kristityillä ja kaikkein vähiten hyväksikäytetyillä lapsilla. ALARANTAWSRK:n johtohenkilöitä salailusta ja viivyttelystä, sillä ainakin osa tapauksista oli ollut tiedossa jo pitkään. Kritiikki kohdistuu erityisesti puheenjohtaja Olavi Voittoseen ja SRK:n entiseen pääsihteeriin Aimo Hautamäkeen. Vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluva tutkija Johanna Hurtig välitti tietoja pedofiliatapauksista SRK:lle jo vuonna 2008, mutta johto tuli julkisuuteen vasta tänä keväänä. Myös Hurtig kritisoi (Helsingin Sano- mat 17.4.2011) SRK:n johtoa, joka ei vienyt tapauksia eteenpäin johtokunnassa ja työvaliokunnissa, vaan vaikeni asiasta. Hurtigin mukaan johdon kolmen vuoden hiljaisuus on mysteeri, etenkin, kun julkinen paine asian avoimeen käsittelyyn on ollut kova. Hurtig ei halunnut enää kommentoida asiaa Pohjois-Suomen Medialle, vaikka näkikin, että asiasta on tärkeä puhua julkisuudessa. SRK:N SISÄISESSÄ selvityksessä pohdittiin keskeisten luottamushenkilöiden toimia hyväksikäyttöasiassa ja johtokunnan nykyisen puheenjohtajan toimintaa eräässä yksittäistapauksessa. Huomautettavaa ei löytynyt: Selvityksessä ei ole noussut esille seikkoja, joiden vuoksi tulisi ryhtyä toimenpiteisiin hallinnossa toimivia kohtaan. Johannes Alaranta näkee asian toisin. Hän vaatii, että SRK:n johdon tulisi erota. He sanoivat tiedotustilaisuudessa, että kaikki mistä meitä on syytetty, on totta. Jos joku konserninjohtaja varastaa tonnin yritykseltä ja myöntää tehneensä väärin, hänelle ei anneta anteeksi, vaan hän saa kenkää. Tai ainakin siitä seuraa jotakin. Tässä on paljon vakavammasta asiasta kyse kuin varastamisesta. Olisi loogista panna koko johto vaihtoon ja aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Näin myös vältettäsiin se, että syyttömiä, kunnollisia ja tavallisia lestadiolaisia syytetään pedofiileiksi. Moni tutkija on pitänyt vanhoillislestadiolaisten liikkeen tekemää sisäistä selvitystä ainutlaatuisena ja positiivisena asiana, mutta Alaranta on eri mieltä. En luota selvitykseen, jon- ka on tehnyt Kremlin oma mies. Liikkeen sisällä oleva ihminen ei katso asioita puolueettomasti. Hurtig ja Alaranta antoivat tietoja selvitykseen, mutta eivät koskaan saaneet nähdä omaa osuuttaan siinä. Toistaiseksi selvityksen on saanut käsiinsä ainoastaan keskusrikospoliisi. Olavi Voittonen ei halua ottaa kantaa yksittäisen henkilön mielipiteisiin. Voittosen mukaan kesän vuosikokous päättää kuka johtaa SRK:ta. Voittosen mukaan yksittäisistä tapauksista on tiedetty jo pidempään kuin vuodesta 2008, jolloin Johanna Hurtig antoi tutkimustuloksiaan. Viivyttelyyn SRK ei hänen mukaansa ole sortunut. Tutkimukset vievät aina aikansa. Voittonen korostaa lyhy- SRK:N PUHEENJOHTAJA Kuka? Johannes Alaranta Perniöläinen pappi. Teologian ja oikeustieteen jatko-opiskelija ja Itä-Suomen yliopiston tutkija. Tekee parhaillaan väitöskirjaa papin vaitiolovelvollisuudesta. Kirjoittaa näkemyksiään blogissaan gostaja.blogspot.com Toimi taannoin eurokansanedustaja Paavo Väyrysen avustajana Brysselissä. en puhelun lopuksi, että SRK on paikallisten yhdistysten katto-organisaatio, eikä sillä yksin ole velvollisuus ilmoittaa tapahtumista virkavallalle. Jos tulet tietoiseksi tällaisesta asiasta, niin se on sinun asiasi ilmoittaa siitä virkavallalle. Olavi Voittosta ja entistä pääsihteeri Aimo Hautamäkeä kohtaan kasvaa koko ajan. Helsingin Sanomat uutisoi pääsiäisviikolla, että joensuulainen yksityishenkilö Leena Huovinen on pyytänyt poliisia tutkimaan, ovatko miehet syyllistyneet rikokseen yllyttämiseen tai muuhun lainvastaisuuteen rippiasiassa. Helppoa ei ole ollut myöskään Hurtigilla ja Alarannalla, sillä vanhoillislestadiolaisten piirissä kaikki eivät katso hyvällä, että rivijäsenet astuvat julkisuuteen ikävien asioiden kanssa. Olen saanut paljon positiivista palautetta rivijäseniltä, ainoat kriittiset viestit tulivat SRK:n johdolta. On totta, että meillä ei oikein kestä olla eri mieltä asioista, mutta minulle on tärkeintä rehellisyys. Aivan sama mitä muut sanovat. Selän takana puhujista en jaksa välittää, Alaranta sanoo. >> PAINE
Lapin vouti Kuvitus Mauno Niskasen 1500-luvulla Lapissa eläneestä kuuluisasta veronkantajasta kertovaan juttuun. Teloitus. Kevättalvella 1918 teloitettiin Rovaniemellä noin 35 punavankia, joista osa ammuttiin Kemijoen jäällä. Artikkeli Petteri Holman.
Hyviä uutisia Avioituneita Kuvitus 1900-luvun vaihteessa eläneestä mystisestä Nuuksun Eevasta jonka piti kuolla kolmasti ennen hautaan pääsemistään. Hyviä uutisia -palsta ulkoasun ja vinjettikuvien suunnittelu ja toteutus käyttövalmiiksi Lapin Kansaan vuonna 2010. Uudistuksen tavoitteena oli kehittää Perheuutisia-palstalle modernimpi, raikkaampi ja yhtenäinen ilme, uusi nimi sekä selkeä graafinen ohjeistus ja mallikuvat asiakasja markkinointikäyttöön.
Portfolio Jaana Niemelä