Kuluttajaviraston ohjeet laskettelurinteiden turvallisuuden edistämiseksi

Kuluttajaviraston ohjeet laskettelurinteiden turvallisuuden edistämiseksi 10.11.2000

2 SISÄLLYSLUETTELO 1 Ohjeiden tarkoitus 3 2 Soveltamisala 3 3 Peruskäsitteet 3 4 Laskettelurinteiden turvallisuudelle asetettavat vähimmäisvaatimukset 5 5 Turvallisuuden valvonta 9 6 Rinneturvallisuusasiakirja 9 7 Ohjeiden toteuttamnen 9 8 Ohjeiden voimaantulo 9 Liite 1 Ohjeet snowtubingrinteiden turvallisuuden edistämisesi 10 Liite 2 Rinneopasteet 12 Liite 3 Rinneturvallisuusasiakirjamalli 13 Tuoteturvallisuuslaki 14

1 Ohjeiden tarkoitus Ohjeiden tarkoituksena on määrittää laskettelurinteiden käyttämisen turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ja siten tehostaa rinneturvallisuutta, tuoteturvallisuuslain (914/1986) 3 :n (muut. 539/1993) mukaista turvallisuuden valvontaa ja tapaturmien ennalta ehkäisyä. Kuluttajavirasto on neuvotellut nämä ohjeet yhteistyössä Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n (SHKY) kanssa. Kuluttajavirasto on hyväksynyt 29. päivänä elokuuta 1995 nämä ohjeet noudatettavaksi. 3 Ohjeita on muutettu viimeksi Kuluttajaviraston päätöksellä 10.11.2000. Muutokset on neuvoteltu yhteistyössä Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:n kanssa. Lisäksi työryhmässä on ollut edustettuna Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto ja Liikennevakuutuskeskus. 2 Soveltamisala Ohjeita sovelletaan laskettelupalveluiden turvallisuuden määrittämiseen. Ohjeita ei sovelleta hiihtokeskusten tarjoamien muiden palvelujen mukaan lukien välinevuokraus tai hiihtohissien teknisten ominaisuuksien, turvallisuuden valvontaan. Ohjeita ei myöskään sovelleta tavallisesta poikkeavien rinnetapahtumien, esimerkiksi kilpailujen turvallisuusvaatimuksiin tai valvontajärjestelyihin. Snowtubingrinteiden turvallisuuden edistämiseksi laaditut ohjeet ovat tämän ohjeen liitteenä 1. 3 Peruskäsitteet 3.1 laskettelupalvelu - laskettelurinteen tarjoamista rinteen aukioloaikana kuluttajien käyttöön suksilla, lumilaudalla tai muulla vastaavalla välineellä liikkumista varten. 3.2 laskettelurinne - laskettelua varten kunnostettu, selkeästi havaittavissa oleva rinnealue, mukaan lukien siirtymärinteet - ohjeen kohtia 4.6 ja 4.7 sovellettaessa laskettelurinteeseen rinnastetaan hissien ala- ja yläasemat sekä niiden läheisyydessä olevat suksilla liikuttavaksi kunnostetut alueet.

3.3 laskettelurinteiden yleisominaisuuksia kuvaavat värit vihreä erittäin helppo, suurin kaltevuus enintään 15 % ( 8 ) 4 sininen helppo, suurin kaltevuus 15-25 % (8-15 ) punainen keskivaikea, suurin kaltevuus 25-45 % (16-25 ) musta vaikea, suurin kaltevuus vähintään 45 % (25 ) 3.4 rinne- ja erityissuorituspaikkaopasteet - laskettelijoiden opastamiseen ja varoittamiseen käytettävät opastekyltit tai vastaavat. 3.5 merkintäverkko ja -keppi - huomion kiinnittämiseen ja laskettelijan varoittamiseen tarkoitettu verkko tai keppi - käytetään osoittamassa vaarallista paikkaa. 3.6 turvapehmuste - tarkoitettu estämään laskettelijan vammautuminen törmäyksessä - samalla huomiota kiinnittävä ja laskettelijaa varoittava. 3.7 turva-aita ja -verkko - tarkoitettu pysäyttämään laskettelija törmäystilanteessa - samalla huomiota kiinnittävä ja laskettelijaa varoittava. 3.8 lumiaita - tarkoitettu keräämään irtolunta. 3.9 rinnekone - laskettelurinteiden kunnostukseen ja huoltoon tarkoitettu, moottorikäyttöinen, hytillinen tela- tai pyöräajoneuvo taikka muu vastaava raskas ajoneuvo - voi olla varustettu lisälaitteilla eri käyttötarkoituksiin sekä useiden henkilöiden kuljettamiseen kabiinilla tai muulla tavoin. 3.10 erityissuorituspaikka - erityissuorituksia (esimerkiksi half-pipet, streetit ja kumpareikot) varten suunniteltu ja merkitty rinnealue.

4 Laskettelurinteiden turvallisuudelle asetettavat vähimmäisvaatimukset 4.1 Laskettelurinne Laskettelurinne tai sen käyttäminen ei saa olla tuoteturvallisuuslain 4 :ssä tarkoitetulla tavalla vaarallinen hiihtokeskuksen palveluja käyttävän kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Sen lisäksi, mitä palvelujen turvallisuudesta on säädetty tuoteturvallisuuslaissa, laskettelurinteen on täytettävä näiden ohjeiden mukaiset vähimmäisturvallisuusvaatimukset. 5 Laskettelurinteiden on oltava vallitsevat sääolosuhteet ja laskettelijoiden lukumäärä huomioon ottaen aina turvallisesti lasketeltavissa. Rinteiden yleistä turvallisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lumipeitteen paksuuteen ja rinteessä mahdollisesti oleviin jäisiin alueisiin. Laskettelurinteessä, lukuun ottamatta erityissuorituspaikkoja, ei saa olla kiinteitä eikä muita esteitä. Kiinteät esteet, joiden aiheuttama turvallisuusriski on pieni ja joita ei voida poistaa tai siirtää ilman huomattavaa haittaa, ovat kuitenkin sallittuja kohdassa 4.4 mainituin edellytyksin. Erityissuorituspaikkojen käyttötarkoitukseen olennaisesti liittyvät rakenteet on suunniteltava ja sijoitettava niin, että laskettelurinne tai sen käyttäminen ei ole vaarallinen hiihtokeskuksen palveluja käyttävän kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Laskettelurinteessä on käytettävä jäljempänä kohdissa 4.2-4.6 kuvattuja opasteita ja turvajärjestelyjä. Pimeän aikana käytössä olevan laskettelurinteen on oltava valaistu. 4.2 Rinne- ja erityissuorituspaikkaopasteet ja niiden käyttö Opasteiden on oltava selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti havaittavissa. Kirjallisten opasteiden on oltava kaksikielisissä kunnissa sijaitsevissa hiihtokeskuksissa suomen ja ruotsin kielellä. Opasteita on käytettävä liitteenä 2 olevassa opastekuvauksessa esitetyissä paikoissa ja tilanteissa opastamaan ja varoittamaan laskettelijaa. Opastekuvauksessa esitettyjen (tai Suomen Standardisoimisliitto ry:n standardi SFS 4424: Ulkoilun ja urheilun merkit) vakiintuneiden merkintöjen käyttö on suositeltavaa.

Laskettelurinteiden vaikeustaso määritetään ensisijaisesti sellaisen jyrkimmän rinteen osan perusteella, jonka pituus on vähintään 50 metriä. Jos tätä määritystä ei voida käyttää, vaikeustaso määritetään sellaisten erillisten yhtä jyrkkien osien perusteella, jotka yhdessä muodostavat 1/10 rinteen pituudesta. Rajatapauksissa on lisäksi otettava huomioon rinteen leveys, maastonmuodot ja muut vastaavat ominaisuudet. Paikoissa, joissa on vaarana eksyä reitiltä laskettelurinteen ulkopuolelle (esimerkiksi avotunturit), on käytettävä rinteen ulko- ja sisäpuolen osoittavia värimerkintöjä tai merkittävä rinteen reuna merkintäkepeillä. 6 Erityissuorituspaikat on merkittävä suoritusta kuvaavalla opasteella. Rinneopasteiden on sijaittava opasteen tarkoittaman kohteen yhteydessä, kuitenkin riittävän etäällä itse kohteesta. Opasteet on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa laskettelijalle. 4.3 Merkintäverkot ja merkintäkepit - ominaisuudet ja käyttö Merkintäverkot korkeudeltaan vähintään 100 cm, väriltään oranssi tai raidoitettu musta-keltainen. Merkintäkepit korkeudeltaan vähintään 150 cm, väriltään oranssi tai raidoitettu musta-keltainen. Jos lumiaitaa käytetään myös merkintätarkoituksessa, on lumiaidan täytettävä merkintäverkkojen värivaatimukset. Merkintäverkkoja on pääsääntöisesti käytettävä laajojen alueiden, merkintäkeppejä yksittäisten kohteiden merkitsemiseen. Merkintäverkkoja on käytettävä, jos alueen eristäminen on tarpeen. Esimerkkejä käyttökohteista: hiihtokeskuksen oman valvonnan yhteydessä havaitut kohteet tai alueet, joilla lumipeite on lasketteluun riittämätön; hiihtokeskuksen oman valvonnan yhteydessä havaitut tilapäiset rakennelmat (hyppyrit tms.); sekä eristettävät alueet esimerkiksi lasten rinteet ja erityissuorituspaikat. 4.4 Turvapehmusteet - ominaisuudet ja käyttö Vähintään 150 cm korkea, väriltään oranssi tai raidoitettu musta-keltainen. Säilyttää suojaavat ominaisuutensa sään vaihteluista huolimatta. Käytettävä laskettelurinteessä olevien, kohdan 4.1 nojalla sallittujen, kiinteiden esteiden pehmustamiseen. Turvapehmuste on oltava asennettu siten, että pehmusteen alaosa on kiinni lumen pinnassa.

4.5 Turva-aidat ja turvaverkot - ominaisuudet ja käyttö Vähintään 150 cm korkea, väriltään musta-keltainen tai oranssi. Pysäyttää törmäävän laskettelijan kaikissa tilanteissa. Turva-aidan ja -verkon on oltava ominaisuuksiltaan sellainen, ettei siitä aiheudu tarpeetonta vaaraa laskettelijalle. Käytettävä paikoissa, joissa aita tai verkko on tarpeen laskettelijan suojelemiseksi vakavilta ruumiinvammoilta. Merkintäverkko ja lumiaita eivät ole turva-aitoja. Esimerkkejä käyttökohteista: - jyrkänteet ja louhikot. Turva-aidan ja -verkon on oltava asennettu siten, että aidan tai verkon alaosa on kiinni lumen pinnassa ja siten, ettei aidasta tai verkosta aiheudu tarpeetonta vaaraa laskettelijalle. 4.6 Moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla liikkuminen käytössä olevassa laskettelurinteessä 7 Yleistä Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla saa liikkua laskettelurinteessä vain silloin, kun: - liikkuminen on välttämätöntä kohdissa 4.1. ja 5 tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi; - liikkuminen on välttämätöntä onnettomuustilanteen sattuessa; sekä - liikkuminen on rinteen muiden toimintojen (esim. rinnekahvilat) huollon järjestämiseksi välttämätöntä. Ennen rinnekoneen tuomista laskettelurinteeseen, rinteen ala- ja yläpäähän sekä risteämäkohtiin on sijoitettava rinnekoneesta varoittava rinneopaste ja odotettava riittävän pitkä aika, jotta rinnettä käyttävät ovat voineet havaita opasteen. Liikkuminen Liikuttaessa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla laskettelurinteessä on onnettomuuksien välttämiseksi: - ensisijaisesti käytettävä suljettuna olevan hissin nousulatua; ja - toissijaisesti käytettävä käytössä olevan hissin nousuladun viereistä aluetta, jos se on leveydeltään vähintään kolme metriä tai laskettelurinteen ulkoreunaa. Mikäli maastollisista olosuhteista tai ajoneuvon ominaisuuksista johtuen edellä mainittujen reittien käyttäminen ei ole mahdollista, on käytettävä muuta turvallista reittikarttaan merkittyä reittiä noudattaen seuraavassa esitettyä: - laskettelurinnettä ei saa ylittää, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Ylitys on tarvittaessa suoritettava kohtisuoraan, rinteen sellaisella osalla, jossa ajoneuvon havait-

tavuus on hyvä. Mahdollisuuksien mukaan on käytettävä rinteen kapeinta osaa; - käytössä olevan hissin nousulatua, mukaan lukien poistumisalue, ei saa ylittää rinnekoneella; ja - kahden tai useamman ajoneuvon ollessa samanaikaisesti samassa rinteessä, niiden on liikuttava tiiviissä muodostelmassa. Liikkumiseen varatut reitit on merkittävä reittikarttaan. Nopeusrajoitus Moottorikelkka, mönkijä, muu ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa (1256/92) tarkoitettuihin L-luokkiin kuuluva ajoneuvo tai muu vastaava moottorikäyttöinen ajoneuvo: 40 km/h. Rinnekone tai muu vastaava moottorikäyttöinen ajoneuvo: 20 km/h. 8 Nopeusrajoituksista voidaan yksittäistapauksessa poiketa pakottavasta syystä (esimerkiksi loukkaantuneen noutaminen) tai tilapäisesti, jos maastolliset olosuhteet sitä edellyttävät. Havaittavuutta lisäävien varusteiden käyttäminen Kohdassa 4.7. määriteltyjä varusteita on käytettävä aina liikuttaessa käytössä olevassa rinteessä. Rinnekoneen äänimerkinantolaitetta on käytettävä kuitenkin vain seuraavien tilanteiden yhteydessä: - liikkeelle lähdettäessä; - peruutettaessa; - näkemäesteen yhteydessä; ja - havaittavuutta haittaavien sää- tai muiden olosuhteiden vaatiessa. 4.7 Käytössä olevassa laskettelurinteessä liikkumiseen käytettävien moottorikäyttöisten ajoneuvojen havaittavuus Ajoneuvon havaittavuuden lisäämiseksi moottorikelkassa ja rinnekoneessa tai niihin rinnastettavassa muussa moottorikäyttöisessä ajoneuvossa on oltava seuraavat varusteet: a) moottorikelkka, mönkijä tai muu vastaava moottorikäyttöinen ajoneuvo: - merkkilippu: pinta-alaltaan vähintään 0.1 m 2 :n kokoinen oranssi viiri tai lippu asennettuna kelkkaan vähintään 2 metrin korkeudelle maanpinnasta; ja - valaisin: ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa (1256/92) tarkoitetut viranomaisen moottorityökoneille hyväksymät jatkuvatoimiset ajovalot; b) rinnekone tai muu vastaava moottorikäyttöinen ajoneuvo: - äänimerkinantolaite: käsin kytkettävissä oleva äänimerkinantolaite; ja

- vilkkuvalo: ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetussa asetuksessa (1256/92) tarkoitettu, viranomaisen moottorityökoneille hyväksymä ja ajoneuvon katolle asennettu 360 astetta valaiseva pyörivä keltainen vilkkuvalo. 5 Turvallisuuden valvonta Turvallisuutta valvoo ensisijaisesti palvelun tuottava elinkeinonharjoittaja tuoteturvallisuuslain 3 :n mukaisesti. Laskettelurinteiden ollessa käytössä turvallisuuteen kohdistuvan hiihtokeskuksen oman valvonnan on oltava päivittäistä. Vallitsevat sääolosuhteet ja laskettelijoiden lukumäärä on otettava huomioon arvioitaessa tarvetta valvonnan tehostamiseen. Valvonnan yhteydessä on varmistettava, että laskettelurinteet ovat myös kohdan 4.1 toisessa kappaleessa mainitulla tavalla perusominaisuuksiltaan turvallisesti lasketeltavissa. Valvontaviranomaiset ovat Kuluttajavirasto, lääninhallitus ja tuoteturvallisuuslain 7 :ssä määritelty kunnan valvontaviranomainen. 6 Rinneturvallisuusasiakirja Hiihtokeskuksella on oltava kirjallinen rinneturvallisuusasiakirja, joka sisältää liitteenä 3 olevan mallin mukaiset vähimmäistiedot laskettelurinteiden turvallisuuden ja vaatimustenmukaisuuden valvonnan järjestämisestä. 9 7 Ohjeiden toteuttaminen SHKY pyrkii käytettävissään olevin keinoin myötävaikuttamaan siihen, että sen jäseninä olevat hiihtokeskukset täyttävät tämän sopimuksen määräykset. Kuluttajaviraston tai SHKY:n aloitteesta käydään tarvittaessa neuvotteluja näiden ohjeiden täytäntöönpanosta ja mahdollisista muista ohjeiden toteuttamiseen samoin kuin laskettelurinteiden turvallisuuden parantamiseen liittyvistä seikoista. Ohjeiden toteuttamisen tehostamiseksi ja laskettelurinteiden turvallisuuden parantamiseksi on SHKY:n alaisena hissi- ja rinneturvallisuustyöryhmä, jossa Kuluttajavirastolla on pysyvä edustaja. 8 Ohjeiden voimaantulo Kuluttajaviraston päätöksellä 10.11.2000 lisätyt ja muutetut ohjeen kohdat tulevat voimaan laskettelukauden 2000/2001 alkaessa.

Liite 1 Ohjeet snowtubingrinteiden turvallisuuden edistämiseksi Ohje on jaettu kolmeen osaan: 1. nousun turvallisuudelle asetettavat vähimmäisvaatimukset 2. laskun turvallisuudelle asetettavat vähimmäisvaatimukset ja 3. ohjeita asiakkaille. 1. Nousun turvallisuudelle asetettavat vähimmäisvaatimukset 1.1 Lähtöpaikalla on oltava vähintään renkaan halkaisijan suuruinen, vaakatasossa oleva tasainen alue, jossa rengas pysyy paikallaan. 1.2 Lähtöpaikalla tulee estää renkaan valuminen hissin vetopyörän alle esimerkiksi lumivallin, aidan tai muun kiinteän esteen avulla. 10 1.3 Renkaan pääsy vetoköyden alle tulee estää esimerkiksi vetoköyden ja nousu-uran välissä olevalla noin 30 cm korkealla lumivallilla tai muulla asianmukaisella tavalla. 1.4 Nousu-uran kaltevuuden tulee olla ulospäin 1 %. Uran leveyden on oltava vähintään 1,5 x renkaan halkaisija, kuitenkin enintään 3 metriä. 1.5 Kapulasta irronneen renkaan törmääminen takana tulevaan renkaaseen tulee estää nousu-uran vieressä olevalla turvauralla tai käyttämällä turvavalleja 15 m välein. Turva-uran kaltevuuden tulee olla ulospäin 2 %. Turvavallina käytettävän lumivallin tai muun vastaavan esteen korkeuden, esimerkiksi heinäpaalin tai verkkoaidan, tulee olla vähintään 50 cm. 1.6 Poistumispaikalla tulee varmistaa renkaan irtoaminen vetoköyden kapulasta joko rakenteellisin keinoin tai poistumispaikan muotoilulla ja kaltevuudella. 2. Laskun turvallisuudelle asetettavat vähimmäisvaatimukset 2.1 Snowtubingrinteen paikka tulee valita siten, että rinteen juurella on tasaista osuutta vähintään kolme kertaa rinteen pituuteen nähden tai riittävä vastamäki, jotta laskijan vauhti pysähtyy ja renkaan takaisin liukuminen estyy. Renkaan luisto-ominaisuudet tulee sovittaa sekä rinteen muotoon että vallitseviin keliolosuhteisiin. 2.2 Lasku-uran tulee olla muotoiltu siten, että laskijan ei ole mahdollista liukua pois urasta missään olosuhteissa.

2.3 Lasku-uran lähtöpaikka tulee olla muotoiltu siten, että laskijan ei ole mahdollista: ottaa vauhtia lähtöpaikkaa ylempää,laskea ohi urasta tai laskea väärään suuntaan. 2.4 Lasku-uran lähtöpaikan tulee olla selkeästi merkitty. 2.5 Laskijalle tulee antaa selkeä lähtömerkki liikennevaloilla, opasteilla tai valvojan ohjauksella. Mikäli lasku-uralla on este, on seuraavan laskijan lähtö kyettävä estämään. 2.6 Lasku-uran alaosa on järjestettävä siten, että estetään muiden kuin laskijoiden pääsy lasku-uraan. 2.7 Lipunmyynnissä ja lähtöpaikalla tulee olla toimintaohjeet laskijoille. 2.8 Snowtubingyrittäjän tulee tehdä sivulla 13 olevan liitteen 3 mallin mukainen rinneturvallisuusasiakirja. 2.9 Henkilökunnan tulee koelaskea lasku-urat ja silmämääräisesti tarkastaa lähtöpaikan, lasku-urien, poistumispaikan sekä turvavallien kunto ennen päivittäistä käyttöönottoa sekä tarvittaessa keliolosuhteiden muuttuessa. 2.10 Henkilökunnan tulee pitää pöytäkirjaa koelaskuista. Pöytäkirjassa tulee olla seuraavat tiedot: päivämäärä, laskija, erityiset huomiot ja toimenpiteet. 2.11 Palvelun tarjoajan tulee pitää riittävä määrä kypäriä saatavilla. 3. Ohjeita snowtubingrinteiden asiakkaille 11 1. Opaste lipunmyyntipisteessä: suositellaan kypärän käyttöä laskettelumonojen käyttö kielletty vain yksi henkilö/rengas istu nousun aikana selkä menosuuntaan nousun aikana vaijerista kiinnipitäminen on kielletty laske istuma-asennossa, jalat ylhäällä ja pidä käsilenkeistä kiinni laskeminen muualla kuin lasku-urassa on kielletty laskun jälkeen siirry välittömästi sivuun palauta rengas käytön jälkeen 2. Yläopaste: lähde, kun saat valvojalta lähtömerkin tai vihreän valon palaessa tai vasta kun edellinen laskija on ohittanut merkin laske istuma-asennossa ja pidä kiinni kahvoista jos rengas kaatuu siirry sivuun laskun jälkeen siirry sivuun 3. Alaopaste laskun jälkeen siirry sivuun varo muita laskijoita

Liite 2 Esimerkkejä rinneopasteista 12

Liite 3 Rinneturvallisuusasiakirja 1. Rinteiden turvallisuudesta vastaava henkilö: henkilön nimi ja tehtävien määrittely. 2. Työvuoron turvallisuusvastaava: aseman ja tehtävien määrittely menettely, jolla vastuu ja sen vaihtuminen vahvistetaan työvuoron turvallisuusvastaavan on oltava paikalla ja tavoitettavissa rinnekeskuksessa. 3. Moottoriajoneuvoilla liikkuminen laskettelurinteessä: laskettelukeskuskohtaiset ohjeet liikkumisesta moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla laskettelurinteessä; ohjeiden liitteenä on oltava reittikartta; sekä esitettävä maastolliset olosuhteet tai muut pakottavat syyt, joiden vuoksi on pysyvästi poikettu kohdassa 4.6 tarkoitetulla tavalla ensi- tai toissijaisesta liikkumisreitistä. 4. Toimintaohje tapaturmatilanteita varten: luettelo ensiapu- ja potilaankuljetusvarusteista toimintajärjestys ohjeet avun hälyttämisestä kuvaus menettelystä, jolla loukkaantunut saatetaan ensiavun piiriin. 13 5. Onnettomuuskirjanpito ja onnettomuuden syyn tutkinta: kuvaus kirjanpidon ja tutkinnan järjestämisestä. suositellaan onnettomuuspaikan kuvaamista välittömästi onnettomuuden jälkeen. Asiakirjassa esitettävien kuvausten ja tehtävämäärittelyjen on yksityiskohtaisuutensa puolesta oltava tarkoituksenmukaisessa suhteessa hiihtokeskuksen laajuuteen.

N:o 914 Tuoteturvallisuuslaki Annettu Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 1986. Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: Yleisiä säännöksiä 1. (18.6.1993/539) Tämä laki koskee kulutustavaroita, joita elinkeinonharjoittaja valmistaa, pitää kaupan, myy tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa taikka tuo maahan sekä kuluttajapalveluksia, joita elinkeinonharjoittaja suorittaa, pitää kaupan, myy tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa. Kulutustavaroilla tarkoitetaan tässä laissa sellaisia tavaroita ja kuluttajapalveluksilla sellaisia palveluksia, jotka ovat tarkoitetut käytettäviksi tai joita olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen. 1 a. (18.6.1993/539) Mitä tässä laissa säädetään kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista, koskee myös tavaroita ja palveluksia, joita elinkeinonharjoittaja luovuttaa kouluille, sairaaloille, päiväkodeille tai muille niihin verrattaville laitoksille taikka kunnille, kuntayhtymälle, seurakunnille tai muille julkisyhteisöille, taikka aatteellisille yhdistyksille, asunto-osakeyhtiöille tai muille asuinrakennuksia omistaville yhteisöille, jos nämä muussa kuin elinkeinotoiminnassa luovuttavat kyseisiä tavaroita tai palveluksia kuluttajiin rinnastettavien henkilöiden käytettäväksi. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin tavaroihin ja palveluksiin ei kuitenkaan sovelleta 13 a ja 13 b :ssä tarkoitettuja määräyksiä. 14 2. (18.6.1993/539) Lakia ei sovelleta maasta vietäviin eikä sen kautta kuljetettaviin kulutustavaroihin, ellei niistä aiheudu vaaraa Suomessa. Lakia ei myöskään sovelleta kulutustavaroihin eikä kuluttajapalveluksiin siltä osin kuin niiden aiheuttamien terveys- ja omaisuusvaarojen ehkäisemisestä on muussa laissa tai muun lain nojalla erikseen säädetty tai määrätty. 3. (18.6.1993/539) Edellä 1 ja 1 a :ssä tarkoitetun elinkeinonharjoittajan on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta, jotta kulutustavarasta tai kuluttajapalveluksesta ei aiheudu vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle. Jos elinkeinonharjoittaja saa tietoonsa, että 1 tai 1 a :ssä tarkoitetusta tavarasta tai palveluksesta aiheutuu vaaraa kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle, hänen on ilmoitettava tästä välittömästi valvontaviranomaiselle. Elinkeinonharjoittajan on samalla ilmoitettava, mihin toimenpiteisiin hän on jo ryhtynyt vaaran johdosta. 4. (18.6.1993/539) Terveydelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan olevan vian tai puutteellisuuden taikka tavarasta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle, sekä kuluttajapalvelusta, joka suorittamistapaansa liittyvän vian tai puutteellisuuden tai palveluksessa käytettävän tavaran rakenteessa tai koostumuksessa olevan vian tai puutteellisuuden taikka palveluksesta annettujen totuudenvastaisten,

harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun vaaran terveydelle. Omaisuudelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka 1 momentissa mainittujen seikkojen vuoksi voi vahingoittaa toista esinettä tai muuta omaisuutta, sekä kuluttajapalvelusta, joka 1 momentissa mainittujen seikkojen vuoksi voi vahingoittaa omaisuutta. Valvontaviranomaiset 5. Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamista valvoo sekä valvontaa suunnittelee ja ohjaa kuluttajavirasto. (18.6.1993/539) Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on toimia asiantuntijaviranomaisena kysymyksissä, jotka koskevat sitä, milloin kulutustavaraa on pidettävä terveydelle vaarallisena. (3.8.1992/769) 6. Kulutustavaroiden maahantuonnin osalta tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamisen valvonta ja sen suunnittelu kuuluu tullilaitokselle. 7. Läänissä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamisen valvonta ja valvonnan ohjaus kuuluu lääninhallitukselle. Kunnan tehtävänä on alueellaan valvoa tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamista. Kunnassa nämä tehtävät hoitaa terveyslautakunta taikka terveyslautakunnan tehtäviä kunnassa hoitava muu toimielin tai viranhaltija (kunnan valvontaviranomainen). (18.6.1993/539) Tässä laissa tarkoitettujen omaisuusvaarojen osalta kunnan valvontaviranomaisen on kuitenkin ainoastaan ilmoitettava muun virkatoimintansa yhteydessä havaitsemistaan omaisuudelle vaarallisista kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista kuluttajavirastolle tai lääninhallitukselle tapauksissa, joissa ei ole olemassa tämän lain nojalla annettuja säännöksiä, määräyksiä tai kieltoja. (18.6.1993/539) Valvonta 8. Elinkeinonharjoittajan on annettava valvontaviranomaiselle tämän määräämässä ajassa lain noudattamisen valvonnassa tarpeelliset tiedot sekä, siltä osin kuin valvontatehtävä edellyttää, vaadittaessa esitettävä viranomaisille tarkastusta varten kirjanpitonsa, kirjeenvaihtonsa ja varastonsa sekä annettava tehtävän suorittamisessa tarpeellinen apu. 15 9. Valvontaviranomaisella on oikeus päästä alueelle, huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. 10. Valvontaviranomaisella on oikeus ottaa kulutustavaroista ja kuluttajapalveluksista tarpeellisia näytteitä. (18.6.1993/539) Edellä 1 momentissa tarkoitettu näyte on elinkeinonharjoittajan sitä vaatiessa korvattava käyvän hinnan mukaan, jollei tutkimuksessa havaita, että tavara on tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen. Jos 2 momentissa tarkoitetusta tutkimuksesta peritään maksu sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, ei näytteestä ole suoritettava korvausta.

11. Poliisin on annettava valvontaviranomaiselle 8 ja 9 :ssä sekä 10 :n 1 momentissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi virka-apua. 12. (18.6.1993/539) Jos kulutustavara tai kuluttajapalvelus on terveydelle tai omaisuudelle vaarallinen: 1) kuluttajavirasto voi kieltää kulutustavaran tai kuluttajapalveluksen valmistuksen tai suorittamisen, pitämisen kaupan sekä myynnin ja muun elinkeinotoiminnan yhteydessä tapahtuvan luovuttamisen; ja 2) tulliviranomainen voi kieltää kulutustavaran maahantuonnin. Jos kulutustavara tai kuluttajapalvelus taikka niistä annetut tiedot eivät ole tämän lain nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisia, myös lääninhallitus tai kunnan valvontaviranomainen voi määrätä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kiellon. Tulliviranomainen voi tällaisessa tapauksessa kieltää kulutustavaran maahantuonnin. Jos elinkeinonharjoittaja rikkoo 1 momentin nojalla annettua tavara- tai palveluskohtaista kieltopäätöstä, myös lääninhallitus tai kunnan valvontaviranomainen voi määrätä elinkeinonharjoittajalle 1 momentissa tarkoitetun kiellon. 12 a (18.6.1993/539) Jos on ilmeistä, että kulutustavara tai kuluttajapalvelus on 4 :n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla terveydelle vaarallinen, kuluttajavirasto tai tulliviranomainen voi antaa 12 :n 1 momentissa tarkoitetun kiellon väliaikaisena. Väliaikainen kielto on voimassa, kunnes asia lopullisesti ratkaistaan 12 :n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Edellä 12 :n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myös lääninhallitus tai kunnan valvontaviranomainen voi antaa väliaikaisen kiellon, jos on ilmeistä, että kulutustavara tai kuluttajapalvelus on 4 :n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla terveydelle vaarallinen. Väliaikainen kielto on voimassa kunnes asia lopullisesti ratkaistaan 12 :n 2 momentin nojalla. Kun väliaikainen kielto on annettu, kysymys 12 :ssä tarkoitetun kiellon antamisesta on ratkaistava ensi tilassa. 13. (18.6.1993/539) Jos 12 :ssä tarkoitettuja kieltoja ei voida pitää riittävinä, kuluttajavirasto tai tulliviranomainen voi määrätä elinkeinonharjoittajan hallussa olevan tavaran hävitettäväksi tai, mikäli tätä ei katsota tarkoituksenmukaiseksi, määrätä miten tavaran suhteen muutoin on meneteltävä. 16 13 a. (18.6.1993/539) Kun kuluttajavirasto on 12 :n nojalla antanut kulutustavaraa koskevan kieltopäätöksen, se voi määrätä elinkeinonharjoittajan ryhtymään toimenpiteisiin, jotka koskevat jo kuluttajan hallussa olevia kulutustavaroita ja joiden nojalla kulutustavaraan liittyvä vahingonvaara voidaan torjua ja kuluttajan oikeudellinen asema turvata. Edellä 1 momentissa tarkoitetulla määräyksellä elinkeinonharjoittaja voidaan velvoittaa: 1) korjaamaan kysymyksessä oleva tavara niin, että sen rakenteessa tai koostumuksessa olevasta viasta tai puutteesta taikka siitä annetuista totuudenvastaisista, harhaanjohtavista tai puutteellisista tiedoista aiheutuva vaara poistuu (korjaaminen); 2) ottamaan takaisin kuluttajalta tavaran, joka on 4 :n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallinen, sekä antamaan sen sijaan samanlaisen tai samankaltaisen tavaran, joka ei ole vaarallinen (vaihto); tai 3) purkamaan kaupan (kaupan purku). Kuluttajavirasto voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös, milloin 12 :ssä tarkoitettua kieltopäätöstä ei voida antaa sen vuoksi, että kysymyksessä olevia kulutustavaroita ei enää ole elinkeinonharjoittajan hallussa, ja määräyksen antamiseen on painavia syitä.

13 b. (18.6.1993/539) Kun kuluttajavirasto on 12 :n nojalla antanut kuluttajapalvelusta koskevan kieltopäätöksen, se voi määrätä elinkeinonharjoittajan ryhtymään toimenpiteisiin, jotka koskevat jo kuluttajan hallussa olevia kuluttajapalveluksia ja joiden nojalla kuluttajapalvelukseen liittyvä vahingonvaara voidaan torjua ja kuluttajan oikeudellinen asema turvata. Edellä 1 momentissa tarkoitetulla määräyksellä elinkeinonharjoittaja voidaan velvoittaa: 1) korjaamaan kysymyksessä olevan palveluksen niin, että sen suorittamistavassa tai sen yhteydessä käytettävän tavaran rakenteessa tai koostumuksessa olevasta viasta tai puutteesta tai siitä annetuista totuudenvastaisista, harhaanjohtavista tai puutteellisista tiedoista aiheutuva vaara poistuu (korjaaminen): tai 2) purkamaan kuluttajapalvelusta koskevan sopimuksen (sopimuksen purku). Kuluttajavirasto voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös, milloin 12 :ssä tarkoitettua kieltopäätöstä ei voida antaa sen vuoksi, että elinkeinonharjoittaja ei enää suorita kysymyksessä olevia kuluttajapalveluksia, ja määräyksen antamiseen on painavia syitä. 13 c. (18.6.1993/539) Sen lisäksi, mitä 13 a ja 13 b :ssä säädetään, on kuluttajan ja tavaran tai palveluksen myyneen elinkeinonharjoittajan oikeuksien ja velvollisuuksien osalta noudatettava, mitä kuluttajansuojalaissa (38/78) ja kauppalaissa (355/87) säädetään sekä niiden nojalla säädetään tai määrätään. Kuluttaja on kuitenkin oikeutettu saamaan hyväkseen 13 a ja 13 b :ssä tarkoitetun määräyksen mukaisen oikaisutoimenpiteen, vaikka hän ei olisi tehnyt virheilmoitusta eikä voisi palauttaa tavaraa tai palvelusta olennaisesti muuttamattomana tai vähentymättömänä. 14. (18.6.1993/539) Valvontaviranomainen, joka on antanut 12 tai 12 a :ssä tarkoitetun kiellon, taikka 13 a tai 13 b :ssä tarkoitetun määräyksen, voi velvoittaa elinkeinonharjoittajan tiedottamaan sopivalla tavalla kiellosta tai määräyksestä, tavaraan, palvelukseen tai niiden käyttämiseen liittyvästä vaarasta ja kuluttajan oikeuksista. 15. Valvontaviranomaisen 12,12 a ja 13 :n nojalla tekemää päätöstä sekä valvontaviranomaisen 13 a tai 13 b :n nojalla antamaa määräystä taikka 14 :n nojalla määräämää tiedottamisvelvoitetta on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta. (18.6.1993/ 539) Valvontaviranomainen voi asettaa 8 :ssä tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden ja asiakirjojen esittämisvelvollisuuden tehosteeksi uhkasakon. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun uhkasakon tuomitsee maksettavaksi lääninhallitus. Salassapitovelvollisuus 16. Joka tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä ilmaista eikä käyttää oikeudettomasti, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvolllsuus on säädetty, anna tähän suostumustaan. Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista muulle valvontaviranomaiselle valvontatehtävää varten tai sosiaali- ja terveysministeriölle asiantuntijaviranomaisen tehtäviä varten eikä tietojen antamista syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi tai syytteeseen panemiseksi. (3.8.1992/769) Milloin on aihetta epäillä, että kulutustavaraa, jonka valvontaviranomainen on todennut terveydelle tai omaisuudelle vaaralliseksi, tarjotaan kulutustavarana kaupaksi muussa maassa, saadaan asiasta antaa tietoja muun maan valvontaviranomaiselle 1 momentissa säädetyin rajoituksin. 17

Rangaistussäännökset 17. Joka valmistaa, pitää kaupan, myy, muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa tai tuo maahan 4 :ssä tarkoitettuja kulutustavaroita taikka suorittaa, pitää kaupan, myy tai muutoin elinkeinotoimintansa yhteydessä luovuttaa 4 :ssä tarkoitettuja kuluttajapalveluksia ja siten tahallaan aiheuttaa vaaran kuluttajan terveydelle tai omaisuudelle, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, tuoteturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (18.6.1993/539) Tuoteturvallisuusrikoksesta on tuomittava myös se, joka tahallaan jättää noudattamatta 12, 12 a, 13, 13 a tai 13 b :ssä tarkoitettua kieltoa tai määräystä. (18.6.1993/539) Joka törkeästä huolimattomuudesta tai varomattomuudesta syyllistyy 1 tai 2- momentissa tarkoitettuun tekoon, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, tuoteturvallisuusrikkomuksesta sakkoon. Sitä, joka rikkoo 12, 12 a, 13, 13 a tai 13 b :n nojalla annettua uhkasakolla tehostettua päätöstä, ei kuitenkaan voida tuomita rangaistukseen samasta teosta. (18.6.1993/539) 18. Joka tahallaan rikkoo 16 :ssä säädetyn kiellon, on tuomittava tuoteturvallisuutta koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi. Muutoksenhaku 19. (18.6.1993/539) Edellä 12 a :n nojalla annettuun päätökseen väliaikaisesta kiellosta sekä 15 :n nojalla annettuun uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Terveyslautakunnan taikka muun 7 :n 2 momentissa tarkoitetun kunnan valvontaviranomaisen tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta lääninoikeudelta valittamalla noudattaen, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. 20. (18.6.1993/539) Valvontaviranomaisen 12, 13, 13 a, 13 b tai 14 :n nojalla tekemää päätöstä tai määräystä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää. Erinäisiä säännöksiä 18 21. (3.8.1992/762, voimaan 1.1.1993) Kunnan täman lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92), jollei lailla toisin säädetä. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 6 :n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tämän lain mukaiseen toimintaan 22. Kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä toimii tuoteturvallisuusasiain neuvottelukunta. Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata tuoteturvallisuuslainsäädännön soveltamista ja sen valvontaa, antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita lainsäädännön ja sen valvonnan kehittämiseksi samoin kuin käsitellä muita tämän lain täytäntöönpanoon ja kulutustavaroiden turvallisuuden kehittämiseen liittyviä asioita. Neuvottelukunnan tulee myös suunnitella toimenpiteitä tarpeellisen yh-

teistyön järjestämiseksi elintarvikevalvontaa, työsuojelua, standardisointia ja muita kulutustavaroiden turvallisuuteen liittyviä asioita käsittelevien tahojen kanssa. 23. Tuoteturvallisuusasiain neuvottelukuntaan kuuluu valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan määräämä puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä kymmenen muuta jäsentä. Varapuheenjohtajalle ja kullekin jäsenelle valtioneuvosto määrää henkilökohtaisen varajäsenen. Neuvottelukunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja neljän jäsenen sekä heidän varajäsentensä tulee olle henkilöitä, joiden ei voida katsoa edustavan elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etuja. Näistä vähintään kahden jäsenen ja heidän varajäsenensä tulee olla perehtyneitä kulutustavaroiden turvallisuuteen liittyviin tutkimus- ja tarkastustehtäviin ja yhden jäsenen ja hänen varajäsenensä olla sosiaali- ja terveysministeriön edustaja. Kolme jäsentä ja heidän varajäsenensä määrätään palkansaajien ja kuluttajien sekä kolme jäsentä ja heidän varajäsenensä elinkeinonharjoittajien olosuhteisiin perehtyneistä henkilöistä.(3.8.1992/769) Jos neuvottelukunnan jäsen tai varajäsen eroaa kesken toimikautensa, kauppaja teollisuusministeriö määrää hänen tilalleen jäljellä olevaksi toimikaudeksi uuden jäsenen tai varajäsenen ottaen huomioon mitä 2 momentissa säädetään. (18.6.1993/539) 24. Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella. Asetuksella voidaan säätää tai valtioneuvoston päätöksellä määrätä kulutustavaraa ja kuluttajapalvelusta koskevien, kuluttajan kannalta tarpeellisten tietojen antamisesta samoin kuin kulutustavaroille tai kuluttajapalveluksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista. (18.6.1993/ 539) Asetuksella voidaan säätää, että kauppa- ja teollisuusministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita 1 momentissa tarkoitetun asetuksen soveltamisesta ja että kauppa- ja teollisuusministeriö tai kuluttajavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tai ohjeita 2 momentissa tarkoitetun asetuksen tai valtioneuvoston päätöksen soveltamisesta. (18.6.1993/539) Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asetuksissa tai valtioneuvoston päätöksissä taikka 3 momentissa tarkoitetussa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä voidaan säätää tai määrätä, että kuluttajavirasto voi antaa tarkempia määräyksiä tai ohjeita ministeriön päätöksen toimeenpanosta ja erityisistä syistä yksittäistapauksissa myöntää hakemuksesta poikkeuksia asetuksen tai päätöksen säännöksistä tai määräyksistä. (18.6.1993/539) Asetuksella voidaan velvoittaa valvontaviranomainen ilmoittamaan annetusta kiellosta muun maan viranomaiselle tai kansainväliselle järjestölle. Voimaantulo 25. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987. Elintarvikelain (526/41) nojalla annetut yleisiä käyttö- ja kulutustarvikkeita koskevat säännökset ja määräykset jäävät edelleen voimaan, kunnes niistä toisin säädetään tai määrätään. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen täytäntöönpanemiseksi. 19

Haapaniemenkatu 4 PL 5, 00531 Helsinki Puhelin 09-77 261 Telefax 09-7726 7557 Savumerkki/PunaMusta 11/2000