LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE Loppuraportti

LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE Loppuraportti

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 3 2. HANKKEEN ORGANISOINTI... 4 3. HANKKEEN TAVOITTEET JA KESKEISET KÄSITTEET... 5 4. HANKKEEN TOTEUTUS... 6 4.1 Esiselvitykset... 6 4.2 Koerakennusvaihe (suunnittelu ja toteutus)... 6 5. ESISELVITYKSEN TULOKSET... 7 5.1 Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset... 7 5.2 Asukkaiden asenteet uusio- ja kierrätysmateriaaleihin... 9 5.3 Työpajat materiaalitoimittajien kanssa... 10 6. KOERAKENNUKSEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS...11 6.1 Referenssitalo...11 6.2 Suunnittelun materiaalitehokkuus... 13 6.3 Vaihtoehtoisten materiaalien hyödyntäminen... 14 6.4 Koerakennuksen hiilijalanjälki... 14 6.5 Koerakentamisen vaikutukset elinkaarikustannuksiin ja kohtuuhintaisuuteen... 15 7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA LISÄTUTKIMUSTARPEET... 16 2 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI

1. JOHDANTO Luonnonvarojen käyttö on nykyään kestämättömällä pohjalla. Seuraukset luonnon epätasapainosta heijastuvat mm. ilmaston muutoksena, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä, vesistöjen ja maaperän happamoitumisena sekä rehevöitymisenä. Ihmisen hyvinvoinnin, talouden ja ympäristön välille pyritään löytämään tasapaino. Uudistuvien luonnonvarojen kulutus ja luonnon uusiutuminen ovat tasapainossa, kun kestävän kehityksen mukaiset valinnat ovat osana normaalia kulutuskäyttäytymistä. Talonrakentamisessa käytettävien luonnonvarojen kestävän käytön lisäämiseksi VAV Asunnot Oy ja NCC Rakennus Oy sopivat yhteisen kehittämishankkeen käynnistämisestä. Luonnonvaratasapainoinen rakentaminen tarkoittaa sitä, että rakennuksen ekologinen jalanjälki on tasapainossa verrattuna maailman maa- ja merialueiden tuottamiin uusiin luonnonvaroihin. Käytännön keinoina tämän tavoitteen saavuttamiseksi ovat mm. vanhojen rakennusosien tai muiden materiaalien kierrättäminen, uudelleenkäyttö tai uusiokäyttö talonrakennuksessa. Energiatehokkuus ja puurakentaminen ovat tähän asti olleet vallitsevia suuntia talonrakentamisen kehittämishankkeissa. Kierrätyksen ja uusiomateriaalien käytön kehittäminen on askel eteenpäin ympäristöä huomioonottavassa rakentamisessa. Kehittämishankkeen tavoitteena oli saada tietoa rakentamisen prosesseista ja käytettävissä olevista materiaaleista, joita soveltamalla voidaan toteuttaa mahdollisimman luonnonvaratasapainoinen rakennus. Koerakennushankkeen suunnittelussa sekä toteuttamisessa oli tärkeässä osassa materiaalien päästöjen laskenta ja oikeiden materiaalivalintojen tekeminen. Rakennusklusteri on kansainvälisesti suuri luonnonvarojen kuluttaja. Rakentaminen ja rakennusten käyttö kuluttaa noin 40 %:n osuuden koko maapallon luonnonvarojen käytöstä ja noin 40 % globaalista energiankäytöstä. Ympäristökuormia aiheutuu rakennuksen koko elinkaaren aikana, rakennustuotteiden valmistuksessa, rakentamisessa, käyttövaiheessa sekä rakennuksen poistuessa käytöstä. Talonrakentamisen ympäristökuormat koostuvat luonnonvarojen käytöstä, kiinteistä, nestemäisistä ja kaasumaisista päästöistä sekä vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Rakennusmateriaalien valmistus, rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttavat noin 40 % Suomen luonnonvarojen kulutuksesta. Lisäksi valtaosa alalla käytetyistä luonnonvaroista on uusiutumattomia. Merkittävimmät talonrakentamisessa käytettävät luonnonvarat ovat uusiutumattomat (kiviaines, metallit) ja uusiutuvat (puu) rakennusmateriaalit sekä energia. LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI 3

2. HANKKEEN ORGANISOINTI VAV Asunnot Oy (myöh. VAV) toimi koerakennushankkeen rakennuttajana. Rakentamisen aikainen rakennuttajapäällikkö tuli yhtiöstä. Yhtiön tavoitteena oli saada käyttöönsä kohtuuhintainen vuokratalo tavanomaista ympäristöystävällisemmin menetelmin. NCC Rakennus Oy (myöh. NCC) toimi rakentajana ja rakennusten ympäristöosaamisen asiantuntijana. Optiplan Oy toteutti kierrätysmateriaalien käyttömahdollisuuksien arkkitehtonisen arvioinnin ja toimi rakennesuunnittelun asiantuntijana ja tutki älykkäitä suunnitteluratkaisuja. Tampereen Tekninen Yliopisto (TTY) toi hankkeeseen eurooppalaiset kokemukset uusiokäyttö- ja kierrätysmateriaaleista ja ehdotuksia koesuunnitelmiksi. Ympäristöministeriö (YM) osallistui ympäristölainsäädännön asiantuntijana ja kehittäjänä hankkeeseen ja sen ohjaukseen. Rahoitus. Hankkeen kehitys- ja tutkimusvaihetta rahoittivat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), Osuuskunta Suomen Asuntomessut, VAV Asunnot Oy sekä NCC Rakennus Oy. Ohjausryhmä. Hanketta varten muodostettiin ohjausryhmä. Ohjausryhmän muodostivat pj. Teija Ojankoski (VAV), Timo Petäjistö/ Kari Nauska (VAV), Matti Aho (NCC), Jari Valo (NCC), Juhani Laakso (NCC) Lea Varpanen (Vantaan kaupunki), Marianne Matinlassi (ARA), Harri Hakaste (Ympäristöministeriö), Harri Hagan (TTY), Ari Virta (Kuusakoski) sekä Jenni Saarinen/Laura Majoinen (NCC). Rakennushankkeen suunnittelu ja toteutus. Julius Jääskeläinen, pääsuunnittelija (Optiplan), Marko Haikarainen, rakennesuunnittelu (Optiplan), Juhani Laakso, projektipäällikkö (NCC), Sanna Pusila, projektiinsinööri (NCC), Laura Majoinen (NCC), Markus Teräsniska, vastaava työnjohtaja (NCC), Heli Niemi, työmaainsinööri (NCC). Kuusakoski Oy toimi materiaalien kierrätyksen ja uusiokäyttömahdollisuuksien ja tuottajien/toimittajien asiantuntijana. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) rahoitti hankekehitysvaihetta ja osallistui kehitystyön ohjaukseen. Osuuskunta Suomen Asuntomessut tukee seurantatutkimusta koerakentamiskohteen asukkaiden asumiskokemuksista. Kuluttajatutkimuskeskus toteutti VAV Asunnot Oy:n asukkaille suunnatun kyselytutkimuksen toteuttamisen sekä raportoinnin. 4 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI

3. HANKKEEN TAVOITTEET JA KESKEISET KÄSITTEET Luonnonvaratasapainoinen kerrostalo -hankkeen lähtökohtana on huoli maailman luonnonvarojen riittävyydestä. Rakennus- ja kiinteistöklusteria kutsutaan usein 40-prosentin sektoriksi, koska klusterin osuus raaka-aineiden ja energian kulutuksesta on noin 40 % ja hiilidioksidipäästöt ovat myös 40 % kaikkiin aloihin suhteutettuna. Tunnettu ympäristökuormaa kuvaava tunnusluku on maailman ylikulutuspäivä (earth overshoot day), joka tarkoittaa päivämäärää, jolloin ihmiskunnan tarpeet ylittävät ekosysteemien kyvyn tuottaa luonnonvaroja, käsitellä jätteitä ja ihmisen tuottamia päästöjä. Esimerkiksi vuonna 2013 ylikulutuspäivä oli 20.8.2013. Tämä tarkoittaa, että vuotuinen luonnonvarojen kulutus on yli 1,5-kertainen syntyviin luonnonvaroihin nähden. Rakentamisen ympäristökuormia aiheutuu rakennuksen koko elinkaaren aikana: rakennustuotteiden valmistuksessa, rakentamisessa, käyttövaiheessa sekä rakennuksen poistuessa käytöstä. Rakentamisessa ympäristötehokkuuden kehityshankkeet ovat pitkään keskittyneet energiatehokkuuteen ja tuoneet runsaasti uutta tietoa aiheesta. Samalla on vahvistunut käsitys siitä, että energiatehokkuuden lisäksi kehitystyö on yhdistettävä nykyistä vahvemmin kierrätys- ja uusiomateriaalien käyttöön sekä rakennusten luonnonvaratasapainoisuuteen. Tämän kehittämishankkeen tavoitteena oli saada tietoa rakentamisen prosesseista ja käytettävissä olevista tavanomaisista, kierrätys- ja uusiomateriaaleista, joita soveltamalla voidaan toteuttaa mahdollisimman luonnonvaratasapainoinen rakennus. Hankkeelle määriteltiin seuraavat keskeiset tavoitteet: 1) Saada riittävä tietämys rakentamisen prosesseista ja käytettävissä olevista materiaaleista, joita soveltamalla voidaan toteuttaa mahdollisimman luonnonvaratasapainoinen rakennus. 2) Testata saatuja tutkimustuloksia koerakentamiskohteessa. 3) Toteuttaa rakennushanke kohtuuhintaisena vuokratalona (ARA), jolloin hanke onnistuessaan loisi edellytykset vastaavalle tuotannolle laajemminkin. 4) Yhteistyössä materiaalintoimittajien kanssa jalostaa tuotteita, jotka soveltuvat kohtuuhintaiseen tuotantoon sekä kehittävät uusio- ja kierrätysmateriaalien liiketoimintaedellytyksiä. 5) Saattaa hankkeen toteutuksesta ja myöhemmin seurannasta kertynyt kokemus ja tietämys yleiseen tietoisuuteen ja laajan joukon saataville. Hankkeen keskeisiä käsitteitä ovat: talonrakentamisen ympäristökuormat, luonnonvarat, luonnonvaratasapainoinen rakentaminen, hiilijalanjälki ja referenssirakennus. Talonrakentamisen ympäristökuormat koostuvat luonnonvarojen käytöstä, kiinteistä, nestemäisistä ja kaasumaisista päästöistä sekä vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Luonnonvarat tarkoittavat kaikkea luonnossa olevaa, mitä ihminen kykenee hyödyntämään omaksi edukseen. Luonnonvarat jaotellaan pääasiassa uusiutuviin ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin. Luonnonvaratasapainoinen rakentaminen tarkoittaa sitä, että rakennuksen ekologinen jalanjälki on tasapainossa verrattuna maailman maa- ja merialueiden tuottamiin uusiin luonnonvaroihin. Koerakennushankkeen suunnittelussa sekä toteuttamisessa on tärkeässä osassa kierrätys- ja uusiomateriaalien hyödyntäminen, materiaalien hiilidioksidipäästöjen laskenta eli ns. hiilijalanjälki sekä materiaalitehokkuutta tukeva suunnittelu ja toteutus. Hiilijalanjälki on tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaan ilmastokuorma eli se, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Referenssirakennuksella tarkoitetaan tavanomaista VAV:n uudistuotantoa vastaavaa rakennusta, joka olisi rakennettu kyseiselle tontille. Referenssirakennuksen ympäristökuormitus määritellään luonnosvaiheen suunnitelmien avulla ja tähän verrataan koerakennuksen ympäristökuormia. Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tuotteen tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu. Kierrätyksellä tarkoitetaan jätteen hyödyntämistä aineena (ei kuitenkaan jätteen hyödyntämistä energiana). LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI 5

4. HANKKEEN TOTEUTUS 4.1 Esiselvitykset Tietoa luonnonvaratasapainoisesta rakentamisesta ja tuotteista kerättiin kahdessa vaiheessa: Päivi Veijolan diplomityössä sekä materiaalitoimittajien kanssa pidetyissä työpajoissa. Päivi Veijolan diplomityössä selvitettiin, millaisia uusiomateriaaleja ja -tuotteita on olemassa ja miten ne soveltuvat rakentamiseen. Lisäksi työssä tutkittiin myös sitä, mitä jätteitä Suomessa syntyy ja kuinka niitä voitaisiin hyödyntää rakentamisessa. Samalla selvitettiin myös rakentamisessa tavallisesti käytettyjen materiaalien ympäristövaikutuksia ja pyrittiin löytämään ekologisempia vaihtoehtoja. Diplomityö oli luonteeltaan kirjallisuustutkimus, jossa hyödynnettiin voimakkaasti myös internetiä etenkin rakennusmateriaalien ja -tuotteiden osalta. Lisäksi aineistoa täydennettiin puhelimitse ja sähköpostitse tehdyillä tarkennetuilla tiedusteluilla. Työpajoissa pyrittiin sekä selvittämään luonnonvaratasapainoisia suunnitteluratkaisuja että löytämään innovatiivisia materiaaleja ja tuotteita, joiden käyttö on mahdollista koerakentamishankkeessa. Työpajat toteutettiin yhdessä materiaalitoimittajien kanssa ja niitä pidettiin yhteensä 6 kpl. Niissä käsiteltyjä aiheita olivat mm. rakenteet, julkisivut ja piharakennukset; eristeet ja betoni; käyttöiän optimointi; työmaan jätehuolto sekä yksittäiset kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet. VAV:n asiakkaiden asenteita ja arvotuksia luonnonvaratasapainoisesta rakentamisesta kohtaan tutkittiin Kuluttajatutkimuskeskuksen toteuttamalla kyselytutkimuksella. Kysely toteutettiin sähköpostikyselynä ja se kohdennettiin n. 1000 VAV:n asukasrekisterissä olevalle henkilölle. Kyselyyn saatiin 259 hyväksyttyä vastausta, jolloin vastausprosentiksi muodostui 28 %. Aineistoa analysoitiin sekä tilastollisin että laadullisin menetelmin. Saatu tutkimusaineisto oli hyvä ja monipuolinen. Vastaajien enemmistö oli kuitenkin verrattain nuoria ja ympäristötietoisia, mistä syystä tulokset eivät ole yleistettävissä koko Suomen väestöön. 4.2 Koerakennusvaihe (suunnittelu ja toteutus) Saatuja kokemuksia ja tietoja testataan koerakennushankkeessa. Suunnitteluvaiheessa koerakennukselle asetettiin tavoitteet, joiden mukaisesti koerakennuksesta toteutettaisiin luonnonvaratasapainoisempi rakennus kuin referenssirakennus. Tavoitteiden asettelussa käytetään maailman ylikulutuspäivän mukaista tietoa luonnonvarojen ylikäytöstä. Suunnitteluvaiheessa koerakennuksen elinkaaren aikaista ympäristökuormaa vähennettiin seuraavilla menetelmillä: 1) materiaalitehokkuus 2) kierrätys- ja uusiomateriaalin lisääminen 3) vaihtoehtoiset rakennusmateriaalit Referenssirakennuksen ja koerakennuksen ekologiset kuormat määritettiin NCC:n EstiModel-ohjelmalla, joka on Microsoft Office Excel -pohjainen rakennusten suunnittelu- ja mallinnusohjelma, joka sisältää rakennusmateriaalien ympäristökuormat. Edellä mainitun lisäksi koerakennuksen rakennusvaiheessa on tarkoitus keskittyä materiaalitehokkaaseen rakentamiseen ja tehostettuun rakennusjätteiden lajitteluun. Tästä saadut kokemukset on kuitenkin rajattu tämän loppuraportin ulkopuolelle. 6 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI

5. ESISELVITYKSEN TULOKSET 5.1 Rakennusmateriaalien ympäristövaikutukset Päivi Veijolan diplomityössä perehdyttiin keskeisten rakennusmateriaalien ympäristövaikutuksiin. Suomessa rakentamisen päämateriaalit ovat betoni, puu ja teräs. Betonin osuus rakentamisessa on 54 %, puun 38 % ja teräksen 8 %. Kerrostaloissa betonin osuus on yli 95 %. Diplomityössä tarkasteltiin näiden kolmen materiaalin ekologisuutta ja kierrätysmahdollisuuksia. Tavoitteena oli löytää ekologisempia vaihtoehtoja rakentamiseen ottaen huomioon sen, että rakennusmateriaalien ympäristövaikutuksia voidaan vertailla materiaalitasolla, mutta vasta koko rakennuksen tarkastelu antaa riittävän kokonaiskuvan. 5.1.1 Betoni Betoni valmistetaan kiviaineksesta, sideaineesta ja vedestä. Yleisin kiviaines on sora, mutta myös esim. hiekka, kivi- ja kalliomurske sekä kevytsora sopivat käyttöön. Betonin kiviaineesta noin 10 20 % voidaan korvata uusioraaka-aineilla, kuten murskatulla betonilla, tiilellä tai lasilla. Tavallisin sideaine on portlandsementti. Betonirakenteen vetolujuutta voidaan lisätä raudoituksella. Teräsbetonissa käytetty harjateräs valmistetaan yleensä romuraudasta. Lisäksi betonissa voidaan käyttää myös erilaisia lisäaineita, jotka vaikuttavat fysikaalisesti tai kemiallisesti sen ominaisuuksiin. Suurimman osan betonin hiilidioksidipäästöistä aiheuttaa sementin valmistus, erityisesti klinkkerin poltto korkeassa lämpötilassa. Hiilidioksidipäästöistä n. 40 % muodostuu valmistusprosessin energiankulutuksessa ja 60 % klinkkerin poltossa tapahtuvassa kemiallisessa reaktiossa. Hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää polttouunien energiatehokkuutta parantamalla ja kivihiilen korvaamisella muilla polttoaineilla, kuten käytetyillä autonrenkailla, lihaluujauholla, jäteöljyllä ja biopolttoaineilla. Toinen tapa vähentää sementin hiilidioksidipäästöjä on korvata osa klinkkeristä seosaineilla. Seosaineena voidaan hyödyntää muun teollisuuden sivutuotteita, kuten kivihiilen poltossa syntyvää lentotuhkaa, raudan valmistuksen masuunikuonaa sekä piiraudan ja piin valmistuksesta saatavaa silikaa. Kovettunut betoni sisältää kalsiumhydroksidia, joka ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan reagoi hiilidioksidin kanssa ja muuttuu kalsiumkarbonaatiksi. Betonin karbonatisoituminen sitoo hiilidioksidia takaisin betoniin. Betonin karbonatisoituminen alkaa jo käytön aikana, mutta nopeutuu huomattavasti, jos betonirakenne purkamisen jälkeen murskataan. Tutkimusten mukaan 70 vuoden käytön aikana betonista karbonatisoituu noin 20 40 % ja jos betoni tämän jälkeen murskataan, karbonatisoituminen on 60 80 %. Sadan vuoden kuluttua sementin valmistuksesta noin neljännes sen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä on sitoutunut takaisin betoniin. Betonirakenteiden purkaminen kokonaisena ja uudelleenkäyttö rakentamisessa on teknisesti mahdollista, mutta vielä suhteellisen harvinaista. Murskattua betonia voidaan kierrättää uusiobetonin kiviaineena. Betonimurskan käyttö vähentää luonnon uusiutumattomien kiviainesten tarvetta, mutta ei uusiobetonin valmistuksen energiankulutusta ja päästöjä, sillä ne aiheutuvat sementin valmistuksesta. Itse asiassa betonimurskan käytöllä on päinvastainen vaikutus, sillä se lisää betonissa tarvitun sementin määrää. Uusiobetonin hiilijalanjälki on siis tavanomaista betonia jopa hieman suurempi. Sen edut ovat luonnonvarojen säästö ja betonijätteen vähentäminen. Suomessa hyödynnettävästä betonijätteestä 95 % käytetäänkin murskattuna maarakentamisessa, missä se korvaa luonnon kiviaineksia. Jätebetonin murskaus parantaa myös sen karbonatisoitumista. LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI 7

5.1.2 Puu Puu on uusiutuva luonnonvara ja perinteinen rakennusmateriaali Suomessa. Muihin tavanomaisiin rakennusmateriaaleihin verrattuna puutuotteiden valmistuksen energiankulutus on pieni. Puurakenteiden uudelleenkäyttö on teknisesti mahdollista, esimerkiksi perinteiset hirsirakenteet olivat siirrettäviä ja myös nykyaikaiset puiset elementti- ja runkorakenteet soveltuvat uudelleenkäyttöön. Käytännössä puurakenteiden uudelleenkäyttöä vaikeuttavat kuitenkin sekä lainsäädäntö että hinta. Kantavissa rakenteissa käytetyn puun tulee olla lujuusluokiteltua ja luokituksen saaminen kierrätyspuulle tulee kalliiksi. Parhaiten uudelleenkäyttöön soveltuvatkin tällä hetkellä puuosat, joita voidaan käyttää ei-kantavissa rakenteissa, kuten sisä- ja ulkoverhouksessa ja lattialankkuina. Kierrätyspuuta sekä puun jalostuksessa syntyvää puuhaketta ja sahanpurua voidaan uusiokäyttää esim. lastu- ja kuitulevyn sekä komposiittimateriaalien raaka-aineena. Käytännössä suomalainen lastu- ja kuitulevyteollisuus hyödyntää kuitenkin vain puunjalostuksen sivutuotteena syntyvää puuhaketta ja purua, sillä kierrätyspuun käyttö vaatii erillistä puhdistusta, ja lisäksi sitä pidetään kalliina ja vaikeasti saatavana. Tutkimusten mukaan suurin yhteiskunnallinen hyöty saataisiin kierrättämällä puu puutuotteiden kautta energiakäyttöön. 5.1.3 Teräs Teräs on rautametallin ja hiilen seos, jonka hiilipitoisuus on alle 1,7 %. Teräs sisältää aina myös pieniä määriä seosaineita, jotka vaikuttavat teräksen rakenteeseen, mekaanisiin ominaisuuksiin sekä korroosiokestävyyteen. Tavallisimpia seosaineita ovat pii, mangaani ja alumiini. Teräksen pääraaka-aine rauta saadaan joko luonnon rautamalmista tai kierrätysromusta. Maailmanlaajuisesti romun osuus teräksen raaka-aineesta on noin 50 % ja ruostumattoman teräksen kohdalla 60 %. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi Ruukin terästuotannon raaka-aineesta vain 20 30 % on romua. Teräsrakenteet soveltuvat periaatteessa hyvin uudelleenkäyttöön, mutta käytännössä uudelleenkäyttö ei ole kovin yleistä. Joitain terässiltoja ja hallirakenteita on kuitenkin siirretty Suomessa. Suomessa teräksen kierrätysprosentti on noin 94 %. Rakennusmateriaalien ympäristövaikutusten vertailu pelkästään eri materiaalien välillä on mahdotonta. Materiaalien vaikutus ympäristöön riippuu myös siitä, kuinka paljon materiaalia rakennuksessa tarvitaan ja kuinka sitä käytetään. Rakennustuotteiden lisäksi myös rakennuksille ja rakennusosille voidaan laatia ympäristöselosteet, joissa tarkastellaan uusiutumatonta ja uusiutuvaa energiankulutusta, tuotteisiin varastoitunut energiaa, uusiutumattoman ja uusiutuvan raaka-aineen kulutusta, kasvihuonekaasupäästöjä, tuotteisiin varastoitunut hiilidioksidia, happamoitumista sekä oksidanttien muodostumista. Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2011 julkaisemassa raportissa Materiaalinäkökulma rakennusten ympäristöarvioinnissa esitetään betonista, puusta ja teräksestä valmistettujen ulkoseinärakenteiden ympäristökuormitukset. Seinärakenteet on valittu teknisesti mahdollisimman vertailukelpoisiksi, esimerkiksi u-arvon (0,17 Wm 2 /K) osalta. Raportin mukaan eri materiaaleista valmistettujen seinärakenteiden ympäristövaikutuksissa on selkeitä eroja. Betonirakenteisen seinän valmistus kuluttaa eniten energiaa ja luonnonvaroja sekä aiheuttaa suurimmat kasvihuonekaasupäästöt. Runkomateriaalin lisäksi myös käytetyllä eristeellä on huomattava merkitys. 8 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI

5.2 ASUKKAIDEN ASENTEET UUSIO- JA KIERRÄTYSMATERIAALEIHIN Kyselytutkimuksen perusteella suhtautuminen uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön asuinrakentamisessa oli varsin myönteinen. Tutkimuksen mukaan uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttö asuintalojen rakentamisessa oli kuitenkin monelle uusi asia. Tietämys tai käsitys uusio- ja kierrätysmateriaaleista perustui pääosin kyselylomakkeessa olleeseen esittelyyn. Vastaajat arvioivat, että uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttö soveltuu etenkin runko- julkisivu-, piharakenne- ja eristysmateriaaliksi (taulukko 1). teriaaleja käyttämällä. Asumisen hinnalla on tärkeä sija arvostuksissa toiveena oli asuntojen vuokrien halpeneminen, mutta ei kallistuminen. Arvostusta lisäisivät myös materiaalien kauneus, miellyttävyys ja erilaisuus hyvällä tavalla, samoin materiaalien kotimaisuus ja luonnollisuus, esimerkiksi puun käyttö. Tärkeänä pidettiin varmuutta materiaalien turvallisuudesta (ts. eivät aiheuta esim. terveysriskejä) sekä luotettavan tiedon riittävää tarjontaa ja myönteisiä käytännön kokemuksia uusio- ja kierrätysmateriaaleista. Epäilyksiä herättivät mahdolliset terveysriskit, joita kierrätetyt materiaalit voisivat aiheuttaa, kuten allergiat, joiden aiheuttajina toimivat liima, kumi, muovi ym. Huolta herättivät myös turvallisuusasiat, kuten paloturvallisuus ja vesivahinkoriskit sekä kestävyys, eli kestäisivätkö jotkut materiaalit käytössä yleensä ja Suomen muuttuvissa lämpötiloissa. Myös toimivuudesta ja asumismukavuudesta, esim. äänen- ja lämmöneristyksestä, puhdistettavuudesta, esitettiin epäilyksiä, kuten myös siitä näyttääkö ulkonäkö halvalta, rumalta ja näkyykö materiaalien kierrätys ulospäin. Uusio- ja kierrätysmateriaalien erityisesti luonnonmateriaalien käyttöä silti toivottiin lisättävän asuinrakentamisessa ja yleinen uskomus oli, että uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttö asuinrakennuksissa on tulevaisuuden trendi. Taulukko 1. Suhtautuminen uusio- ja kierrätysmateriaalien käyttöön rakennusten eri kohteissa (Kuluttajatutkimuskeskus 2012) Talon rungossa eli seinä-, katto- ja lattiarakenteissa Talon julkisivussa ja muussa verhouksessa eli seinissä, katossa ja lattiassa Vastaajien mukaan asuinrakennukselle toisi lisäarvoa kierrätyksen ja sen arvostamisen lisääntyminen, kun omia arvostuksiaan voisi näyttää kierrätysmakyllä (%) ehkä (%) ei (%) 68 28,6 3,4 72,5 25,5 2 Eristeenä talon seinä-, katto- ja lattiarakenteissa 72,4 24,1 3,4 Rakennuslevyinä esim. seinien sisäpinnoissa 65,7 29,9 4,5 Kalusteissa ja tasoissa kylpyhuoneessa 57,1 34,5 8,4 Kalusteissa ja tasoissa keittiössä 59,1 33,5 7,4 Huonekaluissa, esim. kiinteissä hyllyissä 64,4 31,2 4,5 Pihalaattoina/-kivinä 85,4 12,7 2 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI 9

5.3 TYÖPAJAT MATERIAALITOIMITTAJIEN KANSSA Yhteistyössä materiaalitoimittajien kanssa pyrittiin löytämään kierrätys- ja uusiomateriaaleja sekä erilaisia ns. vähäpäästöisiä tuotteita, joita voidaan hyödyntää koerakentamishankkeessa. Työpajoissa käsiteltyjä aiheita olivat mm. rakenteet, julkisivut (ja piharakennukset), eristeet ja betoni, käyttöiän optimointi, työmaan jätehuolto ja kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet (yksittäisiä). 5.3.1 Hamppubetoni Hamppubetoni on komposiittimateriaali, joka valmistetaan hampun päistäreistä kalkkikivipohjaisesta sidosaineesta. Hamppubetoni on yhdistelmämateriaali, jota valmistetaan liimaamalla hampun päistäreitä toisiinsa kalkilla. Hamppubetoni on kevyt materiaali, joka eristää lämpöä ja ääntä. Sitä voidaan käyttää rakennuksessa sekä eristeenä että runkomateriaalina. Tyypillinen seinärakenne koostuu kantavasta puurungosta ja hamppubetonista. Ulkopinnassa hamppubetoni tulee suojata säältä esim. rappauksella. Hamppu on uusiutuva luonnonmateriaali, joka kasvaessaan sitoo hiilidioksidia. Hamppubetonin sidosaine on sementin kaltainen, joten sidosaineen valmistus kuluttaa energiaa ja aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Yhteisvaikutukseltaan hamppubetonia pidetään kuitenkin hiilinegatiivisena. Viljelykasvina hampulla on huomattavia positiivisia vaikutuksia. Se ei mm. tarvitse rikkakasvitorjuntaa, sillä erittäin nopeakasvuisena kasvina se kilpailee hyvin tehokkaasti rikkakasveja vastaan. Hamppu ei myöskään tarvitse tuholaistorjuntaa. Kasvi myös puhdistaa maata raskasmetalleista. 5.3.2 Rudus Vihreä Betoni Ruduksen Vihreä betoni tarkoittaa erilaisia vähäpäästöisiä betonilaatuja, joissa betonin valmistuksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä on alennettu mm. sementin määrää pienentämällä. Betonin tarkka laatu valitaan siten, niin että betoni täyttää rakenteille asetettavat vaatimukset niin betonin valettavuuden, lujuuden kehityksen ja loppulujuuden kuin säilyvyyden osalta. Yleisesti Vihreän betonin tyypillisiä käyttökohteita ovat tavanomaiset perustukset ja sisätiloissa olevat rakenteet. Valmistajan mukaan Ruduksen Vihreillä betoneilla voidaan betonin hiilidioksidipäästöjä pienentää helposti 20 50 % ja joissakin tapauksissa vielä huomattavasti enemmän. 5.3.3 Ekovilla Ekovilla on puupohjainen lämmöneriste, jota on markkinoilla Ekovillalevynä sekä puhallettavana Ekovillana. Ekovillan raaka-aine on keräyspaperi. Sen hyödyntäminen kerrostaloissa vaatii kuitenkin tarkempaa palomääräyksiin liittyviä selvityksiä. 5.3.4 Vivix-julkisivulevy Vivix on korkeapainelaminaattipohjainen julkisivuverhouslevy, joka valmistetaan selluloosakuitumateriaalista (paperista) kovitehartsien ja kovan puristuspaineen sekä kuumuuden avulla. Levy on tarvittaessa kierrätettävissä energiajätteenä. 5.3.5 Absorbex Eco Absorbex Eco on Kotkamillsin korkeapainelaminaatti (HPL). Laminaatin päämateriaali on sahanpuruista valmistettu sellu, jonka lisäksi käytetään kierrätyskuitua. Sahanpuru on peräisin yhtiön omistamilta sahoilta. 5.3.6 Suomen Lasinjalostus Oy/ esim. Valokivi Suomen Lasinjalostuksella on patentoitu menetelmä irrottaa karmit ikkunasta rikkomatta lasia. Kaikkia laseja ei saada ehjänä talteen, joten rikkonaista lasi on ryhdytty murskaamaan ja tekemään siitä erilaisia tuotteita. Näistä Valokivi on suosituin tuote. Valokivessä on led-valo sisällä. 5.3.7 Betonielementit Hankkeessa etsittiin yhteistyössä Parma Oy:n kanssa mahdollisuuksia alentaa betoniosien hiilijalanjälkeä. Ensimmäiseksi betonielementtien hiilidioksidipäästöjen alentamismahdollisuuksia tarkasteltiin suurimmat päästöt aiheuttavien betonituotteiden osalta: ontelolaatat, väliseinät ja parvekkeet. Näistä parvekkeet kuitenkin rajattiin pois säilyvyysvaatimusten vuoksi. Laskennallisessa tarkastelussa todettiin, että em. elementtitoimittajan nykyisillä logistiikka-, työaikajne. järjestelyillä on mahdollisuus saavuttaa seuraavat hiilidioksidipäästöjen pienentymiset: Ontelolaatat: Sideainemuutoksilla mahdollista saavuttaa käytännössä 5 10 % vähennys Valmistuspaikka ja valmistuksen energian kulutus jo nykyisellään optimoitu, ei lisäsäästöpotentiaalia Kevyemmillä laattatyypeillä voitaisiin saavuttaa noin 14 % vähennys. Ääneneristys jouduttaisiin hoitamaan muilla tavoin; osa vähennyksestä katoaisi. Väliseinät: Sideainemuutoksilla mahdollista saavuttaa käytännössä 5 15 % vähennys Bioenergian käytöllä saavutettaisiin noin 10 % vähennys Ohuemmilla seinäpaksuuksilla voitaisiin saavuttaa noin 8 % vähennys väliseinien. Ääneseristys jouduttaisiin hoitamaan muilla tavoin. 10 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI

6. KOERAKENNUKSEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Saatuja kokemuksia ja tietoja testataan koerakennushankkeessa. Koerakennusvaiheen tavoitteena on toteuttaa Vantaan Asuntomessuille Kivistöön tavanomaista kerrostaloa vähemmän luonnonvaroja kuluttava rakennus. Tavoitteiden asettelussa käytetään maailman ylikulutuspäivän mukaista tietoa luonnonvarojen ylikäytöstä 6.1 Referenssitalo Materiaalivalintojen ja suunnitteluratkaisujen arvioimiseksi määritettiin ns. referenssitalo. Referenssitalolla tarkoitetaan tässä rakennusta, joka vastaa tavanomaista taloa samalla tontilla, samoilla kaavamääräyksillä kuin luonnonvaratasapainoinen kerrostalo. Kaavamääräykset alueella määrittelevät, että kaupunkitilojen tulee ilmentää kestävän kaupunkisuunnittelun tavoitteita. Arkkitehtonisesti kaava määrittelee, että massoittelussa, julkisivuissa ja julkisivumateriaaleissa syntyy vaihtelevia, intensiivisiä ja arkkitehtonisesti korkeatasoisia katu- ja korttelitiloja. Maatasokerrosten julkisivu ja massoittelu ei saa antaa umpinaista vaikutelmaa. Lisäksi rakennusten ensimmäisten kerrosten tulee olla muita kerroksia korkeampia, jotta liike- ja palvelutilojen vaatimat tekniset asennukset ovat mahdolliset toteuttaa. Kaavan mukaan myös sisäpihan tulee olla melulta suojattu, joko rakennuksin tai meluaidoin. Kattomuodoissa ja kattokulmissa on huomioitava aurinkopaneelit, viherkatot sekä katu- ja pihatilojen valon saanti kaikkina vuoden aikoina. Lipputien puoleiset parvekkeet tulee olla pääsääntöisesti sisäänvedettyjä ja lasitettuja. Edellä kuvatuilla määrityksillä on suunniteltu referenssitalo. Referenssitalossa kestävää kaupunkitilojen suunnittelua on toteutettu sijoittamalla aurinkokeräimet rakennuksen jyrkälle katolle. Julkisivu muodostuu muuratun tiilen ja sisään vedettyjen lasitettujen parvekkeiden vaihtelusta. Melusuojana toimii muuri, sekä rakennusten välissä olevat suuret lasitetut parvekkeet ja varastot. Varastoissa on viherkatot. Referenssitalo on rakenteeltaan tavanomainen teräsbetonirunkoinen kerrostalo. Pääasialliset kantavat rakenteet ovat teräsbetonirakenteisia väliseiniä, osan kuormasta ottavat myös ulkoseinien sisäkuorielementit. Myös huoneistojen väliset seinät ovat teräsbetonia. Ulkoseinät on toteutettu sandwichelementeillä, joissa on teräsbetoniset sisäkuorielementit. Julkisivumateriaali on muurattua tiiltä. Parvekkeet on lasitettu. LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI 11

6.1.1 Referenssitalon hiilijalanjälki Referenssitalolle määritettiin hiilijalanjälki NCC:n Estimodel-laskentaohjelmalla. Rakentamisvaiheen merkittävimmät ympäristökuormat syntyvät rakennuksen rungossa käytetystä betonista. Referenssitalon hiilijalanjälki on kokonaisuudessaan noin 2580 tn hiilidioksidia (ekv.). Siitä noin 35 % (880 tn) muodostuu betonirakenteista. Kuva 1. Referenssitalon hiilijalanjäljen muodostuminen 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Luonnonvaratasapainoisella rakennuksella pyritään muutokseen rakennusosien uudelleenkäytettävyydessä ja sitä kautta luonnonvarojen ja energian säästämiseen sekä jätteen ja päästöjen välttämiseen. Materiaali-, rakenne- ja järjestelmävalinnoilla vaikutetaan rakennuksen koko elinkaaren aikaiseen ympäristökuormitukseen ratkaisevasti. Tavoitteena on saada materiaalin kierto mahdollisimman suljetuksi. Työmaan käyttökustannukset Konetekniset työt Kalusteet, varusteet, laitteet Pintarakenteet Täydentävät rakenteet Runko- ja vesikattorakenteet Kehittämisvaiheessa saadut tutkimustulokset ovat olleet perustana hankkeen suunnittelulle. Käytännössä tuloksia sovelletaan Vantaan Kivistön asuntomessuille v. 2015 toteutettavassa hankkeessa, jossa ympäristökuormaa pyritään vähentämään kierrätys- ja uusiomateriaaleja lisäämällä, materiaalitehokkuutta lisäämällä ja vaihtoehtoisilla rakennusmateriaaleilla. Luonnonvaratasapainoisen rakentamisen keinona ovat: kierrätys- ja uusiomateriaaleista sekä vaihto ehtoisista rakennusmateriaaleista valmistettujen rakennusosien hyödyntäminen materiaalien, joiden ympäristövaikutus (mm. valmistamisen päästöt) on tavanomaista pienempi hyödyntäminen materiaalitehokkuus suunnittelun keinoin materiaalitehokkuus tuotannossa mm. hävikin määrää pienentämällä ja rakennusjätteen tehostetulla lajittelulla Loppuraporttia laadittaessa rakennushanke on juuri käynnistynyt, joten yllä olevan luettelon kahden viimeisen kohdan suunnittelu ja toteutus on vielä kesken. 20 % 10 % 0 % Perustukset Maan- ja pohjarakennus 12 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI

6.2 SUUNNITTELUN MATERIAALITEHOKKUUS Koska rakentamisvaiheen merkittävimmät ympäristökuormat syntyvät rakennuksen rungosta, ennen kaikkea betonista, hankkeen yksi painopistealue oli rakennuksen rungon materiaalitehokkuuden parantaminen. Työpajatyöskentelyn kautta päädyttiin toteuttamaan rakennus betonirunkoisena siten, että betonia käytetään mahdollisimman vähän. Betonin vähentäminen onkin ollut keskiössä hiilijalanjäljen pienentämisessä. Pitkän aikavälin lisähyötynä saadaan muuntojoustava, avoin rakenne. Kuva 2. Kevennetyn betonirungon periaate Luonnonvaratasapainoisen kerrostalon betonimäärää on pystytty suunnitteluratkaisuilla pienentämään noin 20 % referenssitalon vastaavasta. Vähennys on merkittävä, varsinkin kun ottaa huomioon, että suunnittelun edetessä talon luonnoksia päivitettiin siten, että luonnonvaratasapainoisessa talossa rappukäytävien ja hissikuilujen määrä lisääntyi yhdellä referenssitaloon verrattuna. Työssä päädyttiin seuraaviin betonirungon keventämisratkaisuihin: Ontelolaattojen rakenteellisen kapasiteetin maksimaalinen hyödyntäminen mm. märkätilojen keskittämällä Ei-kantavat ulkoseinät sekä suuri osa huoneistojen välisistä kevytrakenteisina puu- tai teräsrankaelementteinä. Parvekkeiden kannatus pilarein, ei pieliseinin Normaali betonirunko Kevennetty betonirunko Lisäksi julkisivut toteutetaan julkisivulevyistä, villarapatuista elementeistä sekä käsittelemättömästä puusta. LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI 13

6.3 VAIHTOEHTOISTEN MATERIAALIEN HYÖDYNTÄMINEN Koska rungon osuus rakentamisvaiheen ympäristökuormista on merkittävä, myös materiaalipuolella pyrittiin löytämään tavanomaista ekotehokkaampia vaihtoehtoja betonirungon toteuttamiseksi. Kohteessa käytetään paikalla valetuissa betoniosissa Ruduksen Vihreää Betonia. Lisäksi elementtitoimittaja Parma Oy:n kanssa tarkasteltiin yhteistyössä teoreettisia mahdollisuuksia alentaa betoniosien hiilijalanjälkeä. Käytännössä elementin hiilijalanjälkeä alentavia toimenpiteitä pystyttiin toteuttamaan osassa ontelolaatoista. Em., piiloon jäävien, ratkaisujen lisäksi kohteessa hyödynnetään seuraavia vaihtoehtoisia materiaaleja: käsittelemätön puu länsi- ja pohjoisjulkisivuissa hamppubetoni kylmissä puurunkoisissa ulkovarastoissa. kierrätyslasi porraskäytävien askellankuissa 6.4 KOERAKENNUKSEN HIILIJALANJÄLKI Koerakennuksen hiilijalanjälki määritettiin NCC:n ESTIMODEL-laskentatyökalulla. Laskelman perusteella VAV Lipputien hiilijalanjälki on 2050 t CO2, kun referenssitalon hiilijalanjälki on 2580 t CO2. Tämä tarkoittaa n. 21 % alempaa hiilijalanjälkeä. Hiilijalanjälki rakennuksen bruttoneliötä kohden aleni kuitenkin vain 16 %. Tämä on seurausta mm. hankkeen edetessä tehdyistä suunnitelmamuutoksista. Suurimmat muutokset olivat mm. rappukäytävien ja hissikuilujen lukumäärän kasvaminen yhdellä sekä julkisivuun kohdistuneet ulkonäkömuutokset. Merkittävimmät hiilijalanjäljen alentamiskeinot olivat: rungon materiaalitehokkuus (- 282 t CO2 ekv.) ulkoseinien pintarakenne ja julkisivumateriaali (- 117 t CO2 ekv.) vähäpäästöinen betonituote paikallavaluissa (- 39 t CO2 ekv.) Loppuraporttia kirjoittaessa ontelolaattojen kokonaishiilijalanjälki ei ollut lopullisesti tiedossa. Niissä tuotteissa, joissa hiilijalanjälkeä alentavia toimenpiteitä pystyttiin ottamaan käyttöön, saavutettiin n. 7 % päästövähennys. 14 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI

Kuva 3. VAV Lipputien hiilijalanjälki 1 3 000 6.5 KOERAKENTAMISEN VAIKUTUKSET ELINKAARIKUSTANNUKSIIN JA KOHTUUHINTAISUUTEEN 2 500 2 000 1 500 1 000 Koerakentamisessa materiaalivalinnoissa päädyttiin pääsääntöisesti perinteisiin materiaaleihin, jolloin elinkaarikustannukset materiaalien osalta asettunevat samalle tasolle kuin vastaavaan tyyppisissä asuinrakennuksissa. Jonkin verran elinkaarikustannushyötyä katsotaan saatavan materiaalien tehokkaalla hyödyntämisellä, joskaan erillisiä laskelmia tästä ei ole laadittu. Koerakennushankkeen rakentumisen edellytyksenä oli, että se asettuu Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) asettamiin ja valvomiin hintarajoihin. Rakennuskustannusten osalta tämä tavoite toteutuu. Sen sijaan Kivistön alueella myöhemmin käyttöönotettavalla jäteputkijärjestelmällä hoidettavan jätehuollon osalta kustannukset eivät ole vielä tiedossa. Hinta-arvioiden perusteella asumisen kustannukset tulevat jätehuollon osalta kasvamaan alkuvuosina suuremmiksi verrattuna tavanomaisiin jätehuoltoratkaisuihin. 500 0 Muu Työmaan käyttökustannukset Konetekniset työt Kalusteet, varusteet, laitteet Pintarakenteet Täydentävät rakenteet Runko- ja vesikattorakenteet Perustukset Maan- ja pohjarakennus Yhteensä Referenssitalo (t CO2) 31 308 189 102 404 217 960 240 127 2580 VAV Lipputie (t CO2) 20 306 186 95 259 206 684 183 109 2050 1 Loppuraporttia kirjoittaessa ontelolaattojen hiilijalanjälki ei ollut lopullisesti tiedossa. LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI 15

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA LISÄTUTKIMUSTARPEET Rakentamisen sidottujen luonnonvarojen käyttö ratkaistaan pääosin suunnittelupöydällä. Ekologisuus tulisi saada rakennuttamisen ja rakentamisen ohjauksen tavoitteisiin yhtä vahvana elementtinä mukaan kuin esimerkiksi estetiikka sekä ääneneristys ja meluntorjunta. Jotta hankkeen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutuksen voidaan hallita mahdollisimmat hyvin, tulee ympäristövaikutuksiin liittyvät tavoitteet määrittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja seurata niiden toteutumista hankkeen eri vaiheiden aikana. Esimerkiksi kaavoituksessa voidaan vaikuttaa talojen muodolla, sijoittelulla ja suuntauksella hankkeen ekologisuuteen merkittävästi. Rakentamisen ympäristötavoitteiden asettamista ja läpivientiä vaikeuttaa kuitenkin usein asian abstraktius. Tavoitteiden määrittämisessä joudutaan usein tyytymään kuvaileviin tavoitteisiin mitattavien sijaan. Myöskään ympäristövaikutukset eivät ole usein nopeasti havaittavia tai helposti mitattavia. Erilaisten materiaalien ekologisuuden vertailuun tarvitaan luotettavalla tavalla esitettyä tuotteen ympäristötietoa. Esimerkiksi EPD (environmental product declaration) on luotettava työkalu, mutta vielä jokseenkin vähän hyödynnetty. Materiaaleja saatetaan myydä ekologisella mielikuvalla, vaikka todellisuudessa ympäristöhyöty onkin vähäinen. Materiaalitehokkuus tarkoittaa materiaalin tehdasmittojen, fyysisten ominaisuuksien ja maksimikapasiteetin hyödyntämistä suunnittelun lähtökohtana. Suurin este materiaalitehokkaalle suunnittelulle ja toteutukselle on se, että se ei ole ollut osana rakennuttamisen tavoitteita. Lisäksi arkkitehti- ja rakennusalan koulutukseen tulisi lisätä koulutusta, joka mahdollistaa luonnonvaroja säästävän rakentamisen edistämisen. Myös rakentamista ohjaavat viranomaistahot, kuten valtion tukeman asuntotuotannon osalta ARA, voivat kannustaa materiaalitehokkuuden lisääntymiseen suunnittelun ohjauksessaan. Kierrätettyjen tuotteiden tai kierrätysmateriaaleista tehtyjen tuotteiden käytön lisääntymistä rajoittavat mm. liiketaloudellinen kannattavuus, tutkimustiedon puute, materiaalitoimittajien ja siten kilpailun vähäisyys. Mahdollisuuksia on näköpiirissä paljon, samoin kuten kierrätykseen ja uusiokäyttöön soveltuvaa materiaalia, mutta niiden laajempi käyttöönotto vaatinee vielä useita vuosia. Kerrostalorakentamisen näkökulmasta tarvetta on etenkin prosesseille, jotka varmistavat tasalaatuisen kierrätystuotteen tarjonnan riittävässä laajuudessa. Tässä hankkeessa esimerkiksi kierrätystiilien käyttöä rajoittivat sekä laatuongelmat (riski mahdollisista haitta-aineista) että tarvittavien kierrätystiilien suuri määrä. Uudelleenkäytön esteenä on etenkin materiaalien ominaisuuksien vanheneminen suhteessa lainsäädäntöön, rakennusmääräyksiin ja asiakkaan asenteisiin ja odotuksiin. Rakentamista koskevaa sääntelyä kehitettäessä olisikin syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon käytettyjen materiaalien uudelleenkäytön ja kierrätyksen mahdollistaminen. 16 LUONNONVARATASAPAINOINEN VUOKRATALO -KEHITYSHANKE LOPPURAPORTTI