Vaihtoraportti Simon Fraser University, kevät 2012 K90481 8/15/2012
1 Alkusanat Vaihtokevääni Simon Fraser Universityssä oli erittäin hyvä ja varmasti unohtumaton kokemus. Vancouver oli kaupunkina todella hieno ja mielenkiintoinen, jonka lisäksi pääsin näkemään paljon hienoja paikkoja ympäri Pohjois-Amerikkaa. Sain ystäviä eri puolelta maailmaa, eteenkin Kanadasta ja aion pitää Vancouveriin yhteyttä vielä pitkään. Suosittelen ehdottomasti kaikille vaihtoon lähtemistä, sekä erityisesti Kanadaa. Valmistautuminen vaihtoon Vaihtoon valmistautuminen sujui mielestäni melko kivuttomasti. Suomalainen pääsee Kanadaan ilman viisumia, kun oleskelee maassa alle kuusi kuukautta. Jos maassa haluaa tehdä töitä tai oleskella pidempään, tarvitsee viisumin. Hakuprosessi oli Aalto Yliopiston päästä SFU:hun samanlainen, kuin muihinkin kouluihin, eikä SFU:n päästäkään vaadittu kovin paljoa työtä. Vaihtopaikan saamisen jälkeen SFU:hun piti vielä täyttää erillinen hakemus, joka oli melko pitkä. Hakemukseen kuului erillinen motivaatiokirje, sekä kurssi- ja asumisvalinnat. Koulun residensseihin täytyi hakea erikseen. Vastaanotto koulussa oli erittäin hyvä ja toimiva. Ennen varsinaista yliopiston orientaatiopäivää oli residenssiorientaatiopäivä, jolloin muutettiin asuntoihin ja käytiin esimerkiksi yhdessä Wal- Martissa ostoksilla. Kampusorientaatio oli pitkä päivä, jolloin tutustuttiin alueeseen, koulun toimintatapoihin, kursseihin, ynnä muihin. Varsinaista vaihto-orientaatiota ei ollut, sillä koulu on täynnä ulkomaalaisia opiskelijoita. Orientaatioryhmissä oli kuitenkin pelkkiä vaihto-oppilaita, joten niihin tutustui heti alusta alkaen. Tarkoitus oli, että orientaatioryhmät olisivat jatkaneet tapailua säännöllisesti, mutta näin ei ainakaan meidän ryhmän osalta käynyt. Itse lensin Vancouveriin jo 1. Tammikuuta ja asuin keskustassa hotellissa pari yötä ennen kuin pääsin residensseihin 3. päivä. Kanadaan saapuminen sujui myös ongelmitta, tullissa oli lyhyt haastattelu, johon mukaan kannattaa ottaa SFU:sta saatu todistus opiskelupaikasta. Muutenkin matkustellessa kannatti aina pitää mukana todistusta opiskelupaikasta, sekä kopiota paluulentolipusta Suomeen.
2 2. Opiskelu vaihtokohteessa Lukukausi alkoi 4. päivä tammikuuta ja viimeinen tenttipäivä oli 25. huhtikuuta. Ensimmäinen päivä oli orientaatiopäivä, jossa tutustuttiin kouluun ja sen käytäntöihin. Sen jälkeen kurssit käynnistyivät periaatteessa heti täydellä teholla, joidenkin kurssien vetäjät olivat kuitenkin peruneet ensimmäisen viikon luennot. Kanadassa kouluissa on vain yksi periodi per lukukausi, eli kaikki kurssit kestävät koko lukukauden. Suurimmassa osassa kursseja puolessa välissä oli välitentit, eli mid-termit, jotka pidettiin viikolla kahdeksan, jota ennen oli reading break, jonka aikana ei ollut luentoja. Viimeiset luennot olivat noin viikkoa ennen lopputenttejä, eli finalseja, jotka olivat viikoilla 16 ja 17, huhtikuun loppupuolella. Yleisesti ottaen koulunkäynti oli melko rankkaa Simon Fraser Universityssä. Ainakin business kurssit olivat todella työläitä ja kurssien tahti intensiivistä. Kurssien arvostelu oli myös erittäin tiukkaa; eräällä kurssilla pidetyn esitelmän mukaan SFU:n arvostelu oli Princetonin tasoa, hyviä arvosanoja oli siis todella vaikea saada. Monilla kursseilla lisäksi hylättiin tietty prosentti oppilaista, joten edes vaihto-oppilaana koulussa ei voinut löysäillä, sillä normaaleilla oppilailla oli todella korkea motivaatio opiskeluun. Suurimpana erona opiskeluun Suomessa oli se, että Kanadassa kursseilla panostettiin siihen, että opiskelijat todella oppisivat asioita myös käytännön tasolla. Professorit tähtäsivät siihen, että oppilaat pystyisivät käyttämään kursseilla opittuja asioita työelämässä ja tärkeimpiä asioita korostettiin kursseilla niin paljon, että jokainen varmasti osaisi asiat. Ainakin kaikilla minun käymilläni kursseilla oli paljon ryhmätöitä, yksilöpalautuksia ei juuri ollut. Paikallisilla oppilailla oli koulunkäyntiin huomattavasti korkeampi motivaatio, kuin Suomessa. Tämä johtui siitä, että koulu oli heille maksullista, mutta myös siitä, että kyseessä oli korkeatasoinen yliopisto. Ryhmätyöt olivat melko haastavia. Ensinnäkin siksi, että tehtävänannot olivat usein melko vaikeita ja avoimia. Palautettavat paperit olivat helposti 20-sivuisia ja kursseilla korostettiin, että kirjoituksen tuli olla erittäin huolellista ja tieteellistä kirjoitustapaa noudattavaa. Toiseksi, ryhmänjäsenten aikatauluja oli vaikea saada sopimaan yhteen. Kaikilla oppilailla oli yleensä
3 useampi kurssi samaan aikaan, ja kun jokaisella ryhmänjäsenellä oli eri ryhmätyö ryhmät eri kursseilla, oli soppa valmis. Kolmanneksi, kulttuurierot ryhmätyöjäsenten välillä aiheuttivat tietynlaisia ongelmia. Aasialaisten ja pohjoisamerikkalaisten työskentelytavat erosivat huomattavasti toisistaan; aasialaiset halusivat pohtia asioita erittäin pitkään, sekä kyseenalaistaa vastauksia ilman, että heillä olisi omaa ratkaisua asiaan, pohjoisamerikkalaiset taas toimivat huomattavasti suoraviivaisemmin. Vaikka eri kulttuurit vaikeuttivatkin ryhmien toimintaa, oli monikulttuurisissa ryhmissä oleminen erittäin opettavaista. Valitettavasti ryhmätöissä täytyy SFU:ssa varautua myös siihen, että jos ryhmään sattuu muita vaihto-oppilaita, heidän koulutuksen taso saattaa vaihdella erittäin paljon. Osalle vaihto-oppilaista esimerkiksi lähteiden käyttäminen oli täysin uutta. Huolimatta siitä, että kurssit ja niiden työmäärä ei minua aina miellyttäneet, haluan korostaa, että koulunkäynti oli mielestäni todella opettavaista ja kurssit erittäin korkeatasoisia. Aalto yliopisto oli asettanut rajat mitä ja minkä tason kursseja sai SFU:ssa sai valita. Kurssien tuli olla joko business- tai kansantaloustieteenkursseja, eivätkä ne saaneet olla mitään kursseja, joita vastaavia olin jo opiskellut Helsingissä. Kurssien tuli olla ns. 300-tason kursseja tai ylempiä, eli ne eivät voineet olla peruskursseja. Muut opiskelijat kursseilla olivat yleensä 3. 5. vuosikurssin oppilaita ja olivat opinnoissa siis melko samalla tasolla kuin itse kolmannen vuoden opiskelijana olin. Ilmeisesti olisi ollut mahdollista valita yksi kurssi, Kanadan kulttuurista tai historiasta, mutta sitä en itse tullut valinneeksi. Opiskelukieli SFU:ssa oli luonnollisesti englanti, jonka tasoa koulussa myös vaalittiin. Professorit eivät antaneet minkäänlaisia säälipisteitä huonosta englanninkielen taidosta ja kielivirheistä sakotettiin, sekä tenteissä, että palautettavissa tehtävissä. Kurssitarjonta oli erittäin laaja ja uskon, että jokainen varmasti löytää itselleen mieleisiä kursseja, tietenkin sillä rajoituksella, että niille, jotka haluavat päästä vaihdossa helpolla, ei tarjontaa juuri ole. Kurssien esittelyt olivat melko suppeat, eikä varsinkaan professoreista voi etukäteen tietää mitään, siksi kursseja ja professoreita valittaessa kannattaa käyttää Rate My Professor sivustoa. (http://www.ratemyprofessors.com/selectteacher.jsp?sid=1482) Kotiyliopisto vaati, että vaihdossa tulisi käydä viisi kurssia, mutta se on ehdottomasti liikaa. Jopa orientaatiotilaisuudessa kehotettiin, ettei kukaan ottaisi yli neljää kurssia lukukaudelle. Tämä
4 kehotus oli kaikille oppilaille ja oli perusteltu sillä, että oppilaat ajautuvat usein suuriin vaikeuksiin, jos valitsevat liikaa kursseja. Viiden kurssin vaatimus ei ollut millään tavalla realistinen, sillä kurssit olivat työmäärältään ja kestoltaan rahoituksen corporate finance kurssin tasoa. Muista kouluista tulleilta vaihto-oppilailta vaadittiin yleensä kolmen kurssin käymistä, joka oli muutenkin se määrä, jonka opiskelijat yleensä suorittivat lukukaudessa. Kandiohjelman suorittaminen kestää SFU:ssa yleensä noin viisi vuotta, työmäärä on siis melko eri tasolla suomalaisiin kouluihin verrattuna. Itse päädyin tekemään neljä kurssia, joka sekin oli melkoinen työmäärä. Seuraavassa osassa kerron käymistäni kursseista yksitellen. BUS 345 Marketing Research Kurssilla opiskeltiin markkinointitutkimuksen perusteita ja käytiin markkinointitutkimusprojektin tekeminen alusta loppuun läpi. Kurssilla opettajana oli Yupin Jang niminen Kiinalaistaustainen nainen. Vaikka Yupin olikin erittäin mukava ja ystävällinen, oli hän valitettavasti luennoitsijoistani kehnoin. Luennoitsija toisti erittäin paljon itseään, sekä puhuin englantia voimakkaalla kiinalaisella aksentilla ja erittäin nopeasti, mikä teki ymmärtämisestä varsinkin alkuun hieman vaikeaa. Kurssilla tehtiin yksi iso ryhmätyö, jossa piti ensin kontaktoida paikallinen yritys ja tehdä sille markkinointitutkimus. Tutkimuksen tuli sisältää tiettyjä vaiheita, joille oli annettu aikataulu. Kurssilla tehtävä projekti oli erittäin työläs, sillä siinä piti itse kerätä dataa ja mielipiteitä tutkimusta varten. Tutkimuksen edistymisestä tuli antaa viikoittain raportteja ja analysoida dataa sitä mukaan kun sitä saatiin. Projektin edistymisestä ja löydöksistä tuli pitää myös esitelmiä. Projektin lisäksi jokaisen ryhmän tuli esitellä ja opettaa koko luokalle yksi kvantitatiivinen dataanalyysi metodi. Jokainen ryhmä piti kurssilla yhteensä kolme esitelmää. Kurssin arvosana muodostui seuraavasti: Markkinointitutkimusprojekti 30% Analysointimetodiesitelmä 10% Lopputentti 50%
5 Tuntiaktiivisuus 10% BUS 346 International Business Tämä kurssi oli käymistäni kursseista helpoin, sillä suuri osa aiheista oli, joko kauppatieteilijän perustietoa, tai tullut sivuttua aiemmin käymilläni kursseilla. Lisäksi kurssin työmäärä oli verrattain pieni, vain kaksi case ryhmätyötä esitelmineen, sekä kaksi tenttiä. Opettajana kurssilla oli nuori Jing Li, joka opetti asiat erittäin perinpohjin ja selitti asiat aina niin, että jokainen varmasti ymmärsi. Kaiken kaikkiaan kurssi oli melko helppo, eikä opettanut juuri mitään uutta. Kurssin arvosana muodostui seuraavasti: Case 1 10% Case 2 20% Tentti 1 30% Tentti 2 30% Tuntiaktiivisuus 10% BUS 347 Consumer Behavior Kuluttajien käyttäytymistä tutkinut markkinoinnin kurssi oli puolestaan käymistäni kursseista haastavin mutta samalla myös opettavin. Kurssilla oli erittäin suuri työmäärä, eikä kurssin käymistä helpottanut ollenkaan erittäin tiukka luennoitsija, Steve Kates. Kurssilla tehtiin kaksi isoa Case ryhmätyötä, ensimmäinen 20-sivuinen ja toinen 25-sivuinen. Ensimmäisessä työssä tuli analysoida itse valitsemaa markkinointikampanjaa ja sitä miten se vaikuttaa kuluttajien mielipiteisiin ja käyttäytymiseen. Toisessa työssä tuli valita ongelmissa oleva yritys, analysoida sitä ja suunnitella sille markkinointistrategia perustuen kurssilla opittuihin asioihin. Lisäksi toinen case sisälsi 30 min esitelmän. Kurssin alue oli erittäin laaja, sen lisäksi luennoitsija lähetti lähes päivittäin artikkeleita, joita luentoja ja tenttiä varten tuli lukea. Jos vaihdossa siis haluaa päästä koulun osalta helpolla, ei tätä kurssia kannata missään nimessä valita. Vaikka kurssin aikana välillä tuntui pahalta, oli kurssi kuitenkin erittäin opettavainen. Kurssin arvosana muodostui seuraavasti:
6 Case 1 20% Case 2 25% Tentti 45% Tuntiaktiivisuus 10% BUS 361 Project Management Tämä projektijohtamisen kurssi oli puolestaan ehkä käymistäni kursseista paras. Kurssia veti erittäin kokenut ja pätevä professori Jan Kietzman, joka myös aktivoi oppilaita osallistumaan keskusteluun erittäin paljon. Kurssilla opetettiin projektijohtamisen perusteita ja ennen kaikkea siinä keskityttiin erilaisiin projektijohtamisen työkaluihin. Kurssi sisälsi yhden erittäin suuren ryhmätyöprojektin tekemisen, jossa oli tarkoituksen itse keksiä todellinen projekti, joka toteutettiin käytännössä. Projektin käytäntöönpanossa tuli käyttää kurssilla opetettuja projektijohtamisen työkaluja, joka varmisti sen, että jokainen oppilas oppi miten työkaluja käytännössä käytetään. Projekti oli erittäin työläs, sillä sen aikana tuli olla yhteydessä jatkuvasti eri sidosryhmiin, sekä jatkuvasti palauttaa raportteja edistymisestä, projekti sisälsi myös useamman esitelmän pitämisen. Kurssin aikana tehtiin myös viikoittaisia kotitenttejä, jotka vaikuttivat arvosanaan. Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin opettavainen ja varmasti erittäin hyödyllinen niille, jotka aikovat työelämässään projektijohtamisen pariin. Kurssin arvosana muodostui seuraavasti: Projekti 40% Kotitentit 10% Lopputentti 40% Tuntiaktiivisuus 10% 3. Vapaa-aika ja muuta Kanada on hintatasoltaan melko kallis maa, kuten myös Vancouver, joka on Pohjois-Amerikan kallein kaupunki. Koulusta ei luonnollisesti tarvinnut maksaa mitään, mutta residenssit olivat tasoonsa nähden melko kalliita, noin 500 euroa kuussa. Ruoka ja varsinkin alkoholi oli kaupoissa
7 jopa kalliimpaa kuin Suomessa, mutta ravintoiloissa ja baareissa hinnat olivat Suomen hintoja alempia. Palvelut olivat yleisesti kalliita, esimerkiksi hissiliput ja tapahtumat olivat erittäin kalliita. Liput Vancouver Canucksin otteluihin maksoivat keskimäärin yli 100 dollaria ja päivän hissilippu Whistleriin noin 100 dollaria. Paikallisilta kavereilta sai hyviä neuvoja missä paikoissa ja ravintoloissa kannattaa käydä, ettei päädy maksamaan palveluista liikaa. Kuten muuallakin Pohjois-Amerikassa, myös Vancouverissa oli tippi-kulttuuri, tippiä oli aina hyvä antaa 10-20%. Kaikkien SFU:n opiskelijoiden tuli maksaa 180 dollaria lukukautta kohden julkisen liikenteen kortista, tämä hinta oli varsin kohtuullinen, sillä varsinkin eri kampusten ja keskustan välillä julkinen liikenne toimi hyvin. Asumisen kannalta yliopiston residenssit olivat vaihto-oppilaalle helpoin ratkaisu, sillä ne sijaitsivat kampusalueella lähellä koulua ja siellä tutustui helposti muihin opiskelijoihin. Nuoremmat opiskelijat olivat yleensä sijoitettuina ns. Towereihin, joissa ei ollut keittiöitä ollenkaan, vaan jokaisen tuli ostaa meal plan ja käydä syömässä residenssin ruokalassa. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni suositeltava vaihtoehto, sillä kukaan ei jaksa syödä kokoajan pelkkää kouluruokaa, ja koska Towereissa asui paljon nuoria, alle 20-vuotiatia opiskelijoita. Vanhemmat opiskelijat, niin kuin minäkin, asuivat yleensä ns. Town Houseissa, jotka olivat asuntoja neljälle hengelle. Yhdessä Town Housessa oli neljä huonetta ja keittiö, kokonaisuus oli varsin toimiva. Suosittelen Town Houseja jokaiselle SFU:un menevälle vaihto-oppilaalle. Kuten jo aiemmin totesin, Kanadalaiset ovat erittäin mukavia ja avuliaita ihmisiä. Paikallisiin on helppo tutustua sillä he ovat todella ulospäin suuntautuneita. Ihmisinä Kanadalaiset ovat myös melko aitoja, eivät siis lähellekään yhtä pinnallisia, kuin amerikkalaiset rajan toisella puolella. Neuvon jokaiselle Kanadaan lähtevälle, että kannattaa yrittää tutustua mahdollisimman paljon ja aikaisin paikallisiin ihmisiin, eikä pelkästään pyöri muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Paikalliset kaverit tietävät kaupungin parhaat paikat, ovat erittäin mukavia, sekä heidän kanssaan oppii puhumaan englantia huomattavasti paremmin, kuin muista maista tulevien vaihto-oppilaiden kanssa.
8 Vancouver kaupunkina ja British Columbia alueena ovat erittäin hienoja paikkoja. Vancouver on moderni miljoonakaupunki korkeiden vuorten ja Tyynenvaltameren välissä. Pääsääntöisesti Vancouverissa oli turvallista liikkua, mutta myös siellä oli omat hämärät alueensa, johon menoa kannatti välttää, kaupungissa ilmeisesti on melko paha huumeongelma. Keskustan alueelta kerjäläiset ja kodittomat huumeiden käyttäjät on siivottu melko hyvin pois, eikä siellä tunne oloaan turvattomaksi koskaan. British Columbian luonto oli erittäin kaunis, heti Tyynenmeren rannikolta alkoi jylhä, lumihuippuinen vuoristo. Alue tarjosi paljon tekemistä varsinkin aktiivisille ihmisille, ennen kaikkea laskettelijoille. Ainoa negatiivinen asia Vancouverissa alueena oli sen sää. Vancouverissa sataa varsinkin talvella ja keväällä käytännössä joka päivä. Lämpötila pysyi tasaisesti viiden ja kymmenen asteen välissä melkein koko vaihdon ajan, eikä kaupunkiin siis juurikaan sada lunta. BC:n vuoristossa oli useita korkeatasoisia hiihtokeskuksia, jotka olivat varsinkin vapaalaskijoiden mieleen, sillä alueen vuotuinen lumisademäärä on yksi korkeimpia maailmassa. Alueen paras, isoin ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka on Whistler, jossa itse vietin paljon aikaa. Opiskelijat pystyivät ostaa Whistleriin opiskelijahintaisen kausikortin, joka maksoi noin 700 dollaria. Hinta oli erittäin edullinen verrattuna päivälippuun 100CAD. Whistleriin kesti autolla Vancouverista noin 2 tuntia, mutta aivan Vancouverin keskustan lähettyvillä oli kolme muuta pienempää keskusta, jotka olivat myös, varsinkin Suomen tasoon nähden, hyviä. Muualle Kanadaan, British Columbian ulkopuolelle, en matkustellut ollenkaan, mutta kuulemma Galgary ja Toronto olisivat olleet käymisen arvoisia paikkoja. Seattle on parin tunnin ajomatkan päässä Vancouverista rajan toisella puolella, jossa kannattaa käydä. Californiaan ei myöskään ole pitkä matka ja on ehdottomasti pidemmän reissun arvoinen paikka, monet vaihto-oppilaat, kuten myös itsekin, lähtivät kiertelemään Californiaa koulun loppumisen jälkeen. Kävimme myös Mexicossa Reading Breakin aikaan helmikuussa. Siinne saa edullisia lentoja Vancouverista ja on erittäin mielenkiintoinen ja hieno paikka käydä.
9 4. Loppukommentit Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella lähtemistä vaihtoon Vancouveriin. Niille, jotka hakevat lämpimän lomakohteen oloista paikkaa, en kaupunkia suosittele, muille kyllä. Parasta vaihdossa minulle oli uusien paikkojen näkeminen, laskettelu, sekä tietenkin Kanadalaiset erittäin mukavat ihmiset. Itse opin valtavasti vaihdon aikana, ennen kaikkea tuntemaan erilaisia kulttuureita ja niistä tulevia ihmisiä, sillä Vancouverissa on erittäin monikulttuurinen paikka. Vaikka olenkin pitänyt itseäni melko huolettomana ihmisenä, opin reissun aikana entistä enemmän olemaan stressaamatta tulevasta. Vaihdossa tapaamieni ihmisten myötä myös opin, että omaa tulevaisuutta on turha vielä tässä vaiheessa liian tarkkaa miettiä. Opiskeluajasta myös todellakin kannattaa nauttia ja tehdä nuorena asioita, joihin ei enää vanhempana pysty!