KUVAILULEHTI 9.5.2001. Julkaisun laji työryhmämuistio. Toimeksiantaja opetusministeriö

KUVAILULEHTI Julkaisija Opetusministeriö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Takausvastuutyöryhmä Puheenjohtaja Leena Koskinen Sihteerit Laura Lahti ja Jukka Laukkanen Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Ratkaisuehdotuksia opintolainaongelmiin - takausvastuutyöryhmän muistio Julkaisun osat luovutuskirje, muistio ja liitteet Tiivistelmä Julkaisun päivämäärä 9.5.2001 Julkaisun laji työryhmämuistio Toimeksiantaja opetusministeriö Toimielimen asettamispvm 30.1.2001 Dnro Takausvastuun perusteella valtion maksettavaksi tulevien opintolainojen määrä on pysynyt korkeana 1990-luvun alkuvuosista asti, vaikka vuosittain nostettavien opintolainojen määrä on opintotukiuudistuksen jälkeen alentunut. Vuonna 2000 takausvastuumenot olivat 144,8 miljoonaa markkaa. Kansaneläkelaitoksen perittävänä oleva opintolainakanta oli vuoden 2000 lopussa 915,7 miljoonaa markkaa. Työryhmän tehtävänä oli tehdä ehdotuksia siitä, miten lainsäädäntöä kehittämällä tai muilla toimenpiteillä voitaisiin alentaa valtion takausvastuun perusteella maksamien opintolainojen määrää, tehdä ehdotus järjestelyistä, joilla maksuhäiriöinen opiskelija voisi rahoittaa opintonsa sekä selvittää, miten takaajan maksamien opintolainojen takaisinperintää voitaisiin tehostaa. Työryhmä toteaa, että opintolainojen hoitamatta jättämisen syyt liittyvät suurelta osin opintojen jälkeisiin toimeentulovaikeuksiin, kuten huonoon työllistymiseen, perheen perustamiseen ja asunnon hankkimiseen. Tämän vuoksi pelkästään lainaehtoihin liittyvillä toimenpiteillä ei voida vaikuttaa jo opintonsa päättäneiden lainanhoito-ongelmiin. Työryhmän ehdotukset koskevat mm. toimenpiteitä, joilla lainan perusteetonta nostamista voitaisiin vähentää, laianehtojen kehittämistä siten, että opintolainan luonnetta velkana korostetaan, lainaehtojen ja korkoavustuksen kehittämistä siten, että opintolainan hoitaminen ei tilapäisissä toimeentulovaikeuksissa koituisi liian raskaaksi, pankkien ja kansaneläkelaitoksen käytäntöjen kehittämistä sekä talouskasvatusta. Työryhmän ehdotuksista osan vaikutukset näkyvät vasta pitemmän ajan kuluessa. Työryhmä ehdottaa, että Kansaneläkelaitos tarkistaisi lainatakausta hakevan opiskelijan luottotiedot ja että takaus myönnettäisiin maksuhäiriömerkinnän omaavalle opiskelijalle vain erityisistä syistä. Työryhmä ehdottaa, että opiskelija maksaisi jo opiskeluaikana osan opintolainan korosta (1 % lainapääomasta) ja loppuosa korosta pääomitettaisiin kuten nykyisin. Koron osan maksaminen korostaisi opintolainan luonnetta velkana, jota pitää hoitaa. Työryhmä ehdottaa myös, että opintolainan korot pääomitettaisiin vielä yhden kerran opintojen päättymisen jälkeen. Tällä helpotettaisiin velallisen lainanhoitoa mahdollisissa opintojen jälkeisissä toimeentulovaikeuksissa. Työryhmä ehdottaa myös lukuvuoden opintolainan nostamista useammassa kuin yhdessä erässä. Korkeakouluopiskelijat saisivat nostaa lainaa kahtena eränä, yhden syyslukukaudella ja toisen kevätlukukaudella. Muilla kuin korkeakouluopiskelijoilla laina olisi jaettu neljään lukuvuosierään, kaksi erää kumpanakin lukukautena. Pankkien tulisi jokaisen opintolainan noston yhteydessä tarkistaa opiskelijan opintojen jatkuminen, jolloin syksyllä opintonsa keskeyttänyt opiskelija ei voisi nostaa enää kevätlukukauden lainaeriä. Työryhmä ehdottaa korkoavustuksen myöntämisehtojen yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista siten, että korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä olisi vain hakijan alhainen tulotaso. Tällä vältettäisiin pienituloisten velallisten epätarkoituksenmukainen putoaminen korkoavustuksen piiristä ja opintolainan joutuminen valtion takaajana maksettavaksi. Korkoavustusta voitaisiin maksaa korkeintaan kolme kertaa peräkkäin. Työryhmä ehdottaa myös useita pankkeihin ja Kansaneläkelaitokseen kohdistuvia toimenpiteitä, joilla opiskelijat voitaisiin entistä paremmin saada mieltämään opintolaina velaksi ja sopimaan pankkien kanssa takaisinmaksuehdoista lainanhoito-ongelmien yllätettyä. Opiskelija, joka ei maksuhäiriöiden vuoksi ole saanut pankista opintolainaa, voi saada sen sijaan toimeentulotukea. Työryhmä toteaa, ettei tämä ole tarkoituksenmukaista eikä opiskelijoita yhdenmukaisesti kohteleva käytäntö. Tämän vuoksi työryhmä ehdottaa, että kuntien sosiaalisen luototuksen kokeilun kehittämismahdollisuuksia selvitettäisiin siten, että maksuhäiriöinen opiskelija voisi opintolainan sijaan saada sosiaalista luottoa opintolainaa vastaavin ehdoin. Työryhmä arvioi, että takausvastuiden alentamiseen liittyvien ehdotusten toteuttaminen vähentäisi korkoavustuksen kehittämisen aiheuttama menolisäys huomioon ottaen valtion menoja noin 35-50 miljoonaa markkaa vuodessa. Ehdotukset voitaisiin saattaa voimaan lukuvuoden 2002-2003 alusta. Avainsanat (asiasanat) opintotuki, opintolaina, valtiontakaus, takausvastuu Muut tiedot Sarjan nimi ja numero Opetusministeriön työryhmien muistioita 10:2001 Kokonaissivumäärä Kieli 55+27 suomi Jakaja Yliopistopaino ISSN 0359-761X Hinta Kustantaja ISBN 952-442-386-3 Luottamuksellisuus julkinen

OPETUSMINISTERIÖLLE Opetusministeriö asetti 30.1.2001 työryhmän, jonka tehtävänä oli tehdä ehdotuksia siitä, miten lainsäädäntöä kehittämällä voitaisiin alentaa takausvastuiden määrää, tehdä suunnitelma muista toimenpiteistä, joilla takausvastuiden määrää voitaisiin alentaa, tehdä ehdotus järjestelyistä, joilla maksuhäiriöinen opiskelija voisi rahoittaa opintonsa sekä selvittää, miten takaajan maksamien opintolainojen takaisinperintää voitaisiin tehostaa. Työryhmän puheenjohtajana toimi neuvotteleva virkamies Leena Koskinen opetusministeriöstä sekä jäseninä budjettineuvos Arto Merimaa valtiovarainministeriöstä, hallitussihteeri Anne Palonen sosiaali- ja terveysministeriöstä, ylitarkastaja Laura Lahti opetusministeriöstä, tutkija Tarja Kallonen Suomen pankkiyhdistyksestä, opintotukikeskuksen johtaja Seppo Naumanen ja lakimies Jukka Laukkanen Kansaneläkelaitoksesta, opetusneuvos Juhani Pirttiniemi opetushallituksesta ja opiskelijajärjestöjä edustavana jäsenenä edunvalvontasihteeri Petri Mustakallio Suomen Ammattiin opiskelevien Keskusliitto - SAKKI ry:stä. Laura Lahti ja Jukka Laukkanen toimivat myös työryhmän sihteereinä. Työryhmä on kuullut asiantuntijana projektipäällikkö Maija Nykästä Suomen Kuluttajaliitosta. Lisäksi työryhmä on kuullut Suomen Ylioppilaskuntien Liittoa, Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liittoa, Suomen ammattiin opiskelevien keskusliittoa, Suomen Kauppaopiskelijain Liittoa, Suomen Tekniikan Opiskelijoiden Liittoa, Suomen Terveydenhuolto- ja sosiaalialan Opiskelijoiden Liittoa, Suomen Lukiolaisten Liittoa sekä pankkien edustajia.

Työryhmän tuli saada työnsä valmiiksi 15 päivään huhtikuuta 2001 mennessä. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä luovuttaa muistionsa kunnioittaen opetusministeriölle. Opiskelijajärjestöjä edustava jäsen liittää muistioon eriävän mielipiteensä. Helsingissä 3. toukokuuta 2001 Leena Koskinen Arto Merimaa Anne Palonen Tarja Kallonen Seppo Naumanen Juhani Pirttiniemi Petri Mustakallio Laura Lahti Jukka Laukkanen

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...3 2. OPINTOLAINAJÄRJESTELMÄN NYKYTILA JA ONGELMAT...5 2.1. OPISKELUNAIKAINEN TOIMEENTULO... 5 2.2. OPINTOLAINAA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET JA MENETTELY... 9 2.3. KORKOAVUSTUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET JA MENETTELY...12 2.4. VALTION TAKAUSVASTUUMENOJEN MÄÄRÄ JA KEHITYS...14 2.5. OPINTOLAINAN MAKSAMATTA JÄTTÄNEISTÄ OPISKELIJOISTA...15 3. TAKAAJAN MAKSAMIEN OPINTOLAINOJEN TAKAISINPERINTÄ...18 3.1. OPINTOLAINOJEN TAKAISINPERINNÄN KUVAUS...18 3.2. MAKSUVAPAUTUS VALTIONTAKAUKSEEN PERUSTUVAN TAKAUSSAATAVAN MAKSAMISESTA VALTIOLLE...21 3.3. OPINTOLAINOJEN TAKAISINPERINNÄN TEHOKKUUDESTA...22 4. MAKSUHÄIRIÖISTEN OPISKELIJOIDEN LAINANSAANTI...23 4.1. MAKSUHÄIRIÖT OPINTOLAINOJEN EPÄYSPERUSTEENA...23 4.2. MAKSUHÄIRIÖINEN OPISKELIJA TOIMEENTULOTUEN SAAJANA...24 5. AIEMMAT SELVITYKSET JA TOIMENPITEET...27 5.1. KANSANELÄKELAITOKSEN TUTKIMUKSET...27 5.2. OPINTOTUEN ARVIOINTITUTKIMUS...28 5.3. PANKKIEN, OPETUSMINISTERIÖN JA KANSANELÄKELAITOKSEN VÄLISET NEUVOTTELUT...30 5.4. KANSANELÄKELAITOKSEN KANNANOTOT JA TOIMENPITEET...31 6. KEINOJA TAKAAJAN MAKSETTAVIKSI TULEVIEN LAINOJEN VÄHENTÄMISEKSI...32 6.1. LAINSÄÄDÄNNÖLLISET TOIMENPITEET...32 6.1.1. Rahamuotoisen tuen kehittäminen siten, että tarve lainan ottamiseen vähenee...32 6.1.2. Valtiontakauksen myöntämisen rajoittaminen riskiryhmille...34 6.1.3. Lainaehtojen kehittäminen...35 6.1.4. Korkoavustuksen ehtojen tarkistaminen...38 6.2. MUUT KUIN LAINSÄÄDÄNNÖLLISET TOIMENPITEET...40 6.2.1. Pankkien menettelytapojen kehittäminen...40 6.2.2. Kansaneläkelaitoksen menettelytapojen kehittäminen...41 7. KEINOJA OPINTOLAINAN TAKAISINPERINNÄN TEHOSTAMISEKSI...42 8. MAKSUHÄIRIÖISEN OPISKELIJAN OPINTOJEN RAHOITUS...43 1

9. TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET...45 9.1. VALTION TAKAUSVASTUIDEN ALENTAMINEN...45 9.1.1. Opintolainan valtiontakauksen myöntämisen rajoittaminen...46 9.1.2. Lainaehtojen kehittäminen...46 9.1.3. Pankkien käytäntöjen kehittäminen...47 9.1.4. Kansaneläkelaitoksen menettelytapojen kehittäminen...48 9.1.5. Korkoavustuksen kehittäminen...48 9.1.6. Talouskasvatuksen kehittäminen...49 9.2. MAKSUHÄIRIÖISTEN OPISKELIJOIDEN OPINTOJEN RAHOITTAMINEN...50 9.3. OPINTOLAINOJEN TAKAISINPERINNÄN TEHOSTAMINEN...50 10. TYÖRYHMÄN EHDOTUSTEN VOIMAANSAATTAMINEN...51 11. EHDOTUSTEN TALOUDELLISET VAIKUTUKSET...52 LÄHTEET...54 LIITTEET Liite 1 Opintolainojen takausvastuut 1994-2000, Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskus Liite 2 Opintotukikeskuksen takausvastuutoiminnan kehitys 1999-2000 Liite 3 Markkinakorkoisten lainojen uudet nostot ja lyhennykset puolivuosittain 1999-2000, Kansaneläkelaitoksen opintoetuustilastot 1999/2000 Liite 4 Opintolainojen saajat, lainakanta ja keskimääräinen lainamäärä vuonna 1999, Kansaneläkelaitoksen opintoetuustilastot 1999/2000 Liite 5 Opintolainakanta, opintovelalliset ja takausvastuusuoritukset 1985-1999, Kansaneläkelaitoksen opintoetuustilastot 1999/2000 Liite 6 Opintolainan korkoavustuksen saajat ja maksetut avustukset 2000, Kansaneläkelaitos Liite 7 Liite 8 Pankkien myöntämät opintoluotot 1990-2000, Suomen pankkiyhdistys Pankkien myöntämät uudet opintoluotot 1990-2000, Suomen pankkiyhdistys Liite 9 Opintolainavelkakirjamalli, Suomen pankkiyhdistys 10.2.2000 Liite 10 Valtion takaaman opintolainan ehdot, Suomen pankkiyhdistys 26.7.2000 Liite 11 Liite 12 Liite 13 Liite 14 Kansaneläkelaitoksen kirje takauspäätöksen saajalle Kansaneläkelaitoksen kirje opiskelijalle, jonka opintotuen maksaminen on lakannut Ahaa-teatterin Tuloja ja Äkkilähtöjä - yhteistuotannon kuvaus Opiskelijajärjestöjä edustavan jäsenen eriävä mielipide 2

1. JOHDANTO Valtion maksettavaksi takausvastuun perusteella tulevien opintolainojen määrä on pysynyt korkeana 1990-luvun alkuvuosista asti. Määrä ei ole alentunut opintotukiuudistuksen voimaantulon jälkeen, vaikka vuosittain nostettavien opintolainojen määrä on alentunut. Vuonna 1999 takausvastuumenot olivat 142,3 miljoonaa markkaa ja 144,8 miljoonaa markkaa vuonna 2000. Kansaneläkelaitoksen perittävänä oleva opintolainakanta oli vuoden 2000 lopussa 915,7 miljoonaa markkaa (vuoden 1999 lopussa 831,5 miljoonaa markkaa) ja perittävien saatavien lukumäärä oli 44 550 (vuonna 1999 38 905). Vastaavat luvut olivat vuoden 1994 lopussa 399,7 miljoonaa markkaa ja 22 512 saatavaa. Takausvastuiden kasvun syitä on pyritty selvittämään kahdessa vuonna 1999 julkistetussa selvityksessä (Lehtinen, Anna-Riitta: Ongelmana opintolainat. Kela Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 34, Helsinki 1999 ja Ruotsalainen, Pekka: Rekisteriselvitys opintolainansa kanssa ongelmiin joutuneista. Kela Sosiaalija terveysturvan katsauksia 35, Helsinki 1999). Kansaneläkelaitoksen, Suomen Pankkiyhdistyksen ja opetusministeriön neuvotteluissa on pyritty löytämään keinoja, joilla takausvastuiden määrää voitaisiin vähentää. Myös keväällä 2000 julkaistussa selvityksessä Opintotuki - opiskelijapalkka vai koulutusinvestointi, Opetusministeriön työryhmien muistioita 14:2000 on pohdittu keinoja, joilla takausvastuiden määrää voitaisiin vähentää. Raha-asiainvaliokunta on istunnossaan 4 päivänä lokakuuta 2000 edellyttänyt, että opetusministeriö huhtikuun loppuun 2001 mennessä esittää suunnitelman opintolainojen takausvastuumenojen pitkään korkeana pysyneen tason alentamisesta. 3

Samassa yhteydessä olisi perusteltua selvittää, miten takausvastuusaatavien takaisinperintää on kehitetty perittävänä olevan määrän kasvaessa. Toinen opintolainoihin liittyvä ongelma koskee tilanteita, joissa nuorella on maksuhäiriöitä jo ennen opintojen aloittamista siinä määrin, että pankki ei myönnä opintolainaa. Olisi pohdittava, miten opintojen rahoitus voitaisiin näissä tilanteissa järjestää siten, että toimeentulotukea ei yleensä tarvitsisi käyttää opintojen rahoitukseen. 4

2. OPINTOLAINAJÄRJESTELMÄN NYKYTILA JA ONGELMAT 2.1. OPISKELUNAIKAINEN TOIMEENTULO Opintotuki. Opintotukilain (65/1994) mukaisen opintotuen tarkoituksena edistää koulutuksellista tasaarvoa ja turvata yksilön koulutuksen aikainen toimeentulo. Järjestelmä on varsin kattava, sillä noin 75 prosenttia peruskoulun jälkeisessä tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevista lapsilisäiän ylittäneistä opiskelijoista kuuluu opintotuen piiriin. Opintotukea myönnetään peruskoulun jälkeisiin opintoihin. Opintotuen saamisen yleisiä edellytyksiä ovat oppilaitokseen hyväksyminen, päätoiminen opiskelu ja taloudellisen tuen tarve. Opintotuki koostuu opintorahasta, asumislisästä ja valtion takaamasta opintolainasta. Opintoraha ja asumislisä ovat valtion rahoittamia avustuksia, jotka maksetaan kuukausittain opiskelijan pankkitilille. Opintolainan myöntää hakemuksesta pankki. Valtiontakauksen lisäksi lainalle ei tarvita muuta vakuutta. Alle 18-vuotiaalla opintolainan nostajalla tulee olla vanhemman suostumus lainan nostamiseen. Opintorahan määrä vaihtelee opiskelijan iän, asumismuodon (vanhempien luona vai itsenäisesti), oppilaitoksen (korkeakoulu vai muu oppilaitos) ja siviilisäädyn mukaan. Esimerkiksi vanhempien luona asuvan alle 20-vuotiaan opiskelijan opintorahan määrä on 230 markkaa kuukaudessa korkeakoulussa ja 130 5

markkaa kuukaudessa muussa oppilaitoksessa. Itsenäisesti asuvan 18 vuotta täyttäneen opiskelijan opintorahan määrä on 1 540 markkaa kuukaudessa korkeakoulussa ja 1 270 markkaa muussa oppilaitoksessa. Alle 20-vuotiaan muussa kuin korkeakoulussa opiskelevan opintorahan määrään vaikuttavat kuitenkin vanhempien tulot. Opiskelijalla on oikeus täysimääräiseen opintorahaan, jos vanhempien yhteenlasketut tulot ovat enintään 162 000 markkaa vuodessa. Opintorahan määrää vähennetään jokaista tulorajan ylittävää täyttä 4 000 markkaa kohden viisi prosenttia. Opintorahaa ei siten enää lainkaan myönnetä, kun tulot ovat 242 000 markkaa tai enemmän. Pienimmissä opintorahoissa (esim. alle 20-vuotias vanhempien luona asuva muu kuin korkeakouluopiskelija) jo 218 000 markan tulot estävät opintorahan myöntämisen, koska opintotukilain mukaan etuuden pienin myönnettävä määrä on 50 markkaa. Vanhempien tulot voivat myös korottaa pienimpiä opintorahoja. Jos vanhempien tulot ovat enintään 90 199 markkaa vuodessa, esimerkiksi 130 markan opintorahaa voidaan korottaa 250 markalla, 380 tai 500 markan opintorahaa 500 markalla ja 630 tai 750 markan opintorahaa 750 markalla. Korotus pienenee jokaista 82 000 markan ylittävää täyttä 8 200 markkaa kohden 10 %. Kun tulot ylittävät 155 000 markkaa, korotusta ei myönnetä. Vuonna 2000 toisella asteella opiskelleiden keskimääräinen opintoraha oli 821 markkaa ja korkeakoulussa opiskelleiden 1 488 markkaa kuukaudessa. Itsenäisesti vuokra-, asumisoikeus- tai osaomistusasunnossa asuvalle myönnettävän asumislisän määrä on 80 % opiskelijan maksamasta kuukausivuokrasta. Asumislisässä huomioon otettavien asumismenojen vähimmäis- ja enimmäismääristä johtuen asumislisä on 160-1 020 markkaa kuukaudessa. Opintolainan valtiontakauksen määrä vaihtelee iän (18 vuotta täyttänyt vai ei) ja opiskelijan tukimuodon (opintoraha vai aikuisopintoraha/aikuiskoulutustuki) perusteella. Itsenäisesti asuvan opiskelijan opintolainan osuus koko opintotuesta on 34 % korkeakoulussa ja 36-37 % muussa oppilaitoksessa, kun opintotukeen lasketaan myös täysi asumislisä, 1 020 markkaa kuukaudessa. Kaikkein nuorimmilla opiskelijoilla, jotka asuvat vanhempiensa luona, opintolainan osuus koko opintotuesta on huomattavasti suurempi kuin vanhemmilla tai itsenäisesti asuvilla opiskelijoilla. Vanhempien luona asuvan alle 20-vuotiaan opiskelijan opintolainan osuus opintotuesta on 85 % korkeakoulussa ja 91 % muussa oppilaitoksessa. Vanhempiensa luona asuvan yli 20-vuotiaan opiskelijan opintolainan osuus opintotuesta on vastaavasti 67 % korkeakoulussa ja 77 % muussa oppilaitoksessa. 6

Lukuvuonna 1999-2000 opintolainan valtiontakaus myönnettiin n. 53 000:lle ammatillisten oppilaitosten opiskelijalle (n. 42 % kaikista opintotukea saaneista ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista), n. 37 000:lle yliopisto-opiskelijalle (n. 45 % kaikista opintotukea saaneista yliopisto-opiskelijoista), n. 33 000:lle ammattikorkeakouluopiskelijalle (n. 50 % kaikista opintotukea saaneista ammattikorkeakouluopiskelijoista) ja n. 3 700:lle lukio-opiskelijalle (n. 10 % kaikista opintotukea saaneista lukio-opiskelijoista). Valtiontakauksen hakeminen ei kuitenkaan aina merkitse sitä, että opiskelija myös hakisi opintolainan pankista. Usein valtiontakaus haetaan varmuuden vuoksi ja jätetään käyttämättä, jos tarvetta lainalle ei olekaan. Työmarkkinatuki. Työmarkkinatuella tuetaan työttömän henkilön toimeentuloa työnhaun ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden aikana. Työmarkkinatukeen on oikeus työttömällä, joka on saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan (500 päivää) tai joka ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan, koska ei täytä työssäoloehtoa (24 edeltävän kuukauden aikana 43 viikkoa sellaisessa vakuutuksenalaisessa työssä, jossa työaika on ollut vähintään 18 tuntia viikossa). Päätoiminen opiskelija ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen. Työmarkkinatuessa on rajoituksia, jotka koskevat alle 25-vuotiaita ammattikouluttamattomia työnhakijoita. Rajoituksia sovelletaan alle 25-vuotiaisiin ammattikoulutusta vailla oleviin työnhakijoihin seuraavasti: Työmarkkinatukeen ei ole oikeutta henkilöllä, joka ei ole täyttänyt 17 vuotta. Työmarkkinatukeen ei ole oikeutta 17-vuotiaalla ammattikouluttamattomalla henkilöllä lukuun ottamatta aikaa, jona hän osallistuu työmarkkinatuesta annetun lain mukaiseen koulutukseen, työharjoitteluun, työkokeiluun tai työhallinnon järjestämään kuntoutukseen. Työmarkkinatukeen ei ole oikeutta myöskään 18-24 vuotiaalla ammattikouluttamattomalla työnhakijalla, mikäli hän on ilman hyväksyttävää syytä kieltäytynyt tarjotusta työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä taikka kieltäytynyt, eronnut tai jättänyt hakeutumatta hänelle soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen, jonka ajalta opiskelija saa koulutuksessa olevalle kuuluvat sosiaaliset etuudet. 7

Kieltäytymisen, eroamisen tai koulutukseen hakeutumisen laiminlyönnin seurauksena on työttömyysaikaisen työmarkkinatukioikeuden menettäminen, kunnes henkilö täyttää 25 vuotta tai esittää selvityksen valmistumisestaan ammattiin. Eroamisesta, kieltäytymisestä tai koulutukseen hakeutumatta jättämisestä huolimatta henkilö on oikeutettu työmarkkinatukeen aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden, kuten esim. työharjoittelun ajalta. Jotta henkilön voidaan katsoa toimineen koulutukseen hakeutumisessaan riittävän aktiivisesti, hänen tulee hakea ammatilliseen koulutukseen yhteishakumenettelyssä. Lisäksi on mahdollista hakea muuhun tarjolla olevaan soveltuvaan koulutukseen. Alle 25-vuotias ammattikouluttamaton henkilö on oikeutettu työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen, mikäli hän on hakeutunut aktiivisesti hänelle soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen mutta ei hakeutumisestaan huolimatta ole koulutukseen päässyt. Työministeriön ohjeiden mukaan aktiivisena hakeutumisena pidetään tilannetta, jossa peruskoulututkinnon suorittanut henkilö hakee yhteishakumenettelyssä vähintään kolmeen toisen asteen perustutkintoon johtavaan ammatilliseen koulutukseen sekä tilannetta, jossa ylioppilastutkinnon suorittanut henkilö hakee yhteishakumenettelyssä vähintään kolmeen ammattikorkeakoulun koulutusohjelmaan tai toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ylioppilaskiintiöstä. Mainittuihin kolmeen hakuvaihtoehtoon nuori voi lukea hyväkseen yhden koulutusvaihtoehdon, johon hän on hakenut yhteishaun ulkopuolella. Mikäli henkilö ei tule valituksi varsinaisessa hakumenettelyssä, hänen tulee hakeutua työvoimatoimiston osoittamiin peruutuspaikkoihin sekä osallistua seuraavaan yhteishakumenettelyyn. Täysimääräinen työmarkkinatuki on 127 markkaa päivässä ja sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Vanhempiensa taloudessa asuvalle maksetaan 60 % täyden työmarkkinatuen määrästä. Työmarkkinatuki on tarveharkintainen, joten avio- tai avopuolison tulot voivat alentaa tuen määrää. Vanhempien tulot eivät vaikuta työmarkkinatuen määrään. Työvoimapoliittisen toimenpiteen ajalta tuki maksetaan aina täysimääräisenä. Velvoitepaikkakäytäntö on johtanut siihen, että ammatillisessa koulutuksessa on opiskelijoita, joilla ei ole opiskelumotivaatiota. Koska opintorahan taso on nuorilla ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla matala ja vanhempien tulojen huomioiminen usein estää opintorahan myöntämisen kokonaan, opintolainaa ottavat toimeentulonsa turvaamiseen myös ne opiskelijat, joiden opintojen keskeyttämisriski on huomattavasti suurentunut. 8

2.2. OPINTOLAINAA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET JA MENETTELY Valtiontakauksen edellytykset. Opintotukilain mukainen opintolainan valtiontakaus voidaan pääsäännön mukaan myöntää opiskelijalle, joka saa opintorahaa tai aikuisopintorahaa. Näihin rinnastetaan 1.8.2001 lukien aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/2000) mukainen aikuiskoulutustuki. Opintorahan saamista ei edellytetä lapsilisään oikeutetulta muualla kuin vanhempansa luona asuvalta ja muussa oppilaitoksessa kuin lukiossa opiskelevalta, jos opiskelija vanhempiensa tulojen perusteella olisi oikeutettu opintorahaan 18-19-vuotiaalta opiskelijalta, joka opiskelee muussa oppilaitoksessa kuin korkeakoulussa tai lukiossa ja joka asuu muualla kuin vanhempansa luona, vaikka hän ei olisi oikeutettu vanhempien tulojen perusteella opintorahaan opiskelijalta, joka ei opintotukilain 20 :ssä tarkoitettujen opiskelusta maksettavan palkan, päivärahan, toimeentulon turvaamiseen tarkoitetun apurahan tai muun opintorahaa vastaavan tuen vuoksi saa opintorahaa. Valtiontakausta ei myönnetä, jos aikaisempi opintolaina on takausvastuun perusteella Kansaneläkelaitoksen perittävänä, ellei ole olemassa erityisiä perusteita takauksen myöntämiselle. Tästä harkinnanvaraisesta valtiontakauksesta päättää Kansaneläkelaitoksen opintotukikeskuksen johtaja erillisen hakemuksen perusteella. Valtiontakauksen määrä. Opintolainan valtiontakauksen määrä tukikuukautta kohden on alle 18- vuotiaalla 900 markkaa, 18 vuotta täyttäneellä 1 300 markkaa, aikuisopintorahan tai aikuiskoulutustuen saajalle 1 800 markkaa ja ulkomailla opiskelevalle 2 100 markkaa. Lainaehdot. Opintotukilain (65/1994) mukaisille opintolainoille myönnetään lainan ensimmäisestä nostopäivästä 30 vuotta voimassa oleva valtiontakaus, mutta lainan korosta ja muista lainaehdoista, kuten takaisinmaksusta, pankki ja opiskelija sopivat vapaasti keskenään. Opiskelija ei maksa opintolainan korkoa itse lainkaan niiden lukukausien aikana, joina hän saa opintotukea. Lainan korot maksetaan lisäämällä lainapääomaan korkojen määrä opiskelukuukausien aikana. Myös pääomitetulla korolla on valtiontakaus. Koron pääomittaminen on opintotukilain mukaan valtiontakauksen voimassa pysymisen edellytys. Kun korko lain perusteella on lisättävä opintolainapääomaan, opiskelija ei halutessaankaan voi maksaa korkoa itse. Opiskelija voi sen sijaan lyhentää lainapääomaa esimerkiksi koron määrällä. Pääomittamalla makse- 9

tut korot opiskelija voi vähentää verotuksessa. Lainansaaja maksaa korot itse niinä lukukausina, joina hän ei saa opintotukea. Pääsääntöisesti opintolaina on nostettava sen lukuvuoden aikana, jota varten takauspäätös on annettu. Poikkeuksellisesti nostoaika voi olla eri kuin lukuvuosi, esimerkiksi alle 12 kuukautta kestävissä eri lukuvuosille ulottuvissa opinnoissa. Lainan nostaminen pankista voi tapahtua milloin tahansa takauspäätöksessä mainittuna aikana, joka on yleensä takauksen myöntöpäivän ja lukuvuoden päättymispäivän välinen aika. Koko lukuvuoden takauspäätöksen lainamäärä voidaan nostaa kerralla. Uusien lainojen takaisinmaksu alkaa yleensä puolentoista tai kahden vuoden kuluttua koron viimeisestä pääomituksesta. Vanhan opintotukilain (28/1972) mukaisille opintolainoille maksetaan korkotukea ja niiden takaisinmaksuehdoista on säädetty laissa. Valtioneuvosto vahvistaa vuosittain näiden lainojen enimmäiskoron ja korkotuen suuruuden. Enimmäiskorko on 1.1.-31.12.2001 4,96 %. Opiskelija maksaa korosta itse opiskeluaikana ja opiskelun päättymiskuukautta lähinnä seuraavasta koronmaksupäivästä lukien, puolentoista vuoden ajan korkoa 3,1 %. Muun osan korosta eli 1,86 % maksaa valtio korkotukena suoraan pankille. Korkotuen päättymisen jälkeen lainansaaja maksaa itse koko koron. Jos opiskelijalla on korkotuellisena myönnettyjä lainoja, opintolainan valtiontakauksen kuukausimäärää korotetaan opiskelijan näistä lainoista maksaman kuukausikoron verran. Nykylainsäädännöstä aiheutuneita ongelmia. Eri selvitysten mukaan opiskelijat eivät aina miellä riittävästi sitä, että opintolaina on velkaa, joka on opintojen päätyttyä maksettava takaisin. Tähän vaikuttaa erityisesti se, että opiskelijan ei opiskeluaikana tarvitse lainkaan itse huolehtia markkinaehtoisesta opintolainasta. Usein jo ensimmäinen opintojen päättymisen jälkeen opiskelijan maksettavaksi tuleva korko jää syystä tai toisesta opiskelijalta hoitamatta. Jos myöskään korkoavustuksen ehdot eivät täyty, saattaa jo ensimmäinen maksamatta jäänyt korko aiheuttaa sen, että laina tulee takaajan maksettavaksi. Opiskelijat eivät myöskään aina tiedä, että lainan ehdoista (kuten takaisinmaksun alkamisesta ja takaisinmaksun ajasta) voi todellakin sopia pankin kanssa. Toisaalta myös pankkien taholta tarjotaan yleensä vanhojen korkotukilainojen lainaehtojen mukaisia ehtoja myös markkinaehtoisissa lainoissa. 10

Pankkien opintolainoja koskevat käytännöt. Työryhmä on kartoittanut lyhyellä kyselyllä eräitä opintolainatoimintaan liittyviä pankkien nykymenettelyjä. Kysely kohdistettiin kolmelle suurimmalle opintolainoja myöntävälle pankille eli Meritalle, Sammolle (ent. Leonialle) ja Osuuspankkiryhmälle. Pankkiryhmiltä kysyttiin opintolainan osanostokäytännöistä, lainan takaisinmaksujärjestelyjen sopimisesta sekä verkkopankissa tapahtuvasta opintolaina-asioinnista. Kaikissa pankkiryhmissä osanostot ovat mahdollisia, mutta selkeästi pankit pyrkivät siihen, että lukuvuoden opintolaina nostettaisiin yhdessä tai kahdessa erässä. Pankkiryhmästä riippuen osanostot ovat joko ilmaisia tai niistä peritään palveluhinnaston mukainen maksu. Joissakin pankkiryhmissä on yleisenä käytäntönä, että alustava takaisinmaksuohjelma tehdään lainaa myönnettäessä ja varsinainen maksuohjelma kun opintolainan korkoa ei enää pääomiteta. Varsinainen maksuohjelma tehdään pankin aloitteesta kutsumalla asiakas konttoriin. Toisissa pankkiryhmissä takaisinmaksusta sovitaan varsinaisesti vain lainaa myönnettäessä. Takaisinmaksusuunnitelman muutoksesta peritään yleensä pankin palveluhinnaston mukainen maksu, joissakin pankkiryhmissä ensimmäinen maksuohjelman muutos on asiakkaalle maksuton. Asioiminen opintolaina-asioissa verkkopankin kautta on mahdollista useissa pankkiryhmissä. Joissakin pankeissa jopa maksuohjelman muutokset voidaan tehdä verkkopankissa, jotkut pankit taas edellyttävät konttorissa käyntiä. Pankit kehittävät edelleen verkkopalveluitaan ja tavoitteena on, että maksuohjelmien muutokset voitaisiin hoitaa vaivattomasti verkkopalvelun kautta. Kansaneläkelaitoksen menettely takauspäätöstä annettaessa. Kansaneläkelaitoksen opintotukiesitteessä on selostettu opintolainan myöntämisehdot ja hakemista. Tummennetulla tekstillä on kerrottu, että opintolaina on maksettava takaisin ja opiskelijaa kehotetaan selvittämään pankissa opintolainan ehdot sekä takaisinmaksuaikataulu. Opintolainan hoitamisesta on oma erillinen kohtansa. Siinä on tummennetulla tekstillä korostettu, että jos opiskelijalla on vaikeuksia opintolainan hoitamisessa, hänen tulee ottaa yhteyttä lainan myöntäneeseen pankkiin. Lisäksi liiteosassa on esimerkkitaulukko lainapääoman kehityksestä markkinaehtoisissa opintolainoissa. Taulukossa näkyy erikseen pääomitetun koron määrä esimerkkiprosenteilla. 11

Oppilaitoksiin hyväksytyille opiskelijoille lähetetään esitäytetty hakemuslomake tai kirje, jossa selostetaan opintotukeen liittyviä asioita. Hakemuslomakkeen saatteessa on lyhyt selostus opintotuesta yleensä. Varsinaisesti siinä ei opintolainaa määriä lukuun ottamatta käsitellä vaan viitataan opintotukiesitteeseen. Jokaisen takauspäätöksen yhteydessä opiskelijalle lähetetään erillinen saatekirje, jossa selostetaan opintolainaan liittyviä asioita. Siinä selostetaan takauspäätöksen käyttämistä ja muun muassa korostetaan erityisesti, että jos opiskelija ei aloita tai jatka opintojaan, hänellä ei ole oikeutta nostaa opintolainaa ja takauspäätös on tällöin palautettava. Saatekirjeessä selostetaan vielä oman erillisen otsikkonsa alla, että nostettu opintolaina on myös maksettava takaisin. Informaatio opintojen päättymisvaiheessa. Kun opintotuen maksaminen opiskelijalle lakkaa, opiskelijalle lähetetään erillinen kirje, jossa on tietoa opintolainan takaisinmaksusta. Opiskelijalle kerrotaan, että opintotuen päättymisen jälkeen hän maksaa itse lainan korot ja että koron maksaminen tapahtuu puolivuosittain, ellei muuta ole sovittu. Opiskelijaa kehotetaan ottamaan yhteyttä pankkiin lainan takaisinmaksusta sopimiseksi. Lisäksi opiskelijalle kerrotaan mitä seuraa, jos korkoja tai lyhennyksiä ei suoriteta ajallaan. Lisäksi kerrotaan mahdollisuudesta korkoavustukseen tietyissä elämäntilanteissa. 2.3. KORKOAVUSTUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET JA MENETTELY Kumotun opintotukilain (28/1972) mukaisten opintolainojen (ns. korkotukilainojen) erääntyneet korot voidaan maksaa työttömyyden, äitiys- tai vanhempainrahan saamisen sekä varusmies- tai siviilipalveluksessa olemisen perusteella valtion varoista ilman takaisinmaksuvelvollisuutta. Opintotukilain (65/1994) sekä korkeakouluopiskelijoiden opintotuesta annetun lain (111/1992) mukaisten opintolainojen (ns. markkinaehtoisten lainojen) erääntyneet korot maksetaan ilman takaisinmaksuvelvollisuutta työttömyyden sekä äitiys- tai vanhempainrahan saamisen perusteella. Korkoavustusta ei makseta lainoista, jotka valtio on maksanut takausvastuun perusteella pankille. Korkoavustuksen myöntämisen edellytykset eroavat korkotuki- ja markkinaehtoisten lainojen välillä. Korkoavustuksesta säädettiin ensimmäisen kerran vuonna 1980, jolloin tutkinnon suorittaneen työttömän henkilön opintolainan korkoja maksettiin ensi kerran valtion varoista. Asevelvollisuusaikana erääntyviä korkoja on maksettu valtion varoista vuodesta 1983 ja seuraavasta vuodesta myös äitiys- ja vanhempainrahaa saavat ovat kuuluneet korkoavustuksen piiriin. 12

Työttömän korkoavustus. Opintonsa päättäneen ja tutkinnon suorittaneen työttömän henkilön korkotukilainan korot maksetaan korkoavustuksena, jos hakija on ollut koronmaksukuukautta (maaliskuu ja syyskuu) välittömästi edeltävien neljän kuukauden aikana (tarkastelujakso 1.11.-28.2. tai 1.5.-31.8.) vähintään 60 työpäivää työttömänä työnhakijana, työllisyyskoulutuksessa taikka työmarkkinatuen saajana. Opintonsa päättäneen henkilön markkinaehtoisen opintolainan korot maksetaan, jos hakija on ollut neljän kuukauden tarkastelujakson (koron maksupäivästä riippuen joko 16.1.-15.5. tai 16.7.-15.11.) aikana vähintään 60 työpäivää työttömänä työnhakijana. Sekä korkotuki- että markkinaehtoisissa lainoissa työttömyyteen rinnastetaan 60 päivää laskettaessa aika, jona hakija on ollut suorittamassa asevelvollisuutta taikka saanut äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa, jos hän on ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi heti asevelvollisuuden päättymisen tai päivärahakauden jälkeen. Korkoavustuksen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että hakijalla on tarkastelujakson aikana veronalaista tuloa keskimäärin enintään 4 600 markkaa kuukaudessa työttömyysturva mukaan lukien. Tulorajaa korotetaan hakijan huollettavana olevien lasten lukumäärän perusteella korkeintaan 5 850 markkaan. Äitiys- tai vanhempainrahaa saavan korkoavustus. Korkotukilainan korot maksetaan, jos hakija on ainakin yhtenä päivänä koronmaksukuukauden aikana saanut äitiys- tai vanhempainrahaa, jota maksetaan vähintään 24 arkipäivältä. Lisäksi hakijan opintolainoista jonkun on oltava korkotuen piirissä sen puolivuotiskauden aikana, jolta korko erääntyy. Toisin sanoen hakijan on opiskeltava edelleen taikka hänen opintojensa päättymisestä on kulunut niin vähän aikaa (alle 1,5-2 vuotta), että lainalle maksetaan vielä korkotukea. Markkinaehtoisen lainan korot maksetaan, jos hakija on saanut äitiys- tai vanhempainrahaa vähintään 50 arkipäivältä koronmaksukuukautta edeltävän kuuden kuukauden aikana. Lisäksi edellytetään, että hakija ei ole saanut opintotukea koron säännölliseen maksupäivään (15.6. ja 15.12.) päättyvän lukukauden aikana ja että opintorahan, aikuisopintorahan tai asumislisän viimeisimmästä maksukuukaudesta ei ole ennen koronmaksukuukauden alkamista kulunut enempää kuin 12 kuukautta. Asevelvollisen korkojen maksaminen. Korkotukilainan korot maksetaan korkoavustuksena, jos hakija on koronmaksukuukauden aikana varusmies-, siviili- tai vapaaehtoisessa palveluksessa vähintään yhden päivän. Palvelusaikana erääntyviin markkinaehtoisen opintolainan korkoihin myönnetään avustusta sotilasavustuslain (781/1993) mukaisena sotilasavustuksena. Sotilasavustukseen vaikuttavat kaikki palvelusaikana käytettävissä olevat tosiasialliset tulot. Korkoavustuksen maksu. Korkoavustus voidaan maksaa suoraan lainan myöntäneelle pankille taikka hakijan tilille. Korkoavustuksena maksetaan myös ilmoituskulut mutta ei viivästyskorkoja. Korkoavustuksena maksettu korko ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. 13

Myönnetyt korkoavustukset. Vuonna 2000 korkoavustusta maksettiin 21 720 henkilölle yhteensä 18,3 miljoonaa markkaa (1999: 24 082 henkilöä ja 18,4 milj.mk, 1998: 26 592 henkilöä ja 22,4 milj.mk). Lähes 80 % avustuksista myönnetään työttömyyden perusteella. Vuonna 2000 korkoavustuksista noin 25 % myönnettiin korkotukilainoille ja 75 % markkinaehtoisille lainoille. Sotilasavustuksena markkinaehtoisten opintolainojen korkoja maksettiin vuonna 2000 3 083 henkilölle yhteensä 1,9 miljoonaa markkaa (vuonna 1999 2 980 henkilölle yhteensä 1,6 miljoonaa markkaa). 2.4. VALTION TAKAUSVASTUUMENOJEN MÄÄRÄ JA KEHITYS Takausvastuumenot. Takausvastuina pankeille maksetut opintolainat olivat vielä 1980-luvun puolella vuositasolla suurimmillaan runsaat 20 miljoonaa markkaa. Takausvastuumenot lähtivät 1990-luvulla voimakkaaseen kasvuun ja ne ovat vuodesta 1993 lähtien olleet joka vuosi yli 100 miljoonaa markkaa vaihdellen hieman eri vuosina. Pienimmillään menot olivat vuonna 1998 (113 miljoonaa markkaa), jonka jälkeen ne nousivat niin, että vuonna 2000 maksettiin takausvastuina 145 miljoonaa markkaa. Vuonna 2000 takausvastuun perusteella maksetuista opintolainoista korkotukilainoja oli noin yksi kolmasosa ja markkinaehtoisia lainoja noin kaksi kolmasosaa. Perinnän kautta takaisin saatu markkamäärä on tasaisesti noussut 1990-luvulla niin, että se oli vuonna 1994 22 miljoonaa markkaa ja vuonna 2000 69 miljoonaa markkaa. Koska takausvastuina maksettujen lainojen määrät ovat jatkuvasti pysyneet suurina, koko takaussaatavakanta jatkuvasti kasvanut. Vuonna 1994 saatavakanta oli 400 miljoonaa markkaa. Vuonna 2000 ylittyi jo 900 miljoonan markan raja (907 miljoonaa markkaa). Takausvastuiden kappalemäärät. Vuosittain pankeille maksettujen lainojen kappalemäärät ovat vaihdelleet 1990 luvun alkupuolelta lähtien hieman vajaasta 5 000:sta vuoden 2000 vajaaseen 6 300:aan. Kansaneläkelaitoksen perittävänä olevien saatavien kokonaiskappalemäärä on noussut samana aikana niin, että se oli vuonna 1994 22 500 ja vuonna 2000 runsaat 42 100. Suhde pankkien opintolainakantaan. Opintolainakanta on tasaisesti laskenut 1990-luvun alusta lukien lähes 12 000 miljoonasta markasta vuoden 2000 noin 9 050 miljoonaan markkaan. Takaajan maksettavaksi tulevien lainojen määrän samanaikaisesti kasvaessa tämä on merkinnyt sitä, että takaajan vuosittain maksamien lainojen osuus opintolainakannasta on noussut niin, että se oli vuonna 1990 0,3 % ja 14

vuonna 2000 jo 1,6 %. Kansaneläkelaitoksen perittävänä olevien lainojen osuus koko lainakannasta on noussut vuoden 1990 1,2 %:sta vuoden 2000 10 %:iin. 2.5. OPINTOLAINAN MAKSAMATTA JÄTTÄNEISTÄ OPISKELIJOISTA Opintolainatyypit. Opintotukiuudistuksen yhteydessä myös opintolainan takausjärjestelmää muutettiin vuonna 1994 siten, että korkotuellisesta opintolainajärjestelmästä siirryttiin markkinaehtoiseen järjestelmään. Opintolainojen kanssa ongelmiin joutuneilla voi olla joko vanhamuotoista, korkotuellista lainaa tai uusimuotoista, markkinaehtoista opintolainaa taikka molempia. Enimmillään sekä vanhaa että uutta opintolainaa ottaneita ja maksuvaikeuksiin joutuneita opintolainavelallisia oli vuonna 1997 (15% kaikista lainansa kanssa ongelmiin joutuneista). Pelkästään korkotuellista opintolainaa ottaneiden ja maksuvaikeuksiin joutuneiden valtion pankeille maksamat velkojen pääomat ovat selvästi suurempia kuin markkinaehtoista lainaa ottaneiden. Lainan määrä. 1990-luvun alussa takausvastuun perusteella pankeille maksettujen opintolainojen keskimäärä oli alle 20 000 markkaa. Takausvastuusuorituksen keskimääräinen markkamäärä nousi 1990- luvun puoliväliin asti, vuosina 1995-96 se oli jo yli 29 000 markkaa. Keskimääräinen suuruus on kuitenkin alkanut pienentyä, sillä vuoden 2000 aikana takausvastuun perusteella maksettujen opintolainojen keskimäärä oli hieman yli 23 000 markkaa. Kaikkien opintolainojen keskisuuruus vuonna 2000 oli noin 23 500 markkaa. Ikä. Opintolainan kanssa ongelmiin joutuneiden keski-ikä on hieman alle 30 vuotta. Ikäluokittain tarkasteltuna vanhempien ikäluokkien suhteellinen osuus on pienentynyt ja nuorempien osuus vastaavasti kasvanut. Vuonna 1998 20-24 -vuotiaiden osuus oli jo runsaat 40 %, kun vuonna 1994 se oli noin 25 %. Kaikkein nuorimpien, alle 20-vuotiaiden osuus on pysynyt suhteellisen samana, noin 2 %:ssa. Vanhamuotoista opintolainaa ottaneet opintolainaongelmaiset ovat keski-iältään vanhimpia, mikä johtuu luonnollisesti siitä, että vanhamuotoisia lainoja ei ole myönnetty vuoden 1994 jälkeen. Markkinaehtoista opintolainaa ottaneet ja ongelmiin joutuneet ovat iältään vuosi vuodelta yhä nuorempia. Sukupuoli. Kaikista opintolainavelallisista suurin osa on naisia (1997 n. 60 %). Maksuvaikeuksissa olevista enemmistö on kuitenkin miehiä. 1990-luvun alkuvuosina miesten suhteellinen osuus lainaongelmaisista oli 60 %, mutta lamavuosina naisten osuus alkoi kasvaa. Vuonna 1995 naiset olivat jopa ongelmaisten enemmistöä, mutta 1990-lopulle tultaessa miesten osuus lähenteli taas vuosikymmenen alun lukemia 15

(1998 58 %). Markkinaehtoisia opintolainoja ottaneista opintolainaongelmaisista miesten osuus on vieläkin suurempi, lähes 70 %. Opiskeluaika. Viime vuosina on yhä lyhyemmän opiskeluajan jälkeen ajauduttu ongelmiin opintolainojen kanssa. Vuonna 1995 opintolainaongelmaisten keskimääräinen opiskeluaika oli lähes neljä vuotta, jonka jälkeen opintovuosien määrä on tasaisesti pienentynyt (1998 3,63 vuotta). Opiskeluajan pituus on määritelty Kelan rekistereistä saatavien opintotukivuosien (vuosi, jona henkilö on saanut opintotukea) mukaan. Opintojen eteneminen. Pääsääntöisesti opintolainansa kanssa ongelmiin joutuneet ovat suorittaneet opintonsa loppuun, mutta lainaongelmaiset ovat keskimääräistä useammin keskeyttäneet opintonsa tai viivästyneet opintojensa loppuun suorittamisessa. Anna-Riitta Lehtisen kyselytutkimuksen (Ongelmana opintolainat, Helsinki 1999) perusteella ongelmaryhmästä 13% oli keskeyttänyt opintonsa, kun vertailuryhmästä vain 4 %. Keskeyttämisen syiksi vastaajat olivat ilmoittaneet taloudelliset ongelmat (10 %), väärän opintoalan (9 %) ja henkilökohtaiset syyt (12 %). Ammattiin johtavaan koulutukseen oli haettu nuorena perusopintojen jälkeen. Vaikka opinnot olivat kestäneet lyhyen aikaa, laina oli nostettu silti usein maksimimäärä. Oppilaitos. Selvästi eniten opintolainojen hoito-ongelmia on ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelleilla (yli neljännes lainaongelmaisista vuonna 1998). Yliopisto-opiskelijoiden osuus ongelmaisista on noin 10 %. Opintolainaongelmaisten osuus kaikista opintolainavelallisista on ylivoimaisesti suurin ammatillisissa oppilaitoksissa (3,74 % 1998) ja pienin yliopistoissa (0,37 % 1998). 1990-luvun lopulla toteutettu koulutuslainsäädännön uudistus hankaloittaa opintolainaongelmien tarkastelua oppilaitoksittain. Pankki. Pankeista opintolainoja myöntävät eniten Merita (lainakanta 31.12.2000 3,7 mrd. mk), osuuspankit (2,9 mrd. mk) ja Leonia (1,7 mrd. mk). Vuosina 1990-1998 valtion takausvastuun perusteella maksettujen opintolainojen osuus koko pankkien opintolainakannasta oli 0,9 %. Vaikka pankkien opintolainakannat ovat pienentyneet, valtion takausvastuun perusteella maksamien opintolainojen osuus kaikista opintolainoista on kasvanut. Maksuvaikeuksien syyt. Lehtisen tutkimuksen ongelmaryhmän takaisinmaksuvaikeuksien pääasialliset syyt olivat "ei ole rahaa", "työttömyys" ja "ei ole tuloja". Rahan riittämättömyys johtui pienistä tai epäsäännöllisistä tuloista tai suurista takaisinmaksueristä. Oma tai puolison työttömyys oli olennaisesti heikentänyt perheen taloutta. Takaisinmaksuerien suuruus ja puolivuosittain tapahtuva lyhennys olivat yllät- 16