Hyvät Aino Tarinon omaiset Jokainen ihminen, jolla on lapsia, huomaa itse vanhenevansa, kun lapset tulevat aikuisiksi. Toinen vanhenemisen merkki on se, että naapurit ja ystävät kuolevat yksi toisensa jälkeen. Ei jää muuta kylä» paikkaa kuin hautausmaa. Plinä sie-i-lä kyllä hyvin viihdynkjln aina pitkään. Puhelen usein yksiksess'poismenneille rakkailleni ja ystävilleni. Toinen hyvä systeemi poisnukkuneitten omaisten jt. ystävien kanssa seurusteluun talvisen taivaan tähdet. Kun iltaisin koiran kanssa ulkoilen Kinnaj^rin metsänreunaa pitkin, pysähdyn usein tarkastelemaan taivaan tähtiä. Olen niistä merkinnyt jokaiselle poisnukkuneelle omaiselleni ja hyville ystävilleni yhden. Kerron aina kuulumiset itteksiisj katselen taivaalle ja kysyn, näettekös nyt, kun muistelen ja kalpaan teitä Ne ovat minun tapojani muistella rakkaita vainajiani. Jokaisella ihmisellä on tietysti omat tapansa. YsdMca. Aino Tarino, jonka muistoa tässä nyt vietämme oli jo iäkäs ja monta kertaa elämässään ollut vaikeasti sairaana. Kerrankin muistan hänet Turengin sairaalassa
ihan keltaisena ja hyvin sairaana. Kun hän selvisi niin monesta vaikeasta sairaudesta, uskottiin nytkin, että kyllä hän siitäkin vielä selkiää. Siksi hänen lähtönsä oli niin yllättävä. Viimeksi hän oli viime keväänä heikkona sairaana ^ keskussairaalassamme, putosi sängystäkin ja silmä tuli ihan mustaksi. Minäkin vain naureskelin, että mikäs neekerityttö täällä makaa, kun katsomaan menin ja sanoin, että koetapas joutua täältä kotiin, kevättyöt odottavat. Niinhän se Aino tuli vielä kesäksi kotiin.oli niin reipas tyttö koko kesän.kävimme kerran vielä Mallinkalällakin meidän mökillä kylpemässä.minä kylvetin Ainon oikein nokkosvihdalla.aino valitti, että koko viikon se sinun nokkosvihtasi pisteli minua. Vielä minulla nytkin on kotona maljakossa Ainon viimeisellä kyläreissullaan tuomat kukat ihan hyvinä. Sitten Aila tuli lauantaina sanomaan, että äiti on taas äkkiä saanut sydänkohtauksen ja viety keskussairaalan teho-osastolle. Maanantai-iltana oli jo kauniisti nukkunut ikiuneen.011 sanonut Ailalle vaan, että häntä niin väsyttää.
Kun mekin olimm^aémassa tuolla kunnantalon mäellä lähes 30 vuotta ja Lasse ja hänen vanhempansa olivat Ainon ja Armaan ystäviä vielä paljon kauemmin jo olleet, tuntuu ihan uskomattomalta, että Ainoa ei enää ole# Vuosikymmenet olimmerläheisessä kanssakäymisessä toistemme kanssa.kesäisin teimme retkiä kaus pohjoiseen saakka.kaikki jouluaatot ja uudenvuodenaatot oli. me aina yhdessä porhoihimme. Vielä viime uudenvuodenaatona minä tulin tinoineni Tarinolle, vaikka vuoro olisi ollut meillä pitää vastaanotto.aino kuitenkin sanoi haluavansa mieluummin olla kotona ja pyysi minua nuoremmakseni heille,aikaisemmin aina Armas teki salin muuriin tinansulatusvalkean, mutta viimeisinä vuosina Poikselän Asser teki valkean saunan pesään.joka uudenvuodenaattona muistan meidän valaneen onnentinat jokaiselle perheenjäsenelle.viime kerralla ei kuitenkaan ollut enää Asseriakaan.Hänkin lähti äkkiä viime vuonna lyhyen sairauden jälkeen. Meidän lapeillehan Tarinoiden koti oli niinkuin toinen koti.lapset saivat sinnen mennä.sinne saimme viedä vaikka pari lasta viikoksikin, jos matkustim
me jonnekin.lapset menivät sinne mielellään ja me tiesimme, että paremmin Tarinolla meidän lapset hoidetaan kuin kotona. Helihän uhkasi kerran kokonaan muuttaa Tarinolle. Useimmathan meistä toivovat elävänsä vanhoiksi. Muistan, kuinka Armaskin aina sanoi,että hän elää vanhaksi. Se on kuitenkin niin, että ihminen vain toivoo uskoo, mutta Luoja päättää meidän puolestamme. Tuskin pystymme lähtöämmekään paljonkaan muuttelem Armaskin lähti yllättäen.tämä Armaan sairausaikai nen hoito ja Armaan lähtö kenties jouduttivat Ainonkin lähtöä.aino oli silloin hyvin»asittunut ja väsynyt.usein käy myöskin niin, että pitkään yhdessä eläneet pariskunnat, menevät hautaan melko peräkkäin.elämä tuntuu jälkeenjääneestä tietysti niin tyhjältä ja yksinäiseltä. Muistuu mieleeni monta asiaa, joissa Aino auttoi perhettämme.esim. sota-aikana ikkunanverhojer laitossa. Eihän silloin saanut paljon muuta kangasta kuin sideharsoa, mutta Aino sanoi, että hän näki yhdessä paikassa niin kauniisti laitetut
verhot ja hän laittaa teille samanlaisesti. Ripustelimme niitä verhoja sahana iltana, jolloin Uuno Oksasella oli 50 vuotispäivä. Piinu tuli hakemaan meitä heille oikealle kahville niin myöhään kuin kello 10 illalla, jolloin vie-iä työskentelimme. Kun olimme Minulla ja Uunolla juoneet kolme kupillista oikeata kahvia, ei meistä kukaan, Lassekaan, nukkunut yhtään koko yönä. Kahvi virkisti meitä niin kovasti. Piinu oli saanut sitä Amerikasta saakka.suomessa ei silloin kahvia ollut. Nuorena Aino oli ollut Sarastuksen voimistelujoukossa, urheillut ja näytellyt Turengin Työväennäyttämöllä. Ompelija hän oli ollut nuoresta saakka ja piti silloin v. 1937, jolloin minä tulin Turenkiin, omaa ompeluiiikettä. Silloin hän toimi Turengin VPK:n Naisjaoston pu heenjohtajana. Koko TarinOn väki lähti aina palokunnan eri tehtäviin ja juhliin hienoissa palovormuissa. Aino ompeli meidänkin 4-vuotiaalle Arille hienon palokuntapuvun ja sekös oli pojalle mieluinen monta vuotta. Peltolan sisarusparvi oli myöskin sukurakkaita ja he vierailivat ui oistensa koåeissa.yiime vuosina mamma olimme Tarinolla aina vakituisina ia Poraan Suoma, milloin Turenkiin ehti käymään:
erikoisesti kalpaamme Ainon arvokasta, iloista ja asiallista oleilusta, täällä on monta, joiden vihkiteki rlstikoltun, jossa kaikki lapsemme ovat kastetut. puvun tai r=5stipuvun Aino on ommellut.meillekin hän oli sitä mieltä vielä kahta päivää ennen risti- äisiä, btei sota-aikana mitään ristikolttua tai'vitse. Heli-Maljän voi yhtä hyvin kastaa kapaloissa, julisti ia$e.puhuin tästä Ainolle ja Aino oli minun kanssani samaa mieltä, että kastettava lapsi tarvii uhlapuvun.aino sanoi:"mene heti hakemaan Hämeenlinnasta angas, kyllä minä semmosen pian lasketan" Hieno puku bulikin. Tiedämme, että nukkuneen osa on onnekkain.mesuomme Ainolle levon, pitkän, ahkeran ja vaiherikkaan elämän jälkeen. Omaisten ohella kalpaamme ja muistamme häntä.