Tekijänoikeudesta ja luvallisista kuvista Valokuvan tekijänoikeudesta on runsaasti materiaalia sekä netissä että kirjoissa. Viimeksi mainituista voidaan suositellen mainita Finnfoton ja Mustan taiteen vuonna 2006 julkaisema Valokuvan uusi tekijänoikeusopas. Tässä käydäänkin lävitse lähinnä esimerkkien avulla vain keskeisimpiä valokuvan myyntiin ja ostoon liittyviä tekijänoikeusasioita. Myös kuvien julkaisulupiin liittyviä asioita käsitellään esimerkkien avulla. Valokuvan tekijänoikeus on kuvan ottajalla ja se voidaan julkaista vain hänen luvallaan suoja-ajan puitteissa. Vastoin yleistä käsitystä tekijänoikeus ei ole automaattisesti sillä, joka painanut laukaisinta, vaan sillä, joka on osallistunut keskeisesti kuvan suunnitteluun. Yleensä tämä on toki yksi ja sama henkilö. Valokuvan tekijänoikeus voi olla myös useilla kuvan syntyyn vaikuttaneilla henkilöillä..sopimus yhteisestä tekijänoikeudesta on hyvä tehdä etukäteen ja mieluiten kirjallisesti. Voidaan sopia myös tietyn projektin kuvien yhteisestä tekijänoikeudesta, jolloin niit äei tarvitse määritellä kuva kuvalta. Valokuvan tekijänoikeus syntyy kuvan valotushetkellä. Se on siinä mielessä automaattinen, että sitä ei tarvitse hakea mistään eikä se vaadi copyrihgt-merkin käyttöä. Tekijänoikeus syntyy aina fyysiselle henkilölle. Valokuvan tekijänoikeuden voi luovuttaa tai myydä toiselle henkilölle, myös yhtiölle. Isyysoikeus säilyy kuitenkin aina alkuperäisen tekijänoikeuden haltijalla. Esimerkiksi kuvaajan nimenä ilmoitetaan aina alkuperäisen tekijänoikeuden haltija riippumatta siitä, kuka ne julkaisuhetkellä omistaa. Tekijänoikeus voi siirtyä myös perintönä toiselle henkilölle. Eräs tekijänoikeuteen liittyvä pieni erikoisuus on se, että tekijänoikeutta ei voida ulosmitata. Tekijänoikeudesta saatavia tuloja kylläkin siinä kuin muitakin tuloja. Tekijänoikeus tai oikeus valokuvaan eivät suojaa valokuvan kohdetta, ideaa tai aihetta. Kuka tahansa saa ottaa valokuvan samasta kohteesta, samasta kuvakulmasta ja samassa valaistuksessa kuin toinen valokuvaaja. Kuinka järkevää ja korrektia toisten apinoiminen on, on sitten ihan eri juttu. Tekijänoikeus on voimassa 50 vuotta valokuvan ottamisen jälkeen. Jos valokuva luokitellaan valokuvateokseksi, niin suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Jos tekijöitä on useampia, niin 70 vuotta viimeisimmän kuoleman jälkeen. Onneksi keinotekoisella jaolla valokuvateoksiin ja tavallisiin valokuviin ei käytännössä juuri merkitystä, sillä rajanveto olisi monesti todella vaikeaa. Valokuvateokselta kun edellytetään itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, mutta kenellä olisi aikaa miettiä sitä joka kuvan kohdalla. Tämän päivän kuvakaupan suhteen suoja-ajoilla on merkitystä vain vanhoilla kuvilla. Jos kuvien myyjä perinyt oikeudet vanhoihin kuviin, niin (vuonna 2008) valokuvateokset, joiden tekijä on kuollut 1938 tai myöhemmin ovat suojattuja. Valokuvat taas ovat suojattuja, jos ne on otettu vuoden 1966 jälkeen. Laki muuttui vuonna 1991, jolloin valokuvan suoja aika piteni 25 vuodesta 50 vuoteen, mutta ei takautuvasti. Siitä vuosiluku 1966. Valokuvateokset sen sijaan suojattiin takautuvasti. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että vanhojen valokuvien markkina-arvo on aika vähäinen, joten ohessa olevat esimerkit ovat todelliselta merkitykseltään aika marginaalisia.
Yhdistelmäkuvat Digitaalisesti eri kuvien yhdisteleminen on nykyään jokapäiväistä. Jos kaikki kuvat ovat manipuloijan ottamia, mitään ongelmia ei ole tiedossa. Sen sijaan jos yhdistelmäkuvassa on useiden kuvaajien kuvia, niin tilanne on tekijänoikeuksien kannalta hieman kinkkisempi. Jos yhdistelijä on näin luonut kokonaan uuden valokuvan, tässä yhteydessä jopa teoskynnys ylittyy helpommin, niin hänellä on siihen tekijänoikeus. uuden kuvan tekijänoikeus ei kuitenkaan vaikuta mitenkään alkuperäisten kuvien tekijänoikeuteen. Tässä yhteydessä väliin esiintyvä väärinkäsitys on sekoittaa nämä käsitteet toisiinsa. Toisen kuvaa ei saa käyttää ilman lupaa oman kuvan materiaalina. Tekijänoikeuden saaminen omalle kuvalle ei tarkoita sitä, että siihen voi varastaa toisen omistamaa materiaalia. Kuvan julkaiseminen Kuvan, johon myyjällä on tekijänoikeudet, ja jonka kuvassa olevat kohteet hän joko omistaa tai hänellä on oikeudet niihin, ja jossa mukanaolevilta hänellä on julkaisulupa, ja joka ei loukkaa ketään, voi huoletta myydä mihin tarkoitukseen vain. Jos yksikin ehto jää toteumatta, on syytä olla varovainen. Varsinkin kuvapankkeihin kuvia laitettaessa ei voi yleensä tietää lainkaan kuvien jatkotaivalta. Erityisesti silloin täytyy pitää huolta, että kuvat ovat julkaisukelpoisia. Lupa ottaa kuva jossain paikassa ei takaa vielä sitä, että kuva voidaan myös julkaista. Julkaisurajoitus voi olla osittainen kohdistuen esim. kuvan käyttöön mainonnassa tai markkinoinnissa tai siten totaalinen esim. kuvan ollessa kohdetta loukkaava. Kääntäen tietysti pätee. Jos kuva on otettu oikeudetta, niin sitä ei saa julkaista. Salakatselukuvia ei saa julkaista. Mainonta ja markkinointi Valokuvassa esiintyvä henkilöllä tekijänoikeutta valokuvaan. Sen sijaan valokuvassa esiintyvän henkilön yksityisyyden suoja asettaa rajoja sille, millä tavoin valokuvaa voidaan käyttää. Yksityisyyden suoja asettaa rajoituksia eniten valokuvien kaupalliselle käytölle. Uutis- ja tiedotustoiminnassa ihmisiä esittävien valokuvien käyttö on vapaampaa. Suomessa ei ole erityistä lakia henkilön persoonan ja kuvan käytöstä mainonnassa ja markkinoinnissa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin hyväksytty periaate, jonka mukaan henkilön persoonan käyttö mainontaan ja markkinointiin edellyttää suostumusta ja luvattomasta käytöstä on maksettava korvausta. Korvaus voidaan maksaa joko kertakorvauksena tai provisiona kuvan tuotosta. Mainonta- ja markkinointikäyttö asettaa myös muita rajoituksia kuville. Toisen yksityisomaisuutta ei saa käyttää kuvissa luvatta. Tämä koskee myös rakennuksia, jotka toisaalta tekijänoikeuslaki erikseen sallii kuvattaviksi kohteiksi. Lakia ällätikulla lukemalla voi tulla hyvin erilaiseen lopputulokseen riippuen siitä, mistä kohtaa lakikirja on auki. Tässä suhteessa kannattaa pitää päällimmäisenä ohjenuorana tervettä maalaisjärkeä. On syytä huomata, että tekijänoikeus koskee myös tuotemerkkejä ja design-tuotteita. niiden näkyminen mainoksessa merkittävässä koossa voi johtaa hankaluuksiin. Mainostoimistot ostavatkin hyvin harvoin kuvapankeista muita kuin täysin neutraaleja kuvia.
Muu kaupallinen käyttö Julkisella paikalla kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua. Jokainen kuvaaja voi miettiä omaa kantaansa tämän tästä esiintyviin suullisiin ja kirjallisiin kieltoihin, joissa kuvaaminen yleisellä paikalla, kuten kirkon edustalla, pyritään kieltämään. Kuvan julkaiseminen voi olla kiellettyä vaikka kuva ei olisi kaupallisessa yhteydessä. Nämä liittyvät yleensä yksityisyyden suojan piiriin. Yksityiselämän loukkaukset, ihmisen kuvaaminen nolossa tai muuten epäedullisessa tilanteessa ja yleensä ihmisen kuvaaminen vastoin hänen toivettaan ovat tilanteita, joita kannattaa pikemminkin välttää kuin suosia. Paparazzi-kuvat ovat luku sinänsä, siihen aihealueeseen ei tässä kirjassa puututa. Julkisten henkilöiden yksityisyyden suoja julkista tehtävää suorittaessaan on merkittävästi heikompi kuin ns. tavallisen pulliaisen. Mutta vain tässä yhteydessä. Vaikka käytäntö mediassa valitettavasti onkin monesti jotain ihan muuta, niin yksityiselämässään politiikan ja talouselämän vaikuttajilla on ihan sama yksityisyyden suoja kuin kaikilla taviksillakin. Taideteosten kuvaaminen on erityisen problemaattista. Esimerkiksi monissa museoissa on lupa kuvata esineitä ja taideteoksia (yleensä ilman jalustaa ja salamaa), mutta kuvien kaupallinen käyttö on kielletty. Kaupallinen käyttö tarkoittaa rahan saamista valokuvasta tai esimerkiksi artikkelin rahallisen arvon lisääntymistä kuvan johdosta. Julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen pysyvästi sijoitetun taideteoksen saa valokuvata ja kuvan julkaista. Paitsi ulkona, julkinen paikka voi olla myös sisällä, ja esim. virastotalon aula on julkinen paikka. Taideteoksesta otettua kuvaa ei kuitenkaan saa käyttää ansiotarkoitukseen, mikäli taideteos on kuvan pääaihe. Taideteos ei ole kuvan pääaihe esim. silloin, jos otetaan kuva kaupunkinäkymästä, ja taideteos näkyy siinä osana muuta kaupunkiympäristöä. Arvioinnissa huomiota kiinnitetään mm. osuuteen kuvapinta-alasta, yleiseen sommitteluun ja kokonaisvaikutelmaan. Viime kädessä arviointi on kuitenkin tehtävä käyttöyhteydessä. Yksikäsitteistä vastausta taideteosten kuvien julkaisemisesta ei voi antaa. Juristienkin lausunnot itse asiasta kuultuna ovat hyvin vaihtelevia. Jonkinlaisena yleisneuvona voisi sanoa, että kovin ohutta jäätä ei kannata lähteä kepillä kokeilemaan, mutta hysteerisen arkajalkakaan on turha olla. Monin paikoin jää on ihan kantavaa.
Tyypillinen matkakuva, jossa kaikki matkalaiset piti saada samaan ryhmäkuvaan. Ryhmän asetteli ja kuvan sommitteli oikealla seisova henkilö ja kuvan tekijänoikeus kuuluu hänelle riippumatta siitä, että laukaisinta painoi hotellin respatyttö. (kuva: Timo Suvanto) Monissa kuvissa, jopa näinkin yksinkertaisissa, suunnittelu ja valmistelu on kuvan ottamisen kannalta paljon keskeisempää kuin itse kuvan lopullinen valotus. Tällaisessa tilanteessa tekijänoikeus voi muodostua kahdelle tai useammalle henkilölle. (kuva: Sakari Mäkelä ja Timo Suvanto) Liittämällä kaksi kuvaa hieman muokaten yhteen saatiin looginen selitys kuvaajan velmulle ilmeelle. Tekijänoikeudellisia ongelmia ei ollut, kun kaikki kuvat toisen kuvan muikunpyrstöä myöten olivat saman kuvaajan ottamia.
Vanhin tunnettu säilynyt valokuva vuodelta 1826. Sen on ottanut Nicéphore Niépce. Ilman tarkempaa tietoa henkilöhistoriasta lienee selvää, että tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, joten kuvan voi julkaista vapaasti. Kuvasta tehdyn printin voi myös myydä vapaasti, mutta ei tietenkään kuvan tekijänoikeuksia. Ne kun kuuluvat Niépcen perikunnalle. Tekijänoikeus säilyy, vaikka suoja-aika on mennyt umpeen. Teoksella voi olla myös ns. klassikkosuoja, joka on opetusministeriölle myönnetty oikeus tekijän kuoltua kieltää teoksen julkinen käyttö sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla. Mitä se sitten tarkoittaakin. Kirjantekijän isän ottama kuva vuodelta 1956. Värifilmi oli silloin harvinaista, kuva on kauniisti sommiteltu kuvalla on minulle paljon tunnearvoa. Ne eivät tee kuvasta valokuvateosta, vaan se on arvioitava erikseen. Jos joku käyttää kuvaa ilman lupaani, haastan hänet oikeuteen valokuvateoksen luvattomasta käytöstä. Isäni kuoli vuonna 2003, joten kuvan suoja-aika kestäisi aina vuoden 2073 loppuun asti. Siihen asti perillisillä on yksinnomainen tekijänoikeus kuvaan. Riitatilanteessa oikeus tekisi sitten päätöksen kuvan teosluonteesta, yleensä kuultuaan tekijänoikeusneuvoston kannan siihen. Kuva vuodelta 1961. Tämänkin kuvan tekijänoikeudet olen perinyt, mutta en viitsi riitauttaa sen teosluonnetta. Kuvan suoja-aika on päättynyt, vaikka kuvan ottamisesta ei ole kulunut vielä 50 vuotta. Vuoden 1991 lakiuudistus suojasi vain vuoden 1966 jälkeen otetut kuvat. Kuva on siis vapaasti julkaistavissa, mutta ei tietenkään mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa. Koska he ovat nyt jo kaikki aikuisia, niin huoltajien lupaa ei enää tarvittaisi.
Paras koulukaveri yhteisellä matkalla Englannissa pubissa vuonna 1968. Ikä ei olisi oikeuttanut vielä oluen juontiin, mutta se rikos on vanhentunut ja tupakointikielto ravintoloissa odotti itseään vasta vajaan 40 vuoden päässä. Valokuvan tekijänoikeuden suoja-aika päättyy vuoden 2018 lopussa. Kuva koulua markkinoivaan esitteeseen. Vaikka kuvaaja ei saanut korvausta naapuriapuna tehdystä työstä, on Tähän joku sopiva Tyypillinen kuvapankissa oleva henkilökuva. Mallilta on saatu kirjallinen lupa kuvan käyttöön ja hän on saanut kuvasta korvauksen. Harrastajakuvaajalle tällaiset kuvat tahtovat jäädä tuotoltaan pakkasen puolelle. Rakennuksen saa vapaasti kuvata ja tällaisen kuvan julkaista. tästä on maininta erikseen tekijänoikeuslaissa. Toisaalta yksityisomaisuuden käyttö mainonnassa ja markkinoinnissa luvatta on kiellettyä. Lisäksi salakatselu teknisellä laitteella kuten kameralla on kiellettyä kotirauhan alueella. Tässä tapauksessa hämärän aikaan tehty kuvaus korostaa salakatselua. Ehdoista rajoittavin jää voimaan, joten tällaisen kuvan ottaminenkin ilman lupaa on kiellettyä.
Erilaisten onnettomuuskuvien suhteen kannattaa olla hyvin maltillinen. Tässä herkullinen aihe harrastajakuvaajalle laittaa jännittävä pikku uutinen kuvan kera paikallislehteen. Auto palanut poroksi ja vielä poliisi käynyt paikalla. Auto vain on pihalla kotirauhan piirissä. Talon numerokyltin ja auton rekisterinumeron näkyminen eivät ainakaan paranna tilannetta kuvaajan ja kuvan julkaisseen lehden kannalta. Jos talon omistaja tekisi rikosilmoituksen, niin nähtäisiin taas kerran, kumpi toisilleen osin ristiriitaisista perusoikeuksista painaa enemmän. Sananvapaus vai yksityisyyden suoja. Näppäilykuva kirjamessuilla pääministeristä, jolta oli rahat loppua kesken kaupanteon. Julkaistu juorulehden lukijoiden palstalla. Kuvan juju on suurennoksessa kädestä ja pienestä kolikosta. Tavallinen kansalainen voisi pitää syystäkin loukkaavana, jos hänestä julkaistaisiin kuva, jossa annettaisiin ymmärtää hänen olevan pahassa rahapulassa. Poliitikkojen on kestettävä sekä satiirin keinon ja vähän suorempaakin esitetyt arviot omista toimistan. Kuvasta saadusta 30 euron palkkiosta päätellen juttu kuvateksteineen ei ollut ihan kaikkein kovinta kamaa. Poliitikoista julkisuudessa voidaan julkaista huoletta kovuudeltaan ihan eri luokkaa olevia valokuvia.
Julkkikset kuuluvat toiseen luokkaan lainsuojattomuudessa kameran edessä. Tullessaan vapaaehtoisesti julkisuuteen he tietyllä tavalla antavat hiljaisen suostumuksensa julkaista heistä vähemmän mairittelevia kuvia. Todellisuudessa juontaja Kirsi Salon kunto näytti tältä vain sen sekunnin sadasosan, jonka kuvan valottaminen kesti. Tavallisesta kansalaisesta ei ole syytä julkaista tällaista kuvaa, mutta julkkiksille niiden sietäminen kuuluu julkisuuden luontaisetuihin. Osoituksena siitä, millaisiin juridisiin ongelmiin tekijänoikeuksien ja julkaisuoikeuksien kanssa voidaan joutua, käykööt tämä kuva. Kuva on otettu Liverpoolissa olevassa museossa, jossa taideteosten kuvaaminen on sallittua omaan, mutta ei kaupalliseen käyttöön. Kuvassa esiintyvä poika ei varmaan edes tiedä päätyneensä kuvaan. Taulun tekijänoikeudet ovat menneet jo vuosikymmeniä sitten. Onko maalaus kuvassa pääasia vai toisarvoisessa roolissa? Onko tekijänoikeus sama Suomessa ja englannissa ja miten se pitää ottaa huomioon? Mihin tarkoitukseen voi oheista kuvaa käyttää? Lienee aika selvää, että mikään mainonta- tai markkinointitarkoitus ilman museon ja pojan ja hänen vanhempien lupaa ei tule kysymykseen. Poika on selin kameraan, mutta yleisenä kriteerinä tunnistettavuudelle pidetään, sitä kuvattavan lähipiiri pystyy tunnistamaan henkilön kuvasta. Valokuvaajan on turha lähteä pohtimaan tällaisen tapauksen juridisia kiemuroita. Tietenkin aina voi pelata täysin varman päälle ja jättää kaikki vähänkin arveluttavat kuvat myytävien kuvien ulkopuolelle. Voi myös ottaa terveen järjen käyttöön. Kyseessä on julkinen paikka, jossa valokuvaus on sallittua. Tämän kirjan tekijöiden mielestä kaupallinen käyttö tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että taideteoksista tehdään myytäviä postikortteja, kuvat pelkistä taideteoksista ovat kokonaisuudessaan lehtiartikkelin kuvituksena jne. sen sijaan tämän kuvan esim. matka-artikkelin kuvituksena tai tämän kirjan esimerkkikuvana ei ole taideteoksen kaupallista hyödyntämistä. Tosin varmuuden vuoksi museolta kysyttiin ja saatiin lupa viimeksi mainittuun tarkoitukseen.