KHO:2011:22 Vuosikirjanumero KHO:2011:22 Antopäivä 9.3.2011 Taltionumero 588 Diaarinumero 3870/1/09 Yhdenvertaisuuslaki - Syrjintä ja häirintä - Romaniväestö - Televisio-ohjelmasarja - Yleisradio - Sananvapaus Arvioitaessa sitä, oliko Manne-tv/Romano-tv -ohjelmasarjan esittämisellä rikottu yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentissa tarkoitettua syrjinnän kieltoa ja mainitun pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua häirinnän kieltoa, oli otettava huomioon perustuslain 12 :n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvattu sananvapauden suoja. Suomen perustuslaki 6 2 momentti, 12 1 momentti ja 22 Yhdenvertaisuuslaki 2 2 momentti, 6 ja 13 1 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 10 artikla Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeuden päätös 5.11.2009 nro 09/0953/2 Asian aikaisempi käsittely A ja B (hakijat) muiden ohella ovat vaatineet, että syrjintälautakunta tutkii Yleisradio Oy:n (jäljempänä YLE) tuottaman Manne-tv/Romano-tv -ohjelmasarjan sisältämän syrjintärikkomuksen ja joko kieltää YLEä uusimasta romaniväestöä syrjivää menettelyään tai kieltää ohjelmaan sisältyneen häirinnän. Syrjintälautakunta on 22.9.2008 tekemässään päätöksessä, sikäli kuin nyt on kysymys, katsonut, ettei YLEn menettelyä ollut pidettävä niin vakavana, että siinä olisi syyllistytty yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettuun häirintään. Syrjintälautakunta on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti: Syrjintälautakunnan tehtäviin kuuluu yhdenvertaisuuslain 13 :n mukaan muun muassa kieltää jatkamasta tai uusimasta lain 6 :n tai 8 :n vastaista menettelyä. Vaikka ohjelman lähettäminen on ilmeisesti päättynyt, siitä tehtyä DVD-tallennetta on myynnissä edelleenkin, ja ohjelma on mahdollista uusia. Yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdan mukaan syrjintänä pidetään myös häirintää, joka merkitsee henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Hakijat ovat pyytäneet syrjintälautakuntaa kieltämään YLEn hakijoihin kohdistaman häirinnän. Hakemuksessa mainitun ohjelman sisältö kohdistuu jo ohjelman nimenkin mukaisesti romaniväestöön. Yhdenvertaisuuslain tulkinta on sidottu sillä toimeenpantaviin Euroopan yhteisön direktiiveihin niin, että lain säännöksiä on tulkittava direktiiveissä tarkoitetulla tavalla, vaikka säännösten sanamuodot eivät kansallisen oikeusjärjestyksen muotoon kirjoitettuna kaikin osin täysin
vastaisikaan direktiivien sanamuotoja. Lain säännösten tulkinnat seuraavat EY:n tuomioistuimen asianomaisten direktiivien säännöksistä antamia tulkintaratkaisuja (HE 44/2003, s. 32). Häirinnän edellytysten täyttymiseksi ei välttämättä tarvita nimenomaista yksilöintiä eli häirinnän kohdentamista johonkin tiettyyn henkilöön (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisu direktiivin 2000/43/EY soveltamisesta, C-54/07, 10.6.2008, kpl 41, 3 kohta). Hakijat ovat esittäneet selvitystä siitä, että ohjelma on ollut romaniväestön arvoa loukkaavaa. Ohjelmassa on tuotu karrikoiden esiin kaikki keskeiset romaniväestöä kohtaan tunnetut ennakkoluulot, ja romaniväestön keskuudessa tämä on tunnettu laajasti heidän arvoaan loukkaavaksi niin, että se on ollut omiaan vahvistamaan romaniväestöä kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Tähän käsitykseen on yhtynyt myös 18 rasismiin perehtynyttä yliopistoissa ja muissa laitoksissa toimivaa tutkijaa. Ohjelman tekijöiden tarkoituksena ei ole ollut loukata romaniväestöä, mutta häirintänä pidetään myös tosiasiallista loukkaamista. Etniseen taustaan liittyvän huumorin julkiseen viljelemiseen on suhtauduttava varovaisuutta noudattaen, sillä siihen liittyy ilmeinen väärinkäsitysten vaara, ja sillä saatetaan helposti loukata ja halventaa kokonaisen kansanryhmän arvoa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on arvioidessaan sananvapauden käyttöä uskonnollisiin mielipiteisiin ja katsomuksiin liittyen katsonut vastuulliseen sananvapauden käyttöön kuuluvan velvollisuuden välttää muihin kohdistuvien äärimmäisen loukkaavien ilmaisujen käyttämistä, sillä sellaiset loukkaavat heidän oikeuksiaan, eivätkä sen johdosta ole kelpoisia edistämään keskustelua, jolla voidaan saada aikaan yhteiskunnallista kehitystä (EIT 31.1.2006, asia no. 64016/00, Giniewski v. Ranska, kpl 43). Ihmisen etniseen alkuperään liittyvässä ilmaisuvapauden käytössä on vastaavasti vältettävä käyttämästä erityisen loukkaavia ilmaisuja. Arvioitaessa YLEn menettelyä huomioon on otettava myös sille lakisääteisesti kuuluva julkisen palvelun tehtävä, ja sille yleisradiolain 7 :ssä säädetty erityinen velvollisuus tukea ohjelmatoiminnassaan suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. YLEn ja ohjelmantekijöiden tietoon on saatettu ohjelman loukkaavan romaniväestön arvoa, ja YLE on tämän jälkeen muuttanut ohjelman nimen. Kyseisen viihdeohjelmasarjan lähettämistä on siitä huolimatta jatkettu. Tällä menettelyllä YLEn voidaan katsoa jatkaneen ohjelman lähettämistä tietoisena sen loukkaavuudesta. Häirinnän kielto koskee vain suhteellisen vakavaa menettelyä (HE 44/2003, s. 43). Menettelyn vakavuutta arvioitaessa huomioon on otettava, että kyse on ollut perustuslaissa keskeisenä perusoikeutena suojatun sananvapauden käyttämisestä viihdeohjelmassa taiteellisen ilmaisun keinoin. Taiteellinenkin ilmaisu on sananvapauden käyttämisestä aiheutuvan vastuun piirissä, mutta ilmaisun asiayhteys ja tyylilaji on otettava huomioon sitä arvioitaessa. Nyt puheena olevan ohjelmasarjan tyylilaji on ollut huumori, ja asiayhteys viihdeohjelma. Tällaisille ohjelmille tyypillistä ovat liioittelevat ja karrikoivat ilmaisut. YLEn menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon myös, että kyse on ollut kokonaisesta ohjelmasarjasta, josta loukkaavat sketsijaksot ovat muodostaneet vain osan. Ohjelmasarjaan on lisäksi kuulunut korkeatasoisia musiikkiesityksiä, jotka ovat tuoneet modernia romanikulttuuria esiin myönteisessä valossa. Hakijat ovat esittäneet selvitystä siitä, että viihdeohjelmasarjan lähettämisen aikoihin romanit ovat kokeneet uhkaavia tilanteita, joissa heitä on "nimitelty manneiksi". Epäselväksi kuitenkin jää, missä määrin viihdeohjelmasarjan esittämisen ja kyseisten tilanteiden välillä vallitsee riittävä syy-yhteys. Näitä tilanteita on ilmeisesti esiintynyt myös ennen kyseisen viihdeohjelmasarjan esittämistä.
Ei siis ole selvää, että ohjelmasarjan esittäminen olisi luonut siinä määrin uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai hyökkäävän ilmapiirin, että YLEn menettelyä olisi pidettävä niin vakavana, että siinä olisi syyllistytty häirintään. Käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa A ja B (jäljempänä valittajat) ovat vaatineet, että hallinto-oikeus kumoaa syrjintälautakunnan päätöksen ja kieltää YLEä jatkamasta tai uusimasta romaniväestön (mukaan lukien valittajien) syrjintää (häirintää) etnisen alkuperän perusteella eli kieltää Manne-tv/Romano-tv - ohjelmasarjan esittämisen tai levittämisen. Hallinto-oikeuden tulisi ottaa päätöksessään kantaa myös perustuslain ja YLEn toiminnasta säädetyn lain velvoitukseen tukea romanikulttuurin ja kielen kehittymistä ja tuottaa palveluja myös romaniväestölle kuulemalla väestön edustajia, kuten se toimii saamelaisten kohdalla. Ohjelmasarjan esittämistä ja levittämistä on pidettävä yhdenvertaisuuslaissa kiellettynä häirintänä (syrjintä palvelujen tarjonnassa etnisen alkuperän perusteella). Syrjintälautakunta on edellyttänyt liian korkeaa törkeysastetta häirintää koskevan pykälän edellytysten täyttymiseksi. Yhdenvertaisuuslain häirintätapausten ei tarvitse olla yhtä vakavia tai törkeitä kuin tapaukset, jotka täyttävät kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistön. Sketsejä tulee niiden törkeyttä arvioitaessa verrata lähinnä esimerkiksi hyvän tavan vastaisen markkinoinnin kieltämiseen vaadittavaan törkeysasteeseen. Syrjintälautakunnan kieltopäätöksissä ei ole kyse rikostuomioon verrattavasta sanktiosta eikä yhtä vahvasta keinosta rajoittaa sananvapautta kuin on rikosprosessissa mahdollista. Syrjintälautakunnan päätöksessään edellyttämä törkeysaste on ollut liian korkea, koska se vastaa rikoslain kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen soveltamisessa vaadittua törkeysastetta. Asiassa ei voida käyttää Euroopan ihmisoikeusistuimen rikosjuttuihin liittyviä linjauksia (syrjintälautakunnan päätöksessään viittaama EIT:n päätös 31.1.2006, asia nro 64016/00, Giniewski v. Ranska), koska rikostuomio on vahvempi sananvapauden rajoittamiskeino kuin siviilioikeudellisen yhdenvertaisuuslain soveltaminen. Edellä mainitussa tapauksessa oli kyse sananvapauden rajoittamisesta rikosoikeudellisin keinoin, eikä se siten ole vertailukelpoinen. Yhdenvertaisuuslain häirintäpykälän soveltamisessa ei voida vaatia yhtä korkeaa törkeysastetta kuin rikosjutuissa, koska siinä tapauksessa häirintää koskeva pykälä olisi turha ja täysin päällekkäinen rikoslain kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen kanssa. Ohjelmasarjan (ainakin jaksoissa 1 4) stereotyyppisten ja ennakkoluuloisten sketsien näyttämistä televisiossa on pidettävä romaniväestön arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellisena tai tosiasiallisena loukkaamisena. Moniosaisen loukkaavan ohjelman näyttäminen parhaaseen katseluaikaan kesälauantaisin loi uhkaavan, vihamielisen, nöyryyttävän tai hyökkäävän ilmapiirin (yhdenvertaisuuslain 6 :n kielletty syrjintä etnisen taustan perusteella, 6 :n 2 momentin 3 kohta koskee häirintää). Ohjelman sketsit olivat riittävän törkeitä ja loukkaavia, jotta kyse olisi yhdenvertaisuuslaissa kielletystä syrjinnästä. Häirinnän määritelmän täyttymiseksi ei vaadita näyttöä siitä, että uhkaavia tilanteita tai esimerkiksi tiettyjen romaneiden nimittelyä olisi tapahtunut ohjelman takia (syrjintälautakunnan päätöksen perustelu liittyen syy-yhteyteen ohjelman esittämisen ja manneksi nimittelyn välillä). Sen seikan ratkaisemiseksi, täyttyikö häirinnän määritelmä, tulee arvioida vain itse ohjelman sisältöä ja mahdollisesti loukkaavan sisällön törkeysastetta. Ohjelmassa näytettiin sketsejä, joissa esitettiin romaneita koskevia stereotypioita ja ennakkoluuloja. Sketseissä esitettiin, että romanit eivät halua tehdä töitä, eivät käy töissä eivätkä koulua, vaan ovat kiinnostuneita ampumisesta, ravihevosista ja uhkapeleistä, että he puhuvat hassusti, ovat tyhmiä ja niin edelleen. Jo itse nimi Manne-tv oli romaneita loukkaava. Erityisen törkeitä olivat seuraavat sketsit: opeta lapsesi taskuvarkaaksi -iltasatu, maanjäristysuutinen-sketsi, työvoimatoimistovirkailijaa koskeva sketsi sekä pojan
koulutodistusta koskeva sketsi. Ohjelmassa toistettiin useita kertoja samat romaneita koskevat kielteiset ennakkoluulot ja stereotyypit, mikä varmisti tai vähintään teki todennäköisemmäksi uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai hyökkäävän ilmapiirin syntymisen. Ohjelmasarjan sisältöä ja sarjan esittämistä on pidettävä suhteellisen vakavana menettelynä ja siten kiellettynä häirintänä. Sketsit olivat kielteisiä ja sisällöltään vahvasti yleistäviä, harhaanjohtavia tai loukkaavia ilman minkäänlaista vastapainoa, kuten oikeaa tietoa romaniväestöstä tai vastapainona vastaavanlaisia sketsejä valtaväestöstä. Kokonaisarviona ohjelman sisältöä tulee pitää romaneita vakavasti loukkaavana. Merkittävänä tulee pitää myös sitä, että romaniväestöstä on edelleen suhteellisen heikosti tietoa saatavilla, mikä on omiaan vahvistamaan television kautta heistä esitettyä ja luomaan kuvaa esitetyn todenperäisyydestä ja näin vahvistamaan syrjiviä ennakkoluuloja. Kuten syrjintälautakunta päätöksensä perusteluissa toteaa, tulee asiaa tulkittaessa ottaa huomioon YLEä koskeva laki. YLEltä olisi voinut edellyttää järkevämpää harkintavallan käyttöä ottaen huomioon sen velvoitteen tukea monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. Kuten yhdenvertaisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 44/2003 vp) todetaan: "Häirintää käyttäytyminen olisi myös silloin, kun tekijän olisi tavanomaista harkintaa käyttäen pitänyt tietää, että hänen käyttäytymisensä tai menettelynsä muuten loukkaa toisen henkilön arvoa ja luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai uhkaavan ilmapiirin. Häirinnän ehkäiseminen ja välttäminen perustuu ennen muuta muiden ihmisten huomioon ottamiseen ja jokaisen yksilön koskemattomuuden ja ihmisarvon kunnioittamiseen." Hallituksen esityksen mukaan kiellettyä olisi myös menettely, joka kohdistuu tai jonka seuraukset kohdistuvat johonkin ihmisryhmään. Esimerkiksi ammatinharjoittajan liiketiloissa julkisesti nähtävillä oleva jotain etnistä kansanryhmää halveksivasti ja loukkaavasti kuvaava materiaali voisi olla säännöksessä tarkoitettua häirintää. Häirinnän määritelmässä mainittaisiin selvyyden vuoksi myös "ihmisryhmä". Syrjinnäksi voitaisiin katsoa esimerkiksi Internet-sivuilla tapahtuva ihmisryhmään kohdistuva häirintä. Manne-tv:n/Romano-tv:n esittäminen oli paljon vakavampi häirinnän muoto kuin hallituksen esityksessä siteerattu tilanne, jossa vain rajoitetussa liiketilassa pidetään loukkaavaa materiaalia esillä. Kysymys on vakavammasta häirinnän muodosta, koska parhaaseen katseluaikaan lauantai-iltaisin esitettiin 12 jaksoa televisiossa. Levitys oli siten erittäin laajaa. Se, että ohjelman tekijöiden pyrkimys on mahdollisesti ollut ennakkoluulojen murtaminen huumorin keinoin, ei vaikuta asiaan, koska kiellettyä on häirintäpykälän mukaan myös ihmisryhmän arvon tai koskemattomuuden tosiasiallinen loukkaaminen. Syrjintälautakunta ei ole ottanut huomioon suurta romaniväestön vetoomuksen allekirjoittajien määrää (900) eikä myöskään sitä, että 18 rasismiin perehtynyttä tutkijaa on pitänyt ohjelman sisältöä romaniväestön arvoa loukkaavana. Myös Fintiko Romano Forum ry - Suomen Romanifoorumin laatima kooste romaniväestöön kuuluvien syrjintäkokemuksista eri puolilta Suomea ohjelmasarjan alettua todistaa ohjelmasarjan lisänneen romaneihin kohdistunutta syrjintää ja nimittelyä. Se, että yleinen ilmapiiri yhteiskunnassa on saattanut olla romaniväestön suhteen vihamielinen ja uhkaava jo ennen Manne-tv/Romano-tv -sarjan esittämistä, tekee YLEn menettelystä vieläkin haitallisempaa, erityisesti kun otetaan huomioon YLEn etnisiin vähemmistöihin liittyvät erityiset tehtävät. Kysymyksenasettelusta voisi tehdä jopa johtopäätöksen, että koska romaniväestöä on tunnetusti syrjitty aiemminkin, sama suuntaus voi jatkua myös heitä koskevassa YLEn ohjelmatuotannossa. Syrjintälautakunta on antamassaan lausunnossa ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää päätöksensä perusteluihin, minkä vuoksi se ei ole katsonut tarpeelliseksi lausua asiassa. Yleisradio Oy on antamassaan selityksessä vaatinut, että hallinto-oikeus pysyttää syrjintälautakunnan päätöksen. Yhtiö on uudistanut aiemmin lausumansa ja korostanut, että
häirintä koskee vain suhteellisen vakavaa menettelyä ja että häirintää koskevan säännöksen tarkoituksena ei ole rajoittaa sananvapautta. A ja B ovat antaneet vastaselityksen. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n edellä mainitusta syrjintälautakunnan päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Keskeiset sovellettavat säännökset Suomen perustuslain 6 :n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lain 12 :n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Yhdenvertaisuuslain 2 :n 2 momentin 4 kohdan (21/2004) mukaan, jota sovelletaan ajallisesti nyt kyseessä olevassa tapauksessa, lakia sovelletaan etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään, kun kysymys on asumisen taikka yleisölle tarjottavien tai yleisön saatavilla olevien irtaimen tai kiinteän omaisuuden taikka palvelujen tarjonnasta tai saatavuudesta muissa kuin yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa. Kysymyksessä olevassa tapauksessa tämän alkuperäisessä muodossaan olevan kohdan soveltamisala ulottuu puheena olevaan tilanteeseen myös neuvoston direktiivin 2000/43/EY edellyttämässä laajuudessa. Yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan syrjinnällä, siltä osin kuin asia nyt on riidanalainen, tarkoitetaan henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä). Oikeudellinen arviointi Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu ainakaan tässä yhteydessä Yleisradio Oy:stä annetussa laissa YLElle säädettyjen tehtävien hoitamisen lainmukaisuuden tutkiminen. Syrjintälautakunta on katsonut valituksenalaisessa päätöksessään, ettei asiassa ole käynyt selväksi, että tv-ohjelmasarjan esittäminen olisi luonut siinä määrin uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai hyökkäävän ilmapiirin, että YLEn menettelyä olisi pidettävä niin vakavana, että siinä olisi syyllistytty yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun häirintään. Valittajat ovat vedonneet valituksessaan siihen, että syrjintälautakunta on päätöksessään asettanut häirinnäksi katsottavan menettelyn kynnyksen liian korkeaksi. Valittajien mukaan kynnystä ei voida ainakaan pitää yhtä korkeana kuin rikosasioissa. Valituksessa on myös katsottu, että ohjelmasarjan sketsit ovat olleet riittävän törkeitä ja loukkaavia, jotta häirinnän määritelmä täyttyy, eikä sen lisäksi voida edellyttää näyttöä siitä, että romaneita uhkaavia tilanteita tai heidän nimittelyä olisi tapahtunut ohjelman seurauksena.
Yhdenvertaisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä 44/2003 vp todetaan syrjinnän kieltoa koskevan 6 :n erityisperustelujen kohdalla häirinnän osalta muun muassa seuraavaa: Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan syrjinnällä tarkoitettaisiin myös häirintää. Häirinnällä tarkoitettaisiin säännöksen mukaan henkilön tai ihmisryhmän arvon tai koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista 1 momentissa tarkoitetulla perusteella siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Säännöksessä tarkoitettu häirinnän kielto koskisi vain suhteellisen vakavaa menettelyä. Kiellettyä olisi sekä tarkoituksellinen häirintä että menettely, joka tosiasiallisesti johtaa häiritseviin seurauksiin. Häirintää käyttäytyminen olisi myös silloin, kun tekijän olisi tavanomaista harkintaa käyttäen pitänyt tietää, että hänen käyttäytymisensä tai menettelynsä muuten loukkaa toisen henkilön arvoa ja luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai uhkaavan ilmapiirin. Häirinnän ehkäiseminen ja välttäminen perustuu ennen muuta muiden ihmisten huomioon ottamiseen ja jokaisen yksilön koskemattomuuden ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Hallituksen esityksen mukaan kiellettyä olisi myös menettely, joka kohdistuu tai jonka seuraukset kohdistuvat johonkin ihmisryhmään. Esimerkiksi ammatinharjoittajan liiketiloissa julkisesti nähtävillä oleva jotain etnistä kansanryhmää halveksivasti ja loukkaavasti kuvaava materiaali voisi olla säännöksessä tarkoitettua häirintää. Häirinnän määritelmässä mainittaisiin selvyyden vuoksi myös "ihmisryhmä". Syrjinnäksi voitaisiin katsoa esimerkiksi Internet-sivuilla tapahtuva ihmisryhmään kohdistuva häirintä. Säännöksellä ei hallituksen esityksen mukaan rajoiteta perustuslain 12 :ssä säädettyjä sananvapautta ja julkisuutta koskevia perusoikeuksia. Kuten edellä selostetusta yhdenvertaisuuslain häirintää koskevasta 6 :n 2 momentin 3 kohdan säännöksestä ja sitä koskevasta lainvalmisteluaineistosta käy ilmi, tulee säännöksessä kuvatunlaisen ilmapiirin syntymisen ja väitettyyn häirintään syyllistyneen tahon menettelyn välillä olla syy-yhteys. Valittajat ovat tuoneet asiassa esiin, että ohjelmasarjan esittämisen aikoihin on esiintynyt tilanteita, joissa romaneja on nimitelty "manneiksi" ja että romanit ovat kokeneet tilanteet uhkaaviksi. Hallinto-oikeus on tutustunut tarpeelliseksi katsomiltaan osin puheena olevasta televisioohjelmasarjasta oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvään tallennemateriaaliin. Televisioviihdeohjelmien tyylilajien kirjo on huomattava, ja arkojakin asioita on voitava käsitellä jo sananvapauden vuoksi monista lähtökohdista. Ohjelmien sisällön vaikutusten arviointi yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun ilmapiirin kannalta on vaikeaa ja monitahoista eikä vaikutuksia voi yleensä pitää mitenkään yksiselitteisinä. Kun otetaan huomioon edellä selostetut seikat ja asiassa ilmennyt selvitys, kyseisen ohjelmasarjan ei ole katsottava luoneen sellaista yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdan tarkoitettua ilmapiiriä, jota siis olisi pidettävä tässä lainkohdassa tarkoitettuna häirintänä. Syrjintälautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja syrjintälautakunnan päätökset kumotaan ja että Yleisradio Oy:tä kielletään jatkamasta tai uusimasta romaniväestön syrjintää (häirintää) etnisen alkuperän perusteella. Manne-tv/Romano-tv -ohjelmasarjan esittäminen ja levittäminen on siis kiellettävä. A ja B ovat perustelleet valitustaan muun ohella seuraavasti:
Hallinto-oikeus on edellyttänyt liian korkeaa törkeysastetta häirintämääritelmän täyttämiselle. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista saa sellaisen kuvan, että ohjelman esittämisen vaikutuksista tulisi pystyä esittämään näyttöä. Häirintämääritelmän mukaan kiellettyä on kuitenkin jo uhkaavan, halventavan, nöyryyttävän tai muun sellaisen ilmapiirin luominen. Ohjelman esittäminen on riidaton asia, joten arvioitavaksi jää ainoastaan se, onko ohjelman sisältö niin törkeä, että ohjelmaa esittämällä ja levittämällä luotiin tuo ilmapiiri. Ei ole tarpeen esittää näyttöä siitä, mihin kaikkeen ohjelman esittäminen johti. Syrjintälautakunnan tulkinnan mukaan asianomistajien ja laajemmin romaniväestön kokema syrjintä ja häirintä ei ole tullut toteennäytetyksi. Koska romaniväestöön kuuluvat ovat kokeneet aikaisemminkin syrjintää, ei YLE ole lautakunnan mukaan syyllistynyt mihinkään sellaiseen uuteen syrjintään, jota romaniväestö ei olisi kokenut aikaisemminkin. Tämä näkökulma aliarvioi romaniväestön syrjintäkokemusta ja voimassa olevaa syrjintä- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. YLE on valtiontukea saava valtakunnallisen median edustaja, jonka tässä tapauksessa voidaan katsoa syyllistyneen yksipuoliseen vallankäyttöön omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Suomen Romanifoorumin vetoomuksessa YLElle kesäkuussa 2007 ja foorumin edustajien ja YLEn johdon edustajien tapaamisessa sekä sitä seuranneessa kansalaisadressin muodossa esitetyssä sarjan esittämisen lopettamisvaatimuksessa ei ollut kysymys sananvapauden rajoittamisesta vaan pikemminkin vähemmistöön kohdistuvan, loukkaavan ja uhkaavan sekä kielteisesti leimaavan ohjelman lopettamisesta. Suomen romaneihin kohdistetut ja historiallisesti tunnetut kielteiset nimitykset, mustalainen ja tumma, eivät ole sisältäneet aikaisemmin nimitystä manne, joka olisi kohdistettu koko romaniväestöön, vieläpä naisiin, joka on kulttuurisesti erityisen loukkaavaa. YLE lanseerasi manne-nimityksen romaneista 1990-luvun aikana sketsisarjoissa Hymyhuulet ja Bulttibois, joista se siirtyy Manne-tv/Romano-tv:n käsikirjoitukseen. Ohjelmien sisältö on tarpeeksi törkeä häirintämääritelmän täyttymiseksi, ja moni romani on myös henkilökohtaisesti kokenut tulleensa loukatuksi. Hallinto-oikeus ja syrjintälautakunta eivät ole ottaneet huomioon romanijärjestöjen liiton noin kymmenen esimerkkitapauksen koostetta. Esimerkkitapaukset kattavat maantieteellisesti koko maan. Esimerkkikooste kuvaa selkeästi Manne-tv/Romano-tv -sarjan esiin nostamien ja rasistisesti leimaavien stereotypioiden lisääntyneen ja johtaneen tosiasiallisiin syrjintä- ja häirintätilanteisiin. Kysymys ei ole arkojen asioiden asiallisesta käsittelemisestä, vaan tietyn ihmisryhmän leimaamisesta ja loukkaamisesta. Sananvapautta on tietoisesti rajoitettu siviilioikeudellisin keinoin muun muassa häirintäpykälän kautta, eikä henkilön tai ihmisryhmän tosiasiallista loukkaamista voida perustella sananvapaudella. Ohjelman esittämistä voidaan pitää palvelujen tarjontana. Hallituksen esityksessä HE 44/2003 vp todetaan, että syrjinnäksi voitaisiin katsoa esimerkiksi Internet-sivuilla tapahtuva ihmisryhmään kohdistuva häirintä. Ohjelmien sisältö on riittävän törkeä häirintämääritelmän täyttymiseksi. Ohjelmien sisältö ja ohjelman levittäminen ovat näin ollen riittävän törkeitä myös syrjintäolettaman syntymiseksi. Todistustaakan olisi siten tullut siirtyä vastaajalle yhdenvertaisuuslain 17 :n mukaisesti. Vastaaja ei ole esittänyt tällaista näyttöä. Syrjintälautakunnalle on varattu mahdollisuus antaa asiassa lausunto. Yleisradio Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut selitystä asiaan.
Merkitään, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukokoonpanon jäsenet ovat istunnossa katsoneet kysymyksessä olevia ohjelmia tarpeellisilta osin. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut 1. Kysymyksenasettelu Esillä olevassa asiassa on kysymys syrjintälautakunnan muiden ohella A:n ja B:n hakemuksen johdosta antamasta päätöksestä. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on heidän valituksestaan ratkaistavana, onko Yleisradio Oy rikkonut yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentissa tarkoitettua syrjinnän kieltoa loukkaamalla pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti henkilön tai ihmisryhmän arvoa ja koskemattomuutta siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä). Manne-tv/Romano-tv -ohjelmasarja (jäljempänä ohjelmasarja) on sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 2 :n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu ohjelma. Ohjelman jakelun keskeyttäminen tulee kysymykseen mainitun lain verkkoviestin jakelun keskeyttämistä koskevan 18 :n 1 momentin mukaisesti vain silloin, kun on tapahtunut laissa rangaistavaksi säädetty teko eli rikos. Esillä olevassa asiassa ei ole kysymys laissa rangaistavaksi säädetystä teosta, eikä korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan muutoinkaan kuulu sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain mukaisten seuraamusten määrääminen. 2. Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden perusteluja Suomen perustuslain (731/1999) 6 :n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Jokaisella on perustuslain 12 :n 1 momentin mukaan sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia. Perustuslain 22 :n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Sananvapautta koskevaa perustuslain säännöstä edelsi vastaavansisältöinen hallitusmuodon 10, jota koskevan hallituksen esityksen (HE 309/1993 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa. Pykälän 1 momentti sisältää sananvapautta koskevan yleislausekkeen. Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin. Ydinajatukseltaan sananvapautta voidaan pitää poliittisena perusoikeutena. Sananvapaus ei kuitenkaan rajoitu vain poliittisiin ilmaisuihin, vaan sen piiriin on totunnaisesti luettu muunkin tyyppiset ilmaisut niiden sisällöstä riippumatta. Sananvapaus antaa yleisesti turvaa erilaisille luovan toiminnan ja itseilmaisun muodoille.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että julkiselle vallalle perustuslain 22 :ssä säädetty velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen koskee myös sananvapautta (PeVM 14/2002 vp). Yhdenvertaisuuslain (21/2004) 2 :n 2 momentin 4 kohdan (84/2009) mukaan lakia sovelletaan etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään, kun kysymys on muun ohella palvelujen tarjoamisesta. Ohjelmasarjan esittämisen aikaan voimassa olleessa lain alkuperäisessä 2 :n 2 momentin 4 kohdassa kiellettiin syrjintä alkuperän perusteella, kun kysymys on asumisen taikka yleisölle tarjottavien tai yleisön saatavilla olevien irtaimen tai kiinteän omaisuuden taikka palvelujen tarjonnasta tai saatavuudesta muissa kuin yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa. Sisällöllisesti syrjinnän sääntely ei ole muuttunut nyt esillä olevan asian kannalta olennaisilta osin, vaan yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto on koko lain voimassaolon ajan ulottunut tässä tarkoitettuun palvelujen tarjontaan. Yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasaarvosta annetussa laissa (609/1986). Syrjinnällä tarkoitetaan yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdan mukaan henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (häirintä). Jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 :n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on yhdenvertaisuuslain 17 :n todistustaakkaa koskevan säännöksen mukaan osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Säännöstä ei sovelleta rikosasian käsittelyssä. Yhdenvertaisuuslain 13 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan syrjintälautakunta voi etnistä syrjintää koskevassa asiassa, siltä osin kuin se ei koske työsuhdetta tai julkisoikeudellista palvelusuhdetta taikka työharjoittelua tai muuta vastaavaa toimintaa työpaikalla, kieltää jatkamasta tai uusimasta 6 tai 8 :n vastaista menettelyä. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuuden turvaamisesta sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 44/2003 vp) todetaan yhdenvertaisuuslain 6 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan syrjinnällä tarkoitettaisiin myös häirintää. Häirinnällä tarkoitettaisiin säännöksen mukaan henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista 1 momentissa tarkoitetulla perusteella siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Säännöksessä tarkoitettu häirinnän kielto koskisi vain suhteellisen vakavaa menettelyä. Kiellettyä olisi sekä tarkoituksellinen häirintä että menettely, joka tosiasiallisesti johtaa häiritseviin seurauksiin. Häirintää käyttäytyminen olisi myös silloin, kun tekijän olisi tavanomaista harkintaa käyttäen pitänyt tietää, että hänen käyttäytymisensä tai menettelynsä muuten loukkaa toisen henkilön arvoa ja luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai uhkaavan ilmapiirin. Häirinnän ehkäiseminen ja välttäminen perustuu ennen muuta muiden ihmisten huomioon ottamiseen ja jokaisen yksilön koskemattomuuden ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Kiellettyä olisi myös menettely, joka kohdistuu tai jonka seuraukset kohdistuvat johonkin ihmisryhmään. Esimerkiksi ammatinharjoittajan liiketiloissa julkisesti nähtävillä oleva jotain etnistä kansanryhmää halveksivasti ja loukkaavasti kuvaava materiaali voisi olla säännöksessä tarkoitettua häirintää. Häirinnän määritelmässä mainittaisiin selvyyden vuoksi myös "ihmisryhmä". Syrjinnäksi voitaisiin katsoa esimerkiksi Internet-sivuilla tapahtuva
ihmisryhmään kohdistuva häirintä. Säännöksellä ei rajoiteta perustuslain 12 :ssä säädettyjä sananvapautta ja julkisuutta koskevia perusoikeuksia. Yhdenvertaisuuslakia koskevan hallituksen esityksen yleisperusteluissa (s. 18) on direktiivien todistustaakkasäännöksen osalta todettu muun ohella, että jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta todistustaakkasäännöstä menettelyihin, joissa tuomioistuimen tai toimivaltaisen elimen tehtävänä on selvittää tosiseikat. Todistustaakkasääntöä ei siten tarvitse ulottaa hallintolainkäyttöön, jossa tuomioistuimella on niin sanotun virallisperiaatteen mukaan vastuu tosiseikkojen selvittämisestä. Mainitussa hallituksen esityksessä on yhdenvertaisuuslain 13 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa syrjintälautakunnan asettaman kiellon jatkaa tai uusia syrjinnän vastaista menettelyä osalta todettu, että kielto voisi lähinnä koskea menettelyä, jonka luonteeseen kuuluu mahdollisuus jatkua tai uusiutua. Syrjinnän jatkumis- tai uusimismahdollisuus voisi liittyä esimerkiksi asiakaspalvelu- tai liiketoimintakäytäntöihin. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan mukaan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää. Syrjintäkiellosta on määrätty myös Suomea sitovissa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2 artiklassa, vuoden 1966 YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 26 artiklassa sekä kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa. Lisäksi syrjintä kielletään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa, jota koskevassa selityksessä (2007/c 303/02) todetaan artiklaa sovellettavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklan mukaisesti. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen mukaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi. Sananvapautta suojataan myös YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19 artiklan 2 kappaleessa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa, jota koskevassa selityksessä todetaan muun ohella mainitun artiklan vastaavan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa. Neuvoston direktiivin 2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (jäljempänä yhdenvertaisuusdirektiivi) tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan luoda puitteet rotuun ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumiselle yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa. Direktiivi on täytäntöönpantu Suomessa yhdenvertaisuuslailla.
Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivissä yhdenvertaisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, ettei minkäänlaista rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä. Häirintää on direktiivin 2 artiklan 3 kohdan mukaan pidettävä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna syrjintänä, kun rotuun tai etniseen alkuperään liittyvällä haitallisella käytöksellä tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön arvoa ja luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Häirinnän käsite voidaan tässä yhteydessä määritellä jäsenvaltioiden kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. Mainittua direktiiviä sovelletaan 3 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan muun ohella palveluihin. Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 :n (635/2005) 2 momentin mukaan julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti muun ohella: 1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia; 2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; 3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat,--; 4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä; 5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille. 3. Asiassa saatu selvitys Yleisradio Oy on esittänyt 2.6.2007 ja 18.8.2007 välisenä aikana lauantaisin kello 21.30 22.00 valtakunnallisella TV-1-kanavalla aluksi Manne-tv- ja sittemmin (14.7.2007 lähtien) Romanotv-nimistä humoristiseksi tarkoitettua ohjelmasarjaa, johon sisältyy satiirisia elementtejä. Sarja on edelleen saatavilla DVD-versiona, minkä lisäksi sarjan sketseihin pääsee tutustumaan sarjan verkkosivuilla. Sarjan päähenkilöinä esiintyvät Manne- ja Asseri-nimiset karrikoidut romanihahmot. Osa sarjan muistakin näyttelijöistä on romaneita. Näistä ohjelmasarjan toinen pääesiintyjä Santeri Ahlgren on ohjelmasarjan verkkosivulla olevassa "Mannen manifestissa" todennut muun ohella seuraavaa: "Tällä ohjelmalla haluan huumorin kautta tuoda esiin mm. sen tosiasian, että emme ole enää mitään "turisteja", me pysymme täällä. Sekä myöskin sen, että uskaltaisimme tutustua ihmiseen ihmisenä ja yhdessä rakentaa tästä maasta vielä parempi ja rauhallisempi paikka elää meille kaikille, täällä jo oleville ja tänne tuleville. SANTERI A. Romani ja Suomen kansalainen." Ohjelmasarja koostuu sketseistä, joissa karrikoitujen romanihahmojen välityksin esitetään valtaväestön stereotyyppisiä ennakkoasenteita romaneista muun ohella varasteluun taipuvaisina sekä työtä ja koulunkäyntiä vieroksuvina. Sketsien ohella ohjelmasarjassa on muun ohella romanimusiikkiesitysosioita. Santeri Ahlgren voitti tammikuussa 2008 Venlapalkinnon Suomen suosituimpana tv-esiintyjänä. Jo hieman ennen ohjelmasarjan esittämisen alkamista sarjasta kehkeytyi vilkas julkinen keskustelu, joka jatkui sarjan esittämisen aikana ja sen jälkeen. Muun ohella eräät näkyvät romanitaustaiset taiteilijat toivat esiin näkemyksiään tarpeesta keskustella romanikulttuurin epäkohdista avoimesti. Osa romaniväestöstä taas suhtautui ohjelmasarjaan vahvan kielteisesti, ja muun ohella Suomen Romanifoorumi pyysi Yleisradio Oy:tä poistamaan ohjelmasarjan ohjelmistosta. Erityisen loukkaavana pidettiin sketsiä, joissa romanihahmo lukee lapselleen taskuvarkaaksi ryhtymistä ilmeisen myönteisessä sävyssä käsittelevän iltasadun, maanjäristysuutinen-sketsiä, jossa romani- ja somaliperheen kerrottiin kuolleen
kotonaan, koska vanhemmat eivät olleet työssä eivätkä lapset koulussa, sketsiä, jossa työvoimatoimiston virkailija kuvailee liioitellun houkuttavasti avoinna olevan työpaikan etuja ja romanihahmon epäillessä, onko virkailija tosissaan, toteaa virkailija, ettei romanikaan ole työnhaussaan tosissaan, sekä lapsen koulutodistusta koskevaa sketsiä, jossa romanihahmot moittivat lapsensa heikkoa koulutodistusta todeten, ettei lapsi ole oppinut lunttaamaan. Ohjelmasarjasta ja sen esiin nostamista mielipide-eroista kirjoitettiin runsaasti myös lehdistössä. Lisäksi ohjelmasarjan nostattamaa keskustelua käsiteltiin Ajankohtainen kakkonen -ajankohtaisohjelmassa 13.6.2007, 10.7.2007 sekä 1.8.2007 Yleisradio Oy:n valtakunnallisella TV 2 -kanavalla. Valittajien esittämän noin kymmenen esimerkkitapauksen koosteen mukaan ohjelmasarjan lähettämisen aikoihin esiintyi romaniväestön keskuudessa monia tapauskohtaisia syrjinnän / häirinnän / halventavan kohtelun tilanteita, joissa heitä on muun ohella nimitelty manneiksi. Valittajien selvityksen mukaan useat romanit ovat eri puolilla Suomea kokeneet tulleensa syrjityiksi ohjelmasarjan takia. Nämä esimerkkitapaukset kattavat maantieteellisesti koko maan, ja niissä tuodaan julki yksittäisten romanien henkilökohtainen kokemus. Myös valittajiin kohdistui tällaista kohtelua. Esimerkkitapaukset kuvaavat ohjelmasarjan lisänneen rasistisesti leimaavia stereotypioita ja tosiasiallisia syrjintä- ja häirintätilanteita. 4. Oikeudellinen arviointi 4.1 Yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetun syrjinnän kiellon ulottuvuus Yhdenvertaisuuslain 2 :n 2 momentin 4 kohdan mukaan lakia sovelletaan etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään, kun kysymys on muun ohella palveluiden tarjoamisesta. Yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentin syrjintäkielto sekä pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu häirinnän kielto koskee siten myös Yleisradio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettua julkisen palvelun ohjelmatoimintaa. Yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdan mukainen häirinnän kielto koskee sanamuotonsa mukaisesti paitsi yksittäisiä henkilöitä myös ihmisryhmää. Myös unionin tuomioistuin on asiassa C-54/07, Firma Feryn 10.7.2008 antamassaan tuomiossa (Kok. 2008, s. I-5187, 25 kohta), todennut, ettei yhdenvertaisuusdirektiivissä tarkoitetun välittömän syrjinnän olemassaolo edellytä, että asiassa voidaan yksilöidä henkilö, joka väittää joutuneensa tällaisen syrjinnän kohteeksi. Suomen romaniväestö muodostaa perinteisen kulttuurinsa puolesta yksilöitävissä olevan ihmisryhmän, johon yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettu häirintä voi lähtökohtaisesti kohdistua. Arvioitaessa sitä, onko yhdenvertaisuuslain 6 :n 1 momentissa tarkoitettua syrjinnän kieltoa sekä mainitun pykälän 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua häirinnän kieltoa rikottu, on esillä olevassa asiassa huomioon otettava perustuslaissa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu sananvapauden suoja. Säännöstä koskevissa lain esitöissä on edellä esitetysti todettu, ettei säännöksellä rajoiteta perustuslain 12 :ssä säädettyjä sananvapautta ja julkisuutta koskevia perusoikeuksia. 4.2 Sananvapauden suojan ja syrjinnän kiellon keskinäinen punninta Sananvapauden suojan ulottuvuutta ja siihen puuttumisen kynnystä on arvioitava kokonaisuutena siinä yhteydessä, jossa sananvapautta on käytetty (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, EIT, 23.9.1994 asiassa Jersild v. Tanska antama tuomio, suuri jaosto, 31 kohta sekä EIT:n 8.12.2009 asiassa Aguilera Jiminez et al. v. Espanja antama tuomio 24 kohta; tuomio ei lopullinen, asia vireillä EIT:n suuressa jaostossa nimellä Paloma Sánchez v. Espanja).
Suomen perustuslain 12 :ssä turvattuun sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Perustuslaissa turvattu sananvapaus on säännöksen edellä kuvattujen esitöiden mukaisesti alaltaan huomattavan laaja, ja sen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin. Perustuslaissa turvattu sananvapauden suoja koskee erilaisia ilmaisun muotoja ja siten paitsi ohjelmatoimintaa sinänsä myös erilaisia taiteellisen ilmaisun muotoja. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että sananvapauden suoja ulottuu lehdistön ohella audiovisuaaliseen alaan (Jersild v. Tanska 31 kohta). Vaikka sananvapauden käyttäminen ei tällöin saa loukata esimerkiksi toisten mainetta tai oikeuksia, joita suojataan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa, kuuluu siihen kuitenkin olennaisena osana julkisessa intressissä olevien tietojen ja ajatusten jakaminen. Yleisöllä on vastaavasti oikeus vastaanottaa tällaisia tietoja ja ajatuksia. Journalistiseen ilmaisuun voi sisältyä jossakin määrin ylilyöviä kohtauksia, liioittelua tai jopa provokaatiota (EIT:n 22.10.2007 asiassa Lindon, Otchakovsky-Laurens & July v. Ranska antama tuomio, suuri jaosto, 62 kohta). Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu sananvapaus käsittää myös taiteellisen ilmaisun vapauden, johon kuuluu oikeus osallistua kaikenlaiseen kulttuurisen, poliittisen ja sosiaalisen tiedon ja ajatusten vaihtoon. Ihmisoikeussopimuksen 10 artikla suojaa paitsi taiteen välityksin ilmaistujen tietojen ja ajatusten sisältöä myös sitä muotoa, missä ne on ilmaistu (EIT:n asiassa Alinak v. Turkki 29.3.2005 antama tuomio 42 ja 43 kohta). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä suojataan satiiria taiteellisen ilmaisun muotona. Satiirin sisältämällä liioittelulla ja todellisuuden vääristelyllä pyritään provosoimaan ihmisiä toimintaan. Oikeuteen käyttää ilmaisunvapautta satiirin muodossa on ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan suhtauduttava erityisellä varovaisuudella (EIT:n 25.1.2007 asiassa Vereinigung Bildender Künstler v. Itävalta antama tuomio 33 kohta sekä EIT:n 20.10.2009 asiassa Alves da Silva v. Portugali antama tuomio 27 kohta). Humoristiseksi tarkoitettu, satiirisia elementtejä sisältävä ohjelmasarja nauttii taiteellisen ilmaisun muotona perustuslaissa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua sananvapauden suojaa. Ohjelmasarjan sketseissä tuodaan karrikoitujen romanihahmojen välityksin esille valtaväestön romaneja kohtaan tuntemia stereotyyppisiä ennakkoasenteita. Näitä ennakkoasenteita ei ole ohjelmasarjassa esitetty väitteinä tai tosiseikkoina, eikä niiden esittämistapa ole sinänsä vihamielinen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään (esimerkiksi EIT:n 31.1.2006 asiassa Giniewski v. Ranska antama tuomio 43 kohta, Lindon, Otchakovsky-Laurens & July v. Ranska 45 kohta sekä Aguilera Jiminez et al. v. Espanja 22 kohta) todennut, että ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan mukainen sananvapauden suoja ei koske ainoastaan tietoja ja ajatuksia, joiden vastaanottaminen on myönteistä tai joita voidaan pitää harmittomina tai merkityksettöminä, vaan myös sellaisen tiedon vastaanottamista, joka on loukkaavaa, järkyttävää tai häiriötä aiheuttavaa vaikka vain osalle väestöstä (Vereinigung Bildender Künstler v. Itävalta 26 kohta). Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tämä on perusteltua pluralismin, toleranssin ja laajakatseisuuden vuoksi, joiden puuttuessa ei voida puhua demokraattisesta yhteiskunnasta. Ihmisoikeussopimuksessa turvattuun sananvapauden käyttämiseen sisältyy vastuuta ja velvollisuuksia. Näihin voi kuulua muun ohella vaatimus välttää toisia perusteettomasti loukkaavia ilmaisuja, joiden käyttäminen ei edistä yleistä keskustelua eikä ole siten omiaan edistämään ihmisoikeuksien (human affairs) toteuttamista (Giniewski v. Ranska 43 kohta).
Ohjelmasarjassa sketsien ja niissä esiintyvien karrikoitujen romanihahmojen välityksin esiin tuodut valtaväestön ennakkoasenteet ovat asiassa esitetyn selvityksen perusteella olleet omiaan loukkaamaan osaa romaniväestöstä. Valittajat ovat myös esittäneet selvitystä siitä, että ohjelmasarjan esittämisen aikaan joihinkin romaneihin kohdistettiin pilkkaa ja heitä loukattiin sanallisesti. Ei voida pitää poissuljettuna, etteikö ohjelmasarjan esittäminen olisi saattanut osaltaan edesauttaa valittajien kuvaamien yksittäisten loukkaavien tilanteiden syntymistä. Eräät ohjelmasarjan sketseistä on saatettu kokea halventavina tai nöyryyttävinä, ja ne ovat saattaneet aiheuttaa mielipahaa osassa romaniyhteisöä. Tällaiset mahdolliset seurannaisvaikutukset ovat valitettavia niiden yksilöiden osalta, joihin ne ovat kohdistuneet. Osa romaneista on kuitenkin edellä esitetysti suhtautunut ohjelmasarjan käynnistämään keskusteluun myönteisesti. Ohjelmasarja on muutoinkin herättänyt lehdistössä ja televisiossa vilkasta keskustelua romanien valtaväestöön verrattuna heikommasta taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta. Ohjelmasarja ei sisällä vihamielistä suhtautumista romaneihin eikä sellaista liioittelua tai provokaatiota, johon turvautuminen ei olisi ollut humoristiseksi tarkoitetun televisio-ohjelman esittämisen vapauden rajoissa sallittua. Ohjelmasarja ei myöskään ole luonteeltaan asiaohjelma, eikä sitä voi erehtyä sellaisena pitämään. Sarjassa esitetyt romanihahmokarikatyyrit tai sketsit eivät ole kuvanneet todellisuutta, eikä tämäntyyppiseen satiirisia elementtejä sisältävään ohjelmasarjaan sen vuoksi ole ollut tarpeen sisällyttää tasapainottavaa elementtiä, jossa esiin tuotaisiin esimerkiksi valtaväestöön tyypillisesti liitettyjä ongelmia. 5. Johtopäätös ja lopputulos Yleisradio Oy:n ei edellä lausuttuun nähden voida kokonaisuutena tarkastellen katsoa tarkoituksellisesti loukanneen romaniväestöä siten, että ohjelmasarjan esittämisellä olisi luotu yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Saadun selvityksen perusteella ei voida myöskään katsoa, että ohjelma olisi tosiasiallisesti johtanut vakaviin häiritseviin seurauksiin mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla. Edellä lausutuilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallintooikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Irma Telivuo, Eila Rother, Alice Guimaraes-Purokoski ja Riitta-Maija Jouttimäki. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Riitta-Maija Jouttimäen äänestyslausunto: "Kumoan Helsingin hallinto-oikeuden ja syrjintälautakunnan päätökset ja palautan asian syrjintälautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Syrjintä etnisen alkuperän perusteella on kielletty muun ohella Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan unionin direktiivissä (2000/43/EY) sekä Suomen perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Yhdenvertaisuuslain 6 :n 2 momentin 3 kohdan mukaan syrjintänä pidetään myös häirintää, joka merkitsee henkilön tai ihmisryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellista tai tosiasiallista loukkaamista siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Hallituksen esityksen (HE 44/2003 vp) mukaan kiellettyä olisi sekä tarkoituksellinen häirintä että menettely, joka tosiasiallisesti johtaa häiritseviin seurauksiin. Häirintää käyttäytyminen olisi myös silloin, kun tekijän olisi tavanomaista harkintaa käyttäen pitänyt tietää, että hänen käyttäytymisensä tai
menettelynsä muuten loukkaa toisen henkilön arvoa ja luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai hyökkäävän ilmapiirin. Häirinnän ehkäiseminen ja välttäminen perustuu ennen muuta muiden ihmisten huomioon ottamiseen ja jokaisen yksilön koskemattomuuden ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Kiellettyä olisi myös menettely, joka kohdistuu tai jonka seuraukset kohdistuvat johonkin ihmisryhmään. Esimerkiksi ammatinharjoittajan liiketiloissa julkisesti nähtävillä oleva jotain etnistä kansanryhmää halveksivasti ja loukkaavasti kuvaava materiaali voisi olla säännöksessä tarkoitettua häirintää. Häirinnän määritelmässä mainittaisiin selvyyden vuoksi myös "ihmisryhmä". Syrjinnäksi voitaisiin katsoa esimerkiksi Internet-sivuilla tapahtuva ihmisryhmään kohdistuva häirintä. Säännöksellä ei rajoiteta perustuslain 12 :ssä säädettyjä sananvapautta ja julkisuutta koskevia perusoikeuksia. Häirinnän kielto koskee vain suhteellisen vakavaa menettelyä (HE 44/2003 vp). Mielestäni menettelyn vakavuutta arvioitaessa huomioon on kuitenkin otettava, että myös taiteelliseen ilmaisuun sisältyy vastuuta. Taiteelliseen vapauteen sisältyy sananvapaus. Vastuulliseen sananvapauteen kuuluu velvollisuus välttää muihin kohdistuvien äärimmäisen loukkaavien ilmaisujen käyttämistä. Etniseen taustaan liittyvän huumorin julkiseen esittämiseen on suhtauduttava varovaisuutta noudattaen, koska siihen liittyy usein ilmeinen väärinkäsitysten vaara ja sillä saatetaan loukata, halventaa tai nöyryyttää kokonaisen ihmisryhmän arvoa. Manne-tv:n/Romano-tv:n sisältö on kohdistunut romaniväestöön. Ohjelmassa on esitetty karrikoiden keskeiset romaniväestöä kohtaan tunnetut ennakkoluulot. Ohjelma voi entisestään vahvistaa romaniväestöön kohdistuvia ennakkoluuloja ja siten tosiasiallisesti johtaa häiritseviin seurauksiin. Etniseen taustaan liittyvän huumorin ja stereotypioiden julkinen levittäminen voi loukata ja halventaa kokonaisen ihmisryhmän arvoa. Ohjelmaa on esitetty 12 eri osaa eli kysymys ei ole ollut vain yksittäisestä, huumorin keinoin tehdystä sketsistä vaan kaikkiin ohjelmiin on sisältynyt useita romaniväestöä halventavia ja nöyryyttäviä sketsejä. Sketsit ovat olleet sisällöltään vahvasti yleistäviä ja asenteellisia. Ohjelma on lisäksi esitetty valtakunnallisella lähetyskanavalla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on ollut tapauksia, joissa on käsitelty sananvapauden rajoja myös huumoriksi ja satiiriksi tarkoitetuissa tilanteissa. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuin on arvioidessaan sananvapauden käyttöä uskonnollisiin mielipiteisiin ja katsomuksiin liittyen katsonut vastuulliseen sananvapauden käyttöön kuuluvan velvollisuuden välttää muihin kohdistuvien äärimmäisen loukkaavien ilmaisujen käyttämistä, sillä sellaiset loukkaavat heidän oikeuksiaan eivätkä sen johdosta ole kelpoisia edistämään keskustelua, jolla voidaan saada aikaan yhteiskunnallista kehitystä (EIT 31.1.2006, asia no 64016/00 Giniewski v. Ranska). Ihmisoikeustuomioistuin on (EIT 8.12.2009, asia no 28389/06 Aguilera, Jimenez and others v. Espanja) tosin todennut, että poikkeuksia sananvapaudesta on tulkittava tiukasti ja kaikkien rajoitusten välttämättömyydelle täytyy olla vakuuttavia perusteita. Välttämättömyys tarkoitti ihmisoikeustuomioistuimen mukaan pakottavan yhteiskunnallisen tarpeen olemassaoloa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on (EIT 20.10.2009, asia no 41665/07 Alves da Silva v. Portugali -tapaus) myös todennut, että satiiri on taiteellisen ilmaisun ja yhteiskunnallisen kommunikoinnin muoto, jonka sisältämällä liioittelulla ja todellisuuden vääristelyllä pyrittiin provosoimaan ihmisiä toimimaan. Satiiria käyttävien taiteilijoiden tai muiden henkilöiden sananvapauteen puuttumista on tarkasteltava erityisen tiukasti. Tapauksessa on kuitenkin ollut kysymys siitä, perustiko rangaistusseuraamuksen määrääminen satiirisesta poliittisesta kritiikistä suhteettoman puuttumisen sananvapauteen, ja ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että poliitikon tulee osoittaa tavallista suurempaa suvaitsevuutta satiiriseen kritiikkiin. Katson, että häirinnän edellytysten täyttymiseksi ei välttämättä tarvita nimenomaista yksilöintiä eli häirinnän kohdentamista johonkin tiettyyn henkilöön. Menettely on häirintää myös silloin, kun tekijän olisi tavanomaista harkintaa käyttäen pitänyt tietää, että menettely loukkaa henkilön tai ihmisryhmän arvoa ja luo uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai hyökkäävän ilmapiirin. Arvioitaessa YLEn menettelyä on otettava huomioon
sille lakisääteisesti kuuluva julkisen palvelun tehtävä ja sille yleisradiolain 7 :ssä säädetty erityinen velvollisuus tukea ohjelmatoiminnassaan suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. Ohjelmasarjan on ollut tarkoitus olla huumoria ja satiiria, jossa taiteellinen vapaus ja sananvapaus kietoutuvat toisiinsa. YLEn olisi tavanomaista harkintaa käyttäen kuitenkin pitänyt tietää, että Manne-tv/Romano-tv voi loukata kokonaisen ihmisryhmän arvoa ja luoda uhkaavan, vihamielisen, halventavan, nöyryyttävän tai hyökkäävän ilmapiirin. Häirinnän ehkäiseminen ja välttäminen perustuu ennen muuta muiden ihmisten huomioon ottamiseen ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Edellä mainituista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksista voidaan johtaa periaatteita myös nyt puheena olevaan tapaukseen. Vaikka YLE on esittänyt ohjelmasarjassa karrikoiden tai huumorin ja satiirin keinoin romaniväestöstä aikaisemminkin esitettyjä stereotypioita, niin niiden esittäminen julkisesti, valtakunnallisella kanavalla saattaa entisestään vahvistaa ennakkoluuloja ja ilmaisu voi loukata kokonaista ihmisryhmää. Vastuulliseen sananvapauden käyttöön kuuluu velvollisuus välttää muihin kohdistuvien äärimmäisen loukkaavien ilmaisujen käyttämistä. Ihmisoikeustuomioistuin on usein suhtautunut poliitikoista tai julkisuuden henkilöistä tehtyyn satiiriin suopeasti, mutta puheena olevassa ohjelmasarjassa on satiirisin tai huumorin keinoin, ylilyönnein ja karrikoiden loukattu kokonaista ihmisryhmää, tavallisia ihmisiä etnisen alkuperän perusteella. Ohjelmasarjan esittämisellä ei mitenkään edistetä yhteiskunnallista keskustelua romanien asemasta. Asiassa on otettava huomioon myös niin sanottu käännetty todistustaakka. Yhdenvertaisuuslain 17 :n mukaan, jos joku, joka katsoo joutuneensa lain 6 :n vastaisen menettelyn kohteeksi ja esittää asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Katson, että asiassa on esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että syrjinnän vastaista kieltoa on rikottu eli on syntynyt niin sanottu syrjintäolettama, jolloin todistustaakka siirtyisi vastaajalle. Myös tämän vuoksi kumoan hallinto-oikeuden ja syrjintälautakunnan päätökset ja palautan asian syrjintälautakunnalle uudelleen käsittelyä varten."