ÖLJYSÄILIÖKARTOITUS HÄMEENLINNAN POHJA- VESIALUEILLA JA ALAJÄRVEN RANTA-ALUEILLA Opinnäytetyö Ympäristöteknologian koulutusohjelma Hämeenlinna 8.9.2006 Jaakko Pohjala
OPINNÄYTETYÖ Ympäristöteknologian koulutusohjelma Visamäentie 35 B 13100 HÄMEENLINNA Työn nimi Öljysäiliökartoitus Hämeenlinnan pohjavesialueilla ja Alajärven ranta-alueilla Tekijä Jaakko Pohjala Jyrätie 8 as 6 13500 HÄMEENLINNA Toimeksiantaja Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi PL 63 13101 HÄMEENLINNA (03)6211. Ohjaava opettaja Markku Raimovaara Hyväksytty..20 arvosanalla Hyväksyjä Markku Raimovaara Arvosana-asteikko 5 = kiitettävä, 4 3 = hyvä, 2 1 = tyydyttävä
TIIVISTELMÄ HÄMEENLINNA Ympäristöteknologian koulutusohjelma Tekijä Jaakko Pohjala Vuosi 2006 Toimeksiantaja Työn nimi Työn säilytyspaikka Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi Öljysäiliökartoitus Hämeenlinnan pohjavesialueilla ja Alajärven ranta-alueilla HAMK, Hämeenlinna TIIVISTELMÄ Suomessa sijaitsevat noin 300 000 lämmitysöljysäiliötä aiheuttavat öljyvahingon vaaraa maaperälle ja pohjavesille. Lämmitysöljysäiliöistä suuri osa on asennettu 1960- ja 70- luvuilla maan alle. Tällaisten säiliöiden ja niiden oheislaitteiden kunto on nykyisin merkittävästi heikentynyt. Öljysäiliöitä koskevat lainsäädännössä useat valtakunnalliset lait, joiden lisäksi kunta voi antaa omia öljysäiliöitä koskevia määräyksiään kunnallisissa ympäristönsuojelumääräyksissään. Hämeenlinnan ympäristönsuojelumääräysten 15 aiheutti voimaantullessaan keskustelua sen 15.1 kohdassa mainitun pohjavesialueille kohdistetun maanalaisten öljysäiliöiden poistovelvoitteen vuoksi. Tämä todettiin lainvastaiseksi eri tahoilta pyydetyissä lausunnoissa. 15 muokattiin uudelleen lainmukaiseksi. Uusi 15 sisältää vain suosituksia. Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena oli selvittää, minkälaisia ympäristönsuojelumääräyksiä lämmitysöljysäiliöistä muissa kunnissa on annettu ja verrata niitä Hämeenlinnan määräyksiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli myös tehdä öljysäiliökartoitus Hämeenlinnan pohjavesialueella ja Alajärven ranta-alueella. Tuloksena saatiin jaotelluiksi alueiden lämmitysöljysäiliöt niiden sijoituspaikan ja tarkastustilanteen mukaan. Nämä tekijät korreloivat niiden aiheuttamaa öljyvahingon vaaraa siten, että suurimman riskin aiheuttavat maanalaiset tarkastuksen tarpeessa olevat öljysäiliöt. Tavoitteena oli lisäksi tarkastella Hämeenlinnan pohjavesialueille kohdistetun, vuonna 2005 tehdyn öljysäiliökyselyn vastauslomakkeita. Lomakkeiden tiedot sisällytettiin öljysäiliökartoitukseen. Asiasanat öljysäiliö, öljylämmitys, öljyvahinko, öljysäiliökartoitus, ympäristönsuojelumääräykset, maaperän suojelu, pohjavesien suojelu Sivut 37 s. + liitteet 7 s.
ABSTRACT HÄMEENLINNA Environmental technology Author Jaakko Pohjala Year 2006 Commissioned by Subject of Bachelor s thesis Archives Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi Oil Tank Mapping in the Ground Water Areas of Hämeenlinna and in the Coast Area of Alajärvi Lake. HAMK University of Applied Sciences, Hämeenlinna ABSTRACT All the 300 000 heating oil tanks in Finland cause a deterioration risk of soil and ground water. Many of these oil tanks were installed under ground in the 1960s or -70s. The condition of these kinds of oil tanks has sevearly decreased since their installation. Oil tanks are regulated by many national laws. In addition to national regulations, local authorities can give their own environmental regulations concernig oil tanks. The 15 th paragraph of Hämeenlinna s municipal environmental regulations contained originally a demand to remove all under ground oil tanks in Hämeenlinna s ground water areas. This started discussion concerning the juridicity of the 15 and this paragraph was found to be against the national regulations. The 15 was written as recommendation in a new form. One of the aims of this thesis was to gather municipal environmental regulations concerning oil tanks given by other local authorities and to compare them to Hämeenlinna s regulations. An another aim of this thesis was to map out the heating oil tanks in Hämeenlinna s ground water areas and in the coast area of Alajärvi lake. The tanks were sorted by their position and inspectional status. These two factors correlate the danger of oil damage they cause. The results are found reliable. The most dangerous heating oil tanks are under ground oil tanks which are in need of inspection. The last aim of the thesis was to regard the results of an oil tank inquiry in Hämeenlinna s ground water areas carried out in 2005. The information was used in the oil tank mapping. Keywords oil tank, oil heating, oil damage, municipal environmental regulations, soil conservation, ground water conservation Pages 37 p. + appendices 7 p.
SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 TAUSTAA... 3 2.1 Pohjavedet ja pohjavesialueiden luokitus... 3 2.2 Hämeenlinnan pohjavesialueet... 4 2.2.1 Ahvenisto... 4 2.2.2 Hattelmalanharju... 5 2.2.3 Katuma... 5 2.2.4 Vuortenkylä... 6 2.3 Alajärvi... 6 2.4 Öljylämmitys... 7 2.4.1 Öljylämmitys yleensä... 7 2.4.2 Öljylämmityksen ympäristönäkökulmia... 8 2.5 Öljyn kulkeutuminen ja pysyvyys maaperässä... 8 2.6 Cisteri -projekti... 9 3 ÖLJYSÄILIÖISTÄ JOHTUNEET ÖLJYVAHINGOT... 10 3.1 Öljyvahingon tunnistaminen... 10 3.2 Lämmitysöljysäiliöistä johtuvien öljyvahinkojen syntytavat... 10 3.3 Esimerkkitapaus öljyvahingon syntymisestä... 11 3.4 Toiminta öljyvahingon ilmettyä ja puhdistustoimenpiteiden kustannukset... 12 4 POHJAVESIEN SUOJELU ÖLJYVAHINGOILTA HÄMEENLINNASSA... 12 4.1 Pohjavesien suojelusuunnitelma... 13 4.2 Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma... 13 5 ÖLJYSÄILIÖITÄ KOSKEVAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ... 14 5.1 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista KTM 344/83, muutos 1199/1995... 14 5.2 Asetus öljylämmityslaitteistoista 1211/1995... 14 5.3 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteista KTM 314/85.. 15 5.4 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005... 15 5.5 Ympäristönsuojelulaki 86/2000... 15 5.6 Jätelaki 1072/1993... 16 5.7 Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 378/1974... 16 6 KUNTIEN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYKSET... 16 6.1 Ympäristönsuojelumääräysten antamisen perusta... 16 6.2 Tampere... 17 6.3 Turku... 17 6.4 Lahti... 18 6.5 Lappeenranta... 19 6.6 Haukipudas... 19 6.7 Hämeenlinna... 20
6.8 Pohdintaa ympäristönsuojelumääräysten pohjalta... 22 6.9 Hämeenlinnan tilanne... 23 6.9.1 Ensimmäinen lausuntokierros... 23 6.9.2 Toinen lausuntokierros... 24 6.9.3 Uusi ympäristönsuojelumääräysten 15... 25 7 ÖLJYSÄILIÖIDEN PROBLEMATIIKKAA... 27 7.1 Öljysäiliöiden merkittävyys pohjavesien suojelussa... 27 7.2 Öljysäiliötarkastusten problematiikkaa... 28 7.3 Tarkastuspöytäkirjojen arkistoinnin ongelmat ja muita ongelmia... 28 7.4 Maanalaisen öljysäiliön käytöstä poisto... 29 8 ÖLJYSÄILIÖKARTOITUS... 29 8.1 Kartoitustapa ja tutkimuksen tavoite... 30 8.2 Selvitysmenetelmät... 30 8.2.1 Kiinteistörekisteri... 30 8.2.2 Öljysäiliörekisteri... 30 8.2.3 Öljysäiliökysely... 31 8.2.4 Rahu-rekisteri... 31 8.2.5 Puhelinsoitot kiinteistöille... 32 8.3 Tulokset... 32 8.3.1 Alustava selvitys... 32 8.3.2 Puhelinsoitot... 32 8.3.3 Lopulliset tulokset... 33 8.3.4 Tulosten arviointi... 34 9 YHTEENVETO... 34 LÄHTEET... 35 LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 LIITE 4 Pohjavesialueiden sijainti Hämeenlinnassa Ahveniston pohjavesialue Hattelmalanharjun pohjavesialue KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN PÄÄTÖS MAANALAIS- TEN ÖLJYSÄILIÖIDEN MÄÄRÄAIKAISTARKASTUKSISTA 30.3.1983/344
1 JOHDANTO Tässä opinnäytetyössä käsitellään lämmitysöljysäiliöiden aiheuttamaa riskiä maaperälle ja pohjavesille ja pohditaan niiden aiheuttamien riskien näkökulmia. Suomen öljylämmitteisistä omakotitaloista öljysäiliö on sisätiloissa 52 %:lla ja maan alla 48 %:lla omakotitaloista. Öljysäiliön materiaaleista yleisin on teräs, 59 % omakotitalojen öljysäiliöistä. 41 % säiliöistä on valmistettu muista materiaaleista, kuten lujitemuovista. Öljysäiliöistä maahan joutunut öljy pilaa kulkeutuessaan maaperän ja joissakin tapauksissa myös pohjaveden. Maaperän ja pohjaveden pilaantumisella saattaa olla laajoja haittoja muun muassa terveydelle ja talousveden hankinnalle. Pilaantunut aines on puhdistettava ja puhdistustoimenpiteet ovat usein hankalia, aikaa vieviä ja kalliita. Näistä syistä on järkevää kohdistaa öljysäiliöihin kartoitustoimenpiteitä. Näin saadaan selville todennäköisimmin öljyvuodon vaaraa aiheuttavat riskikohteet, joihin voidaan sitten puuttua ja ehkäistä öljyvahinkojen syntymistä. Öljysäiliön aiheuttaman öljyvahingon riskin suuruus riippuu sen sijainnista maan pintaan nähden, materiaalista, iästä ja kunnosta. Hämeenlinnassa pohjavesiensuojelu öljyvahingoilta on ympäristönsuojelutoiminnassa tärkeässä roolissa. Tärkeimmän vedenottamon hyödyntämän Ahveniston pohjavesialueella sijaitsee runsaasti asutusta, josta osa käyttää lämmittämiseen öljylämmitystä. Öljylämmityksen yleisyys alueella on vähentynyt viime vuosina muun muassa maakaasu- ja kaukolämmön yleistymisen myötä. Öljysäiliöiden aiheuttamaan ympäristöriskiin herättiin Hämeenlinnassa varsinaisesti Hämeenlinnan alueen kunnallisten ympäristönsuojelumääräysten säätämisen yhteydessä. Määräysten muodostaminen on ollut monivaiheinen prosessi alkuperäisten määräysten 6. luvun 15 :n osalta. Ensimmäiseksi annetut määräykset herättivät paljon kysymyksiä ja kritiikkiä. Niinpä määräyksiin tehtiin muutosehdotuksia, joiden tavoitteena on saada aikaan lainmukaiset ja hyvät ympäristönsuojelumääräykset. Tässä työssä selvitetään, minkälaisia ympäristönsuojelumääräyksiä muut kunnat ovat antaneet ja verrataan niitä Hämeenlinnan määräyksiin. Hämeenlinnan pohjavesialueiden öljysäiliötilanteesta ei ole olemassa yhtenäistä luotettavaa tietokantaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda tällainen yhtenäinen ja luotettava öljysäiliötietokanta, jonka avulla voidaan vähentää öljyvahingon vaaraa Hämeenlinnan pohjavesialueilla ja Alajärven ranta-alueilla. Näillä alueilla sijaitsevat lämmitysöljysäiliöt jaettiin eri luokkiin osoitteittain ja saatiin tietoa mahdollisista ympäristölle vaaraa aiheuttavista öljysäiliöistä. Öljysäiliökartoitus tehtiin koostamalla tietoja eri lähteistä ja muodostamalla lopullisista tuloksista taulukkomuotoisia tietokantoja. Tiedonlähteitä olivat kunnan kiinteistörekisteri, öljysäiliörekisteri vuodelta 2005, puhelinsoitot kiinteistöille ja Suomen maanmittaustoimiston rahu rekisteri. Lisäksi tutkittiin v. 2005 tehdyn öljysäiliökyselyn vastauslomakkeita aikaisempaa tarkemmin ja pyrittiin vastausten avulla saamaan lisää tietoa mah- 1
dollisista riskikohteista. Lähteiden moninaisuuden vuoksi voitiin verrata eri tietolähteistä saatuja ja toisiaan täydentäviä tietoja keskenään. 2
2 TAUSTAA Suomessa kaikkien rakennusten yhteenlasketusta pinta-alasta noin 24 % lämmitettiin öljylämmitystä käyttäen vuonna 2001. Samana vuonna kaikista Suomen pientaloista noin 26 %:lla oli öljylämmitys. Suomessa on noin 300 000 lämmitysöljysäiliötä. Useat näistä on asennettu 1960 ja 70 luvuilla. /20/ Öljysäiliöiden ikääntyminen tuo mukanaan monenlaisia ongelmia. Öljysäiliöt ja varsinkin maanalaiset öljysäiliöt ovat tarkastamattomina ja tiedostamattomina erittäin suuri riski maaperälle ja pohjavesille. Vanha teräksinen öljysäiliö voi ajan myötä syöpyä puhki tai haljeta ja öljy voi valua maaperään. Maaperään joutuessaan se voi kulkeutua edelleen pohjaveteen. Tätä kautta öljy voi pilata pohjaveden ja aiheuttaa suuria haittoja pohjaveden otolle ja koko kyseisen pohjaveden ottamon piirissä olevalle yhteiskunnalle. Maaperän ja varsinkin pohjaveden puhdistaminen öljystä on aina työlästä ja kallista, eikä pienillä ja halvoilla toimenpiteillä päästä toivottavaan lopputulokseen. Siksi pohjavesien suojelussa on öljyvahingon riski öljysäiliöiden kautta otettava vakavasti. Hämeenlinnassa sijaitsee seuraavia 1 luokan pohjavesialueita: Ahvenisto, Hattelmalanharju ja Vuortenkylä. Hattelmalanharjun pohjavesialue pitää sisällään Perttulan alueen. Lisäksi Hämeenlinnassa on 2 luokan pohjavesialue Katuma järven itäpuolella Harvialassa. Hämeenlinnan läpi kaakko-luode -suunnassa kulkeva harjumuodostelma eriää Salpausselästä Hausjärven kohdalla ja kulkee myös Janakkalan kunnan halki ja etenee Hattulan kunnan alueelle. Ahvenistonharjuun johdetaan pintavettä Alajärvestä tekopohjaveden tuottamiseksi ja vedenottokapasiteetin lisäämiseksi. Pohjavesien suojelussa on näin ollen kiinnitettävä huomiota myös Alajärven suojeluun. Jos Alajärven vesi likaantuu vaikkapa öljyllä, myös Ahveniston pohjavesialue on vaarassa likaantua. Tästä syystä on järkevää tutkia tällä alueella öljysäiliöiden aiheuttamaa riskiä. /20/, /1/ 2.1 Pohjavedet ja pohjavesialueiden luokitus Maapallon kokonaisvesimäärästä noin prosentti on ihmiselle käyttökelpoisessa muodossa olevaa makeaa vettä. Tästä noin puolet on pohjavetenä tai maaperän kosteutena./28 s. 52/ Pohjavesi on peräisin maan pinnalle tulevasta vesisateesta. Maaperän vedenläpäisevyydestä riippuen vesi alkaa vajota maahan siten, että hienojakoisissa maalajeissa, kuten savi ja siltti, veden vajoamista ei juuri tapahdu. Karkeilla maalajeilla, kuten hiekka ja sora, vajoaminen on nopeaa ja pohjaveden muodostuminen on mahdollista. Pohjavesikerrostumat muodostuvat läpäisemättömän maakerroksen päälle. Tällainen voi olla kallioperä tai hienojakoinen maakerros. Kalliopohjavettä voi muodostua kallioperän sisään kallion ruhjeisiin. Vesi on maaperässä joko maavetenä tai pohjavetenä. Rajana näiden välillä on pohjaveden pinta, joka määritellään siten, että 3
sen yläpuolella vesi täyttää maaperän huokostilan vain osittain ja pinnan alapuolella vesi täyttää huokostilan kokonaan. Pohjavedenpinta on Suomessa tavallisesti 1-4 metrin syvyydellä maan pinnasta ja kalliopohjavesillä 20 metriä maanpinnasta. Pohjavesi voi olla maassa vapaana pohjavetenä, orsivetenä tai salpavetenä. Vapaa pohjavesikerrostuma ei ole rajoittunut muualta kuin pohjaltaan. Orsivettä voi muodostua tavanomaisen pohjaveden alimman korkeuden yläpuolelle esimerkiksi tiiviin savikerrostuman päälle. Salpavesi on niin sanottua paineellista pohjavettä. Salpavesikerrostuma on rajoittunut yläpuoleltaan siten, että pohjaveden pinnan nousu on estynyt. Jos sen yläpuolinen läpäisemätön kerrostuma puhkaistaan, vesi nousee tasolle, jonka pohjavesiympäristön paineolosuhteet määräävät. /29/ Pohjavesialueena pidetään yhtenäistä pohjavesiesiintymää. Pohjavesialueen muodostumisalueen raja määrittää alueen, jolla on vaikutusta pohjaveden määrään ja laatuun. Muodostumisalue rajoittuu siis reunoiltaan hienojakoiseen maan pintakerrokseen. Pohjavesialueen varsinainen laajuus on muodostumisaluetta suurempi. Uloin raja on pyritty valitsemaan siten, että se on maastossa helposti havaittavissa. /31/ Pohjavesialueet jaetaan kolmeen luokkaan seuraavasti: - I-luokan pohjavesialueet: Vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet - II-luokka: Vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet - III-luokka: Muut pohjavesialueet I-luokan pohjavesialueina pidetään vähintään kymmenen asuinhuoneiston hyödyntämiä pohjavesialueita, joiden vettä käytetään tai joiden vettä suunnitellaan käytettäväksi 20-30 vuoden kuluessa, sekä alueita, joita tarvitaan mahdollisissa kriisitilanteissa tai puhtaassa vettä vaativassa teollisuusprosessissa. II-luokan pohjavesialueet ovat alueita, jotka soveltuisivat yhdyskunnan vedenhankintaan, mutta joilla ei toistaiseksi eikä suunnitelmissa ole vedenottoa. II-luokan pohjavesialueet voivat siirtyä I luokkaan, mikäli niiden hyödyntäminen muuttuu I luokan pohjavesialuetta vastaavaksi. III-luokan muut pohjavesialueet ovat alueita, joilta vedenotto edellyttäisi lisäselvityksiä pohjavesialueen vedenhankintaan soveltuvuudesta. Tarvittavien selvitysten jälkeen muut pohjavesialueet voivat siirtyä I- tai II-luokkaan tai ne voidaan poistaa luokituksesta kokonaan vedenhankintaan soveltumattomina pohjavesialueina. /31/ 2.2 Hämeenlinnan pohjavesialueet Hämeenlinnan pohjavesialueiden sijainnit on esitetty liitteessä 1. 2.2.1 Ahvenisto Ahveniston pohjavesialue on I luokan pohjavesialuetta. Ahvenistonharju on pitkittäisharju, jonka koillisosissa on soramuodostumia. Harjun kaak- 4
koisosassa on pieni harjumuodostelma, jonka reunoilla on paksuja hienohiekka- ja silttimuodostumia. Harjun kerrospaksuudet ovat useita kymmeniä metrejä. Harjun kaakkoisosassa on kalliomuodostelma, jonka vuoksi pohjaveden virtaussuunta alueella on kaakosta luoteeseen. Pohjavesialueen pinta-ala on 5,6 km 2 ja pohjaveden muodostumisalue 3,6 km 2. Alueella muodostuvan pohjaveden määrä on noin 8600 m 3 /d, josta tekopohjavettä on noin 65 %. Ahveniston pohjavesialue jatkuu kaakossa Hattelmalanharjun pohjavesialueena. Ahvenistonharjuun johdetaan vettä Alajärvestä tekopohjaveden muodostamiseksi. Ahvenistonharjulla sijaitsee Hämeenlinnan päävedenottamo. Pohjavesialueella on paljon asutusta ja muuta ihmistoimintaa. Alueen virkistyskäyttöarvo on suuri, sillä alueella sijaitsee luontoreittejä Ahvenistojärven ympärillä. Pohjavesien suojelemiseksi on alueella laajennettu kaukolämpöverkkoa ja kannustettu öljylämmityksen vaihtamista maakaasulämpöön. /1/, /26 s. 2-3/ Ahveniston pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä 2. 2.2.2 Hattelmalanharju Hattelmalanharjun I -luokan pohjavesialueen maakerrostumat ovat pääasiassa hiekkaa ja soraa. Pintaosat ovat somerikkoa, jossa on hienojakoista maa-ainesta. Pohjavesialueen pinta-ala on 3,26 km 2 ja pohjaveden muodostumisaluetta 1,84 km 2. Muodostuvan pohjaveden määrä on 1500 m 3 /d. Hattelmalanharjun pohjavesialue ja Ahveniston pohjavesialue ovat käytännössä yhtenäistä aluetta siten, että Hattelmalanharju jatkuu Ahveniston pohjavesialueesta kaakkoon päin ja käsittää myös Perttulan ja Miemalan alueen Miemalajärven etelä- ja lounaispuolella. Ahveniston ja Hattelmalanharjun pohjavesialueiden raja kulkee pohjois-etelä suunnassa kulkien suurin piirtein Ketunlukontien eteläisen pään kohdalta. Rajana pidetään siellä sijaitsevaa kalliomuodostumaa, jonka vuoksi pohjavesi virtaa hattelmalanharjun pohjavesialueella luoteesta kaakkoon. Alueella on paljon asutusta varsinkin luoteispäässä. Miemalan ja Perttulan alueella on harvempaa asutusta. Pohjavesialueella sijaitsee Kylmälahden vedenottamo tien 10 ja Tampere-Helsinki moottoritien risteyksen läheisyydessä. Näillä teillä kulkee paljon raskasta liikennettä, joten on olemassa pohjavedenpilaantumisriski liikenneonnettomuuden seurauksena. /1/, /3/ Hattelmalanharjun pohjavesialueen kartta on esitetty liitteessä 3. 2.2.3 Katuma Katumajärven itäpuolella sijaitseva 2 -luokan pohjavesialue muodostuu luode-kaakko -suuntaisesta pitkittäisharjusta. Alue kuuluu osittain Janakkalan kuntaan. Maa-aines on hiekkavaltaista ja kerrospaksuus keskimäärin 10 m. Harjun pintaosissa on savea ja hiesua. Pohjavesialueen pinta-ala on 1,3 km 2, josta 0,43 km 2 on pohjaveden muodostumisaluetta. Pohjavettä muodostuu 235 m 3 /d. Alueen pohjoispäässä pohjavesi purkautuu Katumajärveen ja lounaispuoleiselle soistuneelle metsäalueelle. Alueella on melko harvaa ihmisasutusta. /1/ 5
2.2.4 Vuortenkylä Kallioperän ruhjeeseen syntyneessä harjussa sijaitseva Vuortenkylän pohjavesialue kuuluu 1 luokkaan. Alue on osittain Janakkalan kunnan puolella. Maa-aines on alueella hiekkavaltaista ja kerroksellista. Pohjavesialueen pohjoispää on kapea ja osittain savisten peltojen peittämä. Eteläpäähän mentäessä alue levenee ja sisältää suppia. Kerrospaksuus on paksuimmillaan 20 m. Pinta-ala on 3,42 km 2 ja pohjaveden muodostumisaluetta on 1,47 km 2. Pohjavettä muodostuu 1000 m 3 /d. Vuortenkylän pohjavesialueella on harvaa asutusta. /1/ 2.3 Alajärvi Alajärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön Vanajaveden reitin Räikälänjoen vesistöön. Valuma-alueen koko on Alajärven luusuassa 121 km 2. Vesi saa alkunsa Hattulan ja Kalvolan kuntien alueilta. Vesi kertyy aluksi Takajärveen ja virtaa sieltä 5 km:n pituista Alajokea myöden Alajärveen. Alajoen varsilla on maanviljelystä ja Hyrvälän alueella maa-ainesten ottoa. Järven veden laatu on määritetty hyväksi. Alajärvellä moottoriveneiden teho on rajoitettu koko veneilykauden aikana ja lintujen pesimäkauden aikana moottorikäyttöisiä veneitä ei saa käyttää lainkaan. Sen sijaan moottorikelkkailua ei ole järven jäällä rajoitettu. Alajärvestä otetaan vettä pumpattavaksi Ahvenistonharjuun päivittäin noin 10 000 m 3 tekopohjaveden tuottamiseksi. Hämeenlinnan kaupunki on saanut tekopohjaveden tuottamiseen luvan vuonna 1975 Länsi-Suomen Vesioikeudelta päätöksellä n:o 56/1975 Y. Alajärven pintaa säännellään Katiskosken padolla. Järven rannoilla on jonkin verran haja- ja loma-asutusta sekä maataloutta. Järven virkistyskäyttöarvo on melko suuri. Järven lounaisranta on lähes kokonaan metsäaluetta. Muuten rannat on lähes kokonaan rakennettu täyteen. Alajärvi sijoittuu kolmen kunnan alueelle: Hämeenlinna, Renko ja Hattula. Hämeenlinnan ja Rengon raja kulkee suurpiirteisesti järven keskellä pituussuunnassa ja Hattulan puolelle jää pieni osa järven luoteispohjukkaa. Järven rannoista kaksi kolmasosaa on kaltevia moreenipohjaisia rantoja ja kolmannes turvepohjaista rantaa. Lintualueista tärkein on rakentamatta jäänyt Kärkänmaan pohjoisranta. Tässä opinnäytetyössä öljysäiliökartoitus on rajattu Alajärven ympärillä yhden kilometrin säteelle järven rannasta kuvan 1 mukaisesti. /1/, /21/ 6
KUVA 1 Alajärven ranta-aluee/t /5/ 2.4 Öljylämmitys 2.4.1 Öljylämmitys yleensä Suuri osa 1960- ja -70 -luvuilla rakennetuista pientaloista lämmitetään nykyäänkin öljyllä. Öljylämmitys eli 1960 ja 70 -luvuilla nousukauttaan pientalojen lämmitysmuotona, mutta uudet energiamuodot ovat entistä enemmän kohentaneet asemiaan lämmitysmuotoina öljyyn nähden. Tällaisia vaihtoehtoisia lämmitysmuotoja ovat esimerkiksi kaukolämpö, sähkölämmitys sekä uusimpana pellettilämmitys, joka on lisääntynyt merkittävästi pientalojen lämmitysmuotona. Öljylämmityslaitteistoon kuuluvat öljysäiliö, öljykattila, öljypoltin ja lämmönsäätelyautomatiikka sekä erilaiset putkistot. Öljylämmityksen hyötysuhde on nykyisin 90-95 %. Hyötysuhde on parantunut uuden tekniikan ansiosta merkittävästi. Öljylämmitys on vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä eli öljyn polttamisesta saatu lämpöenergia siirretään kattilan avulla kiertoveteen, joka kiertää lämmitettävässä tilassa ja luovuttaa sisältämäänsä lämpöenergiaa lämmitettävän tilan ilmaan lämpöpattereiden välityksellä. Viimeaikaiset kansainväliset tapahtumat ja öljyvarojen rajallisuus ovat johtaneet öljyn hinnan nousuun. Tämä on myös heikentänyt öljyn asemaa lämmitysmuotona viime aikoina. /20/, /25/ 7
2.4.2 Öljylämmityksen ympäristönäkökulmia Öljy on fossiilinen polttoaine, jonka palamisesta syntyy runsaasti hiilidioksidia, joka on merkittävä kasvihuonekaasu. Kasvihuonekaasut lisäävät kasvihuoneilmiötä ja vauhdittavat globaalia ilmastonmuutosta. Pientalojen lämmityksestä syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin pieniä suhteessa koko yhteiskuntien hiilidioksidipäästöihin. Fossiilisena polttoaineena öljyn uusiutumisnopeus on niin pieni, että sitä pidetään yleisesti uusiutumattomana luonnonvarana. Tästä syystä ihmiskunta ei voi käyttää öljyä loputtomiin, vaan sille on löydettävä uusiutuvia vaihtoehtoja energian tuottamiseksi. /28 s. 39/ Eräs öljylämmityksen haittapuoli ympäristön kannalta on öljyvahingon riski. Öljyvahinkoon voivat johtaa muun muassa säiliön rikkoutuminen, putkistojen heikkoudet, suojarakenteiden puuttuminen sekä niiden heikkoudet tai öljykuljetukset. Säiliön rikkoutumisen voivat aiheuttaa korroosiovaikutukset tai erilaiset siihen kohdistuvat kolhut ja muut painevaikutukset, kuten maanalaisilla säiliöillä routimisesta ja kivistä johtuvat ongelmat. Öljyvahingon riskin luovat myös Hämeenlinnassa sijaitsevien asumattomien talojen öljysäiliöt, joita on mahdoton kartoittaa ilman laajoja tutkimuksia. /25 s. 6/, /26 s. 5-6/ Siirrettävät öljysäiliöt saattavat myös aiheuttaa öljyvahingon. Muun muassa soranottopaikoilla on käytössä työkoneiden polttoainesäiliöitä, jotka voidaan siirtää melko helposti paikasta toiseen. Näiden kunnosta ei aina ole tarkkaa tietoa, eikä niiden siirtelystä aiheutuvaa rikkoutumisen riskiä ole tarkasti tiedossa. Huonokuntoinen säiliö on kuitenkin aina riskialtis rikkoutumaan siirrettäessä.siirrettäviä öljysäiliöitä valvoo Turvatekniikan keskus. Siirrettävien öljysäiliöiden ongelmat eivät liity varsinaisesti öljylämmitykseen., /26 s. 6/ 2.5 Öljyn kulkeutuminen ja pysyvyys maaperässä Öljysäiliövuodon tapahtuessa maaperään vapautuva öljy alkaa kulkeutua maaperässä. Kulkeutumiseen vaikuttavat painovoima, maalajien huokoisuus ja siten vedenläpäisevyys sekä orgaanisen aineksen määrä maassa sekä maaperän öljyllä kyllästyneisyys. Jos maassa on paljon orgaanista ainetta, myös hiilivetyihin kuuluvien lämmitysöljy-yhdisteiden kulku hidastuu. Kyllästymättömässä maaperässä öljyn kulku on pystysuuntaista. Öljyyntymä vajoaa alaspäin ja osa öljystä jää maaperään kapillaarivoimien vaikutuksesta. Kun öljyyntymä kohtaa läpäisemättömän maan tai on hajaantunut maahan niin laajalle, että sen paikalliset tiheydet ovat suhteellisen pieniä, se lopettaa vajoamisen. Vajoamisnopeuteen vaikuttaa suuresti maalajien huokoisuus. Tiiviissä maaperässä öljy ei kykene liikkumaan yhtä nopeasti kuin vettä läpäisevässä huokoisessa maaperässä, kuten hiekkatai soramaassa. Vettä läpäisevässä maaperässä öljyä liukenee vajoveteen, kapillaarisesti nousevaan pohjaveteen ja itse pohjaveteen. Jos öljyä on paljon, se käyttäytyy pohjaveden pinnalla samoin kuin jäälautta vedessä painaen pohjavedenpintaa alaspäin ja liuottaen öljyä pohjaveteen. 8
Öljy pilaa näin pohjaveden. 2-3 m 3 öljyä riittää aiheuttamaan joidenkin satojen neliömetrien öljyyntymän. Öljyllä tarkoitetaan tässä kevyttä polttoöljyä. Raskas polttoöljy on maaperässä todettu lähes kulkeutumattomaksi suurten molekyylikokojensa vuoksi. Kevyt polttoöljy kykenee kulkeutumaan esimerkiksi savimaassa jopa vettäkin paremmin. Lopullinen laajuus muodostuu muutamassa vuorokaudessa. Mikäli öljyyntymää ei puhdisteta, lämmitysöljy säilyy maaperässä 20-40 vuotta riippuen öljyyntymän laajuudesta ja maaperän kyvystä hajottaa öljy-yhdisteitä. Poistuminen johtuu maaperässä tapahtuvasta biologisesta hajoamisesta sekä pienessä määrin öljy-yhdisteiden haihtumisesta. Maan mikrobikanta kehittyy sellaiseksi, että se kykenee hajottamaan öljyyhdisteitä. Hajoamisnopeuteen vaikuttavat maan kosteus ja lämpötila siten, että tehokkainta hajoaminen on noin 50-60 % kosteudessa. Maan lämmetessä biologinen toiminta ja siten myös öljyjen hajoaminen tehostuu kuitenkin tietyin rajoituksin. Typen ja fosforin saatavuus on myös tärkeä biologisen toiminnan kannalta. Näiden ravinteiden puute rajoittaa maan mikrobitoimintaa. Öljy-yhdisteistä menee hajoamisessa vain noin kolmannes mikrobien ravinnoksi. Loput menevät hiilidioksidiksi CO 2 ja vedeksi H 2 O. Tällainen luontainen puhdistuminen ei kuitenkaan ole sovelias toimenpide öljyvahingon korjaamiseksi. Pohjavedessä öljy säilyy lähes muuttumattomana useita kymmeniä vuosia. Tämä johtuu biologisen toiminnan vähäisyydestä pohjavedessä sillä pohjavesi on usein niukkaravinteista ja vähähappista. /25 s. 6/, /26 s. 7-9/, /27 s. 11-12/, /30 s. 18-19/ 2.6 Cisteri -projekti Cisteri on vuosina 2000-2002 toteutettu projekti, jonka osana nykyäänkin on toiminnassa Internetissä sähköinen lehti. Projektissa mukana olleita yhteistyötahoja ovat kauppa- ja teollisuusministeriö, ympäristöministeriö, sisäasiainministeriön pelastusosasto, Öljyalan palvelukeskus Oy, Suomen lämmitystieto Oy, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Espoon, Lohjan ja Nurmeksen kaupungit sekä Kärkölän ja Vihdin kunnat. Lisäksi mukana oli Geosalpa Oy:stä projektipäällikkö Jari Mäntylä. Projektin tavoitteena oli hankkia luotettavaa tutkimustietoa rakennusten lämmitysöljyn varastoinnin riskeistä, kehittää tehokkaat menetelmät riskien pienentämiseksi sekä mahdollisten öljyvahinkojen vaikutusten minimointi. Projektin julkaisun mukaan öljylämmitteisissä omakotitaloissa öljysäiliö on maanalainen säiliö 48 %:lla ja sisäsäiliö 52 %:lla omakotitaloista. Terässäiliöitä kaikista omakotitalojen säiliöistä on 59 % ja muista materiaaleista 41 %. Cisteri projekti koostui kolmesta eri osaprojektista: 1. Lämmitysöljyn varastoinnin ja öljytoimitusten tekninen turvallisuus, 2. Lämmitysöljysäiliöiden suojarakenteiden turvallisuus sekä 3. Lämmitysöljyn varastointiin liittyvät maaperän ja pohjaveden likaantumisriskit. /20/, /41/ 9
3 ÖLJYSÄILIÖISTÄ JOHTUNEET ÖLJYVAHINGOT 3.1 Öljyvahingon tunnistaminen Maanalaisten öljysäiliöiden aiheuttamat öljyvahingot voivat syntyä monilla tavoilla. Yleensä syntyyn liittyy tiedon tai sen välittymisen puute. Syntynyt öljyvahinko huomataan yleensä vasta öljysäiliötarkastuksissa. Jos tarkastuksen yhteydessä löytyneestä maanalaisessa öljysäiliössä olevasta reiästä tai halkeamasta tihkuu vettä, voidaan todeta, ettei öljyä ole päässyt maaperään. Jos taas reiästä ei tule vettä, voidaan ajatella, että öljyä on päässyt maahan ja säiliö on heti poistettava käytöstä ja kaivettava ylös maasta maaperän tutkimista varten. Veden tulo viittaa siihen, että öljyä ei ole maaperässä säiliön seinämän vieressä estämässä veden tuloa säiliöön ja jos öljyä on päässyt maaperään, se estää veden tulemisen säiliöön. /4/, /20/ 3.2 Lämmitysöljysäiliöistä johtuvien öljyvahinkojen syntytavat Öljysäiliön rikkoutumisen voi aiheuttaa muun muassa korroosio. Korroosiossa metalli hapettuu eli ruostuu ja näin syöpyy pois. Korroosio on merkittävä öljysäiliöiden kuntoa heikentävä tekijä. Ulkopuolista korroosiota voi tapahtua niin maanalaisissa, kuin maan päällisissäkin öljysäiliöissä metallia ympäröivän aineen vaikutuksesta ja sisäpuolista korroosiota sen sisällön vaikutuksesta. Maanalaisten öljysäiliöiden sisäpuolinen korroosio voidaan havaita helposti öljysäiliötarkastuksissa, mutta ulkopuolista korroosiota ei voida maanalaisissa säiliöissä havaita muuten, kuin kaivamalla säiliö ylös sen käytöstä poistamisen jälkeen. Maanpäällisten säiliöiden korroosiovahingot ovat helpommin havaittavissa. Ulkopuolista syöpymää voidaan tarkkailla jatkuvasti ja sisäpuolista syöpymää voidaan tarkkailla öljysäiliötarkastuksin. Toki tarkkailemattomana maan päällinenkin säiliö voi olla yhtä suuri riski ympäristölle kuin maanalainenkin. Korroosio ei johdu itse öljystä, vaan öljysäiliön pinnan kanssa tekemisissä olevasta vedestä, joka sisältää suoloja ja happea. Maaperässä, jossa on paljon vesiliukoisia suoloja ja kosteutta, ulkopuolinen syöpymä on kaikkein voimakkainta. Öljysäiliön sisällä on lähes aina jonkin verran vettä millilitroista useisiin litroihin. Pohjalla oleva vesi saattaa tulla säiliöön tiivistymänä säiliön ilmatilasta tai mahdollisista halkeamista tai vuotavista liitoskohtien tiivisteistä. Vesi sisältää usein paljon suoloja, jotka ovat peräisin itse öljystä. Korroosio voidaan estää pinnoittamalla öljysäiliö lujitemuovilla tai nailonilla. Pinnoitettaessa on tärkeää, että pinnoitus tehdään huolellisesti ja ammattitaidolla. Huonosti tehty pinnoitus saattaa irrota alustastaan ja aiheuttaa öljyvahingon vaaran. /26 s. 5-6/ Vanhat kaksiputkiset öljysäiliöjärjestelmät aiheuttavat maaperän pilaantumisriskin. Kaksiputkijärjestelmässä öljysäiliön ja polttimen välillä kulkee kaksi putkea: tulo- ja paluuputki, joista jälkimmäistä pitkin palaa takaisin öljysäiliöön polttimelta yli jäänyt öljy. Paluuputken rikkoontuessa polttimelta palaava öljy pääsee suoraan maahan ja aiheuttaa öljyvahingon. 10
Tällainen paluuputken rikkoutuminen on sikäli ongelmallinen, että se huomataan vasta öljysäiliötä täytettäessä, koska vika ei vaikuta polttimen toimintaan toisin kuin esimerkiksi öljyn joukkoon päässyt vesi. Paluuputken rikkoutumisen aiheuttaa yleensä routa sekä tontilla liikkuvat ajoneuvot, jos paluuputki on sijoitettu tontille siten, että yliajavat ajoneuvot voivat sitä vahingoittaa. Maanalaista säiliötä asennettaessa on sen ympärille laitettava täyttömaata. Jos täyttömaa ei ole riittävän hienojakoista ja tasalaatuista, suuremmat kivet täyttömaan joukossa voivat aiheuttaa säiliön rikkoutumisen. Mahdollinen öljyvahingon syntytapa on myös öljysäiliön täytön häiriö. Öljysäiliötä öljyllä täytettäessä on syytä huomioida onko säiliön ilmaputkessa vanha 1960 tai 70 luvuilta peräisin oleva mekaaninen täyttöhälytin, joka haittaa ilman poistumista säiliöstä varsinkin, jos hälyttimen sisäosat ovat juuttuneet kiinni. Nykyaikaiset täyttöhälyttimet ovat sähköllä toimivia, eivätkä haittaa ilman poistumista säiliöstä sitä täytettäessä. Mekaaniset täyttöhälyttimet tulisi poistaa käytössä olevista säiliöistä. Näiden tiedetään aiheuttaneen öljyn pääsyä muun muassa rakennuksen sisätiloihin. /4/, /20/ /30 s. 20-21/ Sisälle sijoitetun öljysäiliön öljyvahingon riski on pienempi kuin maanalaisen öljysäiliön. Säiliötilan lattialle tai suoja-altaaseen valuu vuototilanteessa öljyä säiliöstä, joka voidaan huomata helposti jos säiliötilassa käydään säännöllisesti vaikka päivittäin. Säiliötilan ja säiliön suojarakenteiden seinämien halkeamat sekä heikot saumat lattiassa tai lattian ja seinän liitoskohdassa saattavat altistaa maaperän öljyvahingolle vuototilanteessa. Samoin säiliötilan lattiakaivot, jos nämä eivät johda viemäriin. Öljyn joutuminen viemäriin aiheuttaa haittoja jätevedenpuhdistukselle vuodon suuruudesta riippuen. Seinämien heikkoudet altistavat öljyvahingoille myös maanalle betonibunkkereihin sijoitettujen öljysäiliöiden tapauksessa. Betonin liian suuresta huokoisuudesta johtuva vuotaneen öljyn imeytyminen siihen lisää vahinkoalttiutta. Sisälle ja betonibunkkereihin sijoitettujen öljysäiliöiden aiheuttama maaperän- ja pohjaveden pilaantumisriski on kuitenkin pienempi kuin maanalaisten säiliöiden. Mikäli öljysäiliön seinämissä havaitaan korjaamisen tarvetta, on korjaamisen sijaan järkevämpää vaihtaa koko säiliö ja sen varusteet uuteen säiliöratkaisuun. Tällöin saadaan öljyn varastoinnin kokonaisturvallisuus nykyaikaiselle tasolle. /20/, /30 s. 19-20/ Öljykuljetukset ovat myös yksi öljyvahingon vaaraa lisäävä tekijä. Lämmitysöljysäiliöihin kuljetetaan öljyä tankkiautolla. Öljynkuljetusauton joutuminen onnettomuuteen ja kaatuminen saattavat aiheuttaa vakavan öljyvahingon ympäristölle. /26 s. 6/ 3.3 Esimerkkitapaus öljyvahingon syntymisestä Hämeenlinnassa sattui tapaus, jossa kiinteistöllä oli asennettu uusi öljysäiliö sisälle ja poistettu vanha maanalainen öljysäiliö käytöstä, mutta jätetty sekä säiliö, että täyttö- ja ilmaputket paikalleen. Putket eivät enää johta- 11
neet säiliöön vaan suoraan maaperään. Kiinteistölle oli tilattu öljyä ja tuttu kuljettaja oli säiliömuutoksista tietämättömänä johtanut öljyä vanhaan täyttöputkeen, mistä aiheutui vakava maaperän pilaantuminen. Tapauksia, joissa maahan jätetty ja unohdettu öljysäiliö olisi aiheuttanut öljyvahingon, ei ainakaan Hämeenlinnan alueella ole tullut tietoon Nykyään vaaditaankin käytöstä poiston yhteydessä maanalainen säiliö puhdistettavaksi ja tarkastettavaksi. /4/ 3.4 Toiminta öljyvahingon ilmettyä ja puhdistustoimenpiteiden kustannukset Kun maanalaisen öljysäiliön aiheuttama mahdollinen öljyvahinko on tullut ilmi, asiasta tiedotetaan pelastus- ja ympäristöviranomaiselle. Öljyllä pilaantuneen maa-aineksen käsittely on ympäristöluvanvarainen asia, jossa lupaviranomaisena toimii alueellinen ympäristökeskus. Maa-aineksen poistoon muualle kuljetettavaksi voidaan ryhtyä tekemällä asiasta ilmoitus alueelliseen ympäristökeskukseen. /25 s. 2/ Vetovastuussa puhdistustoimissa on pelastuslaitos, joka hoitaa valvonnan, näytteiden oton ja niiden tutkimisen yhteistyössä kunnan ympäristöviranomaisen kanssa. Kiinteistön omistajan vastuulla on kaivuukaluston ja kuljetuksen hoitaminen. Näytteenotolla ja tutkimisella selvitetään pilaantuneen maaperän laajuus ja öljy-yhdisteiden pitoisuus. Pilaantuneen maan puhdistukseen voidaan ryhtyä myös paikan päällä kiinteistöllä, mutta näin tehdään kuitenkin hyvin harvoin. Öljy-yhdisteiden pitoisuudet määrittelevät, mihin puhdistuslaitoksiin pilaantunut maa-aines voidaan kuljettaa puhdistettavaksi. /4/, 25 s. 7-8/ Puhdistamisen kustantaminen on kiinteistön omistajan ja tämän vakuutusyhtiön välinen asia. Pitkän ajan kuluessa tapahtunut öljysäiliön puhkisyöpyminen ei ole vakuutusyhtiöiden mukaan äkillinen vika, minkä takia vakuutusyhtiöt eivät yleensä korvaa tällä lailla syntyneitä öljyvahinkoja. Jos öljyvahinko katsotaan äkillisesti syntyneeksi, vakuutusyhtiöt kuitenkin korvaavat siitä aiheutuneet kustannukset. Öljyvahingon laajuudesta ja merkittävyydestä riippuen vahingosta aiheutuneet kustannukset ovat tuhansista euroista kymmeniin tuhansiin euroihin. Suurimmat kustannukset Hämeenlinnassa ovat olleet markka-aikana noin 460 000 markkaa eli noin 77 000 euroa. Suomessa suurimmat maanalaisesta öljysäiliöstä aiheutuneen öljyvahingon aiheuttamat kustannukset olivat yli miljoona markkaa. /4/ 4 POHJAVESIEN SUOJELU ÖLJYVAHINGOILTA HÄMEENLIN- NASSA Öljysäiliöiden aiheuttamaan pohjavesiriskiin on herätty Hämeenlinnassa vuoden 2001 tietämillä, jolloin Hämeenlinnan kaupungin ympäristölautakunta käsitteli ympäristönsuojelumääräyksiä ensimmäisen kerran. Ympäristönsuojelumääräysten antamisesta aiheutuneet epäselvyydet ovat tuoneet öljysäiliöt yleisen keskustelun piiriin, mikä sinänsä on hyvä asia. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi on järjestänyt yleisötilaisuuksia 12
Hämeenlinnan kaupunkilaisille liittyen ympäristönsuojelumääräysten 15 :n aiheuttamiin epäselvyyksiin. Tällaisia tilaisuuksia oli 13.5.2005 ja 8.9.2005. Tilaisuuksissa oli puhujia ympäristötoimesta ja Kanta-Hämeen pelastuslaitokselta. Tilaisuuksien eräs pääviesti kaupunkilaisille oli, että ympäristönsuojelumääräyksissä vaadittu maanalaisen säiliön poistovelvollisuus tullaan kumoamaan, eli poistotoimenpiteisiin ei ole pakkoa. Pohjavesien suojelua Hämeenlinnan alueella määrittelevät kohdissa 4.1 ja 4.2 käsiteltävät suunnitelmat. /24/ 4.1 Pohjavesien suojelusuunnitelma Hämeenlinnassa on laadittu pohjavesien suojelusuunnitelma vuonna 1994. Suunnitelma sisältää myös Janakkalan ja Hattulan kuntien pohjavesialueet harjujaksolla Kalpalinna-Ahvenisto-Parola. Sen laadintaan osallistuivat Helsingin vesi- ja ympäristöpiirin, Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän, Hämeen sotilasläänin Esikunnan, Hämeen liiton sekä Janakkalan, Hämeenlinnan ja Hattulan kuntien edustajia. Suunnitelma sisältää yleisen kuvauksen alueen pohjavesialueiden kaavoituksesta ja maankäytöstä, hydrologiasta, vedenotosta ja pohjaveden laadusta. Suojelusuunnitelman yhteydessä teetettiin insinöörityönä alueen pohjavesialueilla pohjavesien pilaantumisen varalta riskikartoitus. Kartoituksen tuloksena oli lista merkittävimmistä riskitekijöistä pohjaveden kannalta. Hämeenlinnassa näitä oli 21, joista yhtenä on mainittu alueen silloiset n. 300 I -luokan pohjavesialueella sijaitsevaa lämmitysöljysäiliötä. Lisäksi on esitetty pohjavesien pilaantumisen tunnistus- ja torjuntamenetelmät sekä toimenpiteet vahingon sattuessa ja toimintaohjeet erilaisissa vahinkotapauksissa ja poikkeusoloissa. Pohjavesien suojelusuunnitelmasta on tulossa uusi versio vuoden 2006 lopussa tai vuoden 2007 alussa. Tätä ei kuitenkaan käsitellä tässä opinnäytetyössä. /1/, /24/ 4.2 Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma Öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman tekee alueellinen pelastustoimi, Hämeenlinnassa Kanta-Hämeen pelastuslaitos. Laissa öljyvahinkojen torjunnasta maa-alueilla (1407/2004) ja myös laissa aluksista aiheutuvien vesien pilaantumisen ehkäisystä (1408/2004) annetaan raamit öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman antamiselle. Näiden mukaan alueen pelastustoimen on huolehdittava öljyvahinkojen torjunnasta alueellaan ja alueen pelastusviranomaisella on oltava hyväksytty öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma. Torjuntasuunnitelmassa otetaan huomioon, mitä ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja alueellinen ympäristökeskus ovat öljyvahinkojen torjunnasta esittäneet. Suunnitelma on periaatteellinen, vaikka sisältääkin tarkat luettelot öljyvahinkojen torjuntaan käytössä olevasta kalustosta ja torjuntayksiköistä alueittain koko toimialueella. Suunnitelma sisältää myös ne pohjavesialueet, joilla on voimassa öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevat erityissäädökset. Suunnitelmassa on myös määritelty yhteistyötä öljyvahinkojen torjunnassa muiden viranomaisten, kuten kunnallisen ympäristöviranomaisen kanssa. Öljyvahinkojen torjuntasuun- 13
nitelma sisältää myös kustannusarvion torjuntakustannuksista tietyllä aikavälillä. /32/ Kanta-Hämeen pelastustoimen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelma valmistuu vuoden 2006 loppuun mennessä. Sisältöön lisätään vielä muun muassa Natura alueita ja niitä koskevia öljyntorjunta-asioita. /33/ 5 ÖLJYSÄILIÖITÄ KOSKEVAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ 5.1 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista KTM 344/83, muutos 1199/1995 Öljysäiliöiden tarkastamisesta on annettu Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös 344/83 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista. Päätös antaa raamit maanalaisten öljysäiliöiden tarkkailusta erityisesti tärkeillä pohjavesialueilla. Valtuutettu tarkastaja käy tarkastamassa maanalaisen säiliön määräaikoina ja ensimmäisen kerran korkeintaan 10 vuoden kuluttua asentamisesta. Tarkastuksessa annetaan säiliölle kuntoluokat A, B C tai D. A -luokan säiliöitä ovat ne metalliset säiliöt, joiden levypaksuus sisältä mitattuna syvimmän syöpymän kohdalta on vähintään 3 mm ja muut kuin metalliset säiliöt, jotka painekokeella todetaan tiiviiksi. B -luokan säiliöitä ovat ne metalliset säiliöt, joiden levypaksuus sieltä mitattuna syvimmän syöpymän kohdalla ovat välillä 1,5-3,0 mm. Luokan C säiliöitä ovat metalliset säiliöt, joiden levypaksuus sisäpuolelta mitattuna on syvimmän syöpymän kohdalla alle 1,5 mm, ja ne säiliöt, joiden seinälevy muuttaa muotoaan, kun sitä koputetaan sisältäpäin 0,5 kg:n massaisella vasaralla. D -luokan säiliöissä on läpisyöpymä tai halkeama tai säiliöt, jotka vuotavat ylipainekokeessa. A -luokan metallisäiliö on tarkastettava uudelleen korkeintaan 5 vuoden kuluttua ja muu kuin metallisäiliö, joka kuuluu A -luokkaan on tarkastettava 10 vuoden kuluessa. B -luokan säiliö on tarkastettava uudelleen 2 vuoden päästä, C -luokan säiliö on poistettava käytöstä 6 kuukauden kuluessa tai palopäällikön määräyksen mukaan ja D -luokan säiliö on poistettava käytöstä välittömästi. KTM:n päätös 344/83 on esitetty liitteessä 4. Tähän KTM:n päätökseen on tullut vuonna 1995 muutos 1199/1995. Tämä päätös sisältää muutoksia pykäliin 5, 6, 7, 8 ja 11. /34/, /14 s. 8-10/ 5.2 Asetus öljylämmityslaitteistoista 1211/1995 Asetus öljylämmityslaitteistoista 1995/1211 koskee sumutuspolttimella varustettuja öljylämmityslaitteistoja ja niiden asentamista ja huoltamista. Asetuksen 22 ja 23 :en mukaan tärkeällä pohjavesialueella maanalaisen tai maanalaiseen suojakammioon sijoitettavan öljysäiliön asentamisesta on ilmoitettava paikalliselle pelastusviranomaiselle. Öljysäiliö, joka määräai- 14
kaistarkastuksessa on havaittu öljyvahingon vaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Säiliö, joka aiheuttaa välitöntä öljyvahingon vaaraa, on poistettava välittömästi. /35/, /14 s. 7-8/ 5.3 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteista KTM 314/85 Öljylämmityslaitteistoista on annettu KTM:n päätös 314/85: Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljylämmityslaitteistoista. Tässä päätöksessä määrätään muun muassa säiliön sijoittamisesta, määrätään tekniset ominaisuudet säiliöille, säiliön varusteista, putkistojen laadusta, ja öljypolttimista. Päätöksen pykälissä 47 ja 48 määrätään, että öljyvahingon vaaraa aiheuttavat säiliöt on poistettava käytöstä tai korjattava. Säiliön pinnoituksessa saa käyttää vain kyseisen säiliön standardissa mainittuja pinnoitusmenetelmiä tai tarkastuslaitoksen vastaavaksi arvioimaa menetelmää. Säiliötä käytöstä poistettaessa on säiliö tyhjennettävä öljystä ja öljyisestä jätteestä, täyttöputki on tulpattava tai säiliön käyttö on muilla tavoin estettävä. /36/, /14 s. 8/ 5.4 Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005 Kemikaaliturvallisuuslaista ehkä öljysäiliöasioihin eniten liittyvä pykälä on 9, jossa säädetään huolehtimisvelvollisuudesta. Pykälän 2 momentissa säädetään toiminnanharjoittajan vastuuksi mm. öljyvahingon korjaaminen sellaiseen kuntoon, että ympäristö- tai terveyshaittoja ei enää ole. /37/ 5.5 Ympäristönsuojelulaki 86/2000 Ympäristönsuojelulain 7 sisältää maaperän pilaamiskiellon, jonka mukaan maahan ei saa jättää tai laittaa jätettä tai muita aineita siten, että niistä aiheutuisi sellaista maaperän huonontumista, josta voi seurata haittoja terveydelle tai ympäristölle. Tämä astuu öljysäiliöasiassa kuvaan öljysäiliöiden aiheuttamien öljyvahinkojen tapauksissa. Tyhjennetty ja puhdistettu käytöstä poistettu öljysäiliö tuskin aiheuttaa merkittävää maaperän huonontumista. Ympäristönsuojelulain 8 :n pohjavesien pilaamiskielto koskee myös öljysäiliöasioita. 8 :n mukaan ainetta ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että siitä syntyisi pohjaveden huonontumista ja näin haittaa terveydelle ja ympäristölle. Öljyn varastoinnissa tähän pykälään liittyvät samat riskit kuin 7 :kin, eli öljyvahingon vaara rikkoutuneessa säiliöstä tai esim. öljysäiliöiden täyttämisestä. Lisäksi asiaan liittyy 5 :n I-momentissa mainittu selvilläolovelvollisuus, jonka mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista ja niiden vähentämismahdollisuuksista. Toisin sanoen öljylämmittäjän on oltava tietoinen toimintansa mahdollisesta öljyvahingon riskistä ja sen ehkäisemisestä hoitamalla öljysäiliöasiat hyvin ja ympäristöystävällisesti. 4 :ssä mainittu aiheuttamisperiaate määrää, että ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminnanharjoittaja vastaa ympäristövaikutusten ennaltaehkäisystä ja korjaamisesta. Öljysäiliöasioissa tämä toiminnanharjoittaja on kiinteistön haltija, jonka kiinteistöllä öljysäiliö sijaitsee. /38/ 15
5.6 Jätelaki 1072/1993 Jätelain määritelmän mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Öljysäiliöasioissa tämä liittyy käytöstä poistettuihin öljysäiliöihin. Ne ovat siis jätettä. Jätelain 19 sisältää roskaamiskiellon, joka kieltää jättämästä ympäristöön jätettä siten, että siitä voisi aiheutua erinäisiä haittoja. On olemassa erilaisia tulkintoja siitä, koituuko käytöstä poistettujen öljysäiliöiden maahan jättämisestä jätelain 19 :n mukaisia haittoja tai että onko käytöstä poistettujen öljysäiliöiden täyttäminen hiekalla jätelain vastaista. Hiekalla täyttämisen jälkeen maasta nostaminen käy ainakin erittäin vaikeaksi. /39/ 5.7 Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta 378/1974 Lain 1 :ssä säädetään, että öljyä ei saa päästää maahan tai veteen, eikä niin varastoida, säilyttää tai käsitellä, että siitä aiheutuu ilmeinen öljyvahingon vaara. Lisäksi laissa säädetään öljyvahinkojen ehkäisyssä ja jo tapahtuneen öljyvahingon tapauksessa eri osapuolten velvollisuuksista Osapuolia ovat mm. alueellinen ympäristökeskus, pelastustoimi ja kunnallinen ympäristönsuojeluviranomainen. sekä öljyvahingon aiheuttaja. Se, joka havaitsee öljyvahingon sattuneen, on velvollinen ilmoittamaan siitä alueelliseen hätäkeskukseen sekä mahdollisuuksien mukaan öljyvahingon tapahtumapaikan haltijalle. Öljyvahingon aiheuttaja tai tapahtumapaikan haltija on puolestaan velvollinen ryhtymään välittömiin toimenpiteisiin öljyvahingon torjumiseksi ja ilmoittamaan siitä alueelliseen hätäkeskukseen. /40/ 6 KUNTIEN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYKSET 6.1 Ympäristönsuojelumääräysten antamisen perusta Kunnanvaltuustoilla on valtuus antaa omat ympäristönsuojelumääräyksensä alueelleen. Ympäristönsuojelulain 19 :ssä annetaan säädökset ympäristönsuojelumääräysten antamisesta. Kohdassa säädetään, että määräykset voivat koskea - Toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia. - Erittäin häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa. - Toimintojen sijoittamisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella. - Alueita, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on jäteveden johtaminen maahan, vesistön tai vesilain 1. luvun 2 :n mukaiseen uomaan. - Vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan. - Valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista. 16
Ympäristönsuojelulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä HE 84/1999 on esitetty, että ympäristönsuojelumääräyksillä tarkennettaisiin yleisesti hyväksyttäviä velvoitteita tarpeettoman haitan ehkäisemiseksi. Yleisen hyväksyttävyyden on tarkoitettu varmistavan kansalaisten yhdenvertaisuuden määräysten suhteen. Määräysten perusta on lain täytäntöön panon kannalta tarpeellisten paikallisten määräysten antaminen. Näin ollen annettavien määräysten tulee olla johdettavissa lainsäädännöstä. Jos kuitenkin jokin ympäristön pilaantuminen on jo lainsäädännöllä estetty, on asiasta säätäminen ympäristönsuojelumääräyksillä tarpeetonta. Kunnallisten ympäristönsuojelumääräysten on myös oltava sopusoinnussa ylemmänasteisen säädöstön kanssa. Kunnalliset määräykset muodostetaan aina paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Alla on eräiden paikkakuntien öljysäiliöitä koskevia ympäristönsuojelumääräyksiä. Tarkoituksena oli ottaa tarkasteluun mukaan erikokoisia kuntia eri puolilta Suomea. Kohdassa 6.7 on Hämeenlinnan alkuperäiset ympäristönsuojelumääräykset ja kohdassa 6.9.3 on esitettynä ehdotukset uusiksi määräyksiksi. /38/, /14 s. 4-6/ 6.2 Tampere 3. luku Jätteet ja kemikaalien käsittely 11 Öljysäiliöiden sijoitus, tarkastus ja kunnossapito Pohjavesialueilla kiinteistöjen öljysäiliöt on sijoitettava maan päälle tiiviisiin suoja-altaisiin tai säiliöiden on oltava vuodonilmaisujärjestelmällä varustettuja kaksoisvaippasäiliöitä. Suoja-altaan tilavuuden tulee olla vähintään yhtä suuri kuin siihen sijoitettavan säiliön tilavuus. Säiliöt on varustettava ylitäytön estimin. Pohjavesialueella sijaitsevat vanhat maanalaiset öljysäiliöt tulee kiinteistön haltijan tai omistajan toimesta tarkastuttaa säännöllisesti valtuutetulla tarkastajalla annettujen säädösten mukaisesti. Muilla alueilla säiliöt tulee tarkastuttaa vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Kiinteistön haltijan tai omistajan, alueen käyttäjän tai toiminnan harjoittajan on annettava kunnan valvontaviranomaiselle valvontaa varten tarpeelliset tiedot kiinteistöllä sijaitsevista säiliöistä, niiden kunnosta, tarkastuksista ja suoritetuista huoltotoimenpiteistä sekä uusien säiliöiden asentamisesta ja vanhojen säiliöiden poistamisesta. /6/ 6.3 Turku 3.Luku Jätteet ja kemikaalit 11.2 Ympäristölle vaarallisten kemikaalien ja ongelmajätteiden, kuten esimerkiksi öljyjen, maalien, torjunta-aineiden ja liuottimien varastointi ja 17