Kaupungintalolta kartanoon Lahden museon kulttuurihistorialliset kokoelmat 100 vuotta Toinen kerta toden sanoo Lahden museo perustetaan Ensimmäinen varteenotettava yritys perustaa museo Lahteen tehtiin vuonna 1912. Lahden Seudun Nuorisoseurain Liitto perusti museotoimikunnan ajamaan asiaa ja organisoimaan esinekeräystä. Varsinaisena museon perustamisajankohtana pidetään tammikuun 29. päivää vuonna 1914, kun Lahden kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa kaupungintalolta yhden huoneen kokoelman esittelyyn. Esineitä kokoelmassa oli tuolloin vajaa sata. Lahden keskustaa 1910-luvulla. Näyttely ei aluksi ollut säännöllisesti auki yleisölle ja kävijät olivat hyvin satunnaisia. Varojen puute ja maailmansota lamaannuttivat vähäisenkin museotoiminnan. Vuoden 1918 tapahtumissa museoesineistöä hävisi. 1
Muutama Lahden museon kokoelmiin ensiksi tulleista esineistä. Asiaan palattiin uudelleen 1920-luvulla. Muurari Atle Salmi ja opettaja Matti Alanko lähettivät kaupunginvaltuustolle kirjeen koskien museon perustamista. Aloite tuotti toivotun tuloksen. Lahden museo perustettiin vuonna 1924. Kokoelmien perustan muodostivat Atle Salmen keräämät vajaat 300 esinettä 1 sekä vuoden 1912 museohankkeesta säilyneet 59 esinettä. Atle Salmesta tuli museon ensimmäinen museonhoitaja. Hänen kuoltuaan vuonna 1928 tuli museonhoitajaksi hänen poikansa, Viljo Salmi. Molemmat olivat varsinaiselta ammatiltaan muurareita 2. 1 Museolautakunnan pöytäkirjassa v. 1925 mainitaan määräksi 238 esinettä, ESS 28.3.1925 puhuu lähemmäs 300 esineestä. Diaariin merkityt esineet 1 280 on mahdollista tulkita Salmen keräämiksi. 2 Viljo Salmi toimi museonhoitajana vuosina 1928 1956 ja kalustonhoitajana vuosina 1957 1963. 2
Lahden museon ensimmäinen museonhoitaja Atle Salmi kaupungintalon näyttelytilassa. Kokoelmia alettiin kartuttaa aktiivisesti. Sanomalehden kautta vedottiin suureen yleisöön esineistön saamiseksi. Lisäksi museonhoitaja teki keruumatkoja maakuntaan. Keruualueeksi muodostui käytännössä vanha SuurHollola eli nykyinen Päijät-Häme. Merkittävimmät keruumatkat tehtiin 1930-luvun loppupuolella Suomen museoliitolta saatujen avustusten turvin muun muassa Hollolaan ja Kärkölään. Vuosina 1938 ja 1939 pyrittiin kartoittamaan länsi- ja itäsuomalaisen kulttuurirajan kulkua Suur-Hollolan alueella. Vuonna 1928 museo muutti kaupungintalolta Lahden kartanoon. Lahden museo sai näyttelytilat Lahden kartanon kellarikerroksesta. 3
Ensimmäiset näyttelytilat Kartanolla. Maataloustyökaluja. Ryijy kartanon kellarin näyttelytiloissa 1930-luvulla. Talonpoikaishuonekaluja Viljo Salmen kuvaamana. 4
Vuonna 1932 näyttelyn uudistamiseen pyydettiin asiantuntija-apua Suomen museoliitolta. Liiton sihteeri Nils Cleve saapui Lahteen ja uudisti näyttelyn ajan vaatimusten tasolle. Tämän jälkeen museossa oli huoneet talonpoikaiskulttuurille, kartanokulttuurille, ajokalujen, maanviljelys-, kalastus- ja metsästysesineiden säilytyshuone, kotiteollisuusesineiden huone, myllyjen ja arkkujen säilytyshuone. Ns. varastohuoneessa säilytettiin piispa Henrikin kenotafin eli muistoarkun jäljennöstä. Nils Cleven suunnittelema talonpoikaiskulttuurihuone Lahden kartanon kellarikerroksessa. Nils Cleven kokoama kartanokulttuurihuone. 5
Viljo Salmi kalastus- ja metsästysesineiden säilytystilassa. 6
Syksyllä 1939 syttyi sota, ja museo jouduttiin sulkemaan. Sodan aikana museossa oli 8. sotilassairaalan veripalveluryhmä sekä todennäköisesti kansanhuoltolautakunnan toimisto. Lahden kartano oli sodan aikana maanpuolustuksen käytössä. Sodan aikana osa museoesineistä oli paikoillaan museon tiloissa. 7
Muutosten vuosikymmen 1950-luvulle tultaessa museossa oli noin 2300 esinettä. Kokoelmissa oli maakunnan kansanomaisia huonekaluja ja käsitöitä, maanviljelyyn liittyvää esineistöä sekä työvälineitä. Sen sijaan Lahden kylään, kauppalaan tai Lahden kaupunkiin liittyvää esineistöä oli hyvin vähän. Vuonna 1950 museon kokoelmat kaksinkertaistuivat, kun museo sai hallintaansa noin 3000 entisestä Viipurin museosta pelastettua esinettä. Viipurin historiallisesta museosta Lahteen siirrettyjä museoesineitä. Muutamaa vuotta myöhemmin kaupunginjohtaja Olavi Kajala onnistui saamaan toisen merkittävän kokoelman museoon. Ministeri Harri Holma ja rouva Alli Holma lahjoittivat poikansa nimeä kantavan, pääasiassa ranskalaisia ja italialaisia tyylihuonekaluja, vanhaa taidetta ja keramiikkaa sisältäneen kokonaisuuden. Harri ja Alli Holman Rooman koti 1940-luvulla. 8
Klaus Holman muistokokoelma muutti kokoelmien luonnetta tyyli- ja kulttuurihistorialliseen suuntaan. Kokoelman käyttöä määritti ehto, että sitä on pidettävä jatkuvasti esillä yhtenä kokonaisuutena. Museolle kunnostettiin vuonna 1958 tilat Itä-Hämeen Mieskotiteollisuuskoulun rakennuksesta Möysän kaupunginosassa. Ensimmäistä kertaa sitten 1930-luvun historiallinen museo pystyi esittelemään kokoelmiaan suurelle yleisölle. Esillä oli osastot Klaus Holman muistokokoelmalle, Viipurikokoelmalle sekä kansatieteelliselle esineistölle. 9
Museo muutti 1958 Itä-Hämeen Mieskotiteollisuuskoulun tiloihin. 1950-luvulla historiallinen museo ja vastaperustettu taidemuseo saivat ensimmäisen museoammatillisen johtajan. Museonjohtajaksi valittiin vuonna 1956 fil.tri Jouko Tolvanen. Hän oli virassa vuoteen 1971. Uuden johtajan ensimmäinen haaste oli Möysän rakennuksen muuttaminen museokäyttöön. Samaan aikaan pohdittiin myös museon pitkänajan tavoitteita. Päämääränä oli museo, jossa olisi kansatieteellinen, kulttuurihistoriallinen ja Lahden kaupungin historiaa valaiseva osasto. Näin museo olisi parhaiten pystynyt palvelemaan sekä alueen lukuisia oppilaitoksia että toteuttamaan päämääräänsä yleisenä sivistyslaitoksena. Jouko Tolvanen. 10
Möysän näyttelytiloja. Lahden vaiheisiin liittyvää esineistöä oli kokoelmissa vähän. Sitä pyrittiin kartuttamaan ostamalla Mukkulan kartanon huutokaupasta kartanon irtaimistoa ja lahtelaisen pika-ajurin rattaat ja työasu. Samaan aikaan jatkettiin vielä kansanomaisen esineistön keruuta. Keruumatkojen tuloksena kokoelma karttui yli sadalla puutöissä käytetyillä välineillä. Suurin kokonaisuus muodostui erilaisista höylistä. Kokoelmaesineistö inventoitiin 1950-luvun lopulla. Tämä työ oli ilmeisen haastava. Vielä vuonna 1966 oli vuosien 1939 1955 hankintojen tiedot käytännöllisesti katsoen kirjaamatta. 11
Täyden palvelun talo Kartano avataan vuonna 1968 Möysän rakennus osoittautui liian pieneksi ja syrjässä olevaksi jo ennen kuin museo edes avattiin. Alettiin suunnitella Kartanon päärakennuksen ottamista jälleen museokäyttöön. Tämä toteutui vuonna 1968. Kartanossa näyttelyihin oli käytettävissä 1016 m2. Klaus Holman muistokokoelma tuli esille kuuteen huoneeseen. Viipurin museon kokoelmia ei esitelty yhtenä kokonaisuutena, vaan kokoelman esineitä sijoitettiin eri aihepiirien yhteyteen. Kartanossa oli esillä myös museon hopeakokoelma sekä raha- ja mitalikokoelma. Rahakokoelman avulla luotiin katsaus rahankäytön historiaan Suomessa, mitalikokoelmassa puolestaan oli kattavasti esillä suomalaista mitalitaidetta. Kartanossa oli esillä myös arkeologista esineistöä, suomalaista lasia ja fajanssia sekä tinaesineitä, suomalaisia tyylihuonekaluja, kansanomaisia huonekaluja ja ryijyjä Päijät-Hämeestä, kotitaloudessa käytettyjä kansanomaisia esineitä, pukuja ja naisten käsitöitä, metsästykseen, kalastukseen, maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvää esineistöä, sahdin valmistukseen ja viinankeittoon liittyviä esineitä, lukkoja, avaimia ja puutyövälineitä sekä museon asekokoelma. Paikalliseen historiaan liittyi pienoismalli, johon oli kuvattu Lahden kylä juuri ennen kohtalokasta vuoden 1877 paloa. Alueen liikenteen historiaa esiteltiin museon alueella olevan Loviisan-Vesijärven kapearaiteisen rautatiejunan avulla. 12
Amanuenssi Maija Hahl. Näyttelyssä esitellyt aihepiirit kertovat, mitä kokoelmiin hankittiin. Lahteen ja Päijät-Hämeeseen liittyvän esineistön ohella museo kartutti kulttuurihistoriallisia kokoelmiaan. Tätä hankintapolitiikkaa noudatettiin käytännössä läpi 1970- ja 1980-lukujen, aina 1990-luvun alkupuolelle asti. Kokoelmat kasvoivat niin ostoin kuin lahjoituksin. Erityisen aktiivisia museon suuntaan olivat paikalliset antiikkikauppiaat ja ns. ylösostajat. He tarjosivat museon ostettavaksi kaiken tyyppistä, mutta ajallisesti vanhaa esineistöä. Vuonna 1964 perustettiin historiallisen museon amanuenssin virka. Vuonna 1973 aloitti museonjohtajana fil.lis. Jouko Heinonen, joka toimi tehtävässään vuoteen 2006 asti. 13
Kasvun vuodet - 1970-luvulta 1990-luvun alkuun Museon työntekijöitä vuonna 1974. 1970-luvun puolivälin jälkeen kokoelmiin alettiin hankkia myös teollisesti valmistettuja, edellisten vuosikymmenten esineistöä. Kaupungin eri virastoista kokoelmiin siirrettiin käytöstä poistettuja esineitä, kuten huonekaluja. Historiallisen museon kokoelmiin tehdyt taidehankinnat tehtiin edelleen ostoina. Samoin kokoelmiin ostettiin edelleen antiikkiliikkeistä etenkin kotimaisia tyylihuonekaluja, vanhaa suomalaista lasia, design-tuotteita ja hopeaesineitä. Museon raha- ja mitalikokoelmaa täydennettiin myös lähes vuosittain. Museokokoelmaa inventoidaan museon varastossa 1974. 14
Amanuenssi Maija Hahl ja valokuvaaja Arto Rantanen kuvausmatkalla Nastolassa 1973. Holman kokoelman esineistöä esillä historiallisen museon perusnäyttelyssä vuonna 1974. Määrällisesti suuria olivat perikunnilta saadut jäämistöt sekä muutamat yksittäiset suuret lahjoitukset. Ongelmana suurissa erissä oli, että esineitä ei enää pystytty luetteloimaan sitä mukaa kun niitä liitettiin kokoelmaan. Syntyi luettelointiviive, jota ei ole pystytty kuromaan umpeen. Myös varastotilat kävivät ahtaiksi. Museon tietyt suuret näyttelyhankkeet ja erikoiskokoelmat kasvattivat kokoelmia etenkin 1990-luvun alkupuolella. Historiallisen museon talonpoikaiskulttuurin perusnäyttelyä, joka oli pitkään esillä. 15
Vuosituhat vaihtuu Vuonna 2001 Historiallinen museo jouduttiin peruskorjauksen vuoksi tyhjentämään. Samassa yhteydessä Klaus Holman muistokokoelma kuvattiin perusteellisesti ja kuvia käytettiin uudelleen järjestetyn näyttelyn multimediaopastuksen pohjana. Holman kokoelman uudistettua näyttelyä kartanolla. Näyttelyn yhteyteen tehtiin multimediaopastus. Kokoelmapäällikkö Sari Kainulainen. 16
Askon kokoelma esiteltiin yleisölle kolmen näyttelyn sarjana Lahden historiallisessa museossa. 2000-luvun merkittävin hankinta saatiin vuonna 2005. Uponor Oyj lahjoitti museoon aikanaan Asko Oy:ssä kerätyn aineiston. Kokoelmassa on yli 400 Askon valmistamaa huonekalua pääosin 1930 1960-luvuilta, muuta yrityksen historiaan liittyvää esineistöä sekä laaja arkisto- ja valokuva-aineisto. Paikallisena huonekaluvalmistajana Askon kokoelma on museolle tärkeä, mutta kokoelmalla on myös valtakunnallinen ulottuvuus. Yhden yrityksen kautta se luo kattavan läpileikkauksen teollisesti valmistetun huonekalun historiaan Suomessa. Museot tekevät yhteistyötä 17
Vuonna 1970 museon peruskokoelmassa oli noin 7600 esinettä 1. 1970-luvulla kokoelma kasvoi noin 5000 esineellä, 1980-luvulla noin 6500 esineellä. 1990-luvulla kokoelmaan liitettiin noin 12 500 esinettä. 2000-luvulla vuosittaiset esinekartunnat ovat pienentyneet, tosin myös hankintoihin käytettävät varat. 2000-luvuna alussa museon peruskokoelmassa oli noin 30 600 esinettä, vuonna 2013 noin 37100. Kun lukuun lisää Viipuri-kokoelman noin 1800 esinettä 2 ja Askon kokoelman noin 1500 esinettä on kokoelman määrä noin 40 400. Kokoelmien suuri määrä suhteessa väheneviin resursseihin on ollut pitkään tosiasia niin Lahdessa kuin monessa muussa kulttuurihistoriallisessa museossa. Museon pitkäaikainen johtaja museoneuvos Jouko Heinonen kuoli vuonna 2010 ja uudeksi museonjohtajaksi valittiin fil.maist. Timo Simanainen Kasvaneisiin kokoelmiin kiinnitettiin valtakunnallisesti huomiota jo 1980- luvulla. Vuonna 1987 Museovirasto laati muistion, jossa se suositti kulttuurihistoriallisille museoille valtakunnallista tallennustyönjakoa. Lahden museo valitsi sopivat aihealueet, joita tallentaa omalla toimialueellaan. Museon toimialueeksi määriteltiin edelleen Lahti ja Päijät-Häme. Lahden historiallisen museon valitsemat aihekokonaisuudet vahvistettiin vuoden 1995 kokoelmamäärittelyssä ja pienin rajauksin vuoden 2009 kokoelmapoliittisessa ohjelmassa. Vuonna 2009 kirjattiin lisäksi ne aiheet, joihin erityisesti haluttiin panostaa. Näitä olivat paikallinen huonekalu- ja tekstiiliteollisuus. Samalla 1 Luvussa ei ole mukana Viipuri-kokoelma eivätkä Historiallisen museon peruskokoelmassa olevat tietyt massarahakokoelmat. Holman kokoelma on mukana luvussa. 2 Viipuri-kokoelmassa on noin 1800 esinettä ja noin 3000 yksittäistä rahaa. Rahat eivät ole kokonaisuudessaan museon tietokannassa. 18
tuotiin esiin se, että perinnettä voi tallentaa myös ei-esineellisessä muodossa, esimerkiksi haastatteluin tai valokuvin. Ensimmäistä kertaa kirjattiin ylös myös ne aihealueet, joita museo ei kartuta. Nykyajan dokumentoinnin painopisteeksi valittiin vuonna 2009 vanhusväestön elämänpiiriin liittyvän esineistön ja ilmiöiden tallentaminen. Kokoelmahallintaa jäntevöitettiin siten, että tietyille esineryhmille ryhdyttiin etsimään sopivampia sijoituspaikkoja valtakunnallisista erikoismuseoista. Lahtelaisten ravitsemusliikkeiden esineistöä ja arkistoa sisältävä kokoelma lahjoitettiin Hotelli- ja ravintola museoon ja hyönteiskokoelma luonnontieteelliseen keskusmuseoon Helsinkiin. Lahden museo tallensi helmikuussa 2011 valokuvaamalla erään iäkkään kaupunkilaisen yhtä talvista päivää. Dokumentointi oli osa museoiden yhteistä Suomalainen talvipäivä -hanketta. Vuonna 2011 käynnistyi Suomen Museoliiton koordinoima Tako-toiminta, jonka päämääränä on ammatillisesti hoidettujen kulttuurihistoriallisten museoiden välisen tallennusyhteistyön lisääminen ja nykydokumentoinnin koordinointi. Lahden museot ovat aktiivisesti mukana toiminnassa. Kuvat Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto. 19