EMA/614203/2010 EMEA/H/C/000165 Julkinen EPAR-yhteenveto rituksimabi Tämä on tiivistelmä Euroopan julkisesta arviointilausunnosta (EPAR), joka koskee lääkevalmistetta nimeltä. Tekstissä selitetään, miten lääkevalmistekomitea (CHMP) on arvioinut lääkevalmistetta ja päätynyt myyntiluvan myöntämistä puoltavaan lausuntoon sekä suosituksiin n käytön ehdoista. Mikä on? on lääke, jonka vaikuttava aine on rituksimabi. Sitä saa konsentraattina infuusioliuoksen tekemistä varten annettavaksi suoneen (tiputettavaksi laskimoon) ja injektioliuoksena injektoitavaksi ihon alle. Mihin a käytetään? a annetaan aikuispotilaille, ja sillä hoidetaan seuraavaa: non-hodgkinin lymfooman (imukudossyöpä) kaksi tyyppiä, jotka ovat nimeltään follikulaarinen lymfooma ja diffuusi suurisoluinen B-solu-non-Hodgkin-lymfooma. a käytetään yksinään tai kemoterapiaan eli syöpälääkkeisiin yhdistettynä. Sitä voi antaa laskimoon tai injektiona ihon alle. krooninen lymfaattinen leukemia (KLL, B-lymfosyyttien syöpä: eräs veren valkosolun tyyppi), jossa a käytetään suonensisäisesti kemoterapiaan yhdistettynä), vaikea nivelreuma (niveltulehdusta aiheuttava sairaus), jossa a käytetään suonensisäisesti metotreksaattiin yhdistettynä. kaksi vaikeaa vaskuliitin muotoa (pienten ja keskisuurten verisuonten tulehtuminen) nimeltään granulomatoottinen polyangiitti (GPA tai Wegenerin granulomatoosi) sekä mikroskooppinen polyangiitti (MPA). a annetaan suonensisäisesti yhdessä kortikosteroidien kanssa. Lääkevalmistetta saa vain lääkärin määräyksestä. 7 Westferry Circus Canary Wharf London E14 4HB United Kingdom Telephone +44 (0)20 7418 8400 Facsimile +44 (0)20 7418 8416 E-mail info@ema.europa.eu Website www.ema.europa.eu An agency of the European Union European Medicines Agency, 2014. Reproduction is authorised provided the source is acknowledged.
Miten a käytetään? saa antaa kokeneen terveydenhoitoalan ammattilaisen tarkassa valvonnassa. on annettava aina paikassa, jossa elvytyslaitteet ovat välittömästi käytettävissä. Kemoterapian kanssa a annetaan kunkin kemoterapiajakson ensimmäisenä päivänä. Ennen jokaista infuusiota potilaalle on annettava antihistamiinia (allergisten reaktioiden ehkäisemiseksi) sekä kuumelääkettä (lämmön laskemiseksi). He saattavat tarvita hoidon osana myös kortikosteroidia. Non-Hodgkin-lymfooman hoidossa tavanomainen suonensisäinen -annos on 375 mg kehon pinta-alan neliömetriä kohti (lasketaan potilaan pituuden ja painon mukaan). Infuusioiden määrä ja tiheys vaihtelevat sen mukaan, minkä tyyppistä lymfoomaa hoidetaan. Jotkut potilaat, jotka ovat saaneet yhden kokonaisen annoksen suonensisäisenä infuusiona, voivat saada seuraavat annokset injektioina ihon alle. Ihonalaisen injektion suositusannos on 1 400 mg riippumatta potilaan kehon pinta-alasta. KLL:ssa a annetaan kuusi kertaa laskimoon: ensimmäinen annos on 375 mg/m 2, ja sen jälkeen annetaan 500 mg/m 2 kullakin kerralla. Syöpäsolujen tuhoutumisesta aiheutuvien sivuvaikutusten ehkäisemiseksi potilaiden riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava, ja heille on annettava ennen -hoitoa lääkkeitä, jotka auttavat pitämään virtsahappopitoisuuden vakaana. Nivelreumapotilaille annetaan kaksi 1 000 mg:n -infuusiota laskimoon siten, että niiden välillä on kaksi viikkoa. Potilailla ilmenee hoitovaste yleensä 16 24 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Hoito voidaan toistaa 24 viikon jälkeen potilaan vasteen mukaan. lla hoidettaville nivelreuma- sekä GPA/MPA-potilaille on annettava erityinen kortti, jossa on selitetty tiettyjen, -hoidon sivuvaikutuksena mahdollisesti ilmenevien tietyntyyppisten infektioiden oireet. Kortissa potilaita kehotetaan hakeutumaan välittömästi lääkärin hoitoon, mikäli mainittuja oireita ilmenee. Tarkempia tietoja on valmisteyhteenvedossa (joka sisältyy myös EPARarviointilausuntoon). GPA:n ja MPA:n hoidossa a annetaan infuusiona laskimoon 375 mg/m 2 kerran viikossa 4 viikon ajan. Miten vaikuttaa? n vaikuttava aine, rituksimabi, on monoklonaalinen vasta-aine. Monoklonaalinen vasta-aine (erääntyyppinen proteiini) on kehitetty tunnistamaan tietyissä kehon soluissa esiintyvä erityinen rakenne (antigeeni) ja kiinnittymään siihen. Rituksimabi on suunniteltu kiinnittymään CD20- antigeeniin, jota esiintyy B-imusolujen pinnalla. Antigeeniin kiinnittyessään rituksimabi aiheuttaa solun kuoleman. Hoito tehoaa lymfoomaan ja krooniseen lymfaattiseen leukemiaan, koska se tuhoaa syöpäisiä B-imusoluja. Nivelreuman hoidossa rituksimabi vähentää B-imusolujen määrää nivelissä, jolloin tulehdus lievittyy. GPA:ssa ja MPA:ssa se vähentää tuhoamalla B-lymfosyyttejä antineutrofiilisten sytoplasmisten vasta-aineiden (ANCA) tuotantoa. Kyseessä ovat vasta-aineet, joilla on ajateltu olevan tärkeä osa verisuoniin kohdistuvassa vaikutuksessa ja jotka vähentävät tulehdusta. Miten a on tutkittu? a on tutkittu non-hodgkin-lymfooman kummankin tyypin osalta: follikulaarista lymfoomaa koskevaan päätutkimukseen osallistui 322 potilasta, joita ei ollut aikaisemmin hoidettu; tutkimuksessa tarkasteltiin n tehokkuutta, kun sitä lisättiin tavanomaiseen kemoterapiaan (CVP: syklofosfamidi, vinkristiini ja prednisoloni) mittaamalla, miten kauan potilaat elivät ilman sairauden uusiutumista; kolmessa muussa, tieteellisestä kirjallisuudesta saadussa tutkimuksessa tarkasteltiin n tehoa muuntyyppisiin kemoterapioihin EMA/76051/2014 Sivu 2/5
yhdistettynä; kolmessa tutkimuksessa tarkasteltiin myös a yksinään annettuna: yhdessä tutkimuksessa tarkasteltiin yleistä vastetta an 203 potilaalla, joiden aikaisemmat hoidot olivat epäonnistuneet, ja kaksi muuta tutkimusta olivat ylläpitohoitoa koskeneita tutkimuksia yhteensä 1 353 potilaalla (334 potilaan sairaus oli uusiutunut aiemman hoidon jälkeen ja 1 019 potilasta ei ollut hoidettu aikaisemmin) tarkastelemalla sitä, miten kauan potilaat elivät ilman sairauden pahenemista. Lisäksi a ihon alle annettuna verrattiin suoneen annettuun a tutkimuksessa, jossa oli mukana 127 follikulaarista lymfoomaa sairastavaa potilasta. a annettiin ennen CHOP-kemoterapiaa (syklofosfamidi, doksorubisiini, vinkristiini ja prednisoloni) tai CVP-kemoterapiaa, ja tehon pääasiallinen mitta perustui veren rituksimabitasoon, kun a annettiin ihon alle ja suonensisäisesti, jotta voitiin osoittaa riittävän pitoisuuden saavuttaminen käytettäessä valmistetta ihonalaisesti. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös täydellisen tai osittaisen hoitovasteen osuutta. Hoitovaste arvioitiin kehosta otettujen kuvien ja potilaan kliinisten tietojen perusteella. diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman osalta tutkittiin n ja CHOP-kemoterapian yhdistelmää tutkimuksessa, johon osallistui 399 yli 60-vuotiasta potilasta. Tehon pääasiallisena mittana oli aika, jonka potilaat elivät ilman sairauden pahenemista tai tarvetta muuttaa hoitoa. Kroonisen lymfaattisen leukemian osalta n lisäämistä FC-kemoterapiaan (fludarabiini ja syklofosfamidi) tutkittiin 817 potilaalla, joita ei ollut hoidettu aikaisemmin, ja 552 potilaalla, joiden sairaus oli uusiutunut aikaisemman hoidon jälkeen. Tehon pääasiallisena mittana oli sen ajanjakson pituus, jonka potilaat elivät ilman sairauden pahenemista. Julkaistu tieteellinen kirjallisuus sisältää myös muita tutkimuksia, joissa tutkittiin n muihin kemoterapiatyyppeihin lisäämisen vaikutuksia. Nivelreuman osalta a tutkittiin 517 potilaalla. n ja metotreksaatin yhdistelmän tehoa verrattiin metotreksaatin ja lumelääkkeen yhdistelmään. Tehon mittana oli, kuinka monen potilaan nivelreuman pääoireet paranivat vähintään 20 prosenttia 24 hoitoviikon jälkeen. GPA:n ja MPA:n osalta a verrattiin syklofosfamidiin, toiseen vaskuliittilääkkeeseen, yhdessä 18 kuukautta kestäneessä tutkimuksessa. Tutkimus tehtiin 198:lla ensi kertaa hoidettavalla tai jo aikaisemmin hoidetulla potilaalla (joista noin kolmella neljäsosalla oli GPA). Tehon pääasiallisena mittana oli niiden potilaiden määrää, joilla ei kuusi kuukautta tutkimuksen alkamisen jälkeen ilmennyt sairauden merkkejä (täydellinen toipuminen) ja jotka eivät enää tarvinneet kortikosteroidihoitoa. Mitä hyötyä sta on havaittu tutkimuksissa? Non-Hodgkin-lymfooman hoidossa a saaneiden potilaiden hoitotulokset olivat paremmat kuin niillä, jotka eivät olleet saaneet sitä: Follikulaarisen lymfooman osalta a CVP-kemoterapian lisänä saaneet potilaat elivät keskimäärin 25,9 kuukautta ilman taudin uusiutumista verrattuna siihen, että vain CVP-hoitoa saaneilla aika oli keskimäärin 6,7 kuukautta. Kolme lisätutkimusta osoitti, että n yhdistäminen myös muuntyyppisiin kemoterapioihin paransi potilaiden hoitovastetta. Pelkästään lla annettua hoitoa käsittelevissä tutkimuksissa 48 prosenttia potilaista, joilla aikaisempi hoito oli epäonnistunut, sai vasteen -hoitoon. Ylläpitohoitoa koskenut tutkimus potilailla, joiden sairaus oli uusiutunut aikaisemman hoidon jälkeen, -hoitoa saaneet potilaat elivät keskimäärin 42,2 kuukautta ilman sairauden pahenemista, kun vastaava aika oli 14,3 kuukautta potilailla, jotka eivät saaneet tätä lääkettä. Ylläpitohoitoa koskenut tutkimus aikaisemmin hoitamattomilla potilailla osoitti, että sairauden pahenemisen todennäköisyys pieneni 50 % potilailla, jotka saivat a. Kun a annettiin ihon alle, vaikuttavan aineen pitoisuuksia verrattiin suonensisäisesti annetun n pitoisuuksiin. ihon alle EMA/76051/2014 Sivu 3/5
saaneiden potilaiden vaste oli niin ikään samanlainen kuin a suonensisäisesti saaneiden potilaiden. Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman osalta n ja CHOP-kemoterapian yhdistelmällä hoidetut potilaat elivät keskimäärin 35 kuukautta ilman sairauden pahenemista tai tarvetta muuttaa lääkitystä verrattuna siihen, että pelkästään CHOP-hoitoa saaneilla vastaava aika oli 13 kuukautta. Kroonista lymfaattista leukemiaa sairastavien potilaiden hoitotulokset olivat myös paremmat, kun he saivat a. Ne potilaat, joita ei ollut hoidettu aikaisemmin, elivät keskimäärin 39,8 kuukautta ilman sairauden pahenemista saatuaa a FC-hoitoon yhdistettynä verrattuna siihen, että pelkästään FC-hoitoa saaneilla potilailla vastaava aika oli 32,2 kuukautta. Potilaat, joiden sairaus oli uusiutunut edellisen hoitokerran jälkeen ja jotka saivat a muun lääkityksen lisänä, elivät 30,6 kuukautta ilman sairauden pahenemista, kun taas pelkästään FC-hoitoa saaneilla vastaava aika oli 20,6 kuukautta. Myös muista tutkimuksista saadut tulokset osoittivat, että n lisääminen muihin kemoterapioihin paransi kroonista lymfaattista leukemiaa sairastavien potilaiden hoitotuloksia. Nivelreumassa oli lumelääkettä tehokkaampaa: Oireet paranivat 51 prosentilla a saaneista potilaista verrattuna 18 prosenttiin lumelääkettä saaneiden potilaiden parissa. GPA:ssa ja MPA:ssa 64 prosenttia (63/98) a saaneista potilaista oli toipunut kokonaan kuuden kuukauden jälkeen verrattuna 55 prosenttiin (52/95) niiden potilaiden osalta, joille annettiin syklofosfamidia. Mitä riskejä an liittyy? Non-Hodgkin-lymfooman tai kroonisen lymfaattisen leukemian hoidossa käytettynä n yleisimmät sivuvaikutukset (useammalla kuin yhdellä potilaalla kymmenestä) ovat bakteeri-infektiot, virusinfektiot, bronkiitti, (keuhkojen ilmatiehyeiden tulehdus), neutropenia (neutrofiilien, erääntyyppisten valkosolujen, vähyys), leukopenia (valkosolujen, vähyys), kuumeinen neutropenia, trombosytopenia (verihiutaleiden vähyys), infuusioon liittyvät reaktiot (lähinnä kuume ja vilunväristykset), angioedeema (ihonalainen turvotus), pahoinvointi, kutina, ihottuma, alopesia (hiustenlähtö), kuume, vilunväristykset, voimattomuus, päänsärky ja IgG:n (erääntyyppisen vastaaineen) pitoisuuden aleneminen. Nivelreuman hoidossa yleisimpiä (useammalla kuin yhdellä potilaalla kymmenestä) sivuvaikutuksia ovat päänsärky, ylähengitysteiden tulehdukset (nuha), virtsatietulehdukset sekä infuusioon liittyvät reaktiot. GPA:n ja MPA:n hoitamisen yhteydessä yleisimpiä sivuvaikutuksia (useammalla kuin yhdellä potilaalla sadasta) ovat ripuli, perifeerinen edeema (nilkkojen ja jalkojen turvotus), lihaskouristukset, nivel- ja selkäkivut, huimaus, vapina, unettomuus, yskä, dyspnea (hengitysvaikeudet), nenäverenvuodot sekä hypertension (verenpaineen nousu). Jotkin näistä saattavat esiintyä osana infuusioon liittyviä reaktioita. Tutkimuksessa, jossa ihon alle annettua verrattiin suonensisäisesti annettuun an, sivuvaikutukset olivat muuten samankaltaisia paitsi injektiokohdan reaktioiden osalta (kipu, turvotus, ihottuma), joita esiintyi useammin ihon alle annettaessa. Pakkausselosteessa on luettelo kaikista n ilmoitetuista sivuvaikutuksista. a ei saa antaa henkilöille, jotka ovat yliherkkiä (allergisia) rituksimabille, hiiriproteiineille tai jollekin muulle lääkkeen aineelle. Ihon alle annettavaa a ei myöskään saa antaa potilaille, jotka ovat allergisia aineella nimeltä hyaluronidaasi. a ei saa antaa potilaille, joilla on EMA/76051/2014 Sivu 4/5
aktiivivaiheessa oleva vakava infektio tai vakavalla tavalla heikentynyt immuunijärjestelmä. a ei saa myöskään antaa nivelreumaa, GPA:ta tai MPA:ta sairastaville potilaille, jos heillä on vaikea sydämen vajaatoiminta (sydämen kyvyttömyys pumpata tarpeeksi verta elimistöön) tai vaikea sydänsairaus. Miksi on hyväksytty? Lääkevalmistekomitea (CHMP) katsoi, että n hyödyt ovat sen riskejä suuremmat ja suositteli myyntiluvan myöntämistä sille. Muita tietoja sta Euroopan komissio myönsi koko Euroopan unionin alueella voimassa olevan myyntiluvan a varten 2. kesäkuuta 1998. -valmistetta koskeva EPAR-arviointilausunto on kokonaisuudessaan EMAn verkkosivustolla kohdassa ema.europa.eu/find medicine/human medicines/european Public Assessment Reports. Lisätietoja -hoidosta saat pakkausselosteesta (sisältyy myös EPAR-lausuntoon), lääkäriltä tai apteekista. Tämä yhteenveto on päivitetty viimeksi 02-2014. EMA/76051/2014 Sivu 5/5