Veren kantasolujen määrää alentavan hoidon (myeloablatiivisen hoidon) jälkeen luuytimensiirron saaneet potilaat

Transkriptio

1 VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Neupogenia voidaan käyttää: - lisäämään veren valkosolujen määrää solunsalpaajahoidon jälkeen infektioiden ehkäisemiseksi. - lisäämään veren valkosolujen määrää luuytimensiirron jälkeen infektioiden ehkäisemiseksi. - lisäämään kantasolujen tuotantoa luuytimessä ennen suuriannoksista solunsalpaajahoitoa, jotta kantasoluja voidaan ottaa talteen ja siirtää takaisin elimistöön hoidon jälkeen. Kantasoluja voidaan kerätä joko solunsalpaajahoitoa saavalta potilaalta itseltään tai luovuttajalta. Siirretyt kantasolut kulkeutuvat takaisin luuytimeen, ja niistä muodostuu verisoluja. - lisäämään veren valkosolujen määrää vaikean kroonisen neutropenian hoidossa infektioiden ehkäisemiseksi. - pitkälle edennyttä HIV-infektiota sairastavien potilaiden hoidossa infektioalttiuden vähentämiseksi. Solunsalpaajahoidon aiheuttama neutropenia Solunsalpaajahoidon aiheuttamaa neutropeniaa (veren valkosolujen vähenemistä) esiintyy solunsalpaajahoitoa saavilla potilailla. Solunsalpaajahoidon aiheuttamasta neutropeniasta voi seurata infektio, sairaus ja joskus kuolema. Neutropenia on hyvin yleinen tässä potilasryhmässä. Infektioriski kasvaa sen mukaan, mitä vaikeampi ja pitkäkestoisempi neutropenia on. Filgrastiimin avulla lisätään veren valkosolujen määrää ja lyhennetään neutropenian kestoa. Veren kantasolujen määrää alentavan hoidon (myeloablatiivisen hoidon) jälkeen luuytimensiirron saaneet potilaat Hyvin suuriannoksisen solunsalpaajahoidon jälkeen potilaille annetaan kantasoluja, jotka on kerätty talteen luuytimestä tai perifeerisestä verestä (perifeerisen veren kantasolut [PBPC]) afereesin (veren osien erotteluun tarkoitetun laitteen) avulla. Koska veren valkosolujen määrä on alhainen, potilaalla on suuri infektioriski, kunnes uudet kantasolut alkavat tuottaa uusia valkosoluja. Filgrastiimin avulla kantasoluja stimuloidaan tuottamaan valkosoluja, jolloin potilaan veren valkosolumäärä palautuu nopeammin. Luuytimen valkosolutuotannon stimuloiminen ennen solunsalpaajahoitoa Filgrastiimilla voidaan myös lisätä veren kantasoluja, jotka voidaan kerätä talteen potilaalta itseltään tai terveeltä luovuttajalta ennen suuriannoksista solunsalpaajahoitoa (ks. ed.).

2 Vakava krooninen neutropenia Joillakin potilailla veren valkosolumäärä on kroonisesti alhainen, ja heillä on näin riski saada vaikea infektio. Vakava krooninen neutropenia voi ilmetä useista syistä, ja sitä esiintyy sekä aikuisilla että lapsilla. Filgrastiimin avulla lisätään veren valkosolujen määrää näillä potilailla ja pienennetään näin infektion riskiä. Neutropenia HIV-potilailla Antiretroviraalista hoitoa (HIV-lääkitystä) seuraava neutropenia voi lisätä hengenvaarallisten infektioiden riskiä HIV-infektiopotilailla. Filgrastiimin avulla lisätään neutrofiilien (erityisten valkosolujen) määrää näillä potilailla. VI.2.2 Yhteenveto hoidon hyödyistä Filgrastiimi Filgrastiimi on veren valkosolujen kasvutekijä (granulosyyttien kypsymistä edistävä kasvutekijä, GCSF), ja se kuuluu lääkeaineryhmään, josta käytetään nimeä sytokiinit. Kasvutekijät ovat elimistön tuottamia luonnollisia valkuaisaineita, mutta niitä voidaan valmistaa lääkkeiksi myös bioteknisin menetelmin. Filgrastiimi kiihdyttää luuytimen toimintaa niin, että se alkaa tuottaa lisää valkosoluja. Tutkimukset, jotka osoittavat filgrastiimin vaikutuksen Filgrastiimin hyötyjä solunsalpaajahoidosta aiheutuvan alhaisen valkosolumäärän hoitamisessa tutkittiin 340 keuhkosyöpäpotilaalla. Filgrastiimia saavilla potilailla alhainen valkosolumäärä oli harvinaisempaa ja kohtaukset olivat lyhytkestoisempia ja lievempiä. Toisessa tutkimuksessa, johon osallistui 521 akuutista myelooisesta leukemiasta kärsivää potilasta, filgrastiimi lyhensi veren alhaisen valkosolumäärän ja kuumeen kestoa. Päätutkimukseen, jossa filgrastiimia tutkittiin luuydinsiirron jälkeisen alhaisen valkosolumäärän hoidossa, osallistui 54 korkean riskin verisyövistä (lymfoomista) kärsivää potilasta. Filgrastiimia saavilla potilailla valkosolumäärä palautui nopeammin kuin lumelääkettä saavilla potilailla. Kantasolusiirrossa siirrettävien kantasolujen lisäämistä filgrastiimin avulla tutkittiin kahdessa tutkimuksessa. Nämä kantasolut voidaan joko palauttaa samalle potilaalle solunsalpaajahoidon jälkeen tai kerätä luovuttajalta. Ensimmäisessä tutkimuksessa 72 potilasta, joilla oli Hodgkinin tauti tai non-hodgkin-lymfooma, joko sai luuydinsiirron tai heille tehtiin veren kantasolusiirto filgrastiimihoidon jälkeen.

3 Potilailla, joille tehtiin veren kantasolusiirto filgrastiimihoidon jälkeen, veren valkosolujen ja toisentyyppisten verisolujen, verihiutaleiden, määrä palautui nopeammin. Heille myös tehtiin vähemmän verihiutaleiden siirtoja ja heille kertyi vähemmän sairaalassaolopäiviä. Toisessa tutkimuksessa filgrastiimi lisäsi erittäin tehokkaasti kerättävien kantasolujen määrää 20 terveellä luovuttajalla. Vakavaa kroonista neutropeniaa koskevaan päätutkimukseen osallistui 123 potilasta, joilla esiintyi toistuvia infektioita. Filgrastiimi lisäsi veren valkosolumäärää ja vähensi infektioiden määrää. HIV-potilaita koskevaan päätutkimukseen, johon osallistui 258 potilasta, filgrastiimia saavilla potilailla oli vähemmän infektioita kuin niillä potilailla, jotka eivät saaneet hoitoa alhaiseen valkosolumäärään. VI.2.3 Hoidon hyötyihin liittyvät asiat, joita ei tunneta Filgrastiimia ei ole tutkittu raskaana olevilla tai imettävillä naisilla. Filgrastiimi voi vaikuttaa naisen kykyyn tulla raskaaksi tai pysyä raskaana. Filgrastiimia ei saa käyttää imetyksen aikana.

4 VI.2.4 Yhteenveto turvallisuustiedoista Tärkeät tunnistetut riskit Riski Mitä tiedetään Ehkäistävyys Vaikea pernan suurentuminen tai pernan repeämä (vaikea splenomegalia / pernan repeämä) Ihon verisuonten tulehdus (ihon vaskuliitti) Sinipunaiset, koholla olevat, kivuliaat haavaumat raajoissa ja toisinaan kasvojen ja kaulan alueella ja kuume (Sweetin oireyhtymä) Luusairaus (pienentynyt luuntiheys ja osteoporoosi) kroonista neutropeniaa sairastavilla lapsilla, jotka saavat pitkäkestoista (kroonista) hoitoa. Äkillinen hengenvaarallinen allerginen reaktio (anafylaktinen reaktio) Pernan suurentuminen on hyvin yleistä vaikeaa kroonista neutropeniaa sairastavilla potilailla, yleistä HIV-potilailla ja melko harvinaista terveillä kantasolujen luovuttajilla. Pernan suurentuminen voi lisätä pernan repeämän riskiä. Pernan repeämä voi johtaa kuolemaan, ellei sitä havaita ja hoideta ajoissa. Ihon verisuonten tulehdus on yleinen vakavaa kroonista neutropeniaa sairastavilla potilailla. Ihon vaskuliitti, joka rajoittuu ihon pieniin verisuoniin, paranee yleensä hyvin. Sweetin oireyhtymä on harvinainen haittavaikutus filgrastiimihoitoa saavilla syöpäpotilailla. Luuntiheyden pienentymistä on raportoitu kroonista neutropeniaa sairastavilla lapsilla, ja se näyttää johtuvan ensisijaisesti itse sairaudesta. Filgrastiimihoito voi kuitenkin nopeuttaa luukatoa kroonista neutropeniaa sairastavilla lapsilla. Allergiset reaktiot, kuten äkillinen hengenvaarallinen allerginen reaktio (anafylaksia), ihottuma ja/tai paukamat (nokkosihottuma), ovat harvinaisia filgrastiimia saavilla potilailla. Potilaan on käännyttävä lääkärin puoleen, jos hänellä on kipua vasemmalla ylävatsassa, vasemmalla kylkiluiden alapuolella tai olkapään kärjessä, sillä syynä voi olla pernan suurentuminen. Potilaan on käännyttävä lääkärin puoleen, jos hän huomaa ihossaan muutoksia, kuten ihomuutoksia, sinipunaisia tai punaisia täpliä tai kuhmuja, pienistä pisteistä muodostuvia rykelmiä, laikkuja, mustelmia tai paukamia. Sweetin oireyhtymän riskiä lisäävien sairauksien, kuten syövän ja infektioiden, hoitaminen voi auttaa ehkäisemään Sweetin oireyhtymää. Hoitohenkilökunnan ja kroonista neutropeniaa sairastavien lasten on keskusteltava lääkärin kanssa, jos potilaalla on riski saada luuston terveyteen liittyviä ongelmia, ja riskiryhmään kuuluvien on keskusteltava seurannan mahdollisista hyödyistä. Potilaan on lopetettava filgrastiimin ottaminen ja käännyttävä välittömästi lääkärin puoleen, jos hänellä ilmenee allerginen reaktio, jonka oireita voivat olla heikkouden tunne,

5 verenpaineen lasku, hengitysvaikeudet, kasvojen turpoaminen, ihottuma, kutiava ihottuma (nokkosihottuma), kasvojen, huulien, suun, kielen tai kurkun turpoaminen (angioedeema) ja hengenahdistus. Sivu 1/3 Tärkeät tunnistetut riskit (jatkuu) Riski Mitä tiedetään Ehkäistävyys Veren vuotaminen pienistä verisuonista (kapillaari- eli hiussuonivuoto-oireyhtymä) Vaikea keuhkotulehdus, joka aiheuttaa hengitysvaikeuksia (vaikeita keuhkoihin liittyviä haittatapahtumia, kuten interstitiaalinen keuhkosairaus ja akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä [ARDS]) Vaikea luu-, rinta-, suolistotai nivelkipu sirppisoluanemiapotilailla (sirppisolukriisi potilailla, joilla on sirppisolusairaus) Veren vuotaminen pienistä verisuonista voi aiheuttaa alhaista verenpainetta (hypotensio), veren väkevöitymistä (hemokonsentraatio) ja veren proteiinialbumiinin niukkuutta (hypoalbuminoosi). Tätä tilaa, joka voi olla hoidon viivästyessä hengenvaarallinen, on raportoitu harvoin syöpäpotilailla, jotka saavat filgrastiimi- ja solunsalpaajahoitoa ja joilla on infektioita. Potilaan on kerrottava lääkärille, jos hänellä ilmenee filgrastiimia ottaessaan yskää, kuumetta ja hengitysvaikeuksia, sillä ne voivat teoriassa pahentua. Sirppisolukriisejä on esiintynyt filgrastiimia saavilla sirppisolupotilailla. Potilaan on kerrottava lääkärille, jos hänellä on sirppisoluanemia tai siihen liittyvä sairaus, jonka vuoksi veren punasoluista tulee sirpin muotoisia. Potilaan on käännyttävä lääkärin puoleen, jos hänellä ilmenee pöhöttyneisyyttä, turvotusta, vatsan täysinäisyyden tunnetta, voimattomuuden tunnetta, pahoinvointia, suun ja kurkun kuivumista, harventunutta virtsaamistarvetta, heikotusta, uupumusta, käsien tai jalkojen ihon viilenemistä tai henkisen vireyden muutoksia. Tällä hetkellä ei ole saatavilla tietoa siitä, miten tätä haittavaikutusta voidaan ehkäistä. Potilaan on käytävä lääkärissä, jos hänellä ilmenee yskää ja hengenahdistusta, sillä ne voivat olla akuutin hengitysvaikeusoireyhtymän (ARDS) varhaisia merkkejä. Potilaille, joilla on sirppisolusairaus, saa antaa filgrastiimia vasta, kun hoidon riskit ja hyödyt on arvioitu huolellisesti.

6 Lihas- ja/tai luustokipu (tukija liikuntaelinten kipuun liittyvät oireet) Veren valkosolujen lisääntyminen (leukosytoosi) Luustokipu on hyvin yleistä syöpäpotilailla ja vakavaa kroonista neutropeniaa sairastavilla potilailla, jotka saavat filgrastiimia. Syöpäpotilailla kipu on yleensä lievää tai keskivaikeaa ja kestää 1 2 päivän ajan. Filgrastiimia annetaan valkosolujen määrän lisäämiseksi. Siten on myös mahdollista, että valkosolut lisääntyvät liikaa, ja siksi valkosolujen määränsäännöllinen tarkkailu on suositeltavaa filgrastiimihoidon aikana. Tällä hetkellä ei ole saatavilla tietoa siitä, miten tätä haittavaikutusta voidaan ehkäistä. Annoksen pienentäminen tai hoidon keskeyttäminen voi korjata leukosytoosin.

7 Tärkeät tunnistetut riskit (jatkuu) Riski Mitä tiedetään Ehkäistävyys Verihiutaleiden väheneminen (trombosytopenia), joka vaikeuttaa veren hyytymistä Verisolujen poikkeavuudet ja verisyöpä (muuttuminen myelodysplastiseksi oireyhtymäksi tai leukemiaksi kroonista neutropeniaa sairastavilla potilailla) Siirrettyjen solujen reagoiminen siirteen vastaanottajan soluja vastaan (käänteishyljintäsairaus [GvHD]) potilailla, jotka saavat luuydintä toiselta henkilöltä tai veren kantasolusiirteen Verihiutaleiden vähäisyyttä on raportoitu filgrastiimia koskevissa kliinisissä tutkimuksissa. Syöpäpotilailla trombosytopenia on voinut liittyä solunsalpaajahoitoon. Terveillä kantasolujen luovuttajilla trombosytopenia on voinut liittyä veren valkosolujen keräämisprosessiin. Koska filgrastiimi stimuloi veren valkosolujen tuotantoa, on teoriassa mahdollista, että filgrastiimi voi liittyä verisyövän kehittymiseen (akuutti myelooinen leukemia) tai sairauksiin, joita ilmenee luuytimen verta muodostavien solujen vaurioituessa (myelodysplastinen oireyhtymä filgrastiimia saavilla potilailla). Ei tiedetä, liittyykö filgrastiimi tähän riskiin. Potilailla, jotka saavat allogeenisen (luovuttajalta) kantasolu- tai luuydinsiirteen, voi ilmetä käänteishyljintäsairaus. Tämä tarkoittaa, että siirretyt solut reagoivat siirteen saaneen potilaan soluja vastaan. Käänteishyljintäreaktion merkkejä ja oireita ovat ihottuma kämmenissä ja jalkapohjissa sekä haavat ja vauriot suussa, suolistossa, maksassa, ihossa tai silmissä, keuhkoissa, emättimessä ja nivelissä. Yrityksen tukemissa kliinisissä tutkimuksissa käänteishyljintäsairaus ei ollut yleisempi filgrastiimia saavilla potilailla kuin lumeryhmässä. Potilaan verihiutalemäärä on tarkistettava säännöllisesti filgrastiimihoidon aikana. Tällä hetkellä ei ole saatavilla tietoa siitä, miten tätä haittavaikutusta voidaan ehkäistä. Käänteishyljintäreaktion ehkäisemiseen ei ole kehitetty tehokasta hoitoa. Siirteen manipuloiminen on yhdistetty pienentyneeseen riskiin (esimerkiksi T-solujen menetys), mikä ei ole hylkimis-, uusiutumis- ja infektioriskin vuoksi kuitenkaan tarkoittanut henkiinjäämisen kohentumista. Sivu 3/3

8 Tärkeät mahdolliset riskit Riski Verisolujen poikkeavuudet ja verisyöpä (sytogeneettiset poikkeavuudet ja toissijaisten hematologisten maligniteettien kehittyminen) Immuunijärjestelmää stimuloivien solujen (sytokiinien) vapautuminen sellaisten solujen vuoksi, joita hoidetaan vastaainemuotoisilla lääkkeillä (sytokiinien vapautumisoireyhtymä) Lääkitykseen liittyvät virheet, kuten yliannostus Lääkkeen yhteisvaikutus litiumin kanssa Myyntiluvasta poikkeava käyttö Immuunivaste (immunogeenisuus [anti- G-CSF-vasta-aineiden esiintyvyys ja kliiniset implikaatiot]) Luun sisäosan ulkopuolella tapahtuva verisolujen muodostuminen ja kehittyminen (ekstramedullaarinen hematopoieesi) Mitä tiedetään Koska filgrastiimi stimuloi veren valkosolujen tuotantoa, on teoriassa mahdollista, että filgrastiimi voi liittyä verisyövän kehittymiseen (akuutti myelooinen leukemia) tai sairauksiin, joita ilmenee luuytimen verta muodostavien solujen vaurioituessa (myelodysplastinen oireyhtymä filgrastiimia saavilla potilailla). Ei tiedetä, liittyykö filgrastiimi tähän riskiin. Sytokiinien vapautumisoireyhtymän oireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, päänsärky, sydämen tiheälyöntisyys (takykardia), alhainen verenpaine (hypotensio), ihottuma ja hengenahdistus. Useimmat reaktiot ovat lieviä tai keskivaikeita, mutta reaktio voi olla myös vaikea, hengenvaarallinen tai kuolemaan johtava. Filgrastiimin yliannostuksen vaikutuksia ei tunneta. Potilaan on kerrottava lääkärille, jos hän on saanut enemmän filgrastiimia kuin lääkäri on määrännyt. Lääkkeen yhteisvaikutus litiumin kanssa voi lisätä veren valkosolujen tuotantoa enemmän kuin pelkän filgrastiimihoidon osalta on odotettavissa, mutta ei ole näyttöä siitä, että tällainen yhteisvaikutus olisi haitallista. Filgrastiimia saa käyttää vain hyväksytyn käyttöaiheen mukaisesti. Erityisiä turvallisuusongelmia ei ole toistaiseksi havaittu, kun filgrastiimia on käytetty muutoin kuin hyväksytyn käyttöaiheen mukaisesti (myyntiluvasta poikkeava käyttö) Keho saattaa reagoida filgrastiimiin siten kuin kyseessä olisi tautia aiheuttava organismi. Pienellä määrällä potilaita on esiintynyt immuunivastetta filgrastiimille, mutta vaste ei heikentänyt proteiinin toimintaa, joten filgrastiimi vaikutti edelleen, eikä potilailla ilmennyt haittavaikutuksia. Verisolujen tuotanto tapahtuu normaalisti luiden sisällä (luuydinontelossa). Jos verisoluja alkaa muodostua luuydinontelon ulkopuolella, seurauksena voi olla verisairauksia. On mahdollista, että filgrastiimi lisää tätä vaikutusta.

9 Puuttuvat tiedot Riski Riskit raskauden ja imetyksen aikana Mitä tiedetään Filgrastiimin käyttöä ei ole tutkittu raskauden aikana. Filgrastiimi voi vaikuttaa naisen kykyyn tulla raskaaksi tai pysyä raskaana. Filgrastiimin käyttöä ei ole tutkittu imettävillä naisilla. Filgrastiimia ei saa käyttää imetyksen aikana. VI.2.5 Yhteenveto toimenpiteistä riskien minimoimiseksi Filgrastiimilla ei ole lisätoimia riskien minimoimiseksi. VI.2.6 Kehityssuunnitelma myyntiluvan myöntämisen jälkeen Filgrastiimilla on ollut myyntilupa vuodesta 1991 lähtien. Uusia vaikutusta koskevia tutkimuksia ei ole suunnitteilla. Mikään tutkimus ei ole ehto myyntiluvalle.

10 VI.2.7 Yhteenveto riskienhallintasuunnitelman päivityksistä Taulukko 1. Merkittävät riskienhallintasuunnitelman päivitykset Version numero Päivämäärä Turvallisuustiedot Kommentti Tunnistettuihin riskeihin lisättiin muuttuminen myelodysplastiseksi oireyhtymäksi tai leukemiaksi vakavaa kroonista neutropeniaa sairastavilla potilailla sekä käänteishyljintäsairaus potilailla, jotka saavat allogeenisen luuydinsiirteen tai verisolujen progenitorisolusiirteen. Tunnistettu riski "splenomegalia / pernan repeämä" muutettiin muotoon "vaikea splenomegalia / pernan repeämä" Tunnistettu riski "ARDS" muutettiin muotoon "vaikeita keuhkoihin liittyviä haittatapahtumia, kuten interstitiaalinen keuhkosairaus ja akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä [ARDS])" Tunnistettu riski "sirppisolukriisi" muutettiin muotoon "sirppisolukriisi potilailla, joilla on sirppisolusairaus" Tunnistettu riski "luukipu" muutettiin muotoon "tuki- ja liikuntaelinten kipuun liittyvät oireet" Mahdollisiin riskeihin lisättiin lääkitysvirheet, kuten yliannostus, lääkkeen yhteisvaikutus litiumin kanssa, myyntiluvasta poikkeava käyttö, immunogeenisuus (anti-g-csfvasta-aineiden esiintyvyys ja kliiniset implikaatiot) sekä ekstramedullaarinen hematopoieesi Lapsia (kantasolujen mobilisaatio [potilaiden ikä alle 16 vuotta], siirteen jälkeinen hoito, HIV ja vastasyntyneet), munuaisten

11 vajaatoimintaa sairastavia potilaita, maksan vajaatoimintaa sairastavia potilaita, keuhkojen vajaatoimintaa sairastavia potilaita ja sydämen vajaatoimintaa sairastavia potilaita koskevien tietojen puuttuminen poistettiin. Tietojen puuttuminen muutettiin muotoon "riskit raskauden ja imetyksen aikana". Version numero Päivämäärä Turvallisuustiedot Kommentti Päivitettiin seuraavat kohdat: SVI.4; III.1 ja III.4 muutettiin sisältämään PV-toimet; osa VI.2; Osa V päivitettiin sisältämään keskeiset elementit valmisteyhteenvedon tarkan sanamuodon sijaan