ANONYMISOITU PÄÄTÖS 28.10.2016 Dnro OKV/338/1/2015 1/7 ASIA Konkurssiasiamiehen toimiston menettely KANTELU Asianajaja A:n asianajaja B:n asiamiehenä laatima kantelukirjoitus 4.3.2015 ja 6.4.2016 päivätty lisäkirjoitus koskee konkurssiasiamiehen ja konkurssiasiamiehen toimiston konkurssiylitarkastajan toimintaa Asunto Oy X:n konkurssipesään liittyneissä asioissa. Kysymys on ollut erityisesti ns. X-hankkeessa vaikuttavassa asemassa olleen liikemiehen vireillepaneman kanteluasian käsittelystä konkurssiasiamiehen toimistossa. Kantelussa oikeuskanslerille katsotaan, että konkurssiasiamies ja konkurssiylitarkastaja ovat menetelleet kantelua käsitellessään hallintolain vastaisesti ja soveltaneet kantelua ratkaistessaan konkurssilain säännöksiä virheellisesti. Kantelukirjoituksessa oikeuskanslerille on nostettu esiin ja perusteellisesti käsitelty erityisesti seuraavia kanteluasian käsittelymenettelyä ja asiassa annetun kanteluratkaisun oikeudellista virheellisyyttä koskevia asiakokonaisuuksia: 1. Kanteluasian käsittelyn viivyttäminen 2. Kuulemisvelvoitteen rikkominen 3. Konkurssiasiamiehen ratkaisun virheellisyys 3.1. Hallintopäätöksen muotoa ja sisältöä koskevien säännösten rikkominen 3.2. Konkurssiasiamiehen ratkaisun epäselvyys 3.3. Julkisselvityksen edellytyksiä koskevien säännösten virheellinen soveltaminen 3.4. Ns. vaikeutettua menettelyä koskevien säännösten virheellinen soveltaminen 3.5. Toimivallan ylitys X:n kiinteistön arvoa koskevan näytön arvioinnissa. SELVITYS Apulaisoikeuskanslerin sijaisen selvityspyynnön 18.3.2015 ja apulaisoikeuskanslerin lisäselvityspyynnön 9.5.2016 johdosta on konkurssiasiamies antanut selvityksensä 18.6.2015 ja 7.7.2016 sekä konkurssiylitarkastaja selvityksensä 12.6.2015 ja 17.6.2016.
2/7 VASTINE Kantelija on 31.8.2015 antanut vastineensa konkurssiasiamiehen 18.6.2015 toimittaman selvityksen johdosta. Kantelijan lisäkirjoitusten 6.4.2016 ja 19.5.2016 johdosta annetut konkurssiasiamiehen lisäselvitys 7.7.2016 ja konkurssiylitarkastajan lisäselvitys 17.6.2016 toimitetaan kantelijalle tämän päätöksen liitteenä. RATKAISU Perustuslain 108 :n 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 :n mukaan oikeuskansleri tutkii kantelun, jos on aihetta epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta. Lain 4 :n 2 momentin mukaan oikeuskansleri ryhtyy hänelle tehdyn kantelun johdosta niihin toimenpiteisiin, joihin hän katsoo olevan aihetta lain noudattamisen, oikeusturvan tai perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Arviointi Kanteluasian käsittelyn perusteista Oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa tarkoitettu kanteluasia konkurssiasiamiehen toimistossa on ratkaistu 26.9.2014 eli hiukan hallintokantelua koskevan hallintolain uuden 8a luvun voimaantulon (1.9.2014) jälkeen. Hallintolain 53 b :n 2 momentin mukaan hallintokantelua käsiteltäessä on noudatettava hyvän hallinnon perusteita ja turvattava niiden henkilöiden oikeudet, joita asia välittömästi koskee. Saman pykälän 4 momentin mukaan kanteluasiassa annettuun ratkaisuun sovelletaan hallintolain säännöksiä. Samansisältöiset säännökset olivat aikaisemmin hallintolain 4 luvun 3 momentissa. Hallintokanteluasiassa annettuun ratkaisuun sovelletaan siis hallintolain mukaista päätöstä koskevia hallintolain säännöksiä (43 49 ). Hallintokanteluasian käsittelyssä on noudatettava hallintolain 2 luvussa säädettyjä hyvän hallinnon perusteita. Muutoin kanteluasian käsittelyyn ei sovelleta kaikkia hallintolain säännöksiä, vaan kantelumenettely on hallintolain edellä mainitun 53 b :n 2 momentin perusteella joustavampi. Tätä voidaan perustella muun muassa hallintokantelujen monimuotoisuudella, sillä ne voivat sisältää epäkohtaa koskevan ilmoituksen, tutkimuspyynnön, ilmiannon tai niihin rinnastuvan vaatimuksen. (Mäenpää 2016, Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet, s.113) Kantelumenettelyssä toimintaa valvovan viranomaisen (tässä konkurssiasiamies) tutkimisvalta kohdistuu lähinnä toiminnan lainmukaisuuden ja velvollisuuden laiminlyönnin arviointiin. Kanteluviranomaisen tehtävänä on ottaa kantaa myös siihen, onko kantelun kohde (tässä konkurssipesän pesänhoitaja) noudattanut hyvän hallinnon periaatteita. Kanteluviranomaisen pää-
töksessä ei voida sitovalla tavalla päättää kenenkään edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta. Sellaiset asiat lain perusteella toimivaltainen viranomainen ratkaisee valituskelpoisella hallintopäätöksellä, jollaisesta ei tässä kanteluasiassa ole kysymys. Kanteluasian käsittelyn viipyminen Perustuslain 21 :n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Hyvän hallinnon perusteista sekä hallintoasiassa noudatettavasta menettelystä säädetään hallintolaissa. Lain 23 :n mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Hyvään hallintoon kuuluu se, että asiat käsitellään joutuisasti asian laatu ja muut siihen vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen. Viivytyksettömyys ja aiheeton viivytys ovat joustavia käsitteitä, joiden soveltaminen riippuu käsiteltävän asian laadusta, laajuudesta ja vaikeusasteesta, asianosaisen ja muiden asiaan osallisten toiminnasta prosessin kestäessä sekä asian merkityksestä asianosaiselle. Viranomaisen työn näkökulmasta yksittäisen hallintoasian käsittelyyn voivat vaikuttaa myös muut samanaikaisesti viranomaisen käsiteltävinä olevat asiat ja erityisesti asiat, joiden käsittely ja ratkaisu menevät lain säännöksen tai asian luonteen perusteella muiden asioiden edelle. Yksittäisen virkamiehen yleisiin velvollisuuksiin kuuluu, että hänen on valtion virkamieslain 14 :n mukaan suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä. Kantelijan mukaan muun muassa hänen esteellisyyttään konkurssipesänhoitajana koskeneen asian käsittely on kestänyt konkurssiasiamiehen toimistossa lähes kolme vuotta. Konkurssiasiamiehen toimistoon on heinäkuussa 2011 toimitettu oikeuskanslerille kantelun tehneen asianajajan menettelyä konkurssipesänhoitajana koskeva kantelu. Pesänhoitaja on antanut konkurssiasiamiehen toimistolle pyydetyn selvityksen syyskuussa 2011. Konkurssiasiamiehen toimisto on kesäkuussa 2013 pyytänyt häneltä lisäselvitystä erityisesti väitettyyn esteellisyyteen liittyen. Kantelijan käsityksen mukaan hänen asiansa ei ollut edennyt tuon lähes kahden vuoden aikana laisinkaan. Ratkaisu konkurssiasiamielelle tehtyyn kanteluun on annettu syyskuussa 2014. Konkurssiylitarkastajan antaman selvityksen mukaan asian käsittelyssä on suurilta osin ollut kyse muustakin kuin kantelijan väitetystä esteellisyydestä toimia konkurssipesänhoitajana. Asiaan on liittynyt erään toisen konkurssipesän pesänhoitajan menettely. Tältä osin asia on saatu ratkaistua, kun pesänhoitajana toiminut asianajaja oli pyytänyt joulukuussa 2013 vapauttamista pesänhoitajan tehtävistään käräjäoikeudelta ja pesänhoitaja oli vaihtunut. Selvityksistä tai muusta asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene suoranaisesti syytä siihen miksi asiaa ei ole saatettu loppuun kantelijan osalta aiemmin eikä sitä, miksi kantelijalta on pyydetty lisäselvitystä asiaan vasta kesäkuussa 2013. Oikeuskanslerille kantelun tehnyttä asianajajaa koskenut asia konkurssiasiamiehen toimistossa on ollut luonteeltaan kanteluasia. Tuossa kanteluasiassa esitetyt oikeudelliset väitteet ja vaatimukset ovat olleet laillisuusvalvonnallisesti konkurssiasiamiehen tutkittavina. Kanteluasian kokonaiskäsittelyaikaa arvioitaessa on tarpeen ottaa huomioon, että konkurssipesän pesänselvittäjän esteellisyyttä koskevan kysymyksen ohella monet muutkin kantelukirjoituksessa mainitut ja kanteluasian yhteydessä esiin nousseet oikeudelliset kysymykset olivat samaan aikaan vireillä myös muussa toimielimessä tai tuomioistuimessa, ja nimenomaan sellaisissa, joiden toimivaltaan kuului myös tehdä samoissa asioissa sitovia päätöksiä, jollaisten tekeminen ei kuulu kanteluviranomaisen toimivaltaan. 3/7
Edellä mainittujen lainkohtien perusteella voidaan yleisenä vaatimuksena edellyttää, että myös asianomaiselle erityisviranomaiselle tehdyt kanteluasiat käsitellään joutuisasti. Erityisiä odotuksia kanteluasian käsittelyn viivytyksettömyyden suhteen on nimenomaan kantelun tekijällä, joka on saattanut virkamiehen tai tuomioistuimen päätöksellä tehtäväänsä asetetun ja laissa säädettyjä toimivaltuuksia käyttävän toimihenkilön asemaa tai menettelyä koskevat kysymykset kanteluviranomaisen tutkittaviksi. Konkurssiasiamiehelle tehdyn kantelun käsittelyn viivästymisen vakavuuden arvioinnissa voidaan kuitenkin panna painoa myös sille, että kantelun oikeuskanslerille tehnyt asianajaja ei ollut konkurssiasiamiehen toimistossa vireillä olleen kanteluasian tekijä vaan kantelun kohde. Kysymys oli siten myös siitä, horjuttiko tuomioistuimen määräämään konkurssipesän toimihenkilöön kohdistunut kantelu hänen mahdollisuuksiaan hoitaa kaikki laissa säädetyt konkurssipesän selvittämiseen kuuluvat tehtävät moitteettomasti ja eri osapuolien luottamusta ylläpitävällä tavalla. Edellä todetun perusteella sekä konkurssiasiamiehen ja konkurssiasiamiehen toimiston konkurssiylitarkastajan selvityksistä ilmenevä huomioon ottaen, en ole havainnut, että kyseisen varsin monia oikeudellisesti merkittäviä kysymyksiä sisältävän ja asiallisesti moniulotteisen kanteluasian käsittelyssä olisi missään yksittäisessä vaiheessa tahallisesti viivytelty. Totean kuitenkin, että asian kokonaiskäsittelyaika on muodostunut varsin pitkäksi ja sitä voidaan pitää kohtuuttomana sekä nimenomaan kantelun kohteena olleen konkurssipesän pesänselvittäjän työn kannalta arvostelulle alttiina. Esteellisyysväitteen ratkaiseminen Kantelija on konkurssiasiamiehen toimistoon 14.9.2015 antamassaan erääseen toiseen kanteluasiaan liittyneessä selvityksessä esittänyt väitteen asian esittelijänä toimineen konkurssiasiamiehen toimiston konkurssiylitarkastajan esteellisyydestä. Kantelijan mukaan esteellisyyskysymykseen ei ole annettu hänelle vastausta. Konkurssiylitarkastajan 17.6.2016 antaman selvityksen mukaan hän on virkamiehenä itse katsonut, ettei ole esteellinen kantelijan esittämillä perusteilla. Selvityksen mukaan, koska konkurssiylitarkastaja toimii asiassa esittelijänä, ratkaisun esteellisyydestä tekee toimielin eli konkurssiasiamies. Selvityksessä todetaan lisäksi, että koska asia on saatettu ylimmän laillisuusvalvojan ratkaistavaksi, olisi erikoista jos konkurssiasiamies antaisi tässä kohtaa erikseen ratkaisun esteellisyydestä. Hallintolain 29 :n mukaan virkamiehen esteellisyyttä koskeva kysymys on ratkaistava viipymättä. Virkamies ratkaisee itse kysymyksen esteellisyydestään, eikä esteellisyyttä koskevaan päätökseen saa hakea erikseen oikaisua tai muutosta valittamalla. Monijäsenisen toimielimen jäsenen ja esittelijän esteellisyydestä päättää kuitenkin toimielin. Oikeuskirjallisuudessa todetaan, että esteellisyyttä koskevan ratkaisun tekemättä jättämistä ei voida perustella sillä, että virkamies tai toimielin pitää väitettä aiheettomana. Jos väite on aiheeton, se hylätään. Esteellisyyttä koskevaan väitteeseen tai epäilyyn pitää siten aina antaa ratkaisu. Mikäli mahdollista, esteellisyyteen tulisi myös ottaa kantaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa (Mäenpää 2013, Hallinto-oikeus, s. 404). Konkurssiasiamies ei ole hallintolain tarkoittama monijäseninen toimielin. Edellä mainittu hallintolain säännös sekä asiasta oikeuskirjallisuudessa todettu huomioon ottaen katson, ettei sitä, että esteellisyyskysymys on jätetty ratkaisematta, voida pitää hallintolain tarkoittamana ja hyvän hallinnon mukaisena menettelynä. Esteellisyysväitteeseen olisi tullut antaa ratkaisu viipymättä. Yksittäistä virkamiestä kohtaan esitetyn esteellisyysväitteen ratkai- 4/7
seminen ei kuulu ylimmän laillisuusvalvojan toimivaltaan vaan ainoastaan sen arviointi onko esteellisyysasian käsittelyssä menetelty oikein ja onko esteellisyysväitteeseen annettu ratkaisu lainmukainen. Kantelun kohteen kuuleminen kanteluasian käsittelyn yhteydessä Hallintolain 6 :n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Lain 31 :n mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Lain 34 :n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta. Oikeuskanslerille kantelun tehneen konkurssipesän pesänhoitajana toimineen asianajajan mukaan häntä ei ole kuultu hallintolain edellyttämällä tavalla kanteluasian käsittelyn yhteydessä. Kantelijan mukaan konkurssiasiamiehelle tehdyssä kanteluasiassa asian esittelijänä toimineella konkurssiylitarkastajalla on ollut paljon sellaista suullisesti ja sähköpostitse saatua tietoa, mikä on varmasti vaikuttanut asian ratkaisuun, mutta hänelle ei ole varattu mahdollisuutta lausua siitä. Asiakirjoista ilmenee, että kysymys on tältä osin ollut erääseen yritysryppääseen kuuluneissa ja konkurssiin menneissä yrityksissä merkityksellisessä asemassa olleen liikemiehen puhelimitse ja sähköpostitse tekemistään yhteydenotoista konkurssiasiamiehen toimistoon vireille panemassaan kanteluasiassa. Tältä osin myös oikeuskanslerinviraston laillisuusvalvontatyöhön viitaten ensinnäkin totean, että sähköpostiviestien lähettämiselle virastoon tai asianomaisen asian esittelijälle ei voi tietenkään asettaa minkäänlaisia esteitä. Myös puhelimitse tapahtuvat yhteydenotot asian esittelijään ovat asialliseen käytökseen kuuluvissa rajoissa sekä kantelun tekijän että kantelun kohteen käytettävissä. Tällaisen asian esittelijälle pyytämättä saapuneen aineiston, enempää kuin hänelle mahdollisesti lähetettyjen lisäkirjoitustenkaan, perusteella ei voida sellaisenaan herättää epäilyä asiaa virkavastuulla valmistelevan esittelijän työmenetelmiä kohtaan. Olennaista on, että asian valmistelussa myös kantelun kohteelle varataan tilaisuus esittää asiaan vaikuttavaa selvitystä omalta puoleltaan ja häntä kantelun tekijän kantelukirjoituksessaan ja mahdollisissa lisäkirjoituksissaan esittämistä väitteistä ja vaatimuksista asianmukaisella tavalla kuullaan. Sekä konkurssiasiamiehen että konkurssiylitarkastajan antamista selvityksistä ilmenee, että kantelun kohteena ollutta pesänselvittäjää on kuultu kirjallisesti kahdesti kanteluasian käsittelyn yhteydessä. Lisäksi ennen kanteluasian ratkaisua on järjestetty tapaaminen pesänselvittäjän pyynnöstä konkurssiasiamiehen toimistossa. Luonnollista on, että tässä tilaisuudessa, ja kanteluasian asianosaisena muutoinkin, pesänselvittäjällä on ollut konkreettinen tilaisuus tutustua kantelun tekijän puolelta esitettyyn ja konkurssiasiamiehen toimiston virallisselvityksenä mahdollisesti hankkimaan kaikkeen aineistoon. Kanteluasiaa valmistelleen konkurssiylitarkastajan ja viime kädessä konkurssiasiamiehen tehtävänä on ollut arvioida, onko jokin kantelun tekijän oma kannanotto, tieto tai laajempi tietoaineisto ollut sellaista, että sen johdosta kantelun kohdetta olisi ollut tarpeen erikseen kuulla. Oikeuskanslerille tehtyyn kanteluasiaan hankitun selvityksen perusteella ei ole ilmennyt, että konkurssiasiamiehen toimiston asianomaiset virkamiehet olisivat siellä vireillä olleen kanteluasian yhteydessä laiminlyöneet velvollisuuksiaan kantelun kohteena olleen konkurssipesänselvittäjän kuulemisessa tai muita velvollisuuksiaan kanteluasian asianosaista kohtaan. 5/7
6/7 Edellä mainituilla perusteilla minulla ei ole syytä epäillä konkurssiasiamiehen toimiston menetelleen vastoin hallintolain kuulemista koskevia säännöksiä tavalla, joka antaisi minulle siltä osin aihetta enempiin toimenpiteisiini. Menettely julkisselvityshakemuksen tekemisessä, ns. vaikeutettua menettelyä koskevien säännösten soveltamisessa ja X:n kiinteistön arvonmäärityksessä Kantelija on kirjoituksissaan laajasti selvittänyt ja arvostellut konkurssiasiamiehen menettelyä julkisselvityshakemuksiin liittyen. Konkurssilain 11 luvun 1 :n mukaan tuomioistuin voi konkurssiasiamiehen esityksestä päättää, että konkurssi jatkuu julkisselvityksenä, jos sitä voidaan pitää perusteltuna pesän varojen vähäisyyden taikka velalliseen tai konkurssipesään kohdistuvien selvitystarpeiden tai muun erityisen syyn vuoksi. Määräyksen antamista ei estä se, että velkoja ottaa konkurssimenettelyn kustannukset vastattavikseen. Konkurssiasiamiehen esityksestä tuomioistuimen on varattava pesänhoitajalle sekä harkintansa mukaan velalliselle ja suurimmille velkojille tilaisuus tulla kuulluksi. Oikeuskanslerin toimivaltaan ylimpänä laillisuusvalvojana ei kuulu sen arviointi onko konkurssiasiamiehen julkisselvityshakemus perusteeton vai ei. Sen arviointi, onko julkisselvitykseen siirtymiselle konkurssilaissa säädetyt edellytykset, kuuluu toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Konkurssiasian eri vaiheita koskevien selvitysten perusteella voin laillisuusvalvonnalliselta kannalta todeta, että hakiessaan kantelussa tarkoitettua julkisselvitystä ja myöhemmin hakiessaan muutosta julkisselvitykseen määräämistä koskevaan käräjäoikeuden päätökseen konkurssiasiamies tai asian esitellyt konkurssiylitarkastaja eivät ole käyttäneet väärin konkurssipesien hallinnon valvontaa varten laissa säädetyistä tehtävistä vastaavalla viranomaisella olevaa harkintavaltaa. Sen perusteella, että tuomioistuimet ovat niiden käytössä olleen hakemusasian oikeudenkäyntiaineiston perusteella päätyneet asiassa toisenlaiseen ratkaisuun, konkurssiasiamiehen hakemusta ei voida pitää sellaisenaan virheellisenä. Konkurssiasiamiehen tehtävänä on konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain 1 :n 2 momentin 2 kohdan mukaan valvoa, että konkurssipesiä hoidetaan lain ja hyvän pesänhoitotavan mukaisesti ja että pesänhoitajat asianmukaisesti hoitavat heille kuuluvat tehtävät. Konkurssiasiamiehen kanteluratkaisun 26.9.2014 Dnro 156/31/2011 sivuilla 4-5 on selostettu X:n konkurssipesän omaisuuden realisointia koskevia tietoja asiakirjoista sekä sivuilla 5-8 realisointia koskevia konkurssilain säännöksiä ja realisointimenettelyä koskevaa konkurssiasiain neuvottelukunnan suositusta. Kanteluratkaisun sivuilta 9-10 ilmenee konkurssiasiamiehen kanteluasiakirja-aineiston perusteella tekemä oikeudellinen kannanotto konkurssiasiamiehen lainmukaiseksi ja hyvän pesänhoitotavan mukaiseksi katsomasta menettelystä konkurssipesään kuuluneen keskeneräisen rakennuskohteen arvonmäärityksen menettelytavoista. Asiaa arvioidessaan konkurssiasiamies on suorittanut hänelle laissa säädettyjä tehtäviään eikä konkurssiasiamies ole asiaa arvioidessaan ja kanteluratkaisuun kirjatussa oikeudellisessa kannanotossaan miltään osin ylittänyt konkurssiasiamiehellä konkurssipesien hallinnon valvonnan erityisviranomaisena olevaa harkintavaltaa. Perehdyttyäni käytettävissäni oleviin konkurssiasiamiehelle ja oikeuskanslerille tehtyjen kanteluiden asiakirja-aineistoihin katson, että asiakirjoista ei ole ilmennyt mitään sellaista, että konkurssiasiamies olisi soveltanut konkurssipesän omaisuuden myynnin vaikeutettua menettelyä koskevia konkurssilain 15 luvun 4 :n 2 ja 3 momentin säännöksiä (toiminnallisen kokonaisuuden luovutus läheistaholle) tutkittavanaan olleessa kanteluasiassa virheellisellä tavalla.
Konkurssiasiamies on tältäkin osin arvioinut asiaa ja päätynyt kanteluratkaisunsa sivuilta 10-12 ilmenevään oikeudelliseen kannanmäärittelyyn konkurssipesien hallinnon valvonnasta huolehtivana erityisviranomaisena ja huolehtiessaan hänelle laissa säädettyä valvontatehtäväänsä. Todettakoon vielä, että tälläkin valvontaviranomaisen oikeudellisella arviolla ja kannanmäärittelyllä on se oikeudellinen merkityksensä, niillä mikä laissa säädetyn erityisvalvonta- tai yleisen laillisuusvalvontaviranomaisen ratkaisuihin sisältyvinä muutoinkin on. 7/7 Johtopäätökset ja toimenpiteet Saatan edellä esittämäni käsitykset esteellisyysväitteen ratkaisemisesta ja kanteluasian käsittelyn kestosta konkurssiasiamiehen tietoon. Muilta osin asiakirja-aineistosta ei ole ilmennyt sellaista konkurssiasiamiehen toimiston lainvastaista tai muutoin virheellistä menettelyä taikka laiminlyöntiä, joka edellyttäisi oikeuskanslerin laillisuusvalvonnallisia toimenpiteitä. Kantelijan toimittamat liitteet palautetaan ohessa kantelijalle. Apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Henna-Riikka Välinen