Tausta (Monika Kokkonen, kv aktivaattori, hankevetäjä, Kainuun Leader ryhmät): Romania on ollut yksi kumppani unkarilaisen 36JóPalóc Leader toimintaryhmän vetämän European Rural Development nimisessä kansainvälisessä hankkeessa. Muita partnereita Unkarin ja Romanian lisäksi ovat olleet: Slovakia, Tsekki ja Italia. Kainuun Leader ryhmät ovat osallistuneet omalla Leader rahoituksellaan unkarilaisten hankkeen toimenpiteisiin, kumppanitapaamisiin Unkarissa, Slovakiassa ja Italiassa (näistä lue lisää: www.kainuuleader.fi). Koska Romania liittyi kumppanuuteen myöhemmin, kainuulaisten hankkeessa ei ollut varauduttu matkaan sinne, mutta romanialaisten kollegoiden laatima vierailuohjelma teemalla Elävä menneisyys oli sen verran houkutteleva, että arvioimme löytyvän kiinnostuneita kainuulaisia ja lähtevän matkaan vaikka omakustanteisesti. Matkaan osallistui Katia Kyllönen, Kuhmon 4H.n kerho ohjaaja, moniosaaja, kädentaitaja. Katia on osallistunut aktiivisesti hankkeen muihinkin toimenpiteisiin, esim. kumppanitapaamiseen Slovakiassa ja talkootöihin ulkomaisten vieraiden ohjelman isännöinnissä Kainuussa. Tässä hänen matkakertomuksensa kuvineen. Kiitos Katia! Elävä Mennesiyys - Transilvania kainuulaisin silmin Unkarin kautta Romaniaan: askartelu Kazárin kylässä 2.12 4.12.2013 oli mahdollisuus vierailla Romaniassa, Transilvaniassa. Kainuulaisia ilahdutti kutsu kovasti, mutta lyhyt varoitusaika varmaankin teki sen, ettei lähtijöitä ollut kuin minä. Aikataulujen vuoksi (koska Kainuustahan ei noin vain julkisilla lähdetä saati tänne palata!) matkani tulisi kestämään sunnuntaista 1.12 itsenäisyyspäivän yöhön. (Saapuminen Unkariin, Budapestiin lentämällä, josta autolla Kazárin kylään, sieltä bussilla muiden kumppaneiden kanssa Romaniaan. Paluu sama reitti). Linda Valenta, hankevetäjä Unkarin Leaderissa keksi kysyä, olisiko minulla into piukalla pitää Kazarin kylän lapsille askartelu tuokio sunnuntai iltana ja tottahan toki! Linda tekisi esitteen, jota jaettaisiin kyläläisille, hommaisi tarvikkeet ja minä vain saapuisin paikanpäälle vetämään askartelun. Miten hauska ja eksoottinen haaste! Linda noukki minut lentokentältä, vei hetkeksi elpymään Pormestarinna Katalinin majataloon (kuvassa) ja laittoi itse sillä välin askartelutilat kuntoon. Linda varoitteli etukäteen että kylällä olisi kuulema muitakin tapahtumia, joten voi olla että kovin moni lapsi ei pääsisi tulemaan, mutta ainakin Lindan oma poika tulisi mumminsa kanssa. Luulenpa että siellä oli lopulta paikalla koko kylän askarteluikäiset. Teimme Angry Birds kortit aukeavalla nokalla (änkät ovat kova hitti Unkarissa juuri nyt!), origami kukkasen ja lahjapussin mainospaperista. Pussukka pääsi yllättämään, koska se vaikuttaa järjettömältä taittelulta kunnes kädessä on raketti sitten tapahtuu taika ja se
loihtiutuu pussukaksi. Lapset olivat kuulemma shokissa ulkomaisesta opesta ja käyttäytyivät sen takia kuin enkelit, mutta uskonpa, että myös kulttuuri vaikutti asiaan. Lapset olivat itsetietoisia, mutta myös viehättävällä tavalla kuuliaisia, ilo vanhan maikan sydämelle. Linda ja Katalin tekivät suuren työn tulkkaamalla ja olemalla tukena neuvomassa askartelijoita, vaikka minusta riittää paljoon, ihan tällaista jengiä en ole tottunut pyörittämään. Unkarissa on kuulema jonkin verran 4H toimintaa, mutta yhdistykset toimivat erillään toisistaan ja hyvin itsenäisesti, jos oikein ymmärsin. Matkalla määränpäähän 2.12.2012, maanantai aamu valkeni rapsakkana, 2 C oli pakkasta. Lunta odotettiin satavaksi parin viikon sisään, ja näillä lakeuksilla se pysyisi maassa pari kuukautta. Kun odottelimme bussia saapuvaksi Slovakiasta, sain tutustua hurmaaviin kirjailuihin, joita oli kerätty talteen konttoritiloihin. Varastin valokuvaamalla valmiita tatuointi malleja vastaisuuden varalle ja sain kirjonnoista varmaan aika kattavan kuvan naisihmisen elämästä Unkarin maaseudulla menneinä vuosikymmeninä. (kuva: Kazár kylän katukuva) Minulle oli järjestetty oma tulkki, kazarilainen Monika Szikora, joka tosin luuli lupautuneensa kääntämään jonkin kirjallisen työn englanniksi, kunnes huomasi istuvansa bussissa matkalla Romaniaan! Hän suoriutui erinomaisesti ja suosittelen lämpimästi! Huristelimme useamman tunnin pitkin unkarilaista pustaa, illan koitteessa olimme rajalla. Koska Romania ei ole Schengen maa, rajalla bussiin nousi vakavailmeisiä setiä pyssyt lanteilla. He tarkistivat henkilöllisyydet, minunkin passistani laskettiin peräti sivut, sitten he vetivät suuta hymyyn ja kättä lippaan ja toivottivat hyvää matkaa. (Kuva: maisemaa matkalla Transilvaniaan)
Levente Móré Zsigmond Mihály (paikallisen Leader ryhmän vetäjä) toivotti meidät tervetulleiksi Hadadin kylään sanoen, että vaikka Romania on projektin kumppaneista varmasti köyhin, he haluavat olla rikkaimpia vieraanvaraisuudessa. Hadad on 3000 asukkaan kylä, josta saksalaiset ja unkarilaiset ovat muuttaneet pois. Asukkaista suurin osa elää maatilalla ja lähes kaikki pitävät eläimiä. Meille oli valmistettu musiikkiesitys, kolme miestä soitti kanteleen näköistä soitinta ( Unkariksi citera) ja he lauloivat raikuen runoja jotka oli sävelletty tälle soittimelle. He opettavat perinnettä nuorille, ettei se kuolisi. Runoilija oli alunperin täältä alueelta, mutta hänestä puhuttiin unkarilaisena, koskapa transilvanialaiset olivat aikojen alussa unkarilaisia. Tähän transilvaanian "kansallisuuteen" liittyi paljon politiikkaa ja sanomattomia asioita, joita minä en voi järjelläni käsittää koska en tuossa kulttuurissa elä. Ehkäpä jotain verrannollista voisi olla suomen kielen ja suomalaisuuden asemassa Ruotsissa vielä 50 luvulla? Zalaun, tai Zilahin kylästä meille esiteltiin erityisiä keramiikka astioita. Pellosta kerätään kerta kaikkiaan mutaa, sen päällä hypitään ja kohta on käsissä dreijattavaksi kelpaava savimöykky! Värit, tavallisimmin oranssi, punainen ja vihreä ovat kaikki joko mineraaleja maasta tai pigmenttejä kasveista. Meidän silmiemme edessä taiteilija koristeli keramiikkaa tuhkalla. Ennenmuinoin perheet kokoontuivat koristelemaan yhdessä ja se oli nuorille tilaisuus tavata mahdollisesti jopa tuleva puoliso. Aluksi ruukkuja tehtiin vain itselle käyttöön ja ylimääräiset myytiin, käytettiin vaihto valuuttana tai jopa matkalippuina. Kun perheeseen syntyi lapsi, hänelle lahjoitettiin keramiikkaa, joissa koristelujen määrä kertoi antajien varallisuudesta. Näitä perinteitä koitetaan myös elvyttää. Kylien ongelma on sama kuin meillä nuoret muuttavat töiden perässä pois.
..jo muinaiset roomalaiset Tiistaina poikkesimme vaihtamaan rahaa ja tutustuimme markkina alueeseen. Olimme liikkeellä kovin aikaisin eikä myyjiä ei ollut vielä paikalla, mutta Puolasta tulleita tekokarvahattuja seurueemme osti muutaman koska tuuli teki pienestä pakkasesta tosi viiltävän. Elämäni toiseksi upein nähtävyys ikinä: Zalaun Porolissum oli vuorossa seuraavana: Rooman valtakunnan pohjoisin provinssi täällä päin maailmaa. Roomalainen oli fiksu, maailmankolkan valloituksen jälkeen tarjottiin paikalliselle hyväpalkkainen työ, siemennettiin hieman suhteitten ylläpitämiseksi ja rakennettiin tie valloitetulta alueelta Roomaan. Tie oli keskeltä korkeammalla jotta se pysyi kurakelilläkin puhtaana. Kuvassa näkyy, kuinka kärryt ovat hakanneet tiehen uraa. Kirkkaalla säällä kukkuloiden huipulta saattoi kuulema nähdä 150 km suuntaansa ja täällä oli käytössä hälytysjärjestelmä joka tuli tunnetuksi elokuvasta Taru Sormusten Herrasta sytytetään tuli tai savu, se näkyy seuraavaan häly kohtaan, siellä syttyy tuli jne Mikä tunnelma! Kaukana kukkuloiden välissä vaelsi valkoisia lampaita, jostain nousi savut kun paimeneen lähtevä isäntä keitteli aamuteetään ympärillä oli avaruus ja historia ihan kirjaimellisesti havisi kuivissa pensaissa ja ruohokentillä. (http://www.porolissumsalaj.ro/index.php?option=com_content&view=frontpage&itemid=56&lang=en) Tämän sykähdyttävän kokemuksen jälkeen päivä olikin jo lounaassa, meille tarjottiin roomalaisen sotilaan pöperö vanhan vesisäiliön näköisessä tilassa. Ruokaan kuului leivänkantti joka oli sotilaan päiväannos, sekä lihasta, linsseistä, pavuista ja mysteerimausteista koostuva muhennos. Proteiinia ja rasvaa, sillä sotilas jaksaa kuten myös kulttuurimatkailija! Jiboun kylässä tutustuimme myös kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka opas setä oli asunut Turussakin kaksi vuotta kiertäessään maailman yliopistojen viroissa. Puutarhan lisäksi upea maretaario sai vieraat huokailemaan ihastuksesta. http://www.gradina botanica jibou.ro/index_en.html
Illan koittaessa oli aika tutustua kansantanssin hienouksiin. Tanssi on kuulema läpi Romanian sama, mutta paikallisilla hienouksilla. Jopa neidon pyörityksen aloittaminen joko vasemman tai oikean puolelta on merkki, josta asiaan perehtynyt erottaa, mistä kylästä tanssijat ovat. Punaiset lettinauhat viuhuivat, kun pojat keikuttivat tyttöjä, pojat leuhkivat ja tytöt paheksuivat ja ilta ei loppunut koskaan. Sikaa ja lammasta Aamulla majapaikkamme Agapen pihalla lahdattiin sika. Perinteisin menetelmin. http://www.pensiunea agape.ro/. Aamiaspöytään tupsahti ehtaa sian nahan alusta, joka oli kuulema oiva herkku, jätinpä kuitenkin testaamatta. Käväisimme tutustumassa Mocsolyan kylään jossa oli Leaderin konttori sekä Leventen koti ja kirkko, sekä viinitilalla, sitten olisi aika nauttia lahtauksen antimista ennen kotimatkaa. Mocsolyassa piipahdimme Leaderin konttorilla ja Leventen kirkossa (kuva oikealla: Mocsolya kylän katukuva) Miehet ja naiset istuvat kirkonmenojen ajan eri puolilla kirkkoa. Tässä kylässä näimme myös lapsia joilla oli kirpeästä pakkasilmasta huolimatta vain riepuja yllään ja koiranpennun ilme kasvoillaan. Keskustelu aiheesta "kun heitä on niin monta" ja "mustalaiset eivät huoli apua" käytiin hyvässä hengessä mutta kiivaana. Sitten oli yksi kylätie, joka johti kukkulalle jonka huipulla oli viiniköynnöksiä seipäisiin tuettuina. Olimme Szilagysamsonin kylässä. (kuva vasemmalla) (http://www.samsud.ro/en/about samson) Alueen viini oli aikoimaan maankuulua, sitä jopa tilattiin kruunajaisiin Wienissä. Rypäleen leikkaamiseen kyläläisillä oli erityinen tapansa, koko perhe osallistui korjuuseen ja köynnösten hoitoon. Joka
sunnuntai eri perhe tarjosi koko kylälle lounaan. Kommunismi teki lopun tällaisesta rietastelusta, mutta nyt perinteitä koitetaan elvyttää vuotuisen viinijuhlan myötä. Kommunismin aikana joka jamppa oli viinitilalla töissä, ja kommunismin jälkeen joka jamppa kuvitteli osaavansa viinin teon ja päätti rikastua sillä. Kaikilla ei kuitenkaan ollut tarvittavaa tietotaitoa ja välineitä, ja viinistä tuli kuraa, jota kukaan ei enää ostanut. Kyläläiset luovuttivat ja pellot metsittyivät mutta vuosien ahkeralla työllä on pienimuotoinen tuotanto saatu taas käyntiin. Eräs haave on saada aikaan projekti, jossa viinistä tehtäisiin brändi, sitä saataisiin tunnetummaksi ja vientiin. Tämän ympärille on kehitetty festivaali, jossa esitellään käsitöitä ja muita paikallisia tuotteita. Minulle tottavieköön esiteltiin paikallinen tuote, kun rämmittyämme kukkulan huipulle oli tarjolla lämmitettyä viiniä ja oivan näköisiä lihapullia sinapilla. Rasvaista ja mausteista. Tulkkini veitikkamaisesti hakeutui seuraani ja kertoi kuinka pulleroiset on tehty erityisen ihanalla tavalla. Kas lampaanliha "kypsyy" viinintallaus tiinuissa muutaman kuukauden kunnes se valmistetaan ja syötetään mm. turisteille. "Siis mätänee?" "Yez Yez, rotten is the right word." Silloin myönnän turvautuneeni Palinka pulloon sen yhden kerran reissussani. No maassa maan tavalla, enkä kokenut minkäänlaisia vatsanväänteitä koko aikana. Tämä toimi ansiokkaana alkupalana retkemme kohokohtaan sikajuhliin, jonka jälkeen lähdimme kohti Kazaria taas vaivaiset 4 tuntia myöhässä kaikista aikatauluista. Onnittelin itseäni nokkeluudesta, lento oli varattu vasta seuraavalle päivälle ja saisin nukkua vielä yön Katalinin majatalossa. Torstaina Linda ja Peter veivät minut lentokentälle ja saattoivat kädestä pitäen turvatarkastukseen. Matkan ajan minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, hetkeäkään ei tarvinnut olla hädissään tai eksyksissä. Kiitos Lindalle. Sain matkalta paljon, ideoita, ajatuksia ja näkökulmia. Kommunismin nimissä tehdyt koiruudet kirosin alimpaan helvataan, ikäänkuin ihmisillä ei olisi ollut muutenkin tarpeeksi vaikeaa. Minua puri Romania maisemissa tavataan! kärpänen, näissä Katia Kyllönen (nuppikuppineuroosi@gmail.com)