Sean Pienaar Hsinchu, Taiwan 2 / 2014 1.10.2014 Kuva 1: Sean opettaa Raamatusta Yilanin pidätyskeskuksessa Perheemme suomalaiset naiset ovat valittaneet kovin hellettä. Tänä kesänä saimme onneksemme olla Suomessa noin seitsemän viikkoa. Haluankin kiittää kaikkia siitä, että otitte meidät vastaan niin lämpimästi ja annoitte meille tilaisuuden kertoa teille työstämme ja elämästämme Taiwanissa. Meistä oli hienoa saada kiertää eri paikoissa ja nähdä Suomea. I want to start by saying a warm hello from Taiwan to all our friends in Finland. This year we ve experienced the hottest August, and so far the hottest September in 119 years of record keeping. My three Finnish ladies ALL complain a lot about the heat. However, we ve been so blessed to have had the seven weeks in Finland during June and July, and I would like to thank every one of you for receiving us so warmly and for giving us the opportunity to share with you all about our life and work in Taiwan. We had a wonderful time visiting all the different places and getting to see more of Finland. Heti alkuun: lämmin tervehdys Taiwanista teille, hyvät suomalaiset ystävämme. Tänä vuonna olemme kokeneet kuumimmat elokuun ja syyskuun kautta aikain, 119 vuotta on Taiwanissa jo pidetty kirjaa säätiloista. Hanna had originally planned to start working in September, but by mid-august we heard through a lady in our building that our agreed upon nanny will not be able to take care of Leena fulltime anymore. What a surprise to phone her and hear that this was in fact true. Needless to say we were quite upset, and on such short notice not able to find a suitable replacement. Hanna therefore decided that maybe this happened because Leena is still very young and she is to stay with her for at least another year. Hannan alkuperäisenä tarkoituksena oli aloittaa työt syyskuussa. Elokuun puolivälin aikoihin välikäsien kautta saimme kuitenkin selville, että sovittu lastenhoitaja ei ollutkaan enää käytettävissä kokopäivätoimisesti Leenan hoitamiseen. Ottaessamme häneen yhteyttä saimme yllätyksesksemme kuulla, että asia piti paikkaansa. On lienee tarpeetonta sanoa, että olimme asiasta hiukan poissa tolaltamme, koska niin lyhyellä varoitusajalla meillä ei ollut mahdollisuutta löytää sopivaa hoitajaa. Niin Hanna päätti jäädä kotiin hoitamaan Leenaa
ainakin vielä yhdeksi vuodeksi, onhan Leena vielä niin pienikin. Ingrid has also started school at the beginning of September and she is making some progress in learning Chinese. She now stays at school from eight thirty until four o clock each day, at which time Hanna goes to pick her up and the three of them play there in the playground. Leena has taken her first steps six weeks ago and now she is all over the place. Ingridin koulu (päiväkoti) alkoi syyskuun alussa. Siellä hänen kiinankielensä saa jatkuvaa harjoitusta. Ingridin koulupäivät kestävät nyt noin aamupuoliyhdeksästä kello neljään, jolloin Hanna ja Leena hakevat hänet ja jäävät vielä yhdessä koulun pihalle leikkimään. Leena on oppinut kävelemään noin kuusi viikkoa sitten ja teputtaakin nyt itse joka paikassa. It s hard to believe we ve been back already for two months; time has really flown by. I ve been quite busy visiting the prison in Taipei and all the detention centers together with the team, and have also started teaching English at the seminary (CLS China Lutheran Seminary). The classes at the seminary are going well and I ve got a lot of freedom in preparing the curriculum, which makes teaching there more interesting. Most students prefer to meet one on one, although time issues have made it very difficult to help everyone in this way. Tuntuu uskomattomalta, että olemme olleet takaisin Taiwanissa jo kaksi kuukautta; aika on todella lentänyt. Olen ollut kiireinen maahammuuttajatyötiimin vankila- ja pidätyskeskusten vierailutyössä. Olen aloittanut myös englannin opettamisen Luterilaisella Seminaarilla. Opetustyö sujuu ihan hyvin ja olen saanut melko vapaat kädet opetusohjelman suunnittelemisessa, se tekee työstä mielestäni entistä mielenkiintoisempaa. Useimmat opiskelijat toivoisivat yksityisopetusta, mutta aikani ei riitä siihen kaikkien kohdalla. The President of CLS (for the last 21 years), Doctor Yu, recently retired and the new President, Doctor Samuel Liu, was officially welcomed recently at a ceremony held in honor of both these men. Many people came from far away to attend this occasion. Luterilaisen Seminaarin presidentti, tohtori Yu, joka on johtanut seminaaria viimeiset 21 vuotta, jäi eläkkeelle syyskuun puolivälissä. Suurin juhlamenoin hänen saateltiin eläkkeelle ja hänen seuraajakseen siunattiin tohtori Samuel Liu. Useat vieraat tulivat matkojenkin takaa tähän tilaisuuteen. Kuva 2: vasemmalla tohtori Liu, oikealla tohtori Yu Since the head of TFICA (the Taiwan Foreign Inmates Caring Association) his wife, as well as three German short-term volunteers, left for Germany until next month, we have been quite busy lately. Many members of the team who visits detention centers are either students at the seminary (they ve been on summer-break) or other volunteers; we have
had a tough time, especially during September, to find enough people to go with us and to visit with all the different language groups in the centers. Sometimes I have had to meet with Indonesians or Vietnamese and then I would show the Jesus Movie to them and try to communicate using my limited Chinese. But praise God, every time I felt like He was there working (not I) and the love of Jesus was sown into their lives. Tällä hetkellä TFICAn (Taiwanin Ulkomaalaisvankien Ystävät-yhdistyksen) johtaja vaimoineen sekä saksalaisine vapaaehtoisineen ovat Saksassa aina lokakuun alkupuolelle saakka. Lisäksi, koska monet maahanmuuttajatiimimme vapaaehtoisista ovat seminaarin opiskelijoita (jotka ovat olleet kesälomalla), meillä on ollut vaikeuksia löytää riittävästi väkeä vierailemaan pidätyskeskusten eri kieliryhmissä. Joskus olenkin itse vieraillut indonesialaisten tai vietnamilaisten vankien luona ja esittänyt heille Jeesus-elokuvan ja yrittänyt kommunkoida heidän kanssaan rajallisella kiinankielentaidollani. Mutta kiitos Herralle, joka kerralla näissä tilanteissa olen kokenut hänen olevan työssään (en siis minä), ja Jeesuksen rakkauden siemen on kylvetty näiden vankien elämään. There is a lot of hardship in these centers. One of the biggest complaints by many of the inmates is that the food is not enough. I ve met with two individuals, one an Australian and the other a Singaporean, both of whom were in a detention center for more than four months, each one losing more than 10kg during that time. Most men and women stay there for one to two months; almost all complain of hunger. I have recently started taking instant noodles, fruit and biscuits along to hand out together with Gospel tracts. The authorities have been kind enough to allow us to hand out these items to people there. Sometimes mothers with their young children (under two years old) are kept in separate rooms and I ve started preparing diapers, small pieces of clothing (Leena s old ones), and some snacks for the children too. I ve found that all of the women in these places are more likely to listen to us after seeing the care shown to the little ones, maybe because most of them are mothers themselves and were forced to leave their children behind to come and work in Taiwan. But praise God, they get a chance to hear the Gospel. Vankien elämä vankiloissa ja pidätyskeskuksissa on todella kovaa. Monet valittavat, että ruokaa ei ole riittävästi. Esimerkiksi kaksi tapaamaani pidätyskeskusvankia, australialainen ja singaporelainen, menettivät molemmat neljän kuukauden pidätyksen aikana yli kymmenen kilogrammaa. Yleensä vangit ovat pidätyskeskuksessa kuukaudesta kahteen kuukauteen, ja suurin osa heistä valittaa meille nälkäänsä. Viime aikoina olen alkanut viemään keskuksiin mukanani ruokaa: pikanuudeleita, keksejä ja hedelmiä, jotka annan vangeille kristillisen lukemismateriaalin ohella. Vankilan viranomaiset ovat olleet meille suosiollisia ja antaneet ruuan jakamisen tapahtua. Joskus tapaamme keskusten erillisissä huoneissa äitivankeja, joilla on pienokainen (alle 2- vuotias) hoidettavanaan. Olen alkanut varautua heidän tapaamiseensa hankkimalla vaippoja, pieniä vaatteita (Leenan pieneksi jääneitä) ja pientä välipalaa lapsille myös. Olen todennut, että huomattuaan huolenpitomme lapsia kohtaan, keskusten naisvangit ovat valmiimpia kuuntelemaan meitä luultavasti koska suurin osa heistä on itsekin äitejä ja ovat olleet pakotettuja jättämään lapsensa kotimaahansa tullessaan työskentelemään Taiwanissa. Kuitenkin, ylistys ja kiitos, että he
saavat tämän tilaisuuden kuulla ilosanoma Jeesuksesta. In the men s prison in Taipei it s been a busy two months since I m the only English speaker meeting with 37 inmates. I get to meet with each man just once a month, but next month that will change when the Germans return to Taiwan. There is also going to be a big church service held in prison in October, which all of the Christian foreign inmates, may attend, and some will, by the grace of God, be baptized (six inmates). Figure 1 Taipein miesvankilan pääsiäisjumalanpalvelus vuonna 2014 Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet kiireisiä myös Taipein miesvankilatyön näkökulmasta, koska olen ollut ainoa englantia puhuvien vankien (yhteensä 37) vierailija. Siten olen pystynyt tapaamaan kutakin miestä vain kerran kuukaudessa, mutta lokakuussa tämä kiire helpottaa, kun saksalaiset työtoverimme palaavat kotimaanjaksoltaan. Lokakuussa on myös suuri ehtoollisjumalanpalvelus Taipein vankilassa, johon voivat osallistua kaikki kristityt ulkomaalaisvangit voivat. Samassa tilaisuudessa myös kastetaan kuusi vankia. One Polish inmate I ve met with has been granted parole and has gone home. Please help to pray that he will stand strong in the faith he embraced in prison and will become a witness to many on the outside. A few of the other men are also up for parole in the next few months, and I ve heard just yesterday that the German government is negotiating the release of all seven German inmates. Please pray as well for more of the other men in prison (who do not yet attend) to join the weekly prayer and Bible study fellowships. Eräs puolalaisvanki, jota olen käynyt tapaamassa pääsi ehdonalaiseen vankeuteen ja sai lähteä kotiin. Pyydän rukousta hänen puolestaan, että hän pysyisi vahvana uskossaan, jonka hän löysi vankeusaikanaan ja että hän voisi olla Jumalan todistajana vankilasta vapauduttuaan.muutama muukin vanki odottaa ehdollisen vankeuden alkamista seuraavan muutaman kuukauden sisällä, ja kuulin juuri, että Saksan viranomaiset käyvät neuvotteluja saadakseen kaikki seitsemän saksalaisvankia vapautettua. Pyydän, että rukoisitte, että yhä useampi ulkomaalaisvanki haluaisi osallitua meidän viikottaiseen Raamattuopetukseen ja yhteiseen rukoukseen. Our weekly small group meeting at our home has also experienced some growth recently. We are now 8 adults and 4 children, and one lady, married for 4 years, announced recently that she is pregnant. We have been praying for that for a while. Other new small groups are starting up, and on this Saturday we re starting a monthly prayer meeting at the English church. Kotonamme kokoontuva viikottainen Raamatturyhmä on kasvanut viime aikoina. Meitä on nyt kahdeksan aikuista ja neljä lasta. Yksi ryhmämme naisista, joka on ollut naimisissa neljä vuotta, kertoi meille muille juuri raskaudestaan. Olemme rukoilleet asian puolesta ryhmässämme jo jonkin aikaa. Muitakin Raamatturyhmiä on perustettu englanninkielisessä seurakunnassa ja olemme aloittamassa siellä myös lauantai-illan
rukoustapaamista, joka tullee kokoontumaan kerran kuukaudessa. Prayer and praise points: Praise God for all those who get to hear the Gospel every week, some of whom make a decision to follow Him, and pray that they may get follow-up care through churches in their home countries. Rukous- ja kiitosaiheita: Kiitos kaikista vangeista, joita tapaamme joka viikko ja joista jotkut haluavat seurata Jeesusta. Rukoillaan, että he löytäisivät kotimaastaan seurakunnan, jossa he voisivat kasvaa uskossaan. Praise God for our health and protection. Pray for wisdom in how to divide my time between work life and family life. Kiitos Jumalalle terveydestä ja varjeluksesta. Pyydän Jumalalta viisautta siihen, kuinka jakaa aikani työn ja perhe-elämän kesken. other s lives in the church here in Hsinchu. Kiitos Jumalalle uusista ryhmänjäsenistä. Rukoillaan rukousnäkyä ja syvempää sitoutumista Jumalaan ja toisiimme täällä Hsinchun seurakunnissa. Pray for wisdom in how to better help to meet the needs of those in prison and detention centers. Rukoillaan viisautta, kuinka auttaa tarpeessa olevia pidätyskeskuksissa ja vankiloissa. Pray for God s grace over this ministry and for the officials at all the different places to continue to allow us to visit there. Thank Him for the many officials who are fellow believers. Rukoillaan Jumalan armoa koko tälle palvelutyölle ja viranomaisille kaikissa eri vierailupaikoissamme, jotta saisimme jatkaa tätä työtä näissä paikoissa. Kiitos Jumalalle niistä viranomaisista, jotka ovat uskonsisariamme ja veljiämme. Praise God for the newcomers to the various small groups, and pray for a vision for prayer and a deeper commitment to God and to each Sean Pienaar Sean on etelä-afrikkalainen opettaja, joka opettaa englantia Hsinchun Luterilaisella Seminaarilla. Hän myös kuuluu seminaarin maahanmuuttajatyön tiimiin, jonka puitteissa hän vierailee viikoittain Taipein miesvankilassa ja useissa eri pidätyskeskuksissa tapaamassa ulkomaalaisvankeja. Seanin sydämen asiana on Jeesuksen valon tuominen ihmisten sydänten ja vankisellien pimeyteen. Suomen Lähetysseura toteuttaa Jumalan rakkautta sanoin ja teoin. Teemme työtä 30 maassa lähes sadan kirkon ja järjestökumppanin kanssa. Tue työtämme: IBAN: FI38 8000 1400 1611 30 BIC: DABAFIHH, viestiksi työntekijän nimi.