Kirjallisuuden monta historiaa, osa 3 (687106A) Romaanin historiaa Jyrki Korpua (jyrki.korpua@oulu.fi)
Laudant illa, sed ista legunt engl. Some (writing) is praised, but other is read Martialis: Veenus, viini ja vapaus
Kirjallisuuden monta historiaa, osa 3: Laajuus: 5 op Suorittaminen: luennot (20h) + essee tai luentopäiväkirja (n. 12 s.) Ajankohta: keväällä 2013 maanantaisin klo 14-16 salissa FY1120, 7.1-18.3 (ei opetusta viikolla 10) Sisältö: Katsaus romaanin historiaan: millainen historia nykymuotoisen romaanin kirjallisuuslajin taustalla on? Kurssin suoritettuaan opiskelija osaa selittää tarkemmin romaanin vivahteista ja monipuolista historiaa.
Luentojako: 7.1 Romaanin historiaa: lähtökohtia Nykyajan romaanin edeltäjät: antiikki ja keskiaika (Petronius Arbiter: Satyricon) 14.1 Renessanssiromaani: keskiössä pikareski- eli veijariromaani (Cervantes: Don Quijote) 21.1 Uudenaikainen romaani syntyy (Daniel Defoe: Robinson Crusoe) 28.1 Porvarillinen romaani (jatkuu). Taparomaani & kirjeromaani (Jean-Jacques Rousseau: Julie)
4.2 Romaani 1700-luvulta 1800-luvulle ja realismin murrokseen (Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset) 11.2 Realismin vuosisata (Gustave Flaubert: Rouva Bovary) 18.2 Klassinen modernismi ja individualismin kriisi (Thomas Mann: Taikavuori) 25.2 Postindividualistinen romaani (Michel Tournier: Perjantai eli Tyynenmeren kiirastuli) 11.3 Postmoderni romaani (Umberto Eco: Ruusun nimi) 18.3 Postmoderni romaani (jatkuu): Meidän aikamme romaani (Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys)
Lähteitä: Auerbach, Erich 1992: Mimesis: todellisuuskuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa. Suom. Olli Suominen. SKS: Helsinki Bahtin, Mihail 1979: Kirjallisuuden ja estetiikan ongelmia. Suom. Kerttu Kyhälä-Juntunen & Veikko Airola. Kustannusliike Progress: Moskova, Neuvostoliitto Barthes, Roland 1993: Tekijän kuolema. Tekstin syntymä. Suom. Lea Rojola & Pirjo Thorel. Vastapaino: Tampere Burgum, Edwin Berry 1963: The Novel and the World s Dilemma. Russell & Russell: New York, New York, United States of America Cohn, Dorrit 2006: Fiktion mieli. Suom. Paula Korhonen, Markku Lehtimäki, Kai Mikkonen & Sanna Palomäki. Gaudeamus: Helsinki Comfort, Alex 1948: The Novel & Our Time. Phoenix House Limited: London, United Kingdom Heiskanen-Mäkelä, Sirkka 1989: Euroopan kirjallisuuden valtavirtauksia. Keskiajalta esiromantiikkaan. Gaudeamus: Helsinki Hutcheon, Linda 1988: A Poetics of Postmodernism. History, Theory, Fiction. Routledge: London, United Kingdom Ihonen, Markku & Saariluoma, Liisa (toim.): 1986: Historiallisen romaanin teoriaa ja käytäntöä Georg Lukácsista Umberto Ecoon. Joensuun yliopisto: Joensuu Kaimio, Maarit, Oksala, Teivas & Riikonen, Hannu: 1990 Antiikin kirjallisuus ja sen vaikutus. Gaudeamus: Helsinki. Lukács, Georg 1971: The Theory of the Novel. A historic-philosophical essay on the forms of great epic literature. Translated from the german by Anna Bostock. Merlin Press: London, United Kingdom Saariluoma, Liisa 1989: Muuttuva romaani. Karisto: Hämeenlinna Saariluoma, Liisa 1992: Postindividualistinen romaani. Karisto: Hämeenlinna Saariluoma, Liisa 1999: Modernin minän synty 1700-luvun romaanissa. Valistuksesta Wilhelm Meisteriin. SKS: Helsinki Watt, Ian 1968: The Rise of the Novel: Studies in Defoe, Richardson and Fielding. Penguin Books: Harmondsworth, United Kingdom (Lisäksi: Korpua, Jyrki: Kirjallisuuden monta historiaa 3 & 4 luennot, Avoin yliopisto Oulu 2007-2012) (
Romaani
Mikä on romaani? Termi juontaa juurensa Rooman kaupungin nimestä Alk. romaani (lat. lingua Rōmāna), rahvaanlatina, ja sillä kirjoitettu kirjallisuus. Enromancier, kääntää kansankielelle. Muinaisranskan romanz Novella (lat. ja ital. uusi, ital. myös uutinen), engl. Novel Proosa (lat. prōsa, suoraviivainen), suorasanainen Narratiivi (lat. narrāre, kertoa) Fiktio (lat. fictio, muodostelma), kuvitelma Romance. Ransk., ruots. ja saks. Roman, suom. Romaani Romaanin määritelmiä: esim. pituus, luvut, monologi, päähenkilö/t, tarina (alku ja loppu)
Uudenaikainen romaani: Suurista kirjallisuuden lajeista romaani (nykyisessä merkityksessään) on puhtaimmin eurooppalainen ilmiö. Se syntyi suhteellisen myöhään ilmentämään niitä asioita, jotka olivat keskeisiä modernin eurooppalaisen ihmisen maailmankuvassa. (Vrt. kreikkalainen romaani ja kiinalainen romaani) Kaikki romaanin määritelmät kautta aikain ovat olleet epäonnistuneita, ne kaikki ovat osoittautuneet liian kapeiksi, vain johonkin romaanityyppiin tai historialliseen vaiheeseen päteviksi, mutta eivät romaanin ylipäätänsä: Pierre Daniel Huet: romaani on seikkailukas rakkauskertomus. Nykyiset teoreetikot keskittyvät määrittelemään ja luokittelemaan erilaisia romaanissa esiintyviä piirteitä. Milan Kundera puhuu romaanin logiikasta > Oikeammin voidaan puhuu romaanin logiikoista, kuten Saariluoma (nyk. Steinby) tekee.
Puhutaan romaanista individualistisena lajina jolla viitataan romaanin loputtomaan muuttuvuuteen. Kukin merkittävä romaani luo uudestaan romaanin, toteuttaa oman ideansa siitä, mitä on romaani. Romaani on epäklassinen laji Nimitys syntyi keskiajalla tarkoittamaan alun perin ainoastaan kansankielisiä esityksiä. Romaanit eli romanssit. Romaanit keskiajalta klassismiin eivät enää juurikaan puhuttele nykyaikaista lukijaa. 1700-luvulla tapahtui muutos: mm. Defoe, Richardson, Fielding, Sterne, Rousseau, Goethe. Nykyaikainen t. uudenaikainen romaani syntyy 1700-luvun puolivälissä. (Wolfgang Kayser). Syntyy ns. Porvarillinen romaani.
Keskeisiä seikkoja: Sekulaarinen ajattelu (maallinen), realismi, (aluksi) optimismi, individualismi, läheiset asiat, nykyaika, arki Sturm und Drang toi todellisuuden jäsentämisen yksityiselämän ja yksilön kautta. Ihminen kuvattiin vakavasti, ei sankarina idealisoitavasti tai koomisesti Individualismi näkyy siinäkin, että romaani on (alkujaan) tyypillisesti elämäkertamuotoa Descartesin cogito, ergo sum päättely muuttaa yksityisen ihmisen tietämisen subjektiksi Kartesialainen subjektivismi joutui kriisiin 1900-luvun alkupuoliskon modernismissa Konteksti on uudenajan romaanille keskeinen seikka. Esim. sosiaalinen konteksti
Meidän aikamme romaani? Romaanin logiikat vaihtuvat aikakausien mukaan 1800-luvulla kirjailija oli kirjallisuuden pohjana Sittemmin: strukturalismi ja tekijän kuolema Nykyajan pirstaloitunut maailmankuva värittää myös aikamme romaaneja Fantasia, mielikuvituksellisuus, spekulatiivinen fiktio
Historiallisia romaanityyppejä: Idealisoivat romaanit: Ritariromaani: vaeltavat ritarit idealisoidaan urhoollisuuden ja uskollisuuden perikuviksi Paimenromaani: kaipuu takaisin kulta-aikaan 1600-luvun herooinen romaani: päähenkilöt prinssejä ja prinsessoja Idealisoimattomat romaanit: Pikareski- t. veijariromaani: päähahmoina veijarit, jotka eivät kaihda petoksia tai rikoksia Uudenaikainen individualistinen romaani, jossa edellytetään että päähenkilöön on voitava suhtautua vakavasti
Uudenajan romaanin realismia: 1. Uudenajan romaanin realismille on tyypillistä, että siinä kuvataan konkreettisia yksilöitä konkreettisissa ympäristöissä eikä ideoitten ruumiillistumisia. Ihmisiä sellaisissa ympäristöissä jotka ovat lukijalle tuttuja, tai joita hän ainakin voi pitää mahdollisina omien kokemustensa perusteella. 2. Kerronnassa tapahtui muutos 1800-luvun lopulta lähtien, jossa siirryttiin kertojakeskeisestä kerronnasta henkilökeskeiseen kerrontaan. Vanhemmassa romaanissa kaikkitietävä ja tarpeen mukaan kommentoiva ja selittävä kertoja oli näkyvällä paikalla, uudemmassa romaanissa kertoja rajoittuu näkemään asioita sellaisina kuin yksi tai useampi henkilö ne näkee. 3. Tekijänsä yksilöllinen todellisuuden malli. Fiktion kautta voidaan tuoda esiin tietty kuva maailmasta. Kirjailija ilmentää teoksissaan persoonallisuuttaan ja yksilöllistä maailmankuvaansa. > Yksilöllinen totuus.
Nykyajan romaanin edeltäjät: antiikki Missä on antiikin romaani? Esiasteet ja historialliset juuret: Odysseia, Herodotoksen episodikertomukset, Ksenofonin Kyyroksen kasvatus, Platonin kehysdialogitekniikka, uuden komedian rakkausteemat, hellenismin fantastinen matkakertomus, Aleksanteri-romaani, puhujien fiktiiviset kuvaukset jne. Suurkaupunkimiljöö Matka- ja seikkailuaiheet. Romanttinen rakkausjuoni
Antiikin romaaneja: Ninos ja Semiramis (n. 100 eaa.) Khariton: Kallirhoe (n. 50 jaa.) Akhilleus Tatios: Kleitofon ja Leukippe (n. 100-l. loppu jaa.) (Engl. Achilles Tatius: The Adventures of Leucippe and Clitophon, käännetty 1597) Longos: Dafnis ja Khloe (n. 100-l. loppu jaa.) (Ransk. Longus: Daphnis et Chloé, käännetty 1559) Petronius Arbiter (27-66 jaa.): Satyricon. Trimalkion pidot (alkup. Gena Trimalchionis) Parodisen romaanin lähtölaukaus
Satyricon Roomalaisten pitojen ja orgioiden satiirinen kuvaus Parodioi mm. Platonin dialogia Pidot ja Homeroksen Odysseiaa Puhekieli ja retoriikka Veijarimainen kertoja, Enkolpios. Antisankari Auerbach: Satyricon on satiirisen todellisuuden kuvaamisen ensimmäinen säilynyt dokumentti Bahtin: Satyriconin realismi on alamaailman naturalismia. Bahtin kutsuu Satyriconia menippolaiseksi satiiriksi Menippilaisen satiirin laajentuma, jossa on mukana parodisia lainoja epiikan juonenkehittelystä ja kerrontatekniikasta sekä vaikutteita myöhäiskreikkalaisesta romaanista. Antiikin mielenkiintoisin romaanikonseptio.
Keskiaika: Myytti pimeästä keskiajasta Keskiajan oma rikas kulttuuriperintö jää huomaamatta. Myytti keskiajasta renessanssiin valmistavana aikakautena.
Kosmopoliittinen keskiaika: Latina yleiskielenä sivistyksessä, yhdysside Roomaan, katoliseen kirkkoon, Bysanttiin ja Rooman raunioille syntyneisiin islamin uusiin valtakuntiin. Feodaali- eli läänityslaitos. Pyhä Rooman keisarikunta ( saksalais-roomalainen ). Keskiajan kollektivismi: yksilö ei merkitse mitään muutoin kuin jonkin laajemman kategorian osana. Keskiajan auktoriteettiusko: mm. Platon, Aristoteles, Galenos, Ptolemaios, kirkkoisät.
Keskiajan ajoituksia: Alkaa: Kansainvaelluksesta (n. 375-570) Rooman valtakunnan jaosta (395) Länsi-Rooman häviöstä (476) Päättyy: Konstantinopolin turkkilaisvalloitukseen (1453) Amerikan löytöön (1492) Uskonpuhdistuksen alkuun (1517) Petrarcan kukitukseen poeta laureatukseksi? (1341)
600-700-luvuilla hengenelämä alkaa elpyä Paavien lähetystyö ja sitä kautta koulut ja kirjastot Wulfilan (t. Ulfilan, n.311-383) gootinkielinen raamatunkäännös Kansankielisyys. Romaani (lat. lingua Rōmāna), rahvaanlatina, ja sillä kirjoitettu kirjallisuus. Muinaisranskan romanz Karolinginen renessanssi
Keskiajan romaani: Antiikkiromaani (ransk. roman antique): mm. Aleksanterin romaani: 100-200 jaa. Egyptistä kreikan kielellä (Robert T. Meyer kutsuu kirjoittajaa nimellä Pseudo-Callisthenes ) 800-luvun muinaisenglannin käännös 1000-luku Irlanti, saks. n. 1100 Annolied, perässä italia, ruotsi, tanska, skotlanti, slaavilaiset kielet Albéric de Briançon: Roman d Alexandre (1100-l.) Lamprecht der Pfaffe: Alexanderlied (1100-l.) Thomas of Kent: Roman de toute chevalerie (1100-l.) > King Alisaunder (1275) Gauthier de Chatillon: Alexandreis (n. 1178) Brand Jonsson: Alexanders Saga (n. 1260) Jacob van Maerlantin hollantilainen versio (n.1260) ja Berceon espanjankielinen versio Libro de Alexander (1200-l.)
Seikkailuromaani (ransk. roman d avanture) Bretonilaiset runoromaanit (ransk. roman breton): mm. Chrétien de Troyesin (n.1135-1190) Tristan ja Isolde (Britannian Tuomas, uusi versio n.1170) ja Wolfram von Eschenbachin Parzival (n.1212) Novellin uusi maailmankuva (novelli, it. novela t. novellau, uutinen, uutuus): poispäin mimeettisestä (jäljittelevästä) taiteesta kohti todellisuuden tulkintaa.