Jakub Hrůša, kapellimestari Ales Jenis, baritoni Ville Matvejeff: Ad Astra, kantaesitys (YLEn tilaus) 10 min Antonín Dvořák: Raamatullisia lauluja op. 99 27 min I Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä (Andantino) II Sinä olet minun suojani ja kilpeni (Andante) III Jumala, ota korviisi minun rukoukseni (Andante) IV Herra on minun paimeneni (Andante) V Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren (Risoluto, maestoso) VI Kuule Herra, pyyntöni ja rukoukseni (Andante) VII Baabelin virtain vierillä (Andante) VIII Käänny minun puoleeni (Andante) IX Minä nostan silmäni vuoria kohti (Andante con moto) X Laulakaa Herralle uusi virsi (Allegro moderato) VÄLIAIKA 15 min Bohuslav Martinů: Sinfonia nro 6, Fantaisies symphoniques, Sinfonisia fantasioita I Lento Allegro Lento II Poco allegro III Lento MYÖHÄISILLAN KAMARIMUSIIKKI Bohuslav Martinů: Nonetto puhallinkvintetille, jousitriolle ja kontrabassolle I Poco allegro II Andante III Allegretto 28 min 15 min Eeva Heikkilä, huilu Francisco Almazan, oboe Christoffer Sundqvist, klarinetti Jussi Särkkä, fagotti Jukka Harju, käyrätorvi Emma Vähälä, viulu Olli Kilpiö, alttoviulu Mikko Ivars, sello Erkki Tuura, kontrabasso Väliaika noin klo 19.50. Konsertti päättyy noin klo 20.40. Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä (www.yle.fi/rso). Klo 20.40 21.00 Jälkikoirat. Lauri Otonkoski vierainaan Teppo Ali-Mattila ja Kata Nummi pureskelevat konsertissa kuultua. 1
Ville Matvejeff (s. 1986): Ad Astra (2008 09) Taidemaalari ja suuri suomalainen visionääri Akseli Gallen-Kallela (1865 1931) kertoo teoksessaan Kallela-kirja (1924) maalauksestaan Ad Astra seuraavasti: Teos kuvaa ylösnousemusta. Aiheeseen ja sen käsittelyyn on vaikuttanut huomattavalla tavalla kertomus ristiinnaulitusta. Maailman vapauttajan asento ristinpuulla, eikö se voisi symbolisoida myös sitä mitä ihminen, joka on kaiken kärsinyt ja kaikesta vapautunut, tuntee? Eräänä keväisenä päivänä muutama vuosi sitten kävelin Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa, kun huomasin erään oviaukon yläpuolella maalauksen, joka vangitsi katseeni: nuori kultahiuksinen, alaston nainen katsoi kohti korkeuksia. Se oli tuo Gallen-Kallelan Ad Astra (toinen versio, 1907). Maalaus herätti minussa voimakkaita, monitasoisia tuntemuksia ja ajatuksia, jotka jäivät mietityttämään pitkäksi aikaa. Samoihin aikoihin olin aloitellut uuden orkesterisävellyksen kirjoittamisen Radion sinfoniaorkesterin tilauksesta. Musiikilliseen materiaaliin alkoi tuon voimakkaan kokemuksen johdattelemana etsiytyä symbolistisia elementtejä, motiiveja ja muotoja. Olin jo hahmotellut tätä työtäni ajatuksenani kirjoittaa musiikkia, joka tavoittelisi kirkasta valoa, vaikkei valo varsinaisesti olekaan auditiivinen tai musiikillinen määre. Etsin samanlaisen hetken tunnelmaa kuin pääsiäisyöpalveluksen alussa, kun kirkko on pimeä ja yhtäkkiä pienen pienestä valonlähteestä, kynttilän liekistä, valo alkaa laajeta kädestä käteen ja laulu levitä suusta suuhun täyttäen lopulta koko kirkon. Tuohon salaperäiseen ja pimeydestä valoa kohti siirtyvään hetkeen kiteytyy mielestäni jotakin samankaltaista toivoa kuin Gallen-Kallelan mainitseman kaiken kärsineen ja kaikesta vapautuneen ihmisen tuntemuksiin. Näin olkoon myös orkesteriteoksessani Ad Astra, jonka inspiraation lähteinä ovat Gallen- Kallelan maalauksen ohella olleet myös tuon kaikesta kärsineen ja kaikesta vapautuneen ihmisen tuntemukset sekä matka ja ylösnousemus kohti valoa ja tähtiä. Jotta symbolistiset huomiot eivät jäisi liian vähälle, mainittakoon lopuksi, että tämän teoksen kantaesitys sattui onnekkaasti heti ylösnousemusjuhlan, pääsiäisen jälkeiselle viikolle. Ville Matvejeff Antonín Dvořák (1841 1904): Raamatullisia lauluja op. 99 (1894) Dvořák oli pohjimmaltaan maalaispoika. Hän syntyi kylässä noin 70 kilometriä Prahasta pohjoiseen; isä oli majatalon pitäjä ja lihakauppias, äiti ruhtinas Lobkowitzin Beethovenin mesenaatin sukulaisen entinen piikatyttö. Isä oli innokas musiikin harrastaja, viulisti ja sitran soittaja, minkä vuoksi myös poika oppi varhain soittamaan viulua ja urkuja. Dvořákin muusikonura polveili monien vaiheiden kautta, ja vaikka hän osoitti kaikissa käänteissä huomattavaa lahjakkuutta, murtautuminen laajempaan tietoisuuteen antoi odottaa itseään. Säveltämisen vakavammassa mielessä hän aloitti parikymppisenä, mutta vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin hän tuli itse vakuuttuneeksi siitä, että hänellä voisi olla tulevaisuutta vaikeassa ja taloudellisesti epävarmassa ammatissa. Johannes Brahms sattui kuulemaan Dvořákin musiikkia Wienissä ja suositteli tätä kustantaja Simrockille, sillä seurauksella että Simrock tilasi tuntemattomalta böömiläiseltä sarjan slaavilaisia tansseja Brahmsin suosittujen unkarilaistanssien hengessä. Tansseista tuli jymymenestys ja Dvořákin tie suurempien salien säveltä- 2
jäksi alkoi silitä. Brahms myös auttoi nuorempaa kollegaa taloudellisesti, ja hänen myötävaikutuksensa suojatin urakehitykseen johti hyvien tulosten lisäksi siihen, että Dvořák sai pysyväksi jääneen maineen Brahmsin suorana tyylillisenä perillisenä. On totta, että heidän musiikissaan on helppo kuulla yhteisiä piirteitä, mutta vaikutesuhdetta on liioiteltu Dvořákin itsenäisyyden tappioksi. 1890-luvulle tultaessa Dvořák oli Euroopassa jo kuuluisa mies, joka oli käynyt johtamassa teoksiaan mm. Lontoossa sekä Saksassa ja Venäjällä. Helposti lähestyttävä, melodisesti hehkeä musiikki oli ehtinyt nostattaa suosion myrskyjä. Kun talous menestyksen myötä koheni, Dvořák käytti tilaisuuden hyväkseen hankkiakseen janoamansa maatilan. Hän viihtyi Vysokán kylän idyllissä paremmin kuin suurkaupunkien vilskeessä. Silti tie vei kohti metropoleja. Ensin hänestä tuli Prahan konservatorion professori, ja pian sen jälkeen hän omaksikin yllätyksekseen suostui amerikkalaisen taiteentukijan Jeanette Thurberin kosiskelujen ja komean palkkatarjouksen taivuttamana ottamaan vastaan kansalliskonservatorion johtajan toimen New Yorkista. Kaksivuotisen viran korskeana tarkoituksena oli järjestää amerikkalainen musiikkielämä uudelleen mahdoton tehtävä yhden ihmisen suoritettavaksi, oli tämä kuka hyvänsä. Dvořákin Amerikan-ajasta 1892 96 tuli maailman musiikinystäville siunaus. Hän sävelsi silloin monet parhaista ja suosituimmista teoksistaan, mm. Sinfonian nro 9 Uudesta maailmasta, Sellokonserton ja ns. Amerikkalaisen kvarteton. Säveltäjän itsensä kannalta tilanne ei ollut yhtä ruusuinen. Hän ei koskaan päässyt eroon maalaispojan luonnostaan. Niinpä häntä vaivasi koti-ikävä, jota vain hieman lievitti ensimmäisen kesän viettäminen Iowan Spillvillessä, jossa oli suuri tšekkiläinen siirtokunta. Kaipuun hoitamiseksi tarvittiin väkevämpiä lääkkeitä, joten Dvořák matkusti seuraavaksi kesäksi 1894 Böömiin, uusittuaan sopimuksensa mesenaattisuvun vararikosta huolimatta kahdeksi vuodeksi. Tuolloin hän palasi New Yorkiin, mutta seuraavan kesäloman jälkeen hän ei enää saanut itseään liikkeelle, vaan jäi irtisanoutumisneuvottelujen jälkeen lopullisesti kotimaahan. Loppuvuodesta 1893 Dvořák sai suruviestejä Euroopasta: hänen hyvät ystävänsä ja rakkaat kilpailijansa Charles Gounod ja Pjotr Iljitš Tšaikovski olivat menneet manan majoille. Helmikuussa 1894 kuoli kapellimestari Hans von Bülow, Dvořákin musiikin esitaistelija, ja samaan aikaan tuli tieto, että Dvořákin isä oli kuolemaisillaan. Dvořák tunsi tarvetta vetäytyä hiljaisuuteen pohtimaan elämän ja kuoleman kysymyksiä. Hän oli harras katolinen, joten rukouksesta ja Raamatun lukemisesta tuli tärkein lohtu. Hänen perustaltaan aurinkoiseen luonteeseensa vetosivat erityisesti Psalmien kirjan valoisammat, lapsenuskoa tulvehtivat kohdat. Niistä hän valitsi joukon tekstejä ja muotoili ne kymmenen yksinlaulun sanoiksi; hänen Raamatun tekstiin tekemänsä muutokset ovat minimaalisia, musiikin rytmityksestä seuraavia. Maaliskuussa 1894 hän kolmessa viikossa sävelsi laulut pianosäesteiseksi sarjaksi Raamatullisia lauluja op. 99. Vähän myöhemmin hän päätti orkestroida sarjan, ja seuraavassa tammikuussa hän kirjoitti viiden ensimmäisen laulun orkesteripartituurin. Nämä viisi hän johti itse useaan kertaan, mutta hän ei koskaan soitintanut jäljelle jääneitä viittä laulua. Niistä on olemassa pari myöhempää orkestraatiota, joista ensimmäisen teki Vilém Zemánek, toisen Jarmil Burghauser ja Jan Hanuš. Raamatullisia lauluja on kypsää kauttaan elävän säveltäjän työn vakuuttava tulos. Sen huomiota herättävin ominaisuus lienee sävelkielen yksinkertaisuus: vaikka joissain kohdissa tapahtuu vahvoja, wagnerilaisittain värittyneitä soinnullisia käänteitä, valtaosa musiikista kulkee kansanlaulun koruttoman kauniissa maisemassa. Kuten muissakin Amerikan kauden teoksissaan (mm. mainitun sinfonian ja kvarteton hitaissa osissa!) Dvořák tyylittelee pentatonisella asteikolla. Tämän on usein sanottu olevan seurausta tutustumisesta amerikkalaisen kansanmusiikin eurooppalaisperäisen, afroamerikkalaisen ja intiaanimusiikin melodianmuodostukseen. Pentatoninen asteikko on lei- 3
mallinen myös Dvořákin böömiläisten kotiseutujen folklorelle, joten yhtä hyvin voidaan päätellä pienieleisten, hienopiirteisten melodioiden heijastavan koti-ikävää. Vaikka yksittäisten laulujen poimiminen ehjähahmoisesta sarjasta lienee turhaa, tekee mieli mainita erikseen toisen laulun (Sinä olet minun suojani ja kilpeni) spirituaalimainen uskonvarmuus, neljännen (Herra on minun paimeneni) ihana idylli, seitsemännen (Baabelin virtain vierellä) alun epäsäännöllinen keinunta ja kahdeksannen (Käänny minun puoleeni) syvä liikutus ja yksinkertaisen upeat modulaatiot. Antonín Dvořák: Biblické písně op. 99 Raamatullisia lauluja op. 99 I Oblak a mrákota jest vùkol nìho Oblak a mrákota jest vůkol něho, Spravedlnost a soud zá klad trunu jeho. Ohěn předchází jej, a zapaluje vůkol nepřátele jeho. Zasvěcujíť se po okršku světa blýskání jeho; To vidouc země děsí se. Hory jako vosk rozplývají se před obličejem Hospodina, Panovníka vší země. A slávu jeho spatřují všichni náro dové. II Skrýše má a paveza má ty jsi Skrýše má a paveza má ty jsi, Na slovo tvé očekávám. Odstuptež ode mne, nešlechetníci, Abych ostříhal přikázání Boha svého. Posiluj mne, bych zachován byl, A patřil kustanovením tvym ustavične. Děsí se strachem před tebou tělo mé, Nebo soudů tvých bojím se náramně. I Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus. Tuli käy hänen edellänsä ja polttaa hänen vihollisensa, yltympäri. Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee. Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, kaiken maan Herran edessä. Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa. (Psalmi 97: 2-6) II Sinä olet minun suojani ja kilpeni Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni. Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin. Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi. Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi. (Psalmi 119: 114 115, 117, 120) 4
III Slyš, o Bože! slyš modlitbu mou Slyš, o Bože! slyš modlitbu mou, A ne skrývej se před prosbou mou. Pozoruj a vyslyš mne; Neboť naříkim v upění svém, A kormoutím se. Srdce mé tesklí ve mně, A strachové smrti přišli na mne, A hruza přikvačila mne. I řekl jsem: Ó bych měl křídla Jako holubice! Zaletěl bych a poodpo činul. Aj, daleko bych se vzdálil, A přebýval bych na poušti. Pospíšil bych ujíti větru Prudkému a vichřici. IV Hospodin jest můj pastýř Hospodin jest můj pastýř; Nebudu míti nedo statku. Na pastvách zelených pase mne, K vodám tichým mne přivodí. Duši mou občerstvuje; Vodí mne po stezkách Spravedlnosti pro jmé no sve. Byť se mi dostalo jíti Přes údolí stínu smrti: Nebuduť se báti zlého, Nebo Ty se mnou jsi; A prut tvůj a hul tvá, Toť mne potěšuje. III Jumala, ota korviisi minun rukoukseni Jumala, ota korviisi minun rukoukseni, älä kätkeydy, kun minä armoa anon. Kuuntele minua ja vastaa minulle. Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan. Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta. (Psalmi 55: 2-3, 5, 7-9) IV Herra on minun paimeneni Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. (Psalmi 23: 1-4) 5
V Bože! Bože! píseň novou Bože! Bože! píseň novou Zpívati budu tobě na loutňe, A žalmy tobě prozpěvovati. Na každý den dobrořečiti budu tobě, A chváliti jméno tvé na věky věků. Hospodin jistě veliký jest A vší chvály hodný, A velikost jeho Nemůž vystižena býti. O slávě a kráse a velebnosti tvé, I o věcech tvých předivných mluviti budu. A moc přehrozných skutků tvých Všichni rozhlasovati budou; I já důstojnost tvou Budu vypravovati. V Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren, soitan sinulle kymmenkielisellä harpulla. Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti. Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton. Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron. Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon. (Psalmit 144: 9 ja 145: 2-3, 6-7) VI Slyš, ó Bože! volání mé Slyš, ó Bože! volání mé, Pozoruj modlitby mé! Nebo jsi býval útočiště mé. A pevná věže před tváří nepřítele. Buduť bydleti v stánku Tvem na věky, Schráním se v skrýši křídel tvych. Bože! Buh silný můj ty jsi, Tebeť hned v jitře hledám. Tebe žízní duše má, Po tobě touží tělo mé, V zemi žíznivé a vypráhlé, V níž není vody; A tak, abych tobě dobrořečil A s radostnym rtů prozpěvováním Chválila by tě usta má. VI Kuule Herra, pyyntöni ja rukoukseni Kuule Herra, pyyntöni ja rukoukseni! Sillä sinuun minä luotan vain, Oot vahva turva aivan. Sun teltassasi aina asustan Suojassa siipiesi. Herra! Jumalani! Sua kaipaan aamuvarhain, Vain sua sielu janoaa, Ruumiini ikävöi autiossa maassa, Vedettömässä. Sun kunniaasi tahdon laulaa, Käteni puolees nostan ja Huudan aina riemuin kiitostani. (suom. Taru Valjakka) 6
VII Při řekách babylon ských Při řekách babylon ských Tam jsme sedávali a plakávali, Rozpomínajíce se na Sion. Na vrby v té zemi Zavěšovali jsme citary své, A když se tam dotazovali nás ti, Kteříž nás zajali, Na slova písničky říkajíce: Zpívejte nám Některou píseň Sion skou, Odpovídali jsme: Kterakž bychom mohli zpívati Píseň Hospodinovu V zemi cizozemců? Jestli že se zapomenu na Tebe, O Jeruzaléme, O, zapomeniž i pravice má umění svého. VIII Popatřiž na mne a smiluj se nade mnou Popatřiž na mne a smiluj se nade mnou; Neboť jsem opuštěný a ztrápený. Soužení srdce mého rozmnožují se, Z úzkostí mých vyveď mne. Smiluj se nade mnou! Viz trápení mé a bídu mou A odpusť všecky hřichy mé. Ostříhej duše mé a vytrhni mne, Ať nejsem zahanben; Neboť v tebe doufám! IX Pozdvihuji očí svých khorám Pozdvihuji očí svých khorám, Odkud by mi pišla pomoc. Pomoc má jest od Hospodina, Kterýž učinil nebe i zemi. Nedopustíť, aby se pohnouti Měla noha tva, Nebo nedřímeť strážný tvůj. Aj, nedřímeť, ovšem nespí ten, Kterýž ostříhá Izraele. VII Baabelin virtain vierillä Baabelin virtain vierillä siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: Veisatkaa meille Siionin virsiä. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. (Psalmi 137: 1-5) VIII Käänny minun puoleeni Käänny minun puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja. Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani. Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi. Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan. (Psalmi 25: 16 18, 20) IX Minä nostan silmäni vuoria kohti Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. (Psalmi 121: 1-4) 7
X Zpívejte Hospodinu píseň novou Zpívejte Hospodinu píseň novou, Neboť jest divné věci učinil; Zvuk vydejte, prozpě vujte A žalmy zpívejte. Zvuc moře, i to, což v něm jest; Okršlek světa, i ti což na něm bydlí. Řeky rukama plésejte Spolu snimi i hory prozpěvujte. Plesej pole, a vše, což na něm; Plesej země, zvuč i moře, I což v něm jest. X Laulakaa Herralle uusi virsi Laulakaa Herralle uusi virsi, On tehnyt ihmeitä meille Hän. Kiitä Herraa kaikki maa ja Riemuin laulakaa hälle. Nyt myrskytköön meri ja mitä siinä on, Ja maanpiiri asujaiminensa. Virrat pauhaa, Riemuin vuoret ylistää. Iloitkoon pellot, Niityt keinuvin tähkin Ja riemuitkohon kaikki metsäin aarnipuut. (suom. Taru Valjakka) käännökset: Raamattu ja Taru Valjakka Bohuslav Martinů (1890 1959): Sinfonia nro 6, Fantaisies symphoniques, Sinfonisia fantasioita (1951 1953) Myös Dvořákin maanmies Martinů asui ja sävelsi Yhdysvalloissa, mutta heidän kuvionsa olivat muuten erilaiset. Dvořák matkusti Uuteen maailmaan vapaaehtoisesti, mutta tuli kotikaipuun ajamana pikaisesti takaisin; Martinů meni sinne pakon edessä, mutta viihtyi erinomaisesti ja asettui asumaan yli kymmeneksi vuodeksi. Martinů oli kosmopoliitti, joka vietti suurimman osan elämästään kotimaansa ulkopuolella. Böömin maaseudulla hänkin syntyi; isä oli pienen Polička-kylän kirkon tornivahti. Martinů asui lapsuutensa tornissa, jonka 193 porrasaskelmaa tulivat tutuiksi pojan käydessä kylän räätälillä viulutunneilla. Martinů oli lahjakas ja hänestä odotettiin suurta virtuoosia. Hän toimi monen vuoden ajan Tšekkiläisen filharmonian viulunsoittajana, mutta jo 14 vuoden ikäisestä hän tunsi vetoa säveltämiseen. Mikään koulukellokas hän ei ollut, ja vaikka hän oli vuoden ajan Josef Sukin oppilaana Prahassa, akateemiset sävellysopinnot eivät oikein ottaneet sujuakseen. Hän hakeutui yksityiseen oppiin Albert Rousselin luokse Pariisiin. Martinůn varhaisen musiikin tyyli-ihanne oli ranskalainen impressionismi, joten Pariisi oli luonteva kohde. Siellä hän tutustui Rousselin lisäksi Stravinskyn musiikkiin, ja impressionismi sai antaa tilaa rytmisemmälle orientoitumiselle. Tämä johti kiinnostumiseen jazzista ja folkloren tanssiulottuvuudesta. Pariisin aika venyi 17 vuoden mittaiseksi. Martinů tempautui mukaan uusklassiseen liikkeeseen, ja erityisesti barokkiajan konsertoivat sävellysmuodot kiehtoivat häntä. Huolimatta siitä, ettei enää koskaan palannut kotimaahansa, Martinů ei kadottanut yhteyttään böömiläiseen kansanmusiikkiin. Hänestä tuli silta Dvořakin ja 1900-luvun suuntausten välillä. Menestys Pariisissa vaihteli: Martinů sai teoksiaan esille eikä ollut tuntematon, mutta materiaalisesti elämä oli vaa- 8
timatonta, usein köyhää. Natsien epäsuosiossa hän joutui miehityksen alettua pakenemaan Pariisista. Hän kierteli rahattomana ja asunnottomana Etelä-Ranskassa ja päätyi 1941 Lissabonin kautta New Yorkiin. Koitti aika saada tuntuvampaa tukea ja ymmärrystä. Boston Symphony Orchestran legendaarinen kapellimestari Serge Koussevitzky otti Martinůn siipiensä suojaan, niin kuin monta muutakin Euroopasta tullutta pakolaissäveltäjää. Koussevitzky tilasi Martinůlta sinfonian, mikä osoittautui profeetalliseksi eleeksi. Martinů ei ollut säveltänyt sinfonioita lainkaan, mutta nyt alkoi sellaisten parissa mitä hedelmällisin aika. Vuosien 1942 46 aikana Martinů sävelsi sinfonian joka vuosi, ja kaikki viisi saivat valmistuttuaan kantaesityksensä huomattavissa puitteissa ja maailmanluokan kapellimestarien johtamana: Koussevitzky johti ensimmäisen ja kolmannen, muiden ensiesityksistä vastasivat Erich Leinsdorf, Eugene Ormandy ja Rafael Kubelik. Lähes hengästyttävän sinfoniaputken jälkeen säveltäjän piti vetää henkeä ennen kuin avattu tie sai jatkua. Vuonna 1951 hän aloitti suuren orkesteriteoksen kirjoittamisen. Äärimmäisen nopeana säveltäjänä tunnettu Martinů puursi peräti kaksi vuotta uutuuden kimpussa. Valmistumisen aikoihin säveltäjä puuhasi muuttoa Eurooppaan, mikä ehkä osaltaan selittää hitaamman edistymisen. Valmis teos sai nimen Sinfonisia fantasioita ja siihen on kirjattu kaksi päiväystä: 23. huhtikuuta 1953 New Yorkissa, sitten pienten korjausten jälkeen 26. toukokuuta Pariisissa. Kantaesitys tammikuussa 1955 oli Amerikan mantereella Charles Munchin johtaessa Boston Symphony Orchestraa. Kappale oli menestys, ja New Yorkin ensiesitys muutamaa päivää myöhemmin järisytti yleisöä ja kriitikoita vielä syvemmin. Teos voitti New York Music Critics Circlen palkinnon vuoden parhaana sinfonisena teoksena. Martinů taipui liittämään sen sinfonioidensa sarjaan kuudentena jäsenenä. Tapaus on analoginen Sibeliuksen 7. sinfonian kanssa. Martinůn sinfoniat ovat meillä jääneet liian vähälle huomiolle. Kysymyksessä on aidon sinfonikon vahva näyttö, joka seisoo pystypäisesti vertailussa minkä tahansa 1900-luvun sinfoniasarjan kanssa. Kuudes sinfonia erottuu muista moniulotteisemman sanontansa, vapaamman käsittelytapansa ja yllättävien maisemanvaihdostensa puolesta. Nämä kaikki ovat perinteisiä fantasian piirteitä. Rakenteessa on kuitenkin huomattavaa lujuutta, ei vähiten siksi että samankaltaiset sointisignaalit yhdistävät osia toisiinsa. Ensimmäisen ja toisen osan lähdöt muistuttavat suuresti toisiaan, mutta kihisevää hyönteisparvea muistuttava, tekijälleen ainutlaatuisen modernin sointinen kenttä johtaa eri kerroilla aivan erilaisiin tuloksiin. Kenttä, samoin kuin eräät muut sinfonian aiheet, on rakennettu nelisäveliselle motolle, jonka Martinů lainasi Dvořakin Requiemistä. Sinfoniassa on kolme osaa, joista ensimmäinen vastaa perinteistä dramaattista allegroa ja toinen scherzoa, kun taas kolmas on hitaan osan ja finaalin yhteenpunottu kokonaisuus. Tšekkimaestro Václav Neumannin sanoin erityisen kiehtova ja mukaansa tempaava on sinfonian rakenne ja sävelkieli myrskyisä, levoton, dramaattinen kieli. Terävät kontrastit eivät yleensä ole Martinůn maailmaa, mutta tässä hän maalaa rohkein värein. Musiikki ryntää eteenpäin tornadon lailla, jyrkin kääntein. Martinů kertoi sävelkielen muotoutuneen juuri tällaiseksi siitä syystä, että hän ihaili Charles Munchin spontaania musiikkinäkemystä, joka sallii musiikin virrata esteittä, oman liikkumistahtonsa mukaan. Tempon tuskin havaittava aaltoilu antaa melodialle elämää. Jouni Kaipainen 9
Jakub Hrůša Tšekkiläinen kapellimestari Jakub Hrůša (s. 1981) opiskeli orkesterinjohtoa Prahan esittävien taiteiden akatemiassa, jossa häntä opetti mm. Jiří Bělohlávek. Valmistuttuaan vuonna 2004 Hrůša on vakiinnuttanut maineensa kotimaassaan, jossa hän on johtanut useimpia orkestereita ja esiintyy säännöllisesti Prahan Kansallisteatterissa. Hrůša toimii Glyndebourne on Tour -festivaalin ja Prahan Filharmonian musiikillisena johtajana. Vuosina 2005 2008 hän työskenteli orkesterin ylikapellimestarina sekä Bohuslav Martinů -filharmonikkojen musiikillisena johtajana. Vuosina 2002 2003 Hrůša toimi Tšekin filharmonisen orkesterin vakituisena kapellimestarina. Hrůša on debytoinut useiden Euroopan johtavien orkestereiden kanssa, joihin lukeutuvat mm. Leipzig Gewandhaus Orchestra, SWR Stuttgart, Saksan sinfoniaorkesteri Berliinissä, BBC:n sinfoniaorkesteri, Birminghamin sinfoniaorkesteri ja Strasbourgin filharmoninen orkesteri. Lisäksi Hrůša vierailee johtamassa orkestereita Aasiassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Oopperan saralla Hrůša on johtanut Carmenin Glyndebournen festivaalilla ja Wertherin Hong Kongin oopperassa vuonna 2008 sekä Rusalkan Prahan Kansallisteatterissa vuonna 2009. Ales Jenis Kuluvalla kaudella baritoni Ales Jenis (s. 1977) debytoi Janacékin Kuolleesta talosta -oopperan vangin-roolissa Esa-Pekka Salosen johdolla Teatro alla Scala Milanossa ja New Yorkin Metropolitan-oopperassa. Jenis on laulanut roolia myös keskeisillä festivaaleilla. Dvořakin Raamatulliset laulut Jenis tulkitsee RSOn ohella myös Prahan Filharmonian kanssa Jiří Bělohlávekin johdolla. Lisäksi hän laulaa Martinůn Gilgamesh-oopperassa Prahan Kansallisteatterissa. Jenis on esittänyt Madama Butterflyn Sharpless-roolin Tokion uudessa kansallisteatterissa sekä Wienissä, Santiago de Chilessä ja Deutsche Staatsoper Berlinissä. Häntä on kuultu Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, joka syksyllä 2007 juhli 80. vuottaan. Orkesterin ylikapellimestari Sakari Oramo aloitti kautensa syksyllä 2003. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin ja sinfoniaorkesmyös Eugene Oneginissa Bolšoi-teatterissa ja Glyndebournen festivaalilla. Lisäksi baritonin produktioihin sisältyvät mm. Alfonso und Estrella Teatro Lirico Cagliarissa, Kuolleesta talosta Grand Théâtre de Genèvessä, Lohengrin Santiago de Chilessä, Onegin, Lucia ja Elisir d amore Bratislavan Kansallisteatterissa, Werther Avignonissa ja Susannan salaisuus Montpellierin oopperassa. Jenis on tehnyt yhteistyötä useiden tunnettujen kapellimestareiden ja ohjaajien kanssa, joista mainittakoon Paolo Arrivabeni, Pierre Boulez, Daniel Harding, Richard Hickox, Michail Jurowski, Vladimir Jurowski, Kirill Karabits, Bernhard Kontarsky ja Jiri Kout. RADION SINFONIAORKESTERi terin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kanta- 10
esittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. Yhteensä RSO on kantaesittänyt yli 500 teosta. Kaudella 2009 2010 on ohjelmassa kuusi kantaesitystä sekä useita Suomen ensiesityksiä. Yli sadan levytyksen joukossa on mm. historiallinen helmi Sibeliuksen ainoasta taltioidusta kapellimestariesiintymisestä. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Lindbergin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Levytykset ovat saaneet useita palkintoja, joista tuorein, MIDEM Classical Awards -palkinto myönnettiin 2008 RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytykselle Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG). New York Times valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi 2008. RSO levyttää myös mm. Ondinelle. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla lähes 300 konserttia. Japanissa orkesteri on vieraillut neljä kertaa. Kaudella 2009 2010 RSO esiintyy mm. Pietarissa, Länsi-Afrikan Beninissä ja Tukholmassa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (www. yle.fi/rso). 11