USKOLLINEN HUONEENHALTIJA Rippipuhe ja saarna kolmantena adventtisunnuntaina (3 as) Juha Muukkonen R innetie 10 95420 Tornio puh. 050 359 6939 s-posti: juha.muukkonen@gen.fi kotisivu: www.gen.fi Raamatunkäännös: KR 1933/38 JÄSENNYS: RIPPIPUHE SAARNA 1. USKOLLINEN HUONEENHALTIJA JULISTAA JEESUSTA, EI IHMISTEKOJA 2. KOKO RAAMATTU ON TOTUUS - SE ON SIIS TÄYNNÄNSÄ JEESUSTA! 3. HUONEENHALTIJAN VASTUU 4. KUULIJAN VASTUU RIPPIPUHE Veljet ja sisaret Jee suksessa Kristuksessa. Tänään on kolmas adventtisunnuntai, jonka otsikkona on Tehkää tie Kuninkaalle. Päivän evankeliumissa puhutaan Johannes Kastajasta, tien raivaajasta. 1 / 7
Mitä tuo tien raivaaminen eli valmistaminen Jeesukselle on? Yksinkertaisesti se on sitä, että tunnustamme Jumalan täydellisyyttä vaativan lain edessä syntimme ja pyydämme niitä anteeksi Golgatan ristin juurella. Jumalan sana osoittaa vastaansanomattomasti, että me ihmiset olemme vastuullisia viimeisellä tuomiolla omasta elämästämme: teoistamme ja tekemättä jättämisistämme, sanoistamme ja jopa ajatuksistamme kaikkinäkevän Jumalan edessä. Meidät ihmiset on luotu ja tarkoitettu palvomaan ja rakastamaan ehyesti ja kokosydämisesti Jumalaa - sekä lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Mutta mitä me löydämme itseemme, elämäämme ja sydämeemme katsoessamme? Onko siellä vahva ja horjumaton usko Herraan Jeesukseen, hänen ylösnousemukseensa ja lopulliseen voittoonsa? Onko siellä kiitos, riemu ja ylistys kuoleman ja synnin Voittajaa kohtaan? Häpeällistä on todeta: lihassamme elää ja voi hyvin kirottu ja parantumaton epäusko, joka tulee esiin mitä moninaisimmilla tavoilla. Aliarvioimme törkeästi Kaikkivaltiaan Kristuksen mahdolli suuksia vaikuttaa omassa elämässämme. Hätäilemme, olemme pelokkaita ja ahdistuneita tulevaisuutta ajatellessam me. Turvaudum me mielessämme Jumalan lupauksia halpana pitäen lihan käsivarteen eli tämän maailmanajan voimiin, elämäämme järjestellessämme. Pelkäämme maailmaa, sen pilkkaa ja vainoa. Vaikka ainoa, jota meidän tulisi pelätä, on Hän, joka voi sekä sielun että ruumiin helvettiin hukuttaa. Yksin Israelin Jumalaa, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, meidän tulee pelätä ja kunnioittaa. Odotamme hyvää tältä maailmal ta, vaikka todellisen hyvän lähteitä on vain ja ainoastaan yksi, Herra Jeesus Kristus. Kenellä meistä tuo epäusko tulee esiin katkerina ja koston haluisina ajatuk sina, kenellä kateutena ja himona, kenellä masennuksena ja toivottomuute na, kenellä vihana ja ilkeytenä. Kuka valehtelee ja juoruaa, kuka puhuu pahaa toisista ja käyttää kieltään viiltävänä miekkana, jopa kiroaa. Kuka varastaa, kuka harjoittaa hau reutta, kuka lyö ja potkii. Jos joku uskosta osaton voisi katsoa jonkun tänään täällä olevan sydämeen, niin hän kokisi varmaan suuren järkytyk sen: uskovaiseksi itseään sanovan sydän on täynnä kaikenlaista pahuutta: epäuskoa, pelkuruutta, ahneutta, ylpeyttä, kateutta, katkeruutta, itsesääliä, huoruutta, irstautta, valhetta ja himoa. Tuol lainenko on muka menossa taivaaseen, täydel lisille ja pyhille kuuluvaan ikuiseen elämään ja iloon? Kyllä, taivaaseen me lihamme puolesta synnin saastaa täynnä olevat olemme matkalla. Mutta pääsemme sinne vain ja ainoastaan Jumalan käsittämättömän armovalinnan kautta. Kaikkivaltias Herra on omasta aloitteestaan kutsunut meidät itses sämme täysin mahdottomat ja läpikotaisesti syntiset taivas tielle. Me emme voi kerskua omasta sydä mestäm me, tahdostamme ja elämästämme, sillä niistä ei ole mitään ylpeile mistä. Mutta me todistamme 2 / 7
Nasaretin miehestä, kiitämme ja ylistämme Jeesusta. Me palvomme Häntä, joka on rakastanut langennutta syntistä ihmistä niin paljon, että tuli itse alas taivaasta ihmiseksi ja kärsi meille kuuluvan kadotustuomion. Vapahtajamme haluaa tulla saastaisen puhtaudeksi, kuolleen elämäksi, voimattoman voimaksi ja masentuneen toivoksi. Käymme totuudenmukaisesti tunnustamaan kaiken näkevän Jumalan edessä perisyntisyytemme ja siitä seuranneen huonon elämän. Synnintunnustus alkaa sanoin: Minä vaivainen syntinen ihminen. SAARNA 1. USKOLLINEN HUONEENHALTIJA JULISTAA JEESUSTA, EI IHMISTEKOJA Apostoli Paavali kirjoittaa itsestään ja muista Jumalan Sanan palvelijoista: "Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. 2. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi." (1.Kor. 4:1-2) Huoneenhaltija tarkoittaa Herramme asettamaan apostoliseen paimenvirkaan erotettua ja vihittyä saarnamiestä ja opettajaa. Tällaisen tehtävänä on kylvää eli julistaa uskollisesti oikeaa ja väärentämätöntä Jumalan Sanaa. Mutta maassamme on myös sellaisia pastoreita, jotka eivät jaakaan Jumalan sanaa, vaan kristinuskon nimikkeen alla heittävät kuulijoittensa korviin rikkaviljan eli lusteen siementä. Mistä nämä kahden eri siemenen kylväjät erottaa toisistaan? Miten voi erottaa uskollisen saarnamiehen uskottomasta palkkapaimenesta, kummallakin kun on samanlainen virkapuku? Vastaus on yksinkertainen: Se on uskollinen huoneenhaltija, joka kylvää Jumalan Sanan siementä. Hän puhuu Pyhän Raamatun ja sitä oikein opettavan tunnustuksen mukaan. Väärentämättömän Jumalan Sanan eli kokonaisen Raamatun julistus vaikuttaa myös oikeaa ja hyvää satoa ja hedelmää. Mikä on oikea sato ja hedelmä? Oikea Pyhän Hengen antama sato 3 / 7
on sitä, mikä antaa kiitoksen ja kunnian Hänelle, jolle se yksin kuuluu: Herralle Jeesukselle Kristukselle ja Hänen veriselle ristilleen. Oikea Pyhän Hengen vaikuttama usko on kokonaan Jumalan työtä: Jeesus on uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä. Ja Hän on myös Tie eli kaikki sillä välillä, mikä alun ja lopun yhdistää. Sillä, kuinka paljon on kuulijoita eli kuinka suuri seurakunta on, ei voi mitata saarnan ja opetuksen oikeellisuutta. Siellä, missä julistetaan lihallisia ihmistekoja - omaa uskonratkaisua, omaa kilvoittelua ja keskitytään ihmisen omaan elämänvaellukseen - on yleensä aina enemmän väkeä kuin siellä, missä keskitytään Herran tekoihin: Jumalan armovalintaan, lahjaksi saatavaan uskoon ja vanhurskauteen, Jeesuksen synnittömään elämään ja täydelliseen sovitukseen Golgatan ristillä, armonvälikappaleisiin eli sakramentteihin, jotka tuovat, osoittavat ja antavat tuon ihmisjärjelle käsittämättömän pelastuksen juuri minulle nimeltä mainiten. Pelastus tulee kokonaan ihmisen ulkopuolelta. Minulla itselläni ei ole osaa eikä arpaa siihen, että Jumala on valinnut minut ja lahjoittanut minulle Sanansa ja armovälineittensä kautta uskon Jeesukseen ja iankaikkisen autuuden. Jokainen meistä on kuitenkin Aadamilta perimänsä luonnon mukaisesti lihallinen ja itsekeskeinen, omavanhurskas ja kiitoksenkipeä. Sellainen julistus, joka antaa ihmiselle itselleen kunniaa, uppoaa aina hyvin tällaiseen lihalliseen maaperään: Elä hyvin ja kilvoittele hurskaasti, niin saat palkaksi Jumalan suosion, omasta uskonratkaisustasi vastalahjaksi taivaspaikan! Mutta ystävät, näin se ei oikeasti mene. Se on Jeesus, joka kutsuu ja vetää puoleensa. Se on Jumala, joka herättää synteihinsä kuolleen ihmisen kaipaamaan ja haluamaan pyhyyttä sekä pelastusta. Se on niin, että Jeesus eli hyvän elämän ja kilvoitteli hurskaasti, ja Hänen ansionsa ja uskonratkaisunsa tähden minäkin saan armosta taivaspaikan. Pelastukseni perusta ei ole se, että minä annoin elämäni Jeesukselle, vaan se, että Jeesus antoi elämänsä minulle. Kunnia ja kiitos minun uskostani ja pelastuksestani kuuluu yksin ja ainoastaan Vapahtajalle, Teurastetulle Karitsalle. Uskollinen saarnamies haluaa ojentaa myös omaa elämäänsä Raamatun mukaan. Jos pastori ei kunnioita esimerkiksi elinikäistä yhden miehen ja yhden naisen välistä avioliittoa omassa elämässään, niin hän ei ole uskollinen huoneenhaltija. Hänen oma esimerkkinsä tuhoaa monen lampaan uskon ja kilvoittelun. Ei ole kerta tai kaksi, kun olen kuullut jonkun sanovan: 'Kyllä minä voin erota puolisostani ja naida toisen. Tekihän seurakuntamme pastorikin niin." 4 / 7
2. KOKO RAAMATTU ON TOTUUS - SE ON SIIS TÄYNNÄNSÄ JEESUSTA! Uskollisen huoneenhaltijan eli paimenen vastuulla on opettaa koko Raamattua - ja samalla myös itse omalla esimerkillään näyttää olevansa siihen sitoutunut. Koko Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja sen ainoa todellinen päämäärä on Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen (Joh. 16:14). Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta. (2.Piet. 1:21) Samoin Psalmi 119, jae 160: Sinun sanasi on kokonansa Totuus. Kun muistamme, että Herra Jeesus Kristus on juuri tuo Totuus - Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6) - niin silloin huomaamme, että koko Raamattu on alusta loppuun asti Jeesus-kirja. Jos etsimme ja löydämme sieltä jotakin muuta kuin rakkaan Vapahtajamme, niin silloin olemme sivuseikkojen ja epäolennaisuuksien parissa. Silloin toimii vanha langennut ihminen eli liha ja hallitsemaan pyrkivä järki, ei Jumalan meihin synnyttämä uusi ihminen. 3. HUONEENHALTIJAN VASTUU Raamatun sanat eivät ole mitä tahansa sanoja, vaan aivan erityislaatuisia, pysyviä ja tosia. Erityisesti meillä, seurakunnan paimen- eli opetusvirkaan virkaan asetetuilla huoneenhaltijoilla, on äärimmäisen vakava vastuutehtävä julistaa tätä autuuden tuovaa ja kadotukselta pelastavaa Jumalan sanaa: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi! Uskokaa ilosanoma Herran Jeesuksen Kristuksen sovittavassa ristinveressä! Älkää olko niitä, jotka jäävät synteihinsä ja siten paatuvat sekä luopuvat elävästä Jumalasta. Älkää kieltäkö suullanne älkääkä kättenne töillä Jumalan Raamatussa ilmoittamaa muuttumatonta lakia omaksi tuhoksenne. Sillä se, joka luopuu Jumalan kirjoitetusta sanasta Raamatusta, luopuu silloin juuri lihaksi tulleesta Jumalan Sanasta, Jeesuksesta. Parannussaarna kohdistuu ihmiseen ja vaikuttaa aina - Jumalan Sana ei koskaan tyhjänä takaisin palaa (Jes. 55:11). Toisissa se vaikuttaa synnin- ja armontunnon, uskon ja rakkauden Jeesukseen. Toisissa se vaikuttaa paatumuksen. Me emme voi määrätä sitä, kuka kuulijoista uskoo ja kuka paatuu. Sen tekee salattu Jumala. 5 / 7
Jumalan Sana tuo aina julki myös Herran vanhurskaan tuomion. Tuon tuomion vakavuudesta - sekä saarnamiehen että seurakunnan muun jäsenen näkökulmasta - kertoo profeetta Hesekielin kirjan 33. luku. Se on yksi Raamatun vahvimpia ja samalla suorastaan kau histuttavim pia kuvauksia Jumalan aset ta man paimenen ja vartijan teh tävän vakavuudesta. Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan Minun suustani, on sinun varoitettava heitä Minun puolestani. 8. Jos Minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä Minä vaadin sinun kädestäsi. 9. Mutta jos sinä varoitat jumalatonta hänen tiestänsä, että hän kääntyisi siltä pois, eikä hän tieltänsä käänny, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. (Hes. 33:7-9) Voiko tätä suurempaa vastuuta olla missään tehtävässä: " hänen veren sä minä vaadin sinun kädestä si"? Paimen on asetettu oman henkensä eli kuolemattoman sielunsa iankaikkisen pelastuksensa uhalla opettamaan ja julistamaan kokonaista Raamattua. Syntisestä elämästä varoittami nen ei ole muo tia eikä mukavaa. Päin vastoin. Jokai nen saakoon elää aivan niin kuin huvit taa; niin kuin itse oi keaksi näkee. "Äl köön kukaan tulko sano maan minulle mi nun elämäntavastani mitään; kaik kein vähiten kaipaan mitään ojen tamista tai nuh desaar naa!" Maailma ja maailmanmieliset elävät ja ha luavat elää ns. va paudessa ilman mi tään ra joittavia sääntöjä. Tosi asias sa tuo va paus on kuitenkin synnin orjuutta. Maailma ei halua kuul la ja ottaa vastaan totuutta: "Sinä elät vää ryy dessä ja synnissä. Si nun on tehtävä elämän tavastasi ja asenteista si parannus! Käänny Perkeleen ja tämän maailman seuraamisesta kohti Jumalaa!" Profeetta Hesekiel asetettiin oman hen kensä uhalla puhu maan kan salle totuuden sanoja. Hä nelle oli annettu paljon: hui kaisevat tai vas näyt ja Herran sanojen kirkas kuuleminen. Mutta vastapainoksi Hesekieliltä myös vaadittiin pal jon. Ke nelle on paljon annettu, siltä myös pal jon vaaditaan. Juma lan maailmassa ei ole valtaa, tietoa, ymmärrystä, rikkaut ta tai lah joja ilman, että niihin myös aina liittyisi sitä suurempi vas tuu ja tilintekovelvollisuus. Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. (Jaak. 3:1) 6 / 7
4. KUULIJAN VASTUU "Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina", kirjoitti apostoli Paavali. Kun siis kuulet oikeaa Jumalan sanan saarnaa, joka osoittaa Raamatun mukaisesti synnin synniksi ja armon armoksi, niin silloin myös sinulle syntyy vastuu siitä, että et torju pois luotasi Häntä, joka sinua lain ja evankeliumin kautta lähestyy. Se valta ja voima ihmisellä on, että hän pystyy omassa lihassaan ja ymmärryksessään torjumaan Jumalan. Ainoa, mitä me langenneet ihmiset itse osaamme tehdä suhteessa elävään Jumalaan, on vastustaa Häntä. Luen Toisesta korinttolaiskirjeestä, alkaen luvusta 5, jakeesta 18: "Kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja Hän uskoi meille sovituksen sanan. 20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. 21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. 2. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä." (2.Kor. 5:18-6:2) Sinäkin, hyvä kuulijani, saat uskoa tämän juuri tässä ja nyt omalle kohdallesi: Herramme Kristus on elänyt sinun puolestasi täydellisen elämän. Itse sinä et ole siihen kyennyt. Ja ennen kaikkea: Vapahtajamme on verisellä ristillään kärsinyt sinulle oikeudenmukaisesti kuuluvan kadotustuomion. Hän on maksanut sinun velkasi, ostanut sinut vapaaksi synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Jeesus kuoli, jotta sinä eläisit. Hänet kirottiin, jotta sinut siunattaisiin. Hänet heitettiin syvimpään helvettiin, jotta sinut nostettaisiin kirkkaimpaan taivaaseen. Hänet hylättiin, jotta sinut otettaisiin Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Aamen. 7 / 7