Sulkurannan siirtolapuutarha 1948-2008
Sulkuranta maalaismainen kyläyhteisö keskellä kaupunkia Aika rientää iän myötä aina vain nopeammin. Lapsena kesät olivat aina lämpimiä ja tuntuivat kestävän pitkään. Lapsena oli monia vuodenaikoihin liittyviä ilonhetkiä, joista yksi riemukkaimpia oli se kun sai ottaa talven jälkeen pyörän käyttöön. Nyt kesät menevät nopeammin ja talviajan pyöräily on vienyt itseltäni pois pyörään liittyvän keväisen riemun. Onneksi tilalle on tullut muuta. Talven taittuessa kevääksi alkaa taimikasvatus ja lumien sulamisen odotus. Loppukeväällä koittaa viimein se päivä, jolloin pääsee yöpymään Sulkurantaan, haistamaan mullantuoksua ja katsomaan luonnon heräämistä kesään. Silloin voi tuntea samankaltaista riemua kuin lapsena. Ihan kuin lähtisi kesäleirille. Perheelläni alkaa Sulkurannassa 24. kesä. Olemme kai jo täysi-ikäisiä sulkurantalaisia. Tullessamme nuorimmaisemme oli vasta kuusi vuotta ja nyt hänen kahdeksanvuotias poikansa käy täällä mummolan mökillä. 50-vuotishistoriikissa toivoinkin lasteni tuovan tänne aikanaan lapsenlapsia kesähoitoon. Toive toteutui nopeammin kuin arvasinkaan. Itse en tunne vanhenneeni yhtä paljon kuin lapseni vaikka olenkin nyt lähempänä kahdeksaakymmentä kuin kahtakymmentä. Vielä vähemmän ovat vanhenneet monet ikinuoret eläkkeellä olevat mökkiläiset, jotka hoitavat palstaansa paljon suuremmalla tarmolla kuin itse jaksan. Ehkäpä minäkin sitten eläkkeellä kun on aikaa. Sulkurannassa olovuosinani monella siirtolapuutarhapalstalla mökkiläiset ovat vaihtuneet. Sulkuranta onkin tarjonnut 60 vuotensa aikana iloa ja mielekästä tekemistä monelle, monelle jyväskyläläiselle. Monia pois lähteneitä on ikävä, toisaalta tilalle on tullut monia uusia tuttuja. Uusiutuminen pitää alueen elävänä.
Iästään huolimatta Sulkurannan siirtolapuutarha ei ole vielä elämänsä ehtoopuolella, pikemminkin päinvastoin. Se on ainakin puitteiltaan paremmassa kunnossa kuin koskaan. Siitä pitävät huolen alueen asukkaat, ihmiset, jotka tekevät alueesta sen mitä se on. Voisi pikemminkin sanoa, että Sulkuranta on nuortunut viime vuosikymmeninä. Onhan sille tehty monta kauneusleikkausta: vanha lato purettiin ja lettuliiteri rakennettiin, kerhohuoneesta on tehty oikea kerhotalo, sauna on korjattu sisältä ja ulkoa (lienee jo ainakin kolmas peruskorjaus), vanhan pumppuhuoneen tilalle on rakennettu uusi entistä paljon tilavampi, alue on saanut asemakaavan, laajentunut, saanut uusia mökkejä ja asukkaita, saanut viemäröinnin... puhumattakaan niistä muutoksista, jotka kukin on tehnyt itse omalla mökillään ja palstallaan. Olen kirjoittanut Sulkurannan kaksi aiempaakin historiikkia. Niihin on kirjattu asioita, muistikuvia ja valokuviakin. Onpa näiden historiikkien loppuun kirjattu menneiden vuosien puheenjohtajat, sihteerit ja rahastonhoitajatkin. Mutta näistä henkilöluetteloista puuttuu suuri määrä Sulkurannalle tärkeitä henkilöitä: alueen isännät ja emännät, jotka ovat huolehtineet Sulkurannassa arkisten ja juhlienkin asioiden hoitamisesta. Heidän nimiensä puuttumisesta olen tuntenut syyllisyyttä. Puuttumiseen on kuitenkin syynsä. Kerätessäni aikoinaan toimihenkilöiden nimiä Sulkurannan yhdistyksen toimintakertomuksista huomasin, että isäntien ja emäntien nimet puuttuivat monelta vuodelta. Niinpä ne jäivät sitten kokonaan pois historiikeista. Niin myös tästä 60- vuotis historiikista. Muistetaan kuitenkin isäntien ja emäntien edustajana yhtä henkilöä, Eelis Raatikaista. Eelis toimi alueen isäntänä monia vuosia 1980-luvulla ja 1990-luvulla. Hän hoiti aluetta yhtä tunnollisesti kuten omaa puutarhapalstaansa. Aamun sarastaessa hän oli jo hakenut Jyväsjärven rannoilta tukkeja, jotka talkoissa pilkottiin saunapuiksi. Isäntä Eelis Raatikainen työasussaan Tässä on hyvä esittää kiitokset Eelikselle ja kaikille isännille ja emännille Sulkurannassa tehdystä työstä ja huolenpidosta. Kun asuu Sulkurannassa vuosittain lähes puolivuotta, ei aina huomaa kuinka kaunis ja sopusuhtainen alue on. Sulkurannan vihreys ja vehmaus luo alueesta silmälle miellyttävän, mutta paljon alueen ulkonäköön vaikuttaa myös se, että alueen mökit on rakennettu yhtenäisten tyyppipiirustusten mukaisesti ja se, että ne ovat palstojen kokoon nähden sopivan kokoisia.
Nyt alueen kolmatta historiikkia kirjoittaessani aloin miettiä mitä vastaisin, jos minulta kysytään mikä on Sulkurannan siirtolapuutarha. Pitkähkön tovin mietittyäni päädyin seuraavan luetteloon: Kuokkalassa sijaitseva puutarha-alue, jossa on 136 puutarhapalstaa mökkeineen kaupungissa sijaitseva maalaismainen kyläyhteisö, jossa ihmiset tuntevat toisensa asukkaidensa rakentama ja ylläpitämä toimiva kyläyhteisö turvallista olemista mielekästä tekemistä kaikenikäisille naapureita kavereita ystäviä ainutlaatuinen puurakentamisen kokonaisuus Jyväskylässä hoidettu kulttuuriympäristö monelle parasta mitä Jyväskylä tarjoaa Sulkurannan alueella on oma, varsin värikäs historiansa ennen meitä siirtolapuutarhureitakin. Yhä vielä voi siirtolapuutarhan keskuskolmion puistikossa kävellä alueella, jossa Hanna Parviainen on kävellyt ystävänsä Wivi Lönnin kanssa omenatarhassaan. Nauttikaamme ajan juoksusta, sillä se luo mennyttä aikaa ja historiaa. Kuokkalassa, heinäkuussa 2008 Heikki Veijola Vuosien johdannoksi Siirtolapuutarhojen perustaminen oli Suomessa voimakkainta 1940-luvun loppupuolella, joten Sulkurannan siirtolapuutarha kuuluu ns. suureen ikäluokkaan. Vuosina 1956-1975 siirtolapuutarhojen määrä lisääntyi vain yhdellä, mutta vuosina 1976-1985 perustettiinkin sitten jo 9 uutta siirtolapuutarhaa. Tarvetta tosin olisi enempäänkin. Sulkurannan alueen rakentaminen aloitettiin aikana, jolloin oli vielä pulaa yhdestä jos toisesta. Monet rakentajat saivat vain jo kertaalleen käytettyjä nauloja. Alkuaikojen salaojitukset lienee aika ainakin osittain tukkinut, mikä näkyy keväisin roudasta vapautuvan saven pyörittäessä mökkejä. Osa mökeistä on tosin jo peruskorjattu ja paranneltujen perustuksien myötä on keväinen liikehdintä nykyisin jo vähäisempää. Tunkki on vielä nykyäänkin usean mökin vakiovaruste, jolla mökkiä oiotaan keväisin kiristävien ovenkarmien vuoksi. Alueella on mökkejä tällä hetkellä 136. Palstojen koko vaihtelee 300-500 m 2. Mökkiläisiä on vaihtunut viime vuosina noin 5-10 kpl vuodessa. Moni viljelijä puhuu monta vuotta mökin myynnistä, mutta kevään tullessa on luopuminen vaikeaa. Kuitenkin palstan hoito on yksin elävälle ikäihmiselle raskasta, jos hänellä ei ole muita henkilöitä auttamassa. Siirtolapuutarha on alue, jossa voi olla omissa oloissaan ja kuitenkin tuntea olonsa turvalliseksi, koska muita ihmisiä on aina lähellä. Mikä saa ihmisen ryhtymään siirtolapuutarhuriksi? Ei ainakaan yksinomaan halu hankkia läheltä lomamökki, sen verran paljon palstojen ja mökkien kunnossapito vaatii työtä. Nykyiseen kaupunkilaistuneeseen elämänmuotoon siirtolapuutarha tuo vaihtelua. Kevään tulon voi aistia mullan tuoksuna, linnun lauluna ja maasta esiintyöntyvinä kasveina. Siirtolapuutarhassa tehtävä työ on sellaista työtä, jonka tulokset ovat konkreettisesti nähtävissä. Tämä antaa vaihtelua monen nykyihmisen elämään.
Sulkurannassa voi saavuttaa sen, mikä on usean suomalaisen harras toive: asua maalla keskellä kaupunkia järven rannalla. Jyväsjärvi merkitsee nykyisin ja on aina merkinnyt paljon sulkurantalaisille. Alkuaikoinahan moni kulki veneellä töihin. Jyväsjärvi on edelleenkin rehevä järvi, mutta sen veden laatu oli huomattavasti heikompi siihen aikaan, kun kaupungin asumajätevedet vielä laskettiin siihen. Siirtolapuutarhaelämä poikkeaa perinteisestä suomalaisesta mökkielämästä, jossa oma mökki pyritään rakentamaan mahdollisimman kauas naapurista. Siirtolapuutarha on pieni sosiaalinen yhteisö, jonka jäsenten on tultava toimeen toistensa kanssa. Yhdessäolo sujuu välillä paremmin välillä huonommin, sehän kuuluu suomalaiseen elämänmenoon. Jos kuitenkin pitäisi kuvata siirtolapuutarhaa parilla sanalla, niin ehkäpä ne sanat olisivat: maanpäällinen paratiisi. Tosin myös sana työsiirtola kuvastanee varsin hyvin siirtolapuutarhaa, sillä pastojen kunnossapito vaatii paljon työtä. Sulkurannan siirtolapuutarhayhdistyksen 20-vuotisjuhlien aikaan tunnettiin syvää huolta siirtolapuutarhan tulevasta kohtalosta, olihan lehdissä ollut karttoja ja kirjoituksia, joiden mukaan alueelle saattaisi joskus tulla yliopiston rakennuksia. Sulkurannan alueelle tehtiin lyhytaikaisia vuokrasopimuksia aina vuoteen 1983, jolloin kaupunki teki alueen viljelijöiden kanssa 30-vuotisen vuokrasopimuksen. Kaupungin alueella sijaitsevan siirtolapuutarhan voi mieltää kaupungin asukkailleen tarjoamaksi yhdeksi mahdollisuudeksi viettää vapaa-aikaa mielekkäällä tavalla. Tästä suotakoon Jyväskylän kaupungille suurimmat kiitokset. Kiitokset voi antaa tässä yhteydessä myös kaikille nykyisille ja entisille sulkurantalaisille, joiden työn tuloksena Sulkuranta on nykyisin sitä, mitä se on. Myös tulevaisuudessa alue tulee vaatimaan työtä ja huolenpitoa. Ehkä juuri ruumiillinen työ ja työn tulosten näkeminen tekee siirtolapuutarhailusta mielekkään harrastuksen. Aika ennen Sulkurantaa Sulkurannan tai oikeammin Sulkulan tilan alueella on hyvin värikäs menneisyys, joka liittyy Parviaisen sukuun. Kauppaneuvos Johan Parviainen (1834-1900) on ollut yksi merkittävimpiä Jyväskylän liikemiehiä. Hän harjoitti tukku- ja vähittäiskauppaa, perusti viinanpolttimon ja oluttehtaan, perusti laivaveistämön ja harjoitti laivaliikennettä Päijänteellä, perusti Tourulan nahkatehtaan ja rakensi sahan Jyväsjärven länsipäähän Korkeakoskelle. Vuonna 1897 hän osti Säynätsalon saaren ja siirsi sahan sinne. Johan Parviainen teki monia lahjoituksia. Vuonna 1884 hän lahjoitti kirkonkellot Jyväskylän vastavalmistuneeseen kirkkoon. Johan Parviainen osti Sulkulan talon vuonna 1885 ja rakennutti sen heti uudelleen. Siitä tehtiin mallitila suurine navettoineen ja viljeltyine peltoineen. Sulkulan talo oli 1900-luvun alussa merkittävä maatalouden vaikuttaja ja tiennäyttäjä. Tilalla asettui asumaan Johanin tytär Hanna Parviainen (1874-1938), josta aikanaan tuli Suomen ensimmäinen naiskauppaneuvos. Hanna, joka sai päästötodistuksen Jyväskylän Tyttökoulusta, harrasti ratsastusta, kalastusta ja oli kiinnostunut maataloudesta. Hän raivautti peltoja, harrasti karjanja hevosjalostusta, perusti turvepehkutehtaan, rakennutti teitä, kalasti ja harrasti kalaviljelyä sekä matkusti autolla ympäri Eurooppaa Wivi Lönnin kanssa. Johan Parviaisen kuoleman jälkeen Säynätsalon tehtaiden johtajana toimi Johanin poika Hugo (1872-1920), joka perusti sahan rinnalle vaneritehtaan. Hän kuoli Espanpajan tautiin vuonna 1920, jonka jälkeen johtajana toimi Walter (1869-1925), Walterin kuoleman jälkeen Hanna toimi Säynätsalon tehtaiden johtajana 1925-1936.
Vuonna 1919 Hanna muutti Jyväskylään Seminaarinkadulle, mutta asui edelleen kesät Sulkulassa. Sulkulan tilalla oli yksi Suomen ensimmäisistä syväporakaivoista ja päärakennuksen päätyyn Hanna rakennustti tähtitornin, jonka peiliteleskoopin teki itse Yrjö Väisälä. Hannan ystävä arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli Sulkulan tilan hedelmäpuutarhan, jossa kokeiltiin kymmeniä eri omanalajikkeita ja niiden ominaisuuksia Suomen ilmastossa. Hanna auttoi puutteessa olevia, etenkin leskiä ja orpoja. Hän tuki rahavaroin naisjärjestöjä kuten Naisvoimistelijat ja partiolaisten Reippaat tytöt. Näistä partiolaisista löytyy vuonna 1927 Harjun portailla otettu kuva, josta löytyy yksi, ainakin vanhemmille sulkurantalaisille tuttu nimi, Helvi Vesamaa (Reunapolun sulkurantalaisia). 1930-luvun pulavuosina Hanna joutui myymään Säynätsalon tehtaat pankille. Vuonna 1935 hän muutti ensin Sulkulaan ja sitten Helsinkiin, missä hän kuoli 1938. Sota-aikana Sulkula oli siirtolaisten sairaalana. Vuonna 1942 perustettu Kristillinen opisto osti tilat Parviaisen perikunnalta 1947. Saman vuonna vahvistettiin siirtolapuutarhan perustaminen Sulkulan tilan entiselle pellolle Jyväsjärven rantaan. Vuodet 1945-1948 Aloitteen siirtolapuutarhan perustamisesta Jyväskylään teki Keski-Suomen Puutarha- ja Palstaviljelijät r.y., joka 25.4.1945 päivätyssä kirjeessään teki kaupunginhallitukselle esityksen 5-10 ha:n suuruisen viljelykelpoisen alueen varaamisesta siirtolapuutarhan perustamista varten. Maatalouslautakunnan suositeltua tällaiseksi alueeksi kaupungin omistaman Sulkurannan (Sulkula) tilan peltoja, ryhdyttiin rakennuslautakunnassa kiireellisesti laatimaan ehdotusta siirtolapuutarha-alueen sijoittamiseksi tilan maille. Jo 9.4.1946 voitiin kaupunginahllituksessa esitellä karttaluonnos ja kirjelmä, jossa esitettiin varattavaksi tarkoitusta varten 8.5 ha:n suuruinen alue. Ehdotettu alue sijaitsi Sulkulan tilan rakennusten tontin ja Jyväsjärven välisellä peltoalueella. Kaupunginhallitus hyväksyi esityksen ja kaupunginavaltuusto vahvisti sen kokouksessaan 29.4.1946. Esitys oli tuolloin vain alueen summittainen luonnos ilman lopullista, yksityiskohtaista suunnitelmaa. Tällainen saatiin 7.5.1947, jolloin valtuusto vahvisti lopullisesti siirtolapuutarha-alueen suunnitelman. Sen mukaan alue käsitti maata yhteensä 11.8 ha, josta varsinaista peltoaluetta oli 8.8 ha. Suunnitelma edellytti 150 siirtolapuutarhapalstaa suuruudeltaan 300-400 m 2. Näiden lisäksi siirtolapuutarha-alueeseen sisältyi mm. leikkikenttä lapsia varten ja puistoja alavammille osille alueesta. valtuusto päätti, että alueen salaojitukseen ryhdytään ja alustavaan järjestelyyn myönnettiin 350 000mk. Vuoden 1948 talousarvioon varattiin siirtolapuutarha-alueen järjestelyyn 1 995 000 mk, josta salaojituksen jatkamiseen varattiin 150 000mk, teiden avaamiseen 350 000 mk ja kaivon sekä kahden käymälän rakentamiseen 550 000 mk. Keväällä 1948 voitiinkin ryhtyä palstojen vuokraukseen ja salaojitetusta alueesta nimettiin vuokraajille toistasataa palstaa. Yhdistyksen perustaminen Heti palstojen nimeämisen jälkeen pitivät palstaviljelijät luonnollisena, että yhteisten asioiden hoitamiseksi on perustettava muiden puutarhaviljelijöiden tapaan yhdistys. Myös kaupungin viranomaisten taholta esitettiin tällainen toivomus. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 26.5.1948 ja siihen osallistui 63 siirtolapuutarhaviljelijää. Kokouksen puheenjohtajana toimi Työn Voiman päätoimittaja Onni Haini ja sihteerinä Tauno Mikkola. Yhdistys päätettiin perustaa yksimielisesti. Sen nimeksi hyväksyttiin Sulkurannan siirtolapuutarhayhdistys r.y. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Olavi Niemi. Ilmoitus yhdistysrekisteriin saapui oikeusministeriöön 31.8.1948 ja ministeriö hyväksyi yhdistyksen merkittäväksi yhdistysrekisteriin 15.9.1949.
Johtokunta kokoontui kesän kuluessa kaksi kertaa. Kokouksissa käsiteltiin mm. puutarhamajojen hankkimistoimenpiteitä. Yhteisanomus KYMROon (Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, rakennusasian osasto) majojen rakentamiseksi toimitettiinkin yhdistyksen toimesta, jolloin saatiin hankituksi 48 rakennuslupaa asianmukaisine tarvikelupineen. Alueella pidettiin vaatimaton puutarhajuhla 3.7.1948. Tilaisuudessa Siirtola-puutarhaliiton sihteeri Nyström selosti liiton toimintaa. Varsinaista jäsenhankintaa ei katsottu tarpeelliseksi vielä vuonna 1948, vaan oletettiin, että jokainen palstaviljelijä liittyisi jäseneksi vuonna 1949, jolloin siirtolapuutarhamajojakin olisi alueella jo suhteellisen runsaasti ja normaali siirtolapuutarhatoiminta kävisi mahdolliseksi. Alkuaikoina palstaviljelijöillä oli käytettävissä kaupungin palkkaama neuvoja, joka ohjasi viljelijöitä palstojen käytön suunnittelussa ym. käytännön asioissa. Ensimmäisenä kesänä lukuisa joukko viljelijöistä istutti palstalleen perunaa.
Kauppa 1950-luvulla Kerhotalon kuistin tekoa 1980-luvulla Kerhotalo 2000-luvulla
1949 Mökkien rakentaminen alkaa. Alueella pidettiin juhannus- ja elojuhlat. Päätettiin aloittaa saunan rakennus seuraavana keväänä. 1950 Saunan rakennus aloitettiin kesäkuussa ja ensimmäiset löylyt saatiin jo syyskuussa tosin vielä keskeneräisessä saunassa. Yhdistyksen jäsenille myytiin 500 mk obligaatioita saunan rakentamiseen, takaisinmaksun järjestys sovittiin suoritettavan arpomalla. Pankista otettiin takuulaina saunan rakentamiseen, takaajina olivat useat johtokunnan jäsenet (Suurmunne, Raesaari, Iitti, Palonen, Lestinen V. ja Lestinen R., Tikkanen ja Holopainen). 1951 Palstoja oli vuokrattu 95 ja mökkejä oli valmiina 65 ja 10 oli tekeillä. Vesi loppui kaivosta jo alkukesästä, mutta sitä saatiin Kristillisen kansanopiston verkostosta vedetystä putkesta. Kaivoa alettiin syventää. Kaupunki myönsi 500 000 mk pintavesiputkiston rakentamiseen, millä hankittiin kaupungin varastolta mm. vesijohtoputkisto ja säiliö. Putkiston rakentaminen suoritettiin talkoovoimin. Putkisto ei kuitenkaan ulottunut vielä koko alueelle. Lisäksi alueelle rakennettiin kioski ja pumppukoppi kioskin yhteyteen. Kioskissa alettiin myydä kaikkia ruokatavaroita sekä siirtomaatavaroita ja virvoitusjuomia. Kaupungin palkkaama neuvoja kävi alueella kolmesti viikossa. Uimalaiturin rakentaminen aloitettiin. 1952 Uimalaiturin rakentamista jatkettiin. Miesten puolelle saunaan saatiin kuumavesilaitteet. Tanssilavan rakentaminen aloitettiin. Hankittiin tienviitta Sulkurantaan. Saunaan ja kioskiin asennettiin talkoilla sähkövalot ja sauna maalattiin. Majojen sähköistämisestä keskusteltiin ja tehtiin alustava koemerkintä. Kaupunginhallitus hyväksyi rakennettavaksi Sulkurantaan sähkövalot. 1953 Kevätjäiden aikaan rakennettiin moottorilaituri. Miesten puolen saunaa remontoitiin. Keskusteltiin yhdistyksen oman lipun hankinnasta. 1954 Onni Haini teki Sulkurannan laulun, jonka sovitti kapellimestari Ahti Karjalainen. Siirtolapuutarhayhdistysten liiton liittokokous ja retkeilypäivät pidettiin Sulkurannassa heinäkuussa. Vieraita oli yli 700 henkeä, joista 630 majoitettiin alueen mökkeihin. Juhlien yhteydessä vihittiin naistoimikunnan Sulkurannan siirtolapuutarhayhdistykselle lahjoittama oma lippu. Lipun suunnittelussa oli ollut mukana taiteilija Felix Ojanen. Yhdistyksen jäsenluku oli vuoden lopussa 89. 1955 Keskusmajan rakentamisrahasto perustettiin (myytiin obligaatioita). Puheenjohtaja Suurmunne erosi omasta pyynnöstään ja hänelle myönnettiin pöytäkello ja liiton hopeinen ansiomerkki. Kaikki saunaobligaatiot lunastettiin vuoden 1955 loppuun mennessä. Järven pinta tavallista korkeammalla, tulvavuosi. 1956 Yhdistys teki retken Poriin ja toisen retken Tampereelle. Lähetettiin kirje Vaasan lääninhallitukselle autolla ajon kieltämiseksi alueella. Lääninhallitus antoi lokakuussa päätöksen, jonka mukaan alueella ei saanut ajaa moottoriajoneuvoilla kesä-, heinä- ja elokuussa. Kielto ei koskenut palo- ja sairaankuljetusta eikä alle 15 km/h nopeudella ajavia huolto ja kunnossapitotöitä ja elintarvikkeiden ja rakennusaineiden ajoja. 1957 Terveydenhoitolautakunta kielsi kaupan pidon kioskissa. Tämän vuoksi päätettiin rakentaa alueelle kauppa. Jyväskylän kaupunginvaltuusto päätti vuokrata 400 m 2 suuruisena alueen myymälärakennusta varten. Alueelle ostettiin kovaäänislaitteet. 1958 Alueelle rakennettiin kauppa, jota varten otettiin laina. Kaupan piirustukset saatiin kaupungin rakennustoimistosta. Alue täytti 10 vuotta ja heinäkuussa pidetyssä juhlassa luovutettiin liiton hopeiset ansiomerkit seuraaville yhdistyksen jäsenille: O. Niemi, R. Ikonen, R. Raesaari, A. Palonen, A. Kajolampi. Alueelle saatiin pyykinpesua varten altaat ruostumattomasta teräksestä.
1959 Ponttonien päälle rakennettiin uimalaituri. Kaupassa oleva puhelin oli yhdistysten jäsenten yleisessä käytössä. 1960 Tanssilavan kansi uudistettiin. Naisjaoston 10 v. illanvietto. 1961 Siirtolapuutarhaväen valtakunnalliset retkeilypäivät pidettiin Sulkurannassa 15.- 16.7. Naistoimikunta hankki sähköhellan ja mankelin. 1962 Lasten uimarantaan saatiin liukumäki ja teille uudet kilvet. 1963 Erillisiä 15-vuotisjuhlia ei vietetty vaan vain elojuhlat. Pieneksi käynyttä saunaa laajennettiin ja moottorilaituria kunnostettiin. Tehtiin tutustumiskäynti Kokkolaan, Tulliperän siirtolapuutarhaan. 1964 Jyväskylän kaupungin saatua lisää maata myös Sulkurannan alue tuli osaksi Jyväskylän kaupunkia. Saunan laajennustyö saatiin loppuun ja se tehtiin pääosin talkootyönä. Liiton hopeiset ansiomerkit jaettiin elojuhlissa Mielikki Vaskolle, Hannes Salmiselle, Pentti Viinikaiselle, Vilho Kolulle, Anja Heiniselle ja Uuno Villaselle. Lisäksi jaettiin kirjapalkintoja usealle yhdistyksen ansioituneelle jäsenelle. Osallistuttiin Pohjoismaiden Siirtolapuutarhaliiton kongressiin Helsingissä ja liiton retkeilypäiville Turkuun. 1965 Uutta uimalaituria rakennettiin ja tehtiin retki Joensuuhun. 1966 Hiljaiseloa. Kokko saatiin polttaa vasta juhannuspäivänä, koska aattona oli liian kuivaa. Uimalaiturin kunnostus saatiin loppuun. Retkeilypäivillä Tampereella oli yhdistyksen väkeä. 1967 Esiintymislavan pohja hiekoitettiin. Myöhemmin siihen valettiin betonipohja. Venelaituria kunnostettiin ja uimalaituria viimeisteltiin. Tehtiin retki Lepaalle. 1968 Kahta viikkoa ennen 20-vuotisjuhlia hävitti ankara ukonilma Sulkurannan kasvillisuuden käytännöllisesti katsoen maan tasalle, joten juhlat peruuntuivat. Yksi mökki syttyi salaman iskusta tuleen ja maa oli rakeiden peitossa. 1970 Hiljaiseloa. Juhannus- ja elojuhlat. Osallistuttiin Siirtolapuutarhaliiton 40- vuotisjuhlaan. 1971 Luodon siirtolapuutarhaväki vieraili heinäkuussa. Kaupunginhallitus jatkoi vuokraaikaa vuoden 1977 loppuun. 1973 Elokuussa pidettiin kaksipäiväiset 25- vuotisjuhlat. Yhdistyksen viirit saivat seuraavat yhdistyksen jäsenet: Viljo Kotonen, Antti Pelkonen, Helvi Vesamaa ja Onni Hirvonen. Tehtiin retki Poriin Luodon siirtolapuutarhaan ja Päivärannan siirtolapuutarhaväki Kuopiosta vieraili Sulkurannassa. 1974. Maakellariin valui savea runsaiden sateiden vuoksi. Toukat söivät lupaavasti alkaneen omenasadon ja perunapelloilla lainehti vesi. 1975 Kerhotaloa rakennettiin. Juhannus- ja elojuhlien lisäksi pidettiin kerhotalon avajaisjuhlat 1976 Alueen vuokra-aikaa jatkettiin vuoden 1982 loppuun. Kioskitoimikunta huolehti kioskin toiminnasta. Luodon siirtolapuutarhayhdistys vieraili elokuussa. Osallistuttiin syksyllä naisten messuihin, joissa emännät myivät arpoja, joiden voittoina oli mökkiläisten lahjoittamia puutarhatuotteita. 1977 Kioski toimi edelleen täysin vapaaehtoisin talkoovoimin. Pidettiin tavan mukaan juhannus- ja elojuhlat ja huolehdittiin alueen siisteydestä ja saunapuista talkoovoimin. Kaupunki lopetti asumajätevesien johtamisen Jyväsjärveen. 1978 Alueen ohjelmalliset 30-vuotisjuhlat pidettiin elokuussa. Yhdistyksen pienoislippuja luovutettiin seuraaville ansioituneille jäsenille: Heimo Sipilä, Matti Kuparinen, Anja Rönkä, Kalle Rantanen, Erkki Hirvonen, Unto
Kuronen, Mikko Oinonen, Aulis Martamo, Margit Lestinen ja Maire Kulju. 1970 Päätettiin muuttaa yhdistyksen säännöt Suomen siirtolapuutarhaliiton hyväksymien mallisääntöjen mukaiseksi. Unto Kuronen kutsuttiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Saunan kattoa korjattiin. Alueen sähköistämistä selvitettiin. Kaupunki aloitti Jyväsjärven keinotekoisen hapettamisen, minkä seurauksena järven rehevyys on alentunut. 1980 Sähkö saatiin alueelle 8.5. Alueen sähköistyksen viralliset avajaiset viettiin kuitenkin vasta 23.8. Sähköliittymä asennettiin 99 mökkiin. 1981 Yhdistykselle ostettiin uusi ruoholeikkuri. Perunapeltojen laitaan asennettiin vesipisteitä. Kaupungin virkailijoita saunotettiin heinäkuussa. Heinäkuussa vieraili Kantolanniemen siirtolapuutarhan väkeä Hämeenlinnasta. 1982 Naisten saunan kiuas ja vesisäiliö korjattiin. Kioskiin hankittiin jääkaappi. Pidettiin juhannusjuhla, rantakirkko ja elojuhla. Rantaan ajettiin lisää hiekkaa. Vierailu Mänttään Riihossalmen siirtolapuutarhaan ja Tampereelle Nekalan Siirtolapuutarhaan. Joensuun siirtolapuutarhasta oli vieraita elokuussa. Kaupunginhallitus laati uudet vuokrasopimukset Sulkurantaan. Vuokra-ajaksi määriteltiin 30 vuotta eli uudet sopimukset ovat voimassa vuoden 2012 loppuun. Samalla alueelle laadittiin uudet järjestyssäännöt. Lisäksi vuokrattiin 7 uutta tonttia. 1983 Suomen siirtolapuutarhaliiton kohtaamispäivät pidettiin Sulkurannassa 23.7.1983. Osanottajia oli n. 400 henkeä. 1984 Tehtiin retki Hämeenlinnaan Kantolanniemen siirtolapuutarhaan. Pidettiin juhannusja elojuhlat sekä pikkujoulu. 1985 Toivo Hyvärinen osallistui Pohjoismaiseen Siirtolapuutarhaseminaariin. Sauna peruskorjattiin. Uusittiin painevesisäiliön pumpun moottori. Elokuussa vietettiin avoimien ovien päiviä. 1986 Uusittiin painevesisäiliö ja osa maakellarin hyllyistä. Syöpynyttä putkiverkostoa uusittiin muoviputkilla. 1987 Alueen ensimmäisten lasten tapaaminen Sulkurannassa. Läsnä oli noin 50 henkeä. Putkiston uusiminen saatiin loppuun. 1988 Tulvavuosi, soutuveneitä pidettiin kiinni tanssilavan kaiteissa. Kerhohuoneen pöydät uusittiin. Sulkurannan siirtolapuutarhan 40- vuotisjuhlat pidettiin 16.-17.7. Juhlassa oli vieraita mm. Lahden, Helsingin ja Kuopion siirtolapuutarhoista. Suomen Siirtolapuutarhaliiton hopeiset ansiomerkit luovutettiin Unto Kuroselle, Vilho Kotoselle ja Toivo Hyväriselle sekä pronssiset Kyllikki Aholalle, Helvi Vesamaalle, Senja Ruuskalle ja Heimo Sipilälle. Sulkurannan 40 v. historiikki julkistettiin. Yleisradion paikallistoimitus teki alueesta ohjelman. Heikki Veijola valittiin Suomen siirtolapuutarhaliiton hallituksen jäseneksi. "Sulkurannan entiset lapset" järjestivät elojuhlan. Alueen asemakaavoitus aloitettiin. Jyväskylän kaupungin kaavoitusarkkitehti Lilljeblad esitteli syyskokouksessa keskeneräistä asema-kaavasuunnitelmaa. 1989 Siirtolapuutarhaliiton pronssiset ansiomerkit luovutettiin Eelis Raatikaiselle, Martti Hanhiselle ja Siina Suvannolle. Retki Tampereen siirtolapuutarhoihin. Ehdotus uusiksi säännöiksi. Alueelle hyväksyttiin uusi asemakaava, joka mahdollistaa alueen laajentamisen. Ranta-alueen käytön suunnittelu aloitettiin. 1990 Tuloväylän pysäköintialueen reunalla sijaitseva kaupungin lato purettiin. Kesäkuussa pidettiin kirpputori ja elokuussa avoimien ovien päivä. Retki Kuopion siirtolapuutarhoihin. 1991 Osallistuttiin Vapaa-aika messuihin huhtikuussa. Retki Hämeenlinnaan Kantolan siirtolapuutarhaan ja käytiin Aulangolla ja Silkkitalossa.
1992 Kerhohuoneeseen terassi ja lettuliiteri rakennettiin, saunaan laitettiin peltikatto ja seinät maalattiin, kellarin hyllyt uusittiin. Retki Espoon Puolarmaariin (Puutarhaasuminen näyttely). 1993 Kaupungilta ei saatu enää toimintaavustusta. WC-pumppuhuoneen rakentaminen aloitettiin. Uudelle alueelle 18 uutta vuokrasopimusta. 16 uuden mökin rakentaminen aloitettiin. Kaupunki vuokrasi yleiset alueet yhdistykselle. Ylimääräinen kevätkokous uuden sähköliittymän ja sähkötoimitussopimuksen vuoksi. Ylimääräisessä vuosikokouksessa äänestettiin Suomen siirtolapuutarhaliitosta eroamisesta; päätettiin pysyä liiton jäsenenä. Retki Joensuun siirtolapuutarhoihin ja Valamoon. 1994 WC-pumppuhuone valmistui juhannukseen mennessä. Partala vihittiin. Lettuliiteriin valmistui uusi tulipesä elojuhliin. Syyskokous päätti eroamisen Suomen Siirtolapuutarhaliitosta. Mökkikohtaiset saunanlämmitysvuorot alkoivat. Retki Mikkelin Kenkäveroon ja Anjan puistoon. Perinteinen Pikkujoulu Korpelassa. 1995 Hyväksyttiin sääntömuutokset. Naisten sauna ja osa miesten saunasta remontoitiin (uusi kiuas, veden lämmitys sähköllä, panelointi uusittu, lattia kaakeloitu). Alueelle laadittiin metsienhoitosuunnitelma. Kerhomajan ikkunat uusittiin. Puuvajan pohjatyöt aloitettiin. Pikkujoulu saunalla nyyttikestein. 1996 Mökkiläisen opas jaettiin kaikkiin mökkeihin. Uusi puuvaja rakennettiin. Ns. uusi alue sai juomaveden mökkeihin omin kustannuksin. Talvi- ja kesäajan sähköt alettiin laskuttaa erikseen. Syyskokous hyväksyi uudet järjestyssäännöt. Bussiretki Retrettiin ja Lustoon. 1997 Jäsenkysely alueen kehittämisestä. Kerhohuoneen keittiö uusittiin. Rannan wc muutettiin kompostoivaksi. Retki Vanhan Penttilän viinitilalle Leivonmäelle ja Sysmään Vanhan Kertun antikvariaattiin. Elokuun lopussa oli ensimmäisen kerran lyhtyjen ilta, jota suosi poikkeuksellisen lämmin sää. Kasteluvesiputkiston pumppu uusittiin. 1998 Kesäkuussa sulkurantalaisten risteily Tallinnaan. Elokuussa Sulkurannan 50- vuotisjuhla. Laadittiin vuosien 1948-1988 historiikki. Historiikki uusittiin. Vuoden sulkurantalainen diplomin saivat seuraavat henkilöit: Kyllikki Ahola, Raimo Hirvonen, Oiva Kojo, Martti Kuronen, Senja Ruuska, Mirjam Ryynänen, Kaarina Taponen, Pauli ja Johanna Utter, Kerttu Valkonen, Timo ja Siina Suvanto sekä entiset puheenjohtajat Toivo Hyvärinen, Viljo Kotonen, Heikki Veijola, Ahti Kauppinen, Sinikka Tapani ja Heimo Friman. Diplomin perusteena oli pitkäaikainen jäsenyys yhdistyksessä tai merkittävä toiminta yhdistyksessä. 16 mökkiä vaihtoi omistajaa. 1999 Kerhomajan puinen, routiva terassi purettiin ja valettiin tilalle betonilaatta tulven uuden terassin pohjaksi. Kerhomajan ulkoseinnään asennettin Erkki Haapsaaren maalama Sulkurannan logo. Kaski uutta kompostikäymälää otettin käyttöön. Yhdistyksen taloudenhoitaja J. Heimonen lopetti 11 v. uransa ja taloudenhoito siirtyi tili- ja isännöintitoimistolle. Elojuhlien kohokohtana varrassika. Alkusyksyn lyhtyiltana syttyivät sadat elävät ja sähköiset tulet alueen tiestölle ja mökkipalstoille. Vuoden sulkurantalainen diplomi annettiin seuraaville henkilöille: Helvi Hintikka, Siiri Korpinen, kerttu Luoto, Ritva Vuorinen, Sinikka Sairanen ja Jouko Heimonen. 8 mökkiä myyty. 2000 Säästettin tuleviin remontteihin. 12 mökkiä myyty. 2001 Vanhat käymälät kunnostettiin kompostikäymälöiksi. Hankittiin peräkärry. 2002 Porilaiset ja mikkeliäiset siirtolapuutarhurit vierailivat alueella. Kerhotalon rakennutettiin uusi harjakatto, joka kattoi talon lisäki myös terassilaatan. Työ tehtiin talven 200-2003 aikana. 10 mökkiä vaihtoi omistajaa. 2003 Kokkolan siirtolapuutarhurit vierailivat. Syksyllä ennsimmäinen takkailta uusitussa
kerhomajassa. Maisemointityöryhmän aloitti toimintansa portteja, infotauluja ja jätekatoksia suunnitellen. 6 mökkiä myyty. 2004 Kaupunki kaatoi alueelta talvella puita, jotka ostettiin yhdistykselle. Ostettiin uusi moottorisaha. Talvella Kerhomajan keittiö remontoitiin, tuloportit uudistettiin ja rakennettiin yhteiskompostille kehikko. Kesäretki Kokkolan siirtolapuutarhaan. Lyhtyiltana jaettiin kolmelle mökille Mallikas piha 2004 kunniakirjat. Sen saivat Kyllikki Ahola (Ap 29) ja Martti Piirainen (Ap 13) ja Kauko ja Jenny Virtanen (Re 6). Saunan päätyyn avattiin "lasten ja nuorten harrastetila", jonne mökkiläiset lahjoittivat leikkivälineitä, pelejä ym. Kaupunki rakensi roska-astioille kiinteät alustat. Valtakunnallisena puupäivänä 27.9. kaupunki lahjoitti alueelle 10 vaahteraa ja 1000 kukkasipulia. 6 mökkiä vaihtoi omistajaa. 2005 Hankittiin mm. ensiapulaukku saunalle, keittiöön sammutuspeitto, rantaan voimistelutelineet ja uppopumppu. Kesäretki Tampereelle Hatanpaan siirtopuutarhaan. Perutettiin kirjasto Sulkurantaan. Postinkantajien SMkisat Sulkurannassa 21.5. Avointen ovien päivä alueella 10.9. Ympäristövirastolle jätettiin vuoden lopussa selvitys jätevesien käsittelystä alueella. Mallikas piha -kunniakirjat saivat Esa ja Arja Haapsaari (Ru 76), Marjo Mönkölä ja Reijo Mäkinen (Su 111) ja Erkki ja Kirsti Piispanen (Le 145) sekä Hilda ja Aleksanteri Peussa. 9 mökkiä vaihtoi omistajaa. 2006 Hankittiin kannettava tietokone ja tulostin. Kerhomajan seinät ja katto maalattiin sekä verhot uusittiin. Jäteastioille rakennettiin suoja-aitaukset. Kesäretki Helsinkiin Herttoniemen siirtolapuutarhaan. Kuopiolaisia siirtolapuutarhureita vieraili alueella. Porttikaaret asennettiin paikoilleen. Kevätkokouksessa informoitiin ympäristölautakunnan päätöksestä joka koski jätevesien käsittelyä Sulkurannassa. Ramboll Oy laati Sulkurannan ja Jyväskylän Energia Oy:n toimeksiannosta alueelle vesihuollon yleissuunnitelman. Mallikas piha -kunniakirjat saivat Irja ja Heino Rauvala (Su 119), Raija ja Arto Bygden (Su 129) ja Eira ja Esko Laulajainen (Ap 20). 6 mökkiä vaihtoi omistajaa. 2007 Kesäretki Korpilahden kesäteatteriin. Kellarin ulkopuolta salaojitettiin ja hyllyt ja lattia uusittiin. Valittiin Ramboll Finland Oy vesihuollon rakennussuunnittelijaksi. Tarjouspyyntöjen jälkeen valittiin rakennuttajafirmaksi Rikamat Oy. Vesiliittymä Jyväskylän Energian kanssa allekirjoitettiin 18.7.2007 sekä vesija viemäröintisopimus 13.8.2007. Rantaalueen ja uuden puolen viemäröintiä alettiin kaivaa lokakuussa. Varsinaiset kaivuutyöt tehtiin loppusyksyn ja talven aikana ja viimeistelytyö jäi kevääksi. Myöhäinen talventulo vaikeutti ojankaivuuta. Mallikas piha - kunniakirjat saivat Asta Heikkinen (Sa 42), Maija Aros- Ahonen (Re 4), Kerttu Luoto (Ru 66). Kahdeksan (8) mökkiä vaihtoi omistajaa.. 2008 Viemäröinti saatiin toimintaan toukokuun aikana. Jyväsjärven vesi oli keväällä epätavallisen korkealla. Yöt olivat hyvin kylmiä kesäkuun alkupuolelle saakka. Sulkurannan 60-vuotisjuhlat elokuussa.
Yhdistyksen toimihenkilöt vuosina 1948-2008 Puheenjohtajat 1948 Olavi Niemi 1949-1954 Eetu Suurmunne 1955-1960 H. Salminen 1961-1962 Reino Viinamäki 1963-1965 Mielikki Vasko 1966-1967 Pentti Viinikainen 1968-1969 Hannes Salminen 1970-1972 Eljas Toivonen 1973-1978 Unto Kuronen 1979-1984 Toivo Hyvärinen 1985-1986 Viljo Kotonen 1987-1991 Heikki Veijola 1992-1993 Ahti Kauppinen 1994-1995 Sinikka Tapani 1996-1998 Heimo Friman 1999-2003 Saila Remus-Heimonen 2004-2006 Antti-Pekka Nikula 2007 Minna Lähdesmäki 2008- Raimo Sopo Sihteerit 1948 Tauno Mikkola 1949 Kerttu Holopainen 1950 J. Ahola 1951 A. Kajalampi 1952-1955 S. Tikkanen 1956-1960 Mielikki Vasko 1963 Leo Laine 1964 A. Laamanen 1965 Vilho Turppo 1966 Aksel Laamanen 1967 alkuv. Aksel Laamanen 1967 loppuv. Hannes Salminen 1968 V. Jäppinen 1969-1974 Anja Rönkä 1975-1978 Mikko Oinonen 1979-1983 Hilppa Kokkonen 1984 alkuv. Hilppa Kokkonen 1984 loppuv.pirkko Heikkinen 1985-1987 Pirkko Heikkinen 1988-1889 Ilkka Pietarinen 1990 Pirkko Heikkinen 1991- Anneli Heinonen Rahastonhoitajat 1948 Kalle Rantanen 1949-1951 Richart Ikonen 1952-1957 A. Kajalampi 1958 Aino Vassinen 1959 Elvi Palonen 1960 Raisa Sario 1961 Veikko Sinervo 1962 Irja Haapaniemi 1963 Pentti Laaksonen 1964-1965 Vilho Turppo 1966-1968 Kaarina Pulli 1969-1970 Onni Hirvonen 1971-1977 Kalle Rantanen 1978 Toivo Hyvärinen 1979 Riitta Tarkkonen 1980 Aino Koivisto 1981-1982 Johanna Utter 1983-1987 Timo Suvanto 1988-1999 Jouko Heimonen 2000- Tili- ja isännöitsijätoimisto T.A. Hokkanen
Puutarhapalstat, mökit ja ennen kaikkea ihmiset tekevät Sulkurannasta mukavan paikan viettää kesää.