PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Esityslista Torstai 30.10.1997 klo 9.00 73/1997 vp 1. Nimenhuuto 2. Täysilukuisuus 3. HE 184/1997 vp laiksi asevelvollisuuslain muuttamisesta Ilmoitetaan saapuneeksi. Eduskunnan päätöksen mukaan perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto puolustusvaliokunnalle. 4. HE 180/1997 vp laiksi joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen eräiden säännösten hyväksymisestä annetun lain muuttamisesta Ilmoitetaan saapuneeksi. Eduskunnan päätöksen mukaan perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto ulkoasiainvaliokunnalle. 5. HE 182/1997 vp laiksi passilain muuttamisesta Ilmoitetaan saapuneeksi. Eduskunnan päätöksen mukaan perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle. 6. HE 183/1997 vp ampuma-aselaiksi ja laiksi poliisilain 23 :n sekä laiksi poliisin henkilörekistereistä annetun lain 19 ja 20 :n muuttamisesta Ilmoitetaan saapuneeksi. Eduskunnan päätöksen mukaan perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle. 7. Ed. Kankaanniemen ja kymmenen muun edustajan kirjelmä, joka sisältää muistutuksen valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainvastaisuudesta Jatkettu I käsittely Valtiovarainministeriön selvitys "Valtion vakuusrahastoa koskevien asioiden esittely valtiovarainministeriössä - sovintoratkaisu/ Ulf Sundqvist" Kuultavina: - Johtava kihlakunnanvouti Heikki Merenheimo, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto - Kihlakunnanvouti Yrjö Forsberg, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto - Avustava kihlakunnanvouti Juhani Pulkkinen, Helsingin kihlakunnan ulosottovirasto Seuraava kuuleminen on 31.10. klo 10.00 8. HE 178/1997 vp työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamiseen liittyväksi lainsäädännöksi I Käsittely Kuultavina: Ylitarkastaja Pasi Järvinen, Työministeriö Vanhempi hallitussihteeri Hannu Hakkola, Sosiaali- ja terveysministeriö Professori Antero Jyränki OTT Liisa Nieminen Professori Kaarlo Tuori Asiasta ei ole kutusuttu muita asiantuntijoita
9. HE 152/1997 vp laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta Jatkettu I käsittely Lausuntoluonnos (24,10.): yleiskeskustelu - yksityiskohtainen käsittely. 10. HE 92/1997 vp laeiksi hallituksen toimenpidekertomuksen uudistamiseen liittyvien lakien muuttamisesta Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima mietintöluonnos (24.10). Yleiskeskustelu. 11. HE 135/1997 vp kuntajakolainsäädännön uudistamiseksi Jatkettu I käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos (28.10.). Yleiskeskustelu. 12. HE 174/1997 vp laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 25 :n 4 momentin kumoamisesta sekä laiksi vapaaehtoisten lisäeläkejärjestelyjen tasa-arvoistamisesta Jatkettu 1 käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima lausuntoluonnos. Yleiskeskustelu. 13. HE 129/1997 vp Suomen Hallitusmuodon ja muiden perustuslakien muuttamisesta kahden apulaisoikeusasiamiehen järjestelmään siirtymiseksi Jatkettu 1 käsittely Hyväksytään käsittelyn pohjaksi sihteerin laatima mietintöluonnos. Yleiskeskustelu. 14. Muut mahdolliset asiat. - Selvitys toimeentulon tasosta syyperusteisia vähemmistöetuuksia saaneissa kotitalouksissa, - Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1997:23 15. Seuraava kokous on perjantaina 31.10.1997 klo 8.30 (täysilukuisuus huom. aika!)
Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 1. Perustuslakivaliokunnan pyydettyä minulta asiantuntijalausunnon, hallituksen esityksestä n:o 178/1995 vp. laiksi työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamiseen liittyväksi lainsäädännöksi pyydän kohteliaimmin esittää seuraavaa. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalvelulakia, työllisyyslakia, työmarkkinatuesta annettua lakia ja työttömyysturvalakia. Työvoimapoliittinen järjestelmä uudistettaisiin siten, että eri toimenpiteiden yhteensopivuus paranee, työllisyysvaikutukset tehostuvat ja työmarkkinoiden toimivuus paranee. Työmarkkinatukilain muutoksista osa kohdistuu enimmäismäärän työttömyyspäivärahaa tai 500 päivää työmarkkinatukea saaneisiin henkilöihin. Lisäksi ehdotetaan, että työstä ja työvoimapoliittisista toimenpiteistä kieltäytymisestä tai eroamisesta ilman hyväksyttävää syytä taikka muista työmarkkinarikkeistä asetettavia korvauksettomia määräaikoja ja työssäolovelvoitetta pidennetään. Lisäksi esitystä perustellaan sillä, että työvoimapoliittista järjestelmää uudistamaan asetettujen selvitysmiesten tehtävänä 1 oli muun muassa määritellä mahdollisimman täsmällisesti työnhakijoiden oikeudet ja velvollisuudet. Erityisesti perusoikeusuudistuksen jälkeen tärkeää on, että niistä on tarpeeksi selkeät säännökset laissa ja ettei väliinputoajaryhmiä muodostu. 1 Heidän raporttiaan Toimivampiin työmarkkinoihin en onnistunut käytettävissä olevan puitteissa saamaan käsiini.
Velvollisuuksien määrittelyllä on merkitystä senkin tähden, että velvollisuuksien täyttämättä jättäminen saattaa johtaa ns. karenssiin (työttömyysturvan menetykseen joksikin aikaa). Kuten käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessäkin todetaan, sillä on yhtymäkohtia pari viikkoa sitten perustuslakivaliokunnassa käsiteltävänä olleeseen HE:seen 152/1997 vp. laiksi työttömyysturvalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta. Valtiosääntöoikeudelliset ongelmatkin ovat paljolti samoja näissä kummassakin esityksessä. Oikeastaan esitykset olisi tullut käsitellä yhtä aikaa myös perustuslakivaliokunnassa. 2. Esityksen yleisperusteluissa viitataan siihen, että tavoitteena on nykyistä paremmin täyttää HM 15.2 :ssä julkiselle vallalle asetettu työllisyyden edistämisvelvollisuus. HM:ssa ei oteta sinänsä kantaa työllisyyden hoidossa käytettävään keinovalikoimaan. Siten perustuslain tasolla ei olla millään tavoin sitouduttu nykyiseen järjestelmään. Lisäksi HM 16 a :ssä on nimenomainen säännös, jossa julkinen valta velvoitetaan turvaamaan perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Uudistustarvetta perustellaan sillä, että myös perusoikeusuudistusta koskeneessa HE:ssä 309/1993 vp. viitattiin (s. 68) nimenomaisesti siihen, että "julkisen vallan tulee pyrkiä estämään pysyvästi työtä vailla olevien ryhmän muodostuminen." Kuten jo HM 6.2 :n mukainen tulkinta, myös uudistettu perusoikeussäännöstö lähtee siitä, että työttömyysturva on vasta toissijainen vaihtoehto (ellei pystytä järjestämään työpaikkaa). Jo perusoikeusuudistuksen yhteydessä korostettiin, että velvollisuus osallistua koulutukseen voidaan asettaa työttömyysturvan saannin edellytykseksi. Myös työharjoitteluun osallistumisvelvollisuus on katsotti mahdolliseksi perustuslain näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa. Nyt käsillä olevassa lakiehdotuksessa sitä vastoin on kyse siitä, että työharjoittelun vaihtoehdoksi ehdotetaan uutta tukimuotoa (työllistämistuesta ja työmarkkinatuesta muodostettava tuki). Edellä sanomani huomioon ottaen tämä ei voi aiheuttaa valtiosääntöoikeudellisia ongelmia.
Jo HM 15.2 :ssä asetetun päämäärän saavuttamiseksi työmarkkinatukea koskevaan lainsäädäntöön ehdotettujen muutosten tavoitteena on (s. 11) estää syrjäytymistä ja samalla osoittaa, ettei laajamittaista syrjäytymiskehitystä voida pitää yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä. Lisäksi tavoitteena on palauttaa työmarkkinatukea alkuperäisen tarkoituksensa mukaisesti aktiiviseksi tueksi. Tähän astisin toimenpitein tuon tavoitteen toteuttamisessa ei ole onnistuttu. Periaatteessa esityksen tavoite on sopusoinnussa perusoikeusuudistuksen kanssa, mutta on tietenkin vaikea arvioida onnistutaanko tuon tavoitteen toteuttamisessa. Hyvä tavoite ei tietenkään saa oikeuttaa yksityisten ihmisten oikeuksien loukkauksiin. 3. Kuten HE:tä 152/1997 vp. käsiteltäessä tuotiin esiin, käytännön valossa HM 15 a :n 1 ja 2 momenttien välinen ero ei ole niin selvä, kuin sen perusoikeusuudistuksen yhteydessä kuviteltiin olevan. Tällä tarkoitan - paitsi etuuksien tasoa 2 koskevaa eroa - myös sitä, että käytännössä työttömyyden aikaista toimeentulon turvaa ei pystytä kattamaan pelkästään työttömyysturvaa varsinaisesti koskevilla järjestelmillä, vaan suuri osa heistä saa myös toimeentulotukea (HM 15 a :n 1 momentissa tarkoitettuja tilanteita varten tarkoitettu etuus). Näin on sitä todennäköisempää, mitä pitempiaikaista työttömyys on. 3 Tämä johtuu paljolti siitä, että työttömyysturvan taso ei ole pysynyt elinkustannusten nousun mukana. HE:llä 152/1997 vp. on tarkoitus tosin saada aikaan jonkinlainen korotus. Kyse ei ilmeisesti enää ole mistään tilapäisestä tilanteesta, vaan siitä on muodostunut jo varsin pitkäaikainen käytäntö. Osalle työttömistä toimeentulotuki on osa säännöllistä toimeentulon turvaa. Siten voidaan epäillä, vastaako vallitseva työttömyysturvajärjestelmä enää HM 15 a :n 2 momentin työttömyyden aikaiselle perustoimeentulon turvalle asettamia vaatimuksia. Koska työttömyydessä on kyse paljolti myös siitä, miten se mää- 2 Siitä ks. PeVL 34/1996 vp. 3 Selvitys toimeentulon tasosta syyperusteisia vähimmäisetuuksia saaneissa kotitalouksissa (STM 1997:23), s. 36.
ritellään, saatetaan pian ehkä olla hyvinkin lähellä sitä tilannetta (mihin jo työvoimaministerikin on julkisuudessa viitannut), että osa pitkäaikaistyöttömistä "määritellään" työttömyyden ulkopuolelle. Juridisteknisesti tämä saattaa tietenkin onnistuakin, mutta tämä ei ole sopusoinnussa perusoikeusuudistuksen "hengen" kanssa. Lakiuudistus, jolla työttömän määritelmää pyritään tuossa tarkoituksessa supistamaan, on kylläkin hyvin helposti HM 15 a :n 2 momentin vastainen. Vastaavalla tavalla kuin HE:n 152/1997 vp. kohdalla, myös tässä yhteydessä voidaan pohtia sitä, vallitseeko koko maassa yhtenäinen tulkinta sen suhteen, mitä "ilman pätevää syytä" tai "omalla menettelyllään" -termeillä tarkoitetaan (TyömarkkinatukiL, 18 ). Nyt ns. karenssiaikoja ehdotetaan pidennettäväksi, joten asialla on erityistä merkitystä. 4. Jos lähdetään siitä, että perustuslakivaliokunnan aikaisempi käytäntö sitoo valiokuntaa, ei lakiehdotuksessa ole kovin paljon huomautettavaa valtiosääntöoikeuden näkökulmasta. Jos kuitenkin otetaan huomioon se jo HE:n 152/1997 vp. yhteydessä esille noussut kysymys, pitäisikö perustuslakivaliokunnan ottaa kantaa laajemminkin HM 15 a :n 1 ja 2 momentin väliseen suhteeseen ja pohtia, sopiiko siihen se, että suuri osa työttömistä (tarkemmin sanottuna: pitkäaikaistyöttömät) saa myös toimeentulotukea, ollaan nyt monimutkaisten ongelmien edessä. Voitaneen sanoa, että työttömyyden aikainen toimeentulon turva ei täytä ainakaan kaikissa tapauksissa niitä vaatimuksia, mitä HM 15 a :n 2 momentti sille asettaa. Vaikka käsiteltävänä olevan uudistuksen tavoitteena on päästä eroon näistä ongelmista (vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä), ei se oikeuta vähättelemään edellä kuvattua ongelmaa. On tietenkin olemassa suuri riski, että uusi tukimuoto johtaa siihen, että 12 kk:n jälkeen tuolla keinolla työllistetty henkilö on taas työttömänä. Pelko, että näin käy, ei tietenkään oikeuta torjumaan ehdotettua uudistusta. Käsittääkseni perustuslakivaliokunnalla ei ole kovin paljon mahdollisuuksia käytettävissään tässä tilanteessa.
Helsingissä marraskuun 30 päivänä 1997 Liisa Nieminen
8 ANTERO JYRÄNKI/ 30.10.1997/PeV P.M. HE 178/1997 vp (työvoimapoliittinen järjestelmä) Hallituksen ilmoituksen mukaan esityksen tavoitteena on parantaa työmarkkinoiden toimivuutta ja estää laajamittaista työmarkkinoilta syrjäytymistä. Tarkoituksena on uudistaa työvoimapoliittista järjestelmää erityisesti yhdistämällä aktiivisen ja passiivisen tuen käyttämistä, lähtökohtana työvoimatoimiston asiakkaan oma myötävaikutus työllistämisprosessissa. Valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta aktiivisilla tukitoimilla on yhteys HM 15.2 :ään, jossa säädetään: "Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla." Sanonta on epäonnistunut. Jos turvataan "jokaiselle oikeus työhön", se merkitsee subjektiivisen oikeuden luomista, jonka toteuttamista (sts. työpaikan saamista) voitaisiin vaatia yleisessä tai hallintotuomioistuimessa. Parempi kirjoittamistapa olisi ollut "turvaamaan jokaiselle työpaikka/työtä", ts. sanoa se mitä tosiasiassa tarkoitettiin. Tämä perustuslainkohta säätää julkisyhteisöille, ennen muuta valtiolle, velvollisuuden erilaisin toimin, myös lakeja säätämällä, toimia työmahdollisuuksien lisäämiseksi ja edistää muutenkin ihmisten työllistymistä, myös yksilöön kohdistuvin toimenpitein. Tuollaisia työtä vaille jääneeseen yksilöön kohdistuvia aktiivisia toimia nimitetään esityksessä työvoimapalveluiksi ja työvoimapoliittisiksi toimenpiteiksi. Näiden tointen tarkoituksena on edistää työttömän mahdollisuutta työllistymiseen, ja niiden valikoimaa esityksellä pyritään lisäämään. Samalla näitä toimia vanhaan tapaan kytkettäisiin passiivisiin tukitoimiin, ts. työttömyysturvaan, työmarkkinatukeen ja työttömyyseläkkeeseen, myös siten että kieltäytyminen aktiivisista tukitoimista käsittäisi työmarkkinarikkeen, josta seuraisi tietynpituinen karenssiaika passiivisen tuen saamiseen. Passiiviset tukitoimet puolestaan ovat yhteydessä HM 15a.2 :ään, jossa säädetään, että "lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan... työttömyyden... aikana.
Onko esitetty aktiivisten ja passiivisten tukitointen yhdistäminen perustuslainmukaista? Erityisesti voidaan kysyä, loukataanko sillä HM 15.a.2 :ssä turvattua oikeutta perustoimeentuloon riskitilanteissa. Ymmärtääkseni HM:n perusoikeuslukua on luettava kokonaisuutena, ja tässä tapauksessa erityisesti HM 15 :ää ja 15a :ää yhdessä. Työn saaminen on yksilölle vähintään yhtä tärkeää kuin julkisyhteisön maksaman perustoimeentulon saaminen työttömyyden aikana. Työttömyys on sellainen riskitilanne, että perustoimeentulon turvan saamisen ehdoksi voi asettaa sen, että asianomainen itse vaikuttaa aktiivisesti oman työllistymisensä hyväksi. Tämä kanta käy selville myös aikaisemmista perustuslakivaliokunnan lausunnoista (ks. erit. PeVL:t 17/1995 vp, s. 2/I, ja 17/1996 vp, s.2). Hallitusmuoto ei siis estä asettamasta ehtoja perustoimeentulotuen saamiselle, nimenomaan työttömyystilanteen varalta sellaisia ehtoja joiden asiayhteys työttömyyden välttämiseen, työkyvyn ylläpitämiseen tai työllistymisen yksilötason esteiden madaltamiseen on ilmeinen. Ehtojen tulee tietenkin olla sellaisia, että niiden täyttyminen riippuu yksinomaan työttömän omista toimista. Ehdon lauetessa työtön siirtyy HM 15a. :n 2 momentin järjestelmästä karenssiajaksi 1 momentin mukaisen järjestelmän piiriin. Ehdot eivät saa kuitenkaan olla siten shikaaninluontoisia, eikä karenssiaika niin pitkä, että ehtojärjestelmän todelliseksi tarkoitukseksi osoittautuu julkisyhteisön turvavelvoitteiden välttäminen. Sanottuun nähden en katso, että ne ehtojen lisäykset ja karenssiajan pidennykset, jotka sisältyvät työmarkkinatuesta annetun lain muutoksiin (17-20 ), olisivat ristiriidassa HM 15a.2 :n kanssa. Työmarkkinatuen maksamista määräkauden työnantajalle en pidä valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisena, järjestelmään kun sisältyy se, että työntekijä samanaikaisesti nauttisi palkkaa, joka olisi ilmeisesti vähintään työmarkkinatuen määräinen. Lopuksi jää kysymys siitä, miten on arvioitava ylläpitokorvauksen maksamista työharjoitteluun osallistuvista vain niille, jotka ovat saaneet työttömyyspäivärahaa enimmäisajan tai työmarkkinatukea 500 päivältä. Miten tämä erottelu suhteutuu HM 5 :ään, jossa säädetään: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." Kyseessä ei ole mikään ao. kohdassa erikseen luetelluista syistä - mutta kuitenkin henkilöön liittyvät syy. Erottelu tapahtuisi työttömyysajan pituuden perusteella, tarkemmin
10 sanottuna niin, että pitkään työttömänä ja osin tarveharkintaisesta tuesta riippuvia olleita suosittaisiin. Hallituksen esityksessä pidetään tätä hyväksyttävänä erotteluperusteena. Nyt tarkoitettuun nähden jossain määrin analoginen tapaus oli esillä HE:n 75/1996 johdosta. Siinä oli kyseessä erityisehtojen asettaminen työmarkkinatuen saamista varten alle 25-vuotiaille. PeV katsoi (PeVL 17/1996 vp), ettei kyseessä ollut kielletty ikäsyrjintä, kun otettiin huomioon vailla ammatillista koulutusta olevia uhkaava työelämästä syrjäytymisuhka. Käsillä olevan hallituksen esityksen mukaan suosittaisiin ryhmää, joka myös on keskimääräistä suuremmassa vaarassa syrjäytyä kokonaan työelämästä. Olen taipuvainen pitämään tätä hyväksyttävänä erotteluperusteena, mistä johtuen asiainomainen sääntely ei olisi perustuslainvastainen.
PERUSTUSLAKTYALIOKUNNALLE Esitän kunnioittaen seuraavan lausunnon hallituksen esityksestä työvoimapoliittisen järjestelmän uudistamiseen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 178/1997 vp). 1. Työmarkkinatuen maksaminen työnantajalle Työmarkkinatuki - samoin kuin työttömyysturvajärjestelmän mukainen peruspäiväraha ja sitä vastaava osuus ansioturvasta - on hallitusmuodon 15a.2 :ään liittyvä sosiaaliturvan etuusjärjestelmä, joka osaltaan toteuttaa jokaiselle kuuluvaa oikeutta perustoimeentulon turvaan työttömyyden aikana (ks. viimeksi PeVL 15/1997 vp). Hallituksen lakiehdotusten valtiosääntöoikeudellinen arviointi onkin kiinnitettävä ensi sijassa tähän hallitusmuodon säännökseen. Hallituksen ehdotuksessa ei välittömästi puututa työttömyyden aikaisen perustoimeentulon turvan tasoon. Välillistä vaikutusta tässä suhteessa voi kuitenkin olla hallituksen ehdottamalla yhdistelmätukijärjestelmällä, jossa pitkäaikaistyöttömän työmarkkinatuki maksettaisiin työnantajalle. Työmarkkinatukilakiin lisättäväksi ehdotetun 12a :n 1 momentin mukaan "työvoimatoimisto voi hakemuksesta määrätä työmarkkinatuen suoritettavaksi muulle työnantajalle kuin valtion virastolle tai laitokselle, joka tekee työsopimuslain 1 :ssä tarkoitetun työsopimuksen tai oppisopimuskoulutuksesta annetussa laissa (1605/1992) tarkoitetun oppisopimuksen työvoimatoimiston osoittaman, työmarkkinatuleen oikeutetun, 2 :n 2
momentissa tarkoitetun työttömän kanssa". Ehdotetusta 28.3 :stä puolestaan käy ilmi, että hakemuksen tekisi asianomainen työnantaja. 12 Työmarkkinatuen työnantajalle maksamisen edellytykseksi ei ehdotuksessa ole asetettu asianomaiselle työttömälle työ- tai oppisopimussuhteessa maksettavan palkan suuruutta koskevia ehtoja, vaan palkka ilmeisestikin voisi olla myös työmarkkinatukea pienempi. Työnantajalle maksettavan tuen ylärajana olisivat kuitenkin työnantajalle henkilön palkkauksesta aiheutuneet kustannukset. Tukea ei maksettaisi, jos nämä kustannukset olisivat pienemmät kuin täysimääräisen työmarkkinatuen kuukautta kohti laskettu määrä. (12b. 1 ) Lakiehdotuksen säännöksistä ei käy ilmi, onko työnantajan hakemukseen liitettävä asianomaisen työttömän suostumus, esimerkiksi ehdollisen työ- tai oppisopimuksen muodossa. Joka tapauksessa on selvää jo 12a. 1 :n perusteella, että ainakin tuen maksamisen ehtona on työ- tai oppisopimuksen solmiminen. Näin voitaisiin katsoa, että työmarkkinatuen maksaminen työnantajalle siinäkin tapauksessa, että työttömälle tuen sijasta tuleva palkka jää tukea pienemmäksi, perustuu aina työntekijän suostumukseen. Suostumuksen vapaaehtoisuus on kuitenkin näennäistä, mikäli sopimuksesta kieltäytyminen tai sopimuksen irtisanominen voi johtaa työmarkkinatukioikeutta koskeviin haitallisiin seuraamuksiin lain 17 tai 19 :n nojalla. Jotta varmistettaisiin, se, että työnantajalle maksettavaan työmarkkinatukeen perustuva uusi järjestelmä ei voisi johtaa toimentulon laskemiseen hallitusmuodon 15a.2 :n edellyttämän tason alapuolelle, nimenomaisella säännöksellä olisi nähdäkseni turvattava, että työntekijän saama palkka vastaa vähintään hänen aikaisemmin nauttimaansa työmarkkinatukea. 2. Karenssiaikoja koskevat ehdotukset Hallitus on ehdottanut muutoksia myös työmarkkinatukilain karenssiaikoja koskeviin säännöksiin. Ehdotuksissa on kyse odotusaikojen pidentämisestä ja eräiltä osin myös odotusaikojen määräämisedellytysten laventamisesta. Nyt esillä olevat pidennettäväksi ehdotetut karenssiajat seuraavat henkilön omasta käyttäytymisestä, jonka on arvioitu
13 vaikeuttavan hänen työllistymistään. Tällaiset karenssiajat voidaankin rinnastaa tuen ehtoihin, jotka rakentuvat "sen varaan, että asianomainen itse aktiivisesti myötävaikuttaa sellaisiin toimiin, jotka viime kädessä ovat omiaan edistämään hänen työkykynsä ylläpitämistä ja työllistymistä". Tällaisia työttömyyden aikaiselle perustoimeentulon turvalle asetettavia ehtoja valiokunta on pitänyt 15a.2 :n kannalta hyväksyttävinä (17/1995). Kun ehdotetut määräaikojen pidennykset eivät myöskään ole kovin merkittäviä, en pidä hallituksen esitystä näissä suhteissa valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisena. Säännöksille, jotka määrittelevät tuen määräaikaiseen menettämiseen johtavan käyttäytymisen, on asetettava tietty täsmällisyyden vaatimus, jota voidaan valtiosääntöoikeudellisesti perustella perusoikeusrajoitustenyleisillä edellytyksillä. Tässä suhteessa 18.1:ään ja erityisesti 19.1 :ään ehdotetut muutokset antavat aihetta arvosteluun. Katsoisin, että valtiosääntöoikeudellisten näkökohdat edellyttävät ainakin 19.1 :n säännöksen täsmentämistä siltä osin kuin siinä käytetään ilmausta "tai muun kohtuulliseksi katsottavan työllistymistä edistävän toimenpiteen". Työmarkkinatukilakiin ehdotettu 17.2 merkitsee, että pitkäaikaistyöttömillä ei enää olisi ehdotonta oikeutta kieltäytyä työssäkäyntialueensa ulkopuolella järjestettävästä työharjoittelusta menettämättä samalla oikeuttaan työmarkkinatukeen. Muutosehdotusta voi pitää ongelmallisena liikkumisvapauden turvaan hallitusmuodon 7 :n ja erityisesti sen 1 momentin kannalta. Hallituksen esityksen perusteluissa on kuitenkin nähdäkseni esitetty hyväksyttävät ja hallitusmuodon 15 ;n julkiselle vallalle asettamaa työllisyyden edistämisvelvollisuutta vastaavat perustelut nimenomaan pitkäaikaistyöttömien työharjoitteluun osallistumiselle. Lisäksi tällaisille henkilöille suoritettaisiin ehdotuksen mukaan erityistä ylläpitokorvausta työharjoitteluun osallistumisesta aiheutuvista matkaja muista ylläpitokustannuksista. Katsonkin, että lakiehdotus on näiltä osin hallitusmuodon 7.1 :n estämättä käsiteltävissä VJ 66 :ssä ehdotetussa järjestyksessä.
14 3. Pitkäaikaistyöttömille työharjoittelun ajalta maksettava ylläpitokorvaus Kun nimenomaan pitkäaikaistyöttömien saamiselle työharjoittelun piiriin on hallituksen esityksessä tarkoitettuja erityisiä työvoimapoliittisia syitä, jotka liittyvät HM 15 :ssä julkiselle vallalle asetettuun työllisyyden edistämisvelvollisuuteen, ja kun juuri näiden henkilöiden kohdalla voi olettaa toimeentulo-ongelmien korostuneen, ehdotukselle ylläpitokorvauksen suorittamisesta ainoastaan pitkäaikaistyöttömille on osoitettavissa hallitusmuodon 5.2 :ssä tarkoitettu, muodollisen yhdenvertaisuudesta poikkeamiseen oikeuttava hyväksyttävä peruste. Ylläpitokorvausta koskeva ehdotus ei näin ollen ole ristiriidassa hallitusmuodon 5.1-2 :ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Hallituksen ehdotuksen mukaan säännökset ylläpitokorvauksesta annettaisiin asetuksella. Korvauksella on kuitenkin niin kiinteä yhteys hallitusmuodon 15a.2 :ssä tarkoitetun perusoikeuden toteuttamiseen, että perussäännökset siitä on nähdäkseni annettava lain tasolla. Porthaniassa 30.10.1997 Kaarlo Tuori