Vyönpää Opinnäyte Saamelaisalueen koulutuskeskus Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto 2013
Saamelaisalueen koulutuskeskus Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto Korukivi- ja jalometallialan artesaani 54 Vyönpää Julkaisuajankohta 16.05.2013 Sivumäärä 14 Tiivistelmä Opinnäytetyöni on hopeasta valmistettu vyönpää. Vyönpää tulee omaan vyöhöni, jonka on tehnyt Iisko-Matti Näkkkäläjärvi, napit on tehnyt kultaseppä Tuomo Laakso. Keväällä 2013 olin työssäoppimassa Hetassa, Hetta Silverissä, jossa opin hopeaseppä Raimo Korkalon ohjeistamana tekemään kotelomallisen vyönpään. Harjoituskappale onnistui sen verran hyvin, että halusin tehdä sen myös opinnäytetyönäni. Hopea on 925-pitoista levyä, johon juotan vyöni napeissakin esiintyvän tähtikuvion. Kivimateriaalina käytän sinistä optista lasia. Mu loahppabargu lea silba-boaganoaivi. Dat šaddá oassin mu iežan boahkánii. Duojár Issát-Máhtte Näkkäläjärvi lea duddjon boahkána ja gollerávdi Tuomo Laakso lea duddjon boaluid dasa. Dán giđa 2013, mun ledjen bargohárjehallamis Heahtás, Hetta Silver -fitnodagas. Doppe silbarávdi Raimo Korkalo oahpahii mu duddjot skuohppumállet boaganoaivvi. Hárjehállanbargu lihkostuvai nu bures, ahte hálidin duddjot dán maiddái mu loahpabárgun. Silba lea 925- sisdoallevaš pláhta, masa gidden nástegova. Nástegovva lea maid ovdánbuktojuvvon buohkána boaluin. Geađgemateriálan lean geavahan álit optalaš láse.
Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 2. Taustaa... 1 2.1 Pukuhopeat... 1 2.2 Saamelainen hopeavyö... 2 2.3 Entisajoista nykypäivään... 2 3. Materiaalit... 3 3.1 Hopea (Ag)... 3 3.2 Optinen lasi... 3 4. Työprosessi... 4 4.1 Kiviosuus... 4 4.2 Jalometalliosuus... 6 4.3 Kivien istutus... 9 5. Pohdinta... 11 6. Kustannuslaskenta... 12 Lähdeluettelo... 13 Kuvaluettelo... 14
1 1. Johdanto Tullessani Inariin opiskelemaan syksyllä 2011 tiesin jo melkeinpä heti, mitä haluan tehdä opinnäytetyönäni. Olen aina ollut kiinnostunut saamelaisten pukukoristeista ja omalla kohdallani olen keräillyt niitä useiden vuosien ajan, aina yhden kerrallaan. Uupumaan minulta on jäänyt hopeinen vyönpää, joten päätin tehdä itselleni sellaisen, jotta ns. kokoelmani olisi täydellinen. Keväällä 2013 olin työssäoppimassa Enontekiöllä, Hetta Silverissa, missä Raimo Korkalon ohjeistamana opettelin valmistamaan vyönpään. Harjoitustyö onnistui hyvin ja olin mielestäni nyt valmis tekemään myös kyseisen työn opinnäytetyönäni. 2. Taustaa 2.1 Pukuhopeat Koska saamelaisten tyyli- ja muodontaju on antanut oman leimansa hopeaesineistöön, on täysi syy tarkastella lapinhopeita kansantaiteen ilmestyminä. Ne hopeaesineet, joita saamelaiset ovat omistaneet ja käyttäneet vuosisatojen ajan, ovat tosin aina olleet kaupunkien kultaseppien tuotteita. Saamelaiset eivät itse ole niitä valmistaneet. (Nesheim & Fjellström 1972, 16 17.) Alunperin saamelaiset eivät itse valinneet tämän esineryhmän muotoja, malleja eivätkä materiaalia. Se ei kuitenkaan estänyt heitä tottumasta tiettyihin hopeaesinetyyppeihin. Lapinpuvun päällä pidettävä vyö oli kuin omiaan hopeanappien yms. alustaksi. Muiden pukuun kuuluvien korumuotojen paikka oli kahdessa vaatekappaleessa, ns. hopeakauluksessa ja huivissa. Niitä pitivät naiset pukunsa V-muotoisen kaula-aukon ympärillä, erityisesti häissä, ehtoollisella käydessään sekä markkinoilla. Useimmiten näihin vaakappaleisiin oli kiinnitettyinä koruja, joissa on keskiaikaisia ja renessanssin mukaisia tyylipiirteitä. (Nesheim & Fjellström 1972, 16 17.)
2 2.2 Saamelainen hopeavyö Lapinpuku pysyi tiukasti ja lämmittävänä yllä miehustassa olevan hopeanappisen vyön avulla. Sitä pitivät ja pitävät yhä sekä miehet että naiset. Vyönsolkea vastasi vyön toisessa päässä erityinen levy. Vyö kiristetään paikalleen soljen ja vyönpään avulla, kun taas hienosti työstetyt helat saavat riippua vapaasti puvun helmaa vasten. Tavallista on, että Ave Maria -monogrammilla varustetut riipukset koristavat erilaisia solkityyppejä. (Nesheim & Fjellström 1972, 16 17.) Vyönhelojen tai nappien ornamentiikassa esiintyy toisaalta ns. ruusukeaiheita, toisaalta "kolmen tornin" motiivia. Edellinen on keskiaikaista perua, jälkimmäinen uudemmalta ajalta, todennäköisesti 1700-luvulta. Saamelaisen hopeavyön yhteenkuuluvuus keskiaikaisen tyylivaiheen kanssa saa lisävahvistuksen siitä tavasta millä vyötä pidetään: vyönpäiden riipukset riippuvat vapaasti ja ulottuvat usein naisenpuvun helmaan asti. Toisinaan vyönnapeissa on kaiverrettuja kukka-aiheita, jotka tuovat lähinnä mieleen barokin mahtipontisuuden. Solki voi esittää kerubimaisia kasvoja - maskaroni, joka oli renessanssiaikana erityisen suosittu koristeaihe. Hopeavyö on synteesi keskiajan, renessanssin ja barokin tyylivirtauksista. (Nesheim & Fjellström 1972, 16 17.) 2.3 Entisajoista nykypäivään Perinteiden ja nykyelämän välinen suhde tulee esiin myös pukuja tutkittaessa. Nykyään käytetään lapinpukua ja sen hopeita pääasiassa kansallispuvun tapaan juhlatilaisuuksissa, ei enää arkisin. Ruijan Koutokeinon ja Karasjoen saamelaiset muodostavat tästä kuitenkin poikkeuksen, sillä he ovat pitäytyneet saamelaiseen pukuparteen aivan viime aikoihin asti. (Nesheim & Fjellström 1972, 16 17.) Nykyään tehdään sellaisia pukuhopeita, jotka ovat saamelaisen hopeaperinteen tarkkoja kopioita ja lapinpuvun funktionaalisia osia että koruja, joissa esiintyy saamelaisia tyylipiirteitä, mutta joiden muotoilu tai koko ei ole ollut saamelaisissa pukuhopeissa tavallinen. Havaittavaa on, että etnistä tietoisuutta korostetaan
3 hankkimalla uusia pukuhopeita, etenkin hopeavyö tuntuu kuuluvan kiinteästi nuorten lapinpukuun. (Nesheim & Fjellström 1972, 16 17.) 3. Materiaalit 3.1 Hopea (Ag) Hopea on ollut harvinaista ja kallista. Se on ollut rahan arvon mitta 1800-luvun puoliväliin saakka. Hopeaa on käytetty mm. rituaaliesineissä, joiden käyttäjä on halunnut näin osoittaa mahtiaan. Ruokailuvälineissä sitä on käytetty monien hyvien ominaisuuksiensa vuoksi. Koruissa hopeaa on alettu käyttää yhä enemmän, koska sen viileän vaalea hohto miellyttää etenkin nuorempaa käyttäjäkuntaa. (Vaissi & Huovinen 2005, s. 69, 72) Hopea on oletettavasti yksi ensimmäisistä metalleista, joita ihminen on ottanut käyttöönsä. (Vaissi & Huovinen 2005, s. 69, 72) Ominaisuudet Sulamispiste: 960 C Kiehumispiste: 2180 C Ominaispaino: 10,5 g/cm³ (20 C:n lämmössä) (Vaissi & Huovinen 2005, s. 69, 72) 3.2 Optinen lasi Vanhimpia, Egyptissä jo 1600 e.kr. ja levinneimpiä korukivijäljitelmiä on valmistettu lasista. Kemikaalikaupat myyvät kaiken värisiä lasikoruja. Väritön lasi valmistetaan kvartsihiekasta ja soodasta, taitekertoimen kasvattamiseksi lisätään lyijyoksidia, jolloin saadaan kristallilasia. Lasin värjää pieni määrä metallioksideja: kobolttioksidi siniseksi, kromioksidi vihreäksi, kuparioksidi tai seleeni punaiseksi, mangaanioksidi violetiksi, rauta vihreäksi tai ruskeaksi jne. (Paronen 1988, s. 211)
4 Jalokiviä jäljittelevien lasien taitekertoimet ovat välillä 1,44-1.68 ja tiheys 2,07-4,15 g/cm³ (Paronen 1988, s. 211) 4. Työprosessi 4.1 Kiviosuus Kivimateriaaliksi valitsin sinisen optisen lasin. Tämä sen takia, koska vyöni on sininen eikä luonnonvaraisten kivien väri miellyttänyt. Lisäksi optisessa lasissa on kaunis kissansilmäilmiö. Hiontamallina käytin tavallista yksöispyörtöhiontaa, koska halusin kivistä mahdollisimman yksinkertaisia. Hioin kivistä pyöreitä ja korkeita. Pyöreän mallin hiominen oli minulle helppoa, koska olen aiemmin hionut niitä paljon. Jätin kivet korkeiksi siksi, jotta kissansilmäilmiö ei katoa. Hioin yhteensä neljä kiveä. (Kuva 1, 2, 3, 4, 5,6 ja 7) Kuva 1 Kivet ennen hiontaa
5 Kuva 2 Kiven liimaus Kuva 3 Kiven liimaus Kuva 4 Kiven hionta Kuva 5 Kiven kiillotus Kuva 6 Loppukiillotus
6 Kuva 7 Valmiit kivet 4.2 Jalometalliosuus Jalometallituntien alettua keskityin hienosäätämään työni ulkoasua. Prototyypin olin tavallaan jo tehnyt työssäoppimispaikalla, joten siihen minun ei tarvinnut tuhlata aikaa. Tiesin jo alusta alkaen, että haluan vyönpäähäni tähtikuvion, koska napeissanikin esiintyy tähdet. En kuitenkaan halunnut nappiin kuuluvaa tähtikuviota työhöni, koska kyseinen kuvio ei ole minun suunnittelemani. Syksyllä 2012 tein tähtiaiheiset korvakorut ja kaulakorun. Havahduin ajatukseen, että voisin käyttää samanlaista tähtien asettelua vyönpäässäni kuin tekemässäni kaulakorussa. Tiesin, että se on minun juttuni ja ettei samanlaista tule varmasti vastaan. Tähdet olivat myös hyvä yhdistelmä sinisen kivimateriaalin kanssa. Aloittaessani työtä, ensimmäisenä mittasin vyöni kärjen, jotta osaan tehdä vyönpäästä oikean kokoisen. Tämän jälkeen sahasin kappaleen irti levystä. Leikkasin levystä kapean reunapalasen, jonka juotiin pohjaan kiinni. Juottami-
7 nen kävi nopeasti ja se myös tuntui huomattavasti helpommalta kuin työssäoppimispaikalla. Tämän jälkeen juotin kärkeen pienen kotelon. Samaan aikaan sahasin levystä myös erilliset tähdet. Istukat tein samaisesta levystä. Aluksi suunnittelin tekeväni putken istukoita varten, koska silloin kaikista istukoista olisi varmasti tullut samankokoisia. Olin kerran aiemmin tehnyt putken ja se tuntui silloin kovin vaikealta ja aikaa vievältä, joten en päätynyt tähän ratkaisuun. Istukoiden teko sujui jouhevasti ja niistä tuli samankokoisia. Lopuksi tein vyönpäähän mattauksen, jotta sileäpintaiset tähdet pääsevät esille. Sitten juotin päälle tähdet ja istukat. Taakse juotin kaksi lenkkiä, joista vyönpään saa vyöhön kiinni. Kärkeen juotin vielä pienen lenkin, josta riipus roikkuu. Ennen kivien istuttamista laitoin vyönpään pariksi tunniksi kiillotusrumpuun. (Kuva 8, 9, 10, 11 ja 12) Kuva 8 Piirroksen kiinnittäminen levyyn sahausta varten Kuva 9 Sahattu runko
8 Kuva 10 Reunat ja kotelo juotettuna runkoon. Kuva 11 Juottamisen jälkeen esine on hapotettava.
9 Kuva 12 Tein tuotteeseen mattapinnan ja sovitin sitä vyöhöni. Hyvältä vaikutti. Tämän jälkeen juotin tähtikuvion runkoon. 4.3 Kivien istutus Kivien istutus alkoi huonosti. Asettelin kiviä istukoihin ja näytti siltä, että istukat ovat sopivia. Kun sitten aloin istuttamaan, niin huomasin, että kivi ei ollutkaan istukan pohjassa saakka. Olin kuitenkin ehtinyt kiinnittää kiven aika hyvin, joten sitten alkoikin miettiminen miten saisin kiven irti ilman, että se vaurioituisi. Apua sain Pasi Jaakonaholta, joka irroitti kiven sillä aikaa, kun minä varmuuden vuoksi kävin hiomassa kaikki kivet hieman pienemmiksi. Irroitettu kivi ei kärsinyt paljoa, joten naarmut lähtivät helposti pois uudelleen hiottaessa. Sain kivistä juuri oikeankokoiset ja vaikutti siltä, että istutus sujuu näppärästi, eikä vastoinkäymisiä enää tule. Oli kuitenkin liian aikaista tuulettaa, nimittäin viimeistä kiveä istuttaessani istukka lähti irti. Korjatakseni tilanteen, olisin joutunut irroittamaan loput istuttamani kivet, jotta olisin voinut juottaa istukan takaisin paikalleen. Koska kivi oli jo käytännössä lähes täydellisesti istukassa, päädyin ajan puutteen vuoksi liimaamaan istukan kiinni. Aion myöhemmin korjata tämän. (Kuva 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19 ja 20)
10 Kuva 13 Kivien istutus Kuva 14 Kolmatta kiveä istuttamassa Kuva 15 Istukka irtosi Kuva 16 Istukan irtoaminen Kuva 17 Runkoon jäi vain muisto istukasta Kuva 18 Istukan liimaus
11 Kuva 19 Liimauksen jälkeen Kuva 20 Valmis työ 5. Pohdinta Valitsin aiheekseni vyönpään, koska minulla ei sellaista ollut. Olin aiemmin opetellut tekemään vyönpään työssäoppimispaikassa ja siihen nähden minulla oli suuret odotukset onnistua. Kaiken kaikkiaan työ onnistui mielestäni hyvin, mutta vastoinkäymisiä tuli vastaan. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että Aku Ankka on kovempi tyyppi kuin Hannu Hanhi! Alussa kaikki tuntui sujuvan kuin tanssien. Ongelmia syntyi kiviä istuttaessa. Kun olin istuttamassa viimeistä kiveä, istukka lähti irti. Se vaikutti oudolta, koska istukat olivat kuitenkin juottuneet erittäin hyvin. Samuel Valkeapää valaisi minua miksi istukka irtosi. Tulistaessa ja hapotettaessa pintaan tulee erilaisia kerroksia. Olin juottanut istukat ns. huonolle pinnalle. Minun olisi siis pitänyt rikkoa päällimmäinen pinta, jotta juotos olisi tapahtunut hyvälle pinnalle. Tämän tiedän jatkossa. Aika ei enää riittänyt istukan uudelleen juottamiseen. Se olisi vaatinut jo istutettujen kivien poistamista, koska ne eivät kestä lämpöä. Näin ollen ainoa ratkaisu oli liimata istukka paikalleen. Työstäni tuli kuitenkin mielestäni erittäin kaunis ja se sopii vyöhöni kuin nakutettu. Aikomuksenani on myöhemmin korjata istukka.
12 6. Kustannuslaskenta Materiaalit Määrä Hinta Yhteensä Optinen lasi 1,32g 0,34 /g 0,45 Hopea 71,49g 0,839 /g 59,98 Yhteensä 60,43 Työkustannukset Suunnittelu 5h 11 /h 55,00 Työ 60h 11 /h 660,00 Materiaalit + työ 775,43 Kate 10% 77,54 Veroton myyntihinta 852,97 ALV 24% 204,71 Tuotteen kokonaishinta 1057,68
13 Lähdeluettelo Nesheim, Asbjörn - Fjellström, Phebe. 1972. Saamelaista kansantaidetta. Helsinki: Otava Vaissi, Pekka Huovinen, Hannu. 2005. Kultasepän aineoppi ja ammattikemia. Helsinki: Opetushallitus Paronen, Tauno. 1988. Jalokiven loisto ja työstö. Hämeenlinna: Karisto
14 Kuvaluettelo Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3 Kuva 4 Kuva 5 Kuva 6 Kuva 7 Kuva 8 Kuva 9 Kuva 10 Kuva 11 Kuva 12 Kuva 13 Kuva 14 Kuva 15 Kuva 16 Kuva 17 Kuva 18 Kuva 19 Kuva 20 Jenna Salmi Jenna Salmi Jenna Salmi Jenna Salmi Jenna Salmi