KOKOELMAPOLIITTINEN OHJELMA Tampereen kaupungin museopalvelut Historialliset museot 2009 Kokoelmapalvelut
Sisältö 1. JOHDANTO 3 2. KOKOELMAT 6 2.1. Kokoelmien historia 6 2.2. Kokoelmien nykytilanne 9 3. TALLENNUS 13 3.1. Kartutus 13 3.2. Tallennuksen painopisteet 14 4. TUTKIMUS 18 4.1. Dokumentointi 18 4.2. Kokoelmatutkimus 19 4.3. Tutkimuspalvelut 20 5. KOKOELMIEN HALLINTA 21 5.1. Tiedollinen hallinta 21 5.2. Fyysinen hallinta 23 6. SAAVUTETTAVUUS 26 6.1. Kokoelmat tietoverkoissa 27 6.2. Näyttelytoiminta 27 6.3. Muu saavutettavuus 27 7. VERKOTTUMINEN 28 7.1. Kokoelmayhteistyö 29 7.2. Yhteiskäyttöiset verkkopalvelut 30 8. KOKOELMAPOLITIIKAN KEHITTÄMINEN 31 9. LIITTEET 32 Kokoelmapalvelut, toiminnan kuvaus 32 Kokoelmien historia 33 Lahjoitus- ja käyttösopimukset 38 Kokoelmahallinnon prosessikaaviot ja kuvaukset 44 Kokoelmien käsittely ja hallinnointi 52 Kokoelmien käsittely ja hallinnointi 53 Arvoluokitus 55 Poistopolitiikka ja poistoprosessi 60 Siiri-tietokannan käyttö- ja luettelointiohjeistukset 65
1. JOHDANTO Tampere on vuonna 1779 perustettu, Suomen ja Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Se sijaitsee vuosisataisten vesi- ja maakuntareittien yhtymäkohdassa Näsijärven ja Pyhäjärven kannaksella Tammerkosken molemmin puolin. Sen ympärille levittäytyy Pirkanmaan talousalue. Seutu houkutteli asukkaita jo 9000 vuotta sitten. Tampereen kaupallista ja liikenteellistä solmukohta-asemaa vahvistivat rautatiet, joista ensimmäinen, Hämeenlinnan ja Tampereen välinen rataosuus valmistui vuonna 1876. Kosken voima tarjosi mahdollisuuden teollisuudelle ja vähitellen tekstiili-, konepaja-, paperi- ja kenkäteollisuus kasvoivat merkittäviksi teollisuudenhaaroiksi. Viime vuosikymmenien rakennemuutoksessa Tampereesta on tullut huomattava tietoteknisen teollisuuden keskuspaikka ja keskeinen korkeakoulukaupunki. Tampereen museotoimen toiminta-ajatus Tampereen museotoimi tallentaa, tutkii, säilyttää ja pitää esillä aineistoa ja tietoa Tampereen ja Pirkanmaan ihmisestä ja hänen ympäristöstään ja toimii kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä visuaalisen kulttuurin asiantuntijana ja palveluntuottajana. Tuotantoalueeseen kuuluvat kokoelma- ja kulttuuriympäristöpalvelut, taidekokoelmapalvelut ja näyttelypalvelut. Tampereen museoiden kokoelmat Museopalvelujen ydintehtävänä on hoitaa kokoelmien sisältämää kulttuuri- ja luonnonperintöä, kartuttaa sitä ja tehdä sitä tunnetuksi. Tampereen museoiden kokoelmapalveluiden vastuualueena ovat Tampere sekä sitä ympäröivä Pirkanmaa. Suunnitelmallisesti kartutetut, hyvin dokumentoidut ja asiantuntevasti hoidetut kokoelmat ovat museopalveluiden muun toiminnan perusta. Tampere keskiviikkona 1.10.1890. Hämeen museoseura rakennutti 1950-luvulla Tamperetta esittävän pienoismallin. Se on ollut esillä Hämeen museossa 1959 1970, Kaupunginmuseossa 1970 1992 ja Vapriikissa EU-huippukokousten aikaan 1999 ja uudelleen joulukuussa 2009 avatussa Tammerkoski ja kosken kaupunki -näyttelyssä, TMT 006096. Kuva: Marika Tamminen. 3
Kokoelmien sisältämää tietoa kartutetaan aineiston dokumentoinnilla. Kokoelmatyössä näkyy museon luonne muistiorganisaationa: museoon tallennetut esineet ja valokuvat ovat todistuskappaleita ihmisestä, ilmiöistä ja tapahtumista eri aikoina. Kokoelmat luovat kuvaa menneisyydestä ja vaikuttavat siihen, millainen kuva kulttuuristamme välittyy tulevaisuudelle. Museokokoelma syntyy ja säilyy aina valintojen tuloksena; se on museon tulkinta tallentamisen arvoisista asioista menneisyydessä ja nykyajassa. Tampereen museoiden kokoelmat ovat Tampereen kaupungin omaisuutta, jota ylläpidetään verovaroin. Siksi kokoelmatyössä pyritään ottamaan huomioon kuntalaiset, heidän tarpeensa ja toiveensa. Museopalvelut tekevät tunnetuksi kokoelmia näyttelyiden, julkaisuiden, yhteistyöprojektien, lainaus- ja tietopalvelujen sekä erilaisten verkkopalveluiden kautta. Tampereen museoiden kokoelmat koostuvat historiallisten museoiden (Hämeen museo, Tampereen kaupunginmuseo, Tampereen teknillinen museo, Suomen Koulumuseo ja Tampereen luonnontieteellinen museo) kokoelmista. Lisäksi kuva-arkiston kokoelmat käsittävät Kaupunginarkiston kuvakokoelmat. Omien kokoelmien lisäksi kokoelmapalvelut huolehtivat joistakin erilliskokoelmista, kuten Suomen jääkiekkomuseon kokoelmista (sopimus 2002), Haiharan museosäätiön Nukke- ja pukumuseon kokoelmista (sopimus 2004) ja Paavo Korhosen Kivimuseon kokoelmista (sopimus 1997). Talletekokoelmista mainittavia ovat Dunderbergin säätiön kokoelma sekä Finlaysonin museokokoelma ja teollisuushistoriallinen aineisto. Nykyisin kokoelmia on pysyvästi esillä museokeskus Vapriikissa, Amurin työläismuseokorttelissa, Mediamuseo Rupriikissa, Tekstiiliteollisuusmuseossa ja Kivimuseossa sekä tulevaisuudessa myös Näsilinnassa. Lisäksi muutamat erityisteemat ovat pysyväisluontoisesti esillä, kuten Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa Hirvosen urheilujalkinekokoelma ja Mehiläisessä lääketieteen historian esittely. Liite: Kokoelmapalvelut, toiminnan kuvaus Kokoelmien luojia ja vaikuttajia. Teknillisen kokoelman luoja Juho Holmstén-Heiniö painotti keruussaan innovaatioita ja kokoelman opetuskäyttöä. Hämeen museon hoitaja Gabriel Engberg panosti kansantaiteen ja ryijykokoelman keruuseen. Museotoimen johtaja Martti Helin kohdensi keruun tamperelaiseen teollisuuteen ja tavallisen ihmisen elämänpiiriin. Keskimmäinen kuva: Kolmio Valokuva Oy. 4
Museotoiminnan tavoite Museotoiminnan tavoitteena on museolain (729/1992, 1166/1996, 644/1998, 877/2005) ja -asetuksen (1312/1992, 1192/2005) mukaan ylläpitää ja lisätä kansalaisten tietoutta kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään. Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville, harjoittamalla siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. Tähän samaan velvoittavat myös ICOM:in museoeettiset säännöt (nykyinen versio vuodelta 2004). Muita museotoimintaa sääteleviä lakeja ovat muinaismuisto- ja rakennussuojelulaki, jotka mm. määrittelevät mitä suojeltavan kulttuuriperinnön piiriin kuuluu. Kokoelmapoliittinen ohjelma Suomen kulttuurihistoriallisissa museoissa on laadittu kokoelmapoliittisia ohjelmia 2000-luvun alusta lähtien. Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa kiteytetään kokoelmien identiteetti ja toimintaajatus sekä pyritään hahmottamaan omien kokoelmien asema suomalaisessa museokentässä. Kokoelmapoliittisen ohjelman avulla määritellään kokoelmien kartutuksen, tutkimuksen, hallinnan ja saavutettavuuden suunta nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Tampereen museoiden kokoelmapoliittinen ohjelma on ollut tekeillä vuodesta 2005 lähtien. Sen sisältö on vuosien varrella muokkaantunut ja pelkistynyt sisältämään kokoelmatyön olennaisimmat tekijät. Kokoelmapoliittisen ohjelman tehtävä on määrittää museopalveluiden suhde kokoelmiinsa. Siihen kirjataan museopalveluiden velvollisuudet kokoelmia kohtaan sekä määritellään kokoelmien Kuva-arkiston vanhimpia aarteita. Eino Bergius kuvasi harvinaisia värikuvia, autochromeja, 1910-luvulla. Kuvassa Mia Peltonen ja E.A. Bergius ovat Siilinkarin majakalla. Vanhimmat kaupunkikuvat Tampereelta ovat 1860-luvulta, esimerkiksi Konstantin Hakulinin kuvaama Tammerkoski 1863. 5
sisällön tulevaisuuden suunta. Ohjelma sisältää liitteinä kaikki keskeiset kartutusta, dokumentointia, hallintaa ja saavutettavuutta koskevat prosessikuvaukset, ohjeet ja lomakkeet. Kokoelmapoliittinen ohjelma laaditaan 5-vuotiskaudeksi. Sitä täydentävät 3-vuotiskausiksi laadittavat kokoelmastrategiat sekä vuosittaiset toimintasuunnitelmat. 2. KOKOELMAT 2.1. Kokoelmien historia Tampereen museoista vanhin, Hämeen museo perustettiin 1904. Museon kokoelmat ovat karttuneet alueen kansatieteellisellä, kulttuurihistoriallisella ja arkeologisella aineistolla. Merkittävimpiä ovat kansantaidetta edustavat ryijy- ja kansanhuonekalukokoelmat sekä valokuvakokoelma, joka käsittää ajallisesti vanhinta valokuvausta Tampereella. Hämeen museon kokoelmien kartuttamisen painopisteet ovat muuttuneet keruun aikana. 1900- luvun alussa painotettiin hämäläisen kansankulttuurin peruskokoelman luomista. Keruualue ymmärrettiin nykyisiä maakuntarajoja laajemmin. Pian nähtiin kaupunkihistoriallisen kokoelman tarpeellisuus. 1920-luvulla panostettiin maakunnan elämän ja kulttuurin tallentamiseen. 1930- luvulla keskityttiin kaupunkihistorian kokoelman keruuseen ja valokuvakokoelman luomiseen. Sotien jälkeen luotiin laajat esihistorian kokoelmat ja kerättiin työväen kulttuuriin liittyvää aineistoa. Hämeen museon kokoelmat. Hämeen museon näytteillepanossa vuonna 1908 oli ajan tavan mukaan esillä runsaasti esineitä. Näyttelyhuone 11 esitteli kansatieteellisen kokoelman talousesineitä ja työkaluja. Laajeneville kokoelmille saatiin lisätilaa 1928 valmistuneesta Maanviljelys ja ajokalumuseosta ns. Alamuseosta. Museonhoitaja Esko Sarasmo esittelemässä ajokalukokoelmaa. Kuva oikealla: Valokuvaamo Aira. 6
Suomen koulumuseo avattiin 1960 Tammelan koulun kellarikerroksessa. Koulumuseon kokoelmat koostuvat pääosin kunnallisneuvos, opettaja Lauri Santamäen keräämästä oppimateriaalista, opetusvälineistä ja koulujen pienoismalleista. Kokoelmaa on Santamäen ajan jälkeen kartutettu Tamperepainotteisesti sekä opetuksen oppimateriaaliin ja havaintovälineistöön keskittyen. Tampereen teknillisen museon kokoelman perustana on yksityisen keräilijän, kelloseppämestarisähköteknikko Juho Holmstén-Heiniön tekninen kokoelma. Kansainvälisten esikuvien mukaisesti kokoelman oli tarkoitus toimia opetuskokoelmana ja ideapankkina. Keruun painopiste siirtyi Tampereen käsityö- ja tehdasyhdistyksen ja Tampereen teknillisen seuran johdolla eri teollisuusaloihin. Kokoelman tavoitteena oli koko maan teollisuuden, pienteollisuuden ja käsityön esittely. Kokoelmien siirryttyä 1949 perustetulle Teknilliselle museolle museonhoitaja Keijo Putron insinöörin koulutus ja toiminta lentokoneteollisuuden parissa näkyivät keruun linjassa. Siinä painottuivat tekniset keksinnöt, teollisuuden voima- ja työstökoneet. Tampereen luonnontieteellisen museon kokoelmien perustana toimivat Tampereen luonnontieteellisen yhdistyksen (1905 1910) ja Tampereen luonnonystäväin yhdistyksen (1932 ) keräämät kokoelmat, jotka siirtyivät Tampereen kaupungin hallintaan vuonna 1961. Samana vuonna avattiin luonnontieteellisen museon ensimmäinen kokoelmiin perustuva perusnäyttely. Kaupunginmuseo syntyi 1960-luvun lopussa kunnallista museotointa perustettaessa. Kaupungin museon keruualue oli selkeästi Tampereen kaupungin kulttuurihistorian tallennus. Siinä painotettiin kaupungin hallinnon ja tamperelaisten elämän piirin tallennusta. Organisaatiouudistuksesta 1969 ja silloin alkaneesta museotoimen johtaja Martti Helinin ajasta keruun linja muuttui. Tampereen kaupungin museot alettiin mieltää kokonaisuudeksi ja keruussa painottui nykyajan tavallisen ihmisen elämänpiirin tallennus sekä teollisuuden tuotenäytekokoelmat. Teknillisen museon kokoelmat. Teknillinen museo avattiin Frenckellin pannuhuoneessa vuonna 1958. Äänentallennus- ja toistolaitteita esittelemässä museonhoitaja Keijo Putro. Museo sai Tampereen Kenkäteollisuus Oy:n kiinteistöstä uudet tilat 1970-luvun alussa. Kuvassa Maakulkuneuvot-osastoa varten kartutettua autokokoelmaa. Kuva oikealla: Aimo Aitasalo. 7
Tällöin hankittiin esinekokoelmiin mm. laajat tekstiili- jalkine- ja kumialan tuotenäytekokoelmat. Kokoelmakartunta kirjattiin pääasiassa teknillisen museon kokoelmiin. Valokuvakokoelmien hoitoa ja kartutusta tehostettiin 1980-luvun alussa perustamalla museotoimen osaksi valokuva-arkisto. Sinne keskitettiin Tampereen perinteisten museoiden kuvakokoelmat sekä kaupunginarkiston valokuvakokoelma. 1990-luvulla todettiin, että kokoelmakartutuksessa ei oltu huomioitu riittävästi Tampereen teollisuuden murrosta, joten esine- ja valokuvakokoelmien kartutus suunnattiin häviävään teollisuusperinteeseen. Kahden, kaupungin kasvulle merkittävän teollisuuslaitoksen, Finlaysonin ja Tampellan museokokoelmat siirtyivät Tampereen museoiden hoitoon. Luonnontieteellisen museon kokoelmia kartutettiin hallitusti vuoteen 1995 asti, jolloin alkoi kokoelmien varastointivaihe. Samalla myös museon toistaiseksi viimeinen näyttely suljettiin. Tampereen museot on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut kokoelmatoiminnan uudelleenorganisoinnin käännekohdassa. Kokoelmat eivät laajuudestaan huolimatta ole kattavat. Edustavuuden lisäämiseksi niitä on sekä kartutettava että karsittava. Samalla on huomioitava myös jatkuva aikaan ja kehitykseen sidoksissa oleva kartutustarve. Keksinnöt, innovaatiot, ilmiöt ja tapahtumat luovat uudenlaisia kartutuspaineita. Luonnontieteellisen museon kokoelmia on alettu kartuttaa ja kokoelmien tilaa kohentaa viime vuosien aikana: materiaalin keruu ja näyttelyiden suunnittelu tähtää Luonnontieteellisen museon avaamiseen. Luonnontieteelliset kokoelmat. Vuonna 1961 avatussa Tampereen luonnontieteellisen museon ensimmäisessä näyttelyssä suomalaista luontoa tehtiin tunnetuksi mm. dioraamoilla. Museoamanuenssi Tomi Kumpulainen suunnittelee uutta luonnontieteellistä näyttelyä Vapriikkiin. Kuvassa hänellä on kädessään museon kokoelmiin kuuluva kuhankeittäjä, TLM-359. Kuva oikealla: Susanna Lyly. 8
Tampereen kaupunki on muuttunut 1980 90 -lukujen murroksessa perinteisestä teollisuuskaupungista uuden teknologian, koulutuksen, viestinnän ja median keskukseksi. 2000-luvun alussa uusia painopisteitä ovat biolääketieteen tutkimus, teollisuusperinteen ja työväen kulttuurin arvostus, kansainvälistyminen, monikulttuurisuuden huomioiminen sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen. Nämä painopisteet otetaan huomioon myös museon tallennustoiminnassa. Liite: Kokoelmien historia 2.2. Kokoelmien nykytilanne Esinekokoelmat Tampereen museot aloitti kokoelmien arviointityön 1990-luvun alussa. Sysäyksen tälle antoi Teknillisen museon palo vuonna 1989 ja sen tuhojen arviointiin luotu säilytysluokitus. Säilytysluokituksen pohjalta kehitettiin arvoluokitus, josta on tullut valtakunnallisesti merkittävä kokoelmien arviointimenetelmä. Kokoelmatyön keskittäminen Vapriikkiin johti uudenlaiseen kokoelma-ajatukseen: ei ollut tarkoituksenmukaista jaotella kokoelmia museoiden mukaan vaan aihepiirinsä mukaan. Tämä johti kokoelmien inventointiin, mikä paljasti sen, että erillisten museoiden kokoelmissa oli paljon samankaltaista materiaalia. Käynnistettiin kokoelmien dokumentointityön ohella kokoelmien arvoluokittaminen. Opetushistorialliset ja kulttuurihistorialliset kokoelmat. Suomen koulumuseo esitteli suomalaista opinkäyntiä esinein, kuvin, interiöörein ja pienoismallein. Kuva museon päähallista. Tyylisisustuksia esittelevä näyttely avautui Kaupunginmuseossa vuonna 1979. Sisustusten esineistö oli pääasiassa museon omista kokoelmista. Kuva empiresalista. Kuva vasemmalla: Juhani Riekkola. 9
Esinekokoelmat jakautuvat: - arkeologiseen - kansatieteelliseen - kulttuurihistorialliseen - paikallishistorialliseen - tekniseen - teollisuushistorialliseen - opetushistorialliseen - luonnontieteelliseen kokoelmaan Alueellisesti kokoelmat ovat karttuneet pääasiassa Tampereelta ja sitä ympäröivältä Pirkanmaalta, varhaisempina aikoina myös Hämeen ja Satakunnan alueelta. Jotkut osakokoelmat on mielletty kansallisiksi tai aihepiirin keruussa ei ole huomioitu lainkaan alueellista ulottuvuutta. Osa kokoelmista on kuitenkin selkeästi paikallisia, kun taas osa kokoelmista on merkittäviä ns. Suomikokoelman kannalta. Valtakunnallisesti merkittäviä osakokoelmia: - ryijykokoelma - optiikkakokoelma - kumiteollisuuskokoelma - jalkineteollisuuskokoelma - muovikokoelma - tekstiiliteollisuuskokoelma - polkupyöräkokoelma - suksikokoelma - luonnontieteelliset kokoelmat: hyönteis-, kasvi- ja sammalsekä linnunsiipikokoelma Merkittäviä esinekokoelmia. Teollisuushistoriallista kokoelmaan edustaa Tampellan ensimmäisen sähkövalaistuksen dynamo vuodelta1885, T-LA 244. Finlaysonin kelloportin päälle asennettu kello kuului keskustan kaupunkikuvaan vuodesta 1860 aina1950-luvulle saakka. Kello koneistoineen on esillä Tammerkoski ja kosken kaupunki -näyttelyssä, FM 65:1-8. Kuvat Hanna Tuokila. 10
Kokoelmatiedostojen siirtäminen digitaaliseen muotoon aloitettiin vuonna 1995 Paradoxiin luodulla lomakepohjalla. Tampereen museoiden tarpeisiinsa räätälöitiin KuvaMinttu- tietojenhallintajärjestelmä, joka vaihdettiin vuonna 2003 Profium Metadata Server -pohjaiseen sisällönhallintaratkaisuun, Siiriin. Siiri-tietokantaan luotu verkkopalvelu mahdollistaa esinekokoelmien monipuolisemman saavutettavuuden. Vuoden 2008 lopussa Siirin verkkopalvelun kautta oli tavoitettavissa 17 874 esinettä. Esinekokoelmien kokonaismäärä oli vuoden 2008 lopussa 366 787 esinettä, joista manuaalisen luetteloinnin parissa noin puolet ja digitaalisesti dokumentoituja 74 871 esinettä. Arkistokokoelmat Tampereen museoiden arkistokokoelmien pääosan muodostaa esinekokoelmiin kuuluva kontekstiarkisto. Sen lisäksi kokoelmassa on erillisiä arkistokokonaisuuksia. Näistä mainittavia ovat Hämeen museon historiallinen kirjakokoelma, Suomen Koulumuseon oppikirjakokoelma ja Valmetin Lentokonetehtaan kirjasto sekä tamperelaisten tehtaiden arkistoaineistoja, kuten Finlaysonin, Tampellan ja Suomen Trikoon kirjasto- ja tuotearkistot, Tampellan konepajan tuotearkisto ja paikallinen laivapiirustuskokoelma. Arkistokokoelmiin kuuluvat myös juliste- ja postikorttikokoelmat. Arkistoaineistot on luetteloitu pääasiassa saantierittäin. Luettelointi on manuaalisessa muodossa tai joissakin tapauksissa erillisellä Excel-pohjaisella hakujärjestelmällä. Tammerkosken maiseman tallentaminen on aina kuulunut kuva-arkiston painopistealueisiin. Kuva Tammerkosken tehtaista juhlavalaistuna 1962 on Finlaysonin tehtaan kokoelmasta. Valokuvakokoelmaa on kartutettu keskitetysti 1980-luvulta lähtien. Ilona Koivisto, Seija Virta ja Teija Laurinolli pystyttävät kaapia kuva-arkistoon 1987. Kuvan on ottanut arkiston valokuvaaja Raija Nurmi. 11
Valokuvakokoelmat Tampereen museoiden valokuvakokoelmat koostuvat viiden erillisenä toimineen museon kokoelmien lisäksi kaupunginarkiston valokuvakokoelmasta. 1980-luvulta lähtien kokoelmaa on kartutettu valokuva-arkiston toimesta keskitetysti ja kokonaissuunnitelmia sekä kokoelmien painopistealueita noudattaen. Kuva-arkistoon sijoitettiin 2000-luvun alussa myös Suomen Jääkiekkomuseon valokuvakokoelma. Vanhimmat Hämeen museon valokuvat ovat 1850- ja 1860-luvuilta. Valokuvakokoelmat karttuvat jatkuvasti uusilla ajankohtaisilla kuvilla mm. arkiston valokuvaajan kuvaustyön tuloksena. Alueellisesti kokoelmat ovat karttuneet pääasiassa Tampereelta ja sitä ympäröivältä Pirkanmaalta. Vuoden 2008 lopussa kokoelmien kokonaismäärä oli 1 024 000 valokuvaa, joista digitaalisesti dokumentoituja oli 85 000 valokuvaa. Keskeiset osakokoelmat: - Tampere-kokoelmat - Pirkanmaa-kokoelmat - teollisuuskokoelmat - Aamulehden valokuvakokoelma - ammattivalokuvaajien kokoelmat - harrastajavalokuvaajien kokoelmat Digitaalinen dokumentointi on kuva-arkistossa jatkunut jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Nykyisin käytössä oleva Siiri-tietokanta ja asiakkaille tarjottavat verkkopalvelut ovat mahdollistaneet kuvakokoelmien dokumentoinnin ja kokonaishallinnan kehittymisen sekä valokuvien laajemman ja aktiivisemman saavutettavuuden. Siiri-tietokannan verkkopalvelun kautta kuvia oli tarjolla asiakkaille vuoden 2008 lopussa 43 688. Kuvien sähköinen tallennus alkoi kuva-arkistossa 1990-luvun puolivälissä. Arkistotyöntekijä Iris Toivola digitoi Hämeen museon kokoelmia 2006. Historiallisia kokoelmia säilytetään kuva-arkiston holveissa. Kuvat Reetta Tervakangas. 12
3. TALLENNUS Kokoelmatallennus tarkoittaa esineiden, kuvien, filmien ja arkistomateriaalien sekä luonnontieteellisten näytteiden ottamista kokoelmiin ja niiden varustamista kontekstitiedoin ja -materiaalein. Tallennus tapahtuu olemassa oleviin kokoelmiin, nykypäivän uusiin painopisteisiin pohjautuvan kokoelmastrategian mukaisesti. 3.1. Kartutus Kartutus pohjautuu toimintavuodelle tehtyyn suunnitelmaan, josta käy ilmi ne painopistealueet, joita erityisesti kerätään. Kartutukseen vaikuttavat sekä yleiset kokoelmien painopistealueet että Tampereen museopalveluiden käynnissä olevat näyttelyhankkeet ja projektit. Kartutuksessa on keskeistä olemassa olevien kokoelmien hyvä hallinta ja painopistealueiden tuntemus. Kartutus tapahtuu kahdella tavalla: aktiivisella ja passiivisella. Aktiivisella kartutuksella tarkoitetaan toimintaa, joka tapahtuu museoammatillisen henkilökunnan omasta aloitteesta ja pohjautuu kartutukselle luotuihin painopisteisiin. Passiivisella kartutuksella tarkoitetaan kartutustoimintaa, jossa aloitteen tekijänä on museon ulkopuolinen taho, yksityinen kansalainen, yritys tai yhteisö. Suhtautuminen tarjoukseen riippuu siitä, miten hyvin tarjottu materiaali sopii jo olemassa oleviin kokoelmiin tai painopistealueisiin; täyttääkö se jonkin puutteen tai korvaako se parempana jonkun jo olemassa olevan dokumentin. Kokoelmiin hyväksyttäessä esineet pyritään arvoluokittamaan. Tarjouksia harkittaessa tulee ottaa huomioon museon kokoelmastrategia sekä muut yleiset kartuntaa ohjaavat periaatteet. Liite: Lahjoitusasiakirjat ja käyttösopimukset Kokoelmien aktiivikartutusta. Tekstiilikokoelmaa täydennettiin 2007 Oppi Untrachtin intialaisten tekstiilien kokoelmalla. Tekstiilikonservaattori Maija Pennanen pakkasi tekstiilit museoon siirtoa varten. Vuonna 2009 tallennettiin Tampereella pidettyjen Euroopan Nuorten Olympiafestivaalien kisamateriaalia. Sen diaaroinnista vastasi museoamanuenssi Tiina Paavola. Kuvat: Anne-Mari Lehto ja Ossi Muujärvi. 13
Olemassa olevien kokoelmien hallinnan lisäksi keskeistä kartutuksen suuntaamisessa on nykyhetken dokumentoinnin aktiivinen suunnitteleminen. Kokoelmatoiminnan tulee seurata yhteiskunnan ja ympäristön muutoksia. Nykyhetkessä elämänalueita ja ilmiöitä on niin paljon ettei kaikkea ole mahdollista dokumentoida. Haasteena on suunnata kokoelmakartutusta Tampereen kaupungin kehityksen ja imagon mukaisesti. Monet nykypäivän ilmiöt ovat immateriaalisia ja vaikeasti konkreettisin esinein tallennettavissa, joten ilmiökeskeisessä tallentamisessa korostuvat ei-esineellisen tallentamisen muodot, kuten valokuvaus, audiovisuaalinen tallennus ja haastattelututkimus. 3.2. Tallennuksen painopisteet Kokoelmien kartutuksessa keskitytään merkittävien kokoelmien täydentämiseen ja alan kehityksen seuraamiseen sekä nykypäivän ilmiöiden tallentamiseen. Tampereen museotoimen nykytallennuksen tärkeitä aihealueita ovat: - teollisuushistorian ja -perinteen tallennus (erityisesti tekstiili-, metalli-, jalkine, kumi- ja muoviteollisuus sekä työväestön asuminen ja eläminen) - tamperelaisten ja pirkanmaalaisten elämänpiirin tallentaminen - valta- ja alakulttuurien tallentaminen - kaupunkihistorian tallentaminen - tamperelainen innovatiivisuus - muoti-ilmiöt ja vaihtuvat trendit - ICT-ala sekä sen kytkennät eri teollisuuden aloille - viestintään (erityisesti tamperelaiseen) liittyvät esineet ja ilmiöt - tamperelaisen valokuvauksen tallentaminen - Tampereen ja Pirkanmaan luonnontieteelliset näytteet, havainnot ja ilmiöt Tallennuksen painopistealueita. Vuoden 2009 kokoelmatäydennyksiä olivat mm. tamperelaista jalkineteollisuutta kuvaava Reino-kotikenkien uusin tulokas, ensitohveli (TMT 5666:1-2) ja Tammerkosken viimeistä toimivaa tehdasta TAKOa edustava hienokartonkirulla (TMT 6098). Lasten leikkikalujen kestosuosikki keinuhevonen aikuistenkoossa hankittiin Aika leikkiä! -näyttelyyn (TMTe 5648). Kuvat Mari Lind, Velijoonas Jokinen ja Marika Tamminen. 14
Esinekokoelmien kartutuksen painopistealueet Esinekokoelmien kartutuksen painopistealueita ovat edellä luetellut aihealueet. Jokaiselle toimintavuodelle täsmennetään aktiivisen kartutuksen kohteet ajankohtaisten ilmiöiden ja tapahtumien sekä museotoimessa käynnissä olevien projektien mukaan. Tampereen museotoimi huolehtii aluettaan laajemmasta tallennuksesta teollisen kulttuuriperinnön osalta. Merkittäviä osa-alueita ovat tekstiiliteollisuus, kumi- ja jalkineteollisuus ja viestintä. Pirkanmaan alueen kokoelmatallennus kohdentuu maakunnan omaleimaisuutta korostavaan materiaaliin ja ilmiöihin. Paikallismuseotyöstä huolehtii Kulttuuriympäristöyksikön paikalliskulttuuritutkija. Paikallinen tallennus kohdistuu seuraaviin yhteiskunnan osa-alueisiin: - kaupungin historia ja kulttuurihistoria - teollisuushistoria ja -perinne - tamperelaisten elämänpiiri - elinkeino- ja yritystoiminta - kaupunginhallinto ja kunnallinen toiminta - liikenne - opetus Merkittäviä paikallisia esine- ja näytekokoelmia ovat: - Hopeakokoelma - Tampellan tuotenäytekokoelma - Finlaysonin tuotenäytekokoelma - Suomen Trikoon tuotenäytekokoelma - Finlaysonin museokokoelma Ryijykokoelma ja tamperelaisen hopean kokoelma ovat aktiivisesti kartutettavia erikoiskokoelmia. Kustavilaistyylinen morsiusryijy saatiin Hämeen museon kokoelmaan Vihdistä Julius Ailion välittämänä vuonna 1904, HM11:1. Uusrokokootyyliset sokerikko ja kermakko ovat hopeaseppä Johan Erik Hellsténin valmistamat vuodelta 1875, TTM 58385 ja 58396. Kuvat: Reetta Tervakangas ja Raija Grahm. 15
- Tampellan museokokoelma - Kaupungin lahjat - Merkittävien tamperelaisen sukujen kokoelma - Holmstén-Heiniön kokoelma - Vuoden 1918 kokoelma - Luonnontieteelliset: linnunsiipikokoelma ja Thorvald Grönblomin hyönteiskokoelmat Valokuva-arkiston kartutuksen painopistealueet Valokuva-arkiston kartutuksen painopistealueet kohdistuvat paikallisiin, tamperelaisiin sekä laajemmin alueellisiin, pirkanmaalaisiin tapahtumiin, maisemiin ja ilmiöihin. Kartutusta voidaan valokuvakokoelmien osalta tarkastella paitsi aihealueittain myös kuvaajittain. Keskeistä kartutuksen painopistealueita tarkasteltaessa on huomioida alueellisen valokuvauksen taltioiminen, merkittävimpien valokuvaajien tuotannon tallentaminen kokoelmiin sekä toisaalta valokuvausharrastuksen taltioiminen. Paikallinen tallennus - kaupunkikuvan muutos - teollisuushistoria ja -perinne - tamperelaisten elämänpiiri - elinkeino- ja yritystoiminta - kunnallinen toiminta - nykyilmiöiden dokumentointi Kuva-arkiston kartutuksen painopistealueisiin kuuluu tamperelainen teollisuus ja teknologia. Kokoelmiin vastaanotettiin 2006 uusi erä sähköteknikko, tekniikan keräilijä ja valokuvaaja Juho Holmstén-Heiniön lasinegatiiveja. Nykyhetken kuvauksen yhtenä painopistealueena on kaupunkikuvan muutos. Syksyllä 2009 tallennettiin Ratinan silta-työtä osana maisemaa. Kuvat: Reetta Tervakangas ja Marika Tamminen. 16
Merkittävät paikalliset kokoelmat: - Aamulehden kuvakokoelma - Tampellan kuvakokoelma - Finlaysonin kuvakokoelma - Suomen Trikoon kuvakokoelma - Valmetin kuvakokoelma - Hämeen museon kuvakokoelma - Kaupunginarkiston kuvakokoelma - Tammerfors Amatörfotografiklubbenin kokoelma - Tampereen kameraseuran kuvakokoelma Tamperelaisen valokuvauksen tallentaminen: - toiminta sekä paikallista tallennusta että valokuvauksen historian ja nykyhetken tallennusta Ammattikuvaajien kokoelmat: - Ensio Kauppila - V.O. Kanninen - Juhani Riekkola - E.M. Staf - Jussi Kangas - Kari Nieminen Harrastekuvaajien kokoelmat: - Teuvo Mäkinen - Axel Tammelander - E.A. Bergius Tampereen ja lähialueiden tärkeimpien tapahtumien lisäksi painopisteitä ovat tamperelaisen teollisuuden prosessit ja tuotteet, esimerkiksi Niels Rasmussenin kuvaama Tampellan ensimmäinen veturi 1900. Yhteistyössä valokuvaajien ja harrastajien kanssa kuvataan nyky-tamperetta. Peter Palo-oja lahjoitti kokoelmiin kesällä 2009 kuvaamiaan Euroopan nuorten olympiafestivaalien tapahtumia. 17
Alueellinen tallennus: - toiminta sekä tallennusta ohjaavaa yhteistyössä Kulttuuriympäristöyksikön kanssa että maakunnan omaleimaisuuden aktiivista kartutusta Alueelliset kokoelmat: - Matti Luhtalan kokoelma - Hämeen museon paikkakuntakohtaiset kokoelmat 4. TUTKIMUS Esine- ja kuvakokoelmien parissa tehdään sekä objektikohtaista että ilmiökeskeistä tutkimusta. Objektikohtaisessa tutkimuksessa tiedot tallennetaan tietokantaan objektin tunnistenumerolla. Ilmiökeskeinen tutkimus liittyy museopalveluiden näyttelyhankkeisiin, projekteihin ja aktiivikartutuksen kohteisiin. Luonnontieteellisessä tutkimuksessa keskitytään alueen lajiston, monimuotoisuuden ja ympäristön tilan seurantaan sekä tietyiltä osin taksonomiseen tutkimukseen. Tutkimustulokset julkaistaan näyttelykäsikirjoituksissa, painetuissa julkaisuissa, projektiraporteissa tai verkkomateriaalien sisällöissä. 4.1. Dokumentointi Dokumentointi on kokoelmien hallinnan perusta ja museon perustutkimusta. Kokoelmat dokumentoidaan hyväksyttyjen ammatillisten normien mukaisesti. Dokumentointiin sisältyy esineen, valokuvan tai näytteen identifiointi ja kuvaus sekä tiedot alkuperästä, valmistustavasta, valmistajasta, käyttäjästä, kunnosta, käsittelystä ja nykyisestä olinpaikasta. Dokumentoinnissa noudatetaan hyvää tiedonhallintatapaa. Tamperelaisten ammattikuvaajien kokoelmia on kuva-arkistossa runsaasti. Valokuvaajat ovat myös erittäin tärkeitä kuvaarkiston yhteistyökumppaneita. Kuvassa Axel Tammelanderin kuva helluntaista Teiskolassa 1910 ja Juhani Riekkolan nuoren naisen muotokuva 1960. 18
Kokoelmien dokumentointi alkaa aina kokoelman diaarioinnilla. Siinä kokoelmakokonaisuuden konteksti- ja muut tiedot tallennetaan ja kokoelma saa diaarionumeron, joka toimii jatkossa kokoelman ja sen osien identifioinnin välineenä. Dokumentointiin kuuluva luettelointi jakaantuu tunnistus- ja tutkimusluettelointiin. Tunnistusluetteloinnissa esine tai valokuva dokumentoidaan tietokantaan perustiedoilla, tutkimusluetteloinnissa objektin tiedot täydentyvät kuvailevalla ja tutkimuksellisella tiedolla. Esineiden ja kuvien merkitys sekä asema kokoelmissa tarkentuvat. Merkitys voi perustua moniin tekijöihin: esineen tai kuvan ikään, käyttöön, tekijään, ainutlaatuisuuteen tai tyypillisyyteen. Objektit dokumentoidaan siten, että ne pystytään luokittelemaan erilaisiin ryhmiin ja tunnistamaan samankaltaisten joukosta. Niitä kuvaillaan materiaalin, tekniikan, tyylin, erityispiirteiden, käytön ym. perusteella. Jotta objektien löytyminen kokoelmapalveluiden suuresta tietomäärästä olisi mahdollista, esineitä ja kuvia luokitellaan ja niille annetaan asiasanoja. Dokumentoimalla syntyvä tieto on löydettävissä Tampereen museoiden Siiri-tietokannasta ja se säilytetään Tampereen tietotekniikkakeskuksen palvelimella. Kaikkien kokoelmien dokumentointi tapahtuu digitaalisesti tietokantajärjestelmässä. Myös vanhoja manuaalisia dokumentointitietoja siirretään tietokantaan samalla dokumentointia täydentäen. Eri yksiköiden dokumentointiohjeet ja prosessikuvaukset ovat kokoelmapoliittisen ohjelman liitteinä. 4.2. Kokoelmatutkimus Ilmiölähtöistä kokoelmatutkimusta tehdään erityisesti kokoelmapalveluiden omissa näyttelyprojekteissa ja muissa hankkeissa. Tällöin kokoelmia lähestytään ja tutkitaan tietystä teemasta käsin. Esineiden dokumentointi tehtiin käsin kirjaamalla aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Amanuenssit Ritva Palo-oja ja Leena Willberg luetteloivat Kaupungin museon kokoelmaa vuonna 1978. Nykyään dokumentointi tapahtuu Siiri-tietokantaan. Harjoittelija Silja Friman opettelee kenkäkokoelman luettelointia 2009. Kuvat Reijo Niemi ja Ritva Palo-oja. 19
Kokonaistieto kokoelmasta ja sen osista lisääntyy, kokoelman vahvuudet ja puutteet selviävät ja kokoelmiin liittyvä asiantuntemus kasvaa. Kokoelmatutkimuksen avulla tehdään tunnetuksi kokoelmayksikön ja kuva-arkiston kokoelmia. Tällaista perustutkimusta tehdään kaikissa museon omissa projekteissa ja näyttelyhankkeissa. Onnistunut kokoelmatutkimus lisää kokoelmien saavutettavuutta. 4.3. Tutkimuspalvelut Tampereen museoiden kokoelmapalvelut ovat mukana erilaisissa tutkimusprojekteissa tarjoten tutkijoille aineistoja, työtiloja ja erityisalojensa osaamista. Tutkijat osallistuvat eri tavoin kokoelmatoimintaan käyttämällä kokoelmia tutkimusaineistonaan sekä tarjoamalla tutkimustietoa kokoelmien käyttöön. Kokoelmapalvelut toimivat yhteistyössä yksityisten tutkijoiden, yhteisöiden ja tieteellisten laitosten kanssa. Kuva-arkiston rooli on näkyvä tutkijoiden tutkimusten ja julkaisuiden materiaalin tarjoajana. Tutkimusten ja opinnäytetöiden tuottamaa tietoa hyödynnetään museon kokoelmatyössä. Esine- ja kuvakokoelmissa työskentelevät palvelevat asiakkaita erilaisissa kulttuuriperintöön liittyvissä kysymyksissä. Kokoelmapalveluissa tuotetaan tutkimusta ja näyttelyitä tilauksesta. Lisäksi vastataan esineellistä ja kuvallista kulttuuriperintöä koskeviin asiakastiedusteluihin. Kokoelmatutkimusta. Tampellan pellavatuotanto on yksi kokoelmatutkimuksen painopistealue. Tuloksia on esitelty useassa näyttelyissä, mm. Dora Jung -näyttelyssä ja julkaisussa. Museoamanuenssit Leena Willberg ja Ritva Palo-oja sekä tutkija Anne-Mari Lehto paneutuivat Tampellan damastimalleihin 2001. Tutkija Teemu Sainio suunnitteli Pirkanmaa-näyttelyn Metalli-osastoa. 20
5. KOKOELMIEN HALLINTA Kokoelmien hallinta muodostuu museo-objektien tiedollisesta ja fyysisestä hallinnasta. Tiedolliseen puoleen kuuluu dokumentointi, tietojen ylläpito ja kokoelmien sisällöllinen arviointi. Fyysistä hallintaa puolestaan ovat hoito- ja konservointitoimenpiteet, varastointi sekä kokoelmien liikkuvuudesta vastaaminen. Objektien turvallisuus niin varastoinnin, näyttelyiden kuin kuljetustenkin ajan on osa kokoelmien fyysistä hallintaa. 5.1. Tiedollinen hallinta Dokumentointi Kokoelmayksikkö vastaa museo- ja käyttökokoelmiin kuuluvan esineistön ja arkiston dokumentoinnista ja luetteloinnista, Kuva-arkistolla puolestaan on vastuullaan kuvallinen ja audio-visuaalinen aineisto. Kokoelmien dokumentoinnista huolehtivat amanuenssit ja tutkijat. Uusien kokoelmien valikoiva vastaanotto ja kokoelmien haltuunotto (diaariointi, luettelointi) heti vastaanottovaiheessa takaavat kokoelmien pysymisen hallinnassa. Esinekokoelmien selkeä jako museo- ja käyttökokoelmaan helpottaa sekä dokumentointia että esinehuoltoa, ja auttaa suuntaamaan resursseja museokokoelman hoitoon. Olemassa olevien kokoelmien hallintaa ja käytettävyyttä parannetaan inventoinneilla, joissa tarkistetaan esineiden tietotaso ja kunto. Tampereen museoiden laatimaa arvoluokitusjärjestelmää käyttäen määritetään esineen merkittävyys kokoelmissa. Arvoluokituksessa kokoelmat ja esineet Kokoelmat saavutettaviksi. Kokoelmien tutkimusta ja täydentämistä tehdään näyttelyprojektien yhteydessä. 1970-luvulla kartutettiin tavallisen ihmisen elämänpiirin esineistöä Amurin työläismuseokorttelin interiöörejä varten. Sisustuksia suunnittelemassa Teknillisen museon tiloissa amanuenssit Ilona Koivisto ja Paula Leinonen sekä harjoittelija Esa Hakala. Teollisen kengän kokoelma inventointiin ja dokumentoitiin Kenkämuseon näyttelysuunnittelun yhteydessä vuonna 2004. Kuva oikealla: Anne-Mari Lehto. 21
jaetaan museo- ja käyttökokoelmaan. Käyttökokoelma jakautuu opetuskokoelmaan ja rekvisiittaan, jotka mahdollistavat museokokoelmaa monipuolisemman käytön näyttelyissä ja pedagogisessa toiminnassa. Esineistön dokumentoinnissa on käytössä sekä manuaalinen pääkirja (diaario) että tietokantajärjestelmä (Siiri), jonne päivitetään kokoelmatiedoissa tapahtuneet muutokset. Kuva-arkisto käyttää dokumentoinnissa ainoastaan Siiri-tietokantajärjestelmää. Tietokanta on kokoelmien hallinnan tärkein työkalu, jonka ajan tasalla pitäminen kartuttaa museon tietopääomaa ja lisää asiakaspalvelun laatua ja sujuvuutta. Dokumentointi suoritetaan siitä annettujen ohjeiden ja sääntöjen mukaan. Liite: Siiri-tietokannan käyttö- ja luettelointiohjeistukset Objektin elinkaaren hallinta Kokoelmiin kuuluvan materiaalin poistuminen museokokoelmasta on osa objektin normaalia, dokumentoitua elinkaarta. Kun objekti on tullut joko fyysisin tai tutkimukseen pohjautuvin perustein elinkaarensa päähän, siitä tehdään poistopäätösehdotus. Poistolle pitää olla vankat perusteet, minkä lisäksi poistosyiden tulee olla museoeettisesti kestäviä ja objektiivisia. Tämä varmistetaan siten, että poistoehdotuksen tekijät ovat museoammatillisesti koulutettuja. Museotoimenjohtaja tekee poistosta päätöksen kokoelmapäällikön esityksestä. Objektin elinkaareen ja poistoprosessiin liittyvä dokumentaatio säilytetään pysyvästi. Poistojen myötä kokoelma pystytään pitämään laadukkaana ja tallennussuunnitelmaa vastaavana, minkä lisäksi kokoelmien hallinnointi helpottuu. Liite: Poistopöytäkirja Kokoelmien inventointia. Finlaysonin laajojen tekstiilinäytekokoelmien inventointi kohdentui vuosina 2008-2009 froteekokoelmaan. Siitä valittiin näytteet museo- ja opetuskokoelmaan. Loppua materiaalia hyödynnetään erilaisissa kuntalaisille suunnatuissa aktiviteeteissa. Onkiniemen varastolla inventoitiin, arvoluokitettiin, huollettiin ja pakattiin teknistä esineistöä odottamaan siirtoa kokoelmakeskukseen. Kuvat: Anne-Mari Lehto ja Tiina Paavola. 22
5.2. Fyysinen hallinta Kokoelmien hoito ja konservointi Esinekokoelmien fyysisestä hoitamisesta ja säilymisestä vastaa konservointiosasto. Pääpaino museokokoelmien hoidossa ja ylläpidossa on ennaltaehkäisevässä konservoinnissa. Esineeseen koh-distuvassa konservoinnissa pääpaino on näyttelyihin tulevassa materiaalissa. Kokoelmien kuntoa tarkkaillaan jatkuvasti, jotta pystytään havaitsemaan, milloin jokin objekti tarvitsee konservointitoimenpiteitä. Kaikki konservointitoimenpiteet dokumentoidaan tarkasti. Luonnontieteellisistä kokoelmista vastaa luonnontieteellisen museon amanuenssi ja kokoelmien tarvitsemat konservointipalvelut hankitaan ostopalveluina. Kuvakokoelmien hoidosta vastaa kuva-arkiston museoammatillinen henkilökunta. Koska kuvaarkistolla ei ole konservaattoria, keskeistä on kokoelmien fyysinen ylläpito ja ennaltaehkäisevä konservointi. Tarvittaessa konservointia hankitaan resurssien rajoissa ostopalveluna. Ennaltaehkäisevällä konservoinnilla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla pyritään saamaan kokoelmat säilymään mahdollisimman pitkään nykyisessä kunnossaan. Käytännössä tällä tarkoitetaan vaikuttamista kokoelmien säilytys-, käsittely-, näyttely- ja kuljetusolosuhteisiin. Stabiilien säilytysolosuhteiden takaaminen on ensiarvoisen tärkeää niin esine- kuin kuvakokoelmien säilymiselle, minkä vuoksi myös dokumentoinnista ja varastoinnista vastaavien henkilöiden tulee olla perillä ennaltaehkäisevän konservoinnin pääperiaatteista ja noudattaa periaatteita jokapäiväisessä työssään. Kokoelmien konservointi. Esinekokoelmien konservointitoimenpiteet kohdistuvat pääasiassa näytteille tulevaan materiaaliin. Konservaattori Hanna Tuokila konservoi Nukkemuseon Prinsessavaunuja Aika leikkiä! -näyttelyyn vuonna 2008. Kuva-arkiston henkilökunnan työhön kuuluu kokoelmien kunnon tarkistaminen ja kuvien puhdistaminen ennen pakkausta ja holviin siirtämistä. Arkistoapulainen Juhani Brander puhdistaa lasinegatiivierää. Kuvat: Mia Petänen ja Reetta Tervakangas. 23
Varastointi Esineistön säilytyksestä, turvallisuudesta ja esinesiirroista vastaa kokoelmayksikköön kuuluva varastointiosasto. Toiminnan keskeisenä periaatteena on taata esineistön säilyminen ja turvallisuus varastointien ja kuljetusten aikana. Tämän lisäksi varastohenkilökunta vastaa esineistön esille otosta dokumentointia, näyttelyitä, lainauksia ja kuvauksia varten sekä esineiden sijaintipaikkojen merkitsemisestä ja päivittämisestä Siiri-tietokantaan. Varastohenkilökunta raportoi esineistön kunnossa havaitsemistaan muutoksista konservointilaitokselle ja osallistuu museokokoelmien uhkana olevan tuholaisvaaran minimoimiseen. Tuholaistorjuntatoimenpiteet tehdään yhdessä konservointilaitosten kanssa. Kuvakokoelmat varastoidaan arkiston yhteydessä olevissa negatiiveille, vedoksille ja muille materiaaleille suunnitelluissa holveissa. Oikeiden varastointitapojen käyttämisestä ja koko henkilökunnan ohjaamisesta varastoinnissa vastaavat kuva-arkiston arkistotyöntekijät. Olosuhdeseuranta on keskeinen osa valokuvien varastointia. Siitä huolehtii kuva-arkiston amanuenssi. Varastointimenetelmiä ja kirjanpitoa kehitetään jatkuvasti, jotta esineistön ja valokuvien säilyminen voidaan taata ja jotta niiden esille ottoa mm. näyttelyitä ja tutkimusta varten pystytään helpottamaan ja nopeuttamaan. Vuonna 2012 valmistuvan museopalveluiden yhteisen Kokoelmakeskuksen käyttöönotto parantaa em. edellytyksiä merkittävästi. Kokoelmapalvelut huolehtivat myös siitä, että digitaalisten kuva- ja tietokantojen turvaamiseen kehitetään riittävä säilytysstrategia yhteistyössä Tampereen kaupungin tietohallinta-asiantuntijoiden kanssa. Erityisesti otetaan huomioon kokoelmiin kuuluvien sähköisten dokumenttien turvallinen varastointi, riittävä varmuuskopiointi ja käytettävyys. Kokoelmien varastointi. Kuvakokoelmat säilytetään arkiston yhteydessä olevissa, erilaisille kuvamateriaaleille suunnitelluissa holveissa. Museoamanuenssi Riitta Kela etsii negatiivia Aamulehden kokoelmasta. Valmistuessaan Tampereen museoiden kokoelmakeskus kokoaa omat esine- ja taidekokoelmat, Sara Hildénin, Haiharan säätiön ja Jääkiekkomuseon kokoelmat saman katon alle. Pitkäntähtäimen tavoitteena on kehittää säilytysosaamista ja -palvelutarjontaa. Kuvat: Reetta Tervakangas ja Tiina Paavola. 24
Turvallisuus Turvallisten säilytys- ja näyttelytilojen takaaminen vaikuttaa merkittävästi museo-objektien elinkaareen. Keskeisiä turvallisuuskysymyksiä ovat säilytys- ja näyttelytilojen ilmastointi-, lämmitys- ja valaistuskysymykset. Kokoelmien kasvun ja ikääntymisen sekä kansainvälisen näyttelyvaihdon lisääntymisen myötä myös tuholaisten kontrolloimiseen liittyvät kysymykset (pest management) ovat nousseet yhä keskeisemmiksi. Museokokoelmien säilytystiloille on olemassa normit lämpötilasta, kosteudesta ja valaistuksesta. Kokoelmien säilyminen ja turvallisuus taataan käyttämällä arkistointiin ja pitkäaikaissäilytykseen soveltuvia pakkausmateriaaleja ja säätämällä siinä määrin kuin se on mahdollista säilytystilojen olosuhteet eri materiaaleille sopiviksi. Objektien liikkuessa (mm. uusien saantierien saapuminen, näyttelypalautukset) on materiaali aina tarkastettava mahdollisen tuhoeläinvaaran vuoksi. Tuholaistarkastukset tehdään sekä museoon tai säilytystilaan tulevalle että niistä lähtevälle materiaalille. Museoiden on varauduttava myös tulipaloihin ja erilaisiin luonnononnettomuuksiin. Tampereen museoiden näyttely- ja säilytystilat ovat paloturvalliset ja varustettu automaattisella palohälytysjärjestelmällä ja ensisammutusvälineistöllä. Museolla on pelastussuunnitelma mahdollisten onnettomuuksien varalle. Palotarkastukset suoritetaan säännöllisesti. Ilkivaltaan ja tahallisiin tuhotöihin tulee myös varautua. Tampereen museoiden näyttely- ja säilytystilat on varustettu murtosuojauksella ja murtohälytysjärjestelmällä. Näyttelyissä olevien esineiden turvallisuudesta vastaa valvontahenkilökunta. Museon henkilökunta ja asiakkaat saattavat aiheuttaa toimillaan uhan kokoelmien turvallisuudelle. Tahattomia turvallisuusriskejä voidaan vähentää kouluttamalla henkilökuntaa sekä valvomalla asiak- Kokoelmien turvallisuuskysymykset. Kokoelmien turvallisuus on keskeisiä kokoelmahallinnan haasteita. Tampereen museoiden kokoelmat ovat läpikäyneet kaksi katastrofia. Vuoden 1918 taisteluissa Hämeen museossa rikkoutui mm. lasikannu, HM 1056:6.Teknillisen museon varastokerroksen palossa vuonna 1989 vääntyi muodottomaksi kahvikannu, TTM 8173. Rikkoutunut lasinegatiivi on esimerkki siitä, kuinka helposti vaurioituvia erilaiset kuva-aineistot ovat. Kuvia uhkaavat erityisesti erilaiset kemialliset prosessit. Kuvat Marika Tamminen, Velijoonas Jokinen ja Satu Auvinen. 25
kaita. On tärkeää kiinnittää huomiota määräaikaisen henkilökunnan ohjaamiseen, jotta perustiedot kokoelmien käsittelystä ovat riittävät. Kokoelmien säilytystiloihin asiakkaat eivät pääse kuin poikkeustapauksissa, ja silloinkin museon henkilökunnan seurassa. Museoesineiden turvallisuuteen ja säilymiseen liittyvät periaatteet on jokaisen museossa työskentelevän sisäistettävä ja otettava osaksi jokapäiväistä työskentelyä. Vuonna 2012 käyttöön otettavan Kokoelmakeskuksen myötä esinekokoelmien fyysinen hallinta helpottuu ja selkeytyy. Tuolloin myös säilytystilojen turvallisuussuunnitelmat päivitetään. Liitteet: Kokoelmahallinnan prosessikaavio ja -kuvaukset, Kokoelmien käsittelyohjeet 6. SAAVUTETTAVUUS Saavutettavuus tarkoittaa palveluiden tuottamista jokaiselle ihmiselle, iästä, sukupuolesta, terveydentilasta, sosiaalisesta, psyykkisestä ja fyysisestä toimintakyvystä riippumatta. Museotyössä saavutettavuus on asiakkaiden erilaisten tarpeiden huomioimista kaikessa toiminnassa. Kokoelmapalveluiden tavoitteena on edistää kokoelmien saavutettavuutta ja liikkuvuutta museon sisäisessä sekä ulkoisessa käytössä. Saavutettavuus koostuu useista osa-alueista, joista jokaista tulee kehittää. Näitä ovat mm. kokoelma- ja näyttelytilojen esteettömyys, sosiaalinen ja kulttuurinen tasapuolisuus sekä tiedon ja tiedotuksen saavutettavuus. Kokoelmien hyvä hallinta on edellytyksenä kokoelmien onnistuneelle saavutettavuudelle. Muistatko vielä sen kahvihetken... Kokoelmapalveluita ikäihmisille. Kokoelmapalveluiden erityisenä painopistealueena on ikäihmisten kanssa tehtävä kokoelmatyö. Vuonna 2009 valmistui esinekokoelmien tuottama Muistatko vielä sen kahvihetken? -toimintapaketti ikäihmisten käyttöön. Ristivalotuksia menneisyyteen -hankkeessa kuva-arkisto tuotti näyttelyn ja verkkosivuston yhteistyössä lasten ja ikä- ihmisten kanssa. Kuvassa Kirsti Strömberg, Kirre Polama ja tutkija Ulla Rohunen tutustumassa Vapriikin kokoelmayksikköön. Kuvat: Reetta Tervakangas ja Pekka Kuparinen. 26
6.1. Kokoelmat tietoverkoissa Kokoelmatietojen saavutettavuus internetin välityksellä lisää kokoelmien käyttöä museon ulkopuolella. Tampereen museot ovat kehittäneet verkkopalveluitaan aktiivisesti jo 1990-luvulta lähtien. Vuodesta 2006 käytössä ollut Siiri-tietokannan verkkopalvelu http://siiri.tampere.fi on parantanut kokoelmien saavutettavuutta. Vuonna 2009 tietokannan internetversiossa on tutkittavana lähes 20 000 esinettä tietoineen sekä 50 000 valokuvaa tietoineen. Kokoelmapalveluiden tavoitteena on jatkaa verkkopalveluiden monipuolista kehittämistä sekä tehokasta digitaalista dokumentointia. Eräs tavoitteista on saattaa Siiri-tietokanta käyttöön Pirkanmaan paikallismuseoille ja sitä kautta mahdollistaa kokoelmien näkyminen internetin kautta. Asiaa valmistellaan yhdessä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa. 6.2. Näyttelytoiminta Kokoelmapalvelut tutkivat kokoelmiaan ja esittelevät niitä näyttelyiden avulla. Näyttelyissä huomioidaan saavutettavuuden eri osa-alueet. Pysyvien näyttelyiden ohella kokoelmapalvelut tuottavat teemanäyttelyitä ja kiertonäyttelyitä sekä materiaalia näyttelypalveluiden vaihtuviin näyttelyihin. 6.3. Muu saavutettavuus Näyttelyiden lisäksi kokoelmien saavutettavuutta vahvistetaan julkaisuiden, yhteistyöprojektien, lainaus- ja tietopalvelujen sekä verkkonäyttelyiden kautta. Kuva-arkistossa kokoelmiin liittyvät tietopalvelut ja kuvien välittäminen asiakkaille ovat osa päivittäistä työtä. Kokoelmayksikössä panostetaan opetuskokoelmien luomiseen ja tuotteistamiseen, jossa kokoelmia hyödynnetään tuotteiden uusvalmistuksen pohjana. Kokoelmista tehtävät näyttelyt. Pääosin omista kokoelmista ja niitä täydentäen tehty Gummista kumiin 100 vuotta -näyttely avautui Museokeskus Vapriikissa 1999. Kenkämuseon Tuhannen kengän tarina -näyttelyssä esitellään eri vuosikymmenien muotia. Kuvassa tamperelaisten kenkätehtaiden 1930-luvun muotijalkineita. Kuvat: Raija Grahn ja Reetta Tervakangas. 27
Tärkeää on yhteistyö kaikkien kuntalaisten kanssa. Konkreettisesti yhteistyötä on toteutettu esimerkiksi Tamperelaisen elämän TOP 10 kyselyn avulla. Tamperelaisia pyydettiin osallistumaan selvitykseen ja kertomaan, mitkä asiat ovat tärkeitä omassa elämässä. Selvityksen pohjalta tallennettiin esine- ja kuvakokoelmiin keskeisimpiä asioita ja ilmiöitä. Parhaillaan kehitellään sosiaalisen median mahdollisuuksia hyödyntäviä verkkopalveluita, jotka mahdollistavat uudenlaisten vuorovaikutteisten palveluiden tarjoamisen kuntalaisille. Kokoelmayhteistyö antaa mahdollisuuden esitellä museon kokoelmia myös muille kuin oman museon yleisölle. Museoesineitä lainataan ammattimaisesti hoidetuille museoille ja muille esineturvallisuuden takaaville tahoille. Valokuvista välitetään vedoksia ja digitaalisia tiedostoja muiden käyttäjien näyttely- ja muihin projekteihin. Valokuvia toimitetaan tieteellisiin, tutkimuksellisiin, kasvatuksellisiin ja muihin tarkoituksiin. Tampereen museot osallistuu aktiivisesti museokokoelmien yhteiskäyttöisyyttä edistäviin hankkeisiin. Tavoitteena on, että keskeinen osa kokoelmista on tulevaisuudessa tarjolla valtakunnallisten ja Euroopan alueen yhteisten verkkopalveluiden kautta. 7. VERKOTTUMINEN Tampereen museoiden kokoelmapalvelut osallistuvat aktiivisesti museoalan yhteistyöhankkeisiin. Tavoitteena on kehittää kokoelmatoimintaa yhdessä maakunnallisten museoiden, valtakunnallisten erikoismuseoiden ja museoviraston kanssa. Lisäksi on tärkeää integroitua kansainväliseen museomaailmaan mm. näyttely- ja tutkimusyhteistyön kautta. Keskeisimmät yhteistyöhankkeet liittyvät kokoelmayhteistyön ja työnjaon kysymyksiin sekä digitaalisen dokumentoinnin ja yhteiskäyttöisten verkkopalveluiden kehittämiseen. Kuntalaiset vaikuttavat nykyhetken taltiointiin. Viimeisin tilaisuus oli Tamperelaisen elämän TOP 10 -kysely 2007. Kuntalaisilta kysyttiin, mitä maisemia Tampereelta kokoelmiin tulisi erityisesti kuvata. Ylivoimaisesti suosituin kohde oli Pyynikki. Kuva-arkisto on kyselyn jälkeen taltioinut Pyynikin maisemia. Kuva: Marika Tamminen. 28
7.1. Kokoelmayhteistyö Tampereen museoiden kokoelmayksikkö ja kuva-arkisto ylläpitävät vuoropuhelua maakuntamuseon toimialueen museoihin yhteistyössä kulttuuriympäristöyksikön kanssa. Kokoelmiin liittyvää osaamista pyritään tarjoamaan kysynnän mukaan alueen muille museoille. Kokoelmayksikkö ja kuva-arkisto tekevät yhteistyötä erilaisten asiantuntijatahojen, yritysten ja oppilaitosten kanssa kokoelmien kartutuksen, dokumentoinnin, tutkimuksen, koulutuksen ja saavutettavuuden osa-alueilla. Merkittäviä yhteistyötahoja ovat Taideteollinen korkeakoulu ja ammatilliset oppilaitokset, kuten Hämeen ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattiopisto ja Pirkanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n ylläpitämä Näpsä-käsityökoulu. Aktiivista yhteistyötä tehdään erilaisten kulttuuriperinnöstään huolehtivien kerhojen kanssa. Näistä mainittavia ovat mm. optisen alan tallentamista hoitava Optikkokilta, tamperelaisen ilmailun historiaa edustava Tampereen Ilmailuyhdistys ja Lentovarikon Kilta, jalkinealan historiaa esilläpitävä Nahka- ja Kenkämiesten kerho. Yhteyksien ylläpitäminen eri alojen yrityksiin ja niiden asiantuntijoihin on osa kokoelmayhteistyötä. Tärkeitä ovat mm. tekstiili-, jalkine-, kumi-, konepaja- ja ICT-alat. Pohjoismaista yhteistyötä tehdään mm. Ruotsin ja Tanskan tekstiilimuseoiden kanssa. Yhteistyöprojekteja. Kokoelmapalvelut ovat koonneet Optometria-kokoelman yhteistyössä Optikkokillan kanssa. Ilmailualan veteraanien kanssa on tehty yhteistyötä jo 10 vuoden ajan. Yhteistyön tuloksena on syntynyt kolme tamperelaiselle ilmailulle merkittävää näköismallia. Matti Lehtonen, Raimo Ilvonen ja Erkki Jokitie pohtimassa ns. Lentävän lavitsan rakentamisen yksityiskohtia. Kuvat: Ossi Muujärvi ja Ritva Palo-oja. 29