Nautitaan talvesta!! Himmeli tuo joulun tunnelmaa Maastosuunnittelu tärkeä osa toimintaa Mittarinlukijan oma mittari täyttyy LIITE: Sähkön myynti- ja siirtohinnat 1.2.2011 KORPELA PLUS 4 / 2010
Kiitämme asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta. Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta vuotta 2011! Olemme tänä vuonna lahjoittaneet joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Asiakaspalvelu Ota yhteyttä Korpelan Voiman asiakasneuvojiin, kun asiasi koskee: laskutusta sähkönmyyntiä, tuoteneuvontaa ja myyntisopimuksia sähköliittymiä Asiakasneuvojamme vastaavat yhteydenottoihisi ark. klo 8.00 16.00 Puhelinvaihde: 06 874 7311 Valitse nro 1, kun haluat asiakaspalveluun Valitse nro 2, kun haluat sähkönmyyntiin Valitse nro 3, kun kyseessä on sähköliittymäasiat Suorat numerot: Asiakaspalvelu 06 874 7350 Sähkönmyynti 06 874 7340 Sähköliittymät 06 874 7279 Sähköposti: asiakaspalvelu@korpelanvoima.fi Mitaleita lasten ja nuorten urheilukilpailuihin Korpelan Voima lahjoittaa lasten ja nuorten urheilukilpailuihin mitalit. Kulta-, hopea- ja pronssimitalien lisäksi on muille varattuna osallistumismitali. Mitaleita voi tilata jokainen Korpelan Voiman verkkoalueella toimiva urheiluseura. Yhteydenotot Korpelan Voimaan: Margetta Santala p. (06) 874 7220 tai margetta.santala@korpelanvoima.fi. KORPELA PLUS 4 / 2010
Sisältö Korpela Plus 4 / 2010 Himmeli tuo joulutunnelmaa 4 Maastosuunnittelussa sopimukset ensin 6 Mittarinlukijan oma mittari täyttyy 8 Joulukuu kansanperinteen silmin 10 Judo sopii kaikille lapsista vanhuksiin 12 Oi kuusipuu, oi kuusipuu 14 Lukijakilpailu 16 Kuva: Elina Paavola KORPELA plus KORPELAN VOIMA KUNTAYHTYMÄKONSERNIN ASIAKASLEHTI Nro 4 / 2010 12. vuosikerta ISSN 1456-0712 Julkaisija: Korpelan Voima Painos: 17 500 kpl Vastaava toimittaja: Margetta Santala Toimittaja: Tuulikki Nikkilä Ulkoasu ja taitto: Tiina Fors / Taikahattu Kansi: Elina Paavola Paino: Art-Print Oy 2010 Osoitelähde: Korpelan Voiman asiakasrekisteri Lukijakilpailun Korpela Plus nro 3/10 voittajat: Heikki Finnilä, Purontaka Juhani Potinoja, Himanka Ari Sipilä, Markkula Mirja Hänninen, Kannonkoski Matti Ojala, Halsua Onnea voittajille!! Leena Sydänmetsä, Kälviä Toni Varila, Kaustinen Riitta Keiski, Kälviä Sirpa Pirilä, Kannus Sirpa Ahola, Hämeenlinna KORPELA PLUS 4 / 2010
Himmeli tuo joulutunnelmaa Olkihimmeli on perinteinen joulukoriste. Vanha malli oli komea joulukoriste suuressa maalaistuvassa, siellä se orressa riippuen ja pyörähdellen loi omaa hiljaisen kaunista tunnelmaa. Tuulikki Nikkilä Kuvat: Elina Paavola Tuula Luomala opastaa himmelin tekoa. Himmelin teko oli taitajan pitkäjänteisen työn tulos. Kuivista rukiinoljista katkottiin sopivan mittaisia olkia ja ne sidottiin omaan muotoonsa puuvillalangalla. Taitoa ei aina muistettu opettaa jälkipolville ja niinpä se oli jo vähällä unohtua. On kyllä olemassa kirjakin himmelin teosta, sitä ei ole enää myynnissä, mutta kirjastoista tämä teos saattaa löytyä. Kannuksen kansalaisopiston himmelikurssilla Kunkaan kylätalolla syntyy kylän emäntien tekeminä himmeleitä vaikka millä mitalla. Näitä ei myydä, niin paljon niissä on tarkkaa työtä, eikä hintaa pysty määrittelemään, sanovat kurssilaiset. Kurssin vetäjä Tuula Luomala toteaa, että rukiin olkia on nykyisin vaikea saada ja hintakin on korkea. Mehupilleistä tehtyjä himmeleitä hän pitää suoras- KORPELA PLUS 4 / 2010
Kunkaan kylätalolla syntyy himmeleitä vaikka millä mitalla kylän emäntien taitavissa sormissa. taan rikoksena. Materiaalin hankinta olikin helppoa, Ohtakarin ja Lahdenkroopin rannoilta Lohtajalta löytyy vaikka millä mitalla meriheinää. Onko se sitten merivehnää tai merikauraa, mutta olkea kuitenkin. Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että himmelimateriaalia löytyy näin läheltä ja helposti, kuittaavat kurssilaiset. Tämä merenrannan olki on lujaa, kovempaa kuin rukiinolki. Kerätyt oljet pistetään suolaveteen, missä on pari litraa vettä ja kaksi kourallista karkeaa merisuolaa. Liottamisen jälkeen oljet kestävät paremmin leikkaamista eivätkä halkeile, kertoo Tuula Luomala. Kun valmiita himmeleitä katsoo ei tiedä mitä ainetta olki on, niin hyvin se on rukiinoljen näköistä. Kun himmelin mallin on valinnut, alkaa olkien leikkaaminen, se tapahtuu leikkurilla missä korret katkeavat samanmittaisiksi koiran kynsisaksilla katkoen. Näin messuilla lasipilleistä tehdyn joulutähden ja tietysti kiinnostuin. Lasipillistä tehty himmeli olisi varmasti upea. Tähti oli kaunis, mutta hintakin materiaalille oli kova. Lasipillit maksoivat 95 euroa kilo, kauhisteli Luomala. Palat on katkottu ja niiden sisään pujotetaan puuvillalanka ja siitä sidonta alkaa. Ensin aihio on riippumassa ja sen jälkeen ämpärin päällä, sitten voikin jatkaa tekemistä pöydällä. Pujotusneuloina käytetään patjaneuloja ohuita ja eri pituisia. Tunnelma työn touhussa on hiljainen, jokainen valmistaa omaansa ja ihan omassa tahdissaan. Näytteille oli tuotu monia valmiita himmeleitä. Jälkeä kylän naisilta himmelien teossa syntyy. Mallejakin oli useita, oli tähteä, vaikka joulukuuseen ripustettavaksi, joulukuusi himmelioljista, renkaita himmelin tapaan vaikka seinäkoristeeksi ja tietysti niitä perinteisiä riippuvia eri mallisia ja eri kokoisia. Tuli ihan jouluinen olo niitä katsellessa. Himmelit tehdään niin, että ne voi pakata vaikka kakkulaatikkoon säilytystä varten, himmelin osat menevät sisäkkäin ja koko pienenee, kertoivat emännät. Kansalaisopiston kursseilla on oma hintansa kurssimaksuna, mutta materiaali on ilmaista, vain 50 senttiä maksetaan ohjaajalle puuvillalangasta. Tämä on halpaa oppia ja samalla huvia. Tuula Luomala kertoo omistavansa levottomat kädet, siitä se on lähtenyt himmelien ja muiden käsitöiden teko. Kotona hän pitää Marttojen hardanger kurssia. Himmelikurssia hän pitää jo toista vuotta kansalaisopistossa. Vuodenvaihteen jälkeen on eläkeläisille kaavailussa oma tekemisen piiri, mitä se sitten sisältää tullaan näkemään, jos piiri toteutuu. KORPELA PLUS 4 / 2010
Maastosuunnittelussa sopimukset ensin Tuulikki Nikkilä Kuvat: Korpelan Voima Verkko Korpela Oy vastaa verkoston kunnossapidosta ja uusien linjausten maastosuunnittelusta sekä rakentamisesta. Vanhat metsien läpi kulkevat linjat pyritään siirtämään teiden varsille ja se vaatii suunnittelulta pitkäjänteistä työtä. Teiden varsilla on monia maanomistajia, on yksityisiä, tielaitos, kuntia ja kaupunkeja sekä perikuntia. Kaikilta tienvarren omistajilta on saatava lupa ennen kuin linjojen siirtoa pystytään maastoon suunnittelemaan. Kun suunnitelmiin tehdään uusia vaihtoehtoja, niin neuvotteluja jatketaan taas niiden pohjalta, kertoo suunnitteluvastaava Jouni Karvonen maastosuunnittelusta. Meillä ovat käytössä kiinteistötiedot ja lainhuudatukset eli viimeisimmät tiedot maanomistussuhteista ja se helpottaa työtä huomattavasti. Enää ei tarvitse tehdä turhia käyntejä entisten omistajien luona, jatkaa Karvonen. Jos neuvottelut eivät kuitenkaan johda sopimukseen, haetaan sijoituslupaa kunnan tai kaupungin rakennuslautakunnalta. Näin on tapahtunut 4-5 kertaa viimeisen 20 vuoden aikana. Kun luvat ovat kunnossa, suunnitellaan ja neuvotellaan vielä henkilökohtaisesti maanomistajien kanssa muutoksista. Moni asia hoituu henkilökohtaisella keskustelulla. Toteutus on vuorossa pisimmillään kolmen vuoden kuluttua, nykyinen toteutusaikataulu on noin vuosi suunnittelusta. Tolpat pois pellolta Maastosuunnittelija Jorma Kauppinen suorittamassa pylväslinjauksen merkintää. Nykyisin pääosa (3/4) pienjännitelinjoista kaapeloidaan maahan. Kuitenkin suurin osa keskijänniteverkoista (20 kv) tullaan rakentamaan haja-asutusalueella vielä ilmajohtorakenteena ja pylväsratkaisuilla. Näiden johtojen sijoitus pyritään saamaan teiden varsille ja paikkoihin, joissa johtojen pylväiden ja harusten aiheuttama haitta olisi mahdollisimman vähäinen. Moni maanviljelijä on ottanut tyytyväisenä vastaan tiedon linjojen siirrosta teiden varsille, sillä silloin pylväät poistuvat keskeltä peltoa. Enää ei tarvitse kiertää pylväitä. Kun verkkoa sitten siirretään ja mahdollisesti kaapeloidaan, pyritään hakemaan muitakin johtoja samaan kaivantoon. Kysymykseen tulevat puhelinyhtiöt ja kuituverkon rakentajat. Näin voidaan jakaa kustannuksia. Kaapelointikin tarvitsee luvat maanomistajilta taajamissa ja asiakkaan toiveet pyritään ottamaan huomioon. Asiakkaalle on esim. ollut hyvin tärkeää, että linnuille jätetään istumalanka ja se toive on voitukin toteuttaa. Rakennettavasta pienjänniteverkosta 70 prosenttia on maan alla. Se on uutta ilmajohtoa halvempaa, jos matkalla ei ole täyttä kivikkoa, toteaa Jouni Karvonen. Linjojen siirrolla teiden varteen halutaan taata sähkön saanti katkosten aikana ja lyhentää katkoksia. Parhaillaan suunnitellaan rengasyhteyksiä Ullavanjärven ympäristössä linjalla Ullava Haapala Viitasalo. Samoin Halsuan järven ympärikierto. Verkko Korpela Oy:llä on 1590 kilometriä 20 kv johtoa, siirtojohdoilla saadaan sähköä kyliin ja taajamiin. Pienjännitelinjoja on 1820 kilometriä, niihin kuuluvat kaapelit ja jakeluverkko. Verkoston pylväitä tarkastetaan suunnitelmallisesti ja tarkastaja, jolla on mukanaan paikantaja, antenni ja mikro on tarkastanut kolme viidesosaa pylväistä ja työ jatkuu. Pienjänniteverkossa kaikki pylväät tarkastetaan ja vialliset vaihdetaan, kertoo Jouni Karvonen yhdessä maastosuunnittelija Olli Mäkelän kanssa. Suunnitteluvastaava Jouni Karvonen esittelemässä tienvarteen siirrettyä ja uusittua päällystettyä 20 kv ilmajohtoa. KORPELA PLUS 4 / 2010
KORPELA PLUS 4 / 2010
Mittarinlukijan oma mittari täyttyy Timo Niemi eläkkeelle tammikuun lopussa Tuulikki Nikkilä Kuvat: Elina Paavola ja Korpelan Voima Mittarinlukija Timo Niemi aloitti työuransa jo isän kanssa metsätöissä 14-vuotiaana, 16-vuotiaana hän oli töissä eri puolilla Suomea ja Ruotsissakin tehtaan töissä. Siinä ajassa ehti olla monenlaisia kämppäkavereita ja samalla oppi tulemaan toimeen kaikkien kanssa, särmät hioutuivat. Ruotsista tie vei merille laivan kansimieheksi. Sieltä Timo Niemi tuli Kannukseen isän hautajaisiin ja siltä reissulta työpaikaksi tuli Korpelan Voima. Työuraa Korpelan Voimalla tulee kuutta kuukautta vaille 40 vuotta, kun jätän työpaikkani ensi vuoden tammikuun viimeisenä päivänä. Työtä olen tehnyt neljän toimitusjohtajan alaisena. Puuhaa riittää eläkepäivillekin omassa metsässä ja lastenlasten kanssa touhutessa, toteaa Timo Niemi. Timo Niemi kouluttautui sähköasentajaksi Valkeakoskella työn ohessa. Kaksi vuotta hän toimi Korpelan voimalaitoksella päivystäjänä, sitten linjoja rakentamassa ja pylväitä pystyttämässä linjamiehenä. Taidan olla niitä viimeisiä miehiä, jotka ovat rautakangella ja lapiolla kaivaneet pylvään reikiä maastoon. Työ oli kovaa ja hankalimpiin paikkoihin pylväätkin kannettiin olkapäillä. Työ edistyi ja apuriksi tuli Pioneeri tärypora, pää siinä oli illalla kipeänä ja tärinä tuntui kropassa pitkään. Sitten tuli dynamiitti auton perälle ja työ taas helpottui, muistelee linjamiehen työaikaa Timo Niemi. Onneksi tuo työ on helpottunut ja nämä raskaat työt tehdään koneilla, mutta se oli ennen se. Haaranperiä myöten monesti kahlattiin hangessa kantaen raskaita eristimiä pylväille. Tuo homma on luonut Niemeen tiettyä sitkeyttä ja kuntoa, mukavia muistoja löytyy myös nuotion äärellä vietetyistä evästauoista. Joka talossa on käyty Timo Niemi lukee asiakkaiden kulutusmittarit koko Korpelan Voiman alueella. Yhtään taloa ei ole jäänyt käymättä eikä yksikään talo ole kieltänyt mittarin luentaa. Hankaliakin asioita on matkan varrelle sopinut, mutta selvitty on. Niemi lukee mittarilukemat, kirjaa ne tietokoneen etäpäätteelle, mistä ne kirjautuvat edelleen keskustietokoneelle ja sieltä lähetetään sähkölaskut. Mittarinlukijoita oli aikoinaan yli 200, he olivat muuntajahuoltajia, joiden tehtävänä oli vaihtaa sulakkeet ja lukea mittarit. Vuodesta 1996 lähtien Timo Niemi on vakituisesti lukenut mittarit. Automaattinen mittarinluku korvaa tulevaisuudessa mittariluennan. Korpelan auto kaartaa pihaan ja mittarinlukija Timo Niemi astelee asiakkaan ulkona olevalle sähkökaapille ja kirjaa lukemat etäpäätteen muistiin. Kun mittari on sisätiloissa, on soitettava ovikelloa tai koputettava ovelle. Vanhimmissa liittymissä mittarit ovat miltei poikkeuksetta sisätiloissa, mittari saattaa olla jopa makuukamarissa. Kaustisella yli puolet sähkömittareista on talon sisällä. Uudemmissa kiinteistöissä, vuodesta 1982 lähtien, sähkökeskus on aina rakennuksen ulkopuolella. KORPELA PLUS 4 / 2010
Timo uittamassa kaapelia Ruotsalon edustalla Kuusisaareen vuonna 1993. Kaapeli vedettiin ilmalla täytettyjen säkkien avulla toiselle rannalle. Elämän koulusta ihania muistoja Timo Niemi kertoo, että asiakaskunta on koostunut pääministeristä yksin asuvaan mummoon tai pappaan ja kaikkea siltä väliltä. Ihmisten kanssa pitää tulla toimeen, kaikki asiakkaat ovat samanarvoisia. Tämä on ollut oikeaa elämän koulua ja jättää paljon ihania muistoja niin asiakkaista kuin työkavereistakin, juttelee Niemi. Juhlallista oli Lohtajan ja Ullavan pappiloissa missä pöytä oli katettuna, kun pappilan väki oli kuullut mittarinlukijan olevan liikkeellä, muistelee Niemi haikeana. Kontakteja on syntynyt niin, että kaiholla niitä muistelee. Kälviän edustan saarille mennään suksilla ja siellä sai tuntea olevansa ihan mukava vieras. Viime talvena hiihtomatkaa merellä tuli viitisentoista kilometriä, merellä on osattava kulkea ettei kastele itseään, sanoo Timo Niemi. Työssään Timo Niemi on oppinut kuuntelijaksi, hankalista tilanteista selvitään aina keskustelemalla. Siinä on asetettava itsensä keskustelukumppanin asemaan. Kun kiertää lukemassa 10 000 mittaria vuodessa, on kuntokin pysynyt hyvänä ja liikuntaa tullut ihan tarpeeksi. Perhe tukena Vaimon Timo Niemi löysi Raution sunnuntaitansseista ja koti tuli Kannukseen. Perheessä on kaksi poikaa ja kolme pojanpoikaa, helmikuussa on tulossa yksi lapsenlapsi lisää. Toinen pojista asuu Kannuksessa. Vaimo on toiminut 32 vuotta perhepäivähoitajana ja taannut miehelleen terveen elämän hyvine ruokineen. Vapaa-aika on kulunut omassa metsässä tekemällä puita omiin tarpeisiin. Tietysti lasten elämän seuraaminen ja heidän auttamisensa ovat tärkeässä asemassa. Pojanpoikien kanssa touhuillen ja metsää perkaillen, siinäpä ne eläkepäivien harrastukset työn tilalle, naurahtaa Timo Niemi. Timo ja liikunnan riemua tykypäivänä vuonna 1999. KORPELA PLUS 4 / 2010
Joulukuu kansanperinteen silmin Tuulikki Nikkilä Kuvat: Pixmac Joulukuuta on kansanperinteen tutkija Juha Nirkko sanonut oikeaksi kansanperinteen runsauden sarveksi. Päivitys alkaa Suomen itsenäisyyspäivästä eli Niilon tai Nikolauksen päivästä, joka on saattanut olla nykyisen joulupukin esikuva. Joulukuulle osuvat pimeän ajan pisimmät yöt ja sitä kuvaakin sanonta, että Lucian yön jälkeen kukkokin putoaa orreltaan kolme kertaa. Tulkinta voisi olla vaikkapa niin, että kun on niin pimeää, kukkokin orrellaan nukahtelee ja tippuu vähän väliä alas. Tuomas onkin sitten joulun merkkimiehiä, hänestä sanotaan, että hyvä Tuomas joulun tuopi ja paha Nuutti sen pois vie. Nirkko toteaa, että Tuomaan päivään kuuluu kansanperinteessä yksi kaunis vivahde, miehet saavat lopettaa työnteon ja jäädä viettämään joulun pyhiä, kun taas naisille kiireet vasta alkavatkin. Kansanperinteeseen kuuluvat myös pitkät sääennusteet, pyryt ennen Tuomaan päivää olivat odotettuja sillä mitä ennen Tuomasta kinostaa, kinostaa laariin. Suojaava lumikerros estää maata jäätymästä syvästi ja se edistää siten vuodentuloa eli satoa. Tuomaksen runomitta Tule, tule Tuomas kulta, tuo joulu tullessas, oluttynnöri olallas, piimäjuusto pivossas. Kansanperinteen pitkät sääennusteet voi lukea myös Aatamin ja Eevan nimipäivänä eli jouluaattona, jos on kova pakkanen on pakkasta toukokuussa. Tuuli ja sade joulupäivänä ennustaa katovuotta. Leuto joulu ennustaa kylmää juhannusta ja pakkasjoulu lämmintä keskikesän juhlaa. Siitä nyt sitten pistämään enteet muistiin ja kesän jälkeen voi todeta kuinka kansaperinne onnistuu kisassaan meteorologien kanssa. Kun tulis joulu, että sais yölläkin syödä Entisaikaan ei jouluruokia korjattu pois pöydästä vaan siinä oli mahdollisuus käydä yölläkin syömässä. Liekö se tiptap -laulukin syntynyt kansanperinteen innoittamana, tontutkin pääsivät isäntäväen joulupöydän antimista nauttimaan. J o u l u p ä i v ä n ä piti nousta aikaisin ja kiiruhtaa joulukirkkoon, sinne kun mentiin hevosella tarvittiin aikaa myös matkaan. Paluumatka joulukirkosta jo ajettiin kilpaa muiden valjakoiden kanssa. Joulupäivänä oli aikoinaan ehdoton 10 KORPELA PLUS 4 / 2010
vierailukielto, päivää vietettiin perheen kesken rauhallisesti. Tapaninpäivänä oli sitten jo virtaa kertynyt niin paljon, että liikkeelle piti lähteä. Tapani on Pyhän Stefanuksen perillinen ja hevosten suojelupyhimys. Tapanin päivänä lähdettiin liikkeelle, opetettiin kesällisiä varsoja reen eteen, käytiin hevosella Tapanin ajelulla. Tapanina nuoret purkivat pyhäpäivien rauhallisuuden tansseissa ja kotihipoissa. Vanhan tavan mukaan saattoi kylän raitilla nähdä myös Tapanin pukin, joka ei tuonut lahjoja vaan vaati taloista kestitystä. Päivä on jo kukonaskeleen pidempi kuin ennen talvipäivän seisausta 22.12. Seuraavaksi vietetään Jussin-päivää, tanssien ja leikkien, monesti nuorisoseurat esittivät iltamissaan näytelmiä ja kaikilla oli hauskaa. Talon työt olivat joulun ajalta poissa mielestä eikä vielä neljäntenä joulupäivänä, viattomien lasten päivänä, saanut tehdä töitä, vain pienet askareet olivat sallittuja. Uudenvuoden aattona Sylvesterin päivänä kannatti kansanperinteen tietojen mukaan olla korva tarkkana, kun kuuntelee naapurin oven takana ja siellä puhutaan rahasta, tietää se rikastumista. Uuden vuoden taiat Uuden vuoden taiat olivat aikoinaan vakava juttu, nykyisin niillä leikitellään. Tinan valannassa katsotaan varjosta mitä vuosi tuo tullessaan ja röpelöinen pintahan tietää rahaa. Korteista ennustetaan kohtaloita, kuppien alle piilotetaan esineitä, sekoitetaan kupit ja katsotaan mitä kupin alta löytyy. Jos nyt vieläkin on ilman sitä armastaan, voi sitä katsoa peilistä. Laitetaan kaksi peiliä pöydälle vastakkain ja niiden väliin kynttilä, näin syntyy loputon kynttilä-peilikuja. Keskiyöllä katsotaan tuohon kujaan, siellä pitäisi näkyä tuleva puoliso, häitä enteilevä väkijoukko, lasta ennustava kehto. Uudenvuodenyönä voisi laittaa tyynyn alle vihkisormuksen tai vihkiraamatun, silloin voi unessa nähdä tulevan puolisonsa. Kansanperinnettä taikoineen uskomuksineen ja ennusteineen on nyt tarjottu lähes ymmyrkäinen vuosi. Uteliaat voivat tutkia asioita sitten itsekseen ja vanhempiaan tenttaamalla. Lähteinä: Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto ja kansanperinteen tutkijan Juha Nirkon kirjoitukset KORPELA PLUS 4 / 2010 11
Judo sopii kaikille lapsista vanhuksiin Tuulikki Nikkilä Kuvat: Elina Paavola Judon harjoitustilat Kaustisella entisissä huonekaluliikkeen tiloissa täyttyvät lasten temmellyksestä ja äänistä tiistaisin puoli kuudelta. Paikalle saapuu 14 vilkasta 6 9-vuotiasta pikku judokaa. Ohjaajina toimivat Erkki Kivioja ja Alisa Järvelä. Ovarin! komentaa Erkki Kivioja ja kaikki lapset rientävät riviin. Mokuso tarkoittaa hiljentymistä ja keskittymistä. Polvillaan, leuka rinnassa, silmät suljettuina ja kädet reisien päällä, ollaan hiljaa ja keskitytään harjoituksiin. Ukemi on ehdottomasti judokan henkivakuutus, siinä opetellaan kaatumaan loukkaamatta itseään. Ukemia harjoitellaan joka kokoontumiskerralla niin, että sitä ei tarvitse ajatella tehdessään. Se syöpyy niin syvään judokan mieleen, että siitä on hyötyä kaatumisessa tatamin ulkopuolellakin, toteaa Erkki Kivioja. Lasten harjoitukset ovat leikkimielisiä, paljon kertausta ja vähän uutta. Erilaisia hippaleikkejä ja päästään sitä kokeilemaan taitoja toisen kaatamisessakin. Kaikilla on hauskaa, se näkyy silmäkulmasta ja vilkkaimpia joutuu välillä muistuttamaan, että harjoituksissa puhuu vain ohjaaja. Rauhallinen eteneminen on kaiken a ja o, kaikki alkaa siitä ukemin tekemisestä. Välillä on rauhoituttava ja pistettävä tatamille makuulle, silmät suljettuina ja aivan rentoina. Harjoitus kestää 45 minuuttia kerrallaan ja hikihän siinä pukkaa pikkuisillekin, joilla kaikilla oli muuten judokan puku eli judoki päällä. Vyö on vielä valkoinen, neljällä kaverilla keltainen. He ovat olleet mukana jo viime kaudella ja suorittaneet keltaisen vyön. Judoa 16 vuotta Kaustisella Kaustisen Pohjan- Veikot otti judon mukaan 1994, Pekka Kainu toi lajin Etelä-Pohjanmaalta Kaustiselle. Kaustisella on koulutettu alkeiskurssilaisia 200-300, harmi vain, että liki 90 % lopett a a j u d o n vihreään vyöhön. Kivioja arvelee, että siinä ehkä tulee judo liian äkkiä liian kovaksi, eikä muisteta sitä rauhallista etenemistä. Kaustisen judokoista löytyy kolme graduoitsijaa, he voivat arvioida vyökokeita. Tärkeintä judossa on keskittyminen, oman kehon hallintaan ja toisen huomioon ottamiseen. Tässä lajissa ei tule koskaan valmiiksi, aina riittää opiskeltavaa, toteaa Erkki Kivioja. Kivioja pitää judon traditiot, ne ovat hienoja, kumarrukset, tervehtimiset ja liikkeiden aloitukset on ohjattu judon ohjeissa. Sopii kaikille Erkki Kivioja vakuuttaa, että judo sopii kaikille iästä tai sukupuolesta riippumatta, vanhuksista vammaisiin. Kelan kannattaisi kurssittaa iäkkäitä ihmisiä judossa, esimerkiksi ukemin opettelu säästäisi loukkaantumisilta kaaduttaessa. Kivioja puhuu omastakin kokemuksestaan, oma sairaus, Parkinsonin tauti, on pysynyt hyvin hallinnassa, kiitos oman judoharrastuksen. Kurssivalikoimasta löytyy jokaiselle tasolle sopivaa harjoiteltavaa, kunto ja liikkumisen taito kasvavat, vakuuttaa Erkki Kivioja. Koko ajan opin itsekin ja pidän omaa kuntoani yllä. Keväällä olen lähdössä Japaniin, Kodokan koko maailman judokeskukseen, kymmenen päivän matkalle. Odotan, että sieltäkin opin jotain uutta, toteaa Kivioja. Alisa Järvelä ja Erkki Kivioja ohjaavat Kaustisella judoa harrastavia. 12 KORPELA PLUS 4 / 2010
Judoharjoituksissa kaikilla on hauskaa, se näkyy silmäkulmasta. Lasten harjoitukset ovat leikkimielisiä, paljon kertausta ja vähän uutta. JUDO Laji syntynyt 1880-luvulla Japanissa, Jigoro Kano muokkasi japanilaisista taistelutaidoista liikuntamuodon, jossa vastustajaa vahingoittamatta voitiin kilpailla. Suomessa hän esitteli Judoa vuonna 1890, judotoiminta alkoi Suomessa 1954, lajiliitto tuli 1958 ja olympialaisiin judo tuli mukaan 1964. Tavotteita Käytöstavat ja toisen kunnioittamisen periaate. Mitä nuorempana aloittaa sen paremmat mahdollisuudet on elinikäisen oppimisen aikana omaksua vaikeatkin tekniikat niin hyvin, että ne ovat luontevia. Judoa harrastava on judotatamin ulkopuolella henkisesti ja fyysisesti vahva ihminen. KORPELA PLUS 4 / 2010 13
14 KORPELA PLUS 4 / 2010
Tuulikki Nikkilä Kuva: Pixmac Aloitetaan laulu sitten suomeksi, ruotsiksi, saksaksi tai jollain muulla kielellä, aina on kysymyksessä meidän rakas joulukuusemme. Mitä olisikaan joulu ilman joulukuusta, no joulu kuitenkin, mutta tunnelmassa olisi pieni särö. Joulukuusi on suhteellisen nuori suomalaisissa kodeissa, mutta itse joulukuusella on monisatavuotinen historia takanaan. Joulukuusen historian katsotaan alkaneen Saksasta, missä Martti Luther toi pienen kuusen koristamaan kotiaan, latvassa oli enkelin kuva. Historia on siis alkujaan 1500-luvulta, Lutherin keksimästä joulupuusta ei ole varmuutta, mutta se tiedetään, että protestantit aloittivat kristillisen joulukuusitradition. Perinne lähti maailmalle saksalaiselta Strasbourgin alueelta. Aivan aluksi joulukuusia ei nähty yksityiskodeissa, vaan julkisilla paikoilla ja yhteisöjen juhlatiloissa. Lutherin joulukuusi Vuonna 1878 Kyläkirjaston kuvalehden kannessaan julkaistiin kuva taiteilijan tekemästä taulusta Martti Lutherin perheen joulunvietosta. Pöydällä on joulukuusi kynttilöineen, enkelin kuva latvassa ja sen ääreen Lutherin perhe oli lähimpine ystävineen kokoontunut. Tä m ä kuva on täysin saksalaisen taiteilijan mielikuvituksen tuotetta 1800- luvun alkupuolelta, mutta kuvalla oli suuri merkitys joulukuusen leviämiselle ja käyttöönotolle. Ajan joululehdet ja Topeliuksen Talvi-iltain tarinat tekivät joulukuusta tunnetuksi koko kansalle. Virossa tiedetään ruusuin koristeltuja joulukuusia pystytetyn Mustapäiden kauppiaskillan toimesta satoja vuosia sitten. Riika mainostaa televisiossa 500 vuotiasta joulukuusta. Kuusen historiaan kuuluu tarina Vapahtajasta, joka rajumyrskyn yllättäessä etsi suojaa ja apua puiden alta. Vain kuusi levitti uskolliset lehvänsä ympäröimään Vapahtajaa, joka kiitollisena siunasi puun viheriöimään kesät talvet. Varhaisin tieto Suomesta Varhaisin tieto joulukuusesta suomalaiskodissa on vuodelta 1829. Tuolloin paroni Klinkowströmin suurilla joulukutsuilla Helsingissä oli peräti kahdeksan joulukuusta, joista yksi oli niin suuri, että sen takana oli posetiivinsoittaja. Kun Topelius tavoistaan poiketen vietti jouluaan Helsingissä Rosenkampfin perheessä 1839, hänen saapuessaan kyläpaikkaansa iltaseitsemältä oli siellä jo sytytetty kuusenkynttilät. Koulun joulukuusi Moni näki joulukuusen ensimmäistä kertaa koulun joulujuhlassa 1900-luvun alkupuolella. Aluksi joulukuusen sai hakea mistä vain, se oli jonkinlainen jokamiehen oikeus. Nykyään kuusen hankinta on vaikeampaa, sen voi hakea omasta metsästä tai luvalla naapurin metsästä, kuusivarkaitakin liikkuu, varmin keino taitaa olla joulukuusen osto. Sadassa vuodessa joulukuusi levisi kaikkialle Suomeen, virikkeitä tuli niin etelästä kuin lännestäkin. Joulukuusen tulo sai osakseen myös kritiikkiä ja tulipalovaara oli ilmeinen. Monessa maalaistuvassa viimeistään joulukuusen tuonti tupaan merkitsi lattialle aikaisemmin levitetyistä jouluoljista luopumista. Ensin kuusi ripustettiin tuvan kattoon, pian se kuitenkin laskeutui lattialle ja tarvitsi pystyssä pysyäkseen jalan. Ensin jalka oli laudoista tehty ristijalka. Nykyinen joulukuusi seisoo milteipä poikkeuksetta metallisessa tai muovisessa kuusenjalassa, missä kuuselle on tarjolla vettä virkistymiseen ja vihreänä pysymiseen. Palavat kynttilät oksilla Kynttilöiden teon suomalaiset ovat osanneet jo pitkään, ensi kynttilät tehtiin talista ja myöhemmin otettiin käyttöön steariini. Palava kynttilä kuusen oksalla oli vahdittava, kun vielä talon lapsikatras juoksenteli isossa tuvassa kuusen ympärillä. Paloturvallisuus oli taattava ja kynttilät sammutettava ajoissa, ettei koko kuusi syttynyt palamaan. Ensimmäiset sähkökynttilät (sähkölamput) joulukuuseen syttyivät Pietarsaaren torin kuuseen 1905 ja Helsingissä vasta 1930. Sähkökynttilät joulukuusessa ovatkin paloturvalliset ja niitä on saatavilla monenlaisia niin sisätiloihin kuin ulkokuuseenkin. Helsinki on lahjoittanut vuodesta 1954 lähtien joulukuusen Brysselin kaupungille. Joulupuun asema suurimpana ja tärkeimpänä koristeena on horjumaton. Joulukuusen hankintaa yritettiin jo rajoittaa, kun pelättiin metsän puolesta, josko runsas kuusien käyttö vähentää metsätuloja.. Suomessa on ryhdytty viljelemään joulukuusia, kun metsäkoneet tallovat metsissä parhaat latvakuuset ja laadukkaista kuusista oli pulaa. Allergisen kodin avuksi valmistetaan kuusia nykyisin jo muovista ja aika hyvän näköisiäkin. Kuusen koristelu Alkuun kuusen koristeet tehtiin kotona, kuusen latvaan valmistettiin aina tähti, mutta muut koristeet syntyivät mielikuvituksen siivittäminä. Alkuun kuusen oksille ripustettiin punaposkisia omenoita, kirjavia kuusen karamelleja, paperista leikeltyjä nauhoja ja muita koristeita, saattoipa oksilla riippua myös joulupipareita. Koristeina tulivat käyttöön erilaiset kirkkaat pallot ja kellot. Lasipallot olivat helposti särkyviä ja pian tilalle tulivat muoviset pallot ja kellot. Kuusen koristelussa rajoja ei löydy, jokainen saa toteuttaa oman kuusensa koristelun oman mielensä mukaan vaikkapa niillä ruusuilla, jota Tallinnassa käytettiin. Joulukuusi on kodin keskeinen joulukoriste ja tässä pieni katsaus joulukuusen historiaan, siitä riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka pitkästi. Lähteenä: Vilkunan Vuotuinen ajantieto ja lukuisat nettisivut. KORPELA PLUS 4 / 2010 15
lukijakilpailu Etsi piparipojat ja -tytöt lehden sivuilta! Palkintona kymmenelle etsijälle 15 euroa, joka hyvitetään sähkölaskussa. Lähetä vastauksesi meille 14.1.2011 mennessä. PIPARIPOJAT JA -TYTÖT LÖYTYIVÄT SIVUILTA: Nimi: Osoite: Puh. Palkitsemme kymmenen tehtävän ratkaisijaa 15 eurolla, joka hyvitetään sähkölaskussa. Palauta tämä sivu 14.1.2011 mennessä osoitteella Korpelan Voima, PL 13, 69101 Kannus. Kuoreen merkintä "LUKIJAKILPAILU". 16 KORPELA PLUS 4 / 2010