PÄÄTÖS Nro 82/05/2 Dnro ISY-2005-Y-87 Annettu julkipanon jälkeen 8.9.2005 HAKIJA Etelä-Savon ympäristökeskus ASIA Kukaskoskeen luvattomasti asetettujen kivien poistaminen Kukasjärven vedenkorkeuden ja vedenjuoksun ennallistamiseksi, Suomenniemi ja Mäntyharju. HAKEMUS Hakija on ympäristölupavirastolle 2.5.2005 toimittamallaan ja 1.6.2005 täydentämällään hakemuksella pyytänyt oikeutta asiakohdassa mainitun toimenpiteen toteuttamiseen vesilain 21 luvun 3a :n perusteella. Hakemuksen mukaan Kukaskosken pääuomassa oleva luvaton patokynnys poistettaisiin valtion kustannuksella kuuden metrin leveydeltä tasoon N 43 +80,90 m. Tarkoitettu kynnys sijaitsee hakemuksen liitteen 4 osoittamassa paikassa ja sen rakenne ilmenee hakemuksen liitteestä 5. Kynnyksen harjan muoto on epämääräinen ja sen korkeus on tasolla noin N 43 +80,90 81,25 m. Käsin suoritettavalla poistotoimenpiteellä ennallistetaan Kukasjärven vedenkorkeudet ja vedenjuoksu Kukaskoskessa. Lisäksi toimenpiteen seurauksena liikkuminen koskessa helpottuu. Hakijalle on saapunut rakenteesta ilmoitus kesällä 2004. Ilmoituksen mukaan patokynnys olisi rakennettu vuonna 2002. Hakijalle on lisäksi saapunut 31.3.2005 Ala-Ruokojärven rannanomistajien vaatimus Kukaskoskeen luvattomasti rakennetun padon purkamisesta.
2 Kukaskoski sijaitsee Itä-Suomen läänissä Mäntyharjun ja Suomenniemen kunnissa, Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvalla Kuolimojärven valuma-alueella. Kukaskoski saa alkunsa Kukasjärvestä, jonka pinta-ala on 2,6 km 2. Järven valuma-alueen pinta-ala on 215 km 2 ja järvisyys 22,5 %. Kukaskoskesta vedet virtaavat Kukasjoen kautta Ala- Ruokojärveen. Kuolimojärven vesistön sivuväyliä ja Partakoskea koskeva uittosääntö on kumottu Itä- Suomen vesioikeuden päätöksellä 4/Ym III/83. Valuma-alueen ja ammattikirjallisuuden perusteella määritetyt vesistön virtaamaa kuvaavat tunnusluvut ovat: ylivirtaama (HQ 1/20 ) 7,7 m 3 /s, keskivirtaama (MQ) 1,7 m 3 /s ja alivirtaama (NQ 1/10 ) 0,4 m 3 /s. Havaintojakson 1964-1970 aikaista Kukasjärven vedenkorkeutta kuvaavat seuraavat tunnusluvut: ylin vesi (HW) N 43 +81,46 m, keskivesi (MW) N 43 +81,12 m ja alin vesi (NW) N 43 +80,91 m. Kukaskosken virtaamia on mitattu kalanviljelylaitoksen rakentamishankkeeseen liittyvän suunnittelun ja katselmustoimituksen yhteydessä. Näiden perusteella on laadittu hakemuksen liitteenä 8 oleva purkautumiskäyrä. Nykyistä vedenkorkeutta on havaittu kuusi kertaa aikavälillä 18.6.2004 12.1.2005. Havaittu alin vedenkorkeus oli N 43 +81,29 m ja ylin vedenkorkeus N 43 +81,40 m. Vuoden 2004 vedenkorkeutta ei voida perustella pelkästään kesän runsailla sateilla. Hakija katsoo rakennetun kynnyksen aiheuttaneen vesilain 1 luvun 12 15 :ssä tarkoitettuja muutoksia ja seurauksia, joiden perusteella rakentamiselle olisi tullut saada ympäristölupaviraston lupa. Muutokset ovat kohdistuneet Kukasjärven vedenkorkeuteen ja vedenjuoksuun sekä kulkemiseen vesistössä. Rakentamisen seurauksena Kukasjärven tulvaveden- ja keskivedenkorkeus on noussut noin 10 15 cm ja alivedenkorkeudet noin 20-30 cm verrattuna vuosien 1964 1970 vedenkorkeuksiin. Vesimäärät kosken pääuomassa ovat vähentyneet ja vastaavasti sivu-uomassa lisääntyneet. Kivet haittaavat kulkua koskessa. Kukaskoskessa on mahdollista liikkua veneellä ainakin runsaan virtaaman aikana.
3 HAKEMUKSEN KÄSITTELY Tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Suomenniemen ja Mäntyharjun kunnissa. Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet tuli toimittaa ympäristölupavirastolle viimeistään 27.7.2005. Muistutukset 1) Etelä-Savon TE-keskus katsoo, ettei hankkeella ole merkitystä yleiselle kalastusedulle. Hanke on osin turha, koska vesireitillä valmistellaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen suunnittelemana kalataloudellista kunnostushanketta, jonka yhteydessä myös nyt vireillä oleva asia voitaisiin ratkaista. 2) Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksella ei ole huomauttamista hakemuksesta. 3) Etelä-Savon ympäristökeskus esittää, että luvanhaltijaa ei määrättäisi huolehtimaan luvanmukaisen kynnyksen ylläpidosta, vaan luvallisen tilan säilyminen järjestettäisiin valvonnallisin keinoin. 4) Muistuttajat AA ja muistuttajat BB vaativat yhteisessä muistutuksessa vedenkorkeuden säilyttämistä viime vuosina vakiintuneella tasolla ja edellyttävät huomioitavaksi seuraavaa: Kukasjärven Huuhilonlahden veden vaihtuminen on kolmen matalikon kautta virtaavan veden varassa. Jos vedenkorkeus laskee nykyisestä noin 0,3 m, kaksi näistä uomista sulkeutuu kokonaan ja kolmas osittain niin, että veden virtaus ja siten veden vaihtuminen lahdelmassa estyy tai vähenee merkittävästi. Vuodesta 1998 lähtien on veden korkeuden vaihtelu lahdelmassa ollut vähäistä, yhtä kuivaa kesää lukuun ottamatta. Hakemuksesta ei selvästi ilmene, milloin väitetty kivipato on rakennettu. 5) CC tilan Tollomäki 1:43 omistajana vaatii, että kivien poistamisesta luovutaan. Patorakenne hyödyttää metsätaloutta, luontoa ja Kukasjärven virkistyskäyttöä. Padon poistamisen sijaan muistuttaja esittää, että patokynnystä korotettaisiin.
4 6) Muistuttajat DD ja heidän muistuttajakumppaninsa vastustavat Kukasjärven vedenkorkeuden alentamista hakijan esittämälle tasolle. Muistuttajat edellyttävät patokynnyksen korkeuden ja sen vaikutusten tarkempaa selvittämistä. Erityisesti järven rehevöitymisen ja matalan veden aiheuttamat haittavaikutukset kesäasukkaille ja loma-asuntojen käytölle tulisi selvittää. Muistuttajat ovat ilmoittaneet kannattavansa padolle kiinteää korkoa N 60 +81,25 m. Hakijan selitys Etelä-Savon TE-keskuksen 1) kannanottoon nyt vireillä olevan asian tarpeettomuudesta hakija vastaa, että oikeutta luvattoman rakenteen poistoon hakiessaan ympäristökeskus suorittaa sille kuuluvaa laillisuusvalvontatehtävää. Kysymys on vesistöön vesilain vastaisesti asetettujen kivien poistamisesta ja vesistön laillisen tilan palauttamisesta. Hakijalla ei ole huomautettavaa Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen 2) ja Etelä- Savon ympäristökeskuksen 3) muistutusten johdosta. Muistutusten 4), 5) ja 6) osalta hakija esittää, ettei kynnyksen rakentamisajankohta ole merkityksellinen, koska kyseessä on vesilain vastainen toimenpide. Mikäli muistuttajat haluavat laillistaa Kukasjärven vedenkorkeudet nykyiselleen tai nostaa järven vedenkorkeutta, on asia saatettava vireille ympäristölupavirastossa vesilain mukaisena rakentamisasiana. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Etelä-Savon ympäristökeskukselle oikeuden poistaa Kukaskoskeen luvatta asetetut kivet Kukasjärven vedenkorkeuden ja vedenjuoksun ennallistamiseksi. Kivien poisto on tehtävä madaltamalla hakemuksen liitteistä 4 ja 5 ilmenevää Kukasjärven luusuaan kivistä rakennettua patokynnystä. Pääuomassa olevan, noin kuusi metriä leveän kynnyksen harjan korkeus on kivien poiston jälkeen keskimäärin N 43 +80,90 m. Kivien poisto on tehtävä vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
5 PERUSTELUT Vesilain 2 luvun 31 :n 1 momentin mukaan vesistöön tehdyn rakennelman omistaja on velvollinen pitämään rakennelman kunnossa, niin ettei siitä aiheudu vaaraa taikka yleistä tai yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia. Vesilain 21 luvun 3 a :n mukaan, jos vesilain 2 luvun 31 :n 1 momentissa tarkoitettu rakennelman kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään eikä rakennelman omistajaa tai siitä muutoin vastaavaa voida hankaluudetta saada selville, ympäristölupavirasto voi hakemuksesta oikeuttaa alueellisen ympäristökeskuksen ryhtymään haitan poistamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin valtion kustannuksella. Saadun selvityksen perusteella Kukasjärven luusuassa on ollut jo kauan patokynnys, joka on rakennettu uittoa varten tehdyn perkauksen jälkeen tarkoituksena estää vedenkorkeuden laskua Kukasjärvessä. Padon rakentajasta ja omistajasta ei ole tietoa. Kukasjärven vedenkorkeuksista on hakemuksessa esitetty vedenkorkeustietoja jaksolta 1964 1970 ja jaksolta 2004 2005. Havaittujen vedenkorkeuksien mukaan Kukasjärven jälkimmäisen jakson vedenkorkeudet ovat nousseet aikaisempaan jaksoon verrattuna. Hakijana olevan ympäristökeskuksen mukaan vedenkorkeuden muutos johtuu patoon asetetuista lisäkivistä. Lisäkivien asettamisen laillisuudesta on tehty ympäristökeskukselle selvityspyyntö, ja alapuolisen vesistön rannanomistajat ovat vaatineet luvattoman padon purkamista. Ympäristökeskus ei ole saanut selville lisäkivien asettajaa. Ympäristökeskus on katsonut, että luvattomasta kivien asettamisesta vesistöön on aiheutunut vesilain 1 luvun 12 15 :ssä tarkoitettuja muutoksia vesistön vedenkorkeuksissa ja vedenjuoksussa. Kivien asettamiseen ei ole ollut oikeutta ilman ympäristölupaviraston lupaa. Ympäristökeskus ei ole voinut ryhtyä vesilain 21 luvun 3 :n mukaiseen hallintopakkomenettelyyn, koska luvattoman toimenpiteen suorittajasta ei ole tietoa. Ympäristölupavirasto katsoo saadun selvityksen perusteella, että vuosina 2004 2005 havaittu Kukasjärven vedenkorkeuden nousu johtuu Kukaskosken patokynnykseen asetetuista lisäkivistä. Kynnyksen korottamisesta on aiheutunut vedenkorkeuden muutos, joka voi olla haitallinen maa- ja metsätalouskäytössä olevien rantatilojen käytölle riippumatta siitä, että vedenkorkeuden nousu voi tuottaa hyötyä virkistyskäytössä oleville tiloille. Kynnyksen muuttamisesta on aiheutunut myös vedenjuoksun muutos, jolla saattaa myös
olla haitallisia seurauksia. Haittoja aiheuttavaan pohjakynnyksen korottamiseen ei ole ollut oikeutta ilman vesilain mukaista lupaa. 6 Kukaskosken patokynnyksen omistajalla olisi velvollisuus pitää patokynnys kunnossa siten, että siitä ei aiheudu yleistä tai yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia. Koska patoa on lisäkiviä asettamalla muutettu ilman lupaa ja aiheutettu vahingollisia tai haitallisia seurauksia, on katsottava, että patorakennetta ei ole pidetty kunnossa vesilain 2 luvun 31 :n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Padon omistajaa tai siitä muuten vastaavaa tahoa ei ole saatu selville. Hakijana olevalle valvontaviranomaiselle voidaan myöntää aiheutuvien haittojen poistamiseksi oikeus laittomasti lisättyjen kivien poistoon siten, että vedenkorkeus ja vedenjuoksu ennallistuu. Laillisena vedenkorkeustilanteena ympäristölupavirasto pitää hakemuksessa esitettyä, vuosina 1964 1970 vallinnutta tilannetta, koska muuta luotettavaa selvitystä laillisena pidettävästä vedenkorkeudesta ei ole. Lainkohdat: vesilain 2 luvun 31 :n 1 momentti ja 21 luvun 3 a Vastaus muistutuksissa esitettyihin vaatimuksiin Muistutuksissa 4), 5) ja 6) esitetyt vaatimukset vedenkorkeuden säilyttämisestä viime vuosina vakiintuneella tasolla ja patorakenteen korottamisesta entisestään jätetään tutkimatta tähän hakemusasiaan kuulumattomina ja asian tarkempaa selvittämistä koskevat pyynnöt hylätään aiheettomina asian jo selvitettyyn tilaan nähden. Tällä päätöksellä on myönnetty valvontaviranomaiselle oikeus madaltaa patokynnystä siitä aiheutuvan haitan poistamiseksi. KÄSITTELYMAKSU Päätöksestä ei peritä käsittelymaksua. Vesilain 21 luvun 9 (muut. 88/2000). Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1238/2003).
7 MUUTOKSENHAKU Päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Valitusaika päättyy maanantaina 10.10.2005. Muutosta tähän päätökseen saa hakea 1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea, 2) rekisteröity yhdistys tai säätiö, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toimintaalueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät, 4) alueellinen ympäristökeskus sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja 5) muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Valitusosoitus liitteenä. Tiedustelut: asian esittelijä, puh. (017) 243 511
V A L I T U S O S O I T U S Liite päätökseen nro 82/05/2 Määräaika ja valitusmenettely Valituskirjelmän sisältö Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antamispäivästä sitä määräaikaan lukematta. Jos määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraavana arkipäivänä. Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Itä-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon viimeistään 10.10.2005 ennen virka-ajan päättymistä. Käyntiosoite: Minna Canthin katu 64 B, Kuopio Postiosoite: PL 69, 70101 Kuopio Puhelin: (017) 243 511 Telekopio: (017) 243 665 Sähköposti: kirjaamo.isy@ymparisto.fi Virka-aika: klo 8.00-16.15 Valituksen lähettäminen postitse, telekopiona tai sähköpostina tapahtuu lähettäjän vastuulla. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostina) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Valituskirjelmässä on ilmoitettava valittajan nimi ja kotikunta. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valituskirjelmässä on lisäksi ilmoitettava postiosoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmään on liitettävä Oikeudenkäyntimaksu - ne asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - valtakirja, jos valittaja käyttää asiamiestä, tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta. Valituskirjelmä liitteineen, lukuun ottamatta valtakirjaa, on toimitettava kaksin kappalein. Muutoksenhakuasian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa peritään muutoksenhakijalta oikeudenkäyntimaksua 80 euroa. Maksusta ja maksuvelvollisuudesta vapautuksesta eräissä tapauksissa on säädetty tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa.