Standardi 2.1 Rahoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat Määräykset ja ohjeet
Miten luet standardia Standardi on aihealueittainen määräysten ja ohjeiden kokonaisuus, joka velvoittaa tai ohjaa valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia, osoittaa valvojan tavoitteena olevan laatutason ja näkemyksen hyvästä menettelytavasta sekä perustelee sääntelyä. Standardissa esitetyt päivämäärät: Annettu Finanssivalvonta on tehnyt päätöksen ko. kappaleen antamisesta. Voimaan Kappale on astunut voimaan. Standardin jokaisella kappaleella on oma marginaali-merkintänsä: Normi: Viittaus voimassa olevaan lain tai asetuksen säännökseen. Sitova: Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuutensa nojalla antama velvoittava määräys valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. : Finanssivalvonnan suositusluonteinen toimintaohje valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Soveltamisohje/-esimerkki: Normiin, Sitovaan tai Suositukseen liittyvä käytännön soveltamisohje tai esimerkki. Viittaus Finanssivalvonnan standardiin tai standardin osaan. Katso viereinen esimerkki. Perustelu: Avaa sääntelyn ja säännösten tarkoitusta, tavoitteita ja taustaa. Finanssivalvonnan standardit ovat luettavissa osoitteessa.
dnro 6/120/2006 3 SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 5 2 Tavoitteet 6 3 Kansainvälinen viitekehys ja alan itsesääntely 7 4 Normiperusta 8 5 Rahoituspalvelujen tarjoamista koskevat yleiset periaatteet 10 5.1 Yleistä 10 5.2 Hyvä tapa rahoituspalvelun tarjoamisessa 11 6 Luottolaitospalvelujen tarjoamisessa noudatettavat 12 6.1 Luotot 12 6.1.1 Tiedonantovelvollisuus 12 6.1.2 Selonottovelvollisuus 13 6.2 Vakuudet 13 6.3 Talletukset 14 6.3.1 Tiedonantovelvollisuus 14 6.3.2 Asiakkaan oikeus peruspankkipalveluihin 15 6.3.3 Tilinkäyttövälineet 15 6.3.4 Maksun peruuttaminen talletustililtä 16 7 Sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavat _ 17 8 Raportointi Rahoitustarkastukselle 18
dnro 6/120/2006 4 9 Määritelmät 19 10 Lisätiedot 20 11 Muutoshistoria 21
dnro 6/120/2006 5 1 SOVELTAMINEN (1) Tätä standardia sovelletaan seuraaviin Rahoitustarkastuksesta annetun lain (587/2003) 5 :n tarkoittamiin valvottaviin: luottolaitokset sijoituspalveluyritykset sijoituspalvelua (omaisuudenhoito) tarjoavat rahastoyhtiöt ulkomaisten luotto- ja rahoituslaitosten Suomessa sijaitsevat sivukonttorit ulkomaisten sijoituspalveluyritysten Suomessa sijaitsevat sivuliikkeet ulkomaisten sijoituspalvelua (omaisuudenhoito) tarjoavien rahastoyhtiöiden Suomessa sijaitsevat sivuliikkeet. (2) Standardin luottolaitospalveluja koskevia säännöksiä sovelletaan luottolaitoksen asiakassuhteisiin, joissa asiakas on kuluttaja, sekä soveltuvin osin asiakassuhteisiin, joissa asiakas on kuluttajaan rinnastettava pienyritys. (3) Standardia ei sovelleta, kun palvelua tarjotaan arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetuille hyväksyttäville vastapuolille. 1 (4) Standardia sovelletaan myös suomalaisen valvottavan Suomesta rajan yli toiseen valtioon tarjoamiin rahoituspalveluihin. (5) Standardissa käytetään yleisnimitystä "valvottava" kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä, jollei toisin ole todettu. (6) Valvottava, joka käyttää asiamiestä rahoituspalvelun tarjoamisessa, vastaa siitä, että asiamies noudattaa tätä standardia. (7) Arvopaperien tarjoamista ja listalleottoa koskevassa standardissa 5.2a käsitellään lisäksi liikkeeseenlaskun järjestämiseen (emissionjärjestäminen) liittyviä menettelytapoja. 1 Arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 b.
dnro 6/120/2006 6 2 TAVOITTEET (1) Valvottavien asiakassuhteissaan noudattamia menettelytapoja koskevan sääntelyn tavoitteena on edistää menettelytapojen hyvän tavan mukaisuutta ja siten lisätä asiakkaiden luottamusta valvottavien ja rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Sääntelyn keskeisimpänä tavoitteena on, että valvottavien asiakkaat voivat tehdä rahoituspalveluja koskevat päätöksensä riittävän ja olennaisen tiedon perusteella ja että valvottavat ottavat rahoituspalveluja tarjotessaan huomioon asiakkaiden edun. (2) Standardin tavoitteena on esittää selkeästi ja kootusti rahoituspalvelujen tarjoamiseen liittyvät menettelytapaohjeet ohjata ottamaan huomioon kaikissa tilanteissa asiakkaan etu ja hyvän tavan mukainen menettely ohjeistaa selonotto- ja tiedonantovelvollisuutta ja muita menettelytapoja niiltä osin kuin lainsäädännöstä ei ole saatavissa riittävää ohjausta.
dnro 6/120/2006 7 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS JA ALAN ITSESÄÄNTELY (1) Standardissa on otettu huomioon seuraavat kansainväliset suositukset ja alan itsesääntely: Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) suositus kannustimista (Inducements under MiFID; CESR/07-228b). Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) julkaisema asiakirja toimeksiantojen huolellisesta toteuttamisesta (Best Execution under MiFID, Questions and Answers; CESR/07-320). IOSCO: Objectives and Principles of Securities Regulation, 2003 (erityisesti luku 12.5, jossa käsitellään mm. sijoituspalvelun tarjoamiseen liittyvää selonotto- ja tiedonantovelvollisuutta). Suomen Pankkiyhdistys: Hyvän pankkitavan säännöt, 2004.
dnro 6/120/2006 8 4 NORMIPERUSTA (1) Sääntelyä laadittaessa on otettu huomioon seuraavat direktiivit ja asetus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s. 1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (32004L0039); EUVL N:o L 145, 30.4.2004, s. 1. Neuvoston direktiivi arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 85/611/ETY (31985L0611); EUVL N:o L 375, 31.12.1985, s. 3. Komission direktiivi 2006/73/EY, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (32006L0073); EUVL N:o L 241, s. 26 (komission direktiivi). Komission asetus (EY) N:o 1287/2006, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta tietojen kirjaamista koskevien sijoituspalveluyritysten velvoitteiden, liiketoimista ilmoittamisen, markkinoiden avoimuuden, rahoitusvälineiden kaupankäynnin kohteeksi ottamisen sekä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (32006R1287); EUVL N:o L 241, s. 1 (komission asetus). (2) Aihepiiriä koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin säädöksiin: luottolaitostoiminnasta annettu laki (121/2007) kuluttajansuojalaki (38/1978)
dnro 6/120/2006 9 tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annettu laki (458/2002) takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annettu laki (361/1999) kauppakaari (3/1734) tilisiirtolaki (821/1999) arvopaperimarkkinalaki (495/1989) sijoitusrahastolaki (48/1999) sijoituspalveluyrityksistä annettu laki (922/2007) laki ulkomaisen sijoituspalveluyrityksen oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa (580/1996) laki ulkomaisen rahastoyhtiön toiminnasta Suomessa (225/2004) laki ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa (1608/1993). (3) Rahoitustarkastuksen oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa sääntelyä perustuu seuraaviin säännöksiin: arvopaperimarkkinalain 4 luvun 1 :n 3 momentti, 3 :n 4 momentti, 4 :n 7 momentti, 5 :n 5 momentti, 6 :n 3 momentti ja 10 luvun 1, 1 a ja 1 b. (4) Rahoitustarkastuksen tehtävänä on ohjata rahoitusmarkkinoilla toimivia noudattamaan toiminnassaan hyviä menettelytapoja. Rahoitustarkastuksen yleinen ohjeidenanto-oikeus sisältyy tähän velvollisuuteen.
dnro 6/120/2006 10 5 RAHOITUSPALVELUJEN TARJOAMISTA KOSKEVAT YLEISET PERIAATTEET 5.1 Yleistä Perustelu Normi (1) Luottolaitos- ja sijoituspalvelujen tarjoamista koskevassa sääntelyssä palveluntarjoajan menettelytapoja koskevat vaatimukset on esitetty eri tavoin sen mukaan, mikä on tarjottava rahoituspalvelu ja -väline. Tämä heijastuu mm. laissa käytettyyn terminologiaan, kuten siihen, puhutaanko markkinoinnista, tiedonantovelvollisuudesta vai molemmista. Myös EU-lainsäädäntö poikkeaa mm. siinä, kuinka yksityiskohtaisia tietoja eri rahoituspalveluista ja -välineistä on annettava asiakkaalle. (2) Luottolaitostoiminnasta annetun lain 125 :ssä säädetään luottolaitosten harjoittamasta markkinoinnista ja sen sisällöstä. Säännös sisältää palvelujen markkinoinnin lisäksi myös tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvia vaatimuksia. Lain 134 :ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin. Annettu: 17.6.2013 Voimaan: 1.7.2013 (3) Kumottu määräyksillä ja ohjeille 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat. Normi (4) Rahoitusmarkkinalainsäädännössä asetettujen vaatimusten lisäksi valvottavien tulee ottaa asiakassuhteissaan huomioon myös muun lainsäädännön vaatimukset, kuten kuluttajansuojalain säännökset mm. kulutusluotoista ja rahoituspalvelujen etämyynnin yhteydessä annettavista tiedoista. Tiedonantovelvollisuutta säännellään myös mm. tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa, takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa sekä kauppakaaressa.
dnro 6/120/2006 11 5.2 Hyvä tapa rahoituspalvelun tarjoamisessa Annettu: 17.6.2013 Voimaan: 1.7.2013 (5) Luku 5.2 on kumottu määräyksillä ja ohjeille 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat.
dnro 6/120/2006 12 6 LUOTTOLAITOSPALVELUJEN TARJOAMISESSA NOUDATETTAVAT MENETTELYTAVAT 6.1 Luotot 6.1.1 Tiedonantovelvollisuus (1) Rahoitustarkastus suosittaa, että valvottava antaa asiakkailleen riittävästi tietoa eri luottovaihtoehdoista, luoton keskeisistä ehdoista ja luottoon liittyvistä kustannuksista. (2) Ennen luottosopimuksen tekemistä asiakkaille tulisi antaa riittävät tiedot asianomaiseen luottoon liittyvistä seikoista. Tiedot tulisi antaa, asianomaisen luoton luonne huomioon ottaen, ainakin seuraavista seikoista: korkovaihtoehdot ja korkorakenteet sopimuksen molemminpuoliset irtisanomisehdot mukaan lukien luoton ennenaikaiseen irtisanomiseen tai takaisinmaksuun liittyvät erityiset ehdot ja maksut kaikki kustannukset, joita luoton nostosta ja hoitamisesta aiheutuu (esim. korko, toimitusmaksu, avisointikulut) arvioidut luotonhoitokulut luottosopimuksen kestoon liittyvät muuttuvien taloudellisten tekijöiden aiheuttamat riskit (esim. pitkiin vaihtuvakorkoisiin asuntolainoihin liittyvät riskit) verotukseen liittyvät keskeiset seikat (esim. korkojen verovähennysoikeus, ensiasunnon ostajan asema) ja valtion mahdolliset tukimuodot (esim. valtiontakaus) luoton mahdollisen vakuuden oikeudellinen merkitys. Normi (3) Asiakkaille, jotka ovat kuluttajia, on myös annettava kuluttajansuojalain edellyttämät tiedot, kuten todellinen vuosikorko.
dnro 6/120/2006 13 6.1.2 Selonottovelvollisuus (4) Ennen luoton myöntämistä valvottavan on hankittava asiakkaalta riittävät tiedot tämän maksukyvyn arvioimiseksi (selonottovelvollisuus). Perustelu Soveltamisesimerkki (5) Selonottovelvollisuuden tarkoituksena on luottoriskin hallinnan lisäksi pyrkiä ottamaan huomioon asiakkaan taloudellinen turvallisuus niin, että asiakas kykenee selviytymään luotosta. (6) Valvottavan on luoton luonne ja koko huomioon ottaen pyrittävä varmistumaan esimerkiksi siitä, että luotonhoitokustannukset eivät muodostu liian suuriksi olosuhteiden muutosten (esim. asiakkaan taloudellisen aseman ja lainan viitekoron muutosten) vuoksi. Sitova (7) Valvottavan on lisäksi noudatettava luottoriskien hallinnasta annettua standardia 4.4a sekä asiakkaan tunnistamisesta ja tuntemisesta annettua standardia 2.4. 6.2 Vakuudet Yleistä (8) Valvottavan tulisi ottaa huomioon vakuudenantajien taloudellinen turvallisuus, kun vakuussitoumuksia laaditaan. (9) Varsinkin vieraasta velasta annettujen vakuussitoumusten tulisi olla pääsäännön mukaan erityisvakuuksia. Yleisvakuuksia voidaan kuitenkin käyttää perustellusta syystä. (10) Vakuudenantajan tulisi voida itse vaikuttaa siihen, antaako hän erityisvai yleisvakuuden. Normi (11) Jos yleisvakuutta käytetään, on vakuudenantajalle selvitettävä erityisesti sitoumuksen oikeudellinen merkitys sekä se, mitkä velvoitteet yleisvakuus kattaa. Vierasvelkavakuuden antajalle on lisäksi selvitettävä erityisesti vakuudenantajan mahdollisuus rajoittaa vastuutaan. (12) Vakuudenantajalle on annettava myös muut takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa ja kauppakaaressa vaaditut tiedot. Vakuuksien realisointi ja suorituksen vaatiminen takaajalta
dnro 6/120/2006 14 Soveltamisohje (13) Jos valvottava joutuu realisoimaan saamiaan vakuuksia tai vaatimaan suoritusta takaajalta, tulisi sen toimia mahdollisimman tarkoituksenmukaisella ja osapuolille vähiten haittaa tuottavalla tavalla. (14) Yleisinä sääntöinä voidaan noudattaa seuraavia periaatteita, jos niiden noudattaminen ei vaaranna vakuudenhaltijan asemaa: jos vakuutena on velallisen omaisuutta ja ulkopuolinen vakuus / takaus, tulisi ensisijaisesti pyrkiä realisoimaan velallisen antama vakuus jos luoton vakuutena on tarkoitus olla useilta tahoilta olevia pantteja tai takauksia, voidaan vakuuksia annettaessa sopia siitä, että mahdollisessa realisointitilanteessa pyritään realisointimenettely ratkaisemaan sopimusteitse: jos sopimukseen ei päästä, vakuudenhaltija voi valita realisointijärjestyksen, ellei lainsäädännöstä muuta johdu realisoinnissa tulisi ottaa huomioon saatavan koon suhde vakuutena olevan omaisuuden arvoon siten, että pienestä saatavasta ei realisoitaisi arvokasta vakuutta vakuutena olevien arvopaperien realisoinnin on tapahduttava julkisessa tai monenkeskisessä kaupankäynnissä tai niitä muussa valtiossa vastaavassa kaupankäynnissä, jos se on mahdollista vakuuksia, erityisesti arvopapereita realisoitaessa tulisi noudattaa asiakkaan mahdollisesti esittämiä toivomuksia realisointijärjestyksestä. 6.3 Talletukset 6.3.1 Tiedonantovelvollisuus (15) Rahoitustarkastus suosittaa, että talletuspankki antaa asiakkailleen riittävästi tietoa eri talletusvaihtoehdoista, talletusten keskeisistä ehdoista ja talletuksiin liittyvistä kustannuksista. (16) Ennen talletussopimuksen tekemistä asiakkaalle tulisi antaa riittävät tiedot asianomaiseen talletussopimuksen liittyvistä seikoista. Tiedot tulisi antaa ainakin seuraavista seikoista: korkovaihtoehdot ja korkorakenteet, esimerkiksi: jos talletuksen tuotto tai korko on sidottu muuhun instrumenttiin, kuten osakekoriin tai -indeksiin, tulee asiakkaalle selvittää, miten tuotto tai korko muodostuu jos sopimuksessa käytetään enimmäis- tai vähimmäiskorkolausekkeita, tulee asiakkaalle selvittää niiden merkitys sopimuksen molemminpuoliset irtisanomisehdot ja määräaikaistalletusten osalta se, onko sopimus mahdollista päättää ennen sen erääntymistä ja paljonko tästä aiheutuu maksuja ja muita kuluja asiakkaalle
dnro 6/120/2006 15 kaikki kustannukset, joita sopimuksesta aiheutuu sopimuksen verokohtelu (esim. koron tai tuoton verottaminen) tilinkäyttöä koskevat mahdolliset nosto- tai muut rajoitukset. Normi (17) Asiakkaille on annettava tiedot talletussuojarahaston tallettajien saamisille antamasta suojasta tai vastaavasta muusta suojasta sekä aiemmin annettujen tietojen muutoksista. 2 (18) Rahoitustarkastus suosittaa, että tilinomistajalle toimitetaan kerran kalenterivuodessa kuluitta tiliote, jollei muuta ole sovittu. Tiliotteesta tulisi ilmetä edellisen tiliotteen lähettämisen jälkeiset tilitapahtumat. 6.3.2 Asiakkaan oikeus peruspankkipalveluihin Normi (19) Talletuspankin asiakkaalla on oikeus peruspankkipalveluihin niin kuin luottolaitostoiminnasta annetun lain 134 :ssä säädetään. Soveltamisohje Soveltamisohje (20) Peruspankkipalveluja ovat talletustili ja sen käyttöön tarkoitettu väline sekä maksujenvälitys. Talletuspankilla on mm. velvollisuus avata yleisölle tarjottavia tavanomaisia, yleiseen maksujenvälitykseen käytettäviä talletustilejä. Talletuspankki voi kieltäytyä peruspankkipalvelun tarjoamisesta vain laissa säädetyllä perusteella. Kieltäytymisen peruste on ilmoitettava asiakkaalle, jollei laista muuta johdu. Talletuspankilla on velvollisuus myöntää asiakkaalle vain sellainen tilin käyttöön tarkoitettu väline, jolla asiakas ei voi ylittää talletustiliä (esim. automaattikortti tai ns. online-maksukortti). Pankilla ei ole velvollisuutta myöntää asiakkaalle pankkikorttia, koska pankki on kauppiaisiin nähden ns. pankkikorttitakuun perusteella vastuussa pankkikortin käytöstä. (22) Asiakkaan oikeutta peruspankkipalveluihin ei tulisi tehdä käytännössä merkityksettömäksi esimerkiksi kohtuuttomalla ja syrjivällä hinnoittelulla. 6.3.3 Tilinkäyttövälineet (23) Tilinkäyttövälineiden osalta talletuspankin tulisi kiinnittää asiakkaan huomiota erityisesti turvallisuuskysymyksiin. (24) On suositeltavaa, että asiakkaalle tarjotaan mahdollisuutta asettaa esim. vuorokautisia nostorajoituksia asiakkaan tarpeet huomioon ottaen. (25) Asiakkaille tulisi korostaa tilinkäyttövälineiden huolellista säilyttämistä sekä asiakkaan vastuuta verkkopankkitunnusten tai pankki- ja luottokorttien katoamis- ja väärinkäyttötilanteissa. 2 Luottolaitostoiminnasta annetun lain 108.
dnro 6/120/2006 16 6.3.4 Maksun peruuttaminen talletustililtä Normi (26) Talletuspankki voi maksajan pyynnöstä peruuttaa maksujen välityksessä olevan maksun tilisiirtolaissa säädetyllä tavalla. (27) Jos maksu maksajan virheen vuoksi ohjautuu väärälle saajalle eikä ole enää tilisiirtolain mukaan peruutettavissa, Rahoitustarkastus suosittaa, että maksunsaajan pankki neuvottelee maksunsaajan kanssa maksun palauttamisesta. Jos maksunsaaja kieltäytyy palauttamisesta, maksunsaajan pankki voi pankkisalaisuuden estämättä antaa väärän maksunsaajan yhteystiedot maksajan pankille, joka voi antaa ne edelleen maksajalle. (28) Pankki voi korjata omaan virheeseensä perustuvan maksujen välityksessä tapahtuneen kirjoitus- tai laskuvirheen taikka muun teknisen virhekirjauksen, vaikka maksu olisi jo kirjattu maksunsaajan tilille. Korjaus tulisi tehdä mahdollisimman pian virheen havaitsemisen jälkeen. Virheestä ja sen korjauksesta tulisi ilmoittaa tilinomistajalle viipymättä. Virhettä ei saa ilman asiakkaan suostumusta korjata niin, että korjaus aiheuttaa tilinylityksen.
dnro 6/120/2006 17 7 SIJOITUSPALVELUJEN TARJOAMISESSA NOUDATETTAVAT MENETTELYTAVAT Annettu: 17.6.2013 Voimaan: 1.7.2013 (1) Luku 7 on kumottu määräyksillä ja ohjeille 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat.
dnro 6/120/2006 18 8 RAPORTOINTI RAHOITUSTARKASTUKSELLE Annettu: 17.6.2013 Voimaan: 1.7.2013 (1) Luku 8 on kumottu määräyksillä ja ohjeille 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat.
dnro 6/120/2006 19 9 MÄÄRITELMÄT Rahoituspalvelu tarkoittaa luottolaitospalvelua sekä sijoitus- ja oheispalvelua. Luottolaitospalvelu tarkoittaa luottolaitosten tarjoamia tuotteita sekä muita palveluja kuin sijoitus- ja oheispalveluja (esim. luotot, talletukset ja maksujenvälitys). Sijoituspalvelu tarkoittaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 5 :ssä tarkoitettua palvelua. Oheispalvelu tarkoittaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 15 :ssä tarkoitettua palvelua. Rahoitusväline tarkoittaa sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 4 :ssä tarkoitettua rahoitusvälinettä (mm. arvopaperit ja johdannaissopimukset). Sijoitusneuvonta tarkoittaa yksilöllisen suosituksen antamista asiakkaalle tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi. Omaisuudenhoito tarkoittaa rahoitusvälineiden hoitamista asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla siten, että päätösvalta sijoittamisesta on annettu kokonaan tai osittain toimeksiannon saajalle. Toimeksiantojen toteuttaminen tarkoittaa rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen toteuttamista asiakkaan lukuun. Toimeksiantojen välittäminen tarkoittaa rahoitusvälineitä koskevien toimeksiantojen vastaanottamista ja välittämistä. Ammattimainen asiakas tarkoittaa arvopaperimarkkinalain 1 luvun 4 :n 4 momentissa tarkoitettua asiakasta. Ei-ammattimainen asiakas tarkoittaa muuta kuin ammattimaista asiakasta.
dnro 6/120/2006 20 10 LISÄTIEDOT Standardista vastaavan henkilön yhteystiedot ovat Rahoitustarkastuksen internet-sivuston Standardien vastuuhenkilöt -luettelossa. Lisätietoja antaa myös MA: Menettelytavat, puh. 010 831 5336.
dnro 6/120/2006 21 11 MUUTOSHISTORIA Voimaan tullessaan tämä standardi kumosi Rahoitustarkastuksen ohjeen maksun peruuttamisesta asiakkaan tililtä (102.4). Standardia on muutettu seuraavasti: Muutospäivä 26.10.2007: Arvopaperimarkkinalain 4 luvun ja 10 luvun muutosten päivittäminen standardiin sekä uusien marginaalimerkintöjen huomioon ottaminen. o Voimaan tullessaan muutos kumosi ohjeen sijoituspalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista (201.7). Annettu 25.10.2012, voimaan 21.12.2012: kumottu kohta 61 luvusta 7.3.1. Annettu 17.6.2013 määräykset ja ohjeet 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat, voimaan 1.7.2013 luvut 1-4, 6 ja 9-11: kumottu luvun 5.1 kohta 3, luku 5.2 sekä luvut 7 ja 8. Rahoitustarkastuksen internet-sivuston Sääntely/Määräyskokoelma -hakemistoon on koottu kaikki standardiversiot.