Sisällysluettelo 3 Pääkuvitus: eka kerta 4 Puhis: Ekaa kertaa (heikoilla) jäillä 5 Isäntä: Ekaa kertaa (teeman vierestä) 6 Ex-täti mietteissään TeSun luennolla 7 phuksipalaute 8 Esittelyssä raati 2004 12 Markkinamies: Jet-Set 13 Laulun takaa: Bland tekniska 14 Kerkko Karbonyylin seikkailut osat 3&4 15 KeN-sedän uusi tuleminen 16 Haastattelu: CanCan 2003-04 18 Tappajakirahvit osa 1 19 Kiltisgallup: HOMOkysymyksiä 20 Lukijat paljastavat: eka kerta 22 phuksiristeily 24.-25.11.2003 24 Ensimmäistä kertaa lämmin 25 Mehunkeittäjän päiväkirja osa 1 26 Oulun XQ 21.-24.1.2004 28 Muumi Peipon tarina 29 Kerkko Karbonyylin seikkailut osat 5&6 30 Kuvia lumisodasta 9.2.2004 31 Seuraavassa lehdessä mahdollisesti Tisle Julkaisija: Kemistikilta ry Kemistintie 1 02150 Espoo www.chemistry.hut.fi/kk/ Päätoimittaja: Mikko Helisevä mhelisev@cc.hut.fi HUOM! Tisle on nyt myös mahdollista tilata kotiin asti! Vuonna 2004 ilmestyy 5 lehteä ja vuoden tilaus maksaa 25. Tilaukset voi lähettää sähköpostitse suoraan päätoimittajalle. Tähän lehteen kirjoittivat: Maija Tiitinen, Pekka Puppe Nurmi, Heta Urpala, Taru Tukiainen, Annukka Santasalo, Lassi Karvonen, Tapani Hiisvirta, Emilia Emmu Tiitinen ja Katariina Nyman sekä nimimerkit: näkymätön tekijä, KeN, OP, äiti & poika, lasihamsteri, MC Kuulas, BB ja mehunkeittäjä. Valokuvat: Taru Tukiainen, Mikko Helisevä, Olli Pyylampi, Laura Nyfors, Emilia Tiitinen, Katariina Nyman, Jaakko Laine, Pasi Matikainen ja Simo Toikkanen sekä nimimerkki: mehunkeittäjä. Sarjakuvat: Emilia Tiitinen ja Taru Tukiainen Oheiskuvitus: Mikko Helisevä ja nimimerkki: lasihamsteri. Etu- ja takakansi: Mikko Helisevä (kansista ei kannata kysellä!) Painos: 300 kpl Painopaikka: Picaset Oy Kiitokset oikoluvusta Simo Toikkaselle ja Emilia Tiitiselle! 2
Pääkuvitus eka kerta tehnyt: Tisle-setä Mikko Koska keskivertolukijaa (kuten minua) eivät pääkirjoitukset juurikaan kiinnosta, päätin ettei minun kannata kiusata ketään olemattomilla kirjoitustaidoillani. Tarjoankin siis annoksen pääkuvitusta lukijoille. 3
Puhis ekaa kertaa (heikoilla) jäillä kirjoittanut: puhiksemme Maija Tammikuun alussa aloin toden teolla tutustumaan edeltäjäni testamenttiin ja sitä katsellessani mielen valtasi epätoivo; nämä kaikki asiatko minun tulisi oppia muutamassa viikossa tai kuukaudessa? Ensimmäisen kokouksen olin jo enemmän tai vähemmän onnistuneesti vetänyt vanhan vuoden puolella, joten itse kokoukset eivät olleet enää niin pelottavia. Paniikkiani lisäsi se, että luokseni oli saapumassa heti luentokauden alkaessa vieras Australiasta asti. Craig oli luonani peräti 24 päivää. Miten ihmeessä saisin hoidettua myös killan asioita samalla, kun esittelen hänelle Suomea ja ennen kaikkea tätä ihanaa talveamme? Craig on ystäväni vuosien takaa ajalta, jolloin olin Perthissä vaihtooppilaana. Perthissä talvellakaan yön alin lämpötila ei koskaan putoa alle +10 asteen. Hän koki siis pakkasasteita ensimmäistä kertaa elämässään ja myös lumi oli aivan uusi tuttavuus. Ensimmäiset pari päivää menikin lumeen ja lämpötilaan totutellessa. Välillä oli pakko nauraa ääneen, kun parikymppisen pojan oli pakko vähän väliä kumartua ottamaan lunta käteensä vain tietääkseen, miltä se tuntuu ja miten kylmää se oikeasti on. Lumi tuntuu itselleen niin tavalliselta, ettei siihen tule kiinnitettyä sen kummemmin huomiota. Craigin myötä tuli kuitenkin katseltua vähän enemmän ympärilleen näin talvella ja muistin taas, kuinka kaunis Suomen talvi on (varsinkin, kun täällä etelässäkin on ihan oikeasti lunta). Craigin kanssa minunkin tuli kaivettua vanhat sukset ja luistimet esiin varaston uumenista ja kokeiltua, miltä ne talvilajit oikein tuntuivatkaan. Kivaa oli, vaikka luistellessa jalat kipeytyivät niin kovin, etten pystynyt olemaan jäällä kuin vartin verran. Craig puolestaan urhoollisesti luisteli puolitoista tuntia ja tykkäsi kovasti. Mieleni perukoille jäi kuitenkin ajatus siitä, että ehkä sinne luistelemaan ja hiihtämään pitäisi mennä toisenkin kerran tänä talvena Tiesitkö että... Katselkaa tekin vaihteeksi ympärillenne tuolla ulkoilmassa. Ei se Suomen talvi ole pelkkää lunta ja pakkasta, vaan näitä talven riemuja on tarjolla monessa muodossa. Kaivakaa vaikka vanhat luistimet tai sukset esiin ja lähtekää katselemaan talvista maisemaa metsiin tai jäälle. Ja kun nuoskakelit alkavat, rakentakaa lumiukko tai linna päivän piristykseksi! Lumista ja iloista talvea teille kaikille, rakkaat kemistit! tietoisku näkymättömältä tekijältä syksyllä 1967 alkoi kemian osastolla ja Kemistikillassa ensimmäistä kertaa nk. isovelitoiminta. Nykyisin isoveliä kutsutaan ISOiksi, mutta tarkoitus on edelleen sama opastaa ja auttaa phuksia kaikessa mahdollisessa. 4
Isäntä ekaa kertaa (teeman vierestä) kirjoittanut: isäntämme Puppe Päätoimittajan hätistely herätti minut jo varsin pitkään jatkuneesta epäröimisen vaiheesta. Nimittäin luet parhaillaan jo viidettä versiota isännän äänestä. Toivottavasti tämä riittää tällä kertaa. Kummallinen ylisuorittaminen tunkeutui ruumiiseeni tammikuun puolivälin kieppeillä. Kirjoitin ensin mitäänsanomatonta lässytystä ensimmäisestä kerrasta ja sen kummallisesta hehkuttamisesta. Periaatteessa ihan asiaa, mutta ei mitään omaa sanottavaa ja kirjallisen ilmaisun taso oli niin surkea, että ajattelin viillellä ranteeni. En halua väittää, että tämä olisi mitenkään tasokasta tekstiä, mutta tällä nimenomaisella hetkellä minua ei vaan kerta kaikkiaan jaksa kiinnostaa. Toivottavasti postaan tämän Helisevälle ennen kuin roskakori alkaa tuntua liian hyvältä vaihtoehdolta. Sitten koitti version 2.0 vuoro. Se oli samantapainen, edelleen lehden teemaan sidottu. Nyttemmin olen oppinut, että jos ei ole mitään sanottavaa, ei ole mitään sanottavaa ja jos ei ole mitään sanottavaa, teksti itsessään ei ime itseensä mitään asiaa, vaikka ruutua tuijottaisi kuinka kauan. En lannistunut, vaan kaivoin erään kesällä rustailemani sadunpätkän esiin ja muokkasin siitä itselleni tilanteeseen sopivan jutun. Jotenkin sitä kirjoittaminen alkoi viehättämään, kun ylioppilaskirjoituksista alkoi olla jo hyvä tovi. Kummallista kyllä, silloin abiturienttina pystyi puristamaan sanoja vaikka minkälaisesta aiheesta. Hyvää tuultani kesti vuorokauden verran. Seuraavana iltana, juuri ennen nukahtamista, aloin pähkäilemään eilistä kirjoitustani. Mieleeni juolahti vasta silloin, että eihän isännän äänessä ole koskaan oltu mitään mieltä, eikä siis varmaan pitäisi minunkaan. Tai siis kyllähän muistetaan kiltatoimintaa kehua ja maailmanrauha on yleisesti hyväksyttyä, jopa kiltalehdissä, mutta enhän minä voisi mitään omia ajatuksiani alkaa Tisleessä julkaisemaan. Tammikuun lopussa yritin vielä kerran, odotetuin seurauksin. Avustava kriitikkoni Recycle bin nappasi tekeleeni omakseen. Aloin hiljalleen miettiä pakokeinoja. Mitä jos karkaisin jonnekin Karjalan metsiin pariksi viikoksi? Silloinhan uusi Tisle olisi mennyt jo painoon ja minua ei tarvittaisi. Toivoin myös salaa, että verenhimoinen kirahvi nitistäisi päätoimittajamme suoden minulle edes hengähdystauon. Koska yleensä häviää, kirahvit pysyivät sopuisina, toisin kuin päätoimittajamme Helisevä, joka jatkoi ahdisteluaan terhakkaana kuin piisami. Noin viisitoista minuuttia sitten koin kuitenkin valaistumisen. Tajusin, että eihän kukaan oikeasti lue isännän ääntä, joten voin jokeltaa siellä mitä tahansa kakkaa (esimerkiksi viisi edeltävää kappaletta). Ymmärsin myös, että vaikka joku satunnainen yksilö tätä tekstiä silmäilisikin, hänen käsityksensä minusta tuskin voisi enää alentua. Vinkkinä myös seuraajalleni (mikäli tähän koiranvirkaan enää saadaan ketään huijattua): Säästä stressailut vuosijuhliin, ne ovat mahahaavan arvoinen juttu, mutta kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut muutamasta kappaleesta Tisleessä, vaikka olisitkin ne itse kirjoittanut. Lopuksi haluaisin toivottaa itse kullekin aivan ihastuttavaa kevättä, olkaahan kiltisti. 5
Ex-täti mietteissään TeSun luennolla kirjoittanut: ex-täti Heta Ohhoh. Kylläpä on mukavaa päästä kirjoittelemaan lehtijuttuja. Uusi Tisleen päätoimittaja uhkailee deadlinella, ja sekös vasta minusta tuntuu hyvältä. Se herättää hienoja muistoja hamasta nuoruudestani, ajasta, jolloin itse olin tuore kiltalehden pääjehu. Siitä on kauan, eikä se aika koskaan palaa. Ah. Ensimmäinen kerta tehtävässä tulee vain kerran. Laajemmin ajateltuna tiedän, mikä minusta tuntuu hienolta; rakastan asioiden taakse jättämistä. Minusta on mahtavaa antaa asioille kenkää, kun olen ne saanut hoidettua, no, hyvin tai huonosti. Luopuminen on herkullinen tunne. Olen sitä mieltä, että on parempi katua tehtyä kuin tekemätöntä. Jos vanhaksi elää ja elämäänsä katuu, niin tehdyistä teoista saa ainakin parempia tarinoita lapsenlapsille ja kustantajalle. Niin. Minäkin olen suoritusyhteiskunnan uhri. Pienestä rusettipäästä lähtien aivohini on iskostettu uskoa, että on tärkeää saada asiota aikaan. Olemisesta on tultava jotain näkyvää jälkeä. Mitä nopeammassa tahdissa jälkiä saa aikaan, sitä parempi ihminen on; sitä suurempi on ihmisen arvo, sitä enemmän kunnioitusta hän ansaitsee. Mieluiten tulisi olla kuin huippuuntrimmattu paperikone; tosin kaikki valmistettu paperi pitäisi olla tuotettuna kaksipuolisesti fontilla 10 kirjoitettuja huipputiedejulkaisuihin kelpaavia tuoreita nerokkaita itsetehtyjä artikkeleita omista uusista tutkimuksista. Jos joskus tämä paperikone joutuisi huoltoseisokkiin, olisikin aika käynnistää vapaa-aikatehdas valmistamaan loistavia vapaa-ajan suorituksia. Joskus löytyy yritysmaailmastakin helmenarvoisia ajatuksia. Jos markkkinoilla on tungosta, on kaksi tapaa turvata asemansa. Voi koettaa vallata markkinat ihan itselleen. Varsin mahdotonta, paperikoneet ovat tulleet tänne jäädäkseen, usko pois. Toinen tapa selvitä ja menestyä on keskittyä siihen, minkä osaa kilpailijoita paremmin. Kone on on tai off. Sinua ei voi käynnistää uudestaan. Sinä voit laiskotella kuolematta. Koneet ovat koneita. Koneiden arvo riippuu niiden suorituskyvysta (flops/second). Kone ei kaipaa aikaa henkiselle kasvulle. Kone ei mieti tarkoitustaan tai tarkoituksettomuuttaan. Kone ei keksi uutta. Stellerin merilehmä Heta On helppoa olla paperikone. On mahdotonta kuitenkaan kilpailla todellisten paperikoneiden kanssa ne eivät tarvitse ruokataukoja. Koneilla ei ole inhimillisiä heikkouksia. 6
phuksipalaute koonneet: phuksikaput Taru ja Maija Aika rientää. phuksien ensimmäinen syksy TKK:lla ja kemmalla on ohi. Kaikenlaista ehti sattua ja tapahtua, mutta mitä jäi pikku-phuksien mieleen. Tämän me phuksikapteenit halusimme tietää. Siispä jaoimme joulukuussa phuksien riippareihin kyselykaavakkeet syksystä. Hartaan tilastollisen analyysin päätteeksi saimme seuraavat tulokset. Aikaisempien vuosien tapaan phuksiristeily oli kaikista tapahtumista suosituin. Kaksitoista phuksia nosti marraskuisen reissun Tukholmaan syksyn parhaaksi tapahtumaksi. Pistekeskiarvolla 4,74 risteily sijoittuu aivan terävimpään kärkeen. phuksiristeilyn edelle kiilasivat vain HYK-KK sitsit, urheilusauna TiKin kanssa sekä phuksien yösähly. Nämä tapahtumat saivat täydet viisi pistettä. Arvostelijoita kussakin tapahtumassa oli kuitenkin vain yksi, joten tulosta ei voi pitää täysin luotettavana. Seitsemän phuksipalleroa listasi Fazer XQ:n kärkeen syksyisistä aktiviteeteista, mutta excursion saamat keskimääräiset pisteet eivät nosta sitä edes tapahtumien TOP 10:een. Paremmat pointsit saivat mm. phuksien juhlasitsit, Lastenkutsut ja Holloween-sitsit. Huonoimman arvosanan sai lauluilta rakkaiden vihollistemme physisitien kanssa. Fyysikot on tylsiä. Sama tilaisuus sai myös kyseenalaisen kunnian jakaa suurimman pettymyksen tittelin Skumpparisteilyn ja Stadisuunnistuksen Tilastotietoa: Noin 60:stä jaetusta kaavakkeesta 19 palautettiin eli palautusprosentti oli 32. kaikkien tapahtumien otoskeskiarvo 3,68 annettujen arvosanojen mediaani 4 otosvarianssi 0,97 otoskeskihajonta 0,98 keskiarvon keskivirhe 0,17 variaatiokerroin 0,27 Syksyn tapahtumista sanottua: Kakut olivat hyviä Lastenkutsut Näitä lisää Fazer XQ Sai lisää merkkejä KTH-vierailu kanssa. Tietoa teekkariudesta phukseille tarjonnut Teekkarikulttuuri-ilta ei myöskään lämmittänyt phuksiemme mieltä, vaan keskiarvolla 2,42 se oli kaikista tapahtumista toisiksi huonoin. Urheilusaunaa taas ei kukaan arvioinut sanallakaan. Kaikenkaikkiaan tapahtumat ovat olleet phuksien mielestä oikean tyyppisiä, mutta yhteistoimintaa muiden kiltojen kanssa toivottiin enemmän. Suurin osa phukseista tuntui olevan tyytyväisiä omiin ISOhenkilöihinsä eivätkä phuksikapteenitkaan saaneet moitteen sanaa. Erityisesti phuksikapteenin mieltä lämmitti se, että lähes kaikki phuksit kertoivat saaneensa uusia kavereita, kotiutuneensa Kemistikiltaan sekä viihtyvänsä kiltahuoneella. Tutoroinnista ei sen sijaan positiivia sanoja tuntunut löytyvän juuri kellään. Joku ihmettelikin, että onko tutoroinnin tarkoitus vain tarjota phukseille ilmaiseksi kahvia ja pullaa. tapahtuma, arvostelijoiden lkm ja arvosana arvosteluasteikko 1-5 HYK-KK -sitsit 1 5,00 Urheilusauna med TiK 1 5,00 phuksien yösähly 1 5,00 phuksiristeily 19 4,74 phuksien juhlasitsit Täffällä 9 4,56 Leffailta Athenen kanssa 2 4,50 Lastenkutsut 2 4,50 Holloween-sitsit 2 4,50 Poikkitieteelliset bileet 9 4,22 PiKKujoulut 18 4,22 Fazer-XQ 16 4,13 Perinnesitsit MK:n kanssa 18 4,11 Haalarigaala 19 4,11 Stadisuunnistus 16 4,06 Lakinlaskiaiset 9 3,89 Skumpparisteily 15 3,87 Otasuunnistus 18 3,78 Lauluilta 3A:n sitsisaunalla 3 3,67 1.päivä kokonaisuudessaan 18 3,50 Nakki-ilta 4 3,50 Kummeli-ilta 2 3,50 T-Ilta Rantsulla 18 3,44 Corona Cup 5 3,40 Vastaanottotilaisuus A-salissa 18 3,39 Köydenveto 18 3,33 Vastaanottotilaisuus Kemmalla 18 3,28 Lettukestit 17 3,00 KTH-vierailu 13 3,00 Kemian päivät 19 2,95 Lafkasuunnistus 10 2,60 Teekkarikulttuuri-ilta 19 2,42 Laulusauna med FK 9 2,22 Urheilusauna 0 0,00 Loppuun vielä erään phuksin terveiset: On ollu ihan uskomaton phuksisyksy jo heti alusta asti! Opiskella ei tosin ehtinyt mutta sitä ehtii myöhemminkin. Nyt on pidetty hauskaa, ja onnistuttu siinä hyvin! Ja kaikki kemmalaiset on tuntunut ottaneen uudet phuksit hyvin vastaan. Harmittavaa, että aika on kulunut näin nopeasti, pian puolet phuksivuodesta jo takana... En tahdo että joulu ja uusi vuosi tulee! Tahdon vielä jatkaa phuksisyksyäni muutamalla kuukaudella! Ja nyt iloisin mielin kevättä ja wappua kohden. Luvassa on kaikanlaista mukavaa ja uusia seikkailuja... ;) Lisää syksyn tapahtumista sanottua: Super phuksiristeily Vierustoverit olivat hiljaisia phuksien juhlasitsit Täffällä Ulkona juoksentelu ja kättely oli hauskaa T-ilta Rantsulla Harmi, että tarjolla oli liian isoja patukoita Fazer XQ Outo fysisti oli mukana Lauluilta 3A:n sitsisaunalla Ruoka kylmeni hitaasti Perinnesitsit MK:n kanssa Jotain vähän tylsää jutskaa Vastaanottotilaisuus Kemmalla 7
Esittelyssä raati 2004 toimittanut: Annukka Tisleen toimittaja Annukka Santasalo räätälöi nämä seitsemän uskomattoman kiperää kysymystä tarkoituksenaan paljastaa, millaisia kaheleita tämän vuoden raatiin on hakeutunut. Puheenjohtaja Maija Tiitinen KeIII 1. Olin 4 vuotiaana automatkalla Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Legoland ja jokin Tanskan eläintarha teki 4-vuotiaaseen matkailijaan suuren vaikutuksen. 2. Luultavasti elokuussa 2001, jolloin kävin kaverin kanssa katsomassa yhtä kämppää, johon muutettiin elokuun alussa. 3. 9. luokalla toukokuun lopussa vedin elämäni ekat kännit rannalla luokkakavereitteni kanssa. Join pullon jotain Roseeviiniä ja olin ihan tillin tallin. En jäänyt kiinni. 4. Jaa-a. Tämä on aika paha. Ehkä sillon kun sain ikioman pianon 4-vuotiaana päiväkotikaverit oli aika kateellisia. 5. Tais olla sinä päivänä kun täytin 18 ja ostin kaljaa täysikäsenä ekan kerran. Silloin oli aika aikuinen olo, tosin aika hetkellistähän se oli. 6. Joskus lukioaikoina yksi ystävistäni soitteli mulle usein yöllä, kun hänellä oli paha olla. Heräsin aina kesken unien juttelemaan hänen kanssaan, muutaman kerran jopa mentiin ulos istumaan joskus aamuneljältä. Ehkä silloin olin hänen pelastuksensa. 7. Olin joskus alta 10-vuotiaana serkkuni luona kylässä. He asuivat silloin maalla ja heillä oli lehmiä. 10 vuotta vanhemman serkkuni poikaystävä oli tulossa käymään. Pihaan ajoi samanvärinen auto ja ryntäsin innoissani kertomaan serkulleni Ullalle, että Kari tuli. Ulla tuli alas, meni ulos ja tuli naureskellen takaisin. Se olikin keinosiementäjä, joka tuli kyläilemään... Silloin hävetti aika paljon. 1. Ensimmäinen kertasi ulkomailla 2. Ensimmäinen kertasi Tapiolassa 3. Ensimmäinen kertasi humalassa 4. Ensimmäinen kertasi kadehdittuna 5. Ensimmäinen kertasi aikuisena 6. Ensimmäinen kertasi pelastajana 7. Ensimmäinen mokauksesi Tämän lisäksi jokaiselle esitettiin yksi henkilökohtainen kysymys. Heräät aamulla kiltiksen sohvalta Lassi Karvosen ja Lari Tuonosen välistä. Mitä on tapahtunut? Olemme käyneet keskustelua kemistien harjoittelusta Larin kanssa. Lassi sattui kävelemään kiltiksen ohi ja tuli mukaan muistuttelemaan TEK:in palkkasuosituksista ja oikeusturvasta. Ilta venähti pitkäksi, joten päätettiin jäädä kiltikselle nukkumaan. Rahastonhoitaja Vesa MäkMatti Vuori KeIII 1. Vuonna 1989 kävin Tommolan poronhoitoyhdistyksen järjestämällä matkalla DDR:n suurimmassa suolakaivoksessa. 2. Kun olin ensimmäistä kertaa menossa Tapiolaan, niin eksyin ja löysin itseni. 3. Koskaan en ole mitään ottanut, ikinä. Humala on suhteellinen käsite. 4. Ostin vähän aikaa sitten uuden vaaleansinisen lenkkeilypuvun. Hölkkäsin eri puolilla Helsinkiä ja monet ohikulkijat tuntuivat kadehtivan asuani. 5. Taisi olla phuksivuonna yhtenä perjantaina Julkkuja myydessä. Puolen tunnin aikana ainakin kymmenen teiniä pyysi, että kävisin ostamassa niille viinaa. Tunsin itseni tosi aikuiseksi. 6. Minä pelastin Taunon hengen. Tarmo pomppasi pystyyn. 7. Tossa vähän aikaa sitten kävi niin, että sain ekalla vuorolla 7 pussiin, mutta se kahdeksas ei menny sitten millään. Koskaan ennen en oo mokannu. ASIAANKUULU- MATON TORSPO Heräät kiltiksen sohvalta Maijan ja Maijun välistä. Mitä on tapahtunut? Mikäli muistan oikein, niin säkitimme moloa kiihkeästi koko yön, kunnes keppi ei enää pysynyt kädessä ja nukahdimme sohvalle. 8
kuvat: Laura ja Emmu Sihteeri ja tiedottaja Katariina Majamaa KeI 1. Jos lähinaapuri Ruåtti lasketaan, niin siellä varmaan perheen kanssa risteilemällä käyty joskus 80-luvun puolella vielä. 2. Kaverin kotipileissä lukion ekalla. Silloin kun minä olin nuori, ei Espoo ollut kovassa suosiossa. 3. Hih, se tapahtui joskus seiskan alussa. Juomana oli green lime ja tulos arveluttava. Kyseistä juomaa ei sen jälkeen ole tultu maisteltua. 4. Ei ainakaan tule sellaista ominaisuutta tms. mieleen, jota jonkun kannattaisi kadehtia =) 5. Tämä on helppo. Se tapahtui tuossa muutama viikko sitten kun näin painajaista, että haluan remontoida itselleni kodinhoitohuoneen. Onneksi kyllä heräsin, joten en tiedä lasketaanko sitä =). Tuskinpa kovin aikuinen vieläkään olen. 6. Pelastin kerran söpön kalan ongenkoukusta. Pelastaja imagoa saattaa himmentää se, että se oli mun oma onki. Ajankohtaa ei voi muistaa, mutta eiköhän se joskus 80-luvulle kanssa mene. 7. Nyt mennään sellaiselle alueelle, että tähän kysymykseen vastausta kannattaa ennemmin tulla kyselemään multa joskus jatkoilla herkässä mielentilassa niin vastaus saattaa irrota. Heräät aamulla kiltiksen sohvalta Vesan ja Jaakon välistä. Mitä on tapahtunut? Maija on varmaan pakottanut raadin ahkeroimaan kellon ympäri budjettia. phuksikapteeni Emilia Tiitinen KeIII 1. Norjassa joskus parivuotiaana, ei mitään muistikuvia reissusta, valokuvia sentään. 2. Öö. Joskus oltiin keilaamassa tapsalassa... joskus about vuonna 1997. Hävisin, yllättäen. 3. Oh noo... En osaa paikalllistaa, millon näin on päässy käymään... mutta sen tiedän, että olis todellakin saanu jättää ekan kerran myös viimeseks :P Tais olla fuksisitseillä 2001 eka kunnon humala. 4. Pikkusiskoni oli katkera ja kateellinen, kun minä sain esiintyä ja soittaa pianoa, kun olin viisi ja kolmevuotiaalle ei tätä kunniaa suotu. 5. Ei oo tullu vastaan sitä vieläkään. Aikuiseks en pääse kasvamaan. Ja mummo kysyy vieläkin multa Mitäs lapset juo ruuan kanssa?. 6. Jaa. En oo mielestäni mitään pelastanu. En edes omia kasvojani. :P 7. Näitä on kertyny niin paljon, etten muista, mikä olis ensimmäinen. Ja aivot pyrkii pyyhkimään traumaattiset tapahtumat muistista. Heräät Koskisen sohvalta Petri Pihkon ja Ari Koskisen välistä. Mitä on tapahtunut? Oon luultavasti menny itkemään Koskiselta ja Pihkolta opintoviikkoja ja julmat eivät päästä mua kotiin, ennen kun oikeesti jotain osaan. Siinä välissä on pakko lepuuttaa aivoja nukkumalla. phuksikapteeni Laura Nyfors KeIII 1. Perinteisesti Ruotsiin, Kålmordenin eläintarhaan vuonna -84. Mitään en kyllä reissusta muista, mutta onneksi on valokuvia... tälläkin kertaa... 2. phuksisyksynä 2001 palloilin siellä etsimässä maistraattia. Löytyihän se hetken panikoinnin jälkeen. 3. Yläasteella kaverin kotibileissä juotiin punkkua porukalla ja oltiin toosi bööleissä :) 4. Ööh... kun sain joululahjaksi Cindy-talon, serkku oli hieman vihertävän näköinen... 5. En aio kasvaa aikuiseksi. Ja sen kyllä huomaa. Olen myös viisvuotiaana luvannu isälleni lopettaa kasvamisen... 6. Ala-asteella ei saanut jättää ruokaa ja kerran oli jotain poikkeuksellisen hirveetä, jota kaverini ei millään saanut alas... Söin ensin oman lautaseni tyhjäksi ja sitten vaihdettiin kaverin kanssa... 7. Tosi natiaisena sulatin meidän pakkasen. Kaikki mustikat oli levinny keittiön lattialle ja parketti piti vaihtaa... Varmasti muuten oon mokannu ennenkin, tällanen kävelevä hasardi kun oon :) Heräät kondiksen sillikselle kahden tuntemattoman tikkiläisen välistä. Mitä on tapahtunut? Volframi-Iridium-Helium :) 9
Raati 2004 Isäntä Pekka Puppe Nurmi KeIII 1. Ylitin Ruotsin aluevesirajan joskus vuoden 1989 aikana Vikingline -varustamon matkustajalautalla. En muista risteilystä juuri mitään, varmaankin siksi että siitä on niin kauan. 2. Tapiolassa kävin ensimmäistä kertaa phuksisyksynä. Siellä oli paljon puluja. 3. Kolmasluokkalaisena olin isoisän kanssa ryyppäämässä, se oli saanut halvalla venäläistä pirtua. Minä olin aika sekaisin ja näin hallusinaatioita sarvikuonosta, jolla oli puujalka. 4. No kerran mulla oli siniset kurahaalarit. 5. Ei oo pelkoo. 6. Noin nelivuotiaana autoin erään kapeasiemenkotilon (Vertigo angustior) pois vilkkaasti liikennöidyltä autotieltä, jossa sen henki oli jatkuvasti vaarassa. 7. Kuulopuheiden mukaan olen kerran hukannut piponi. Heräät yläaulan sohvalta Aittamaan ja Murtomäen välistä. Mitä on tapahtunut? No olen ollut Lassen kanssa vähän Niittykummun Mäkkärin pallomeressä, ja sitten kun me olemme väsyneet, niin Lasse on soittanut Jussin viemään meitä kotiin. Jussin on kuitenkin pitänyt käydä vielä laitoksella hieman asioilla, ja Lasse ja minä ollaan uinahdettu Komppasohvalle. Sitten kun Jussi on tullut takasin, niin hänkin on ajatellut vetää pikku nokkaunet. Emäntä Outi Santala KeII 1. Parivuotiaana kävin Samoksella Kreikassa. Koska en osannut syödä purkkaa, söin lentokoneessa rusinoita, jotta korvat eivät olisi menneet lukkoon. 2. Ollessani muutaman viikon ikäinen äitini vei minut näytteille Mankkaalla sijaitsevalle työpaikalleen, ja samalla reissulla kävimme Tapiolassa ostoksilla. 3. Serkun kaverin kotibileissä join kaksi 0,33 litran siideriä ja muiden pohjia. Kyllä se silloin humalalta tuntui. 4. Sain silmälasit kaksivuotiaana, ja kun ensimmäisen kerran tulin hoitopaikkaani uudet kumisankaiset rillit päässä, kaikki muut hoitolapset olisivat halunneet samanlaiset. 5. Silloin tuntui aika vanhalta, kun vieraat ihmiset alkoivat nimitellä minua lapsilleen tädiksi tytön sijaan. 6. Joskus 7-8 vuotiaana pelastin pikkuveljeni hengen onkimalla puoliksi syödyn tikkarin hänen kurkustaan, kun veli oli nukahtanut selälleen kesken herkuttelun. 7. Epäonnekseni synnyin 10 viikkoa serkkuani myöhemmin, ja olen monesti saanut kuulla piikittelyjä nuoremmuudestani. Heräät kiltiksen sohvalta Jani Heikkilän ja Olli Pyylammen välistä. Mitä on tapahtunut? Puppe on ehtinyt jo lähteä. PR-vastaava Maiju Kylliäinen KeIII 1. Jaa, kyllä se varmaan on Lanzaroten reissu, kun olin ekalla luokalla eli 7 v. 2. Varmaan lukion ensimmäisellä luokalla eli n. 17v... Silloinen poikaystäväni asui Espoossa... 3. Kahdeksannella luokalla kaverit juottivat mut humalaan porukoidensa viinakaapista tekemällään seoksella... Olo oli hyvin mielenkiintoinen ja ajoin pyörällä ojaan :) 4. Eihän tuollaisia asioita voi tietää... Tais mulla olla pienenä aika hieno punainen Tunturipyörä, jota kaverit kadehti. 5. Joskus sitä toivoisi, että osaisi olla aikuinen... Kaikissa meissä asuu kuitenkin pieni lapsi. 6. Pienenä tyttönä hoivasin pesästä tippunutta linnunpoikasta. Taisi senkin linnun vain kissa lopulta viedä :( 7. Tyhjentää isän viinakaappia kavereiden kanssa ja jäädä siitä kiinni. Kolme kuukautta kotiarestissa ei ole kivaa. Heräät kiltiksen sohvalta Simon ja Pupen välistä. Mitä on tapahtunut? Varmaan ollaan käyty sponsorirahoilla kaupassa ostamassa ruokaa ja erityisesti juomaa Simon järkkäämään harkkasaunaan. Jostain syystä olemme kokeneet tarpeelliseksi testata ostettujen elintarvikkeiden laatua. Muutaman kaljakorin tyhjennyttyä uni on päässyt yllättämään... mutta läheisyys lämmittää :) 10
Opintovastaava Simo Toikkanen KeIV 1. Varmaankin käytiin Siljan laivalla Tukholmassa joskus, kun olin about viisi tai vähemmän. Paluumatkalla jokin hajuvesi aiheutti allergisen reaktion, ja puhe muistutti norjaa. Tuon reissun jälkeen kyseinen hajuvesi on aiheuttanut lähinnä kuvotusta. 2. Joskus yläasteella teimme retken Villa Elfvikiin. Luultavasti huristelimme 106:lla, koska muistan ihmetelleeni kummallista tunnelia, johon bussi yhtäkkiä pysähtyi. Tunnelin päällä luki vielä Stockmann. 3. Eräänä wappuna iloisella 1990-luvulla olimme kavereiden kanssa Kaivarissa. Jollain kumman konstilla eräs kaveri oli saanut hommattua isänsä baarikaapista yhtä jos toista. Iltaahan siinä sitten vietettiin jokseenkin kosteissa olosuhteissa. Melko aikaisessa vaiheessa sitten porukka havaitsi olevansa siinä kunnossa, että voisi lähteä kotiin. Loppujen lopuksi palloilin kotitienoolla, koska en kehdannut mennä siinä tilanteessa niin aikaisin kotiin... 4. Varmaan se tapahtui joskus silloin, kun olin pieni. Pikkusisko luultavasti kadehti jotain lelua, joka mulla oli. Joskus kateus pöllähti suoranaiseksi riidaksi, josta ei aina ihan ehjin nahoin selvitty. 5. Piti opetella elämään ihan eri tavalla, kun joskus muutaman vuoden vanhana sai oman huoneen. Enää ei äiti tai iskä ollut siinä vieressä, joutui puuhaamaan ihan omiaan. :) 6. Mökillä oli tapana roikkua aina 50-luvun Valmet-traktorin kyydissä. Joskus mukana oli peräkärry, joskus sellainen hassu laatikko. Kerran sitten se laatikko tarttui kantoon kiinni ja kaatui ylösalaisin. Laatikossa oli kyydissä yhteensä neljä suunnilleen samanikäistä serkusta, minä mukaan lukien. Istuin laatikon etuosassa, jossa oli minun lisäkseni serkkuni ja moottorisaha. Laatikon kääntymisen jälkeen oli olo vähän hukassa, mutta löysin sitten itseni ulos. Samalla päästin ulos myös serkkuni. Kaikki olivat asiasta kovin pelästyneitä jälkeen päin, tässähän olisi voinut käydä mitä tahansa... 7. Ensimmäinen, jonka muistan, tapahtui läheisessä leikkipuistossa, jossa leikin sellaisilla elefantinjaloilla, joissa on väärinpäin käännettyyn ämpäriin on kiinnitetty naru. Innostuin menemään niillä jonnekin kivikkoon, ja seurauksena oli tietysti kaatuminen. Jalkaan tuli piiitkä haava. Itkettikin niin hirveästi. Haava piti tottakai puhdistaa. Teki muka niin kipeää, että äidin piti istua jalan päällä, jotten vaikeuttaisi puhdistusoperaatiota jalkaa liikuttamalla. Loppujen lopuksi sain jalkaani ISON laastarin, josta olin tavattoman ylpeä. Heräät Poten aulan sohvalta Seppälän ja Krausen välistä. Mitä on tapahtunut? Varsinainen kahvihuone on remontissa, ja kahvitauot pidetään aulassa. Edellinen ilta on mennyt meikäläiseltä pitkäksi, ja nukahdan kesken kahvitauon. Kun herään, Seppälä ja Krause pitävät jotain palaveria sohvalla. Nappaan teemukini ja poistun punastellen paikalta takaisin töihin. Ulkovastaava Jaakko Laine KeII 1. Amerikassa 1-vuotiaana. Siellä 1,5 vuoden sessiot. 2. Vuonna 2002 etsimässä KELA:n toimistoa. 3. En ole koskaan ollut humalassa. Ehkä hiukan huppelissa. 4. Kadehdin pelkästään muita - ei mua kukaan kadehdi. 5. Muistikuvat viittaavat Heinolan yöelämään. 6. Duuneistani supersankarina en voi kertoa enempää 7. Todennäköisesti kun puhuin ensimmäistä kertaa... Tisle-Setä? Epätietoisille tiedoksi: Tisle-setä onkin tänä vuonna omasta tahdostaan pelkkä toimihenkilö. Tiedotuspuolesta sensijaan vastaa sihteeri. Toivotaan, että tämä ratkaisu osoittautuu toimivaksi :) Heräät 11 a-b:n kerhohuoneen sohvalta vanhojen ja uusien phuksikapteenien välistä. Mitä on tapahtunut? Hurja biljardinpeluusessio on vaihtunut ex-fuksin lohduttamiseen yön pimeinä tunteina (olenhan tunnetusti hävinnyt kaikki pelit). 11
Markkinamies jet-set kirjoittanut: Tapani Hiisvirta Suomen alkoholiliike Oy alkoi 1970-luvun loppupuolella panostaa todenteolla viinatehtaidensa kansainväliseen markkinointiin. Vientiohjelman toiminta-alueeksi määriteltiin vaatimattomasti koko maapallo, ehkä nyt kuitenkin Etelänapamannerta lukuunottamatta. Tämän, jopa kunnianhimoisena pidettävän, sittemmin kyllä menestykseksi osoittautuneen, myynninedistämisohjelman reissaavaksi monitaituriksi pestautui diplomi-insinööri Tapani Hiisvirta, Otaniemen kemistejä ja vanha kemistikiltalainen. Omien sanojensa mukaan DI Hiisvirran toimenkuvaan ovat liittyneet muun muassa seuraavat hyödylliset ammattinimikkeet: markkinamies, tekninen asiantuntija, sopimusneuvottelija, rahoitusasiantuntija ja esiintyvä taiteilija... Fiksuun ja filmaattiseen kansainväliseen ilmapiiriin totutteleminen otti toki aikansa insinöörismieheltä, jonka juuret olivat varsin päinvastaisella suunnalla maaseutumiljöössä Varsinais-Suomen Perttelissä. Aina yhtä hyödyllistä yritys-ja-erehdys -metodia noudattaen vaativasta toimesta kuitenkin selviydyttiin alkukankeuksien jälkeen aina kertakerralta paremmin ja tuloksellisemmin. Yritä ja erehdy! Yleensä tällä kokeellisella menetelmällä kertyy paljon edesottamuksia, joihin pelkästään oikein tekemällä ei välttämättä ikinä törmäisi. Näitä kokemuksia - ainakin hauskimmasta päästä olevia - huvittaa purkaa myös toisten opiksi ja iloksi. Tisleessä tullaan jatkossa julkaisemaan DI Hiisvirran alunperin Salon Seudun Sanomiin kirjoittamia Markkinamies-pakinoita. Suurin osa pakinoista kuvailee sattumuksia 1980-luvulla. Tarinat ovat tosia, mutta pakinoissa vilahtelevien oikeiden henkilöiden nimiä on muutettu. Ensimmäisessä jutussa seikkaillaan suihkuseurapiireissä. Lassi Karvonen (Salon Seudun Sanomissa 20.1.2000 julkaistua esittelyä mukaillen.) Sveitsissä käytyjen neuvottelujen päätökseksi oli Thaimaalainen isäntämme Mr. Pompot järjestänyt illalliset. Niihin osallistui neuvotteluosanottajien lisäksi myös Mr. Pompotin thai-syntyinen morsian, joka oli amerikkalaisen lehtibiljonäärin leski. Suomalainen maalaispoika oli heidän näkökulmastaan kaikkein eksoottisin, joten luultavasti siitä syystä jouduin (tai pääsin) morsiamen vierustoveriksi. Thaimaalaisen illallistamistavan mukaan seurustelu käy vilkkaana syömisen aikana eikä ruoka suussa puhuminen ole kiellettyä. Kaunis leski olikin hyvin puhelias kertoillessaan itsestään ja olemisestaan. Oikeastaan oli hyvä, ettei maalaispojan tarvinnut osallistua keskusteluun paljonkaan, sillä aihepiiri oli todella kaukana hänen omasta kokemuspiiristään. Kyllä tämä nykyinen inflaatio on hirveää. Pelkän polttoaineen kustannus New Yorkista Bangkokiin on noussut viime vuonna melkein 20 prosenttia. Jos tätä menoa jatkuu, täytyykö minun myydä suihkukoneeni ja alkaa käyttää reittilentoja? Kaikki on niin kallista Bangkokissa. Autonkuljettaja siellä joutuu tankkaamaan kaksi kertaa viikossa, kun Manhattanilla isompaa autoa tankataan vain kerran kahdessa viikossa. Tämä Sveitsi on sitten ihana mutta kallis maa. Me käymme täällä pari kertaa vuodessa hiihtämässä. Täällä kunnon ateria maksaa niin paljon, että me useasti vuokraamme helikopterin ja käymme Ranskan puolella syömässä. Maalaispoika tunsi joutuneensa aivan väärään seuraan ja oli vaikeaa olla osaaottavainen tällaisiin hankaluuksiin. Katsoin parhaaksi kommentoida, että maailmanlaajuinen kaupankäynti kehittyy niin nopeasti, että rahantarve pyrkii nostamaan korkoja, mikä edistää inflaatiota ja laskee rahan arvoa. Äveriäs morsian kiitti kommentista ja kysyi: Minulla on muutama kymmenen miljoonaa pankkitileillä ja tuntuu kuin ne hupenisivat sieltä nopeaan tahtiin. Mihin minun ne pitäisi sijoittaa, jotta ne olisivat turvassa? Huh, huh. Sanoin, etten ollut mikään asiantuntija. Kuitenkin maalaispoika ja vanhojen maalaisisäntien aatteet astuivat mieleen: Tehtaat palaa, rahat revitään, kauppiaat huijaa ja palkkasäästäjät ryöstetään, mutta maa ei häviä minnekään. Niinpä sanoin: En tiedä mikä olisi tuottoisinta, mutta jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin maata, metsää, kiinteistöjä tai muuta, mikä ei helpolla häviä tapahtui rahamarkkinoilla mitä hyvänsä. Morsian oli hetken hiljaa mietteliäänä. Paitani kostui hiestä entistä märemmäksi. Onneksi Mr. Pompot oli jo päättämässä tilaisuutta kauniilla puheella. Sen päätyttyä Morsian nousi ylös, viittasi hovimestarin luokseen, tilasi kaikille konjakit pikatoimituksena ja sanoi: Tämän minä haluan osoittaa kiitokseksi suomalaiselle ystävälleni, jolta olen saanut kullanarvoisia neuvoja. Pakinoitsija on pertteliläissyntyinen Nurmijärvellä eläkepäiviään viettävä kemisti-di. Työuransa hän on tehnyt Alko Oy:n palveluksessa mm. viennin edistämistehtävissä. Ylläoleva pakina on julkaistu aiemmin Salon Seudun Sanomissa 20.1.2000. 12
Laulun takaa bland tekniska phuksivuonna hämmennyin muutaman kerran kemistitapahtumissa, kun Teekkarihymnin jälkeen puoliltaöin laulu vaan jatkui ja jatkui. Kieli tosin vaihdettiin välillä, eivätkä toisten kiltojen edustajat enää pystyneet mukana laulamaan. Onneksi vanhemmat tieteenharjoittajat selvittivät phuksiparalle, mistä on kysymys. Ihmetyksen aiheutti pitkä ja hyvin ruotsinkielinen Bland tekniska ynglingar alla (Isotuoppi s. 144), joka on meidän kemistien oma laulu. phukseille, ja varmaan ulkopuolisillekin, Kemistikillan tunnuslaulua kysyttäessä tulee todennäköisesti ensimmäisenä mieleen iloinen Vi är kemister rallatus (Isotuoppi s.146). Kuitenkin juuri Bland tekniska on lauluista se kirjoittanut: lukkarimme Emmu perinteikkäämpi ja vanhempi Kemistikappale, siksi sitä lauletaankin kunniapaikalla, aina hymnin jälkeen seisten. Laulun tekijä Guss Mattsson (1873-1914) oli aikanaan aktiivinen silloisen Kemistiklubin jäsen, ja erityisen tunnettu laulu- ja soittotaidostaan. Hän sepittikin omaksi ja kavereidensa iloksi monen monta kuplettia ja laulelmaa, joista muutamia kuulee vielä tänäkin päivänä. Myöhemmin Mattson jätti kemistin uran ryhtyäkseen toimittajaksi, tulipa hän sittemmin tunnetuksi myös kirjailijana. Tunnuskappaleemme on nyt jo n. 100 vuotta vanha. Pidetään jatkossakin huolta siitä, että tulevat kemistisukupolvet sen osaavat laulaa arvokkaasti, mutta kuuluvasti Teekkarihymnin perään. Tässä hieman apuja opettelulle, jos on joltakulta jäänyt muistilokeroihin tallentamatta :) Bland tekniska ynglingar alla Guss Mattsson Laulu Bland tek - nis - ka yng - lin - gar al - la ke - mis - ten är kro - nan än - då ty en gång då värl - dar - na fal - la han tit - tar blott glät - tigt där - på Ty des - til - la - tion och sub - li - ma - tion ger rag - na - rök - krop - par - nas kons - ti - tu - tion! 1. Bland tekniska ynglingar alla kemisten är kronan ändå ty en gång, då varldarna falla, han tittar blott glättigt därpå. :,:Ty destillation och sublimation ger ragnarök, kropparnas konstitution:,: 2. Jag varit i olika länder, jag sett båd Paris och Berlin. Jag skålat vid Rhenflodens stränder i Pommerys välkända vin. :,: Möblerat jag har två lyckliga dar hos turken, som aldrig på kärleken spar :,: 3. Och sen, när vi alla är döda, trikalciumortofosfat, och slutat vår jordiska möda, och tömt blivit fröjdernas fat. :,: Dock själen så fin har kvar energin tack vare kinetiska gasteorin :,: 13
Kerkko Karbonyyli osat 3&4 tehneet: Emmu ja Taru Kerkko Karbonyylin seikkailut Onpa tylsää. Ei edes pienintäkään hapon häivää. Osa 3: Kerkko lähtee Pariisiin Mutta kukas sieltä tuleekaan? N2 Leikkisitkö kanssani? N2 En mä nyt tollasen karbonyylin kaa. Mitä sä oikein kuvittelet? No, pöh. Minä lähden Pariisiin. By:TTET Kerkko Karbonyylin seikkailut Osa 4: Kerkko tulee Pariisista THF No, Kerkko, millaista oli Pariisissa? Br Br Oi, ei, bromia perkules! Ooh! Onpa hieno! Ihanaa! Ja katso hankin kaksoissidoksen. Oli oikein alessa. THF En kestä katsella. + Br Br - Br No voi pettymysten pettymys! Hukkaan meni kaksoissidos! *Sniff* Br By:TTET 14
KeN-sedän uusi tuleminen tehnyt: KeN Jaahas tenavat. KeN-setä ei olekaan näillä sivuilla pariin numeroon seikkaillut. Syynä on sedän viettämä sapattilukukausi: ainainen kemman kahviossa istuskelu alkoi maistua epäilyttävästi puulta, joten KeN teki johtopäätökset ja lähti lomailemaan päälafkan kahvioon. Paikallista debattia aikansa seurailtuaan KeN on nyt uudessa latingissa ja perspektiivissä vastailemaan ja kommentoimaan niin pieniin kuin suuren suuriin kysymyksiin, joita Te, rakkaat nuoremmat tieteenharjoittelijat, lähettelette KeNin ikiomaan sähköpostiosoitteeseen. Seuraavaksi pari kysymystä. Mutta vielä tuosta kemman ulkopuolisesta maailmasta. Ei se elämä kuulkaa, tytöt ja pojat, sen kummempaa tuolla Otaniementien toisella puolella ole. Kemmalla on kaikki, paitsi ruokala, lämpimiä luentosaleja, toimiva ilmastointi... Morjens KeN! Mä kuulin, ett tos on joku remontti taas tulossa. Jos ne sulkee ton C-siiven, niin pääseeks enää sisäkautta mitenkään ATK-luokkaan tai labroihin. Tiedustelee, Lämpögradienttifobia Kyllähän se ajatus vähäisen riipaisee, että sisätilojen lämpimästä tuonne talven kylmyyteen tarvitsee lähteä taivaltamaan päästäkseen samassa rakennuksessa paikasta D paikkaan B. Mutta ei hätää. KeNillä on ratkaisu, jota kutsutaan putkistokanavaksi. Siispä kulkuohjeet kaikille lämpöhakuisille: Kun saavutaan kiltahuoneelta Annelin kahvion aulaan, niin siinä aulan vasemmalla laidalla on ovi, jonka takana on käytävä. Kävellään käytävän päähän ja sitten katse lattiaan! Siinä on kaivonkansi, jonka alta pääsee laitoksen putkistokanaviin. Nämä kivijalan tasolla risteilevät kanavat johtavat laitoksen jokaiseen kolkkaan, myös ATK-luokkaan ja oppilaslabroihin. Jos näihin betonisokkelin sokkeloihin lähtee seikkailemaan on syytä muistaa pari juttua. Kanavissa ei luonnollisesti ole kiinteää valaistusta ja lattiana on mutainen maapohja, joten taskulamppu ja kumpparit ovat ehdottoman hyödylliset varusteet. Kypäräkin voi olla hyödyllinen paikoin matalissa tunneleissa. Ensimmäisen suoran jälkeen ei missään nimessä saa kääntyä vasempaan tai kohta löytää itsensä tuuletinlaitteen propelleista pyörimässä. Jykevä kauhavalaanen kannattaa myös varata vyölle. Matkan varrella kun saattaa törmätä biolabrojen epäonnistuneisiin harjoitustöihin. Näiden kolmisilmäisten, jykevien mutanttien kanssa neuvotellessa ei sanan säilällä kauan elvistellä. Onnea matkaan! Tsau KeN. Taas mun selkkari tuli takasin. Mix tällasta aina tapahtuu just mulle? Eix ne oo tarpeex niinku tieteellisii ja miten niist sitten sais sellasii. Terv. Bumerangaroo Tässä olisi los Bumerangokselle pientä vinkkiä. Tärkein juttu matkalla tiäteellisyyteen on sanoa yksinkertaiset asiat tavalla, jota maalaisjärjellä ajatteleva fiksu bussipysäkin mies ei ymmärtäisi. Tätä voi harjoitella ihan arkisissakin tilanteissa. Lähdetäänpä maitokauppaan. Anteeksi. Tarkoitin sanoa tietysti päivittäistavaravähittäislunastamoon eli PTVL:ään. (Huom. Joka termille on olemassa tietysti lyhenne, jota käytetään ranteen säästämiseksi, mikäli työselvityksen pituuden ei ole havaittu vaikuttavan arvosanaan). PTVL:sta ostetaan pakastepitsaa, siis yksi syväjäädytetty kaksiulotteinen ravintoyksikkö (S(2D)RY). Ostotilanteessa hyödynnetään henkilökohtaista omistuspotentiaalia (HKOP). Hyödyllisiä opiskeltavia matkalla kohti korkeampaa tiäteellisyyttä ovat erilaisten laitteiden manuaalit, kuten matkapuhelimen käyttöohje. Lopuksi vielä tärkeä huomio. Tiäteellisyyttä ei kannata viljellä ihan joka paikassa. Esimerkiksi esiaviollisissa interventioissa tiäteellisyydellä varmistetaan paikka piippuhyllyllä. Taksijonossa taas voi päästä tekemään liian läheistä tuttavuutta vihaisen perussuomalaispoliitikon äänestäjän kanssa. kysykenilta@hotmail.com 15
Haastattelu CanCan 2003-04 Cancanistit ovat juuri lopettaneet tanssiesityksensä pikkujouluissa huimiin aplodeihin, kun Tisleen punaposkinen toimitustiimi rientää haastattelemaan heitä Smökin akvaarioon. Tunnelma on katossa hyvin menneen keikan jälkeen. Tytöt itse kuvailevat fiilistä jalkojanostattavaksi ja pyhäksi. Jalka näyttääkin tytöillä nousevan erittäin korkealle. Luulisi, että moinen vaatisi paljonkin treenausta, mutta tytöt vakuuttavat yhteen ääneen, että treenaus on lahjattomia varten. Salaiseksi kikaksi paljastuu jatkuva lantionpyörittely. Luennot ja erityisesti labrat sujuvat rattoisasti, kun samalla keskittyy lantionpohjan lihasten harjoittamiseen. Ja työaikana se lanne vasta heiluukin. Mutta cancan on paljon muutakin kuin pelkkää fyysistä lihasvoimaa. Ennen keikkoja tytöt latautuvat oikeaan tunnelmaan mielikuvaharjoittelun avulla. Muutamat tytöt suostuvat esittelemään toimitukselle näitä meditaatioliikkeitä. Asian ydin ovat pallot, joita tytöt simuloivat käsillään. Monen mielessä saattaa herätä kysymys, miksi juuri pallot. Tytöillä on tähän kuitenkin yksinkertainen vastaus: toimittaneet: äiti & poika Syksyn aikana cancan-ryhmän mukaan on tarttunut muutama epämääräinen TiKkiläinen. Pojat esittelevät itsensä tanssiryhmän roudareiksi. Kovin paljon roudattavaa ei cancanillä kuitenkaan näytä olevan, mikä pistää miettimään poikien oikeaa tehtävää. Tytöt kuitenkin vakuuttavat roudareidensa olevan erittäin laadukkaita :) laadukkaita roudareita? Tässä vaiheessa toimitus päättää jättää cancaniläiset roudareineen rauhaan ja katoaa takavasemmalle. Perään vielä eräs tanssitytöistä huutaa: Ehkä meissä kaikissa on jotain outoa, kun tykkäämme vilautella! Mutta kukapa meistä olisi täysin normaali? (toimitus ei vastaa asiavirheistä) Pallot ovat kivoja Cancanissä on tänä vuonna mukana myös kolme phuksipoikaa. Alussa pojat olivat harkinneet pitkään mukaan lähtemistä, mutta suostuttelujen jälkeen sai tämänkin vuoden cancan omat komistuksensa. Ja hyvin ovat pojat viihtyneet. Toisaalta ei taida montaa teekkaripoikaa löytyä, joka ei nauttisi viehättävien ja vielä vähäpukeisten kemistityttöjen seurasta. Tämän vuoden tanssiporukka on keikkaillut ahkerasti varsinkin pikkujouluaikaan. Muutaman viikon sisään ovat cancanistit käyneet tanssahtelemassa ainakin physsan, SIKin ja Raksan pikkujouluissa. Erityiskiitokset tytöt lähettävät physisteille: physsalla oli kivat bileet. Sen sijaan SIK ja Raksa saivat hieman moitteita vaisusta tunnelmasta. po-po-po-poing poing po-po-poing 16
kuvat: Taru ja Mikko CanCan 2003-04 Ylhäällä vasemmalta lukien: Anne, Anni, Katariina, Tapio, Marika, Hanna, Taina ja Niklas. Keskellä vasemmalta: Annika, Saara, Hajni, Jutta ja Lilli. Alhaalla edessä: Konsta ja Maarit. CanCanin pojat featuring Essi esiintyi pikkujouluissa neljälle vapaaehtoiselle kemistitytölle, jotka kaikki sattuivat olemaan killan raatilaisia tai toimareita. 17
Tappajakirahvit osa 1 kirjoittanut: OP Viime keskiviikkona tehtiin Petkulassa, Keski-Lapissa häkellyttäviä havaintoja tappajakirahveista (Giraffa amokis). Tämän pedon uskottiin kuolleen sukupuuttoon viime jääkauden aikana, mutta poroisäntä Jalmari Hinkkilä on tehnyt havaintoja tästä kaikkien aikojen kaameimmasta nisäkkäästä. Jo elokuulta lähtien metsästä on löytynyt kuolleita poroja, mutta silloin en osannut kiinnittää mitään huomiota sorkanjälkiin ruhojen ympärillä. Ajattelin, että ahmahan se on nämä vienyt, mutta yleensä ahmat käyvät vain vasojen ja sairaiden kimppuun, kun taas nyt kyseessä olivat porot parhaassa iässä. Helsingin yliopiston päivystävä eläintieteilijä Antero Vainikainen pitää mahdollisena, joskin erittäin epätodennäköisenä, että tappajakirahveja olisi säilynyt jääkauden yli. On tietenkin mahdollista, että jokin yksilö olisi jäätynyt erittäin nopeasti kärsimättä soluvaurioita ja sitten sulanut kun ilmasto on lämpiämään päin. Vainikainen varoittaa ihmisiä lähtemästä etsimää kirahvia ominpäin. Saamiemme tietojen mukaan rajavartiolaitoksen erikoisryhmä on jo lähetetty alueelle varmistamaan havaintoja. Kuin 2 marjaa Jerry Only basisti tisleen muodikas nyt-parodia Maija Tiitinen puheenjohtaja Tapaninpäivänä asiat saivat kuitenkin dramaattisen käänteen: Yhdestä pusikosta parin kilometrin päästä minun kodistani löytyi pahoin raadeltu karhu. Karhuksi sen tunnistin kallosta, paljon muuta ei siitä ollutkaan jäljellä. Silloin aloin hiippailla kameran kanssa metsässä, ajattelin, että mikä ihmeen elukka se voisi olla. Keskiviikkona vihdoin tärppäsi. Niin me oltiin menossa pojan kanssa taas väijymään ja sitten nähtiin puron rannassa valtavan suuria sorkanjälkiä. Seurattiin sitten niitä kilometrin verran ja sitten tultiin suon laitaan ja siellä oli semmonen kirahvinnäköinen ärjyvä eläin. Hinkkilän kuvauksen perusteella tehty luonnos ohessa. 18
Kiltisgallup HOMOkysymyksiä haastattelu ja kuvat: Emmu ja Taru Kiltisgalluppia varten haastateltiin tiistaina 10.2. muutamaa henkilöä. Heiltä kysyttiin kaksi kysymystä: 1. Mikä on perushomo? 2. Entä homoista kaikkein homoin? Ensimmäisenä vastausvuorossa oli Niklas. 1. Mieskampaaja 2. Freddie Mercury Nimimerkillä Anssi vastanneet tytöt pohtivat asiaa enemmänkin: Kiltikseltä bongattu koronavuoroaan odottanut Timo ei meinannut millään löytää vastauksia melko vaikeaselkoisiin kysymyksiin. Pitkän pohdinnan ja mietinnän jälkeen hän kuitenkin keksi jotain HOMOa vastaukseksi. 1. En mä tiiä, nahkahousut 2. No mulla oli fyssalla sellanen assari Lopulta päätimme kysyä oikeita vastauksia näihin kinkkisiiin kysymyksiin orgaanisen kemian asiantuntijalta, Mikko Pussiniemeltä. Kiireensäkin keskellä hän suostui toimituksemme lyhyisiin kysymyksiin. 1. Riippuu tilanteesta. Täysin inertti ja reagoimaton molekyylin ylin orbitaali. Tilaisuuden tullen se reagoi kuitenkin LUMOn kanssa, eli ei ole kuitenkaan mikään kaappi. 2. Miten sen nyt sanos sillain nätisti... päin v**tua mennyt reaktio. 1. Se Pieni undulaatti ruotsiks ja sit teekuppi ja pikkurilli. Mulle tulee mieleen Marco Bjurström. 2. No se on röyhelöitä ja ruusuja. Telkkarin Ou nou - hahmot on sellasia. Ei, kun Homogeeniset matemaatikot, ja yliseksuaalinen marimekko-puufuksi. 19
Lukijat paljastavat eka kerta Tisleen laaja lukijakunta sai lähetellä kertomuksiaan omista ensimmäisistä kerroistaan. Seuraavat tapahtumat ovat koottu runsaasta joukosta kertomuksia. Kirjoittajat esiintyvät nimimerkkien suojissa, jotta heitä ei pilkattaisi noloista sattumuksistaan. Ensimmäinen kertani tapahtui ollessani jo melkein kolmekymmentä. Se oli kuitenkin erittäin kivulias kokemus. Se tapahtui autossa takapenkillä eräällä tien levennyksellä. Kukaan ei nähnyt meitä eikä toimitusta, sillä oli jo hämärää eikä yksinäinen pysäköity auto herätä ohi kulkevien autoilijoiden huomiota. Paikalla oli kolme ihmistä. Kaksi miestä ja yksi nainen. Nainen oli varma otteissaan, hän oli selvästi tehnyt tätä aikaisemmin. Toinen miehistä oli selvästi ensikertalainen ja hän oli selvästi erittäin hermostunut. Jälkimmäinen miehistä ei osallistunut toimitukseen mitenkään hän vain kuvasi kaiken videokamerallaan. Tunsin aivan suunnatonta kipua haaroissani ja meinasin menettää tajuntani. Lopulta kipu lakkasi kokonaan ja tunsin kuinka annoin osan itsestäni pois. Hetken kuluttua sain kosteaa ja lämmintä syliini. Hermostunut mies suuteli minua otsalle ja huohotti korvaani: Meille tuli ihana tyttölapsi -backseat70 Ensimmäinen kertani tapahtui minun ollessani vielä ala-asteella. Muistan sen kuitenkin kuin se olisi tapahtunut aivan eilen. Oli varhainen kevät olin juuri tulossa koulusta kotiin. Kävelin tuttua reittiä kotiin, kun yllättäen tien vieressä oli pysähtyneenä pakettiauto. Katsoin sisälle autoon ja näin siellä noin 45-vuotiaan miehen. Mies vaikutti erittäin mukavalta ja jäin hetkeksi puhumaan hänen kanssaan. Ja ennen kuin huomasinkaan mies oli kaivanut puikkonsa esiin. Puikko oli suuri, suurin jonka olin nuoren ja viattoman elämäni aikana nähnyt. Mies otti kädestäni kiinni ja asetti sen puikon varrelle. Ja kuin automaattisesti otin puikon suuhuni. Aloitin puikon imemisen aivan kärjestä ja etenin hiljalleen lähemmäs juurta, kunnes lopulta tunsin puikon kärjen nielussani. Puikko maistui aivan taivaalliselta enkä voinut lopettaa sen imemistä. Havahduin kuitenkin kun mies sanoi vihaisella äänellä minulle: Se Magnum-puikko maksaa 12 markkaa, etkä ole vielä maksanut -puikkosuu Minun ensimmäinen kertani poikkeaa paljon normaalista ensimmäisestä kerrasta. Minut oli nimittäin huumattu ja sidottu nahkahihnoilla sänkyyn kiinni. Lisäksi paikalla oli yli kaksi kertaa vanhempi partasuinen mies joka tuijotti toimitusta herkiämättä. Kaikilla muilla oli naamiot kasvojensa suojana, jolloin en nähnyt keitä he olivat. Minua pelotti kauheasti, mutta se ei estänyt valkopukuista miestä suorittamasta tekoaan. Koska minut oli sidottu sänkyyn, en nähnyt mitään. Vaikka olin huumattu tunsin kipua alavatsassani, kun mies aloitti hommat. Hän tunkeutui sisälleni ja tunsin kuinka veri valui ihollani. Siinä vaiheessa tunsin kuinka irtauduin kivusta, ja menetin ajantajun. Päästyään maaliin valkopukuinen mies jätti minut makaamaan sängylle seuraavan aloittaessa hommansa. Toisen jälkeen ei tullut enää muita. Minut vapautettiin hihnoista ja tunsin vaipuvani rauhoittavaan uneen.kuitenkin juuri ennen nukahtamistani kuulin valkopukuisen miehen sanovan partamiehelle: Teidän tyttärenne leikkaus onnistui hyvin ja tulehtunut umpisuoli saatiin poistettua ilman ongelmia. -bondage84 20
koonneet: lasihamsteri & MC Kuulas Kävelin portaita ylös, olin matkalla naisen luokse. Lompakko pullotti taskussani, sillä olin varautunut maksamaan naiselle hänen suorittamistaan palveluksista. En ollut koskaan ennen tehnyt tätä, joten minua jännitti suunnattomasti. Olin saanut naisen osoitteen serkultani, joka oli puheittensa mukaan käynyt useasti helpottamassa oloaan tuon kyseisen naisen luona. Tuo nainen oli kuulemma kaupungin paras hinta-laatusuhteeltaan. Kuitenkin tuo 300 markkaa täyshoidosta tuntui suurelta opiskelijan budjetissani. Lopulta löysin oikean oven, jonka ovikelloa soitin. Oven tuli avaamaan hyvin säilynyt noin 30-vuotias nainen, joka puheesta paistoi läpi venäläinen aksentti. Nainen toivotti minut tervetulleeksi ja kehotti minua menemään riisumaan työhuoneeseen siksi aikaa kun hän vaihtaa jotain sopivampaa päälleen. Riisuuduttuani katselin mitä kaikkea työhuoneessa oli. Seinät olivat täynnä erilaisia laitteita ja huoneen keskellä oli eris-kummallinen sänky. Ja hetken kuluttua nainen tuli huoneeseen. Nainen painoi minut sänkyä vasten ja aloitti hommat. Aluksi tunsin oloni tukalaksi, mutta hiljalleen pystyin rentoutumaan ja nauttimaan naisen suorituksesta. Lopulta nainen irtautui minusta ja poistui pesuhuoneeseen. Pukiessani vaatteitani takaisin päälleni tunsin olevani aivan uusi mies. Maksoin naiselle 300 ja poistuin asunnosta. Nainen toivotti minut tervetulleeksi uudelleen. Kiitin toivotuksesta ja tulinkin uudelleen monia kertoja, sillä hieronta teki hyvää kipeälle selälleni. -kokematon Istuin tuolilla ja olin peloissani. Isäni oli käskenyt minut siihen istumaan, enkä uskaltanut olla tottelematta. Isäni oli selin minuun. Hän oli juuri puuhastelemassa ruiskunsa kanssa, samalla kuin hän luki jotain pöydällä olevaa lehtistä. Kun hän kääntyi minuun päin, tiesin sen tulevan. Isällä oli pelottavan näköinen ruisku kädessään. Hän tunki ruiskun suuhuni, jolloin ensimmäiset oksennusreaktiot tulivat. Se ei estänyt isääni toimimasta. Hän puristi ruiskuaan ja tunsin kuinka ensimmäiset pisarat ruiskusivat kurkkuni perälle. Ruisku jatkoi suihkuttamistaan, kunnes suuni oli täynnä valkoista mössöä. Mössö oli valkoista ja se maistui aivan kauhealle ja minun oli pakko niellä kaikki. Isäni otti ruiskun pois suustani ja sanoi: Hyvä poika, helpostihan se meni. Tämä ei ole mitenkään erikoista. Minunkin isäni teki tätä minulle, kun olin pieni. Nämä minun ja isän väliset ruiskuhommat toteutuivat useita kertoja noina viikkoina. Lopulta tauti rupesi hellittämään ja isä ei enää pakottanut minua ottamaan penisiliiniä. Ja seuraavan kerran kun olin kipeanä penisiliini tuli onneksi pillerimuotoisena, eikä minun tarvinnut enää koskaan ottaa isäni ruiskua suuhun. -isänpoika Tiesitkö että... tietoisku näkymättömältä tekijältä syksyllä 1968 Kemistikilta sai ensimmäistä kertaa omia edustajiaan Kemianosaston osastokollegiin: 60-luvulla pyyhki länsimaista ylioppilasmaailmaa ravisteleva, silloisten mittapuiden mukaan radikaalinen, toiminnan aalto. Yliopistoja miehitettiin, marssittiin barrikadeille, vaadittiin yliopistolaitoksen demokratisoitumista. Myös Suomessa radikaali ylioppilasaines toimi. Alkuunsa kollegiin kelpuutettiin kerrallaan vain kaksi opiskelijaedustajaa. Nykyään opiskelijaedustajia on peräti neljä kappaletta ja nimikin on osastoneuvosto. 21