YSTÄVÄKIRJE 7/74 Ashiya 24.10.1974 Jorma ja Lea Pihkala 84 Sanjo-cho Ashiya-shi 659 Japan Rakkaat ystävät! "Pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen." Hepr. 3:1-2a Juhla-aikaa Kulunut lokakuu on ollut monien juhlien sävyttämä Länsi-Japanin Ev.lut. Kirkossa. On ollut evankelista Masakin 2000:nnen radio-ohjelman lähettämisen kunniaksi vietetty tilaisuus. On muisteltu lähetyssaarnaaja Winteriä, jonka syntymästä on kulunut 100 vuotta. (Hänhän oli 50 vuotta elämästään Japanissa lähetystyössä jatkaen opetustyötään Koben Luterilaisessa Teologisessa Seminaarissa aina siihen asti, kun hän runsas neljä vuotta sitten pääsi päämääräänsä, taivaalliseen kirkkauteen.) Kolmannen tärkeän juhlan aiheena on ollut Norjan Luterilaisen Lähetysliiton (NLM) Japanin työn 25:nnen vuoden virstanpylvään saavuttaminen. Nykyinen NLM:n lähetyssihteeri Gabriel Eikli, joka tunnetaan hyvin myös Suomessa monien käyntiensä ansiosta, tuli vuonna 1949 Japaniin NLM:n ensimmäisenä lähetyssaarnaajana työskenneltyään sitä ennen Mantsuuriassa Kiinan vallankumoukseen asti. Ymmärrettävästi hän vaimoineen on ollut tämän juhla-ajan tärkeimpänä ulkomaisena vierailijana täällä. Kirkon ja lähetyksen työntekijäseminaarissa Himejissä hän piti mm puhuttelevan Raamattu-tunnin taivaallisesta kutsumuksesta, jonka olemme saaneet. Jumalan kutsu Eikli korosti, että Jumalan kutsu meille sisältää aina kaksi puolta: Jumalan kutsu on aina ensi-sijassa kutsu pelastukseen, kutsu parannukseen ja uskoon Jeesukseen Kristukseen. Se on siis kutsu pois synnistä ja Jumalan tuomion alaisuudesta vapauteen Kristuksessa ja vanhurskauteen Jeesuksen täytetyssä työssä. Se on kutsu taivaasta ja se on kutsu taivaaseen, taivaalliseen perintöön Jeesuksessa, kutsu Jumalan lapsen perintöoikeuteen. Mutta Jumalan kutsu on aina samalla myös työkutsu. Se on kutsu tehtävään, kutsu palveluun, kutsu todistamaan Jeesuksesta, kutsu viemään pelastuksen sanomaa kaikkialle, kutsu maailman evankelioimiseen. Vaikka pelastuskutsu käykin aina työkutsun edellä, eihän voi olla työkutsua ilman pelastusta ja pelastavaa uskoa Jeesukseen, työkutsua ei koskaan voi erottaa pelastuskutsusta.
"Jumala ei armolahjaansa ja kutsumistaan kadu." Tämä sana pätee kutsun molempiin puoliin nähden. Kun alamme uupua ja kun taistelut myllertävät elämässämme, saamme nostaa katseemme Jeesukseen, häneen, joka on meidät kutsunut, taivaallisella kutsullaan. Hän ei sitä kadu olimme me itse millaisessa tilassa tahansa. Mutta katsoessamme näin Jeesukseen saamme uuden rohkeuden ja uuden näyn viedä todistusta Hänestä eteenpäin. Koska työ- ja pelastuskutsu ovat saman Jumalan kutsun eri puolia, meille on kohtalokasta, jos hylkäämme Herralta saamamme työkutsun ja käperrymme enemmän tai vähemmän tyytyväisinä itsemme tai oman ryhmämme ympärille. Eikli varoitti, että työkutsun hylkääminen merkitsee samalla myös pelastuskutsun hylkäämistä ja kauheaa vaaraa uskoville ja seurakunnalle. Mutta meidän ei tämän kutsun edessä tarvitse jäädä omaan varaamme, vaan saamme tarttua Herran lupaukseen: Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. (1.Piet. 5:10) Uuden työn kartoitusta Viime viikkojen tärkein tehtävämme on ollut kartoittaa työtilannetta Shikokun Tokushiman läänissä ja ratkaista lopullinen työn aloituskohde. Tässä tehtävässä olemme saaneet aivan kirjaimellisesti kokea, miten Herran Pyhä Henki on johdattanut meitä ja kuinka tämä johdatus on ollut ratkaisevalla tavalla sidottu siihen esirukoukseen, jota olemme osaksemme teiltä saaneet. Lopputuloksena on, että jos Herra suo, aloitamme ensivuoden alusta lähtien evankelioivan ja seurakuntaa rakentavan työn Kitajima (lausu: Kitadzima) nimisessä kauppalassa ja sen ympäristössä, johon kuuluvat Matsushige ja Aizumi nimiset kauppalat sekä Tokushiman kaupungin pohjoisin osa. Missään näistä ei ole tällä havaa kirkkoa ja niiden yhteinen väestömäärä noussee lähelle 50.000 henkeä. Koemme, että tämä ratkaisu on Herran tahdon mukainen ja Hän on antanut Pyhän Hengen vapauden sydämiimme sitä tehdessämme. Kitajima Ennen kuin selostan yksityiskohtaisemmin vaiheita, jotka tähän päätökseen johtivat, muutama sana itse Kitajiman alueesta (Uudessa Tiessä 42-oli siitä jotain yleistä, jota en tässä kertaa): Kitajima on nopeasti kehittyvä ja kasvava kauppala teollisuusalueen keskustassa. Se on nimensä mukaisesti, joka suomennettuna merkitsee Pohjoissaari, saari Yoshino -joen suistossa. Tyypillisenä suistomaana se on aivan pannukakun tasainen vuorien häämöttäessä kaukana horisontissa. Kaksi suurta kemiallista tehdasta sekä joukko muita tehtaita huolehtiva siitä, että alueen yllä leijuu tietynlainen haju, samantapainen kuin joidenkin suomalaisten selluloosatehtaiden tuntumassa. Alueelle on tulossa lähivuosina neljä uutta teollisuuslaitosta, jotka tulevat lisäämään väestöä voimakkaasti. Jo nyt kolmannes väestöstä on muualta Japanista muuttaneita ja lähivuosina tämä osuus saattaa nousta puoleen. (Yleensä paikkakunnalle muuttaneet ovat avoimempia kaikelle uudelle - myös evankeliumille - kuin kanta-asukkaat).
Alueella on keskikouluja ja 2-vuotinen korkeakoulu mutta ei normaalilukioita (erään teollisuuslaitoksen yhteydessä on kylläkin erityislukio työssä käyville tytöille). Lukiolaisia kyllä on paljon mutta he käyvät joko Tokushimassa tai Narutossa koulua. (Naruto on Kitajimasta 11 km pohjoiseen ja Tokushima 8 km etelään.) Liikenneyhteydet näihin lähikaupunkeihin sekä Aizumin ja Matsushigen suuntaan ovat hyvät. Aluetta halkoo kaksi valtamaantietä ja rautatie. Matsushigessä noin 4 km Kitajiman keskustasta on lentokenttä. Kitajiman rautatieasema on jonkin verran varsinaisen keskustan ulkopuolella muodostaen ympärilleen toisen asutustaajaman. Yleinen koulutustaso Tokushiman läänissä ja Shikokulla yleensä on alempi kuin esimerkiksi Koben alueella. Mm. kristillisiä keskikouluja tai lukioita tai korkeakouluja, joita Osakan, Tokion ym suurempien kaupunkien alueilla on varsin paljon, ei Tokushiman läänissä ole lainkaan. Näin ollen yleinen kristinuskon tuntemus on äärimmäisen vähäinen jopa korkeampaakin koulutusta saaneiden keskuudessa. Jumalan johdatuksessa Kitajima tuli harkinnan kohteeksi heti ensimmäisten yhteyksien muodostuttua Shikokulle Tokushimassa toimiviin kahteen pastoriin ja lähetyssaarnaajaan. (Sittemmin olemme saaneet tutustua kaikkiin viiteen lähettiin kaksi perhettä ja yksi yksinäinen, jotka ovat Tokushiman läänissä työssä.) Vasta toisen käyntini yhteydessä, jonka sain tehdä yhdessä Jaakko Uskin kanssa, oli meillä tilaisuus tutustua itse Kitajimaan ja sitten sieltä runsaan tunnin automatkan päässä sijaitsevaan Kamojiman pikku kauppalaan. Jälkimmäinen on ollut sikäli tärkeä, että tässä 10.000 asukkaan kauppalassa toimii 120 hengen aktiivinen kirkko (Japanin oloissa väestömäärään nähden harvinaisen suuri ja evankelioiva kirkko). Tämän kirkon tunnettu julistaja, pastori Itoo (joka toimittuaan ensin Kiinassa Pekingissä lähetystyössä on toiminut 28 vuotta tällä alueella), on jo pitempään käynyt Kitajimassa pari kertaa kuukaudessa pitämässä kotikokouksia Ogawa-san nimisen uskovan kukkakauppiaan kodissa. Toisin sanoen Kamojiman kirkolla on 7-8 jäsentä Kitajimassa. Pastori Itoo samoin kuinko kirkon toinen pastori Okamura ilmaisivat suuren ilonsa siitä, että Kitajimassa aloitetaan pysyvästi työ ja lupasivat kaiken mahdollisen avun ja tuen työn käyntiin saattamisessa. He suosittelivatkin sitten meitä Kitajiman uskoville. (Se miten saimme yhteyden pastori Itoon on myöskin osoitus Herran johdatuksesta. Itse asiassa en itse olisi edes osannut ajatella yhteydenottoa juuri häneen, ellei lastenhoitajamme Nakano-sanin täällä Ashiyassa olevan kirkon pastori olisi tuntenut pastori Itoota ja suositellut häntä meille ja meitä hänelle.) Lämmin vastaanotto Menimme sitten vähän myöhemmin koko perheellä Kitajimaan tapaamaan Ogawasania. Ja vastaanotto oli todella suurenmoisen lämmin ja ystävällinen. He olivat jo ennen tuloamme panneet tuulemaan, niin että saimme heti kärkeen tutustua kauppalan johtajaan ja kunnan viranomaisiin. He olivat katsoneet myös asuntoa ja
nyt sellainenkin on jo tiedossa (talo on tosin vielä rakenteilla, mutta on valmis vuoden loppuun mennessä). Kysymyksessä on oma erillinen talonsa, joka on tosin varsin pienen kokoinen, samaa suuruusluokkaa kuin nykyinen asuntomme Ashiyassa. Kokoustoimintaa ja jumalanpalveluksia ajatellen se on liian pieni, mutta sekin ongelma on selvinnyt. Ogawa-san lupasi liikkeensä toisessa kerroksessa sijaitsevan ison salin vapaasti käyttöömme kokoustoimintaan. Liike sijaitsee kauppalan aivan keskustassa vilkkaimman tien varrella, ei voisi siis kuvitella parempaa paikkaa sijaintinsa puolesta. Olemme tavattoman kiitollisia, että käytännön ongelmat ovat tähän asti ratkenneet näin "helpon tuntuisesti" ikään kuin olisimme käyneet avoimesta ovesta sisään. Mitään itsestään selvää ei käytännön kysymysten ratkeaminen tässä maassa esim. asuntokysymyksessä ole, siitä olemme saaneet riittävän paljon näyttöä muissa yhteyksissä tähän mennessä. Herra on kuullut jälleen rukouksia. Ogawa-san Ogawa-san on 50:nnen ikävuotensa sivuuttanut Kyodan kirkon jäsen (Kyodan kirkko on Japanin suurin protestanttinen kirkko), mutta hänen Kooessa asuva nuorempi tyttärensä on luterilaisen Kinki-kirkon jäsen. (Yleisesti ottaen tunnustusten väliset raja-aidat ovat täällä Japanissa matalammat kuin ns. vanhassa kristikunnassa. Esim. Länsi-Japanin Ev.lut. Kirkon palveluksessa olevista kokotoimisista työntekijöistä julistustyöntekijöitä lukuun ottamatta saatat löytää jonkun entisen helluntailaisen tai adventistinkin.) Hän, samoin kuin pastorit Itoo ja Okamura, ovat valtakuntakristittyjä, jotka asettavat Kristuksen ja evankeliumin korkeimmalle paikalle, ja iloitsevat yhteistyöstä evankeliumin eteenpäin viemisessä. (Kastekysymyskään ei ole täällä suuri kompastuskivi, koska valtaosa kastettavista on joka tapauksessa aikuisia.) Yhteistyö Rukoilkaa, että yhteistyökysymyksissä paikallisella tasolla ja Tokushiman läänin puitteissa saisimme kulkea Herran johdatuksessa, niin että se saisi koitua mahdollisimman monelle pelastukseksi Kitajimankin alueella. Tärkeä esirukousaihe on myös kysymys mahdollisesta ja toivottavasta kokotoimisesta kansallisesta työtoverista. Sellaisen tarve on työn edistymisen kannalta ensiarvoisen tärkeätä, vaikka työn voikin aloittaa yksinkin. Erityistä johdatusta tarvitsemme myös etsiessämme ne ovet ja työmuodot, joista Herra haluaisi meidän käyvän sisään. Neuvotteluja Työn aloittamiseen on liittynyt kymmeniä neuvotteluja eri kirkkojen, lähetysseurojen ja maallisten viranomaisten kanssa, joten tavanomaisten koulunkäynnin ohessa aika on ollut erittäin tiukalla. Siksi on tullut laiminlyödyksi henkilökohtaista kirjeenvaihtoa luvattoman paljon, mistä vilpittömästi olen pahoillani. Siitä huolimatta olemme
iloksemme saaneet teiltä monenlaisia viestejä, rohkaisuja, tervehdyksiä, jopa kuin joulupaketteja keskellä syksyä. Lämmin kiitos ystävät! Kakogawan kastejuhla Sekä Kakogawassa että Akoossa on alkanut työkausi ollut rohkaiseva. Molemmissa on marraskuun aikana myös odotettavissa evankelioimissarjat, jotka haluamme jättää esirukoustenne kohteeksi. Saimme pari viikkoa sitten koko perheellä osallistua Kakogawassa pidettyyn kastejuhlaan. Kastettavia oli kaksi. Toinen oli nuori mies, maanviljelijä, joka viime kevään lopulla pääsi sisälle uskoon pitemmän etsimisen jälkeen. Todistuksessaan kastejuhlassa hän kertoi japanilaiseen tapaan tehneensä 5 vuotta työtä ilman yhtään vapaapäivää vaurastuakseen ja voidakseen sitten nauttia elämästään toden teolla. Niihin aikoihin hänen toverinsa kutsui hänet kirkkoon. Kimmo Juutilainen oli juuri tuolloin saarnannut Jeesuksen lupauksesta: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon." Tämä sana osui hänen sydämeensä ja siitä alkoi etsintä Herran tielle. Viikkoa kastejuhlan jälkeen vietettiin tämän miehen ja erään aiemmin Kakogawassa uskoon tulleen tytön häät. Näin Kakogawaan on syntynyt uusi kristitty koti, jollaisia kipeästi tarvittaisiin kaikkialla tässä maassa. Toinen kastettavista oli vauva, Kakogawassa Arja Gröhnin kansallisena työtoverina toimivan evankelista Tanishitan ja hänen vaimonsa esikoinen. Näin siis Kakogawan seurakunnassa hiljaa nousee myös toinen sukupolvi. Suokoon Herra, että pienokainen pääsisi myös henkilökohtaisella uskolla omistamaan kasteen armon. Akoo Akoossa saimme vierailla viime sunnuntaina, jolloin pidin ensimmäisen täysimittaisen saarnan japanin kielellä. Kuluneen syksyn aikana on Akoossa tullut uskoon kaksi nuorta, eräs lukiolainen poika ja eräs vajaamielislaitoksessa toimiva hoitajatar (samassa laitoksessa toimiva toinen hoitajatar tuli aiemmin uskoon ja oli johdattamassa tätä Sanan kuuloon). Oli riemullista nähdä sitä intoa ja janoa, jota nämä vasta uskoon tulleet osoittivat Jumalan Sanaa kohtaan. Heissä tapahtunut muutos näkyi selvästi ulospäin. Rukoilkaa, että he saisivat kasvaa Herran tuntemisessa ja saisivat pysyä uskollisina saamalleen taivaalliselle kutsumukselle myös sen paineen keskellä, johon he perheidensä taholta saattavat joutua uskonsa tähden. Vahvistusta riveihimme Vuoden vaihteessa odotamme saavamme tänne vahvistusta Vänskien perheen muodossa. Odotamme heitä suurella ilolla, sillä työmiehiä on vähän ja eloa mittaamattomasti. He pääsevät asumaan meidän nykyiseen asuntoomme Ashiyaan aloittaakseen 2-vuotisen kielikoulunsa tammikuun alussa. Japanin kieli Jo tässä vaiheessa tiedämme omalta osaltamme, että kaksi vuotta ei riitä vielä tämän kielen oppimiseen. Työn ohessa on vielä pitkään pakko jatkaa säännöllistä kielenopiskelua. On varsin perusteltua väittää, että länsimaalaiselle japanin kieli lienee vaikein kieli maailmassa oppia, niin että kykenee myös lukemaan ja kirjoit-
tamaan sitä kunnolla. (Viimeksi mainituissa suhteissa japani on verrattomasti vaikeampaa kuin kiinan kieli). Ensimmäinen vuosi evankelioimistyössä yleensä parantaa puhutun kielen sellaiselle tasolle, että sillä tulee toimeen, vaikka kielen hallinnasta ei vielä siinäkään vaiheessa voi puhua. - Monet esimerkit ovat kuitenkin osoittaneet, että puutteellisellakin kielitaidolla voi saada paljon aikaan, jos on vain rakkaus tätä kansaa kohtaan. Rakkaus voittaa ihmissydämet, vaikka muuten puuttuisikin paljon. Mutta sitä varten tarvitsemme itse paljon Herran rakkautta osaksemme. Sitä taas tarjotaan meille runsain määrin Vapahtajan uhrissa meidän pelastukseksemme ja Pyhän Hengen läsnäolossa. Isän käteen! Jorma, Lea, Hanna, Helena ja Sinikka Pihkala