3/2008
TÄSSÄ LEHDESSÄ: PÄÄMÄÄRÄ KIRKKAAKSI Esko Happo. 3 KAHDESTI LIEKSALAISTEN PAIMENENA Olavi Kilpeläinen. 4 60 VUOTTA TAKANA MITÄ EDESSÄ? Tommi Hintsanen 6 EI VÄELLÄ EIKÄ VOIMALLA Helena Harvima 8 TAIVAISEN TARHURIN HOIDOSSA Lahja Parviainen 10 AIKAMME ON JUMALAN KÄDESSÄ Anja Hottinen.11 LÄHDÖSSÄ Leena Karvonen.12 ILOSANOMAA MAAILMAN LAPSILLE Päivi Asikainen..13 LÖYTÖPUOTI KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ. 14 Seuraava Seurakuntaviesti ilmestyy 7. joulukuuta 2008. Lehteen tarkoitettu aineisto viimeistään 30.11. mennessä joko rukoushuoneen toimistoon tai Tuula Salokankaalle osoitteeseen Lamminkyläntie 77, 81720 Lieksa tai sähköpostilla tuula.salokangas@pp.inet.fi
Lieksan helluntailähetys ry Seurakunnan pastori Tommi Hintsanen p. 044 720 0998 p. 040 527 7480 (toimisto) toimistoaika ti klo 10-12 Hallituksen puheenjohtaja Hallituksen jäsenet Esko Happo p. 523 508 Sinikka Haakana p. 525 341 Lassi Drake p. 521 907 Esa Kananen p. 526 309 Hannu Muikku p. 0400 738 974 Mauno Viili p. 531 421, 0400 182 053 Vanhimmisto Karjalan työ Rahastonhoitaja Lassi Drake Esko Happo Esa Kananen Hannes Partanen Mauno Viili Aimo Hottinen p. 040 535 9713 Maritta Muikku p. 050 430 1826 Seurakunnan pankkitili Nordea 203018-4549 viite 1012 Lisää yhteystietoja löytyy seurakunnan nettisivuilta osoitteesta http://www.lieksanhelluntaisrk.net. Sieltä löytyy myös tapahtumakalenteri, jossa on tietoa seurakunnan toiminnoista.
Päämäärä kirkkaaksi Meillä jokaisella on ollut elämässämme asioita, jotka olemme halunneet toteuttaa. Matkan varrella olemme huomanneet monta kertaa, ettei elämä mene niin kuin olemme kenties suunnitelleet. Eräässä laulussa sanotaan: Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Olemme huomanneet, kuinka nopeasti aika rientää, vuodet ne vierivät virtana pois. Meillä uskovilla on päämäärä, jota kohti olemme matkalla. Paavalilla oli kirkas päämäärä, joka ilmenee hänen kirjeessään filippiläisille (3:12-14). Kaikessa elämisessä, varsinkin hengellisessä, meillä tulee olla päämäärä. Sen tulisi olla meillä kirkkaana edessä. Lähdettyämme matkalle saattaa päämäärä joskus hämärtyä hyvin erilaisista syistä. Tämä maailma tarjoaa monenlaisia houkutuksia, jotka saattavat saada uskovankin välinpitämättömäksi taivasasioita kohtaan. Paavalilla oli aina päämäärä ja tavoite toiminnassaan. Se oli voittaa sieluja Kristukselle niin monta kuin mahdollista. Tämä sama päämäärä tulisi olla meilläkin täällä Lieksassa, voittaa tämän kaupungin asukkaat Kristukselle. Jokainen meistä saa olla mukana tavalla tai toisella tässä arvokkaassa työssä. Kenenkään ei tarvitse tuntea itseään tarpeettomaksi, sillä kaikille sijaa riittää, kaikille paikkoja on kuten laulussa sanotaan. Jos koet itsesi pieneksi ja tuntuu, ettei sinusta ole mihinkään, muista ettei sinusta olekaan omassa voimassasi, vaan saat olla Kristuksen asialla ja hänen antamassaan voimassa. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin...mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman (Jes. 40:29,31) Seurakunnassa on jälleen alkamassa vilkas toimintakausi. Nyt tarvitaan sisaria ja veljiä eri työmuodoissa palvelemaan niillä leivisköillä, jotka Herra on kullekin uskonut. Rohkaistaan toinen toistamme, ettei kukaan luopuisi uskostaan Kristukseen, vaan kaikki voisimme olla voittajina perillä. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt. Ilm. 21:4. Esko Happo
KAHDESTI LIEKSALAISTEN PAIMENENA E lämääni sisältyy kolme eri Lieksan jaksoa. Olen syntynyt Pielisjärvellä ja näin lapsuuteni ja nuoruuteni elämänkokemukset liittyvät sinne. Siihen jaksoon sisältyi monia iloja ja suruja. Nuoruuteni aikaan elettiin silloinkin Lieksassa rakennemuutoksen aikaa. Maaseutu alkoi tyhjentyä, koska savotat vähenivät ja ihmiset lähtivät etsimään työtä muualta. Armeijaan lähtöön asti itsekin elin satunnaisia töitä tehden, ja myös työttömyys tuli tutuksi. Silloin ei ollut työttömyyskorvauksia, joten jouduin elämään pennoset tarkasti laskien. Se tässä oli myönteistä, että opin tekemään kaikenlaista työtä mitä eteen tuli. Siitä on ollut monella tavalla hyötyä myöhemmin elämäni varrella. Armeijan jälkeen oli muutto työn perässä pois Lieksasta, kunnes palasin kahdenkymmenen vuoden kuluttua 1984 takaisin, yllättävällä tavalla. Silloin minua pyydettiin seurakuntaan saarnaajaksi, josta koin Jumalan puhuneen jo paljon aikaisemmin, ennen kuin oli ollut mitään puhetta asiasta. Muutin Lieksaan perheeni kanssa, johon kuului vaimon lisäksi kolme lasta. Kirsi ja Pia olivat koululaisia, mutta Harri ei ollut vielä koulussa. S yksystä 1984 alkoi viisi ja puoli vuotta kestävä työjakso, joka sisälsi paljon haasteita ja tapahtumia. Tiesin muuttaessani Lieksaan, että siellä odottaa rukoushuoneen rakennusprojekti. Seurakunta oli myynyt entisen pienen Betanian ja uusia toimitiloja oli etsitty jo jonkin aikaa. Esillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko sopiva valmis rakennus ja sen kunnostaminen tai tontin hankinta ja sille uuden rakentaminen. Kumpikaan vaihtoehto ei lähtenyt heti avautumaan; ei löytynyt sopivaa rakennusta eikä tonttia hyvältä paikalta. Erään liikkeen konkurssin kautta tarjolle tuli kuitenkin hyvä tontti keskeiseltä paikalta. Siitä alkoivat valmistelut uuden temppelin rakentamiseksi. Rakennusprojekti käynnistyi keväällä 1986 ja kesti syksyyn 1987, jolloin vietimme temppelin vihkiäisiä. Tämä jakso Lieksassa oli innostuneen työn ja toiminnan aikaa. Saimme kokea monia ihmeellisiä Jumalan siunauksia ja rukousvastauksia. Pääsimme näkemään kuinka Jumala voi innoittaa seurakunnan suureen ponnistukseen yhteisen hankkeen toteuttamiseksi. Uuden temppelin valmistuttua mieleeni jäi myös, kuinka kuoron järjestämään musiikkitapahtumaan tuli jopa 450 ihmistä. T ämän ajan ikävimpänä muistona on mielessäni se, kun muutamia jäseniä erosi seurakunnasta opillisten erimielisyyksien vuoksi. Erilaiset opit olivat levinneet lähinnä kasettien kautta. Tämä vaihe on saarnaajaurani yksi raskaimmista kokemuksista. Kuitenkin kiitollisuus ja ilo täytti mielen niistä kymmenistä uskoontulleista ja kastetuista, jotka saimme liittää seurakuntaan. Heitä oli muistini
mukaan noin 50. Kaikki nämä kokemukset tekivät seurakunnan minulle rakkaaksi ja läheiseksi. Tällä jaksolla juhlimme myös seurakunnan 40 vuotista taivalta. L ieksasta tuli sitten lähtö Imatralle, josta sitten noin kahdeksan ja puolen vuoden jälkeen palasin jälleen paimentamaan tuttua ja läheistä seurakuntaa. Aluksi tuurasin Karvisen Juhanin sairaslomaa. Työsuhde muuttui kuitenkin vakituiseksi, koska Juhani sairasloman loputtua siirtyi toisiin tehtäviin. Nyt seurakunnassa oli hyvin toisenlainen tilanne kuin lähtiessäni oli ollut. Ikävät tapahtumat olivat synnyttäneet ristiriitoja henkilösuhteissa, joka vaikutti koko seurakunnan ilmapiiriin. Tämä oli vaikuttanut jäsenistössä syrjään vetäytymistä, ja into puhaltaa yhteen hiileen oli hiipunut. Myös seurakunnan jäsenmäärä oli vähentynyt useilla kymmenillä, monestakin syystä. Suurin syy lienee ollut paikkakunnalta poismuutto. Kuitenkin eteenpäin mentiin, vaikkakin pienemmällä vaihteella. Onneksi seurakunnassa on aina niitä uskollisia, hengellisesti kasvaneita puurtajia, jotka pyrkivät eteenpäin säällä kuin säällä. Tätä viisi ja puoli vuotta kestänyttä ajanjaksoa muistelen kuitenkin kiitollisena, sillä se opetti paljon minua ja varmaan myös seurakuntalaisia. Tähän ajanjaksoon sisältyi seurakunnan 50 vuotisjuhlat. N ämä elämäni kolme erilaista jaksoa Lieksassa - yhteensä 31 vuotta - merkitsevät noin puolta elämästäni. Joten kaipa minä pohjimmaltani lieksalainen olen. Kaikki ne lapsuus- ja nuoruusvuodet sekä seurakuntakokemukset ovat kasvattaneet ja muokanneet persoonallisuuttani henkisesti ja hengellisesti. Aika näyttää alkaako vuoden kuluttua neljäs jakso Lieksassa, kun jään eläkkeelle. Kilvoitellaan Jeesuksen seurassa, sillä paras on edessä! Siunaten Olavi Kilpeläinen
60 vuotta takana MITÄ EDESSÄ? Syyskuun lopussa juhlimme seurakuntamme 60-vuotisjuhlia. Juhla on samalla kiitosjuhla ennen kaikkea Jumalalle hänen huolenpidostaan ja johdatuksestaan, mutta samalla toki myös kiitosjuhla niille monille ihmisille, jotka tavalla tai toisella ovat olleet seurakuntaa rakentamassa. 60 vuodessa monet asiat ovat muuttuneet, mutta seurakunnan perimmäinen päämäärä on pysynyt samana. Tämä varmasti pitää paikkansa myös tulevien vuosien suhteen. Yhteiskunta ja maailma muuttuvat ympärillämme. Siinä muutoksessa mekin elämme seurakuntana väistämättä mukana tavalla tai toisella, ja samalla meidän pitäisi säilyttää näkymme kirkkaana ja pyrkiä kutsumuksestamme käsin vastaamaan muuttuvan ajan kysymyksiin. Tästä nousee kysymys, mikä on meidän näkymme ja kutsumuksemme seurakuntana, minkälaisia haasteita siihen kohdistuu ja miten meidän olisi hyvä toimia. Monet raamatunkohdat puhuvat seurakunnan tehtävästä. Pohjimmiltaan näen, että ne voidaan kiteyttää toiminnaksi kolmeen suuntaan: palvoa Jumalaa, evankelioida maailmaa ja rohkaista toisiamme. Näiden käytännön toteutus voi olla hyvinkin monimuotoista eri tilanteissa. Uutisissa kerrottiin juuri, että suomalaisten uskonnollisuus on monimuotoistunut ja kehitys näyttää jatkuvan näin. Keskeistä on ollut itselle sopivan uskonnollisen elämän löytäminen. Ihmiset Suomessa ovat lisääntymässä määrin avoimesti innoissaan mitä erilaisimmista uskomuksista. Toisaalta löytyy paljon niitä, jotka haluavat ajatella niin avarasti, että lähes kaikki on suhteellisesti oikein eikä mitään perimmäistä auktoriteettia ole. Meidän haasteeksemme tulee kysymys: Miksi juuri kristinuskon Jumala on oikea Jumala? Henkilökohtaisen ja yhteisen uskonelämämme kohtalonkysymyksenä on elävä suhde elävään Jumalaan. Samalla yleinen elämänasenne on muuttumassa yksilökeskeisemmäksi. Jumalanpalvelus on mitä parasta vastalääkettä liialliseen minäkeskeisyyteen: se muistuttaa, että me emme elä vain itseämme varten ja on olemassa joku, joka on meitä suurempi. Monimuotoinen uskonnollisuus lisää samalla tavalla kysymyksiä myös evankelioinnissa: Miksi vain Jeesus pelastaa? Tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta ja voimaa työhön, jotta evankeliointimme ei olisi vain sanoja, vaan Jumalan Henki todella paljastaisi ihmisille vanhurskauden, synnin ja tuomion. Nykyinen ja ilmeisesti tulevaisuudenkin kiireinen elämä estää ihmisiä pysähtymästä elämän suurien kysymysten ääreen. Toisaalta elämän mennessä kovemmaksi ja kylmemmäksi meille myös avautuu uusia mahdollisuuksia todistaa käytännön teoillamme Jumalan rakkauden todellisuudesta. Minäkeskeinen elämänasenne koettelee seurakuntayhteyden merkitystä: onko seurakunta minulle vain saamista varten. Yhteisöllisyyden ja talkoohengen heikkeneminen yhteiskunnassa voi koitua kohtalokkaaksi myös suhtautumiselle seurakuntaan ja aikana jolloin yhteisöllisyyttä tarvittaisiin kaikkein kipeimmin. Mahdollisuuksia ja houkutuksia on riittämiin maailmassa monet sinänsä ihan hyviäkin asioita mutta jos ne vievät kaiken aikamme, niin sil-
loin ne uhkaavat niin Jumala-suhdettamme kuin yhteyttä toisiimme. Mitä merkitsee meille, että olemme siskoja ja veljiä Kristuksessa? Viitsimmekö nähdä vaivaa toistemme takia? Kes- kinäinen yhteys oli jo Jeesuksen sanoissa yksi merkki, josta hänen seuraajansa tunnetaan. Oikea välittäminen ja rinnalla eläminen, vaikka kysyy meiltä joskus ponnistuksia tekee elämästämme myös paljon rikkaampaa kuin pelkkä minäkeskeinen nautinnonhaku. Oleellista on myös millä asenteella suhtaudumme tulevaisuuteen. Näemmekö edessä vain pelottavia mörköjä ja kaikenlaisia uhkakuvia? Raamatusta tiedämme, että tästä maailmasta ei tule hyvyyden tyyssijaa. Toisaalta Raamatusta voimme myös lukea, että Jumala on asettanut meidät valoksi ja suolaksi maailmaan ja että Jeesus on joka päivä maailman loppuun asti meidän kanssamme. Jeesus on silloin kanssamme myös tämän maailman muutoksissa. Muuttumaton perustus auttaa meitä kahdella tavalla. Se ehkäisee, että emme ole tuuliajolla vaihtamassa suuntaa aina sen mukaan, mistä tuuli kulloinkin puhaltaa. Toisaalta se antaa hyvän lähtökohdan vastata niihin muutoksiin, joita ympärillämme tapahtuu. Muutoksissakin on kaksi puolta. Toisaalta ne saattavat ravistella totuttua ja turvallista olotilaa, mutta toisaalta ne voivat myös avata uusia väyliä Jumalalle toimia. Tärkeintä on, että kaikissa tilanteissa etsimme Jumalan johdatusta, jotta voisimme täyttää sen taivaallisen tehtävän, jonka Jumala on meille antanut. Jumalan apuun ja johdatukseen luottaen voimme käydä rohkeasti kohti tulevia vuosikymmeniä. Tommi Hintsanen Kaikki mukaan viettämään seurakunnan 60- vuotisjuhlaa sunnuntaina 28.9. kello 14.00. Juhlapuhe: Olavi Kilpeläinen Kuorolaulua, yksinlaulua Valokuvanäyttely Kahvitarjoilu
Ei väellä eikä voimalla Kullankeltaiset haavanlehdet havisevat syysauringossa ja toivottavat minut tervetulleeksi Lieksaan. Olen Lieksan salolla ja koen, että nyt on Lieksan aika minun elämässäni. On syksy 2001. Siitä alkoi neljän vuoden aika elämässäni, josta jäi runsaasti muistoja elämän reppuun. Katsotaanpas, mitä sieltä esimerkiksi löytyy: O likohan seuraava syksy eli syksy 2002, kun Parviaisen Lahja kysyi minulta ennen YK:n päivää, olisiko minulla ideaa Lasten oikeuksien juhlaan, joka pidetään Kulttuuritalolla - askartelua tai jotain vastaavaa. Mielestäni lasten hengellisten laulujen laulattaminen ja leikittäminen oli sopiva ohjelma tilaisuuteen ja niin saimmekin kaksi 20 minuutin aikaa, toisen aamupäiväksi ja toisen iltapäiväksi. No, kumpikaan meistä ei voinut kehua lauluäänellään. Kukas laulattamaan? Minulle ei tullut mieleen ketään muuta kuin Rummukaisen Liisa ja sitä Liisalta kysymään. Liisa lupautui, mutta perääntyi kuultuaan minun lennokkaita visioitani tilanteesta. Siinä nyt olimme, me kaksi onnetonta laulajaa, järjestämässä lauluhetkeä Kulttuuritalolle! Lisäksi Lahja ilmoitti, että hän ei pääse kyseisenä päivänä paikalle. Apua! No, sanomattahan on selvää, että Jumalan valtakunnan työtä ei tehdä väellä eikä voimalla, vaan Hänen Hengellään, ja jos Herra avaa oven se on auki. Koin vaan koko ajan, että Liisa tulee tilaisuuteen soittamaan ja laulamaan, joten käännyin taas hänen puoleensa. Kun sitten riisuin esityksestä kaiken krumeluun, jonka siihen olisin ripustanut, Liisa lupautui. Niinpä sitten esiinnyimme, Liisa soitti kitaraa ja lauloi ja minä leikin laululeikit ja lausuin muutaman sanan väliin. T ällaisia tapauksia koin useitakin Lieksan aikanani järjestäessäni tilaisuuksia. Ihmeellisesti Jumala vaikutti, kuinka ohjelma koostettiin ja antoipa kerran minulle ennestään tuntemattoman laulun kertosäkeen henkeeni. Kun pientä draamaa siinä nuorten kanssa koostettiin, sanoin, että loppuun tulee laulu, jossa on tällaiset sanat, mistähän sen löytää, niin nuoret sanoivat, se on se laulu ja jollakin oli se cd:llä, ja minä vaan ihmettelin. L ieksan Helluntaiseurakunnan hallitukseen minut valittiin heti keväällä 2002 ja toimin hallituksen sihteerinä koko Lieksassa asumiseni ajan. Hallituksen kokouksissa puhuttiin paljon ja ne ovat jääneet mieleeni hyvinä tilanteina. Henkilökohtaisesti Lieksan aika jäi muistoihini jaksona, jolloin minulla oli todella vaikeaa kaikkien viiden lapseni, jotka olivat murrosiässä ja nuoria, kanssa. Jumala armahti ja auttoi minua kun oli niin vaikeaa, että tuntui, ettei jaksa enää yhtään näitä nuorten asioita kantaa. Hän opetti minua rukoilemaan kaikkien lasteni ja heidän rakkaimpiensa puolesta sanoin: Sinun tahtosi alle, Taivaan isä, jätän lapseni. Meillä on Taivaan Isä, joka on luvannut kantaa huolemme ja taakkamme. Ylistetty olkoon Hänen nimensä! T änä päivänä kaikilla lapsillani on pitkäikäinen parisuhde, vanhimmilla pojilla vakituinen työsuhde, nuorimmalla pojalla töitä, kaikki pojat asuvat 15 kilometrin päässä minusta Huittisissa. Tuuli on uskossa, onnellisesti naimisissa, kahden ihanan lapsen äiti, asuu 500 metrin päässä minusta. Sini uudistui keväällä 2008 Kuopiossa, on ihanasti pysynyt uskossa, hänellä on armolahjoja, on kihloissa ja suunnittelee häitä, muutti kesällä Tampereelle ja menee huomenna kirjoittamaan työsopimusta. Kolmas lapsenlapseni, Joonas, syntyi keväällä,
ja oli juuri yökylässä luonani. Kun kaikki on ollut yhtä kaaosta, olen todella kiitollinen Jumalalle tästä päivästä ja jatkan rukousta, että Jumalan tahto saisi tapahtua lasteni elämässä, myös henkilökohtaisen pelastuksen suhteen. A sun Äetsässä, pienellä paikkakunnalla Tampereelta noin 60 kilometriä Turkuun päin. Kuulun Äetsän helluntaiseurakuntaan, joka on aika pieni, mutta lämmin seurakunta. Olen ollut seurakunnassa puhujavastuussakin ja kiertänyt koulutyöntekijöiden mukana kouluissa kertomassa nukketeatterin keinoin Raamatun kertomuksia milloin 3-vuorotyöltäni olen ehtinyt. Olen saanut tehdä lähihoitajan sijaisuuksia, juuri päättyi pitempi äitiyslomansijaisuus. Olemme kulkeneet parin kilometrin matkan pitkospuita pitkin suon poikki järven rannalle. Istun tyttäreni Tuulin kanssa nuotion ääressä. Alkusyksyn aurinko paistaa vielä vihreiden lehvien lävitse. Kuuntelen rannan haapojen havinaa. On syksy 2008. Toivon, että 60-vuotias Lieksan helluntaiseurakunta kasvaa Hänen tuntemisessaan ja että moni ihminen löytää Jeesuksen Pelastajanaan ja Vapahtajanaan tämän seurakunnan suojissa. Kaikille seurakuntalaisille toivon elämää lähellä Jumalaa, oli elämänvaihe mikä tahansa. Teitä rakkaasti muistaen Helena Harvima Syksyn toimintoja Kesä alkaa olla takanapäin ja seurakunnassa käynnistyy taas monenlaiset hommat. Töihin ovat niin vanhat kuin uudetkin tekijät tervetulleita. Mihin Jumala on sinut kutsunut ja armoittanut? Missä asioissa koet kiinnostusta palvella? Alla on muutamia ideoita, voisiko joku olla vaikka sinunkin paikkasi? - Pyhäkouluja on seurakunnallamme nyt toiminnassa kaksi: rukoushuoneella sunnuntain kokousten aikana ja Viekissä Tuumatuvalla sunnuntai-iltapäivisin. Näihin olisi hyvä saada jokunen pyhäkoulunopettaja lisää. - Lähetystyöhön olisi mahdollisuus saada lisää omakohtaista tuntumaa, jos saisimme muutaman hengen ryhmän kokoon ja matkalle Venäjän Karjalassa olevaan ystävyysseurakuntaamme Nadvoitsaan. Muutaman päivän matkalla voitaisiin pitää useita evankelioimiskokouksia Nadvoitsassa ja lähikylissä. Tällä olisi iso merkitys myös Nadvoitsan seurakunnan toiminnan vahvistumiseen. - Kukapa ei pitäisi hyvästä kahvista ja pullista, ja jos kerran nämä ovat kivoja niin silloin keittiölläkin voi olla kivaa. Rohkeasti mukaan Moniin muihinkin työmuotoihin on toki mahdollisuuksia tulla mukaan: kuoroon laulamaan, kiinteistön kunnossapitoon, kirjamyyntiin, nuorisotyöhön, sairaalalauluryhmään jne. jne. Tässä muutamia mahdollisuuksia, joissa voimme palvella Jumalaa ja toisiamme.
TAIVAISEN TARHURIN HOIDOSSA Kun joskus mietin omaa elämääni ja itseäni, muuttumistani ihmisenä ja hengellistä kasvuani, herää monenlaisia kysymyksiä. Kasvanko ollenkaan, olenko jähmettynyt suolapatsas tai kuin joku metsästyskoira, joka nähtyään saaliin jähmettyy niin että vain silmät liikkuvat, karvakaan ei värähdä (voi tehdä sitä vaikka tunnin jollei vapauta komennolla). Tai kasvanko lehmän hännän kanssa samaan suuntaan, kummassakaan tapauksessa ei tapahdu kasvua. Miten on minun laitani, toteutuuko elämässäni sana: minun tulisi vähetä ja hänen kasvaa. Että kasvaisin juurta alaspäin ja vartta ylöspäin, tuloksena hedelmä! Ihana hedelmä josta kaikki saisivat nauttia! Yksi hyvä mittari kasvulle sattui silmiini katsellessani vanhaa Askel-lehteä. Lyhyt kirjoitus aiheesta ja anna meille meidän syntimme anteeksi. Kirjoittaja totesi alkuun, ettei tekstistä tule pitkä, ellei käsittele toisten syntejä. Lennokkaasti hän luetteli naapurin synnit, on kuulemma verevämpi vinkkeli kun laajentaa teeman kanssaihmisiin. Kirjoitus loppui ajatuksiin: mikä pitkä matka anteeksiantoon...ja toisen ihmisen luo! Mitähän sinä Jumala oikein tarkoitat? Kurkistus omaan sisimpään on karu, naapurin synnit ovat näkyvimmät: hän sitä ja hän tuota...ilman anteeksiantoa. Pitkä matka on vielä siihen, kun Jeesus sanoi, että antakaa anteeksi 77X7 päivässä. Työssäni nypin kuihtuneita lehtiä kasveista ja mietin, mikähän tälläkin on. Onko sitä kasteltu liikaa, kärsiikö se kuivuudesta, entäs ravinteet, onko niitä riittävästi, onko juuret kunnossa, onko multaa johon juurtua Kun Jumala nyppii kuivuneita tai kellastuneita lehtiä, lisää tai vahvistaa kasvumaatani että saisin juurista voimaa, minusta ei sillä hetkellä aina tunnu siltä, että Jumala minusta tässä vaan huolta pitää. Jumalan tarkoitus kuitenkin on, että siellä hiljaisuudessa kasvaisin juurta alaspäin ja vartta ylöspäin, tuloksena hedelmä: rakkaus joka peittää syntiemme paljouden. Syysterveisin Lahja Parviainen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!" Paras on edessä kampanja käyntiin Lieksassa Paras on edessä kampanja on tämän vuoden aikana ollut paljon esillä niin herätyksemme lehdissä kuin myös konferenssissa. Tämän kampanjan isot käytännön vaiheet ovat nyt lähestymässä. Olemme saaneet seurakuntaan Hyvä Sanoma Extra lehdet jaettavaksi viime vuoden tapaan. Tällä kertaa lehdessä on mukana osio seurakunnastamme. Paikallissivuissa on henkilöjuttuja seurakuntamme jäsenistä sekä tietoa seurakunnastamme. Lehdet on tarkoitus jakaa syyskuun aikana. Kirjamyynnissä on kartta, josta voit valita alueen, jolle haluat jakaa lehtiä. Syys-lokakuun vaihteessa on Markku Tuppuraisen kierros Pohjois-Karjalan helluntaiseurakunnissa. Tuppurainen on Sisälähetyksen toiminnanjohtaja ja kiertää paljon seurakuntien lisäksi kouluissa, vankiloissa ja muissa laitoksissa. Lieksassa hän on pe-su 3.-5.10. Perjantaina Markku käy molemmilla yläkouluilla pitämässä tunnin kaikille oppilailla sekä Rauhalan koulussa tunnin 6.-luokkalaisille. Illalla klo 18 on yhteistyössä nuorisotoimen kanssa vanhempainilta Kulttuurikeskuksessa. Lauantaina on nuorisopäivä klo 13 eteenpäin. Markku pitää kaksi raamista sekä puheen illan nuorisokonsertissa. Sunnuntaina hän on puhujana Paras on edessä tilaisuudessa klo 11. Lisää kampanjasta voi lukea Vapaan sisälähetyksen nettisivuilta www.kotimaanevankeliointi.fi. Muistetaan näitä tilaisuuksia rukouksin, jaetaan lehtiä sekä pyydetään tuttuja mukaan!
Aikamme on Jumalan kädessä Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen ja muistin juuri näkemäni unen. Uunissa paloi tuli, samoin hellassa, ja puut olivat syttyneet myös lieden toisessa päässä. Oli kuumaa ja olin hiukan hädissäni. Mietin hetken, mitä se kertoi. Kristityn unikirjan mukaan vain unen näkijä tietää sen merkityksen. Ensin tuli mieleeni raamatun lupaus: "Jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny eikä liekki sinua polta." Tajusin, että kolme kuluttavaa tulta oli juuri tuona hetkenä elämässäni: työpaikan kiireelliset päivät olivat yksi tuli. Aamuvuoroon oli mentävä. Seitsemäs peräkkäinen päivä oli edessä. Herra nämä tulet eivät siis minua polta tai tuhoa, sanoin hiljaa. "Niin kuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva" sana lupasi. Daniel oli tulisessa pätsissä ja neljäs mies, Herramme Jeesus Kristus oli siellä hänen rinnallaan. Jumalan rauhan sain sydämeeni ja mieleeni siinä istuessani. Levosta käsin lähdin työhön. Monia muita raamatun sanoja nousi mieleeni evääksi sille päivälle. Perästäpäin totean, tuli ei polttanut! Kaikella on määräaika, sanoo Saarnaaja. "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla"....on myös aika purkaa, itkeä, valittaa, kadottaa. Ps. 31:16 kertoo kuitenkin, että "meidän aikamme on Jumalan käsissä", kuluttavatkin ajat. "Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen", laulamme. Päivi Rinne kirjoittaa runossaan, että ystävän kädet ulottuvat olkapäille, Jumalan kädet sydämeen. Herran käsi ei ole liian lyhyt auttamaan (Jes. 50:2) Eikä hän jätä kesken kättensä työtä. (Ps. 138:8) Sain vuoden ajan sähköpostiini Kronologisen raamatun lukuprojektista uuden ja vanhan testamentin kohdan jokaiselle päivälle. Jori Brander kommentoi Hebr. 11: 35-39 uskon sankareita: "Emme usko Herraan vain siksi, että hän siunaa meitä, vaan siksi että hän on Herramme. Uskollisuus kärsimyksessä osoittaa uskon ankkuroituneen Kristukseen persoonaan, ei etuihin ja siunauksiin, joita hänen seuraajansa saavat nauttia." "Usko on luja luottamus, siihen mikä ei näy", laulamme iloisesti lasten kanssa. Tahdon rohkaista: Sinäkin selviät elämäsi tulissa! Anja Hottinen Saarnaaja 3:1-8 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa, Aika itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
LÄHDÖSSÄ Tämän syksyn teemaksi muodostui sana: lähdössä. Ensin piti valmistautua lähtöön Lieksasta. Työ on Kotkassa. Jo seitsemän vuotta olen joutunut lähtemään. Mieli on ollut haikea ainakin kuukauden ajan ennen varsinaista lähtöpäivää. Olen istunut laiturilla ja hyvästellyt Pielisen ja sitä ympäröivät vaarat. Itku on tullut. Kovin on tullut rakkaaksi tämä erämaakaupunki. Haikeutta lisää rakkaimpani jättäminen. Marjastuskausi on vielä kesken ja jäniskausi alkamassa. Ei niille vihkiytynyttä voi repiä noin vain irti ja viedä ruuhka-suomeen. Viikko pari on paiskittava töitä, ennen kuin mies ja etenkin koira ryntäävät luokseni. Riemu on rajaton. Koira näyttää sen koko olemuksellaan. Tänä syksynä on edessä toinenkin lähtö. Onneksi nyt lähdemme yhdessä, mies ja minä. Koira jää hoitoon Nurmekseen. On helppo erota, kun tietää, että se pääsee joka päivä jänismetsälle. Ero koirasta on reilut kolme kuukautta. Vietämme loppuvuoden Australiassa (2 kk 2 vkoa) ja Thaimaassa (3 vkoa) Leon ja Seijan kanssa. Onhan se outoa, kun työelämässä oleva voi olla pois työpaikaltaan yli kolme kuukautta. Minustakin se on Jumalan ihme! Vuosi sitten astelin esimieheni työhuoneeseen ja esitin matkasuunnitelmamme: Helluntaisaarnaajan kanssa pitäisi lähteä. Käykö? Ilman pienintäkään epäröintiä vastaus oli, että käy. Sen jälkeen en uskaltanut olla lähtemättä. Taitaa Herralla olla vielä käyttöä tällaisellekin. Leon suunnitelmissa on saarnata Australian Brisbanessa, Canberrassa ja Melbournessa, kuten viime matkallammekin. Se oli vain kolmen viikon matka. Melko varmasti Leo saarnaa myös Sydneyssä. Lokakuu lienee vapaata. Silloin aiomme katsella Australiaa. Ehkäpä käväisemme myös Uudessa Seelannissa. Marraskuussa lentelemme taas kokouspaikkakunnalta toiselle kuten viime kerrallakin. Ilolla odotamme kokousjaksoakin. On hienoa tavata sinne jääneitä ystäviä. Tapasimme sunnuntaina (31.8.) Thaimaan Bhuketin työntekijäpariskunnan, Irma ja Juhani Waarnan. Karhulan helluntaiseurakunta kannattaa heitä. Saimme esimakua työstä Thaimaan turistikeskuksissa. Mielenkiintoista, aiomme käydä myös Pattayalla. Leo pitää molemmilla suomalaisten suosimilla rantapaikoilla kokouksia. Rukoukseni on, että Tuomo ja minä saisimme olla omalta pieneltä osaltamme Herran lähettiläinä siellä kaukana. Kotiseurakunnan rukoustuki olisi erittäin tervetullut. Kiitos jo etukäteen teille, esirukoilijat! Leena Karvonen
!"#$%&#'%%( '%%!"'%&("%)$!""*( S ain pari viikkoa sitten olla mukana mieliinpainuvassa lähtöjuhlassa Vantaan Minttukirkossa, jossa seurakunnan kanssa siunasimme Sirpa Leppäsen lähetystyöhön Albaniaan. Sirpan lähtö lapsityöhön Balkanille on yksi niistä kiitosaiheista, joista olemme saaneet iloita viime aikoina lapsityön koulutustyössä. Pidimme viime syksyn koulutuksen Tiranassa yhdessä Sirpan kanssa ja jos Jumala tahtoo, jatkamme yhteistyötä tulevan talven aikana. Suunnitelmissamme on ensin tarkentaa jo aloittamaamme koulutuksen tarvekartoitusta Albanian osalta ja sitten toteuttaa koulutukset. Jos mahdollista, teemme kartoittavaa kenttätyötä yhdessä lokakuun lopulla ja koulutukset toteutetaan ensi vuoden alkupuoliskolla. Uskomme, että Jumalalla on hyvät suunnitelmat Balkanin alueen lapsia kohtaan ja saamme olla yhtenä osatekijänä Jumalan suunnitelmissa seurakuntien varustamiseksi työhön lasten pariin. Toinen erityinen kiitosaihe on se, että lapsityön koulutusta suunnittelevaan ohjaustiimiin on löytynyt henkilöt ja pääsimme tiiminä aloittamaan lapsityöstrategian rakentamisen kesän aikana. Strategiatyöskentelyssä on mukana ohjaustiimin lisäksi kummilapsityön edustaja ja saamme näin yhteistyössä mahdollisimman laaja-alaisesti hahmottaa kentän tarpeita ja toimintamme suuntaviivoja. Tavoitteemme on tukea lähettejä ja heidän kauttaan yhteistyökumppaneita järjestämällä materiaalia ja koulutusapua sinne, missä siihen koetaan tarvetta. K esän kohokohtiin kuului myös Ison Kirjan lähettipäivät, joiden lastenohjelman kokonaisjärjestelyistä olin vastuussa. Olin myös 4-6-vuotiaiden ryhmänohjaajana, joten sain mahdollisuuden tutustua moniin heistä lähemmin. Pienten kanssa puuhastelu useamman päivän ajan on tällaiselle keski-ikään ehtineelle täti-ihmiselle todella virkistävää. Lasten juttuja kuunnellessa saa myös muistutusta siitä, miten tosissaan he ottavat kaiken kuulemansa ja miten vilkas mielikuvitus värittää tapahtumia lisää. Vai mitä tuumaatte esim. seuraavasta keskustelusta kahden 4-vuotiaan välillä: Kyllä se Jeesus on sitten ihmeellinen - ajattele, se käveli vetten päällä, johon toinen: Joo, mutta kyllä se varmaan pulahti välillä pinnan alle uimaan, mutta ajatteles, sieltä se NOUSI jälleen. (Molemmat keskustelijoista olivat päivien aikaan innokkaimmat uimarit ja tulivat siihen tulokseen, että kyllä takuulla Jeesuksenkin teki mieli uida välillä.) O lemme Jorman kanssa aloittaneet kesän aikana suururakan tavoitteena saattaa kaikki Mirkun ja Railin erikieliset koulutusmateriaalit sähköiseen muotoon.
Suurimman osan materiaalista joudumme ensin sivu sivulta skannaamaan, koska materiaalia ei ole saatavana muuten kuin kirjallisena. Haasteellinen, mutta mielenkiintoinen tehtävä, jonka seurauksena jonain päivänä kaikki tuo materiaali, jota on kymmenillä eri kielillä, on ladattavissa koneelta ja käytettävissä missä päin maailmaa tahansa. Sähköisten välineiden kautta saamme olla levittämässä siunausta sinnekin, minne ei kouluttajien ole mahdollista mennä. Marras-joulukuun vaihteessa toteutunee näillä näkymin koulutusmatka Thaimaahan. Matkaan liittyy koulutustapahtuman lisäksi yhteyksien rakentamista avainhenkilöiden kanssa ja tulevien koulutusten suunnittelua. K iitos, että muistatte meitä ja työtämme rukouksin. Saakoon Jumalan runsas siunaus levätä myös teidän jokaisen ja koko Lieksan kaupungin yllä. Päivi Asikainen Tiedoksi: Seurakunta on äskettäin uusinut Päivin työsopimuksen, joka on voimassa toistaiseksi. LÖYTÖPUOTI KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ Lieksan Helluntailähetys ry:n kirpputorin juuret juontavat 80-luvulle, jolloin vanhan Betanian varastoon koottiin tavaraa ja sitä myytiin torilla. Tätä toimintaa kesti 13 vuotta. Ensimmäinen kiinteä toimipaikka oli Kuhmonkatu 6:ssa. Sitä seurasi välivaihe, jolloin varastotilaa saatiin suutarinverstaan alakerrasta Pielisentien alkupäästä, samalla torimyynti laajeni Nurmekseen. Leena Draken idea on moninkertaistunut. Seuraava etappi oli Koski-Jaakon katu 71:ssä eli nykyisellä Helluntaitemppelin tontilla. Uudisrakennuksen tieltä jouduttiin muuttamaan pois ja uusi toimipiste löytyi vuonna 1986 E-liikkeen rakennuksesta. Siellä Aino Rokkonen, Saimi Kärkkäinen, Inkeri Rautiainen ja Annikki Kananen lajittelivat Löytöpuotiin tulevat vaatteet, jopa pesivät, kunnostivat ja silittivätkin tarvittaessa. Bertta ja Valde Kärkkäinen vastasivat toiminnasta pitkään. Vähän yli 10 vuotta sitten toiminnot siirtyivät Pielisentien varrella sijaitsevaan Kotilaisen taloon. Tuossa muutossa ratkaisevana apuna oli Lassi Drake. Kerttu Drake, Saimi Kärkkäinen ja lukuisat muut seurakuntalaiset ovat avustaneet eri tehtävissä. Sinikka Haakana on toiminnan vastuuhenkilönä tällä hetkellä. Löytöpuoti ei ole historiaa sinne voi tuoda käytettyä, siistiä vaatetavaraa, huonekaluja ja pienesineitä. Kirpputorin normaali asiakasvirta on 50 70 asiakasta aukiolopäivää kohden. Löytöpuoti on avoinna arkisin 9-17 ja lauantaina 9-14. Puhelinnumero on 040-538 6337. Löytöpuoti tarjoaa myynti- ja järjestelytyötä sekä talkoolaisille että työsuhteessa oleville sekä erilaisille harjoittelijoille. Kysyessäni Sinikalta, mitkä ovat tulevaisuuden haasteet, oli vastaus: tehdä itsensä tarpeettomaksi. Toiminnallisen vaikutuksen soisi sittenkin jäävän elämään!
ON RIEMU, KUN SAAN TULLA SUN, HERRA, TEMPPELIIS, SUN PORTEISTASI KÄYDÄ SISÄLLE PYHYYKSIIS. POLVESTA POLVEEN TÄÄLLÄ SOI YLISTYKSESI, SIELUIHIN VUOTAA RAUHA JA SIUNAUKSESI. TUOT JULKI TUOMIOSI, TAHTOSI ILMOITAT, ARMOLLA, TOTUUDELLA SYNNISTÄ PUHDISTAT. OI RAUHA SIIONILLE, KANSALLE JUMALAN, SE UHRAA KIITOSTANSA, SEN KANSSA VAELLAN. JUMALAN SEURAKUNTA, PUOLESTAS RUKOILEN JA ARMON ALTTARILLE KÄYN KANSSA PYHIEN. HENGELLINEN LAULUKIRJA 164