F r a n s J o k e l a R a u h a n i e m i j a k y l ä n m a l l i t a l o t

F r a n s J o k e l a R a u h a n i e m i j a k y l ä n m a l l i t a l o t R a u h a n i e m e n h u v i l a Kotiteollisuustarkastaja Frans Jokelan työt veivät häntä eri puolille maata kotiteollisuusalan kouluja tarkastamaan. Useat liittojen kokoukset ja kotiteollisuusmessut tai opettajien koulutuspäivät ja muut työtehtävät lisäsivät matkapäiviä, milloin Pietariin tai Ruotsiin, joskus muualle Eurooppaan. Hän kaipasi rauhoittumispaikkaa ja aikaa kirjoittamiselleen. Padasjoen Auttoisten kylältä hankittu rantapaikka nimettiin Rauhaniemeksi, ja siitä tulikin Jokelan loppuelämän kiintopiste ja viimeisten vuosien asuinpaikka. Rannalla sijaitseva alue oli kuulunut Likasten torpalle (myöhemmin Koivuranta). Hartmanin torppariperheen piti hyväksyä, kun Rouvilan isäntä lohkaisi palan perunamaasta ja kauppakirjat allekirjoitettiin 12.1.1915. Uusi naapuri kuitenkin käytöksellään ja avullaan sulatti pian Hartmanin suvun puolelleen. Molemminpuolinen kunnioitus näkyy vieläkin perintönä talojen välillä. Rauhaniemen rajat on merkitty vasempaan kuvaan punakynällä. Kyläkartta 1930-luvulta Sivu 1 / 22

Paikalle pystytettiin hirsikehikko Rouvilan tilan vanhasta riihestä, jonka ympärille huvilaa ryhdyttiin kokoamaan, mutta kun Frans Jokelan Emilia vaimo kuoli äkillisesti 20 avioliittovuoden jälkeen, lopullinen rakennushanke siirtyi tuonnemmaksi. Varsinainen rakentaminen alkoi 1920-luvun alussa elämänilon palauduttua uuden vaimon myötä. Uusi vaimo Alma Heinonen oli sairaanhoitaja ja työskenteli Helsingissä. Kesät he viettivät Auttoisilla. Rauhaniemeen rakennettiin ensin alatalo, sauna, venevaja, verstas/liiteri ja ulkovessa. Myöhemmin valmistui ylätalo, jota kyläläiset kutsuivat kahvimyllyksi ja 1960-luvulla soittorasiaksi. Vieraat ja kyläläiset kutsuivat Rauhaniemeä huvilaksi, mutta kotiteollinen talonpoikaisasumus oli Jokelan oma ajatus kesäasunnostaan. Hän suunnitteli itse kaikki rakennukset, jotka ennen rakentamista olivat idealistisia ja suureellisia. Alatalon suunnitelmia: Sivu 2 / 22

Rauhaniemi 1920 30 -luvuilla Yläkuvissa alatalo ja sauna. Talo oli aluksi pärekattoinen ilman tornipäätyä. Alakuvissa liekojen päälle rakennettu venetalas ja sen piirrossuunnitelma, Kuvat 1920-luvulta Jokelan arkistosta. Alatalon päätyyn lisättiin myöhemmin torni näköalaterasseineen. Sen yhteyteen valmistui huone, jossa isäntäväki nukkui. Kuva on otettu saunan nurkalta rannan suunnasta. Sivu 3 / 22

Oppipoikana työmaalla Rauhaniemen rakentamisesta kirjoitti kotiteollisuusopettaja Väinö Korkeila elämänkerrassaan Perinne elämässäni.11. Hän muistelee tapahtumia päästyään Urjalan Kotiteollisuuskoulusta. Koulu päättyi 12.5.1926 ja sain odotettua paremman päästötodistuksen. Koulujen päättäjäiset Urjalankylässä oli suurta juhlaa. Vieraita tuli runsaasti lähipitäjiä myöten. Kevättalvella kävi tarkastaja Jokelakin virkansa puolesta kouluilla. Tyttöjen koulua kun hän meni tarkastamaan Taka-Uotilaan, eivät siellä huonot uunit vetäneet savuaan. Sieltä palattuaan hän valitteli, että oli kuolla savuun. Taisi olla vielä matalapaine sinä päivänä. Huomattuaan minut oppilaiden joukossa, pyysi hän tulemaan kesällä työhönsä Rauhaniemen huvilaansa Auttoisissa. Päästyään kotiin takaisin, Korkeila jatkaa. Pian sain tarkastaja Jokelalta kutsun saapua Rauhaniemen huvilaan. Siellä oli tehtävä muotolistoja friisejä pylväiden päihin. Ilolla otin työn vastaan. Ajattelin: Tästä se ura uusi aukenevi. Vaikka Jokela olikin tarkastaja, niin oli hän myös erinomainen ammattimies. Työn hän vaati hyvää. Koetin parastani. Erään kerran sattui tekemäni viistoliitoksen kulmaan jäämään pieni rako: Pannaan kittiä giiriin, sanoi tarkastaja. Ahkeraan hän viljeli huumoria. Luulin aluksi että hän oli ahdasmielinen ja ammatissaan tärkeä herra. Sitä hän ei ollut. Toisen kerran sattui minulle maalien sekoituksessa pieni erehdys. Yritin puolustella, sanoin, ehkei se työn tässä vaiheessa niin tarkkaa ole. Puheeseeni hän tarttui heti: Vai ei ole niin tarkkaa. Se on samanlaista kuin entisen tytön lypsäminen. Hän kun meni lypsämään, niin lehmä kusikin kiuluun. Silloin tyttö juoksi itkien äitinsä luo ja sanoi: Lehmä kusi kiuluun! Äiti alkoi kohta lohdutella tytärtään: Älä sitä itke, siilataanhan se maito. Huomasin tästä millä lempeydellä hän suhtautui minuun työssään olevaan oppipoikaan. Olin aina elokuun loppupuolelle asti tarkastaja Jokelan töissä. Sain 25 mk/pv ja ruoan. Oli mielenkiintoista työskennellä tosi sivistyneiden ihmisten parissa. Pyysin työni loputtua häneltä työtodistuksenkin, siihen hän merkitsi ammatikseni puuseppä, kirjoittaa Korkeila. Jokelan allekirjoittama työtodistus 1926 11. Perinne elämässäni, kirj. Väinö Korkeila (1985) yksi painos Padasjoen kirjastossa. Sivu 4 / 22

Vieraita ja työväkeä Rauhaniemi oli 1930-luvulla toinen Auttoisten kahdesta huvilasta. Toinen huvila, Lehtosen perheen omistama Rautela sijaitsi Rautjärven rannalla. Huviloilla elettiin tyylillä, ja kyläläisiä kestittiin vieraanvaraisesti. Kuvassa alatalon edessä kahvitauolla Alma ja Frans Jokela, palvelustyttö ja työmiehet Aukusti ja Ilmari Lahtinen. Rauhaniemessä rakennettiin tuolloin ylätaloa. Yläkuva Auttoisten kylätoimikunnan kokoelmasta, alemmat Jokelan arkistosta. Venekatoksen takaosassa oli hyvä istua, katsella järvelle ja juoda kahvia vieraiden kanssa. Rauhaniemen liiterissä oli verstas, jossa oli höyläpenkki ja hyvät työvälineet. Jokela valmisti itse mm. erikoisen seinäkoristeen alatalon seinälle. Hän hallitsi puuntyöstöä monin eri tavoin ja kirjoitti 1930-luvulla puutyön oppikirjaa Juho Tattarin kanssa. Hän oli nuorena myös oppinut sepän työn, mutta teetätti lukot ja saranat taloihinsa kyläsepällä. Uunin muuraus oli yksi erikoisaloista, joista Jokela kirjoitti käsiteollisuusalan lehtiin ja toi ideat omiin taloihinsa. Muurausta hän oli oppinut professori O. Tarjanteelta.7. Jokelan neuvojen mukaisia vastavirtauuneja rakensivat tämän jälkeen muurarit myös muihin kylän taloihin. 7. Padasjoen Sanomat 10/1981 Tarkastaja Jokelan puuseppänä Auttoisten Rauhaniemessä Korkeila tarinoi: Jokela kirjoitti noihin aikoihin muurarin käsikirjaa professori O. Tarjanteen kanssa. Sivu 5 / 22

Alatalon seinän jumalattaria kannattelevat pylväät friiseineen ovat mahdollisesti Väinö Korkeilan kaivertamia. Reliefit Jokela oli tuonut ulkomaan matkoiltaan. Sisäovien värit on uusittu mahdollisimman lähelle alkuperäistä väriään. Rauhaniemi on täynnä yksityiskohtia, joista osa on rakenteissa kiinni, eikä niitä ole voitu siksi ilman vaivannäköä realisoida ja poistaa. Kodin kuvalehti kertoi vuonna 1999 Padasjoen Auttoisten kylän Jamoinjärven rannan kesäasukkaista.12. Yksi kohteista oli Rauhaniemi. Lyytikäisten mökkiä ei oikein osaa mökiksi kutsua, kirjoittaa toimittaja. Keltainen ylätalo jäljittelee torneineen kahvimyllyä. Alatalo ja sauna ovat punamultaa, mutta nurkkia komistavat kreikkalaistyyliset pylväät ja yläkerrassa on komea torni parvekkeineen. Sisällä on soppia ja salakaappeja oven karmien yläpuolella ja jemmassa portaiden alla. Selvästi Padasjoen vastine Peppi Pitkätossun Huvikummulle. Kaiken huippu ovat jumalattaret, Lyytikäiset nauravat. Eriparisten mökkikalusteiden, television, jugendkaarien, lehtien ja koirien lisäksi tupaa komistavat seinässä olevat kipsivalokset, jotka talot rakentanut kotiteollisuusopettaja on tuonut vuosisadan alun Roomasta. Tämä huusholli on täynnä kummallisia kapineita, mutta ne sopivat näin kummalliseen taloon. Jokela oli suunnitellut vielä työhuone/navetta/ latorakennuksen, joka lopullisesti valmistui yksinkertaisempana työhuone/liiterinä. 12. Kodin kuvalehti, Mökit samalla rannalla 6.5.1999 s. 40 42 Sivu 6 / 22

Ylätalo; kahvimylly vai soittorasia Ylätaloa Jokela suunnitteli pitkään, ja sen muoto muuttui vuosien varrella. Näkyvästi mäellä seisova talo herätti kylällä kiinnostusta. Sitä kutsuttiin kahvimyllyksi erikoisen muodon takia. Myöhemmin 1960-luvulla oopperalaulaja Aune Antin aikana sitä kutsuttiin myös soittorasiaksi. Talon suunnitteli Jokela tyttärelleen Aili Melasniemelle, mutta se jäi muiden vieraiden ja vuokralaisten käyttöön. Ylätalon torni on lopullisessa talossa kapea. Kuvat 1930-luvulta Jokelan arkistosta. Sivu 7 / 22

Naapuriapua Sukuni eli naapurissa asunut Koivurannan väki (Hartmanit) ovat aina tehneet paljon yhteistyötä Rauhaniemen talon ja asukkaiden kanssa. Jokeloiden aikaan vietiin posti ja maito ja autettiin perunanviljelyksessä. Syksyllä kannettiin ruukkukukat ja muuta irtainta Koivurannan pirttiin suojaan talviajaksi. Ennen kuin keväällä isäntä ja emäntä palasivat takaisin, huvilan lämmitys aloitettiin ajoissa, niin että he pääsivät valmiiksi lämmitettyyn taloon. Sairaanhoitajana työskennelleeltä Almalta kysyttiin neuvoa lasten pahimpiin haavereihin. Kun Koivurannan Teuvo Hartman oli 10-vuotias, kävi Jokela häntä ja Aarno-veljeä henkilökohtaisesti hakemassa auttamaan. Poikien piti ylätalolla kantaa vintiltä vanhat purut pois ja tilalle tuotiin uutta. Jokela itse otti säkkejä vastaan. Pieni Esko aikoi innokkaasti mukaan, mutta Jokela totesi hänelle. Älä sinä tule, olet liian pieni! Jokela höyläsi ruisleipää höylällä, muistelivat pojat, koska hampaat olivat huonot. Sota-aikana Jokeloiden asuessa talvellakin Rauhaniemessä ja Alma-rouvan käydessä hoitamassa asioita Helsingissä, toimitettiin Koivurannasta ruokaa vanhalle herralle. Rauhaniemessä asui tuolloin Kikka (Sirkka) niminen lapsenlapsi, joka oli Jokelan tyttären Aili Melasniemen ottotytär. Heillä ei ollut omia lapsia. Talossa viihtyi myös sotaa paossa poika nimeltään Terho Melasniemi, joka oli Ailin miehen maanviljelysneuvos Yrjö Melasniemen, Salon Sokeritehtaan toimitusjohtajan veljenpoika Turusta. Hän kävi koulua jonkin aikaa Auttoisilla. Jokelan tulo kylään huomattiin aina, sillä hän käveli arvokkaasti linja-autopysäkiltä maantietä pitkin keppi kädessään Jamoinjärven rantaan. Hän oli charmantti herrasmies. Kylällä hän ystävystyi erityisesti seppä Kalle Karin kanssa ja heillä oli yhteisenä huolenaan käsityöalojen tulevaisuus. Olivat sitä mieltä, että seppää tullaan aina tarvitsemaan hevosten kengittämiseen, vaikka autot lisääntyisivätkin! Kyläläisiä kärryineen visiitillä (ei tarkempaa tietoa keitä ovat) Sivu 8 / 22

Kylän mallitalot Ajatus kylien mallitaloista Jokela aloitti virkansa hoidon koostamalla alansa työn tarkoituksen paperille. Osa tästä on julkaistu Käsiteollisuuslehdessä v.1922 artikkelina Tehtävämme kotiteollisuuden kehitystoimessa 2. osa.6. Siinä hän käy läpi asioita, joiden kehitystä kotiteollisuustyöllä tulisi edistää. Yhtenä asiana hän toteaa kotien omavaraisen kaunistamisen ja esittää asian parantamiseksi ns. mallitaloidean, joiden tyylillä luotaisiin eri puolille maata kullekin sopivaa omaa henkeä. Asuinrakennusten tyyppitalokeskustelua käytiin monella taholla Suomessa 1920- luvulla. Tyyppitalojärjestelmää oli käytetty aiemmin lähinnä koulu- ja asemarakennuksissa. Kotiemme kaunistamisessa, joka on yksi kotiteollisuuden tärkeimmistä tehtävistä, on kansamme suurella enemmistöllä vielä paljon suoritettavaa. Voidaksemme esiintyä erikoisena kansana, olisi meidän silläkin alalla aikaansaatava kaikissa suhteissa omavaraista olemusta. Ainainen lainaaminen ja vieraiden ihaileminen ei noitten vieraiden silmissä oloamme ylennä, jonka tähden asianharrastajain tulisi koettaa tällä alalla erinäisille seuduille aikaansaada ns. mallitaloja, jotka kotien koristelualaa tuntevien sekä erilaisia maalaiskoteja omistavien henkilöiden keskuudesta valittujen arvostelulautakuntien hyväksymänä ja mahdollisesti eri tilaisuuksissa palkittunakin tulisivat yleisiksi esikuviksi osoittamaan suomalaisen kodin sisäistä muotoa niin hyvin eri esineiden tyyliin kuin yleiseen järjestykseen nähden. Tällaiset kodit voisivat luonnollisesti eri seuduilla olla tarpeellisessa määrin toisistaan erilaisia, ettei jokainen tulisi saman kaavan mukaiseksi, kunhan vaan kaikkien muodoissa tulisi vallitsemaan kansamme oma henki, kirjoittaa hän tekstissä Tehtävämme kotiteollisuuden kehitystoimessa sivulla 45. Nämä mallikodit, sijaiten maan eri seuduilla, voisivat ajan varrella vaikuttaa sen, että niitä vähitellen ryhdyttäisiin kullakin paikkakunnalla jäljittelemään, joten näiden tyyli ikään kuin vaistomaisesti leviäisi kansan keskuuteen siellä muodostuen ja vielä jälkeenkinpäin mahdollisesti saadulla johdolla kehittyen sellaiseksi, miksi kansan luonnolliset jokapäiväiset olosuhteet vaativat, Jokela jatkaa. Kotiteollisuusväki kehitti yhdessä taideteollisuusväen liiton Ornamon kanssa ajatusta. Tarkoitus oli antaa malleja talojen ja sisustamisen tueksi. Yhteistyö kuitenkin loppui jo ensimmäisen talosuunnitelman aikoihin. Mutta mallitaloajatus jatkoi kehitystään monella suunnalla, ja oman mallitaloprojektinsa Frans Jokela toteutti Auttoisten kylällä. 6. Käsiteollisuus-lehti - /1922 s. 42 46 Tehtävämme kotiteollisuuden kehitystoimessa 2. osa Sivu 9 / 22

Koivurannan päärakennus Jokelan naapuri Hartmanin torppariperhe aloitti torppansa lunastamisen (1919) jälkeen suunnitella uuden päärakennuksen rakentamista. Frans Jokela lupautui suunnittelijaksi ja rakentaminen pääsi alkamaan vuonna 1923. Perhe nukkui kesän ulkorakennusten suojissa, rakentajina olivat Väinö -isän lisäksi ainakin Emil Pykälistö, Kantolan isäntä. Vanha rakennus purettiin ja näistä hirsistä rakennettiin ensimmäinen kerros taloon. Jokela oli suunnitellut talon kerroskorkeudeksi kolme metriä, siksi tukkeja tarvittiin paljon. Väinö haki kärrypelillä raahaten valtion mailta lisää puutavaraa, näin talosta saatiin suunnitelmien mukainen. Väinöstä korkeat huoneet olivat tuhlausta, koska hän arveli, että lämpö viihtyy katon rajassa. Jokela pysyi tiukkana ja talosta tehtiin suunnitelmien mukainen. Talo nimettiin Koivurannaksi. Se on yksinkertainen, rannan vieressä sijaitsevaa paikkaansa majakan lailla hallitseva talo. Suunnat etu- ja takapihalle ovat kuvioin ja ulokkein koristellut. Kapeat ja korkeat ikkunat antavat valoa sisään kaikista ilmansuunnista. Talon muoto on ristikirkkomainen. Koivuranta 1940-luvulla Naapurit Koivuranta ja Rauhaniemi. Ensimmäinen kuva on otettu tulevan ylätalon paikalta ja toinen kuva järven suunnalta. Keskellä alatalo, liiteri ja etualalla saunan nurkka.talvikuvat Esko Hartman. Sivu 10 / 22

Taloon valmistui pirtin lisäksi kaksi kamaria, joista vieraskamari oli aluksi vain kesäkäytössä. Yläkerrassa oli iso ullakko. Talon ulko-oven yläpuolelle tehtiin yksinkertainen koristekuvio. Samanlainen on Jokelan saunarakennuksen kulmissa. Talon leivinuuni oli erikoinen lokeroineen ja se oli Jokelan ideoima, oli Tarjanne vastavirtauunien innoittama. Kiinnostuin isovanhempieni talon erikoiseksi sanotusta leivinuunista (joka siis on jo purettu) ja se antoi kimmokkeen tutkia naapurina asuneen Jokelan taustoja. Koivuranta v. 2008. Etuosan koristekuvio on yhä tallessa, ikkunoiden muoto on muuttunut ja ulko-ovi saanut pylväskatoksen. Uudet kuvat ovat kirjoittajan albumeista, piirros Jokelan arkistosta. Käsityöharjoittajan asunto Käsityöläisillä ei vielä 1800-luvun alussa saanut olla työtiloja, jos heillä ei ollut käsityöharjoittajan lupaa. Seppä oli ainoa erillisrakennuksen omistava käsityöläinen, muiden tuli kulkea talosta taloon tilauksia paikanpäällä valmistaen. Elinkeinovapaus astui voimaan 1879 ja sen jälkeen saattoivat ihmiset valmistaa tuotteita myyntiin vapaasti. Oman työpajankin perustaminen sallittiin. Tässäkin asiassa ryhdyttiin neuvoja antamaan, ja ne sisälsivät saman ajatuksen kuin kotien ja asumisen yleinen parantaminenkin. Jokela kirjoitti vuoden 1919 Käsiteollisuuslehdessä artikkelin Kotiteollisuuden harjoittajain asunnot.13. Hän painotti, että oli tärkeää jos maaseudulla ihmiset voisivat tilanhoidon lisäksi valmistaa lisäansioina käsityötuotteita. Tätä varten taloissa pitäisi huomioida työnteon mahdollistavat tilat. 13. Käsiteollisuus -lehti - /1919 s. 30 31 Kotiteollisuuden harjoittajan asunnot Sivu 11 / 22

Muutamien työlaatujen harjoittajilla täytyy varsinainen työpaja olla eri rakennuksena, mutta useasti voidaan käsityöhuoneet sijoittaa varsinaisten asuinhuoneitten kanssa saman katon alle, mikä seikka suuresti vähentää rakennuksen hintaa. Huoneitten sijoittelu ns. pohjajärjestys on myöskin tehtävä siten, että sen avulla voidaan saavuttaa sekä tarkoituksenmukaisuutta että hinnan halvennusta, kirjoitti Jokela. Uunit on sijoitettu siten, että vain yksi savupiippu nousee katolle, mikä seikka suuresti halventaa rakennusta ja samalla vaikuttaa edullisesti talon ulkonäköön. Kirjoituksen liitteenä oli piirros kotiteollisuudenharjoittajan asuinrakennuksesta. Seppälä Auttoisten kylään rakennettiin piirroksen näköinen talo, Seppälä -nimeltään. Se sijaitsee kylän keskustan tuntumassa ns. Hanaporin kaupungissa, jossa on sijainnut käsityöläisten taloja. Seppälä oli kyläsepän perheen asunto ja hänellä oli erillinen työpaja kadun toisella puolella. Sivu 12 / 22

Talo on valmistunut ilmeisesti 1927, ja se on peruskorjattu 2006. Sen rakennuttaja, kyläseppä Kalle Kari oli Jokelan ystävä ja he viihtyivät hyvin yhdessä sepän pajalla. Sepän työolojen ja koulutuksen tulevaisuus askarrutti Fransia kovasti kirjoituksissaan, olihan hän tuon ammatin nuoruusvuosinaan oppinut. Jokelalla oli sekä metalli- että puualan koulutus. Seppälässä ovat kuvan yksinkertaiset koristelut toteutettu hyvin. Yleensähän kylällä ei talojen koristeluista piitattu. Talon paikka on hyvin valittu kuten muillakin Jokelan suunnittelemilla taloilla. Ne näyttävät muita korkeammilta, ylhäisiltä vaatimattomassa ympäristössään. Ne ovat Auttoisten kylän mallitaloiksi sopivia. Auttoisten kyläseppä Kalle Kari (ylärivissä mustiin pukeutunut) naapurinsa Kustaa Murron (keskirapulla musta takki) perheen kanssa rakenteilla olevan Seppälä -talon rapuilla 1927. Kuva Auttoisten kylätoimikunnan arkistosta. Talon nykyinen omistaja Jussi Pajulahti (yläkuvan Kustaa Murron tyttären pojanpoika) on korjannut talon perheensä kesäasunnoksi ja hän pohti piirroksen nähtyään. Pohjamalli, eteiskäytävän ikkunat ja niiden pääty koristeet yms. ovat täysin samoja. Selvä ero Seppälään ovat nuo vastapäätä sisäänkäyntiä olevat rappuset ullakolle. Meillä ei yläkertaa ole rakennettu käyttötilaksi. Toinen selvä ero on siinä, että meillä on pirtti peilikuvana toisella puolella, eikä erillistä keittiötä. Seppälä Auttoisten kylän Hanaporin kaupungissa v. 1928. Oikealla sama talo v. 2006. Vanha kuva on Auttoisten kylätoimikunnan kokoelmasta ja uusi omistajan Jussi Pajulahden. Sivu 13 / 22

Hokka Jokelan arkistossa on piirros Skytän talon saunarakennukseksi, mutta minulla ei ole tietoa siitä onko se toteutettu. Keinuhongan talo vuodelta 1928 mainitaan myös, mutta todistusaineisto tästä puuttuu. Jokelan suunnittelemiksi Auttoisten kylän taloiksi voidaan mainita kuitenkin vielä Hokan talo, jonka toteutusta Väinö Korkeila muistelee kirjeessään Pentti Vuoriselle seuraavasti. Vuonna 1926 rakensi Lehtisen miesten tekemälle kivijalalle Taurenin Jussi porukkansa kanssa Hokan talon. v. 1924, ottivat Lehtisen miehet kivet läheltä Pykälistöä. Sinä talvena oli rekikeliä vain 2 viikkoa, Päijänteen laivatkin kulkivat viimeisen kerran 27 pvä tammikuuta. Kuljetusmatkaa kivillä oli 3 km. Sen Hokan kivijalan ja kellarin teosta saivat Lehtisen miehet 4000 mk. En tiedä olisiko summaa lisätty myöhemmin. Palattuani kotiin vuonna 1926 kesäkuussa paiski Taurenin Jussi urakalla taloa pystyyn. Siinä oli Rajalan veljekset ja Rahikaisen Kalle nurkilla ja Pykälistön Väinö vuorasi väliseiniä hirrenpätkistä. Vasta vuonna 1926-27 pääsi setäni perheineen asumaan. Jokela teki piirustukset Hokan taloon. Miehet muuttivat omin päin niitä ja setäni jätti piirustukset kokonaan Jokelalle maksamatta, päättää Korkeilan Väinö kertomuksensa Hokan talon rakentamisesta. Kyläraitin varrella sijaitseva Hokan talo Sivu 14 / 22

R a uhan i e me n u udet ajat ja asukkaat Frans Jokela Rauhaniemen isäntänä 1915-1945 Frans Jokela kuoli Auttoisilla 24.11.1945 ja hänet haudattiin kylän metsähautausmaalle. Kotiteollisuuslehdessä vuonna 1945 kirjoitettiin Jokelan hautajaisista seuraavasti.14. Tarkastaja Fr. Jokelan hautaustilaisuus 9.12.1945 Auttoisten kylän hautausmaalla muodostui kauniiksi surujuhlaksi. Sen jälkeen kun pastori Pauli Ritamies oli kuvannut vainajan työntäyteistä elämää ja ponnisteluja monien vaikeuksien voittamiseksi, siunasi hän vainajan tomun kotiseudun multaan. Omaisten laskettua kukkansa astuivat kummun ääreen Maataloushallituksen edustajat, kotiteollisuusneuvos Toivo Salervo ja toimistoapulainen Katri Nikkinen, joista ensimainittu puhui tunnollisen virkamiehen ja kotiteollisuusmiehen muistolle. Suomen Kotiteollisuusopettajain liiton viimeisen tervehdyksen pitkäaikaiselle puheenjohtajalle ja liiton kunniajäsenelle toi liiton puheenjohtaja Anna Henriksson, minkä jälkeen arkkitehti Yrjö Laine Suomen Kotiteollisuusjärjestöjen Keskusliiton puolesta tulkitsi sitä kunnioitusta ja kiitollisuutta, mitä laajat kotiteollisuuspiirit tuntevat sen miehen haudan äärellä, joka koko elämänsä oli harvinaisen eheästi omistanut kotiteollisuustyölle. Paitsi runsasta ystävien ja tuttavien piiriä olivat mm. useat järjestöt ja laitokset osoittaneet vainajan kunnioitusta kukkarahastojen välityksellä. Surutilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun virteen Sun haltuus rakas isäni... Leski Alma Jokelan aika (1920-) 1945 1960 Alma Jokela jäi yksin ja asui talvet Helsingissä. Hän kävi kesäisin Rauhaniemessä ja kirjoitti Koivurannan Kerttu Hartmanille etukäteen, milloin tulee, jotta tämä olisi maitokärryjen kanssa vastassa linja-autoa maatalonmäellä. Rauhaniemessä alkoivat vuokralaisten ajat, sillä tilaa oli Almalle liikaa ja talouden ylläpito oli vaikeaa. Ylätalosta tuli vuokramökki. Hämeenlinnalaiset palopäällikkö Aku ja Irene Larkka viettivät kesiä vuosien 1948 56 Rauhaniemessä poikiensa Jussin ja Jaakon kanssa. Vuodet 1957 59 Louhialan opettajaperhe Hämeenlinnasta vietti kolme kesää Rauhaniemen ylätalossa. Heistä tuli hyviä ystäviä naapureiden kanssa ja Koivurannassa asunut Hartmanin Leila sai Leenasta toivotun leikkikaverin. 14. Kotiteollisuus-lehti 1945 s. 71 Jokela Frans Fredrik 1869 1945, s. 72 Tarkastaja Jokelan hautaus. Sivu 15 / 22

Marja Louhiala, Rauhaniemen kesäasukas vuosina 1957 1959 muistelee kirjeessään: Keväällä 1957 rupesimme etsimään mukavaa kesänviettopaikkaa kasvavalle perheellemme (Leena 3,5 v. ja Pekka 6 kk) ja saimme jostakin kuulla vapaasta vuokramökistä Auttoisilla. Pian oli sopimus tehty ja niinpä autoilija Mollberg (akateemikko Raunin isä) kuljetti meidät pakettiautollaan kimpsuinemme kampsuinemme mutkaista ja pölyistä Evon tietä Jamoinjärven rantaan. Siellä odotti pienen mäen päällä nukketalon näköinen keltainen mökki, mielestämme ihan kuin entisajan kahvimylly. Katolla oli veranta ja vinttihuone pienessä tornissa, johon juuri ja juuri apulaisemme Saiman sänky mahtui. Maisemat sieltä ylhäältä olivat mahtavat, yli peltojen melkein maantielle asti. Toisella puolella kirkasvetinen Jamoinjärvi, rannassa Jokelan tädin oma mökki, sekin persoonallisen näköinen makuukomeroineen ja koristuksineen. Siellä mäellä viihdyimme mainiosti kolme kesää. Pitempäänkin olisimme olleet, mutta Alma-tädin kuolema muutti suunnitelmat. Kun joskus ajelemme Hämeenlinnasta Evon ja Auttoisten kylän kautta pohjoiseen päin, niin viimeistään Aarnon Sahan tienhaaran kohdalla nostalgia valtaa mielen ja keskustelu siirtyy ihaniin, aurinkoisiin kesiin, jotka saimme viettää Jamoinjärven rannalla Jokelan Almatädin Rauhaniemessä 1950-luvun loppupuolella. Tammikuussa 1960 tuli Koivurantaan suruviesti tyttäreltä Aili Melasniemeltä: En tiedä oletteko jo tietoisia siitä, että meidän oma mammamme jätti meidät ainiaaksi, mutta ikävöiden ilmoitan sen nyt Teille. Hän kuoli 14.1.1960. Pitkän matkan ja huonon kelin vuoksi emme voineet lähteä kuljettamaan ruumista sinne, joten hänet siunattiin 19. päivänä Krematoriokappelissa ja uurnan tuomme Auttoisille haudattavaksi vasta keväämmällä, kun pidämme Rauhaniemessä perunkirjoituksen, kirjoitti Aili. Alma Jokela haudattiin Auttoisten metsähautausmaalle Supinmäkeen Fransin viereen. Sivu 16 / 22

Aune Antin aika 1960 1983 Aili Melasniemi Fransin tytär, myi huvilan Alman kuoleman jälkeen vuonna 1960 Aune Antille ja hänen miehelleen insinööri Gunnar Holmqvistille. Aune Antti oli kansainvälisesti menestynyt sopraanolaulajatar, joka oli lopettanut aktiiviuran, mutta piti yhä lauluoppilaita. Rauhaniemessä alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Alataloa laajennettiin ja kylän rakennusmiehet saivat jälleen töitä, työssä kävivät Holmin Heikki ja monet muut. Alatalon päätyä lisättiin 1962 64 ja talon koriste irrotettiin. Kesäkurssit Aune Antti järjesti parina kesänä laulukurssin Rauhaniemessä oppilailleen. Koska Rauhaniemeen eivät kaikki mahtuneet, kurssilaisia yöpyi myös Rouvilan ja Kotkan taloissa. Konsertin järjestelyissä oli mukana kyläläisiä ja Kerttu Hartman huolehti tarvittaessa aamuisin saunan padan lämmityksestä. Flyygelin kuljetus oli joka kesä oma operaationsa. Ensimmäisenä kesänä 1961 päättäjäiskonsertti oli huvilalla, mutta toisena kesänä varattiin Maatalo ja Aune Antti lahjoitti pääsylipputulot Auttoisten Maamiesseuran hyväksi. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti 21.7.1962: Alahuvila on laulajattaren ja hänen miehensä asuttama. Siellä on kirkkaita värejä ja viehättäviä pikkuesineitä luomassa kodikkuutta. Ylähuvilassa eli Soittorasiassa - auttoislaiset tuntevat talon paremmin Kahvimyllyn nimellä - asuu tytär perheineen ja siellä sijaitsee Studio pianoineen. Tämän studion avoimesta ovesta kaikuu ihanat laulut suoraan järven selälle Täällä luonnon keskellä ei vain uida joka päivä ja nautita niistä muutamista kauniista päivistä, jotka ovat sattuneet kurssien aikana kuin lahjaksi, täällä tehdään ennen kaikkea työtä. Aamulla ennen kymmentä aloitetaan äänenmuodostamisella ja harjoituksilla, jota jatketaan klo 12:een. Silloin joukko hajaantuu ruokailemaan: osa Rouvilan taloon, jossa Marviat, rouva Kailio ja neiti Kaukonen ovat majoittuneina, muut Kotkan taloon. Göta Blomberg asuu alahuvialalla hän ehtii aamuisin ensimmäisenä järveenkin. Päivällä lauluja jatketaan klo 14:stä klo 16.30:een. Toiset kuuntelevat, kun joku laulaa, siinä oppii yhtä paljon. Sivu 17 / 22

Padasjoen Sanomat kirjoitti samasta kurssista: Lesken elämää Vuoden 1964 kesällä Teuvo Hartman joutui autonkuljettajaksi, kun insinööri Holmqvist sairastui ja hänet piti viedä Helsinkiin. Aune Antti ehti nauttia Rauhaniemen kesistä yhdessä miehensä kanssa vain muutaman vuoden, sillä tämä kuoli vuonna 1965. Lauluoppilaita oli Aune Antilla kesäisin vielä muutamana kesänä, mutta isoja päätöskonsertteja ei enää järjestetty. Puutarhan hoidosta, saunapuiden pilkkomisesta ja siivouksista Aune Antti osoitti kiitollisuutensa Hartmanin suvun toiselle sukupolvelle ja rinnakkaiselo jatkui yhä molemminpuolisena kunnioituksena. Sivu 18 / 22

Vuonna 1971 Padasjoen Sanomat esitteli lehdessä pitäjän kesäasukkaita: Rauhaniemen kauas näkyvä lystikäs torninhuippu ohjaa tulijan oikealle tielle yli pellon, alas rantaan laulajatar Aune Antin kesäkotiin. Talo ympäristöineen on paljon muuttunut kymmenen vuoden aikana: pihalle on istutettu koivu- ja hopeapajuja, kukkia, lisähuone on rakennettu, sauna muutettu perusteellisesti. Mutta pärekattoisen venevalkaman taiteilija haluaa säilyttää. Kymmenen vuoden kuluessa hän on oppinut pitämään sisällä olevasta juhlavasta holvirakennelmasta, antiikin puolipylväistä, jopa muuriseinää kiertävistä paimentytöistä: ne tuntuvat sopivan karelianismin tai jugendin rakastamiin torneihin ja pieniin parvekesoppeihin. Aune Antin puoliso lohdutti häntä aikoinaan että holvirakennelma muodosti sopivan esiintymiskorokkeen taiteilijalle. Rauhaniemessä vieraili useita laulajan sukulaisia ja tuttuja, mutta hän vuokrasi taloa joskus myös koko kesäksi. Vuosina 1967 70 Aune Antti vuokrasi koko Rauhaniemen suurlähettiläs Aarno Karhilolle ja hänen vaimolleen pianotaiteilija Liisa Karhilolle. He viettivät kesiä Rauhaniemessä. Talvet perhe vietti ulkomailla, sillä isän työ ulkoministeriössä vei perhettä pitkin maailmaa. L y y t i k ä i s t e n a i k a 1983 2002 Aune Antti kuoli elokuussa 1983 Koskelan sairaskodissa pitkän sairauden murtamana ja hänen tyttärentyttärensä Kata Lyytikäinen perheineen asutti Rauhaniemeä useita kesiä. Kodin Kuvalehdessä vuonna 1999 kerrottiin Jamoinrannan asukeista ja heidän kesäaskareistaan. Yksi niistä kertoi Lyytikäisen perheen kesänvietosta Rauhaniemessä.12. Heidän oli raskasta ylläpitää kahta paikkaa. Niinpä he päättivät luopua Rauhaniemestä vuonna 2002 ja talo sai uudet omistajat. Tekstin kirjoittaja pääsi tutustumaan entisöityyn Rauhaniemeen vuonna 2008. 12. Kodin kuvalehti, Mökit samalla rannalla 6.5.1999 s. 40 42 Sivu 19 / 22

Rauhaniemi 2008 Alataloa on pidennetty 1960-luvulla ja koristeen kohdalle oli lisätty ikkuna. Vasemmalla takana venetalas ja vieressä sauna, alla venetalas ja liiteri. Sivu 20 / 22

Vanhoissa kuvissa alatalon seinällä näkyy koriste, jossa jugend-tyylisen rautakehikon ympärillä on puukaiverruksin koristeltu, kaarevista osista metalliliitoksin koottu pyörylä. Reunoistaan typistetty koriste poistettiin 1960-luvulla talon muutostöiden yhteydessä ja se oli sijoitettu uuteen paikkaan, ulkohuussin seinään. Jokelan tekstejä alan oppikirjoista lukeneet uskovat tämän olleen hänen itsensä valmistama. Hänellä oli verstaassaan puutyövälineet höyläpenkkeineen. Rinteen rappurakennelmia ja istuinpaikkoja. Portaikko johtaa yläpihalle, jossa sijaitsee ylätalo. Ylätalo (ns. kahvimylly/ soittorasia). Kuvat vuodelta 2008 ovat kirjoittajan. Sivu 21 / 22

Tutkimuksen tekijä ja tekstin kirjoittaja on Koivurannan Väinö ja Katri Hartmanin tyttären Eeva Vuorisen tytär Tuija Vuorinen. Apuna on käytetty Hartmanin suvun sukututkimusta ja kerättyä muistitietoa v. 2003 2013. Kirjoittajalla on kokemusta ja opintoja käsityöalalta. Käytetyt lainaukset ja lähteet: Käsi- ja kotiteollisuuslehtien kopiot on tilattu Varastokirjasto Kontentista (tilaukset kirjaston kautta), lehdissä ei ole aina merkittynä lehden numeroa, vain juokseva vuosittainen sivunumerointi 1. Käsiteollisuus-lehti 6/1919 s. 38 39 Työväkeä kotiteollisuusvainioilta, Frans Jokela 2. Käsiteollisuus-lehti - / 1931 s. 43 45 Kotipuusepästä tehtailijaksi (kertomus E. Mäkisestä) 4. Käsiteollisuus-lehti - /1918 s. 82 83 Kanneltamme kaunistamaan 6. Käsiteollisuus-lehti - /1922 s. 42 46 Tehtävämme kotiteollisuuden kehitystoimessa 2. osa 13. Käsiteollisuus-lehti - /1919 s. 30 31 Kotiteollisuuden harjoittajan asunnot 14. Kotiteollisuus-lehti 1945 s. 71 Jokela Frans Fredrik 1869 1945, s. 72 Tarkastaja Jokelan hautaus 3. Suomen puusepänteollisuuden vaiheita, Paavo Susitaival (1950) sivut 223, 317 5. Käsityö taide teollisuus, Seija Heinänen (2006) Frans Jokela mainittu sivuilla: 49, 63, 169, 181 182, 184, 186, 189, 274, 310, 315, 347. Kirjaa voi lukea myös netissä. 7. Padasjoen Sanomat 10/1981 Tarkastaja Jokelan puuseppänä Auttoisten Rauhaniemessä V. Korkeila 8. Puusepän oppikirja, Juho Tattari (viides painos 1946) Puun muokkaus puusepäntyössä s. 153-231 9. Talonpoika, Etelä-Häme IV (1929) s. 147 156 Etelä-Hämeen kotiteollisuudesta, kirj. Frans Jokela 10. Agricolan kirja-arvostelu (Anne Soronen): Käsityön, taiteen ja teollisuuden suhteiden problematisointi 1900-luvun alkuvuosikymmenien suomalaislehdissä (arvostelu kirjasta Käsityö taide teollisuus) 11. Perinne elämässäni, kirj. Väinö Korkeila (1985) vain yksi painos Padasjoen kirjastossa 12. Kodin kuvalehti, Mökit samalla rannalla 6.5.1999 s. 40 42 Yleistietoa kotiteollisuudesta: Käsitöistä leivän lisää, s. 671 Oliko kotiteollisuuspolitiikasta ja koulutuksesta apua? Pentti Virrankoski Taito elää, Irene Ylönen Kalusteita kaikille, puusepänteollisuuden historia, Sarantola-Weiss Muut lähteet ja kuvat: Frans Jokelan arkisto (luovutettu Käsityön museolle 2013) Suomen Käsityön museo, Jyväskylä Auttoisten kylätoimikunnan valokuva-arkisto Vuorisen suvun perhealbumit ja arkistot Hartmanin suvun perhealbumit ja muistitieto Leila Hartman, Kerttu Hartman Jussi Pajulahti Frans Jokela Copyright tuijav@outlook.com Sivu 22 / 22