Vuosaaren Merimieskirkossa arvot kohdallaan

Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry:n äänenkannattaja 1/2011 Vuosaaren Merimieskirkossa arvot kohdallaan Suomen Merimieskirkon arvomaailmaan kuuluvat kristillisyyden lisäksi, diakonisuus, yhteisöllisyys, läsnäolo, dynaamisuus ja avoimuus uudelle. Näistä arvoista löytyy toimintapohja myös tämän päivän merimieskirkkotyöskentelylle Vuosaaren Merimieskirkossa. Toiminnan perusta Merimieskirkon toiminta on perustunut vuodesta 1875 lähtien vahvasti kristilliseen arvomaailmaan. Käytännössä tämä toteutuu ihmisen kohtaamisessa, jossa ihminen kohdataan sellaisena kuin on, siinä elämäntilanteessa jossa hän on, kysymättä hengellistä taustaa

Ville Nieminen Merimieskirkon edustaja tai kansallisuutta, tai mitään muutakaan mikä voitaisiin tulkita rajaavaksi tekijäksi. Raamatun vertauksista toiminnasta voisi löytää viitteitä Jeesuksen laupiasta samarialaista koskevasta kertomuksesta, jossa muukalainen mies auttaa ryöstetyksi tullutta, pahoinpideltyä arkivihollistaan ja poikkeaa näin niistä, joilla olisi voinut kuvitella olevan luontevan halun auttaa. Merimieskirkossa autetaan turhia kyselemättä niitä joilla on avuntarve. Liikkuvien ihmisten kirkko muutoksen keskellä Työskentely laivoilla on muuttunut, uudistunut samalla tavoin kuin muutokset muussa yhteiskunnassa. Kiireen tunnetta on ollut aina, nyt se vain saa eri muotoja. Satamien tekninen kehittyminen ja tietoyhteiskunnan tarjoama tietoähky aiheuttavat erilaista painetta kuin aiempi ihmiskäsiä vaativa lastaus tai tiedonpuutteesta aiheutuva tuskastelu. Ihminen ei ole muuttunut, henkisten paineiden aiheuttajat sen sijaan ovat saaneet uusia muotoja. Vuosaaren Merimieskirkon toiminnassa pääpaino on satamassa olevien laivojen merenkulkijoiden kohtaamisessa laivoilla. Pikkubussi ajaa edelleen laivan viereen, niin kuin on tehnyt kymmeniä vuosia, pappi astuu laivaan ja ON. Kuunteleminen ja läsnäolo ovat edelleen se toimintatapa johon merimieskirkon työ perustuu. Suomalaisille merenkulkijoille lehtien toimittamisen merkitys on selkeästi vähentynyt. Monikansallisen miehistön aluksille eri kielisten lehtien ja julkaisujen saanti on helpottunut ja niitä odotetaan kovin. Tässä Mepa, Merimieskirkon yhteystyökumppanina tekee hyvää työtä. Puhelinkoppeja ei Vuosaaren uuteen Merimieskirkkoon enää suunniteltu. Tänä päivänä suomalainen merenkulkija hoitaa yhteydenpidon omaisiin internetin erilaisia mahdollisuuksia hyödyntäen. Monikansalliset miehistöt hoitavat tavallisesti yhteydenpidon omaisiin kännyköillä puhelinkortteja tai internetin latauslipukkeita käyttäen. Satamissa on toiminnassa langattomia internet -yhteyksiä joita voidaan käyttää yhteyden saamiseksi myös henkilökohtaisissa asioissa. 2 Satamakurraattori Katariina Kati Lindbohm Keripukin ehkäisyä Vuosaaren kirkolle merenkulkijat tulevat pelaamaan biljardia tai pöytäfutista tai katsomaan kansanvälisiä tv-kanavia. Kirkolla on myös käytettävissä kännyköitä puhelinkortteilla tai latauslipukkeilla soittamista varten. Internet yhteyksiä voidaan hyödyntää käyttämällä kanttiinissa olevia tietokoneita. Nykyisin yhä useammin myös monikansallisen aluksen miehistön jäsen tulee kirkolle oman tietokoneensa kanssa käyttääkseen kirkolla olevaa internet -yhteyttä. Kanttiinissa kahvi ja pulla ovat edelleen perustuotteita ja Vuosaaren Merimieskirkolla maakaljan korvikkeena on pilsneri. Selkeänä muutoksena kirkolla käyntiin liittyen voidaan todeta, ettei aikaa ole enää kirkolla olemiseen. Nyt on vain mahdollisuus piipahtaa. Vuosaaren Merimieskirkko palvelee myös muita kuin merenkulkijoita. Arkkitehtuurisesti erittäin kaunis ja mielenkiintoinen rakennus on houkutellut niin arkkitehtiryhmiä kuin turistejakin ympäri maailmaa tutustumaan tiloihin. Rakennus on voittanut kilpailuja ja siitä on kirjoitettu eri arkkitehtilehdissä ympäri maailmaan. Vuosaaren Merimieskirkko on myös tiekirkko,muuten ainoa tiekirkko Helsingissä ja pääkaupunkiseudultakin niitä löytyy vain neljä. Vuosaaren Merimieskirkko on myös asettunut ehdolle Helsinki World Desingn Capital 2012 kohteeksi. Kirkko on auki yleisölle arkisin klo 14:00 21:00 jolloin kanttiinipalveluja täydentää lämmin sauna tai mahdollisuus pestä pyykkiä. Tiloissa voidaan järjestää myös erilaisia perhejuhlia. Kirkon erikoisuutena on kävijälle tarjottava pieni tiraus purjelaivakaudelta tuttua melkein täydellistä keripukkijuomaa. Vuosaaren Merimieskirkolle on helppo tulla. Omalla autolla tullaan satamakylttejä noudattaen kohti satamaa ja satamassa sitten seurataan Hansaterminaalin opastusta. Merimieskirkko on ihan siinä vieressä osoitteessa Provianttikatu 4. Julkisen liikenteen käyttäjälle Vuosaaren metrolta lähtevä bussi 90B tuo myös Hansa-terminaalille. Ville Nieminen hallintojohtaja

Helsinkiläiset Merieläkeläiset kuuntelevat tarkkaavaisesti mitä hallintojohtaja Ville Nieminen kertoo Merimieskirkon toiminnasta. Tutustuttiin Vuosaaren Merimieskeskukseen 17.3. tutustuivat 16 jäsentä Merimieskirkon toimintaan Vuosaaren Merimieskeskuksessa. Juotiin kahvia, kuultiin selostus Merimieskirkon toiminnasta ja katseltiin keskuksen erinomaisia tiloja eri kansallisuuksien merenkulkijoita varten. Merimieskirkon saarnastuoli 3 Kahvi maistui retkeilijöille

S/S Aura Juhlintaa ja työntekoa Helsingissä Olimme kiinnitäytyneenä Munkkisaaren venttakaijaan vuoden 1957 tammikuussa. Odottelimme kaijapaikkaa Sörkassa, jossa tarkoituksemme oli lastata propsia La Speziaan Italiaan. Satama-alue oli jään peitossa, sillä noihin aikoihin ei satamien jäänsärky ollut läheskään niin tehokasta kuin tänä päivänä. Helsingin Sanomien laivalistalla oli ilmoitettu, kuten tapana, saapunut ss Aura Kaskisista lastaamaan propsia Italiaan. Tulin Auraan päälle Oulussa -56 marraskuussa. Muistan vieläkin stimmin hajun kun tulin ahteriin ja minulle näytettiin hyttini, jonka jaoin erään vanhemman eldarin kanssa. Hänen nimensä oli Viljanen ja minua varoitettiin, että kaveri on hiukan omituinen. Kävin taloksi ja koska hyttikaverini oli patavahtina, en häntä nähnyt. Heräsin joskus yöllä kun Viljanen saapui hyttiin. Katselin koijaverhojen välistä, kuinka hän riisuutui ja lähti runvaskiin. Tultuaan takaisin hän istahti jälleen bunkan reunaan, sytytti tupakan ja alkoi posket lommollaan imeä sätkäänsä samalla jutellen itsekseen kovalla äänellä. Sanoista sai kyllä selvää, mutta jutut olivat vähän henkimaailman juttuja. Viljanen veteli pari kolme röökiä, jonka jälkeen sammutti valot ja nukahti. Kun sitten yhtä aikaa hereillä ollessa esittäydyin hänelle, hän tyytyi vaan murahtelemaan, eikä meistä koskaan tullut mitään läheisiä ystäviä. Sattuma oli vaan heittänyt meidät hyttikavereiksi. Muutin kyllä heti ensimmäisen tilaisuuden tullen pois tuosta hytistä. Aura oli bisnesslaiva ja hyvin suosittu laivatyttöjen keskuudessa. Kaikki tiesivät, että sieltä ei viina lopu eikä jätkiltä raha. Päivä meidän tulomme jälkeen ulkosivullemme kiinnittyi Molanderin Valborg, joka oli yhtä kuuluisa kuin Aura. Mitsippien välillä oli lankongi, josta ns. virallinen liikenne kävi, mutta ahteriin oli rikattu pari lankkua yhdistämään molempien laivojen ahterit, sillä siellähän me Resu-Pekat asuimme ja liikenne oli tosi vilkasta muutaman päivän ajan maatessamme rinnatusten. EL-MERI Näin kun muistelee vanhoja asioita, ne kulminoituvat enimenimmäkseen hauskan pitoon. Vanha sanonta: Raskas työ vaatii raskaat huvitukset, pitää paikkansa. Kuka viitsisi lukea sivujen pituisia kertomuksia, kuinka rapasimme ruostetta, jonka jälkeen mönjäsimme ja sitten taas... Yksi tyypillinen höyrylaivahomma talvella, oli vinssien puhallus aina töiden päätyttyä. Koplattiin vinssit vapaalle, avattiin hikihanat, pantiin vinssit pyörimään ja käytiin ilmoittamassa koneeseen, että höyryn saa sulkea täkiltä. Näin saatiin putket tyhjiksi höyrystä ja vedestä, eivätkä ne päässeet jäätymään. Työpäivän jälkeen vanhimmat miehistön jäsenet vaihtoivat lankongivehkeet päälle ja suuntasivat Salveen. Illalla sitten tultiin takaisin emo kainalosssa: Murha-Mari, Iso-Sirkka, Paska-Sanni, Kampaaja- Tuula jne. Monia tyttöjä tuli suoraan laivaan luettuaan Hesarin laivalistan, jota myös kultakalalistaksi kutsuttiin. Ja juhlia piisasi illasta pitkälle aamuyöhön. Joitakin pareja poistui ajoittain omiin hytteihinsä, joko lyhyeksi ajaksi tai koko loppuyöksi. Tytöillä oli yleensä aina joku kaveri, jolle oltiin uskollisia sen aikaa, kun kyseinen laiva oli satamassa. Omat vaatteet otettiin pois ja puettiin sulhopojan dongerit tai khakipuku päälle unohtamatta kusiluistimia, jotka kolisivat pitkin lattioita kantajan kunnosta riippuen. Amigo Muistan erään Auran eldarin, jota kutsuttiin Amigoksi. Tämä kaveri menehtyi myöhemmin Malmin haaksirikossa. Amigo oli kaveri, jolla kaikki asiat oli aina viimeisen päälle. Hän oli 4 kova bisnesmies ja rahaa hänellä oli aina. Samoin hän pukeutui viimeisen muodin mukaan, mikäli silloin voi puhua jostakin muodista. Amigolla oli levysoittaja ja suuri määrä levyjä, kaikki viimeisiä suosikeita Suomesta ja ulkomailta. Hän oli vetänyt piuhat hytistään messiin, johon oli rakentanut kovaäänisen. Aina kun messissä oli juhlat menossa, musiikkia soitettiin Amigon hytistä. Silloinkin hän oli iskenyt hyvännäköisen blondin Salvesta ja tuonut hänet laivaan. Minun tehtävänäni oli soitella levyjä, mutta kyllä siinä kerkesi myös huikkaa ottamaan. Illalla messi oli täynnä sakkia: kännipäisiä merimiehiä, huoria ja pummeja. Kaikki saivat juotavaa. Suosituimpia juomia olivat roikkavodka (75 %) ja Stronghold (74 %). Näitä aineita blandattiin keitettyyn sokeriveteen. Kaljaa löytyi myös, Carlsbergiä ja Tuborgia. Väkevät olivat kuitenkin suosituimpia, jotenka viina virtas ja haitarit soi. Haitariksi voi laskea levysoittimen. Möly oli korvia särkevää. Puheenvuoroja ei pyydetty, ne otettiin. Eikä siellä paljon kukaan kuunnellut toinen toistaan, hoilattiin vaan levymusiikin kanssa kaikki yhtä aikaa Skönö-Heikkiä tai muita suosikkeja. Huijarit liikkeellä Se, että meillä oli tällä kertaa viinaa aika paljon, johtui eräistä tapahtumista samalla reissulla. Jouluna Turussa tuli laivaan pari ukkoa, jotka kyselivät viinaa ja olivat valmiita ostamaan laivan kaikki brenkut. Koneförsti, joka hoiteli laivan bisnesasioita sopi, että kaverit tulevat hakemaan viinat Kaskisissa, joka oli seuraava satamamme.

Kaikki oli valmista kun nämä herrat saapuivat pakettiauton kanssa eräänä iltana, johon koneförsti totesi, että rahat ensin. No tämä ostaja sanoi, että he ajavat auton laivan viereen. Äijät painuivat autolleen ja häipyivät sen sileän tien. Olivat ajatelleet kusettaa nuo viinat ilmaiseksi, mutta kun se ei onnistunut, lähtivät hatkaan. Tämän jälkeen tavarat piti siirtää jullikkaan ja uudenvuoden pyhinä tavara kävi hyvin kaupaksi vähittäismyynnissä ja hintakin oli parempi. Helsinkiin säästyi kuitenkin vielä aika lailla. Johonkin aikaan juhlat kuitenkin päättyivät. Ne joilla oli nainen laivalla, häipyivät vähin äänin hyttiinsä, mutta parittomat merimiehet ja pummit jatkoivat ryyppäämistään, kunnes Nukku-Matti korjasi heidätkin mukaansa Höyhensaarille. Messi oli tietysti kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Tyhjiä pulloja, mukeja ja laseja, tupakan tumppeja ja tyhjiä röökibokseja. Kaikki suloisessa sekasotkussa. Meillä oli messin turkilla laatikko, joka oli täynnä kirjoja ja jota kutsuttiin Unionin kirjastoksi. Sieltä sai lainata halutessa kirjoja. Siitä oli ajan mittaan tullut myös jätteiden keräyspaikka. Silloin oli tapana ottaa provianttia Kielin kanavassa ja meillekin tuli tummaa saksalaista kokojyväleipää, jota ei syönyt juuri kukaan. Nuo kovat mustakylkiset vuokaleivät sijoitettiin kirjastolaatikkoon ja niitä oli keräytynyt jo aikamoinen kasa kirjojen joukkoon. Kun eräs pummi vielä oksensi sekaan, tuo onneton laatikko sisältöineen lempattiin yli puurin kun olimme taas saapuneet sulaan veteen. Näitä juhlia kesti päivätolkulla. Päiväsaikaan porukka kävi töissä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Huorat pesivät pyykkiä ja torppasivat hyttejä ja joskus jopa messejä. Siinä vaiheessa kun Valborg kiinnittyi meidän ulkosivulle, juhlat muuttuivat, jos mahdollista, vielä hurjemmiksi. Oli suorastaan ihme, että kukaan ei kännissä pudonnut jäälle hoippuessaan laivasta toiseen kapeaa lankkua pitkin. Niilo Wälläri Eräänä aamuna minullakin oli kunnia nähdä Niilo Wälläri ihan livenä. Joku oli nimittäin kannellut laivan huonosta EL-MERI Niilo Wälläri kunnosta ja itse Wälläri tuli laivaan tutustumaan tilanteeseen. Muistan kun hän tuli kipparin kanssa meidän hytin ovesta sisään. Alabunkassa makasi hyttikaverini valkoinen paita päällään ja dongerit jalassaan vetämässä pystyyn edellisen yön jäljiltä. Kippari kysyi Wälläriltä, että mitäs tuommosen kanssa tehdään, osoittaen hyttikaveriani. Tähän NW totesi ykskantaan, että se on eri asia. Juhlat loppuivat aikanaan. Saimme kaijapaikan Sörkasta ja propsin lastaus alkoi. Huorat häipyivät yksi toisensa jälkeen Salveen ja sitä kautta johonkin toiseen laivaan. Kova ja kul uttava ammatti, jos siitä voisi tällaista nimitystä käyttää. Meidän ammattimme harjoittajat avasivat luukut ja propsihivakka toisensa jälkeen hävisi ruuman uumeniin. Meillä oli edessä stöttien pystytys ja surrinkien ja välisurrinkien vetäminen täkkilastia varten. Surringit olivat yleensä vanhoja, käytöstä poistettuja mantteleita. Ne olivat rasvaisia ja piikkisiä eli erittäin epämiellyttäviä käsitellä. Kun ruumat sitten tulivat täyteen, luukut suljettiin, pantiin riittävä määrä pressuja päälle ja kansilastin lastaus saattoi alkaa. Kun kansilasti oli tietyssä korkeudessa, laitettiin välisurringit ja viimeisen hivakan jälkeen koko lasti surrattiin ja lastin päälle vedettiin kulkutiet mantookeineen. Matkalla Välimerelle ja haveri Jäänsärkijän avustamana sitten lähdettiin ulos ja jatkettiin matkaa konvoissa niin pitkälle, että saatoimme selviytyä omin avuin. Tuntui helpottavalta kun saavuimme avoveteen ja laiva kulki taas huimaavaa 10 solmun nopeutta. Kieliin saavuttiin aikanaan. Sieltä tilattiin ulosvientiä. Ulospäin mentäessä ei bisneskamaa tullut kovin paljon. Tilattiin tavaraa lähinnä henkilökohtaisiin tarpeisiin. Olutta, joka oli pakattu 50 pullon puukeisseihin. Jokaisella kunnon skönärillä oli ainakin yksi tyhjä keissi, joka tahtoo sanoa puukeissi ja 50 tyhjää pulloa. Kertakäyttöpulloja ei ollut. Tilattiin myös röökiä sekä omiin että myyntitarkoituksiin. Joku tilasi Floridan vettä par- Näkymä Cherbourgin satamasta 5

tavedeksi, mutta sitä saattoi myös käyttää korvikealkoholina, koska sen alkoholipitoisuus oli 75 %. Tämän lisäksi pesupulveria, työhanskoja, dongereita ja sen sellaista. Holtenaun slussin jälkeen mentiin bunkraamaan ja koska Aura oli öljystimmi paatti, tuota menovettä saimme läheisestä bunkkerikaijasta. Siinä tilanteessa oli taas oiva tilaisuus pistäytyä kaljoilla kaijalla olevassa kanttiinissa ja tätä tilaisuutta moni käyttikin hyväkseen. Kielin jälkeen oli vielä pätkä Elbejokea ja luotsi jätettiin Kielin majakkalaivan lähistöllä. Oltiin Pohjanmerellä. Pohjanmeri ja Kanaali selvitettiin kunnialla ja saavuttiin Biskajalle. Pahaksi onneksi sinne saapui samanaikaisesti hiivari eli myrsky. Onnettomien sattumien summana meiltä simahti toinen kattila ja liikkumisesta tuli entistä hitaampaa. Koska tilanne näytti vaaralliselta, kippari päätti mennä hätäsatamaan. Lähin satama oli Cherbourg ja sinne suunnattiin. Laiva saatiin onnellisesti kaijaan ja töijättiin lujasti. Meklaria meillä ei ollut ja se merkitsi sitä, että emme saaneet paikkakunnan paperirahaa. Tuossa vaiheessa alkoi tupakkabisnes. Ranskalaiset ovat hiukan huonoja ostamaan jenkkiröökiä, sillä heillä on nuo omat kessunsa. Veimme röökit portin läpi ja kapakoissa liiketoimet luistivat paremmin. Näin saadut varat sijoitettiin olueeseen ja viiniin. Ehkä joku saattoi käydä sortsullakin. Aura oli tyypillisiä sen ajan paatteja. Kolmen saaren laivoja, jossa täkit olivat montuissa. Se oli rakennettu Alamedassa, Kaliforniassa 1943 hitsaamalla ja joku kutsui sitä Pikku- Libertyksi. Kyllä kai siinä oli jotakin totuuspohjaa, sillä noilla samoilla telakoilla tehtiin myös Liberty-laivoja. Se oli öljystimmipaatti ja kulki hyvissä olosuhteissa tuon 10 solmua. Päivät kuluivat Cherbourgissa ja konemiehet touhusivat maista tulleiden korjausmiesten kanssa kovan paineen alaisena. Kattilasta sen sijaan oli paineet kokonaan pois korjaustöiden takia. Iltaisin, töiden päätyttyä, mentiin kuitenkin aina rentoutumaan rantaravintolan rauhaan. Eräänä päivänä kippari tuli kuorma-autolla laivan sivuun. Pari ukkoa tuli hänen mukanaan laivalle ja ryhtyi heittelemään kansilastina olevia propseja kaijalle. Tämän jälkeen propsit lastattiin autoon, toinen fransmanneista antoi kipparille rahatukon ja auto häipyi lasteineen. Merilakihan suo kipparille tämän etuuden, että hän voi tarpeen vaatiessa vaikka myydä lastia. Mihin tarkoitukseen nämä rahat käytettiin, jäi meille epäselväksi. Meillä pelasi röökibisnes ja näissä merkeissä päivät kuluivat kunnes koitti lähtöpäivä. Lähdön hetkellä ei laivalla ollut kuin yksi täkkäri ja kippari käski hänet hakemaan loput lähikapakasta, jossa olimme loppuporukka. Horjuvin askelin tulimme laivaan ja kesken jäänyt matka jatkui. Vaikka Aura oli stimmipaatti, siinä oli kolibyssa. Polttoaine byssaan varten varastettiin yleensä lastista. Joskus, kun lastina oli koksia, otettiin sitä. Koksissa oli se paha puoli, että se ei palanut yksinään, joten sitä sekoitettiin kolin kanssa. Paattitäkillä byssan yläpuolella oli kaksi laatikkoa, joihin polttoainetta kerättiin ja sieltä sitä syötettiin putkea pitkin keittiöön. Tällä reissulla kävi niin köpelösti, että byssan bunkkeri loppui kokonaan. Tämän jälkeen jouduimme sahaamaan ja hakkaaman propsista polttopuita pajaa varten. Tuo propsi ei ollut kovinkaan hyvää lämmitysainetta ja niinpä ruoat myöhästeli ja kokki oli hermona. Perille kuitenkin päästiin ja ruokaakin saatiin. Sillä kertaa kippari oli pakotettu tilaamaan kolia byssan bunkkeriksi. Matka jatkuu, tulo La Speziaan Biskaja ylitettiin, jonka jälkeen jatkettiin pitkin Espanjan ja Portugeesin kustia ja tultiin Gibraltariin. Ilma lämpeni päivä päivältä ja Välimerellä tuntui Helsingin jälkeen jo tosi kivalta. Lopuksi saavuimme päämääräämme, La Speziaan. Laiva tehtiin 6 La Spezia satamaklaariksi, irrotettiin surringit ja lossaus alkoi. Ahteriin ilmestyi kaikenkarvaisia myyjiä ja sinksareita. Oli tarjolla suveneereja, vaatteita jne. Eri kapakoiden edustajat toivat messiin mainoskorttejaan. Muistan erään, joka mainosti American Baaria. Hän selitti: American bar good. Ideal bar, no good, prostituut. No tulihan tuo selväksi, että America bar oli hyvä ja Ideal bar ei, sillä siellä oli prostituoituja. Kuitenkin porukka löytyi kokonaisuudessaan tuosta viime mainitusta baarista. Tosin kävimme ohi mennessämme kaljoilla American baarissa. Minä muistan eräänä päivänä, kun menimme maihin ja söimme spagettia jossakin ravintolassa. Tykkäsin jo silloin tuosta ruoasta. Kuitenkin siinä oli joku epämiellyttävä haju, kuin varpaanväli pahimmillaan. Lopuksi syykin selvisi, parmesan- juustonraastehan se aiheutti tuon pahan hajun, itse ruoka oli yhtä hyvää kuin ennenkin. La Spezia oli kaunis kaupunki, täynnä puistoja ja ilmatkin tällaiselle pohjolan pojalle miellyttävät. Eräänä iltana päätimme lähteä erääseen suureen ravintolaan, jossa oli jonkinnäköiset karnevaalit menossa. Siellä oli vähän hienompaa väkeä ja esimerkiksi nuoret daamit eivät istuneet yksinään, vaan jonkun vanhemman, äidin tai mummun kanssa. Meno oli riehakasta, serpentiinit ja paperisilput lentelivät. Orkesteri soitti upeaa musiikkia, mutta meikäläiset saivat vain rukkasia paikallisilta kaunottarilta tai oikeammin sanottuna heidän esiliinoiltaan. Eipä tuo liiemmälti tahtia haitannut. Loppuillasta tapahtui pieni moka. Pöydäl-

lämme oli viini- ja olutpullojen sekä lasien lisäksi pusseja, joissa oli sisällä maapähkinöitä tai paperisilppua. Meikäläinen otti vahingossa maapähkinäpussin pohjasta ja pyöräytti ympäri, jonka tuloksena alkoi rapista ympäri salia ja päät kääntyillä kohti meidän pöytää. No se oli pelkkä vahinko ja saatiin selvitettyä henkilökunnan kanssa. Ilta kului kuitenkin rattoisasti ja lopuksi tuli aika lähteä laivalle. Ulkona meitä odotteli joukko italialaisia nuoria miehiä ilmeisenä aikomuksena antaa meille turpiin. Ehkä jonkun meistä käytös ei ollut miellyttänyt noita saapasmaan poikia. Vähän aikaa siinä suut papattivat, mutta pian otettiin nyrkit avuksi. Me kuitenkin pärjäsimme hyvin ja saavana osapuolena olivat nuo tappelun aloittaneet italiaanot. Yhteenotto päätyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja me jatkoimme matkaa laivalle, kai hiukkasen horjuen. Vähän aikaa nuo paikkakuntalaiset seurasivat meitä, mutta kääntyivät sitten takaisin. Sousse- Aalesund- Narvik- Danzig Eräänä päivänä paatti tuli lossiksi ja matka jatkui kohti Tunisiaa ja siellä Soussen kaupunkia. Meidän oli määrä lastata siellä suolaa Aalesundiin Norjaan. Matka suoritettiin kohtuuttomasti viivyttelemättä. Sousessa oli toinenkin suomalainen laiva, Dora, joka lastasi heinää ja josta tehtiin kuulemma setelipaperia määräsatamassa Englannissa. Siihen aikaan tehtiin ahkerasti laivastovierailuja ja niinpä mekin teimme sellaisen Doraan. Siellä sattui olemaan yksi nuoruuden ystävä, joka oli täysi yllätys, sillä en edes tiennyt hänen lähteneen merelle. Vaihdettiin kokemuksia ja siihen se sitten jäikin, sillä pojilla koitti matka kohti Englantia vielä samana päivänä. Me lähdimme illalla maihin ja tietysti sinne muurien ympäröimään arabien kaupunginosaan, jonne minua ei tänä päivänä saisi villit hevosetkaan. Kapakoitahan sieltä ei löytynyt, mutta jonkun näköinen haussi löytyi. Veimme meidän pienikokoisen Messi-Kallen sinne tutustumaan ja poikahan innostui yhdestä arabieukosta niin paljon, että he päättivät tehdä lähempää tuttavuutta kahden kesken, meidän odotellessa. Oli ne hyvän näköinen pari, eukko oli 3-4 kertaa niin iso kuin meidän Kalle, mutta tyytyväisen näköisenä he taas hetken perästä näyttäytyivät. Muuten tuo Sousse ei mikään häävi paikka ollut ja oli pieni helpotus, kun suolalasti tuli päälle ja päästiin lähtemään suuntana Aalesund. EL-MERI Merimatka meni ihan hyvin, tosin aikaahan se vei vaikka lusikka oli pohjassa koko matkan. Perille tultiin ja lossaus alkoi. Tuossa paikassa ei mitään suurta tapahtunut. Se oli noita tylsiä norjalaisia pikkukaupunkeja. Kala haisi joka paikassa. Lossauksen jälkeen suuntasimme Narvikiin lastaamaan malmia Puolaan. Taas yksi tylsä paikka lisää. Lastauksen jälkeen lähdimme sisäväylää luotsin opastamana kohti Danzigia (Gdansk). Matkalla meille tuli konevika. Satuin olemaan ruorissa kun täkkikakkonen selitti luotsille: Sakta masiin, rören poikki. Jonka jälkeen hän teki kuvaavan liikkeen oikealla etusormella hankaamalla vasemman etusormen poikki. No selvähän siitä tuli, pienen stopin jälkeen matka jatkui. Saavuimme Danzigin edustalle ja ankkuroimme odottamaan kaijapaikkaa. Muistan yhden kaveri kertomuksen, kun he olivat tulleet samaan paikkaan eräänä pimeänä iltana. Siihen aikaan annettiin usein vilkulla ohjeita ja koska perämies ei osannut lukea, sanomaa kutsui kipparin ylös. Kippariltakin oli morseaakkoset jo unohtunut, mutta ei kehdannut styyrille sitä tunnustaa, vaan sanoi että meidän täytyy ankrata. Laiva ankkuroitiin. Parin päivän perästä tuli luotsikutteri tiedustellen, että ettekö menekään saamanne ohjeen mukaan Stettiniin? Mitäkö tästä opitaan, olisi kannattanut osata morseaakkoset. Tai ainakin tunnustaa, että ei osaa. Meillä oli kuitenkin oikea paikka ja kaijaankin päästiin parin päivän jälkeen. Kelloja otettiin ulosvientinä ja tulli puhuttiin ympäri, että noita rahanarvoisia tavaroita ei tarvinnut viedä sikeliin. Kaikki kynnelle kykenevät lähtivät maihin. Kellot muutettiin rahaksi ja Syrena - baarissa oli taas tyytyväisiä asiakkaita, jotka solmivat sukupuolten välisiä suhteita, vaalien täten myös maittemme välisiä pitkiä perinteitä. Kellojen lisäksi tuli ulosvientinä myös viinaa ja röökiä. Tämän lisäksi ostettiin kotiin viemiseksi Maxweel House- kahvia ja biscuitteja eli englantilaisia keksejä peltirasioissa. Noita kun veit kotiin, niin se herätti naapurissa katkeruutta ja luokkavihaa. Mehän olimme ryhmä etuoikeutettuja. Eivät reppanat tienneet, että ansiot olivat kyllä kovan työn takana. Matkan päätös: Dantzig - Mäntyluoto Lossauksen jälkeen lastasimme kolia Mäntyluotoon samassa satamassa, mutta eri kaijassa. Kotimatkan alkaessa kelloja ei ollut kellään. Kaikki oli mennyt ja muutamalla orastava tippari päällä. Meillä piikin antoi kippari, joka totesi että hän on tuntenut sellaisia tyyppejä, joilla on tippari joka satamassa ja perse kuin isoäidin neulatyyny. En tiedä, puhuiko hän meidän laivasta. Kotimatka sujui ongelmitta. Oli huhtikuun puoliväli menossa ja toivo saapuvasta kesästä mielessä. Meitä maksoi aika suuri joukko ulos. Itsekin pakkasin matkalaukkuun ja merimiessäkkiin kamista himikseen, kuten toisetkin skönöt. Ihmettelin miksi yks vaippari vahti mun pakkaamistani koko ajan. Se selvisi vasta kotona, kun auoin taas matkatavaroitani. Oli pistänyt merimiessäkkiin helvetin suuren kiven, jonka minä roudasin Mäntyluodosta Ouluun, kotiini. Timo Nenonen 7

Kokin korvan takaa Vanha sanonta kuuluu että merimiehellä on nainen joka satamassa, lienee joskus pitänyt paikkansakin mutta nykyään satamassa ollaan hyvin lyhyitä aikoja ja työt on pistetty vahtijoineen tiukkaan aikatauluun. Nykyaikaisempi sanonta kuuluu että merimihellä on tarina joka laivasta. Tässä muutama omistani! Ensimmäinen ihan oikea laiva mönstraukseni allekirjoitettiin m/s Fenno Expressin kipinä hytissä 1983 kesäkuussa. Pestini varastoapulaisena elikkä ``viinakallena oli alkanut. Kirjoittaessani sopimusta, tuli kipinän hyttiin nuorimies joka sanoi ovella god dag. Varifrån du kommer? Kysyi kipinä. Kaveri vastasi että Bergö. Johon kipinä kysyi West eller Söderholm? Siinä on ensimmäinen muistoni vanhoilta hyviltä ajoilta kun Vaasanlaivat- Vasabåtarna kukoisti ja hoiti maineikkaasti liikennettä merenkurkussa. Parhaimmillaan viidellä aluksella. Tuosta ajasta alkaen työskentelin merenkurkunliikenteessä aina vuoteen 1994 asti. Käyden välillä armeijan laivastossa tietenkin ja ja sen jälkeen rauhaa turvaamassa Etelä-Libanonissa. Yrittämisen ihanuuttakin kokeilin pyörittäen pizzeriaravintolaa Laihialla vuoden verran. Kerron tässä muutaman hauskan sattuman/tapahtuman noilta ajoilta kun ajeltiin Vaasasta, Pietarsaaresta ja Kokkolasta Ruotsin puolelle. Kerran M/s Fennian kallassa olin auttelemassa kanan munien kuorimisessa. Kyselin kallan tytöiltä onko heillä kuinka hyvä munapää? Sitten otin ja kopsautin muistaakseni pääkallaa kypsällä kananmunalla otsaan ja sehän hajosi hienosti, siis se muna. Pääkalla tietysti ``suivaantui tapahtuneesta ja lähti ajamaan minua takaa. Pääsin provianttihissiin turvaan. Jonkunajan päästä tilanne oli rauhoittunut ja menin takaisin kuorimaan munia. Otin yhden isosta kattilasta ja sanoin että eihän se nyt tämän kummempaa ole ja löin munan omaan otsaani. Se oli raaka!! En ymmärrä kuinka en ole koskaan voittanut EL-MERI lotossa kun osasin sieltä satojen munien seasta ottaa just sen pääkallan laittaman raaan munan. No siinä ei tullut töistä hetkeen aikaan yhtään mitään. Muillakin kallan naisilla oli varmasti muutaman päivän vatsalihakset kipeänä nauramisesta. Omat vatsalihakseni joutuivat koetukselle eräänä iltana M/s Fennialla kun istuimme edesmenneen ystäväni hytissä, laivakokki hänkin. Hän selitti punajuurisherryn valmistusprosessia ihan juurta jaksaen alusta loppuun.,,, punajuuret kuoritaan ja keitetään niin kauan että väri lähtee,,, Hytissä oli puolenkymmentä henkeä ja kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti kuinka tätä jaloa aperitiivia voi itse valmistaa. Kun hän sai asian selvitettyä yksi kalla kysyi että kuinka niistä punajuurista sai sen etikan maun pois, monesta hytistä siltä kongilta tultiin katsomaan mikä remakka siellä syntyi, kun ei nauramisesta meinannut tulla loppua. Vaasanlaivojen ajoilta olisi niin paljon hauskoja muistoja että niistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Ensimmäisen kerran menin rahtilaivaan töihin kevättalvella 2001. Laiva oli Langh Shippingin M/s Christina. Työvuorot oli tasainen 6 viikkoa töitä ja saman verran vapaata. Törnin aikana tehtiin kome reissua Tornion Röyttästä Terneuzeniin Hollantiin. Takaisin tullessa yleensä haettiin jostain päin Eurooppaa paluulasti. Torniosta Avesta Polaritin tehtaalta laivaan lastattiin ruostumatonta terästä rullissa jotka täyttivät juuri ja juuri ruuman pohjan. Painoa lastilla oli silti jo sen verran mitä alukseen pystyi ottamaan. Pohjanmeri on harvoi täysin 8 tyyni, useinmiten ja varsinkin talvi aikaan aallon korkeus saattoi nousta hyvin suureksi. Laivan lasti ruuman pohjalla teki siitä erittäin epäinhimillisen, kovassa kelissä. Se oli kuin vauvan juomamuki. Sekunnissa kyljelleen ja saman tien pytyyn ja toiseen suuntaan sama juttu. Koskaan en ole nähnyt että kahvin suodatin märkine puruineen lentää yli kolme metriä ja jälki skotissa on samalla korkeudella mistä se suodatin lähti liikkeelle. Punkkaanki piti ns. ankkuroitua että sielä pysyi kun se oli vielä sijoitettu hyttiin laivan pituus suunnassa. Kovan kelin jälkeen oli hytissä aina jenkkitorppaus päällä ja kaikki irtonainen pitkin turkkia. Kerran tuli kippari varoittamaan että sulle on proviantissa pikku pommi. Menin katsomaan ja huomasin että 5.n litran oliiviöljykanisteri oli ollut huonosti surrattu ja vielä auki. Torppaamiseen meni monta päivää ku sitä kamaa ei oikeen viittiny spyykattiin pistää, siinä olisi voinut saada chiefin silmilleen. Viimeiseksi laivajobikseni jäi Esl- Shippingin Pasila jossa olin kokkistujuna. Pasilaan tulin Viking linen Isabellalta. Kesäsesonki alkoi olla pikkuhiljaa lopuillaan ja vaihdoin laivaa ikään kuin lennosta. Kyllä sitä sai ensimmäisen viikon ihmetellä rahtilaivan rauhallisuutta. Ajattelin että tästä saisi tulla eläke virka ja niin kans kävi. Ikävä kyllä 20 vuotta liian aikaisin. Jouduin jäämään sydämen romahduksen seurauksena sairaseläkkeelle 2007 41-vuotiaana. Tarinoita riittäisi varmasi jokunen joka reissulta. Seilaus historiaani voit käydä lukemassa kotisivuiltani : http://www.perusharri.fi/?page_id=595 Evp Kokkisuertti Harri ``Pälä Leppälä

Kuvia Vaasalaisten toiminnasta Anni Holmlund ja muut. Veikko, Tuula ja Saimi Timo ja Carita Raunio Risteilyllä Ryhmäkuva Kanavamuseo 9

Merieläkeläisyhdistysten Keskusliiton hallituksen kokous pidettiin Turussa 24.3.kokoontui Keskusliiton hallitus Turussa AKT:n kokoushuoneessa joka sijaitse samassa toimistokerroksessa kuin Merimies-Unionin toimisto. Turun Merimieseläkeläiset vastasivat järjestelyistä jotka olivat erinomaiset. Kokouksessa käsiteltiin lähinnä viime vuoden toimintaa ja todettiin, että toiminta oli hoidettu toimintasuunnitelman mukaisesti. Tilinpäätös joka osoitti 569,77 euroa alijäämää allekirjoitettiin käsiteltäväksi ensi vuoden liittokokouksessa. Yhdistysten edustajat kertoivat terveisiä ja selostivat omaa toimintansa menneenä vuonna. Kertomus vuodelta 2010 hyväksyttiin ja on seuraavan sisältöineen: Kertomus toiminnasta v. 2010 Jäsenyhdistykset Keskusliittoon kuluivat kertomusvuoden aikana seuraavat yhdistykset: Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry. 221 jäsentä Kemin Seudun Merieläkeläiset ry. 15 Kymenlaakson Merieläkeläiset ry. 90 Oulun Seudun Merieläkeläiset ry. 51 Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry. 59 Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry. 82 Yhdistyksissä oli yhteensä 518 jäsentä (Jäsenmäärä vuoden lopussa). Hallitus Keskusliiton hallitukseen valittiin liittokokouksessa 21.4.2010 seuraavat henkilöt: Varsinainen jäsen Yhdistys Tapio Nurminen puheenjohtaja Pentti Ojanen Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry. Timo Nenonen Varajäsen Unto Toivanen ja Riitta Grön Erkki Täikkö Varajäsen Pentti Viinamäki Tuula Valjus Varajäsen Niilo Siro Pentti Vähävihu Varajäsen Oiva Tasanen Kemin Seudun Merieläkeläiset ry. Kymenlaakson Merieläkeläiset ry. Oulun Seudun Merieläkeläiset ry. Pekka Teräväinen Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry. Varajäsen Pirkko Virta Veikko Malmi Varajäsen Anni Holmlund Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry. Hallituksen järjestäytymiskokouksessa liittokokouksen jälkeen valittiin varapuheenjohtajaksi Pekka Teräväinen Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry. ja sihteeriksi Pentti Ojanen. Erkki Ukkoselle myönnettiin ero toiminnanjohtajan tehtävästä. Uutta toiminnanjohtajaa ei valittu. Robert Herdin valittiin hoitamaan Keskusliiton kirjanpitoa. Kertomusvuoden aikana kirjanpito laadittiin tietokoneella. Hallitus kokoontui 21.4.Hotelli Haagassa. Samassa yhteydessä vietettiin Helsingin Seudun Merieläkeläisten 35- vuotisjuhla. Keskusliiton hallitus onnitteli juhlivaa yhdistystä ja osallistui juhlamenoihin. Syksyllä hallitus kokoontui 23.11 ms Silja Serenadilla ja kokouksen jälkeen osallistuttiin Helsingin Seudun Merieläkeläisten pikkujouluristeilyyn. EL-MERI Keskusliiton äänenkannattaja EL-MERI on julkaistu kaksi kertaa vuoden aikana, keväällä ja syksyllä. Lehdessä ovat jäsenyhdistykset ja Keskusliitto kertoneet toiminnastaan sanoin ja kuvin. Sivumäärä oli yhteensä 32 sivua ja painosmäärä oli 400 kappaletta kerrallaan. EL-MERI:n kokoamisen ja taiton suoritti puheenjohtaja R. Herdin ja painatus tapahtui edelleen Pekan Pikapainossa Espoossa Merimieseläkekassan tuella. EL-MERI:n värillinen verkkoversio löytyy Internetissä kotisivulla: www.saunalahti.fi/robher/el-meri Yleistä Syksyn ja talven aikana suoritettiin ilmoituskampanja liitojen lehdissä. Kampanja tuotti muutaman yhteydenoton, mutta uusia Merieläkeläisyhdistyksiä ei ole perustettu. 10

Yhdessä Helsingin Merieläkeläisten kanssa hankittiin mokkula jolloin saatiin merieläkeläisten Keskusliitolle oma sähköpostiosoite (merielakelaiset@saunalahti.fi). Kustannukset jaettiin puoliksi Helsingin Seudun Merieläkeläisten kanssa. Muu toiminta Keväällä 2010. järjestettiin yhdessä Helsingin Seudun Merieläkeläisten kanssa kuntoviikko Lohjan Päiväkummussa. Tapahtumaan osallistui 10 merieläkeläistä eri yhdistyksistä. Keskusliitto tuki osallistujien matkakustannuksia yhteensä 791,85 eurolla. Keskusliitto oli varannut kuntoutumista varten 1 600,00 euroa, mutta kaikista yhdistyksistä ei ollut osanottajia, joten keskusliiton varoja säästyi. Talous Keskusliitolla on edelleen ollut melko pieniä taloudellisia mahdollisuuksia tukea jäsenyhdistysten toimintaa, eikä Keskusliiton sääntöjen mukainen tarkoitus ole voinut toteutua laajemmassa mielessä. Ilman ulkopuolista tukea olisi Keskusliiton toiminta lamaantunut Keskusliiton tuloslaskelma osoittaa kertomusvuodelta 569,77 euroa alijäämää. Hallitus esittää alijäämän vähentämistä omasta pääomasta. Hallitus Kuulumisia Kotkasta Kerhotoimintamme alkoi 10.01.2010 klo. 13.00 jatkuen joka toinen keskiviikko parillisina viikkoina. Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 24.02.2010 kerhohuoneella, Tornatorintie 11, Kotka. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin seuraavalle kaudelle Tuula Valjus, hallituksen varsinaisiksi jäseniksi Oili Kaipainen, Anneli Toivonen, Pekka Lappi, Pauli Rihcter, Niilo Siro ja Pekka Sakkelin. Varalle Jorma Help, Raimo Laakso, Raimo Saarentaa, Pauli Perokorpi, ja Esa Honkanen. Varapuheenjohtajaksi Niilo Siro, taloudenhoitajaksi Pekka Sakkelin ja sihteeriksi Oili Kaipainen. Jäsenkortistoa hoitaa Anneli Toivonen ja matkavastaavana Tuula Valjus. Tilintarkastajina jatkaa Matti Piipari ja Marja-Liisa Vainikka. Johtokunta kokoontui 4 kertaa. Huhtikuun 18-19 pv. teimme risteilyn Tallinnaan. Huhtikuun 21 pv. vierailimme varapj.niilo Siron ja Pekka Sakkelinin kanssa Helsingin Seudun merieläkeläisten 35-v. juhlassa Hotelli-ravintola Haagassa. Samalla pidettiin liittokokous. Keskusliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin ytksimielisesti Tapio Nurminen, pitkäaikaisen puheenjohtajan Robert Herdinin jäädessä hyvin ansaitulle "eläkkeelle". Talvikauden päättäjäiset vietimme Mussalon Saaripirtillä, meitä kokoontuikin paikalle yli 30 henkeä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen ja sujui rattoisasti makkaran paiston ja kahvittelun merkeissä. Esa soitteli haitarilla ja mehän tietysti lauleskelimme yhdessä ja yksitellen, ohjelma oli vapaata (mutta pakollinen)? 17.07. vierailimme Kyminlinnan kesäteatterissa katsomassa miten laitetaan "Tankki täyteen". Heinäkuun 28 pv. vietimme perinteisen iltapäivän S/S Hyökyllä lohisoppaa syöden ja samalla aloitimme meripäivien vieton. Syyskauden aloitimme 8 pv. syyskuuta. Tallinnan risteilyn teimme 3-4 pv. lokakuuta. 19.11. pidimme joulumyyjäiset Kotkan seurakuntakeskuksessa. Perjantaina 3 pv. joulukuuta klo. 16.00 alkaen vietimme pikkujoulua Kotkan konserttitalossa jouluruuan ja -juoman merkeissä. Joulupukki vieraili myös tuoden meille jokaiselle pienen paketin, olimmehan olleet kilttejä koko vuoden. Pikkujoulun jälkeen aloitimme joululoman. Yhdistyksemme talous perustuu jäseniltämme kannettavaan jäsenmaksuun, myyjäisiin, kerhon kahvituottoon ja arpajaisiin. Hallitus OULUN SEUDUN MERIELÄKELÄISET RY TOIMINTAA VUONNA 2010 Yhdistyksellä on 57 jäsentä. Vuoden aikana liittyi neljä uutta jäsentä ja kuoli neljä jäsentä. Yleiset kokoukset Säännöllisistä kuukausikokouksista yhdeksän pidettiin Aleksinkulmassa ja yksi Hietasaaressa. Näihin kokouksiin osallistui yhteensä 114 jäsentä. Kesän aikana jäsenet ovat lisäksi käyneet Hietasaaren majalla, vieraskirjan mukaan kävijöitä on ollut yhteensä 260. Hallinto Johtokunnassa on toiminut Pentti Vähävihu puheenjohtajana, Oiva Tasanen varapuheenjohtajana, Aatto Juopperi sihteerinä ja Sanelma Vähävihu rahaston hoitajana. Pentti Vähävihu ja Oiva Tasanen ovat edustaneet yhdistystä Keskusliiton johtokunnassa. 11 Talkoot Hietasaaren majan kunnossapito vaatii talkoita, joita oli neljänä päivänä, ja niissä tehtiin 60 miestyötuntia. Talkoissa mm. kunnostettiin päärakennuksen katto ja hoidettiin piha-aluetta. Harrastus- ja virkistystoiminta Hietasaaren maja on ollut virkistystoiminnan keskipisteenä. Kasvimaa ja marjapensaat olivat käytössä. Tikanheittokisa oli käynnissä koko kesän.

Yhdistyksemme soittajat ovat tänäkin vuonna osallistuneet palvelutaloissa yhteislaulutilaisuuksien säestyksiin viitisenkymmentä kertaa. Kaksi jäsentä osallistui keskusliiton järjestämälle kuntoviikolle Lohjan Päiväkummussa 3 8.5. Käytiin tutustumassa Oritkarin satamassa kesäkuussa vierailleeseen maailman suurimpaan purjelaivaan Sedov. Se on v. 1920 valmistunut nelimastoinen parkki, pituudeltaan 117,5 metriä ja pystyy ottamaan 320 EL-MERI hengen miehistön. Se toimii Murmanskin valtiollisen teknisen yliopiston koululaivana. Tapahtumassa oli n. 13 000 kävijää ja laivan sisätiloihin päästäkseen oli tuntien jonotus. Teatterinäytökseen Muutaman huijarin tähden Toppilan möljällä 29.7 osallistui joukolla 20 jäsentä. Oulun seudun kuvataiteilijat kävivät vierailulla majallamme kesäkuisena viikonloppuna. Vastavuoroisesti vierailtiin heidän järjestämässään näyt telyssä Pohjankartanossa. Kesäpaikastamme oli runsaasti kuvia. Oulun eläkeläistyön neuvottelukunnan järjestämään, kaikkien eläkeläisjärjestöjen syysjuhlaan Pohjankartanossa 9.10. osallistui puolikymmentä jäsentä. Joulukuussa vietettiin pikkujoulua Hietasaaren majalla jouluisella ohjelmalla, johon kuului mm. torttukahvit, joululaulua hanurien säestyksellä ja joulupukin arpajaiset. Helsingissä ei muutoksia Helsingin Seudun merieläkeläiset r.y:n 36 vuosikokous pidettiin 20.2.2011 yhdistyksen kerhotilassa Halsuantiellä. Kokoukseen osallistui 22 yhdistyksen jäsentä huonosta kelistä huolimatta. Kokouksen puheenjohtajaksi suostui jälleen Timo Nenonen joka kokemuksellaan johti vakaasti kokousta. Kokous käsitteli sääntöjen mukaisesta menneen vuoden toimintaa ja hyväksyi hallituksen toimintakertomuksen ilman suurempia huomautuksia. Yhdistyksen toimintahan on vuosien varrella saavuttanut vakaan suunnan jäsenistön toivomusten pohjalta. Taloudellisesti yhdistys oli tullut hyvin toimeen, vaikka keväällä 2010 oli juhlittu kalliisti yhdistyksen 35 vuotistaivalta. Tähän oli menneinä vuosina varauduttu ja käyttämällä 2 000,00 euroa juhlarahastosta jäi vielä pieni ylijäämä 68,22 euroa. Toiminnan kokonaiskulut olivat hieman yli 23 000,00 euroa jota katettiin osallistumismaksuilla, jäsenmaksuilla ja avustuksilla. Myös tilinpäätös hyväksyttiin yksimielisesti ja toivottiin, että myös kuluva vuosi menisi yhtä hyvin ja hyväksyttiin talousarvio. Toimintasuunnitelma esitettiin ja todettiin hyväksi. Joulumyyjäisissä 12,12,2010 oli tungosta ja ja tunnelma iloinen. Kauppa kävi hyvin ja esimerkiksi kaikki leivontatuotteet myytiin loppuun. Tuloilla pystyttiin rahoittamaan osan jouluristeilystä. Vaaleissa ei tapahtunut mitään yllätyksiä vaan koko johto valittiin uudelleen. Tämän vuoden johtokunta on seuraava: Puheenjohtaja Pentti Ojanen Varapuheenjohtaja Robert Herdin Johtokunnan jäsenet: Anja Jalonen, Unto Toivanen, Riitta Grön, Timo Nenonen ja Jorma Tiirinki Varajäsenet: Kirsti Videman, Veikko Härmä ja Tapio Nurminen Toiminnantarkastajat: Heino Kovanen ja Anton Sjöholm Varalle: Keijo Tikka ja Eija Varja Johtokunnan järjestäytymiskokouksessa valittiin sihteeriksi Robert Herdin, rahastonhoitajaksi Eino Ketolainen ja matkavastaavaksi Tapio Nurminen. R. Herdin hoitaa myös yhdistyksen kirjanpidon. 12

Kuntoviikkolaiset kotiinlähdössä Merieläkeläisten kuntoviikko Pirita Top Spassa 3-7.4 2011 Merieläkeläisten kuntoloman kohde oli tänä keväänä Pirita Top Spa joka on Tallinnan suurin kylpylä jonne lähdimme sunnuntaina 3 huhtikuuta. Se on vuonna 1980 rakennettu Moskovan olympialaisten purjehduskilpailuja varten ja ulkomuodoltaan muistuttaakin katamaraania. Arvostettuna arkkitehtuurikohteena se kuuluu museoviraston suojelukohteisiin. Kylpylää on vuosien varrella entisöity vastaamaan paremmin nykyaikaisen terveyskylpylän vaatimuksia, vaikka se onkin suojelukohteena ollut haasteellista. Hotelliin on myös hiljattain valmistunut uusi Wellness-osasto, jossa asiakas saa nauttia uusimmista hoidoista. Matkaan lähti 20 merieläkeläistä joista kolme oli Turusta, yksi Kymenlaaksosta, yksi Kemistä ja kaksi Oulusta sekä loput Helsingistä. Matkat suoritettiin ms Star aluksella. Perillä Tallinnassa oli bussikuljetus suoraan hotelliin. Hotelli sijaitsee merenrannalla Pirita-joen suulla lyhyen matkan päässä Tallinnan keskustasta. Piritanjoen jokilaaksoon on rakennettu valaistut kävely- ja hiihtopolut ja molemmin puolin Piritanjokea on myös Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan alueita. Lähellä kylpylää sijaitsee myös Piritan luostarin rauniot, joiden alueella järjestetään ulkoilmakonsertteja. Hotellista on hyvät bussiyhteydet Tallinnan keskustaan. Yli 65-vuotiaat ulkomaalaiset saavatkin matkustaa ilmaiseksi Tallinnan alueen busseissa. Taksimatka maksoi noin kahdeksan euroa per suunta. Pirita Top Spa hotelli on rakennettu 1980, mutta sitä on peruskorjattu vuosina 1999 ja 2002 2003. Hotellissa on 3 majoituskerrosta, joissa on yhteensä 267 huonetta. Ainoastaan toisen kerroksen huoneisiin pääsee hissillä, muihin majoituskerroksiin kuljetaan toisen kerroksen kautta portaita pitkin. Huoneet on jaettu kahteen luokkaa sijaintinsa mukaan: Marine-luokassa on 129 huonetta merinäköalalla ja Spa-luokassa on 138 huonetta, joista avautuu näkymä vehreään puistoon. Spa-luokan huoneet on remontoitu ja kaikissa on laminaattilattia, joten ne sopivat myös allergikoille. Kaikilla hotellin asiakkailla on vapaa pääsy uima-allas- ja saunaosastolle. Kuntoviikkolaisten huoneet sijaitsivat merenpuolella joissa oli mahdollisuus seurata Tallinnan sataman sekä Suomenlahden vilkasta laivaliikennettä. Hoidot ja palvelut olivat hyviä sekä ruoka jota oli vähän turhankin usein tarjolla ja riittävästi joten nälkä ei todellakaan päässyt yllättämään. Pirita Top Spa kylpylä tarjoaa laajan valikoiman uusia japerinteisiä hoitoja. Urheilukeskuksessa on 25 metrin allas, 2 saunaa ja höyrysauna. Lisäksi kylpylässä on urheiluhalli, maksullinen kuntosali ja infrapunasauna. Pakettiin sisältyvien hoitojen määrä oli sopiva. Niiden lisäksi oli ostettavissa lukuisia muita terveyshoitoja kaikkien makuun. Hotellikuoleman uhatessa oli helppo lähteä ostoksille Tallinnaan tai lähikauppaan tai muuten vain kävelylle. Matkakassaa pysty lihottamaan tai laihduttamaan hotelissa sijaitsevassa kasinossa, yksikätisien rosvojen kanssa. Aulassa sijaitsi myös myymälä, optikkoliike ja apteekki. Huvittavaa oli että myymälästä sai suomalaiset Iltalehdet jotka olivat edellispäiväsiä. Maanantaina sekä keskiviikkona oli yläkerroksen ravintolatiloissa illanviettoa karaokelaiteineen sekä erilaisia seurapelejä sekä tanssia karaoken tahdissa. Kynttiläillalliselle oli mahdollisuudet näköalaravintolassa josta oli upeat näkymät. Torstaina palasimme takaisin Helsinkiin ainakin oman kokemuksen perustella levänneenä rentoutuneena ja uskoisin muiden osallistujien yhtyvän tähän. Tapio Nurminen 13

Pisan kalteva torni Viisikymmentä luvun alkupuolella olin nuorena sähkömiehenä ms Österbotten nimisessä laivassa. Oltiin lastattu propsia Vaasassa ja valtavalla kansilastilla lähdettiin Välimerelle. Moni ehkä on ollut mukana propsien lastaamisessa, mutta pari sanaa lastausmenetelmästä. Laivan viereen hinattiin iso lautta täynnä propseja. Laivan ulkosivulle oli rikattu lautta missä oli noin parin kuution teline minne propsit vedettiin lautasta ja ympäröitiin vaijereilla joilla taakka sitten nostettiin ruumaan. Miehet seisoivat lautalla jääkylmässä vedessä vedenpitävissä varusteissaan ja tekivät tätä raskasta työtä koko päivän. Jos oli kiirettä laivan uloslähdön kanssa he tekivät vielä ylityötä. Lautalla oli lastaustelineen kummallakin puolella lankut pelastusteinä, minne miehet aina juoksivat kun taakkaa ruvettiin nostamaan suojaan valuvalta vedeltä ja mahdollisilta putoavilta propseilta. Vähintään viikko meni ennen kuin laiva oli valmiiksi lastattu ja silloin oli kannella myös propseja kolmen metrin korkeuteen. Lasti surrattiin sitten täkkäreitten toimesta vaijerilla ja vanttiruuveilla ettei lasti matkalla menisi yli laidan. Laivan kulku suurella kansilastilla oli rauhallinen ja keinuminen hidasta verrattuna johonkin sementti- tai rautalastiin. Matka Välimerelle ja La Spezian satamaan kesti pari viikkoa, koska laivan huippunopeus oli jossakin 8 solmun paikkeilla, ellei ollut kova vastatuuli jolloin jäätiin melkein paikalleen. Päästiin kuitenkin perille ja lastin purkaus lähti käyntiin ja tulisi kestämään lähes pari viikkoa, koska italialaiset satamamiehet vihasivat meidän jääkylmiä ja liukkaita propseja. Purkauksen aikana oli viikonloppu jolloin oltiin vapaita ja myös purkaustyö pysähdyksissä. Jollekin syntyi idea, että lähdetään katsomaan Pisaan kaltevaa tornia. Minun lisäksi oli mukana sähköttäjä, pursimies joku konemestari ja perämies ja lähdettiin rautatieasemalle ja saatiin liput Pisaan. Muut olivat kotiutuneet lähimpään rantabaariin eivätkä olleet kiinnostuneita matkailusta vaan seurustelivat mieluummin italiaintyttöjen kanssa. Saavuttuamme Pisaan hyppäsimme taksiin ja pyysimme ajamaan kaltevalle Tornille. Saavuimme isolle aukiolle missä oli valtava harmaa kirkko ja sen takana torni, josta oli niin paljon puhuttu. Ja olihan se kallellaan. Kävimme tornissa ja taisi joku olla niin innostunut, että kipusi tornin huipulle. Me muut olimme välillä kaljalla koska kurkut alkoivat kuivua lämmössä. Tutustuimme myös Ihmiden Aukioon ja siellä olevaan Pyhän Marian Assuntan tuomiokirkkoon ja Battistero kastekappeliin. Aika kului ja oli taas aika palata Las Speziaan ja laivalle. Ei muuta kuin asemalle ja junalla takaisin kerskumaan muille matkastamme. Aika mene eteenpäin ja jäin eläkkeelle ja eräänä päivänä tarjoutui mahdollisuus tehdä edullinen viikonloppumatka Pisaan ja muihin Toscanan nähtävyyksiin. Koska kalteva Torni oli jäänyt jollakin tavalla mieleen ihmeellisenä asiana tartuttiin vaimoni kanssa tilaisuuteen ja osallistuimme matkaan, joka sitten tehtiin huhtikuun alussa. Ja siellä Pisassa seisoin jälleen Ihmeiden Aukiolla 58 vuotta myöhemmin ja totesin, että onhan torni edelleen kallellaan vaikka joku suomalainen rakennusmies tv mainoksessa 14 oli sen oikaissut. Suurin ero oli rakennuksissa, jotka kaikki loistivat puhtaan valkoisina marmorissa eikä harmahtavina niin kuin viisikymmentä vuotta sitten. Annan tässä seuraavassa tiedot Pisan kaltevan tornin vaiheista joita olen kerännyt Internetistä: Vuonna 1173 Pisan kaupunkiin alettiin rakentaa tuomiokirkon uutta kellotornia. Buchetin tuomiokirkko oli aikansa komeimpia rakennuksia. Kun paavi Gelasius II vuonna 1118 vihki kirkon, se oli suurempi kuin Rooman Pietarinkirkko ja Konstantinopolin Haga Sofia. Kirkko oli Pisan silmäterä, jota ihailtiin kaikkialla maailmassa. Ainoa mikä vielä puuttui oli kellotorni. 1172 kuoli Pisassa asunut leski ja jätti perinnöksi 60 kultarahaa kellotornin rakentamiseksi. Kellotornin suunnittelijasta ei jäänyt merkintöjä, vaikka arkkitehdeillä oli tuolloin tapana kaivertaa nimensä suunnittelemansa rakennuksen seinään. Kaupungin isännät ovat ehkä nolostuksissaan hävittäneet kaiken suunnittelijaan viittaavan. Pisan tornin rakennustyöt alkoivat 9 elokuuta 1173. koko aukio oli perustettu suomaalle ja oli erityisen pehmeä ja arvaamaton. Rakennettaessa tuomiokirkon oli tämä otettu huomioon ja kirkolle oli rakennettu erityisen vahvan perustuksen. Kellotornin suunnittelija ei ollut aivan yhtä huolellinen vaikka hän tiesi, että pyöreä muoto jakoi painon tasaisemmin kun taas nelikulmaisessa rakennuksessa paino rasitti eniten nurkkia. Lisäksi kahdeksankerroksisen tornin alimpaa kerrosta kiersivät tukevat pylväät, jotka kannattivat ylempien kerrosten valtavaa painoa. Rakennuksen perustaa varten kaivettiin kolmen metrin syvyinen kuoppa, johon valettiin kovettuva kiviseosta. Perusta annettiin asettua kolme kuukautta ennen kuin rakennustyöt aloitettiin. Kun ensimmäisen kerroksen pylväät olivat paikoillaan, huomattiin, että torni kallistui hieman, mutta vähäinen

Pisan tuomiokirkko ja taustalla kastekappeli vinous ei pettävään maaperään tottuneita pisalaisia paljon hetkahtanut. Arkkitehti rakensi luottavaisesti kallistuksen vastaiselle puolelle raskaamman ulokkeen, jollaisilla oli ennenkin onnistuneesti tasapainotettu huteria ja vinojen rakennuksien kallistusongelmia. 1178 rakennustöiden puolivälissä työt kuitenkin keskeytettiin. Syy saattoi olla tornin odotettua voimakkaampi kallistuminen ja torni jätettiin asettumaan vakaammin maaperään. Työt olivat pysähdyksissä melkein sata vuotta. 1276 Rakennustyöt jatkettiin ja kellot tilattiin valimosta. Seuraavat kolme kerrosta valmistuivat kahdessa vuodessa. 1278 Vain kahdeksas eli viimeinen kerros kelloineen puuttui, kun rakennustyöt jälleen kerran keskeytettiin, luultavasti jälleen kallistumisen lisääntymisen johdosta. 1384 Tältä vuodelta on fresko missä torni kuvattiin valmiina kahdeksine kerroksineen ja kelloineen sekä entistäkin vinompana. Tämän tarkempaa tietoa ei valmistumisesta ole. 1550 mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa tornin kallistuma. Tornin huipulla kallistuma oli 3,80 metriä juuresta mitattuna. Pisan asukkaita ilmeinen rakennusvirhe nolostutti, eikä siitä haluttu puhua ääneen. 1838 todettiin, että kaltevuus lisääntyi kun paikallinen professori teki kaivauksia tornin perustan ympärillä, jolloin perusta vajosi entisestään. 1910 mittauksessa kallistuma oli 4,02 metriä asiantuntijaryhmän mukaan. 1934 määräsi Mussolini ruiskuttamaan sementtiä tornin perustaan sen suorittamiseksi. Tornista tuli kuitenkin entistä epävakaampi ja se kallistui ensin etelään, sitten pohjoiseen ja itään, kunnes se lopulta asettui entiseen asentoonsa. 1944 liittoutuneet pudottivat tonneittain pommeja saksalaisten asemiin Pisassa. Ihme kyllä, yksikään pommi ei osunut kirkkoon eikä kellotorniin. 15 Myöhemmin samana vuonna Yhdysvaltojen miehitysjoukot suuntasivat kaksi patteristo 155 millin tykkejä valmiuteen niin, että Pisan torni oli suoraan ampumalinjalla. Yhdysvaltalaiset olivat vakuuttuneita, että saksalaiset käyttivät tornia tähystystornina, sillä saksalaisten kranaatteja satoi liittoutuneiden asemiin niin pettämättömällä tarkkuudella. Nuori amerikkalaiskersantti sai tehtäväksi hiipiä salaa tornille ottamaan selvää tilanteesta. Tornin kohtalo oli hänen käsissään, ja hän olisi yhdellä sanalla saanut amerikkalaiset ampumaan tornin tuusannuskaksi. Hän ei kuitenkaan nähnyt saksalaisia ja päätti, että torni on säästettävä, joten se seisoo ihmeiden aukiolla tänäkin päivänä. 1964 Italian hallitus pyysi apua tornin kaatumisen estämiseksi, mutta alkuperäinen kallistuma olisi säilytettävä koska kalteva torni oli tärkeä Pisan turismiteollisuudelle. Ryhmä joka koostui kansainvälisesti kootuista insinööreistä, matemaatikoista ja historioitsijoista kokoontuivat Azoreille pohtimaan tasapainottamismenetelmiä. Ehdotettiin mm. lisätä kallistuksen vastapuolelle 800 tonnia lyijyä vastapainoksi. 1987 julistettiin koko Ihmeiden Aukio rakennuksineen maailman perintökohteeksi. 1990 kahden vuosikymmenen tasapainottamistutkimusten jälkeen torni suljettiin yleisöltä. Kirkonkellot laskettiin alas maahan ja vaijereita kiinnitettiin tornin ympäri ja ankkuroitiin satojen metrien päähän tornista. Maata poistettiin 38 kuutiometriä perustuksesta ja näin saatiin torni oikenemaan 45 senttimetriä, eli palautettu vuoden 1838 asentoon. 2001 torni avattiin jälleen yleisölle ja julistettiin, että torni seisoo vakaana vielä 300 vuotta. 2008 poistettiin jälleen 70 kuutiometriä maata ja insinöörit julistivat, että ensimmäisen kerran tornin historiassa kallistuminen on onnistuttu pysäyttämään. He taas lupasivat tornin seisovan vankkana 200 vuotta. Faktaa: Tornin korkeus maasta 55,86 metriä. Ulkohalkaisija 15,48 metriä. Seinän paksuus alhaalla 2,4 metriä. Paino 14 700 tonnia. 7 kirkonkelloa vuosilta 1262 1721. Askelmia huipulle on 296. Robert Herdin

Robert Herdin 80 v. Kevätmyyjäiset 17.4.2011 järjesti Helsingin Seudun Merieläkeläiset perinteiset kevätmyyjäiset. Tarjolla oli kirpputori, leivontatuotteita, arpajaiset ja kahvia pullan kera. Myyjäiset sattuivat samalle päivälle kuin vaalipäivä, tämä ehkä rokotti hieman kävijämäärää. Kevätilma oli mitä parhain eikä se ainakaan ollut esteenä. Leivontatuotteita oli leivottu kiitettävä määrä ja tästä suuri kiitos kaikille ahkerille leipureille. Arpajaisiin oli saatu Eikan avustuksella suuri määrä voittoja joten vähintään joka toinen arpa voitti. Myyjäisten tuotolla rahoitetaan yhdistyksen tekemiä retkiä jotka suuntautuvat keväällä Kouvolaan ja syksyllä Kemiöön ja Hiittisiin. Kiitos kaikille avustajille. Helsingin Seudun Merimieseläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja ja Keskusliiton entinen puheenjohtaja Robert Herdin täytti 80 vuotta 18.4.2011. Merkkipäivän hän vietti kotona omaisten ja hyvien ystävien kanssa. Nuoruudessaan Robert oli 10 vuotta sähkömiehenä merellä eri yhtiöiden laivoissa. Pisimmän työsaran hän teki Suomen Merimies-Unionissa toimien siellä eri tehtävissä. Esitämme kiitoksemme Merimieseläkekassalle ja muille tukijoillemme tämän lehden aikaansaamisesta Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry www.saunalahti.fi/robher/el-meri Puheenjohtaja Tapio Nurminen C/O Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry Halsuantie 5-7 00420 Helsinki, Puhelin 050 4416081 Sähköposti: tapio.nurminen@saunalahti.fi Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Pentti Ojanen Halsuantie 5-7, 00420 Helsinki Puhelin 0400 602518 Sähköposti: pentti.ojanen1@luukku.com Kymenlaakson Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Tuula Valjus Ruukinkatu 3 B 23 48100 Kotka Kotipuh. 05-2181536, 050 5614771 Sähköposti: tuula.valjus@kymp.net Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry Puheenjohtaja Pekka Teräväinen Rostockinkatu 2 D, 20250 Turku Puhelin: 0400 432668 Sähköposti: pekka.teräväinen@pp.inet.fi Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Veikko Malmi Vanha Vaasankatu 16 H 1 65370 Vaasa Puhelin 0400 971509 Oulun Seudun Merieläkeiäiset ry Puheenjohtaja Pentti Vähävihu Valtatie 50 as. 21, 90500 Oulu Kotipuh. 08-3113 501 Kemin Seudun Merieläkeläiset ry Puheenjohtaja Erkki Täikkö 94430 Kaakamo Kotipuh. 016-287 280 Matkat Tapio Nurminen Kuusmiehenpolku 4 C 6, 00670 Helsinki Puhelin 050 4416081 Sähköposti: tapio.nurminen@saunalahti.f Lehden tekivät: Taitto Word ohjelmalla Robert Herdin. Paino: Pekan Pikapaino, Espoo Julkaisija: Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto ry. 16