KILTAVIESTI 4 / 2012 PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY:N

KILTAVIESTI 4 / 2012 PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY:N JÄSENLEHTI MARRASKUU - JOULUKUU

PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA KILTAVIESTI 4 / 2011 20.12.2012 TOIMITUSKUNTA OLLI SORVETTULA KARI KERSTINEN RAIMO BERKAN MARIKA PORRAS KANSIKUVA VIIMEINEN SOTAKORVAUSVETURI 1952. Hallitus pidättää oikeuden mahdollisiin ohjelmamuutoksiin. Niistä ilmoitetaan, mikäli se on mahdollista.

Sininen kirja Sininen kirja mikä se on? Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston kokonaisturvallisuuden yhteistyöryhmä päätti nostaa Sinisellä kirjalla yhteiskunnalliseen keskusteluun elämänhallinnan. Kirja julkaistiin viime syksynä. Päämääränä on ollut muuttaa yhteiskuntaa muuttamalla sen arvoja. Se ei suinkaan ole mikään Esko Valtaojan kirjoittama Kaiken käsikirja, mutta se on merkittävä ohjekirja kaikille yhteiskuntamme toimijoille, ennen kaikkea poliittisille päättäjille. Sinisen kirjan koko on 8x11 cm ja siinä on sivuja vain kymmenen. Kirjan perustavoite on tekijöiden mukaan KANSAKUNNAN MENESTYS. Voiko menestys tosiaankin pohjautua noin pieneen kirjaseen? Vastaukseni on: Kyllä voi. Tärkeä tekijöiden oivallus on se, että kirjassa esitetyt päämäärät ja toimintatavat voidaan siirtää osaksi kaikkien yhteiskunnan toimijoiden arkityötä sertifioimismenettelyä käyttäen. Sinisen kirjan periaatteet siis sertifioidaan ja kriteerit täyttävä koulu, työpaikka tai muu toimintayksikkö esimerkiksi puolustusvoimat voisivat käyttää sinisen kirjan tunnuksia kaikessa toiminnassaan. Sinisen kirjan teesit Myönteisyys Itsensä kehittäminen ja halu oppia Suostuminen opetettavaksi ja koulutettavaksi Sitoutuminen työpaikkaan, opiskelupaikkaan, opiskeluun ja työntekoon Ihmisarvon kunnioittaminen kaikessa toiminnassa Turvallisuuden noudattaminen Hyvät käytöstavat ja asiallinen kielenkäyttö Myötäelämisen taito Itsehillintä ja itsekuri Vastuullisuus ja luotettavuus Oma-aloitteellisuus Rehellisyys Lojaalisuus omalle yhteisölle Siinä ovat kansakunnan menestyksen avaimet pähkinänkuoressa. Nyt joulun lähestyessä on luonnollista puhua lapsista ja nuorista. Joulu on heidän juhlansa. Toivomme heille onnellisia päiviä ja vuosia. Toivo ei kuitenkaan yksinään riitä, se vaatii rinnalleen tukea ja tekoja. Kaikkein tehokkainta tulevaisuuden kannalta on ennaltaehkäisevä työ lasten ja nuorten elämänhallinnan taitojen vahvistamiseksi. Sinisellä kirjalla pyritään vaikuttamaan kasvuympäristöön, jotta lapsen ja nuoren kasvualusta olisi mahdollisimman hedelmällinen ja tasapainoinen. Mekin voimme vielä harmaine hiuksinemme tehdä jotain jälkipolviemme hyväksi. Voimme siirtää heille elämänkokemustamme ja vahvistaa heidän uskoaan tulevaisuuteen. Toivotan kaikille Kiltaviestin lukijoille hyvää joulua ja onnellisia tulevan vuoden päiviä! Olli Sorvettula

Viimeinen juna Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18 päivänä syyskuuta 1952. Saman kuun 21 päivänä Turun Pansiosta lähti kohti itää viimeinen kuunari, kultakuunari Zarja. Alus oli täysin antimagneettinen. Tapahtumista tuli viime syksynä kuluneeksi 60 vuotta. Suomen maksamat sotakorvaukset jatkosotamme jälkeen herättävät vieläkin kuuden vuosikymmenen kuluttua aikalaisten keskuudessa vilkkaan keskustelun ja pohdinnan siitä, oliko kaikki poliittinen informaatio ystävyyden ja avunannon aikana avointa ja rehellistä. Surullista on se, että harhaanjohtava ja manipuloiva tiedottaminen jää elämään nuorempien sukupolvien keskuudessa ja muuttuu vähitellen totuudeksi. Sotakorvaukset ja muut luovutukset perustuivat Suomen tekemään rauhansopimukseen, jota käsittelen tässä kirjoituksessani. Esitän myös perusteltuja näkemyksiä sotakorvausten oikeudenmukaisuudesta. Pariisin rauhansopimus Suomessa asetus rauhansopimuksen voimaansaattamisesta annettiin 16.9. 1947. Asetuksen liitteenä on 36 artiklaa sisältävä sopimus ja kuusi liitettä. Tuohon arvoituksellisia sanontoja sisältävään tekstimammuttiin on erittäin vaikea perinpohjaisesti tutustua ja vielä vaikeampi sitä on eräiltä osin ymmärtää. Aivan ensimmäisenä huomiota kiinnittää allekirjoittajamaiden suuri lukumäärä. Vastapuolen maita on yhteensä kymmenen. Mukana muun muassa Kanada, Intia ja Australia. Tunsivatko näiden maiden kansalaiset olevansa sodassa Suomen kanssa? Ymmärrän kyllä Brittiläisen imperiumin esiintymisen yhtenä sopimuksen osapuolena, mutta miksi itsehallinnolliset dominiot olivat mukana allekirjoittajina jää arvoitukseksi. Rauhansopimus puhuu liittyneistä ja liittoutuneista valloista määrittelemättä tarkemmin mitä niillä tarkoitetaan. Tärkeitä perusasioita Jo nyt kynnin kyiset pellot vakoelin maat matoiset Seppä Ilmarinen Rauhansopimuksessa todettiin otettavan huomioon se, että Suomi irtautui täydellisesti sodasta syyskuun neljäntenä päivänä 1944. Kun sopimusta sitten lukee, ei tätä huomioonottamista todellakaan havaitse. Sopimuskohta synnyttää sellaisen kuvan, että se on otettu mukaan sopimukseen osoittamaan, että enemmänkin olisi voitu vaatia. Sopimuksen Suomen maksettaviksi määräämien sotakorvausten rahallinen arvo on asiakirjassa määritelty selkeästi. Se on 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joiden arvo on välirauhansopimuksen allekirjoituspäivän kulta-arvo, joka on 35 dollaria kultaunssilta. Sotakorvausten määrä Suomen markan arvon pohjalta vuonna 1944 oli noin 400 miljoonaa dollaria. Maksuaika oli sopimuksen 23 artiklan mukaan kahdeksan vuotta. Korvausten nimellisarvo alennettiin myöhemmin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Sotakorvausten määrä vastaa eräiden arvioiden mukaan vuoden 2003 rahassa noin 4 miljardia euroa. Merkittävää on se, ettei korvauksia saanut rauhansopimuksen mukaan maksaa rahana, vaan erilaisina tuotteina, joista on maininta asianomaisessa artiklassa. Artiklan ylimalkaisuudesta johtuen toisella osapuolelle jäi sanelumahdollisuus, jota se myös käytti. Suomen liittäminen osaksi Neuvostoliiton taloutta ja maan saattaminen sen vaikutusvallan alaisuuteen saattoi alkaa.

Mitä Suomi kokonaisuudessaan menetti Aineelliset korvaukset Kaikille on tuttua se, että yli viidestä sadasta korvauslaivasta olisi muodostunut yli kolmekymmentä kilometriä pitkä yhtenäinen laivajono ja rautatiekuljetuksiin tarvittiin yhteensä 345000 junanvaunua. Se, että ensimmäisenä korvausvuotena jouduttiin luovuttamaan 119 alusta ( neljäsosa Suomen silloisesta kauppalaivastosta), ei useinkaan tule tarpeeksi painokkaasti esiin. Se vaatimus oli selvästi vahingoittavaksi tarkoitettu isku. Rauhansopimuksessa ei ole tarkkaa tavaraluetteloa siitä, mitä Suomen on Neuvostoliitolle toimitettava. Asianomaisessa artiklassa on seuraava luettelo: puutavaratuotteita, paperia, selluloosaa, meri- ja jokialuksia, koneita ja muita tavaroita. Suomi jäi siis alttiiksi mielivallalle. Sotakorvausten määrää arvioitaessa olisi ollut oikeudenmukaista ottaa huomioon Neuvostovenäjän Suomessa talvisodan aikana aiheuttamat tuhot. Hyökkääjä ja tuhon aiheuttaja oli oletettavasti allekirjoittajamaiden tiedossa Neuvostoliitolle luovutettavaksi määrätyt alueet Pariisin rauhansopimukseen perustuvat pakkoluovutetut alueet ovat Karjalan Kannas, Laatokan Karjala, Petsamo, Salla, Kuusamo ja Suomenlahden ulappasaaret. Luovutettu alue on noin 10% sotia edeltäneen itsenäisen Suomen kokonaispinta-alasta. Erikoista on se, että Petsamoa käsitellään sopimuksen ensimmäisen osan toisessa artiklassa palautuksena. Haltuunottoa perustellaan sillä, että Neuvostoliitto luovutti alueen Suomelle vapaaehtoisesti vuonna 1920 ja 1940 tehdyissä rauhansopimuksissa. Toinen varsin omalaatuisesti sopimuksessa perusteltu menettely koskee 170 neliökilometrin suuruista aluetta Paatsjoen yläjuoksulla Inarin kunnassa. Tämän Jäniskosken - Niskakosken alueen Neuvostoliitto otti haltuunsa korvauksena Saksalaisesta omaisuudesta. Välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitto luopui Hangon niemimaan vuokraoikeudesta. Suomi puolestaan vahvisti sopimuksessa myöntäneensä Neuvostoliitolle 50 vuoden maa- ja vesialueiden käytön ja hallinnan Neuvostoliiton laivastotukikohdan perustamiseksi Porkkalan niemimaan alueelle. Suomi takasi lisäksi henkilö- ja tavarakuljetuksia varten tarpeelliset kulkuyhteydet rautateitse, vesiteitse, maanteitse ja ilmateitse Porkkalan niemimaan laivastotukikohtaan. Vuotuiseksi vuokraksi sovittiin 5 miljoonaa Suomen markkaa. Näin suuret oikeudet, jotka Suomi joutui vahvistamaan viestintäoikeuksien lisäksi, olivat suuri henkinen ja maan itsenäisyyttä kuristava taakka. Pakko oli kuitenkin halvalla vuokrata sirpin ja vasaran varjossa. Tosiasioita ja ajatuksia Neuvostoliitto hyökkäsi ensimmäisen kerran Suomeen 30. marraskuuta 1939. Marraskuun 26 päivänä ammutut Mainilan laukaukset olivat harhautus, jonka tarkoituksena oli lavastaa Suomi hyökkääjäksi. Tapahtumaan vedoten Neuvostoliitto sanoi irti Suomen kanssa tehdyn hyökkäämättömyys-sopimuksen. Menettely oli räikeä ja tuomittava. Niin alkoi talvisota, jota kutsutaan Suomen osalta maailman ainoaksi kunniakkaaksi sodaksi. Neuvostoliitto aloitti sotatoimet toisen kerran Suomea vastaan torstaina kesäkuun 25. päivänä 1941. Sitä ennen se oli painostanut toistuvasti Suomea monin tavoin. Mainittuna päivänä Neuvostoliitto pommitti useita Suomen kaupunkeja ja avasi tykkitulen Hangon seudun länsipuolelle. Suomi ei tosiasiassa julistanut sotaa, vaan ryhtyi puolustautumaan kaikin käytettävissä olevin keinoin pääministeri Rangellin eduskunnalle esittämän tiedonannon mukaisesti. Näitä tapahtumia ei Pariisissa otettu huomioon. Olemme eläneet vaarallisessa ympäristössä, mutta säilyttäneet kaikista menetyksistä huolimatta itsenäisyytemme. Vaarallisinta meille itsellemme olisi vääristellä tosiasioita ja siten menettää uskomme ja ylpeytemme. Sotakorvaukset olivat Suomelle ja sen kansalle suuri rasitus. Vaikka rahaksi muutetut korvaukset eivät tunnukaan tänä päivänä suuren suurilta, ne olivat tuona aikana erittäin merkittäviä kansakunnan hyvinvoinnin ja menestyksen kannalta. On erittäin ylimielistä ja Suomen kansalaisia aliarvioivaa todeta, ettei Suomen teollisuus olisi kehittynyt yhtä ripeästi ilman sotakorvaustuotantoa. Vastikkeeton suuri tavaravienti ei mitenkään voinut olla eduksi sellaiselle maalle, joka korjasi sodan vaurioita ja asutti tuhansia kansalaisiaan. Suomella oli onneksi ystäviä lännessä. Maa sai koneita ja laitteita sekä metalleja mm. Yhdysvalloista ja Ruotsista. Nämä maat antoivat lisäksi Suomelle laina-apua. Suomi sai lainaa myös ainakin kahdelta Etelä-Amerikan valtiolta. Suomi oli ainoa maa, joka toimitti vaaditut sotakorvaukset sopimusten mukaisesti. Velkaa ei siis maksettu, vaan luovutettiin teollisuustuotteita ilmaiseksi. Suomella oli itsenäisenä valtiona kaikki legitiimit oikeudet elää koskemattomana, vapaana maana. Sitä legitimiteettiä loukattiin vuonna 1939. Lopuksi kysyn sotakorvauksista Ratsumiesoopperan kuoron tapaan: Onko se oikeutta, onko? Olli Sorvettula

Syysretkellä Fiskarsissa 19.9.2012 Odottelimme Fennian edessä retkibussiamme yöllisen sateen kastelemalla kadulla ja uhkaavien sadepilvien ympäröiminä ihmetellen kuinka muiden bussit tulivat ja poimivat matkustajat sisuksiinsa vaan meidänpä bussia ei näkynyt, ei kuulunut No tuli meille lopulta komea kaksikerroksinen noutaja. Alakerta oli sisustettu mannermaiseen tyyliin pöytälamppuineen päivineen, tosin valolähteet niistä puuttuivat niin, ettei meidän yläkerran rahvaan tarvinnut kovin paljoa kadehtia alakerran viihtyisyyttä. Meillä taas oli yläkerrasta hyvät näkymät Länsi-Uudenmaan pelto- ja metsämaisemiin sekä kauniisti hoidettuihin pihapiireihin. Matka taittui nopeasti ja pian olimmekin Fiskarsin ruukin alueella,joka nykyään kuuluu Raaseporin suurkuntaan. Ruukin historia alkaa vuodesta 1649 ja se on vanhin yhä toimiva suomalainen yritys. Alusta asti Fiskarsissa valmistettiin tuotteita kuluttajille,teollisuudelle ja maataloudelle. Alkuvuosien tuotteisiin kuuluivat naulat ja kuokat. Myöhemmin kuuluisia tuotteita olivat aurat Fiskars 10, joita valmistettiin yli miljoona kappaletta ja nykyajan paljon kopioitukin hittituote on oranssipääsakset, joita on valmistettu jo yli miljardi kappaletta! Tämänpäivän Fiskarsin ruukki on romanttinen asuinpaikka monille käsityöläisille, taiteilijoille, historian ystäville, muotoilijoille, jotka ovat saaneet työtilat tyhjiksi jääneistä konepajasta, valimosta, veitsitehtaasta, navetasta ym. Nämä työpajat ja myymälät tarjosivat meille monenlaista nähtävää. Paras tai ainakin makein oli Petris Chocolate Room, josta lähti suloisia paketteja tuliaisiksi kotiväelle. Suuren navetan ohi kulkee katu nimeltään Isidorin tie, ja opas kertoi nimen olevan peräisin kuuluisalta sonni Isidorilta, joka suoritti vuosia tehtäviään moitteettomasti Fiskarsin maatilalla. Navetan päädyssä on Kirsti Dougasin (Kalevala Korun suunnittelija) hieno koruliike, jonka nimi taas on Isidora. Lounas tarjottiin Kuparipaja-nimisessä ravintolassa, joka on ollut kupariesineiden taontapaikka ja sijaitsee upealla paikalla kosken rannalla. Saimme nauttia tosi mureaa härän rintaa (tarjoilija kertoi kun ihmettelimme lihan maukkautta) ja lisukkeet olivat myös viimmesen päälle herkullisia. Moni arvelikin, että ruoka oli niin hyvää, että olisi luultavasti maistunut Mannerheimillekin, joka nuorena asui Fiskarsissa enonsa luona.! Vaikka matkan alku viivästyi, kaikki sujui kuitenkin lopulta mallikkaasti. Kaarlo ja Kari tekivät kovan työn metsästäessään meille uuden bussin tulematta jääneen tilalle, hyvä pojat! Kaarlolle taas kiitos matkan järjestelyistä ja kanssamatkaajille iloisesta matkaseurasta! Ei harmittanut, vaikka kotiin tullessa satoi melkein kaatamalla, jäi hyvä mieli ku harakalla! Muistui vielä näin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa katsoessa oppaamme kertoma juttu Fiskarsin poikien tanssimatkoista Billnäsin tyttöjä tanssittamaan. Kehuivat sitten toisilleen jos tyttö oli ollut kuin Fiskarsin 10 niin vientiä riitti! Tavataanhan taas Pärnussa! Maija Vaarnavuo

WÄHÄJOULUSTA WÄHÄSEN Wähäjoulujuhlaa vietettiin taas perinteiseen tapaan Otaniemessä, meri- ja rajavartijakoulun sotilaskodissa adventin aattona 1.12. Noro- ynnä muut virukset olivat kaataneet juhlahaluisia tautivuoteelle kirjoittajan mukaan lukien mutta ei se juhlijoitten määrä vaan laatu ratkaisi; juhlaväellä oli taas kerran hauskaa. Oma tiedustelijatonttuni Maija raportoi, että toimeenpanijatontut olivat tehneet hyvää työtä ja aikaansaivat hyvää mieltä. Juhlamenot olivat ennestään tutut, mutta aina juhlavat. Juhlapäätonttu Arne toivotti väen tervetulleeksi också på svenska. Herkkukurkkuja ei tarjottu tavanomaisessa syötävässä muodossa, vaan hepä tarjoilivat herkkunsa laulaen. Ja syötävän hyvin lauloivatkin! Alkupaloiksi he tarjosivat herkkuja 1500-1600 lukujen lauluaarteistosta ja sen jälkeen ihastutti aina yhtä kaunis laulu oravaisesta; Makeasti oravainen nukkuu sammalvuoteellaan Juontajaherkkukurkku kertoi lämpimin sanoin, miten heistä on aina mukavaa laulaa tässä perinteisessä juhlassa. Taitaapa hänellä olla suorastaan synnynnäinen yhteys sotilaspoika- ja pikkulottaperinteeseen. Sotilaskotitontut olivat jälleen kerran panneet hihat heilumaan, ja niinpä oli taas kauniisti katetussa pöydässä tarjolla kystä kyllä, hyvää ja jouluista. Juhlivat veitikkaiset riensivät syömään paistia ja juomaan lientä sekä muita härpäkkeitä, mitä joulupöytään kuuluu. Sitten ei leikitelty kuusen alla, vaan yllättäen joukkoon oli joutunut matkailevia tonttuja määränpäänään Meksiko ja kulkuvälineenä pikajuna. Tietäähän sen, mitä siitä seurasi! Joukkoon oli ujuttautunut pari pahaa rosvoa, Pikku-Pete ja Iso-Pat, gangstereita molemmat. Ja kummallakin suuri reikärauta. Ah ja voi, missä joulurauha, missä! Koska rosvoja ja matkustajia jouduttiin shanghaijaamaan pöydistä eri rooleihin ilman valmistautumista, oli lopputulos riemukas sekoilu, johon Herkkukurkkujen laulu toi rytmiä. Tiedustelijatonttu Maija oli Vanhapiika Muuan Kas ja lauloi intohimoisesti mulle tehkää mitä vain, mut miehet säästäkää Libreton mukaan Pikku-Peten olisi pitänyt ottaa hatkat ja luikkia lipettiin, mutta hänpä ryhtyikin halailemaan, eikä ollut mitään kiirettä. Että sellainen esitys! Hauskaa oli, ja Maija-tontun nauru kuului vielä seuraavana päivänä sähköpostin rivien välissä. Wähäjouluyleisöä

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki Ja kun kerran oli laululle ruvettu, yllätti Seppo-tonttu laulamalla komiasti Ei ole Kööpenhamina kuin ennen. Se nosti lisää tunnelmaa. Arpajaiset ovat aina suosittu ohjelmanumero. Tällä kertaa päävoittona oli jouluinen herkkukori sekä Ritva-Liisa tontun ahkeroima maustekakku. Vieraat olivat tuoneet myös runsaasti joululahjoja, joten arvottavaa riitti. Herkkukurkkujen laulu oli raportin mukaan illan parasta antia, mutta hyvää musiikkia tarjosi myös varusmiesorkesteri, joka viihdytti ruokailun aikana ja sulatti lopullisesti kankeat kintut tanssille. Moni totesi juhlan aikana, että tästä se joulu alkaa! Kirjaajatonttu Oi Jospa Oisin Ollut Mukana-Marika toivottaa kaikelle kansalle - tai ainakin sotilaspojille lottineen - hyvää ja rauhallista joulumieltä.

Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekilta ry. Torstaina marraskuun 22. päivänä 2012 kello 13.00 pidettiin killan sääntömääräinen syyskokous, Mikael Agricolan kirkon kryptassa Tehtaankatu 23, Helsinki. Läsnä oli 34 kiltalaista. Ennen kokouksen alkua juotiin sotilaskotisisarten tarjoamat munkkikahvit. Sen jälkeen puheenjohtaja ja sihteeri luovuttivat sotilaspoikaristin entiselle sotilaspojalle. Sotilaspoikaristi on kiinnitetty entisen sotilaspojan rintaan.

Perinnekillan kunniajäseneksi kutsuttu Roy Cairenius Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen 9 :ssä mainitut asiat.. Yhdistyksen puheenjohtaja Olli Sorvettula avasi kokouksen. Kokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Heikki Konkola ja sihteeriksi killan sihteeri Kari Kerstinen, Pöytäkirjan tarkastajiksi sekä samalla äänten laskijoiksi valittiin Heikki Hälikkä ja Risto Laakso. Näiden varalle valittiin Teuvo Ljungberg ja Timo Vaarnavuo. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi (sääntöjen 8. ). Kokouskutsu oli Kiltaviestissä numero 3, lehden päiväys oli 28.9.2012. Vuoden 2013 toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio. - Killan sihteeri Kari Kerstinen esitteli vuoden 2013 toimintasuunnitelman, jonka kokous hyväksyi. - Killan rahastohoitaja Hannu Saloniemi esitteli killan vuoden 2013 tulo- ja menoarvion, joka hyväksyttiin. Killan puheenjohtajan Olli Sorvettulan kaksivuotinen toimikausi jatkuu vuoden 2013 loppuun. Erovuoroisista hallituksen jäsenistä jatkavat Riitta- Liisa Kaskirinne, Kaarlo Männistö ja Maija Vaarnavuo. Erovuoroisista jäivät pois Ros-Mari Ljungberg ja Roy Cairenius. Heidän tilalleen valittiin Jarmo Korhonen Ros-Mari Ljungbergin, ja Pekka Saloranta Roy Caireniuksen tilalle. Tilintarkastajiksi tarkastamaan vuoden 2013 tilit ja hallinto kutsuttiin Yngve Helvamo ja Matti Vuori, varalle Pentti Lehtola ja Keijo Pennanen. Päätettiin, että killan viralliset ilmoitukset julkaistaan Kiltaviestissä ja mahdollisuuksien mukaan Sotilaspoika - lehdessä Killan kunniajäseneksi kutsuttiin Roy Cairenius, joka samalla lopettaa pitkäaikaisen jäsenyytensä killan hallituksessa. Kokouskutsussa ei ollut muita asioita ja puheenjohtaja päätti killan yksimielisen syyskokouksen.

JÄSENASIAT Viimeiseen iltahuutoon on kutsuttu kiltaveljemme ja sisaremme Risto Anttila, Veikko Lammassaari, Marja Lyyli Lehto, Pekka Rajala, Veikko Sipinen ja Erkki Välimäki Me lähdemme elämästä emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Kaikki, mitä olemme ajatelleet ja sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisemme toisten tietä. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat meitä rakastaneet Martti Lindqvist Merkkipäiviä 85 VUOTTA 80 VUOTTA Jäämaa Raimo 6.1.2013 Helvamo Yngve 4.1.2013 Viita Raimo 8.1.2013 Sorvettula Soili 16.1.2013 Kristoffersson Rolf 9.1.2013 Virintie Veikko 29.1.2013 Virolainen Olavi 11.1.2013 Tulikorpi Ismo 20.2.2013 Parvio Hilkka 21.1.2013 Planting Marita 21.2.2013 Holmström Paavo 25.1.2013 Korkia-aho Olavi 13.3.2013 Kaukiainen Yrjö 27.1.2013 Maunula Bertel 5.3.2013 Nuutinen Jalo 5.3.2013 Hietanen Veikko 12.3.2013 50 VUOTTA Manninen Raimo 12.3.2013 Kokkonen Erkki 14.3.2013 Jäntti Vilho 21.3.2013 Ylitervo Veikko 17.3.2013 Munnukka Pentti 21.3.2013 Laakso Immo 26.3.2013 Sommar Ebbe 27.3.2013 Vihavainen Paavo 28.3.2013 Uusi jäsen Eronneet Oili Kinnunen Aune Anttila on hyväksytty jäseneksi 19.4.2012. Toimittaja pahoittelee viivästynyttä ilmoitusta. Hirvonen Pentti Karjalainen Anja Wickström Bengt

TOIMINTAA KEVÄTKAUDELLA 2013 Esitelmät entisen Sk-talon auditoriossa klo 13.00 Tammikuu Keskiviikko 16.1. Uskonsotaa tuhannen vuoden takaa. Assassiinit, maailman tunnetuimmat salamurhaajat Tutkija Inka Nokso-Koivisto Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitokselta Helmikuu Torstai 7.2. Keskiviikko 20.2. Killan 20-vuotisjuhla Mikael Agricolan kirkon kryptassa Katso erillinen ilmoitus/kutsu tässä lehdessä Karhun kainalossa Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka Maaliskuu Keskiviikko 6.3. Suomi kuristuksessa välirauhan aikana 1940-1941 Ministeri Paavo Rantanen Keskiviikko 20.3. Pohjan poikien toiminta Viron vapaussodassa 1919 Toimittaja Jari Oksman Huhtikuu Keskiviikko 3.4. Ohjelma ilmoitetaan myöhemmin Torstai 18.4. Killan kevätkokous Mikael Agricolan kirkon kryptassa klo 13 Kokouskutsu seuraavassa lehdessä Sunnuntai 21.4.- Kylpylämatka Pärnuun sunnuntai 28.4. Katso erillinen ilmoitus Kiltaviestissä 3/2012 Toukokuu Keskiviikko 8.5. Killan kevätretki Ilmoitus seuraavassa lehdessä

Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekilta ry:n 20-vuotisjuhla torstaina 7.2.2013 klo 13.00 Mikael Agricolan kirkon kryptassa Tehtaankatu 23 Juhlapuhe Musiikki Amiraali Jan Klenberg Kaaderilaulajat Kanttiinin Lotat Palkitsemiset Varusmiessoittokunta Noutopöytätarjoilu Tumma puku, kunniamerkit Ilmoittaudu 25.1.2013 mennessä! Kari Kerstinen 0500 152855 Kaarlo Männistö 050 5680776

Pikkulottana ja evakkona Filosofian maisteri Annikki Leukkunen syntyi Karjalassa Suojärvellä. Hänen syntymäkotinsa sijaitsi Suojärven Lepänniemessä vain 7 kilometrin päässä Neuvostoliiton silloiselta rajalta. Hän kertoo kokemuksistaan ja osallistumisestaan pikkulottatoimintaan kotiseudullaan ja muualla Suomessa. Talvisodan ja välirauhan aika Äitimme lähti evakkoon vasta talvisodan ensimmäisinä tunteina tykki- ja kranaattitulen keskellä isän ollessa rintamalla. Meidät lapset oli jo YH:n aikana lähetetty turvaan isoäitimme luokse noin sadan kilometrin päähän kodistamme. Äitimme saavuttua luoksemme lähdimme yhdessä matkaan kohti tuntematonta päämäärää. Rasittavan matkan jälkeen päädyimme Rautalammille, jossa asuimme puolisen vuotta. Saimme asuinpaikaksemme huoneiston, joka sijaitsi samassa talossa, jossa toimi myös paikallinen Lottakahvila. Näin sain tilaisuuden auttaa lottia heidän tehtävissään. Minä tiskasin astioita, kannoin puita keittiöön ja kävin toisinaan kaupassa lottien pyynnöstä. Erityisesti mieleeni on painunut muisto siitä, kun sain olla apuna lottien muonittaessa ruotsalaisia vapaaehtoisia. He olivat matkalla sinne jonnekin taistelemaan suomalaisten sotilaiden rinnalla. Muun toiminnan ohella kudoimme myös sukkia ja käsineitä rintamalle lähetettäväksi. Muutimme kesällä 1940 Alahärmään. Siellä liityin virallisesti Ekolan pikkulottiin. Johtajamme, opettaja Heelmä Ketomäki oli hyvin tarmokas. Toimintamme oli silloin monipuolista. Me teimme käsitöitä, voimistelimme ja järjestimme juhlia. Esitimme niissä isänmaallista ohjelmaa. Jatkosodan aikana osallistuimme myös sankarihautajaisiin.

Takaisin Karjalaan Kun Karjala oli vallattu, pääsimme palaamaan takaisin kotiseudullemme vuonna 1942. Siellä talot oli poltettu ja vain savupiiput törröttivät pystyssä raunioiden keskellä. Noissa puutteellisissa oloissa korjaustöiden vielä jatkuessa me Suojärven Leppäniemen pikkulotat aloitimme toimintamme. Heinäkuussa 1943 järjestettiin Suojärven pikkulottien ja sotilaspoikien yhteinen, noin viikon pituinen leiri Kollaan taistelumaastossa. Talvisodan ja jatkosodan taisteluissa alue oli lähes täysin tuhoutunut. Kerran niin vihreästä metsästä oli jäljellä vain tykkitulen pirstomat palaneet puut. Hiiltyneiden puiden keskellä sijaitsevalle mäelle oli pystytetty korkea, yksinkertainen risti. Sen läheisyydessä oli suuri joukko valkoisia ristejä, joissa kaikissa oli kirjoitus: Tuntematon. Asuimme Kollaanjärven rannalla sotilasteltoissa. Päätehtävämme oli raivata sankarihaudan ympäristöä. Koska maastossa saattoi vielä olla räjähtämättömiä ammuksia, oli töitämme valvomassa ja johtamassa joukko sotilaita. Toiminta leirillä oli kokonaisuudessaan hyvin täsmällistä ja kurinalaista. Leirin viimeisenä päivänä laskimme me pikkulotat yhdessä sotilaspoikien kanssa kukkavihon korkean ristin juurelle. Valokuva tuosta tapahtumasta on kuvataululla Helsingin entisen suojeluskuntatalon perinnehuoneessa. Sitten kesäkuussa 1944 tuli Itä-Karjalasta pakolaisia, jotka yöpyivät Leppäniemen koululla. Veimme heille ruokaa ja yritimme lohduttaa heitä. Noin viikkoa myöhemmin juhannusaattona sain määräyksen hoitotehtäviin pieneläinten evakointijunaan. Ruokimme ja juotimme eläimiä useita päiviä kestäneen matkan aikana. Saavuimme määränpäähämme likaisina ja väsyneinä. Olin taas kerran lähtenyt Karjalassa sijaitsevasta kodistani tietäen, ettei paluuta sinne enää ollut. Haastattelu Olli Sorvettula

Rengon soittajapojat Sotilaspoika-asuinen soittokunta Kun Rengon palokunnan soittajista suurin osa oli joutunut rintamalle, päätti Kuittilan koulun opettaja Einar Kenttämies ottaa heiltä ullakoille jääneet soittimet uudelleen käyttöön. Niinpä vintillä lojuneet torvet vietiin Rengon Osuusmeijeriin. Siellä ne käsiteltiin kuumalla vesihöyryllä. Paineinen höyry heitti soitinten mutkissa olleet hiirenpesät pitkin meijerin seiniä ja desinfioi torvet tehokkaasti. Nuorten kansakoulupoikien musiikkikoulutus saattoi alkaa. Kenttämies oli määrätietoinen ja tehokas kouluttaja. Hänen Soittajapojat Hämeenlinnan Raatihuoneella valitsemillaan musikaalisesti lahjakkailla pojilla oli iltaharjoituksia kahdesti viikossa. Niiden lisäksi alkoivat soittoharjoitukset jokaisena koulupäivänä tuntia ennen koulutyön alkamista. Myös koulun jälkeen pidettiin noin tunnin pituisia harjoituksia. Runsaalla soittamisella saatiin aikaan vaskisoittimien vaatima huulien hallintakyky ja kestävyys. Vasta sen jälkeen todellinen soittoharjoittelu saattoi alkaa. Heti koulutuksen alkuvaiheessa pojille opetettiin nuottien lisäksi soittotapamerkinnät. Allegro, forte, ritardando ja crescendo tulivat tutuiksi. Soittajapojista kehittyi taitavia muusikoita, ja puhallinorkesteri oli vähitellen valmis esiintymään hyvin moninaisissa tilaisuuksissa. Sota-aikana orkesteri soittikin useissa eri tapahtumissa Hämeenlinnan ympäristössä. He soittivat säännöllisesti sankarihaudoilla pääasiassa oman kunnan alueella. Näin he avustivat sotilassoittokuntaa, joka oli kiitollinen saamastaan avusta. Orkesteri vieraili myös Hattelmalan Sotasairaalassa Hämeenlinnassa. Siellä he viihdyttivät soitollaan sairaalassa olevia haavoittuneita sotilaita. Nuoret koululaiset saivat itselleen unohtumattoman muiston sodan aiheuttamista kärsimyksistä. Rengon soittajapojat esiintyivät useissa puolustusvoimien tilaisuuksissa. He soittivat myös maanpuolustusjuhlissa, joiden ohjelmistoon kuului tärkeänä osana puhallinorkesterin musiikkiesitykset. Orkesterin kahdeksan puhallinsoittajaa ja yksi rumpali olivat perin ylpeitä ja onnellisia, kun armeijan bensiinillä kulkeva auto kuljetti heitä esiintymispaikalle ja takaisin Rengon kirkolle. Bensiiniauto oli sodan aikana perin harvinainen kulkupeli, joten sen kyydissä oleminen oli luonnollisesti merkittävä tapahtuma. Jatkosodan päätyttyä, kun valvontakomissio oli jo saapunut Suomeen, Rengon Soittajapojat kutsuttiin esiintymään valtioneuvoston juhlahuoneistossa. He olivat pukeutuneet tummansiniseen asuun, joka muistutti erehdyttävästi laivaston käyttämää matruusin pukua. Tilaisuuden päätyttyä orkesterin johtaja vietiin kuulusteluun, jossa hän sai selvittää miksi orkesteri esiintyi sellaisissa puvuissa. Komission työ näyttää olleen todella tarkkaa ja oikein suunnattua. Orkesterin jäsenet saivat sotilaspoikaristin vuonna 2002. Kertoja orkesterissa tuubaa soittanut Mauno Vuorinen. Kirjoittaja Olli Sorvettula

Vapaussoturin testamentti Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Itsenäisyysjulistuksen antoi P.E. Svinhufvudin johtama rohkeiden isänmaan miesten muodostama itsenäisyyssenaatti. Kansamme uskoi tällöin vuosisataisen tavoitteensa toteutuneen: Suomi on itsenäinen. Suomalainen on kasvanut luottamukseen kansamme luotti tuolloinkin niihin, jotka tunnustivat itsenäisyytemme. Toisin kävi. Sana ei ollutkaan luottamuksen sana. Kansamme oli kallein uhrein lunastettava vapautensa ja maansa itsenäisyys. Suomen oli taisteltava Vapaussotansa. Valkoisen Kenraalin johdossa talonpoikaisarmeijamme kävi Tammisunnuntaina 1918 taistoon. johon jääkärimme antoivat tunnon: Ei ennen uhkamme uupua voi kuin vapaa on Suomen kansa! Toukokuun 16. päivänä Vapaussodan Ylipäällikkö talonpoikaisarmeijansa johdossa marssi itsenäisen Suomen pääkaupunkiin ja antoi senaatille ilmoituksen: Maa on vapaa! Vasta nyt oli itsenäisyytemme, vapautemme todellisuutta. Olen vapaussoturi. Olen noudattanut Ylipäällikköni tunnuslausetta niin sodassa kuin rauhan aikana: Puhtain asein puhtaan asian puolesta. Olen iloinen kun olen saanut palvella maatani edes hivenen verran. Ei kukaan vapaussoturi ole voinut saada eläessään sen arvokkaampaa tehtävää kuin olla lunastamassa isänmaalleen vapautta. Talvisotamme 1939 40 oli Vapaussotamme toinen vaihe. Se osoitti: Minkä kerran parhaitten poikiemme sydänverellä vapaaksi lunastimme, sen vapauden olemme yhä valmiit uhrein kalleinkin säilyttämään. Sukupolvet ennen meitä ovat jättäneet meille kukin osaltaan rakentamansa isänmaan parempana kuin mitä ovat sen itse saaneet. Nyt vapaussoturipolvi on jättämässä vapaaksi lunastamansa, ehommaksi rakentamansa isänmaan Teille nuoret polvet. Testamenttimme Teille on: Pysykää uskollisina niille arvoille, jotka tähän päivään asti ovat olleet Suomen vapauden ja itsenäisyyden perustuksena! Muistakaa, että eripuraisuus omissa riveissämme puree pahemmin kuin vihollisen miekka. Säilyttäkää järkkymättä isiltä peritty usko. isänmaanrakkaus ja uhrivalmis puolustustahto! Suomen kansa voi luottavaisena, itseensä uskoen ja Korkeimpaan turvautuen katsoa tulevaisuuteen, jos se polvesta polveen on valmis: Kun kansaamme uhkaa kuolema. olemme valmiit sen puolesta vaikka kaatumaan, polvi polvrlta uhriin on valmiina myös polvi tuleva! Raimo Berkan kirjoittaa lähetteessään: Itsenäisyyspäivän lähestyessä on lehtemme lukijoitten, mutta etenkin nuorempien polvien edustajien hyvä lukea isänmaallinen Vapaussoturin Testamentti, jonka myös sotilaspoikaristin suunnitellut Tapio Saarni on sijoittanut laatimansa teoksen, Suomen Vapaussota 1918, merkit ja tunnukset, alkuun vaaliakseen Vapaussotaamme liittyvien perinteiden säilyttämistä.

PÄÄKAUPUNKISEUDUN SOTILASPOIKIEN JA PIKKULOTTIEN PERINNEKILTA RY Suojeluskunta- ja sotilaspoikatoiminnan 1928 1944 perinteitä vaalivan perinnekiltojen liiton jäsen Pääkaupunkiseudun sotilaspoikien ja pikkulottien perinnekilta ry Killan kotisivut osoitteessa: www.sotilaspojat.fi Jäsenasiat/Osoitemuutokset Marika Porras Ratapihantie 9 D 1, Helsinki Puh 040 528 7397 E-mail: marika.porras@kolumbus.fi