L E H T I Kesäkuu 2004
Pääkirjoitus Rakkaat ystävät! Me Tapolassa voimme tuskin muistaa toista niin aikaista ja aurinkoista kevättä kuin tänä vuonna on eletty. Toukokuun ensimmäisen viikon kuluessa saimme pellot kylvettyä ja puutarhan työt sujuivat samanaikaisesti monen ihmisen voimin. Kevään muutokset ja ihmisten lomasuunnitelmat ovat jo suurimmaksi osaksi selvät. Koko kesäkuun ajan tulee Aurinkorannan kesämökillä olemaan kiinteitä lomalaisryhmiä. Myös meidän kannatusyhdistyksemme tulee tänä vuona auttamaan sellaisissa töissä, joiden tuloksena loma-ajat kesämökillämme tulevat olemaan vielä miellyttävämpiä. Toukokuun 20. päivänä vietämme kahvilan avajaisia vanhassa koulutalossa joka on nimeltään Savikukko. Avajaisten vuoksi emme tänä vuonna tee perinteistä Helatorstai-retkeämme. Nyt on enää nelisen kuukautta lokakuussa vietettäviin Tapolan 30-vuotissyntymäpäiviin. Siihen mennessä haluaisimme julkaista lehtemme juhlanumeron, jossa on aikomus kuvailla kyläyhteisömme syntymistä ja sitä elämäntapaa, mikä täällä on kuluneina vuosina kehittynyt. Ensinnäkin täällä on eletty monia elämäkertoja, niiden ihmisten kokemuksia, jotka ovat olleet täällä mukana luomassa kyläyhteisöä muutamat niistä jo kolmenkymmenen vuoden ajan, toiset vain lyhyen aikaa täällä mukana eläen. Toisaalta ovat sosiaaliset ja historialliset tapahtumat ja muutokset viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana painaneet leimansa myös meidän yhteisöömme. Tänä vuonna tulee kaikkien tapolalaisten kehitykseen vaikuttamaan se, miten meidän kylämme pystyy vastaamaan ihmisten uusiin tarpeisiin, ihmisten, jotka ikänsä vuoksi tai myös muista syistä tulevat tarvitsemaan enemmän avustavia toimenpiteitä. saattaa myös olla, että nämä ihmiset tulevat tarvitsemaan erilaista elämänrytmiä. Meidän on tehtävä suunnitelmia kuinka voimme tehdä tilaa tällaisille tulevaisuuden tarpeille. Ludwig Kraus Sisällysluettelo Pääkirjoitus Rakkaat ystävät 2 Aurinkorannalla tapahtuu 3 Viikonloppuleiri aurinkorannalla 4 Kesä Saksassa 5 Kylätalo Savikukko 6-7 Talonäitien sijaisena Kaukamoisessa 8 Eilan ja Juhan syntymäpäivät 10 Michael ja Elena 11 Juhlien ilmeitä 12 Tapolan kyläyhteisö Raikkolantie 40 16350 Niinikoski Puh: (03) 882 450 Fax (03) 882 4528 @mail: tapolan@kolumbus.fi www.kolumbus.fi/tapolan Lahjoitukset: Merita Orimattila 109030-102932 Kirjapaino ja taitto: Päijät-Paino Oy, Lahti 2004 Painos: 500 kpl Paperi: kloorivapaa paperi, ynpäristöystävällinen Kuvat: Kim, Sabine, Rauno, Reeta-Liisa, Juhan Sisko, Pekka Krohn, Essi Lettojärvi. Kannen maalaus: Kirsi. 2
Aurinkorannalla tapahtuu Kannatusyhdistys on parantamassa Aurinkorannan käyttömukavuutta. Nyt on rakennettu jo tämän kevään aikana maavarainen laiturin tukiranne. Tapolan ulkotyöryhmä on rakentanut viisi metriä pitkän ja kolme metriä leveän rakennelman kivistä ja sorasta, johon viime kesänä ostettu laituri kiinnitetään. Laiturille meno helpottuu ja laiturille pääsevät nauttimaan vilvoittavista järvituulista myös pyörätuolilla liikkuvat ja rollaattoria käyttävät. Laiturilta on myös helpompi päästä uimaan, kun ei tarvitse kahlata niin pitkälle matalassa rantavedessä. Aurinkorannan saunaolojen parantamista on mietitty ja päädytty erilliseen saunarakennukseen. Mökin sisällä olevan saunan korjaus on todettu hankalaksi ja saunan hormi lämmittää yläkerran makuutilan epämukavan kuumaksi kesäaikaan, joten saunan siirto parantaa myös itse mökin asumismukavuutta ja vapautuviin tiloihin saadaan lisää tarpeellisia yöpymispaikkoja. Hallitus on päätynyt arkkitehti Eeva Aarrevaaran avustuksella ratkaisuun, että rakennamme 20m 2 saunarakennuksen, jossa on sauna, pesuhuone ja riittävän iso pukuhuone. Vuosikokous myönsi hallitukselle luvan lainanottoon. Nyt neuvottelemme arkkitehdin kanssa, miten etenemme rakennammeko paikalla vai otammeko valmispaketin, mutta työ on vireillä ja etenee. Seuraavassa lehdessä kerromme mitä on tapahtunut. Odotettavissa uusi esite Tapolasta Sirpa Lettojärvi Marja-Liisa ja Mika uivat yhdessä. Tapolan uusi laituri iloisessa käytössa. 3
Viikonloppuleiri Aurinkorannalla Hei, olemme neljä Lahden ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijaa; Anna-Kaisa, Antti, Jarkko ja Sabine. Suuntausvaihtoehtomme on sosiaaliohjaaja ja valmistumme jouluna 2005. Opintoihimme kuuluvat mm. erilaiset pakolliset opinnot, suuntaavat opinnot ja ammattiopinnot sekä työharjoittelut erilaisissa sosiaalialan paikoissa. Tänä keväänä meillä oli projektiopintojen kurssi, johon kuului omavalintaisen projektin suunnittelu ja toteutus pienryhmissä. Otimme yhteyttä Tapolaan ja mietimme yhdessä sopivaa tapaa toteuttaa niin meitä kuin Tapolaa palveleva projekti. Halusimme toteuttaa toiminnallisen projektin, joten päädyimme luontoaiheiseen mökkiviikonloppuleiriin viiden kyläläisen kanssa 23.-25.4.2004. Suunnitteluvaihe oli meille opiskelijoille aikaa vievää, mutta huomasimme viikonloppuna, että se oli ollut tarpeen. Lähdimme perjantaina illansuussa Tuiren, Juhan, Sirpan, Jorman ja Mika W:n kanssa Aurinkorannalle. Majoittauduimme mökkiin ja söimme iltapalaa tutustuen samalla toisiimme. Ennen iltatoimia kävimme kaikki yhdessä pienellä lenkillä, että uni maistuisi paremmin. Lauantaina aamupalan jälkeen menimme ulos Antin ja Jarkon erärasteihin tutustumaan. Maalasimme toteemipaalua, joka oli asetettu rantaan tarkoituksenaan vartioida mökkiä. Harjoittelimme myös nuotion sytyttämistä ja makkaratikkujen tekoa. Päiväruuan ja levon jälkeen kokoonnuimme ulkona ja tällä kerralla etsimme aarretta. Vihjeiden avulla pääsimme aina lähemmäs aarretta. Tehtävinä oli luontoaiheisen laulun laulaminen, arvoituksen ratkominen, puiden kantoa, sanojen arvailua, punaisen langan ja maalattujen kivien seuraaminen ym. Lopulta aarre löytyi yhteisvoimin saunan lauteilta ja saimme nauttia kultarahoista ja muista herkuista. Illalla lämmitimme saunan, Viikonloppuleirin kaikki reippaat osanottajat. grillasimme ja katsoimme kaikkien toivomaa bumtsibumia! Sunnuntaina olikin vuorossa mökin siivous, puiden kantoa ja yleisesti paikkojen siistimistä. Iltapäivällä kävimme keskustellen viikonlopun tuntemuksia läpi ja jätimme hyvästit mökille. Paluumatkalla poikkesimme vielä Artjärvellä jäätelöllä. Meidän opiskelijoiden yksi monesta tavoitteesta oli, että jokaiselle löytyy jotain mieluisaa tekemistä, johon hän voi ja haluaa osallistua mielellään. Tämä tavoite toteutui, kuten myös monet muutkin. Ryhmä viihtyi hyvin keskenään ja kaikki olivat mielissään eri tehtävistä. Yhteisestä viikonlopusta mökille jäi muistoksi toteemipaalu ja tervetuloa toivottava värikäs kivi. Mutta kaikille jäi varmasti myös mukavia muistoja mieleen vielä pitkäksi aikaa! Kesäterveisin Antti, Ansku, Jarkko ja Sabine Tuire ja Juha seuraavat Sirpan työskentelyä. 4
Kesä Saksassa Aion viettää tulevan kesän jälleen Saksassa, Hermannsberg nimisessä Camphill-kyläyhteisössä. Olin viime kesänä samassa paikassa kesätöissä. Halusin parantaa saksan kielen taitoani ja kokea erilaista elämäntapaa. Mielestäni Camphill-yhteisö oli siihen oivallinen paikka ja lisäksi turvallinen ympäristö, sillä aikaisemmin en ollut matkustanut paljon. Lähetin työhakemukseni ja ilokseni minut otettiin mielellään vastaan. Myöhemmin selvisi, että hakemuksestani oli saatu käsitys, että olisin poika, vaikka siihen sisältyikuvia minusta. Onneksi tämä hassu kommellus selvisi ennen lähtöäni. Asuin Tobiashaus nimisessä talossa yhdessä Heemannin perheen, kahdeksan kyläläisen ja yhden toisen harjoittelijan kanssa. Tulin hyvin toimeen heidän kanssaan. Pidin huolta kahdesta kyläläisestä ja lisäksi työskentelin viitenä päivänä viikossa paperityöpajassa, jossa valmistin vihkoja. Työkavereilta sain aina tarvittaessa apua, koska heille työ oli tuttua. Kaksi kuukautta tuntui ensin pitkältä ajalta, mutta kun tuli kotiinlähdön hetki, tuntui aika kuluneen liiankin nopeasti. Tietenkin odotin jo perheeni näkemistä. Ehdin tutustua Saksassa moniin mukaviin ihmisiin, jotka on hauska nähdä jälleen. Essi Lettojärvi Boodensee -järven alueella lomailua. Tapolan kyläyhteisön kautta voit saada yhteystietoja kansainväliseen Camphill-liikkeeseen. Tässsä Essi suuren perheyhteisön kanssa. 5
Kylätalo Savikukko Savikukon talo. Sisällä kahvila ja kylätoimisto. Savikukko on Orimattilan kaupungin Niinikosken kylän ensimmäinen koulurakennus. Se on rakennettu 1884 kalliolle. Sen seinät ovat savea ja kanervaa, noin 60 cm paksut. Koulu oli Niinikoskella aloittanut toimintansa vuotta aikaisemmin Seppälän tuvassa, jota ei enää ole olemassa. Nykyisessä Seppälän päärakennuksessa toimii presidentti Kekkosen arkisto. Savikukko nimensä rakennus on saanut heti valmistuttuaan. Siinä oli yksi luokkahuone ja opettajan asunto, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Kouluna rakennus toimi vuoteen 1968 saakka, jolloin Niinikoskelta loppui kolmas opettajan virka. Saman vuoteen saakka opettajan asunnossa asui opettaja Hilkka Mäkisen perhe. Kun pihapiirissä oleva nykyinen koulurakennus peruskorjattiin 1967, on Savikukosta muistitiedon mukaan tehty Orimattilan kunnanvaltuustossa purkupäätös, jota onneksi ei ole koskaan toteutettu. Pala suomalaista rakennushistoriaa olisi kadonnut. Mutta miksi maalaiskylän koulu on rakennettu savesta eikä hirrestä? Siihen aikakirjat eivät anna vastausta. Ehkä se on ollut muoti-ilmiö, sillä savesta tehtyjä koulurakennuksia on ollut ainakin Iitissä ja Myrskylässä. 1974 Niinikoskella aloitti toimintansa Sylvia-kotiyhdistyksen ylläpitämä Tapolan kyläyhteisö, jossa asuu kehitysvammaisia osallistuen kyläyhteisön töihin vointinsa ja taitojensa mukaan. Sylvia-koti yhdistys vuokrasi Savikukon 1975 Orimattilan kunnalta Tapolan kyläyhteisön puutyötiloiksi. Tapolan henkilökunta esitti syksyllä 2001 Niinikosken kyläsuunnitelmassa huomioitavaksi, että he muuttaisivat Savikukon puutyöverstaan koko Niinikosken kylän yhteisiksi kokoontumistiloiksi. Tilat olisivat heidän oman toimintansa käytössä päivisin. Iltaisin luokka olisi koko Niinikosken kyläkahvila. Toisessa pienemmistä huoneista toimisi iltaisin kylätoimisto. He vastaisivat rakennuksen ylläpidosta jatkossa. Tuolloin näytti siltä, että kylämme koulu lakkaa 2002. Kylällä ei olisi ollut luonnollista jatkuvasti lämmintä kokoontumis- ja toimistotilaa, mikäli koulu lakkaisi. Niinpä Tapolan tarjous otettiin vastaan. Koulu ei lakannutkaan, mutta kylätoimisto ja kahvila ovat siitä huolimatta tarpeellisia. Kylän edustajana hankkeessa toimii Niinikosken nuorisoseura ry. Korjaussuunnitelmat ja hankehakemuksen ETPÄHÄ ry:lle teki arkkitehti Eeva Aarrevaara, sähkösuunnitelmat insinööritoimisto Mikko Mäkelä ja vesisuunnitelmat Orimattilan Putkityö. Kustannusarvion laativat yhdessä Eeva Aarrevaara ja monitoimimies Arto Tapiomaa. Huhtikuussa 2002 ETPÄHÄ:n hankeryhmä hyväksyi Savikukon korjaushankkeen. Kustannusarvio talkootöineen oli n. 87 000. Purku- ym. työt aloitettiin vapun jälkeen 2002. Arto Tapiomaa tekisi palkatut korjaustyöt. Vesi- ja sähkötyöt em. suunnitelmien tekijät. Talkootöitä tehtäisiin soveltuvin osin kaikilla osa-alueilla. Kylän kaivurit tekivät mm. vesijohto- ja viemärityöt talkoilla. Tapolan väki keskeytti hankkeen heinäkuun alussa 2002, kun TE -keskuksen päätöstä ei saatu. Se tuli vasta joulukuun lopussa 2002. Kustannusarvio oli hyväksytty yksikkökustannusperiaatteella, joka pudotti kustannusarvion n. 83 000 euroon. Avustuksia saadaan vajaa 50 000. Työt jatkuivat keväällä 2003. Allekirjoittanut ryhtyi töiden järjestelijäksi eli junailemaan kirvesmiesten, sähkömiehen, putkimiehen ja talkoolaisten työn vuorottelua. Korjaustyöt jaettiin kahden kirvesmiehen, Arto Tapiomaan ja Simo Kuoppamäen kesken. Simo on tehnyt puutyöt ja Arto savikorjaukset, tapetoinnit ja maalaukset. 6
Savikukon avajaispäivän kahvit; Beate, Micael ja Elena. Rakennus kunnostetaan kaikilta muilta osin, mutta ulkoseinien maalaus jää tekemättä. Melkein kaikki osa-alueet ovat olleet hankalampia tehdä vanhassa savirakennuksessa kuin mitä etukäteen osattiin kuvitella. Monet asiat ja ratkaisut ovat ainutkertaisia. Yksi yllätys on ollut se, että vanhat perinnemaalit käyttäytyvät toisin kuin nykyiset. Kuivumisaikaa yhden maalauskerran jälkeen tarvitaan 3-4 päivää. Maalien peittokyky on huomattavasti huonompi eli joudutaan maalaamaan useampia kerroksia kuin nykyisillä maaleilla. Aikaa on kulunut arvioitua enemmän, sillä mm. molemmat kirvesmiehet ovat tehneet töitä sivuhankkeena. Kustannusarvio ylittyy sekä talkoo- että maksettujen töiden osalta. Avustukset kattavat vajaan puolet todellisista kustannuksista, joita ei vielä tätä kirjoitettaessa lopullisesti tiedetä. Hanke piti olla valmis viime vuoden lopussa, mutta sille anottiin puoli vuotta lisäaikaa. Savikukko voisi olla valmis tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Joka tapauksessa Savikukon kunnostus on kulttuurihistoriallinen teko Sylvia-koti yhdistykseltä ja Tapolan kyläyhteisöltä. Nyt rakennus säilyy ja on arvoisessaan käytössä. Toivottavasti siitä tulee koko Niinikosken yhteinen olohuone eri-ikäisille. Kylätoimistoon tulee mm. nettiyhteydet ja monistuspalvelut kaikkien käyttöön. Toivotamme lukijamme tutustumaan Savikukkoon ja nauttimaan kyläkahvilan antimista tulevan kesän aikana. Se löytyy aivan kylämme keskustasta Niinikosken koulun pihapiiristä. Kyläkaupalta voi poiketa kysymään tietä. Aukioloajoista tiedotamme erikseen mm. Niinikosken kotisivuilla: www.phnet.fi/ kylat/niinikoski. Orimattilan kaupungin kotisivujen kautta meidät myös löytää. Tapio Kiviniemi, kyläsihteeri 7
Talonäitien sijaisena Kaukamoisessa Kannatusyhdistys halusi auttaa Tapolan kyläyhteisön henkilökuntaa henkilökunnan virkistymispäivän järjestelyissä. Niinpä me ystäväni Päivikki Salmisen kanssa pörhälsimme eräänä talvisena maanantaiaamuna Tapolaan. Päivää oli suunniteltu kauan ja vihdoin 26 tammikuuta kaikki halukkaat Tapolassa asuvat ja Tapolassa työssäkäyvät työntekijät pääsivät yhdessä retkeilemään. Heli Outakivi oli suunnitellut ohjelman virkistyjille. Monissa taloissa nuoret työntekijät hoitivat kyläläisten kanssa työt. Jännitystä leijaili ilmassa Rauno lähti hakemaan ruokaperunoita kellarista ja me muut ryhdyimme kastikkeen ja salaatin tekoon. Auttavia käsiä riitti kaikkiin töihin, totesimme Päivikin kanssa, että koskaan ei ruuanlaitto ole tuntunut niin mukavalta. Kaikki valmistui niin nopeasti, mutta perunoiden kiehuminen kestää oman aikansa. Meillä oli aikaa, siispä oli taukojumpan aika. Piirissä iloisessa jokainen näytti liikkeen ja toiset tekivät perässä. Perunat, hirvikastike, pinaattiletut ja salaatti maistuivat jutustelun lomassa. Yhdessä korjasimme astiat pois ja Kaukamoisen perhe puolin ja toisin, kun saavuimme Kaukamoiseen. Aamutoimet olivat leppoisassa vauhdissa, tarkoituksena oli noudattaa sunnuntai järjestystä. Marlan ja Ailan valmistelemaan aamupalapöytään saapuivat Rauno, Leena, Kerttu, Ulla, Reetta-Liisa, Saana ja Sirkka-Liisa. Marla antoi meille ohjeita ja näytti mitä mistäkin löytyy. Vatsat kylläisinä siivosimme yhdessä keittiön ja päätimme lähteä kaikki joukolla lenkille, pakkasta ei ollut liikaa ja ulkoilu on kaikille tärkeää. Rauno viiletti potkukelkallaan lenkin vauhdikkaasti, me muut etenimme verkkaisesti eri kokoonpanoissa. Lenkillä juttelimme kaikenlaista ja selvisi, että ystäviämme oli vähän arvuuttanut, onko ollenkaan kivaa, kun taloon tupsahtaa kaksi outoa täti-ihmistä. Mutta ystävämme olivat tosi iloisia, että olimme tulleet ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Lenkin huippuhetkiin kuului, kun Päivikki innostuneena hyvästä kelkkamäestä laski mäen Leenan kanssa, voi sitä vauhdin hurmaa! laitoimme koneeseen ja siivosimme keittiön. Halusimme juhlistaa päivää ja tehdä jotakin kivaa kotiin tuleville, siispä leivoimme yhdessä pari kääretorttua ja pidimme herkullisen kahvihetken maistellen kermaunelmiamme. Tammikuinen talvipäivä kaartui iltaa kohden, Päivikki sai monet halaukset lähtiessään ja me muut odottelimme yhdessä Marlaa ja Ailaa. Marla soitti meille, että Tapolan autoon on tullut ongelmia ja että saapuminen viivästyy, mutta meillä ei ollut kiire. Niinpä jatkoimme juttelua ja aikanaan saapuivat Marla ja Aila ja ryhtyivät hoitamaan tehtäviään. Päivä oli ollut antoisa puolin ja toisin ja toivoimme, että virkistyjillä olisi ollut myös mukavaa. Sirpa Lettojärvi 8
Moi kaikki! Kim ja Saana Olen Kim Götz Etelä-Saksasta ja olen 23-vuotias. Jotkut teistä ehkä tuntevatkin minut viime vuodelta, kun olin täällä Tapolassa suorittamassa EVS-vuottani. Keväällä 2003 sain mahdollisuuden mennä syksystä alkaen vuodeksi Aur pairiksi Norjaan. Hoidin siellä päivisin kahta lasta. Koska olen opiskellut kasvattajaksi niin tämä oli hyvä mahdollisuus työskennellä alalla. Viime vuoden heinäkuussa palasin takaisin Saksaan. Se ei ollut helppoa koska todella pidin Suomesta, Tapolasta ja yhteisö elämästä. Vietin kuukauden loman kotona perheeni ja ystävien kanssa. Sen jälkeen lähdin autolla Saksan läpi pohjoiseen ja sitten lautalla Norjaan, missä minut otettiin oikein sydämellisesti vastaan. Myös aika jolloin hoidin Norjassa Johannesta ja Heleniä oli ihanaa, vaikka monesti tunsin oloni yksinäiseksi ja kaipasin ihmisiä ja elämää ympärilleni. Päivisin olin yksin näiden lasten kanssa ja minun oli vaikea löytää uusia ystäviä. Lokakuussa matkustin Aur pair perheeni kanssa Australiaan. Siellä minulla oli enemmän aikaa itselleni ja ajattelin usein Tapolassa oloaikaani ja että olisiko mahdollista palata takai- sin Tapolaan tapaamaan vuoden 2003 siviilipalvelusmiehiä ja vapaaehtoisia sekä tietenkin nähdäkseni jälleen Tapolan väkeä. Tunsin heti oloni oikein hyväksi ja ilahduin kun kuulin, että täällä tarvittaisiin koska syksyllä tapahtuisi muutoksia. Kun olin keskustellut parin talon-vanhemman kanssa, päätin hoitaa asiat kuntoon Norjassa ja palata takaisin Tapolaan. Olen nyt helmikuusta lähtien taas täällä. Ensimmäiset kaksi ja puoli kuukautta kuuluin Kaukamoisen taloon. Siellä autoin Marlaa niin hyvin kuin pystyin. Toukokuusta lähtien asun Janin, Riston, Raimon ja Pertin kanssa Kalliossa. Myös Gerald kuuluu taloon. Ajan mittaan olo talonäitinä on alkanut tuntua hyvältä ja on hyvä tietää, että jos minulla on jonkinlainen ongelma tai tarvitsen apua niin voin saada sitä toisilta talon äideiltä. Olen onnellinen päätöksestäni palata takaisin Tapolaan. Kim Götz 9
Eilan 60-vuotispäivä Minun 60-vuotispäiväni oli perjantaina 21.5. mutta niitä vietettiin lauantaina. Juhlassa oli paljon ohjelmaa, musiikkia, runoja ja taikatemppuja esitti Marko Valve. Ludwig, Silja ja Reetta-Liisa pitivät puheen. Sini esitti runon. Minulla oli vieraita paljon: Taru, Pekka ja Jelena Hartikainen, Terho, Tiina ja Tuomo Taavila, Paavo ja Maritta Taavila. Pentti, Terttu ja Sini Taavila. Sonja, Jarkko, Marko ja Antti Valve, Jussi Vesanen ja tapolalaiset ystävät. Eila nuorena. Juha Luukkosen 50 vuotis synttärit! 5. huhtikuuta 2004 koitti Juha Luukkosen puolisataavuotispäivä, josta hän on päivittäin ilmoittanut meille jo neljän vuoden ajan. Mutta onneksi se päivä sitten tuli, ja juhlat pidettiin Juhan toivomuksien mukaan. Klo 14.00 alkaen hän oli meidän päivänsankari. Hänen ystävät lausuivat runoja, esittivät lauluja ja mukavan yhdessä olon kruunaasi hieno kakkutarjoilu, minkä Juha meille tarjosi. Pääyllätys oli kuitenkin vasta iltapäivällä kun Juhan Sisko soitti, ja vähän myöhemmin hän tuli itse Tapolaan. Mikä onni Juhalle, että hän sai nähdä siskonsa 30 vuoden tauon jälkeen. Heillä oli paljon kerrottava, ja Juhan suuri kaipuu sukulaissuhteen yläpitämiseen näyttä nyt onnistuvan. Juha 50 v. Juha Tapani Luukkonen on yksi Tapolan alkuasukaista. Hän on elänyt lukuisten ihmisten kanssa ja jokaisessa tapolan talossa. Juha on tykännyt aina olla töissä. Mieluiten hän tekee jonkinlaisia projekteja, jotka hän suorittaa ihan yksinäisesti alusta loppuun. Esimerkiksi lukuisat aitaustolpat ovat hänen käden kautta syntyneet. Hän kuorii niitä omassa työpisteessään. (Usein hän on niin ahkera, että välipalaleipä jää repussa syömättä). Toinen rakas työ on perunanpilkkominen eläimille. Koneet eivät häntä kiinnostaa vaan kunnon käsityö. 10 Eilan 60-vuotisjuhla. Lahjaksi sain paljon kukkia, korvakorut, pussilakanoita ja tyynyliinoja, jalkarasvaa, käsirasvaa, shampoota, saippuan, pesulapun, deodoranttia ja pyyheliinan. Sain kolme palapeliä, Joel Hallikaisen CD-levyn; Kaikki parhaat 40, kirjan; Hovimäki auringon alla, Kuva Kalevalan ja runokirjan; Sain sinulta paljon. Pidin Markon taikatempuista kun se taikoi Omar karamelleja ja minä sain ne kaikki ja sain vielä lahjaksikin kermakaramellejä. Terveisin Eila Taavila Juha nuorena aurinkolomalla. Juhalla on paljon toivomuksia. Tietokone, kännykkä, Ulkomaanmatkat ja hyvät kirjat ja antoisat tarinat ovat kaikki ykkössijalla. Hänen keinutuolitoivomuksen pystymme täyttämään, ja myös ulkomaanmatkoja jatketaan varmasti. Viime vuotinen matka Madridiin oli aivan fantastinen elämys. Ja jokainen matka jää hänelle mieleen, ja hän muistaa rakkaat ihmiset ja asiat lämmöllä. Toivomme Juhalle Siunausta ja Onnea Uudelle Vuodelle! Beate Matthey-Kraus
Terve! Minä olen Michael. Minä tulen Tsekkista Ostrautista. Minä olen 23 vuota vanha. Minulla on yksi sisko. Hän on 19 vuotta vanha. Hänen nimensä on Sarka. Ennen kun tulin suomeen toimin arkkitehtinä pienessä yksityisessä yrityksessä. Tapolassa asun Taavetin talossa ja olen työssä puutarhassa. Minun harrastukseni ovat valokuvaus, lukeminen ja polkupyöräily. Michael Michael Elena ja Tuire Elena Nimeni on Elena. Olen 23-vuotias ja tulen Espanjasta. Olen ammatiltani sosionomi ja olen työskennellyt aidsin vastaisessa yhdistyksessä. Pidän lukemisesta, nukkumisesta, musiikista ja merestä. Minulla on nuorempi veli Carlos joka opiskelee kokiksi. Asun Kaukamoisessa ja autan talossa aamupäivällä ja ilta-päivällä olen yrttipajassa. Elena 11
Tässä Tapolan vuoden juhlien eri ilmeitä. Hyvää kesää!